Suomi hoitanut viisaasti leiviskänsä Naton suhteen, maksamalla osansa oikein

Eurooppa ei ole enää yksin shakkilaudalla.
Geopoliittinen todellisuus on muuttunut radikaalisti. Yhdysvallat ja Kiina ovat ja tulevat olemaan vielä monia vuosia maailman kaksi johtavaa suurvaltaa. Venäjä ylläpitää revisionistista politiikkaa ja selkeää halukkuutta käyttää voimaa vaikutusvallan palauttamiseksi, vaikka sen taloudellinen kapasiteetti onkin naurettavan pieniverrattuna Euroopan unioinin kapasiteettiin.

Intia on jättiläinen, joka jatkaa kasvuaan ja etsii paikkaansa. Ja niin kutsuttu globaali etelä saa kasvavaa demografista, taloudellista ja poliittista painoarvoa.

Tässä skenaariossa Eurooppa näyttää olevan pirstoutunutta kahteenkymmeneenseitsemään kansalliseen ja kansainväliseen politiikkaan, joita hallitsevat yli kolmensataa aluetta ja ailahtelevat strategiat lähes kaikilla aloilla.

Ja silti paradoksi on ilmeinen. Euroopan unioni on kokonaisuutena yhtä rikas kuin kumpikaan kahdesta suuresta maailmanjohtajasta ja kymmenen kertaa rikkaampi kuin Venäjä. Mutta se ei kykene omaksumaan todellista yhteistä strategiaa. Siksi se on vaarassa muuttua kansainvälisesti merkityksettömäksi poliittiseksi toimijaksi.

Euroopan BKT on lähes 20 biljoonaa dollaria. Kiina on hyvin samankaltainen ja Yhdysvaltojen noin 28 biljoonaa. Noin 3,5 %:n koordinoitu kohdentaminen tarkoittaisi noin 700 000 miljoonan dollarin vuosittain mobilisointia teollisuuteen, teknologiaan, tieteeseen ja puolustussektoreihin, joilla olisi maksimaalinen lisäarvo.

Se ei olisi yksinkertainen kulu. Se olisi valtava investointi vuosikymmeniä turvallisuuteen, innovaatioon, osaavaan työllisyyteen, autonomiaan ja strategiseen suvereniteettiin.

Ja tässä piilee keskustelun todellinen merkitys. Tällaisen ponnistuksen hallinta pakottaisi Euroopan siirtymään kohti paljon syvempää integraatiota. Ei olisi mahdollista ylläpitää 27 erinäistä teollisuuspuolustuspolitiikkaa.

Olisi tarpeen koordinoida strategioita, suunnitella yhteisiä kykyjä ja jakaa aluksen, sukellusveneiden, lentokoneiden, taistelupanssarivaunujen, ohjusten, elektronisten järjestelmien, dronejen, sensoriverkostojen, komento- ja valvontaverkkojen sekä monien muiden olennaisten kykyjen valmistus rationaalisesti, alueellisesti, teollisella ja taloudellisella tavalla.

Tuo jako on tasapainotettu. Se ei voi muodostua uudeksi voittojen keskittymäksi Euroopan maissa, joilla on jo teollinen etu. Jos yhteinen puolustus haluaa vahvistaa Eurooppaa, sen taloudellisten, teknologisten ja teollisten hyötyjen on myös tavoitettava kaikki alueet ja kansalaiset.

Puolustus eurooppalaisen integraation moottorina
Historiallinen kokemus osoittaa, että suuret yhdistämiset alkavat yleensä pienistä tehtävistä ennen kuin saavuttavat tärkeimmät ja herkimmät osaamisalueet. Euroopassa voisi tapahtua päinvastoin: puolustus, tuo valtava norsu, voi muodostua eurooppalaisen poliittisen integraation suureksi moottoriksi.

Nykyaikainen sotateollisuus ei myöskään rajoitu aseiden valmistukseen. Jokainen suuri järjestelmä sisältää satoja, jopa tuhansia erittäin erikoistuneita yrityksiä. Se ohjaa innovaatioita, insinööritaitoja, tekoälyä, elektroniikkaa, edistyneitä materiaaleja, viestintää ja kaksoiskäyttöteknologioita, jotka, jos ne käännetään markkinoille oikein, voivat aiheuttaa valtavan harppauksen taloudessa ja hyvinvoinnissa kokonaisuutena.

Koska todellinen yhteinen puolustus vaatii paljon enemmän kuin budjettien kasvattamista. Se vaatii yhtenäistä doktriinia, organisaatiota, komentorakenteita, tiedustelua, logistiikkaa, yhteentoimivuutta ja teknisiä standardeja.

Lyhyesti sanottuna se vaatii kaikkien sotilaallisten kykyjen kehittämistä, jotta asevoimat ovat todella tehokkaita: materiaalit, infrastruktuurit, henkilöstöresurssit, koulutus, doktriini, organisaatio, yhteentoimivuus ja johtajuus.

Ja tämä johtaa väistämättä kasvavaan poliittiseen ja taloudelliseen integraatioon. Mikään yhteinen teollisuus- ja sotilaspolitiikka ei voi toimia ilman yhteisiä päätöksentekomekanismeja.

Siksi on välttämätöntä pitää silmällä kansallista itsekkyyttä ja joidenkin eurooppalaisten suurvaltojen oletettuja teollisia ylivoimaisuuksia. Yhteisen puolustuksen rakentaminen on järkevää vain, jos sen tuloksena olevat kyvyt jaetaan oikeudenmukaisesti ja hyödyt ulottuvat koko teollisuuden ja eurooppalaisten kansalaisten keskuuteen.

5 %, jopa 3,5 %, on paljon enemmän kuin budjettiluku
Kuuluisa 5 %, jopa todellinen ja pysyvä 3,5 %, edustaa paljon enemmän kuin pelkkä budjettiluku. Siitä voi tulla tehokkain vipu eurooppalaisessa rakentamisessa sitten yhteismarkkinoiden perustamisen.

Se olisi tilaisuus Euroopan unionille lopettaa olemasta poliittisesti merkityksettömien valtioiden konglomeraatti, joka tekee satunnaista yhteistyötä, ja alkaa toimia maailmanvaltana, joka sen väestön, talouden, teknologian ja historian osalta sen pitäisi olla.

On myös syytä purkaa toistuva väite: puolustustoiminnan lisääminen ei välttämättä tarkoita terveys-, koulutus- tai sosiaalipolitiikkojen purkamista. Tehokkaampi julkinen hallinto, päällekkäisyyksien poistaminen ja tiukka taloussuunnittelu mahdollistaisivat tämän työn toteuttamisen ilman, että hyvinvointivaltion tukipilareita uhrataan.

Päinvastoin. Jos tällainen ponnistus tehdään oikein, se muuttaisi Euroopan unionin maailmanvallaksi, joka on välttämätön nykyisen poliittisen maiseman tasapainottamiseksi.

Unohda Trump
Joten unohdetaan Trump. Todellinen keskustelu ei ole siitä, kuka viestin välittää, vaan siitä, onko Eurooppa valmis ottamaan historiallisen vastuunsa sen sijaan, että käyttäytyisi kuin vanha aristokraattinen perhe, joka uppoaa, koska ei halua sopeutua uuteen aikaan.

Eurooppa, joka ei kykene puolustamaan itseään, tuskin pystyy ylläpitämään vaurauttaan, vapauttaan ja vaikutusvaltaansa maailmassa.

5 % ei ole ongelma. Se voi olla ratkaisun alku.

Eikä pidä unohtaa jäljellä olevaa 1,5 % turvallisuudelle. Mutta siitä tulee toisen artikkelin aihe.

Hyvä kirjoitus.

Kirjoituksesi sisältää virheellisiä tietoja ja väitteitä, mikä on enemmän kuin tavallista kirjoitustesi kohdalla. Sinun kannattaisi ensin ottaa asioista selvää ennen kuin alat latelemaan mielikuviesi tuotteita. Tämä ihan vinkiksi.

Yhdysvallat ei maksa Euroopan puolustuksesta. Nato on pääosin puolustuksellinen järjestelmä, jolla ei ole erityisemmin omia puolustusjoukkojaan eikä omaa asevoimaa. Kullakin Natomaalla on omat puolustusvoimansa ja ne ovat itse määritelleet puolustuksensa tason. Nato-sopimus perustuu siihen, että liittyämät osapuolet puolustavat toisiaan, jos joku jäsenmaa joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Puolustussopimuksessa ei ole määritelty mitään sellaista puolustusvoimien tasoa, joka jäsenmailla on. USA on itse määritellyt omien puolustusvoimiensa (nykyisin sotavoimiensa) tason. Se ei ole määritelty vain sitä varten, että USA puolustaustuisi, vaan myös hyökkäyksiä varten kuten Lähi-idässä on moneenkin kertaan nähty. USA käytti sotavoimiaan laajasti usean vuoden ajan mm. Vietnamissa. Muille jäsenmaille hyökkääminen on ollut koko lailla vierasta Turkkia ja Iso-Britanniaa lukuunottamatta.

Nato syntyi NL:n aiheuttamasta vaarasta toisen maailmansodan jälkeen. Toisena syynä oli eurooppalaisen nationalismin estäminen. Yhdysvallat halusi tuolloin sodan voittajavaltio osallistua erityisesti Saksan kontrolloimiseen. USA siis halusi osallistua Euroopan asioihin. Ei se ollut mikään kutsuvieras vaan liittouman päävaltio, joka päätti omasta halustaan lähettää joukkojaan Eurooppaan. USA koki NL:n uhkana ja piti liittosuhdetta oman etunsa mukaisena ydinaseiden levitessä. Asia ei ollut niin, että USA oli lähettänyt joukkojaan vain Euroopan puolustamiseksi. Se oli samalla osa USAn omaa puolustustasta. USA ei siis ole lahjoittanut mitään, se on toiminut omien intressien mukaan. Päinvastoin Saksan ja sen liittolaisten puolustusmenoja haluttiin rajoittaa. Suomenkin puolustusvoimien kokoa sääteli Pariisin rauhansopimus.

Euroopan on viisasta ottaa enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan lähinnä sen vuoksi, että USA on muuttunut epäluotettavaksi kumppaniksi. Trump on suoraan vihjaillut, ettei USA välttämättä täytä 5.artiklan velvoitteita.

USAn puolutusvoimat ovat myös mm. Israelin, eräidein Lähi-idän öljyvaltioiden, Japanin, Pohjois-Korean ja Taiwanin turvana. USA haluaa turvata tällä tavoin omia etujaan aiemmin NL:a ja nykyisin Kiinaa vastaan. Lisäksi USAlla on näillä alueilla suuria taloudellisia intressejä vaalittavanaan. Esim. kumppanuus Israelin kanssa näyttäytyy usein täysin yksipuoliselta. Israelilla ei ole mitään tukivelvoitteita USAta kohtaan eli symmetria puuttuu lähes kokonaan. Euroopan maiden kohdalla liittosopimus on paljon symmetrisempi.

Suomi ja reunavaltiot laittavat lisää rahaa puolustukseensa Venäjän lisääntyneen uhan vuoksi, eivät Trumpin toiveista tai käskyistä. Suuret Nato-maat toimivat enemmän sen mukaan mitä ne itse haluavat. Samoin Venäjästä etäällä olevat maat kuten Espanja. Paljon parempi systeemi olisikin sellainen, missä määriteltäisiin Naton puolustamisen vahvistamistarve ja sitten erityisesti suuret EU-maat ja Venäjän reunavaltiot vahvistaisivat puolustustaan ja Espanjan kaltaiset maat maksaisivat siitä osansa, joka perustuisi sopimukseen. Toinen vaihtoehto olisi siirtyä EU:n yhteisiin puolustusvoimiin ja EU olisi Naton jäsen. Se on epärealistinen skenaario.

USA on tähän asti hyötynyt suuresti siitä, että USAn osuus puolustuksesta on mittava. Se on tarkoittanut tähän asti sitä, että suuri osa aseistuksesta on hankittu Yhdysvalloista. USAn aseteollisuus on saanut mittavan määrän tuloja. Nyt Euroopassa joudutaan rakentamaan omaa puolustusteollisuutta. Trump ei älyä sitä, että USA saa tätä kautta uuden teollisen kilpailijan, mikä vähentää USAn asemyyntituloja. Tämä voi olla esim. Ruotsille todellinen kultakaivos, mikä jo nyt nähtiin, kun Saabilta tilataan tankkauskoneita. Suomellekin tämä on poikinut lisää tilauksia. Pitkällä tähtäimellä tämä voi olla erinomainen asia Euroopalla, mutta vähemmän hyvä USAlle. Se voi menettää monopoliasemansa.

Hyvät kirjoitukset. Vaikka Kom aaveet poistaakin, aina jokin jää.

Eukä sanaakaan palstan aiheesta.

Oisko ulkopolitiikka oikea saitti?

Keskustan palsta näille Suomen hyville asioille mainioin ilmaisu kanava, ehkä keskusta seuraavan hallituksen johdossa, ainakin hallituksessa.