Vapaa kuvaus

Tyhmyys ei ole mikään syy olla ajattelematta. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

557

Kommenttia

2419

  1. tuli luetuksi kaukaisessa nuoruudessa. "Ystävyyden talosta" aloitin ja sitten tuli "Taivaan laitumet" ja muut. Ensimmäisen kolauksen steinbeckiläisyyteni sai, kun luin hänen allekirjoittaneen adressin, jossa puolustettiin Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen 1939; Talvisotaa siis. Aika on muutenkin tummentanut kuvaa. "Helmi" on ilmiselvästi kirjoitettu Nobelia varten, se on juuri sellainen vasemmistoluritus jolla palkinto saadaan; vrt. "Vanhus ja kala" (vai mikä se oli?). "Matka Charleyn kanssa"-kirjan polttopisteen tajusin heti sen luettuani; kaikki muu roina on koottu sen yhden asian ympärille, jotta saataisiin tarpeeksi liuskoja kirjaa varten. Enää en Steinbeckiä avaa.
  2. Linna halusi itse antaa "Tuntemattomalle sotilaalle" nimeksi "Sotaromaani". Romaani on kertomakirjallisuutta ja se esittelee elämän näyttämöä kirjoittajan haluamassa valossa, vaikka näyttämö muistuttaisi todellista elämää. "Täällä Pohjantähden alla" on myös romaani. Romaanin ei tarvitse olla tasapuolinen eikä historiallisesti oikea, se voi ironisoida, karrikoida, dramatisoida, muuntaa, poistaa, mitä vain.

    Mitä "Tuntemattomaan sotilaaseen" tulee, kaksi läheistäni, isäni ja appeni, jotka molemmat olivat koko sotansa ajan etulinjassa, isäni ryhmänjohtajana vakavaan haavoittumiseensa saakka 1943 ja appeni sodan loppuun saakka, eivät hyväksyneet kumpikaan sen näkemystä. Isäni suorastaan inhosi sitä eikä sitä hänellä ollutkaan, vaikka muutoin oli innokas lukumies. Appeni kertoi minulle, että "ei se sellaista ollut". Luotan heihin ja heidän itse kokemaansa ja näkemäänsä.

    Olen lukenut molemmat kirjat useaan kertaan.

    "Täällä Pohjantähden alla" olen tosin viime aikoina miettinyt toisenlaista näkökulmaa. Pohjimmiltaan se kertoo sukutarinan pyrkimyksestä varakkuuteen ja sosiaaliseen nousuun. Koskelan suvun ihanteet olivat porvarillisia.

    Jussilla ei elämässään muuta periaatetta olekaan kuin "kaikki kotioppäin". Akseli toteaa ollessaan jo "maanviljelijä", jolla on jo "kakskin torppaa", että hänellä ei punakapinaan mennessään ollut muuta aatetta kuin torppariaate, s.o. torppareiden itsenäistyminen. Kivivuoren Janne kysyy jossakin vaiheessa Akselilta, pitäisikö torppien tulla viljelijöiden omiksi vai valtion omistamiksi, mihin Akseli vastaa jyrkästi, että omiksi. Tähän Janne toteaa ironisesti, että sosialistinen liike oikeastaan toimii itseään vastaan tukiessaan Akselin kaltaisia.
  3. olivat Stalinin aikana vähissä; ovat vieläkin. Kun käskettiin niin mentiin. Vaihtoehto oli niskaluoti NKVD:n kellarissa tai nääntyminen kuolemanleireillä Kolymassa ja siellä. Eikä neuvostolan ugreille taidettu mitenkään erityisesti korostaa heidän heimoveljeyttään esimerkiksi suomalaisiin.

    Hyöty oli siis se, että kuolema ei ollut varma, kun lähti hyökkäämään. Jos ei lähtenyt, se oli varma.

    Oli toki loikkareita sittenkin. Esimerkiksi Tallinnan kuuluisan "Pronssisoturin" malli Kristjan Palusalu loikkasi sodan aikana Suomen puolelle.