Vapaa kuvaus

Aloituksia

254

Kommenttia

5626

  1. >>Onko ns. "maailmallinen" musiikki tehty oikealla sydämentilalla "totuus" sydämessä?

    Ei varmaankaan, mutta musiikki saa vartiotorniseuran arvostelukyvyn järkkymään jos puhutaan ns. maailmallisesta hengellisestä musiikista. Toki 'maailmallisesta [kevyestä] musiikista' varoitellaan aina sopivin väliajoin ja annetaan esimerkkejäkin (yhtyeitä), jotka eivät sovi 'kristitylle'.

    Nuorten musiikkimaku on kuitenkin niin eläväistä, ettei siinä Ameriikan hallintoelin taida pysyä mukana. Yhä harvempi nuori jaksaa vaivata päätään turhan tiukalla moraalisella otteella muusiikinvalinojensa suhteen.

    Muutamia kuukausia sitten kuulin paikkakuntamme seurakunnan erään veli vanhimman tyttären bändin soitantaa. Soittelivat erästäkin Apulannan kipaletta, jonka sanoitukseltaan luulisi olevan veli vanhimman jälkikasvun soittelun ulottumattomissa, mutta ei se niin kiveen hakattua näemmä nykyään ole.
  2. >>tavat joihin ei löydy tukea raamatusta ja joilla on pakanallinen tausta hylätään. Tälläisiä ovat uskonnolliset juhlat, miksi niitä pitäisi juhlia jos raamatussa ei ole siihen kehoitusta ja juhlat perustuvat vain siihen että pakanalliselle juhlalle pakanallisine tapoineen on vain vaihdettu kristillinen sisältö.

    Tämä tuokin jehovantodistajalle elämään varsin juhlattoman sisällön. Ainoa varsinainen 'juhla' on kuoleman juhla, joka on tietenkin jeesuksen kuoleman muistonvietto.

    Juhlaksi asti tuosta ei kuitenkaan ole. Ja jos mennään vartiotorniseuran neuvojen mukaan niin jehovantodistajan elämään ei mahdu juuri juhlan juhlaa sen sanan varsinaisessa merkityksessä. Jossa on yleensä jonkinasteinen iloittelukin mukana. Häät tekevät tässä poikkeuksen

    Juhlaksi täten määritelläänkin yleensä jehovantodistajan elämässä vartiotorniseuran järjestämät konventit tai muut suuret kokoontumiset.

    Tuntemissani jehovantodistajaperheissä juhlia kuitenkin korvataan joskus (eli harvoin) jonkin asteisilla 'omilla juhlilla' tai juhlan viritelmillä, joilla jehovantodistajankin arkeen saatetaan joskus tuoda juhlallista tuntua. Mutta koska tuokin on hyvin todennäköisesti yleistettynä enemmänkin harvinaisuus, niin kokonaisuudessa jehovantodistajan elämä on vartiotorniseuran kyllästämän juhla-vastaisuuden näyttämö, jossa ei viikottaisten 'pakollisten' kokoontumisien tai saarnaamistyön rinnalle jää juurikaan aikaa edes tervemieliseen juhlimiseen perheen kesken.

    Tai tähän vartiotorniseura ainakin pyrkii määritellessään kokonaisvaltaisen ohjelman myöskin perheille, arkensa täyttämiseen vartiotorniseuralla.

    Oma elämäni jehovantodistajana oli myös 'juhlavapaata aikaa'. Ei sillä, että se sen kummemmin enää kaihertaisi, mutta on tuo enemmän kuin epäilyttävää ettei vartiotorniseuran jäsenistölle ole keksitty juuri minkäänlaisia juhlan hetkiä, jotka olisivat sallittuja ilman minkäänlaisia omantunnon tuskiin vetoamisia.

    Paitsi nuo mielenkiintoisuutta tihkuvat useita tunteja päivässä (n. 7-8 h) kestävät konventit, joissa perheellisten aika menee useimmiten jälkikasvunsa hallitsemiseen.

    Ei sillä että kukaan sen suuremmin asiasta välttämättä traumatisoituisi, mutta onhan tuo sääli että elämä jehovantodistajana saattaa pyöriä varsin juhlavapaassa ilmapiirissä vuosista toisiin.