Jokaisella ihmisellä on oma maailmankuvansa ja lisäksi jokaisen ihmisen maailmankuva liittyy muiden ihmisten maailmankuvaan ja on myös riippuvainen niistä.

Aina on mahdollisuus että on tehty virheitä. Entäpä jos koko maailmankaikkeus on pelkkää tarua? Onhan sekin varteenotettava mahdollisuus jos niin haluaa ajatella. Ihminen kuitenkin valitsee itse mihin asioihin uskoa ja mihin ei, yleensä omalla päättelykyvyllään. Tämän vuoksi olen päättänyt olla skeptisempi ja uskoa yleisesti todistettuihin asioihin - jos erikseen niitä epäilen tai paremminkin hämmästelen, niin tahdon tietää miten ne toimivat ja tutkin asiaa kuten luultavasti kuka tahansa maailmasta kiinnostunut ja elämään utelias ihminen.

Ei siihen 'virheettömään ja puhtaaseen' tutkimukseen noin vain päästäkään, kyllä siihen kuluu lukemattomia työtunteja, skeptisiä väittelyitä, analysointeja ja testejä. Virheiden kautta voittoon. Kyllä minä ainakin luotan siihen, että asiantuntija tietää asian paremmin kuin minä. Jos ei siihen luota, niin mihin ylipäätänsä voi luottaa? Pappiin taas en luota sen vuoksi, että olen aiheeseen perehtynyt ja nähnyt mihin se perustuu :P Samaan perustuu myös yliufomyönteinen asenne.
No hohhoi. Jos yksittäinen ihminen todistaa jonkin esineen ulkoavaruuden älyllisen elämänmuodon tekemäksi ja joku tiede-eliitti jättääkin sen noteeraamatta, niin eiköhän ole ilmiselvää että se saa siitä huolimatta äärimmäisesti huomiota? Eteenkin näiltä ufohörhöiltä, mutta missä nämä todisteet ovat?!

'Tiedemiehenä' voi toimia lähestulkoon kuka tahansa, sehän tarkoittaa vain tutkijaa. Jopa yksittäinen henkilö, sinä. Jopa sinä voit väittää perinnöksi saamaasi posliinilautasta lentäväksilautaseksi muukalaisilta, mutta sitä uskotaan vasta kun annat jotain todisteita että millä tavalla huomaat sen olevan sitä. Lisäksi tulee aina kaltaisiani epäilijöitä jotka tahtovat tarkistaa asian oikeellisuuden. Jollen kykene mitenkään perustelemaan väitettäsi epätodeksi, niin eiköhän ole täysin luonnollista mitä kohua sekin vain saa aikaan? :P

"- Tämä ei riitä vakuuttamaan ketään joka pyrkii ajattelemaan omalla järjellä.

eli periaatteessa sanot että kaikki jotka uskaltavat ajatella vähän pitemmälle ovat vailla järkeä?"

Ei, vaan ihminen voi jättää mahdollisuuksia vapaaksi. On kuitenkin tyhmä ihminen jos uskoo vakaasti johonkin mitä hänelle ei ole vakuutettu. On olemassa myös välimaasto, olla uskomatta ja olla olematta uskomatta.

Olet ihan oikeassa, siinä, että riskejä kannattaa ottaa lopulta. Kuitenkin taisit ohittaa pointtini ja kiinnittää huomion pelkkään tuohon yhteen sanaan, "riski". Muotoilen siis uusiksi, on käytännössä mahdotonta olla niin paljon resursseja että toinen sivilisaatio voisi tutkia kaikki planeetat linnunradassa noin lyhyessä ajassa (ja kuitenkin niin pitää huolen siitä että kun jatkavat tutkimusmatkaa niin tällä välillä sinne ei huomaamatta kehity sivilisaatio) sekä lisäksi kaikki ne tähdet joita syntyy - kyllä - kolme yhdessä vuodessa maan aikaa laskettuna. Ymmärrän kyllä kuinka kiihkeästi haluat löytää jonkin olemattoman raon joka voisi olla mahdollinen, mutta vaikka se olisi mahdollista (onhan sekin mahdollista että ne löysivät tänne vain sattumalta eksyen), niin se ei kuitenkaan ole missään määrin realistinen ja järkevä vaihtoehto! Ja juuri tämän vuoksi ei ole järkevää uskoa muukalaisiin ellei _kukaan_ osoita _mitään_ pitäviä todisteita niiden olemassaolosta! Se on tavallaan kuin kysymys että onko kaapissa karkkia vai ei, mutta kun vaikuttaa ettei koko kaappia ole olemassa :D

Kun mahdollisuudet likenevät lähemmäksi nollaa kuin 50% on järkevää siirtyä agnostiseen suhtautumiseen. Se voi olla mahdollista ja voi olla ettei niin olekaan, kuten tämänhetkiset informaatiot osoittavat. Asiaan saadaan tieto vasta kun asia todistetaan. Mutta hetkinen, kuinka todistatkaan muukalaiset olemassaolemattomiksi? Ai niin, sehän oli niin päin että muukalaiset pitää todistaa olemassaoleviksi jotta niihin voi tosissaan luottaa täysin loogisista syistä! Vai voisiko joku täällä todistaa ettei Jumalaa ole olemassa, kiitos! Sekinhän on täysin mahdollista vaikkei millään tavalla ainakaan fysiikanlakien myötä.
Meidän on aloitettava tutkiminen jostain, eikö niin? En kuitenkaan takerru siihen, että kuvittelisin meidän rajoitteemme olevan äärimmäiset rajoitteet. Sen sijaan pyrin katsomaan ja kuuntelemaan mitä villeimpiä mahdollisuuksia avaruusmatkustukselle, mutta valitettavasti vaihtoehtoja ei ole kovin montaa fysiikanlakeja noudattaessa! Kysymys meneekin sitten siihen, että kuinka paljon tiedämme fysiikasta? Mistä sinä tiedät miten vähän me tiedämme? Sinulla ei ole minkäänlaista ylärajaa ja todellisuudessa se voi olla vaikkapa jo saavutettu! Minulla taas näkökulma perustuu siihen, että tarkastellaksemme maailmaa ja mahdollisuuksia, täytyy meidän tietää jotain maailmasta, ei voi odottaa, että kaikki on mahdollista.

Ja kyllä, kuljemme ihan varmasti alivalonnopeudella sillä valonnopeuteen pääseminen vaatii kirjaimellisesti _äärettömästi_ energiaa, mikä tarkoittaa sitä, ettei koko maailmankaikkeudessa ole niin paljon energiaa pienen sukkulan lennättämiseen sillä vauhdilla (ja se muuttuisi tomuksi seuraavalla hetkellä kun hiekanmurunen sattuisi tielle). Valitettavasti me todellakin tiedämme jo jotain fysiikanlaeista.

Kommunikoida voimme vaikka lasersignaaleilla, mutta siltikään se signaali ei kulje yhtään sen nopeampaa kuin radiosignaali. Lasersignaalia ei tietysti voi kaapata muuten kuin käymällä signaalin tielle, radiosignaalin kuulee paljon suuremmalle alueelle mikä idea sen avulla toisen sivilisaation etsimisessä onkin kyse. Onhan meillä maapallollakin ollut jo kauan infrapunateknologiaa, mutta silti käytetään radiosignaaleita. Miksi? Koska se on paljon kätevämpää! Tottakai saat kuvitella uuden tavan, mutta toivottavasti se on fysiikanlakien mukainen :P Ja olet aivan oikeassa, että juuri noin ne viestit menevät :> On nättiä, että pidät mahdollisuudet avoinna, mutta suosittelisin olemaan yhteydessä realimaailmaan ja sen luonnonlakeihin. Kaikki ei vain ole yksinkertaisesti mahdollista.
Sokrateen tapaan käytän monesti tyyliä vastata kysymykseen kysymyksellä. Tällä osoitan, ettei kysymys ole oleellinen tai järkevä koska siihen on muita vaikuttavia tekijöitä joita alkuperäinen kysyjä ei ole ottanut huomioon. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi kysymys että todistaisitko muukalaisten olemassaolemattomuuden. Siihen voi helposti vastata, että voisitko todistaa Jumalan olemassaolemattomuuden: show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001147&posting=22000000017911640

Vai niin esimerkissähän hyppäsin viestin ylitse sillä olen vastannut jo aikaisemmin kyseisiin kysymyksiin, siinä ei ollut uusia oleellisia kysymyksiä, vastasin niihin myöhemmässä viestissä tahi jätin vastaamatta kysymyksiin, mutta vastasin kysymyksiin jotka tulisivat seuraaviksi kysymykseksi vastauksen jälkeen. Valitettavasti en kuitenkaan vastaa ihan jokaiseen kysymykseen, totta. Kuitenkin mielestäni huomattavasti reippaammin mitä kukaan toinen palstalla keskustelijoista ja vieläpä oleellisimpiin kysymyksiin. Ei siis liene syytä soimata kuitenkaan? :)

Jos vastaus ei kelpaa niin kannattaa kysyä uudelleen ja tarkentaa mikä on ongelmana.
Tästä tulee nyt yhden ja saman hokemista :P

Hei herätys. Niinkin selkeä asia kuin konkreettinen todiste muukalaisista olisi kyllä mustaa valkoisella eikä sitä olisi mikään kiistämistä minkään tiedemiesten valtavirran. Jos olisi, joutuisivat hekin perustelemaan väitteensä pitävästi. Jollei se onnistuisi niin luonnollisesti näkisi että jokin on mätänä. Ja kuules, eivät ne tiedemiehet ole niin pahiksia kuin luulet :P

Jos on todistuskappale jossa ilmiselvästi näkyy sen olevan maan ulkopuoleta niin kyllä se itsessään jo todistaa muukalaisten olemassaolon tai ainakin suuremman mahdollisuuden siihen. Tätä ei mikään debunkkaus muserra.

Olipa todistuskappale kuinka naurettava tahansa niin näkee siitä mitä se todistaa. Siitä ei ole kiisteleminen.

Asioita on tullut tietoomme, mutta mitään todistusaineistoa ei ole esitelty. Niiden sanotaan olevan salaisimmassa paikassa maapallolla tai sitten ettei sitä olekaan. Tämä ei riitä vakuuttamaan ketään joka pyrkii ajattelemaan omalla järjellä.

Mitään kykyä kommunikoida?-) Tuo kuulostaa hyvittavalta, ei ole syytä ahdaskatseisuuteen. Ihmisenkin on kehittänyt näin älykkääksi olennoksi se, että se kykenee kommunikoimaan lajitoveriensa kanssa, puhumaan. Jos vierailijat ovat älykkäitä (mikä on perusoletus), nin silloin ne luultavasti kykenevät myös toimimaan ryhmänä. Tämä tarkoittaa, että he kommunikoivat keskenään. Jos he voivat kommunikoida keskenään, niin silloin mekin voimme oppia heidän tapansa kommunikoida tai kehittää yhteisen tavan kommunikaatioon. Ei järin suuri ongelma. Noh, sitten kaupankäyntiin. Itse kaupankäynnin ei tarvitse olla pelkkää teknologian antamista, vaan se voi olla esimerkiksi heidän teknologiansa vaihtamista meidän työpanokseemme, ruokaan, asuintilaan, yhteistyöhön tai tietouteen ihmiskehosta, sen kehityksestä ja sen erillaisista kulttuureista. Älykkäämpänä ja/tai kehittyneempänä rotuna heillä olisi kuitenkin etulyöntioikeus, eli me palaisimme halusta vaihtaa teknologiaa ja he voisivat pyytää vaikka mitä siitä. Mutta luulisi, että nuokin ovat jollain tavalla inhimillisiä olentoja ja tahtoisivat auttaa meitä antamalla esimerkiksi lääketiedettä ja muuta avustusta kuten vaikkapa ilmastonlämpenemiseen.

Juuri se, että meillä on niin paljon ongelmia olisi kehittyneemmälle sivilisaatiolle aihe auttaa tai auttaa edes kaupankäynnillä. Nälänhätäkin johtuu työttömyydestä. Lisäksi milloin maapallo olisi valmis kontaktiin? Aina on ollut ja aina tulee olemaan korruptiota, nälänhätää, ahdasmielisiä ja kiihkoilevia uskontoja ja muuta järjettömyyttä. Ne eivät katoa, mutta niitä voi auttaa. Sen ne muukalaiset älykkäämpänä rotuna varmasti ymmärtävät.

Vuodessa syntyy kolme tähteä lisää, tämä tarkoittaa sitä, että miljoonassa vuodessa on syntynyt kolmemiljoonaa tähteä lisää mikä tarkoittaa _paljon_ lisää tutkittavaa. Huomaa, että tuo tutkimusmatkailu vaatii äärimmäisen paljon resursseja myös. Kuinka elämän sitten tunnistaa planeetasta joka on lukemattomien valovuosien päässä, hmh? Kehittymätöntä elämää ei taida niin helpolla tunnistaakaan, epäiltävästi se vaatisi matkustusta planeetan luokse. Tämä taas tarkoittaa sitä, että noiden muukalaisten pitäisi vaivaisen 'miljoonien vuosien' aikana löytää lukematon määrä planeettoja jotka ovat sopivia elämälle, ja sen lisäksi matkustaa niille. Tässä vaiheessa mielisin huomauttaa vielä kuinka hankalaa tämänkään päivän teknologialla on tutkia planeettoja jotka ovat aurinkokuntaamme kauempana luonnollisista syistä joita on vaikea ohittaa.

Sinä hetkenä kun ne näkisivät aurinkomme ja arvelisivat auringon spektristä että on sangen suuri mahdollisuus että sitä saattaa ympäröidä planeetta jossa on vettä, ainakin planeettojen koko ja lukumäärätiedetään. Ei luultavasti mitään sen ilmastosta, pyörimisnopeudesta tai muista vaikuttavista asioista. Ei siinä mitään, mutta entä jos tällä planeetalla ei olisikaan vettä? :) Ja tämä planeetta on ainoa joka on sopivalla etäisyydellä auringosta kehittääkseen elämää. Tosin noh, onhan aurinkokunnastamme muitakin ollut samalla etäisyydellä ja pitänytkin luultavasti elämää, mutta valitettavasti eivät enää eikä niissä näytä olleen koskaan kehittynyttä elämää. On siis melko riskipeliä lähteä mihinkään avaruuden ääriin vain onnettomien arvausten ja mahdollisuuksien perässä, lisäksi kun noita planeettoja on lukemattomia! Aika sattuma että olisimme se yksi. Ai niin tietenkin, ja unohtui se että jos noin valtavan välimatkan päästä he näkisivät meidän planeettamme, niin he näkisivät meidät luultavasti tuhansia vuosia myöhässä! Ei siinä mitään, mutta matkustus tänne kestäisi sen vielä moninkertaisesti eikä olisi yllätys vaikka kaikki elämä olisi siinä ajassa jo kadonnut maapallolta :D Kyllä vituttaisi siinä vaiheessa olla tutkimusmatkailija :P

Koitan nyt vain herättää, että nuo mahdollisuudet ovat aika äärimmäisen pieniä. Siinä tilanteessa missä ihminen ilmoittaa olemassaolostaan ja toinen rotu saa sen vastaan, tulkitsee ja lähettää takaisin voimme olla varmoja että saamme yhteyden. Ei meillä ole juuri mitään muita vaihtoehtoja kuin leijua äärettömässä maailmankaikkeudessa ja huhuilla keskellä tyhjyyttä omaa kaikuamme kuunnellen, ehkä toivon mukaan joku joskus sen kuulee vaikkei se kutsumme kuulu edes äärettömiin.