weha

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12428

  1. Eihän Lutheri opeta, että yksin voisi tulla uskoon. Sitäpaitsi, sait Raamatusta kohtia siihen.

    Lisäksi useat luterilaiset sitovat uudestisyntymisen kasteeseen, jolloin vain heidän mukaansa uudestisyntyy.
    Olenko puhunut omiani?

    Jumala on säätänyt mahdollisimman yksinkertaisen armojärjestyksen, jota ihminen ei voi muuttaa. Siksi ei ole monia eri keinoja tulla Jumalan lapseksi ja saada synnit anteeksi.
    Tästä mulle selkisi se yksinkertainen tie mitä ns. luterilaisetkin joskus hämmästelee: Ylösnoustuaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Rauha olkoon teille! Niin kuin Isä Minut lähetti, niin myös Minä lähetän teidät.” Ja kun Hän nämä sanonut oli, puhalsi Hän heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20: 21-23 Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”.
    On hienoa, että olen vapautunut tuosta kaste fanaattisuudesta: On sitä evankeliumissa muutakin. Usko ja uudestisyntyminen on selvästi Raamatussa ensin ja kasteessa palataan hyvän omantunnon liittoon; Kun turvaa parannuksen armoon, haukutaan perkeleeksi. Sivumennen sanottuna: (palaa en entiseen...)
    Vaikka jotkut tietyt kohdat tuntuvat laittavan painoa kasteelle, niin sitä ennen on usko/ uudestisyntyminen. Kun kuitenkin on VL:seuroissa on usein-puhuttu siitä, että lapset ovat usein uskomassa, eikä usko ole heillä kuollut toiminto. Kol.3:13: Ja kärsikäät toinen toistanne ja anteeksi antakaat toinen toisellenne, jos jollakin on kannetta toista vastaan; niinkuin myös Kristus teille on anteeksi antanut, niin myös tekin tehkäät.
    Taitaa tuo kasteoppi helpolla korostua väärin ja ihminen tulee toimeen omillaa ja se johtaa passiivisuuteen ja kuolleeseen uskoon. Kun joissain noissa luterilaisissa piireissä pyörii, niin joissain ei muuta paljon puhutakkaan kuin kasteesta. On se evankeliumin tärkein asia? Miksi ei voi puhua omilla nimillä ja selkokieltä?, kuten Jeesus ja parannuksen armo. Onko niin että muu keskeinen;opetus täytyy lähes sivuuttaa? Tiedän jotain lehtiä, joissa puhutaa pääasiassa kasteesta. Mutta onko sillä hyvät hedelmät? Ei, sille se näyttäisi luterilaisten keskuudessa. kovin on yksipuolista ja miksei se tympäännytä silloin.
    Otan muutamia sanan todistuksia: 2.Kor.5:18. "Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. 19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. 20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte". Eli kärjistäen sanon: "mitään emme voi saara, ellemme sitä pyydä".
    Mitä parannus tarkoittaa: "parannuksesta opetetaan, että ne, jotka kasteen jälkeen ovat tehneet syntiä, saavat milloin hyvänsä, kun tulevat parannukseen, syntien anteeksiantamuksen. Seurakunta ei saa evätä heiltä synneistäpäästöä. Todellinen, oikea parannus taas ei itseasiassa ole mitään muuta kuin katumista ja hätää eli peljästystä synnin tähden, mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synneistäpäästön uskomista, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta ansaittu. Tämä usko lohduttaa ja rauhoittaa sydämen. Sitten pitää seurata ja sen, että synnistä luovutaan; juuri näiden näet pitää olla parannuksen hedelmiä, niinkuin Johannes, Matteuksen evankeliumin kolmannessa luvussa sanoo: "Tehkää parannuksen soveliaita hedelmiä" (Ausburgin tunnustus).
  2. 2.Kor.5:18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kris-tuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. 19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. 20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte. vaan syntyy uskosta uskoon

    1.Piet.1:9. Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on,
    10. Jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa: jotka ette muinen armossa olleet, mutta nyt te armossa olette
  3. mutta Raamatusta kohdat annoin. ns. luterilaiset kiistelevät keskenään.

    Raamattu on ylin ohje, eivät henkilöt.
  4. Lutherin uskoontulo


    Merle D’Aubigné, Histoire de la Réformation du seizième siécle (1500-luvun uskonpuhdistuksen historia):

    ... Staupitzin jättäessä Erfurtin oli uusi päivä noussut Lutherille.

    Työ ei ollut kuitenkaan päätetty. Päällikön sijainen oli valmistellut sitä. Jumala salli halvemman työaseen täyttää sen. Nuoren augustiinolaismunkin omatunto ei ollut vielä päässyt lepoon. Hänen ruumiinsa uupui lopulta sielun ponnistuksista ja jännityksestä. Häntä kohtasi tauti, joka vei hänet haudan partaalle. Hän oli silloin toista vuottansa luostarissa. Kaikki hänen entiset tuskansa ja kauhistuksensa heräsivät jälleen kuoleman lähetessä. Ajatus hänen omasta saastaisuudestaan ja Jumalan pyhyydestä hätyytti uudestaan hänen sieluansa.

    Eräänä päivänä hänen ollessaan epätoivon murtamana, astui vanha munkki hänen kammioonsa ja lausui hänelle muutamia lohduttavia sanoja. Luther avasi hänelle sydämensä ja ilmoitti vavisuttavat pelkonsa. Kunnianarvoisa vanhus ei kyennyt, kuten Staupitz, seuraamaan tätä sielua kaikissa sen epäilyksissä, mutta hän osasi uskontunnustuksensa ja oli siitä löytänyt lohdutuksen sielulleen. Hän käytti siis nuoreen veljeen samaa lääkettä.

    - - - Vanha munkki luki hurskaalla yksinkertaisuudella kappaleen: “Minä uskon syntien anteeksi saamisen.” Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä lämpimästi lausuttuina vuodattivat suurta lohdutusta Lutherin sieluun. “Minä uskon”, toisti hän kohta tuskavuoteeltaan itselleen, “minä uskon syntien anteeksi saamisen”. “Ah”, sanoi munkki, “ei ole kylliksi uskoa, että Daavid ja Pietari ovat saaneet syntinsä anteeksi, sen uskovat perkeleetkin. Jumalan käsky on, että uskomme meidänkin syntiemme olevan meille anteeksiannetut”. Kuinka suloiselta tämä käsky kuulostikaan Luther-raukan korvissa. “Kuulepa, mitä pyhä Bernhard sanoo puheessansa Marian ilmestyksestä”, lisäsi vanha veli, “Pyhän Hengen todistus sydämessäsi on: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”

    Tässä tuokiossa osui totuuden valo Erfurtin nuoren munkin sydämeen. Armon sana oli lausuttu ja hän oli sen uskonut. Hän lakkasi koettamasta ansaita autuutta ja antautui luottamuksella Jumalan armolle Jeesuksessa Kristuksessa.


    Lestadius sai synninpäästön



    Seppo Lohen kirjan; Sydämmen kristillisyys.

    Kirjassa käsitellään monipuolisesti lukuisia eri tutkijoita lainaten tätä tapahtumaa. Lestadius itse käyttää tapahtumasta eri nimityksiä, kuten "armonmurros" jne. Selvääkin selvemmin kirjassa tulee esille se, miten LLL:n lapin Marian kanssa käymänsä keskustelun aikana LLL koki heräämisen ja hänet siirrettiin lain alta uskomisen iloon.

    Pyytäisin kaikkia kiinnostuneita lukemaan Lohen kirjan ja muodostamaan oman käsityksen sen perusteella.

    Lapin Maria julisti synninpäästön Laestadiukselle... kukahan mahtoi tehdä sen Lapin Marialle?[/quote]

    Pastori Per (Pekka) Brandell, tämä Milla Klementsdottir oli ollut kauan etsivällä mielellä ja löytänyt Jumalan valtakunnan keskusteluissa pastori Brandellin kanssa. Eikä tämä passtorikaan ollut ensinn´´mmäinen uskovainen, hän kuului ns lukijaisliikkeeseen, joten kulttuurimme on paljon vanhempaa, kuin vain Laestadiuksen ajasta alkanutta. Laestadiuksen suvussakin oli monia lukijoiksi kutsuttuja, joten siltäkin osin voinee puhua kulttuurin kulkeutumisesta. Elävä ussko on kuitenkin se tärkein, kulttuuri on vain ulkoista kuorrutusta.

    LLL oli yksi tyämies Herran viinimäessä, tehnyt oman vartio- ja työvuoronsa ja päässyt aikanaan lepoon
  5. On helppo haukkua ja itellä on opissa synergismiä.

    Lyhyesti ehtoollisesta:

    Jumalan lapsi tuntee ehtoolliselle käydessään arkuutta ja syntisyyttä. Hän haluaa panna pois uskon esteitä, syntejä, ja kuulla omakohtaisen evankeliumin siunauksen. Ehtoollisessa toimituksena ei saa syntejään anteeksi epäuskoinen, eikä uskovainen ihminen, sillä Jumala on säätänyt valtakuntaansa saarnaviran. Ehtoollinen vahvistaa uskoa.
    Tätä ihmeellistä ja kallista evankeliumia palvelee ehtoollinen. Jumalan lapsi saa ehtoollista nauttiessaan uskoa lapsellisesti, että kun nautin Jeesuksen ruumiin ja veren leivän ja viinin muodossa, on totta, että juuri minun syntini ovat anteeksi siinä evankeliumissa, jonka kuulin ja uskoin Jeesuksen nimessä ja veressä. Kuulun Jumalan perheväkeen ja saan kerran viettää suurta ehtoollista taivaassa.

    Ehtoollinen on muistoateria: "tehkää se minun muistokseni"

    On väärin kuvitella että ehtoollinen olisi keino saada syntinsä anteeksi.

    Mikään kikkailu ei auta syntistä, ei rahan heittäminen kirstuun eikä ehtoollisella käynti.

    "MITÄ TÄLLAINEN SYÖMINEN JA JUOMINEN HYÖDYTTÄÄ? VASTAUS:

    Se käy ilmi sanoista ”teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”. Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus. "

    Ruumis on annettu ja veri vuodatettu jo 2000 vuotta sitten syntien anteeksiantamiseksi. Niihin tuo "syntien anteeksiantamikseksi" viittaa eikä viiniin ja leipään.
  6. "Lähestyköön sinun valtakuntasi...Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
    niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
    jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."

    Tässä tarkoitetaan juuri sitä, että anteeksi antamuksen VOIMA tulee Jumalasta, eikä meistä ihmisistä. Me ihmiset olemme ainoastaan tämän anteeksi antamuksen "välittäjiä". Lähestyköön sinun valtakuntasi:
    Tässä rukoillaan myös sitä, että me itsekkin antaisimme toinen toisillemme anteeksi.

    Rukoillaan pyytämään syntiä anteeksi, mutta Raamattu ei kerro kenenkään saaneen rukouksella syntiä anteeksi. Rukous on kiitosta, pyytämistä... Näyttäisitkö kohdan, jossa rukoilija on saanut synnit anteeksi rukouksella?






    Pyhän Hengen papeista

    Raamatun mukaan Jeesus tämän vallan omilleen antoi ja siis myös seurakunnalle:
    Joh.20:21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
    22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
    23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

    Edelleen: Matt.18:18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.

    Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”

    Jos epäuskoinen voisi antaa syntejä anteeksi, turhaanhan Jeesus tämän vallan olisi omilleen (Pyhän Hengen papeille) antanut.

    Epäuskoisen julistus, ei synnytä uskoa:

    Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!

    Matt. 23:15
  7. Jos ihminen voisi tulla yksin synergismissä uskoon, niin mielestäni seurakunta ja muut Jumalan lapset jäisivät tarpeettomiksi. Niinpä maassamme onkin tuota helppoauskoa aivan hirveästi. Eihän siinä ole lupausta, eikä evankeliumin päästösanaa, vaan omia luuloja ja väärää rauhaa.


    Lutheri opeta, että yksin voitaisiin tulla uskoon.

    "Älä anna tässä johtaa itseäsi harhaan tuon farisealaisen lörpötyksen, jolla muutaman pettävät itsensä, nimittäin muka ihminen voisi antaa anteeksi syntejä. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisällistä anteeksiantamusta." (Luther - Avaimet - 1530)

    "Sillä sen tähden hän sanoo: "joille te synnit anteeksi annatte". Näin ei siis kenenkään pidä pääsemän taivaaseen ja iankaikkiseen elämään, ellei hän saa sitä teiltä ja teidän virkanne kautta." (Luther - saarna 1. Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai 3.saarna)

    Jos usko tulisi vasta kasteessa, niin varmaan kaikkivaltias Jumala pitäisi huolen että valitut saisivat kasteen ennen kutsua taivaan kotiin. Hieman ontuvaa toi selitys että valitulle lapselle on muu pelastus kuin usko jos Hän kuolee ennen sen saamista.

    Miten löydämme Jumalan valtakunnan? Tämä asia mielestäni kaikkein tärkein kysymys Ja Jeesuskin asetti tämän kaikkien muiden edelle. "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä teille annetaan" (Matt.6:33).

    Luther sanookin tästä: "Jos joku haluaa löytää Kristuksen, hänen täytyy ensin löytää seurakunta. Kuinka saatamme tietää, missä Kristus ja hänen uskonsa ovat, jos emme tiedä, missä hänen uskovaisensa ovat? ja se, joka haluaa tietää jotakin Kristuksesta, ei saa uskoa itseään eikä rakentaa omalla järjellään siltaa taivaasen, vaan hänen on mentävä seurakuntaan sitä etsimään ja kyselemään. Nyt seurakunta ei ole puu tai kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä. heihin tulee pitäytyä ja katsottava, miten he uskovat, elävät ja opettavat. Heillä on varmasti Kristus keskuudessaan".

    parannuksen armon kautta Jumala siirtää ihmisen pimeydestä Poikansa valtakuntaan ja siellä hoitaa häntä armolla ja totuudella. Uskovaisen tehtävä on saarnata parannusta ja syntein päästöä.


    Muutama esimerkki. Etioppialaisen hoviherran parannus (apt.8:26-40). Ei hän ominvoimin saanut henkeä, vaan Philippuksen synninpäästöstä.

    Samoin Saul (Paavali: apt.9:1-9)

    Korneluksen parannus (Kor.10)

    Tuhlaajapojan parannuksen armo (Luuk.15:11-24).

    14. Minä sanon teille: tämä meni kotiansa hurskaampana kuin toinen

    (eli meni synnintuntoisena, ei vanhurskaana)
  8. Usko on yksin Jumalan teko, eikä ilman uskoa voi olla otollinen Jumalalle.

    Uskon kautta me saamme luvatun hengen.

    Koska pienet lapset ovat sovitettuja (Room.5:18), ja siten uskovat (Matt.18:6), tulee heidät myöskin kastaa ja siinä siten siunata kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Älkää estäkö heitä.
  9. nähdäkseni se ei ole muotoseikka. Ihan Raamatullista siis...
  10. kirjoitella, kenen tahansa. Täällähän keskustellaan Raamatusta ja ns.luterilaisuudesta.

    Kaikesta huolimatta, syyllistyt katekismuksessa olevan 8-käskyn rikkomiseen.

    Tästä otsikon aiheesta on kirkon tunnustuksessa kirjotettu aika hyvin:

    Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. Siten suojaudumme hurmahengiltä, jotka kerskuvat saaneensa Hengen ilman sanaa ja ennen sanaa ja jotka siksi mielensä mukaan arvostelevat, tulkitsevat ja venyttävät Raamattua ja suullista sanaa.

    Tässä kaikessa vaikuttaa se vanha p******, se vanha käärme, joka teki jo Aadamista ja Eevastakin hurmahenkiä, kun johdatti heidät Jumalan ulkonaisesta sanasta hurmahenkisyyteen ja omiin mielipiteisiin. Silti sekin vaikutti ulkonaisin sanoin, aivan samoin kuin meidän hurmahenkemme kyllä hylkäävät ulkonaisen sanan mutta eivät kumminkaan itse vaikene vaan lavertelevat ja kynäilevät omia sanojaan maailman täyteen. On kuin Henki ei voisi ensinkään tulla apostolien kirjoittaman tai puhuman sanan välityksellä vaan yksinomaan hurmahenkien oman tekstin ja sanan kautta. Miksi he eivät jätä sikseen myös omaa saarnaamistaan ja kirjoitteluaan ja jää odottamaan, että Henki itse tulisi ihmisiin ilman ja ennen heidän kirjoittamistaan, kuten he kerskuvat hänen tulleen heihin ilman Raamatun sanan saarnaa?

    Lukekaapa erityisesti nuo viimeiset lauseet tarkkaavaisuudella. Miksi myös ne, jotka sanovat itsellään hengen olevan ennen saarnaa tekevät lähetystyötä Ristiriitaista.

    Paavalin sanoin: "kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?"

    Myös Martti Lutherin mukaan äänellinen synninpäästö on ainoa tapa saada synnit anteeksi: "Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisällistä anteeksiantamusta."

    Ripittäytyminen toiselle uskovaiselle löytyy myös vanhasta testamentista: "Silloin Daavid sanoi Natanille: "Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Natan vastasi: "Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla." (2 Sam. 12-13).
  11. Siis ihminen syntyy kaksiosaisena, kuten monet Raamatunkohdat opettaa.

    Kaste kuuluu myös pelastukseen, sitä en kiellä.
  12. Kerettilainen, maamme on täynnä epäuskoisia kastettuja, ja eivät taivastietä kulje. Samoin on minia maahanmuuttajia yms. joita on epäuskoisena kastettu. Ei kaste heitä auta.

    Laestauduis Ja Luther opettivat lapsikasteen olevan raamatullinen, koska he uskovat. Vanhoillislestadiolainen käsitys on Raamatun ja luterilaisen opin mukainen.

    Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).

    ”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).

    Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.

    1. Psalmi, Koran lasten veisu. Hän on vahvasti perustettu pyhäin vuorten päälle.
    2. Herra rakastaa Zionin portteja enempi kuin kaikkia Jakobin asuinsioja.
    3. Korkiat ja kunnialliset asiat sinussa saarnataan, sinä Jumalan kaupunki, Sela!
    4. Minä annan saarnata Rahabin ja Babelin edessä, että he minun tuntevat: katso, Philistealaiset, Tyrolaiset ja Etiopialaiset syntyvät siellä.
    5. Zionille pitää sanottaman, että kaikkinaiset kansat siellä syntyvät, ja että Korkein sitä rakentaa.
    6. Herra antaa saarnata kirjoituksessa kaikkinaisilla kielillä, että myös muutamat heistä siellä syntyvät, Sela!
    7. Ja veisaajat niinkuin tanssissa, kaikki minun lähteeni sinussa.
  13. Elävä Vesi

    On paikallaan tarkastella mitä Raamatussa tarkoittaa elävä vesi. Joh.4, todistaa, mitä Jeesus puhui, vedestä ja Hengestä syntymisestä. Jeesuksen sanat samarialaiselle naiselle: ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti (Kysymys on iankaikkisen elämän sanoista), vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään”. (Joh.4:14).

    1.Piet.1:22. Ja tehkäät puhtaaksi teidän sielunne totuuden kuuliaisuudessa, Hengen kautta, veljelliseen rakkauteen, joka vilpitöin olis, ja olkaat keskenänne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydämestä,
    23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.

    Apt.10. Korneliuksen tapauksen tutkielma: Niin vastasi Pietari: ”Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin (eli olivat uskoon tullet), vedellä kastamasta (eli sakramentti otetaan vastaan uskolla), ja hän (Pietari) käski kastaa heitä Herran nimeen. Tuttu on myös Paavalin lausuma: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi” (Room.10:10). Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan, että usko tuo mukanaan Pyhän Hengen, kuten edellä kerrotusta Korneliuksen esimerkistä totesin. Kääntäen on todettavissa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon sanan kautta.

    Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.
  14. Kasteelle ei vain pidä antaa väärää ja ylikorostunutta merkitystä.

    Lutherin opetuksia

    Tätä asiaa Luther käsittelee laajasti Genesis luennossaan ja päätyy ympärileikkausta ja kastetta vertailtuaan seuraavaan lausumaan: ”Mitä on sanottava lapsista , jotka kuolevat ennen kastetta äidin kohtuun tai syntymän jälkeen. Ennen kahdeksan päivää kuolleesta lapsesta on helppo vastata , kuten myös meidän lapsistamme, jotka kuolevat ennen kastetta. Hei eivät tee syntiä ympärileikkauksen eikä kasteen liitossa. Kun laki ei tuomitse kahdeksan päivän ikäisiä ympärileikattuja, kuinka laki tuomitsisi ennen kahdeksan päivän ikäisinä kuolleita. W A 42, 621.


    Augsburgin tunnustuksessa todetaan, että sakramentit vaativat uskoa ja ”niitä käytetään oikein silloin, kun ne uskossa otetaan vastaan ja niillä uskoa vahvistetaan”.

    Lutherin käsityksen mukaan Jumala vaikuttaa (lahjoittaa ensin uskon, jonka hän lukee vanhurskaudeksi. Tämän käsityksen lähtökohtana on seuraavat Jeesuksen sanat: ”Menkää kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko se kadotetaan”. (Mark.16:15-16). Ensin siis evankeliumin sana, joka synnyttää uskon, sitten kaste. Usko on selvästi pääasia, joka ottaa huomioon kasteen.

    Jo uskonpuhdistajamme sanoo, ettei kasteen tahaton puuttuminen kadota, vaan sen halveksiminen kadottaa.

    Kertomus Mooseksesta ja hänen vaimostaan Sipporasta (2.Moos.2:24-26) antaa puhuttelevan kuvauksen sakramentin hylkäämisestä. Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta johdattamaan kansaansa Israelia Egyptin orjuudesta. Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi Mooseksen kimppuun ja tahtoi tappaa hänet. Silloin Sippora suoritti pojalleen ympärileikkauksen ja kosketti esinahalla Moosesta alhaalta sanoen: "Veriylkä ympärileikkauksen tähden". ´Tuomio ei kohdistunut lapseen, vaan sakramentin laiminlyöneeseen isään.

    Martti Lutherin kirje kahdelle papille (Kirjassa Huovinen "Kaste ja "usko": Mutta meillä on Raamattu , joka sanoo, että lapset kyllä saattavat ja voivat uskoa, vaikka he eivät puhukkaan, eikä heillä olekkaan järkeä. niimpä Raamattu kertoo psalmissa 72 (ps.106:37), kuinka juutalaiset uhrasivat poikiaan ja tyttäriään epäjumalille ja vuodattivat näin viattoman veren. Jos se on ollut viaton veri (kuten teksti sanoo), niin lapset ovat varmasti olleet puhtaita ja pyhiä, ja sellaisia he eivät ole voineet olla ilman Henkeä ja uskoa. -Jos joku on Jumalan oma ja pyhittämä, on hänelläkin Henki ja usko.
  15. Ei ihme kun otetaan joku kohta ja pönkitetään omaa näkemystä, lukematta laajempaa kokonaisuutta Raamatusta.

    Joh. 15:3: Te olette nyt puhtaat, sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin.

    Aivan samoin:

    1.Kor.4:15. 15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.

    Paavali oli siis synnyttänyt korintialaiset, evankeliumin sanalla...sillä hän oli kastanut vain muutaman korintossa:
    1.Kor.1:14. Minä kiitän Jumalaa, etten minä ole yhtään teistä kastanut, vaan Krispuksen ja Gajuksen:
    15. Ettei kenkään saa sanoa, että minä minun nimeeni ketään kastin.
    16. Minä kastin myös Stephanaan perheen; sitte en minä tiedä, jos minä jonkun muun kastanut olen.
    17. Sillä ei Kristus minua lähettänyt kastamaan, vaan evankeliumia saarnaamaan, ei sanan viisaudella, ettei Kristuksen risti turhaan menisi.
    18. Sillä se puhe rististä on niille hulluus, jotka kadotetaan; mutta meille, jotka autuaaksi tulemme, on se Jumalan voima.

    Raamatussa on siis Pyhän Hengen virka (Room.1:17).
  16. asia on aivan niinkuin sanot. Tässä kohden osoitetaan, että usko pelastaa, ilman kastettakin, kunhan sitä ei halveksita ja hyljätä tahattomasti. Näin myös Luther kohdan selittää.

    Mark.16:15. Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.
    16. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

    Gal.3:14. Että Abrahamin siunaus pitäis pakanain ylitse Jesuksessa Kristuksessa tuleman, ja me niin saisimme uskon kautta sen luvatun Hengen.
  17. Raamattua, moiseen väitteeseen?
  18. Missään en ole kuullut niin yksinkertaista ja selvää evankeliumia kuin Srk:sa. Missään en ole nähnyt annettavan sillä tavoin syntejä anteeksi.

    Lyhyt tiedote teille, tuttuni !

    On väärin väittää ihmistä opintuulissa olevaksi, kun en ole reiluun kahteen vuoteen ollut muissa tilaisuuksissa. Omissa seuroissa olen vain ahkeraankin käynyt. Olen saanut myös parannuksen armon ja ihan nimeltä halunnut ripittäytynyt eriseuroista johon olen kuulunut. Näin olen Jumalan edessä vapaa niistäkin.
  19. tietysti kaikkea, niinkuin lukeekin. Meillä on ihan Raamatullinen käsitys seurakunnasta.
  20. mutten ole myöskään donatalainen,)

    Olen lapsen puhtaallaa omallatunnolla: Eilen oli seurat ja myös tänään. Nämäkään asiat eivät ole aina itsestäänselvyyksiä, joten niistä saa olla kiitollinen...
    21. 588 / 622
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt