kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Kysymys siitä, mitä Jeesus käytännössä merkitsee on hyvä kysymys. Heitän tähän muutaman mietteen, jotka yhdessä voivat tarjota jonkinlaista vastauksen alkua tähän kysymykseen. Tai sitten ei.

    Ensimmäinen kommenttini on, että vastaus tähän kysymykseen yleisellä teoreettisella tasolla on vaikea.

    Tätä vaikeutta voi ehkä verrata siihen, että kauniina kesäisenä iltana istut katselemassa upeaa ja rauhallista järvimaisemaa ja laskevaa aurinkoa saunan terassilta. Voit kutsua ystäväsikin sitä ihailemaan.

    Mutta jos kokemuksen kauneus pitäisi selittää, se ei enää olekaan yhtä yksinkertaista. Miksi näkymä vedestä, laskevasta auringosta, rannasta, saarista, puista, kivistä ja kallioista on kaunis. Asian teoreettinen kuvaaminen on äärimmäisen vaikea.

    Maiseman näyttäminen ystävälle edellyttää useampia seikkoja. Hänen on ehdittävä ajoissa paikalle. Jos hän tulee, kun aurinko on jo laskenut tai syysmyrskyt ja räntäsateet alkaneet, hän ei maisemasta nauti... Entä jos hän tulisi oikeaan aikaan, mutta olisi sattumoisin syönyt jotakin sopimatonta ja vatsa olisi kuralla. Siinäkään tapauksessa hän ei maisemastasi innostuisi vaan yrittäisi parhaansa mukaan jalat ristissä siirtyä puuceen puolelle.

    Vertaus on vähän ontuva, mutta siinä on se yhtäläisyys uskoon, että niin minulla kuin varmaankin useimmilla uskovilla olisi monia kohtuullisen selkeitä neuvoja ja rukouksia auttamaan veli V.aaria, jos hän kysyisi, mitä hänen pitäisi tehdä, kun elämä on alkanut tuntua tyhjältä tai kun joku tehty asia painaa...

    Mutta elämän Jumalalle antamisen kuvaus sellaiselle, joka ei Jumalaa kaipaa, on suurin piirtein yhtä helppoa kuin väriskaalojen opettaminen sokealle. Autuutta tarjotaan vain hengellisesti köyhille, nälkäisille, tarvitseville.

    Tämä kuuluu siis niihin asioihin, jotka tulevat vaikeiksi, kun niitä setvitään teoreettisesti, akateemisesta kiinnostuksesta. Silloin kysymykseen on miltei mahdoton kunnolla (lyhyesti) vastasta.

    Hyvät pelastuksen kuvaukset ovatkin yhtä harvinaisia kuin hyvät kesäillan kauneuden selitykset. Kyllä siihen joku tai monetkin ovat pystyneet. Minä kuulun kuitenkin siihen pieneen ja vammaiseen joukkoon, jolle kirjallinen ilmaisu on niin vaikeaa, että olen onnistunut samaan ainekirjoituksessa todistukseen nelosen, ehdot. Ei siis ole mitään takuuta, että minulta löytyisi sellaista sanavarastoa tai kirjallista logiikkaa, että se teksii mahdolliseksi kuvata tätä asiaa järkevästi.

    Mutta palataan vielä siihen maisemaan. Kauniista iltamaisemasta on miljoona variaatiota, toinen toistaan parempia. Samoin on lukuisa määrä uskon kokemuksia. Hyvin erilaisia, kuitenkin kauniita ja toimivia. Yhdellä kaikki lähtee synnin tunnosta, toisella rukousvastauksesta, kolmannella jostakin kuullusta sanasta tai nähdystä ystävällisestä teosta, jollakulla unesta (vaikka aina näitä kertomuksia vähän vierastan), joku lukee Raamattua ja löytää juuri sen oikean kohdan, joku vain tuntee elämänsä tyhjäksi tai ajattelee, että ehkä asiat voisivat olla vielä paremmin, joku joutuu kuoleman tai onnettomuuden pysäyttämäksi jne, jne.

    Uskon heräämisiä ja Jumalan kutsuja ja niiden vastaanottamisia on yhtä monta erilaista kuin on ihmistäkin. Jos otetaan suuri määrä ihmisiä ja kysytään heidän rakastumisistaan toisiin ihmisiin, jokaisella on oma tarinansa. Yhden tarina vie täysin päinvastaista reittiä kuin toisen. Ei kukaan odotakaan, että kaikkien rakkaustarinat olisivat samanlaisia. Ei myöskään tule odottaa, että ihmisen uskon tie menisi samaa reittiä. Se olisi uskon ja Raamatun täydellistä väärinymmärrystä.

    Voisikin olla niin, että useampi V.aarin mainitsemasta kuudesta kohdasta voi olla mahdollinen käännekohta ihmisen uskon tiellä... Tai ei mikään niistä.

    Onko eri ihmisten kokemuksessa sitten mitään yhteistä. Ihmisessä herää luottamus (=usko!) Jumalaan, Jumalan rakkauteen ja hänen johdatukseensa. Ihminen turvaa Jumalaan auttajana, elämänsä ohjaajana ja/tai pelastajana (mitä pelastus sitten tarkoittaakin).

    Se, mitä sanoja ihminen käyttää, on toisarvoista ja riippuu siitä, mitä hän tietää. Ihminen näkee ulkokuoren, Jumala sisimmän. Edellytyksiä on oikeastaan vain se, että on avoin sille, että Jumala on, että hän vastaa rukouksiin ja haluaa antaa anteeksiantonsa, johdatuksensa ja armonsa. Oma lukunsa on sitten se, mitä elämässä Raamatun mukaan pitäisi tapahtua tämän jälkeen.

    En siis usko mihinkään ennalta asetettuihin pelastuksen askeleisiin tai siihen, että olisi yksi sarja maagisia sanoja, joilla aina löytää. Jos minulta kysytään, niin Raamatun tärkeimpiin pelastusta kuvaaviin teksteihin kuuluu Jeesuksen sana Nikodemukselle. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Niin on jokainen, joka on Hengestä syntynyt. Tämä onkin mukava teksti, koska se niin selvästi osoittaa, että usko ei ole kunnolla määriteltävissä. Siitä kuitenkin näkyy, että kyse on Jumalan työstä, hänen Hengestään ja armostaan.

    Iloa!

    Kai
  2. Jos hakee ihan asiallista tietoa sanasta sielu, niin lähtökohta on VTn sana נפש [nephesh], joka löytyy Raamatusta 755 kertaa. Näistä septuaginta kääntää noin 600 kertaa sanalla ψuχη [psyche], joka jo osoittaa, etteivät kääntäjät pitäneet näitä kahta sanaa täysin toisiaan vastaavana. Kielitieteellinen tutkimus on tullut siihen tulokseen, että pohjimmiltaan sana nephesh vastaa huonosti kreikan yleiskielen sanaa psyche.

    Sanan nephes primäärimerkitys on koko ihminen, persoona. Kun ruumiiseen puhalletaan elämän henki tuloksena on nephes (1M 2.7) ja luonnollinen merkitys tässä on ihminen. Esimerkkejä löytyy satoja ja se, mikä näille teksteille on tyypillistä on, ettei niissä ole viitettäkään siitä, että nephes olisi jonkunlainen henkiolento ihmisen sisällä. Monessa tekstissä nephes käännetään parhaiten persoonapronominilla "hän" tai "minä." Esimerkiksi, kun Abraham neuvoo Saaraa sanomaan, että hän on Abrahamin sisar, perusteluna on se, että "minun nephesilleni" kävisi hyvin = minulle kävisi hyvin. Ihmisellä ei siis ole sielua vaan hän on sielu. On 44 esimerkkiä, jossa ihmisryhmiä luetellaan. Niin ja niin monta miestä ja naista ja lasta ja sitten todetaan tämän olevan niin ja niin monta nephesiä, siis ihmistä. Tämä on sanan yleisin käyttö VTssä.

    Sanan taustamerkitys on konkreettinen ruumiinosa, kurkku, kaula tai niska. Tästäkin on esimerkkejä Raamatussa. Jes 5.14 tuonela avaa ammolleen nephesinsä (kurkkunsa!) ja suunsa mittaamattoman auki. Jälleen löytyisi useita tekstejä. Niska tai kaula löytyy vaikkapa Ps. 105.18, jossa Joosef kantaa rautarengasta kaulassaan. Usein jano, vesi ja nephesh (kurkku) ovat yhdessä (Sananl 25.25)

    Tästä päästään seuraavaan nephes sanan piirteeseen. Nephes haluaa ja tarvitsee. Se ei tarvitse vain juomaa ja ruokaa vaan kaikkea muutakin ajallista ja näin nephes kuvaa tarvitsevaa ihmistä. Jumala on se, joka voi ihmisen tarpeet (varsinkin oleelliset tarpeet) täyttää. Sananl 23.2 kehottaa panemaan veitsen kurkulle ja olemaan nepheksensä herra, minkä voisi aivan oikein kääntää kahdella tavalla: olla oman itsensä herra tai (paremmin?) olla halunsa herra.

    Jumalasta sanaa nephes käytetäänkin vain tässä merkityksessä. Jumalan tunteet, hänen kaipauksensa auttaa ihmistä heräävät ja puhutaan Jahven nepheksestä (ehkä parikymmentä tekstiä). Pääosin sana nephes on kuitenkin antropologinen, ihmistä koskeva termi.

    Sanalla on myös edelliseen liittyvä merkitys "mieli." Esimerkiksi 2M 23.9 sanoo, ettei muukalaista saa sortaa, koska sinä tunnet muukalaisen nepheksen. Voisi olla muukalaisen ajattelutavan, mielen tai, mikä ei olisi kovin sujuvaa, muukalaisen tarpeet.

    Sana voi tarkoittaa myös elämää. Jälleen monia esimerkkejä, mutta yksi harvoista eläimen nephestä koskevista teksteistä on Sanal 19.8, jossa lintu rientää ansaan, eikä tiedä, että sen nephes on vaarassa. Nephes on sujuvinta tässä kääntää sanalla elämä.

    Kannatan tässä veli kerettiläisen näkemystä siitä, että nephes tarkoittaa yleensä koko ihmistä ja olen sitä mieltä, että ne, jotka lukevat nephekseen jonkinlaisen kuolemattoman ja jonnekin vaeltamiskykyisen sielun lukevat Raamattuun ennakkokäsityksensä. Kymmenet tekstit puhuvat siitä, että nephesh kuolee, yksikään ei sano sen omaavan itsenäistä kuolemattomuutta.

    VTn sana ja käytäntö on myös taustalla UTn ajattelussa, mutta tässä vaiheessa paras katsoa reaktioita. En lupaa, mutta saatan, jos satun sille päälle, kirjoittaa jatkon UTn puolelta ja sanan psyche käytöstä.

    Kai :)
  3. Ajatus harhailee ja vastaukset niiden mukana.

    Adventisteilla ei ole mitään ptkää traditiota veljeilystä toisten kristittyjen kanssa ja tästä syystä adventistien ekumeniataidot ovat vähän heikkoja. Ovien avautuminen on tapahtunut hitaasti ja samalla asenteet muuttuvat hitaasti.

    En kuitenkaan usko, että adventistit voivat lopettaa toisille kristityille todistamisen. Se olisi ei enää olisi adventtiuskoa. Syynä on se, että adventtikirkko näkee itsensä uskonpuhdistajana kristikunnan keskellä. (Kirjoitin aiemmin tästä yhtenä tärkeimmistä adventtikirkon identiteettiin liittyvistä tekijöistä.)

    Adventtikirkon opetuksen ideana on valmistaa maailmaa uskonpuhdistuksen avulla Kristuksen tuloa varten ja se saa ne adventistit, jotka mitään toisille uskostaan sanovat, puhumaan. Juuri opetus Jeesuksen tulosta ja uskonpuhdistuksesta ja herätyksestä taitaa olla se adventtitotuus.

    Tämä on tietenkin helppo ymmärtää väärin varsinkin jos joku uskostaan puhuu ilman, että kaiken ytimessä on ilo pelastuksesta ja Jumalan armosta. En usko kenenkään herätysliikkeeseen, helluntailaisuuteen, vapaakirkollisuuteen tai muuhun evankeliseen kristillisyyteen kuuluvan harmistuvan siitä, että joku Jeesuksesta innostunut adventisti, joka myös arvostaa keskustelukumppaninsa uskon kokemusta, kertoo jotakin omista uskonkäsityksistään. Ennakkoluulot ja harmistuminen ja epäilys alkavat, kun joku puhuu jostakin adventtikirkon opetuksesta niinkuin tällä opetuksella olisi joku itseisarvo ilman Kristuksta. Hyvään keskusteluun kuuluu tietenkin myös se, että kuullaan toista.

    Ajatus uskonpuhdistuksesta adventistien motivaationa ei tarkoita sitä, että adventistit pitäisivät itseään jo hyvinä niin, että he itse eivät uudistusta tarvitse. Ihan vanhaan perinteiseenkin kirkon tyyliin kuului se, että jos luterilaista opetettiin vaikkapa tekemään parannusta sapatin suhteen niin toisia adventisteja nuhdeltiin kuin Jeesus aikanaan fariseuksia: kyykäärmeen sikiöinä, jotka ovat melkein niin paatuneita, että tuskin enää parannusta pystyvät tekemään. Adventistit kohdistavat uskonpuhdistushaasteen myös omaan yhteisöönsä. (Ja kipeästä tämä yhteisö uskonpuhdistusta tarvitseekin.)

    En muuten tiedä mitään muuta kirkkoa, joka kutsuu Laodikeaksi herkemmin itseään kuin toisia kirkkoja. :)

    Adventisteilla ei ole mitään varsinaista julkista tai salaista doktriinia siitä, että uskosta täytyy todistaa juuri toisille kristityille. Aivan mielellään (ja monet adventistit mieluiten) todistavat niille, joilla ei selvästi mitään uskon kokemusta ole.

    Näin tämän näen. Armoa tarvitaan! :D

    Kai
  4. Meillähän on monta eläkeläispastoria, jotka viettävät hiljaista ja rauhallista elämää. Eivät hoida seurakuntaa, eivät paljon matkusta saarnaamassa. Toiset taas mielellään jotakin tekevät.

    Katsoin juuri kirkon eläkkeellä olevien pastorien ja seurakuntatyönteijöiden luetteloa - kylläkin jo neljän tai viiden vuoden takaa. 47 nimeä, enkä siitä listasta löytänyt kuin 4, jotka olivat silloin seurakunnan huoltajia tai muuten hyvin aktivisia saarnatyössä tai evankelioinnissa. Tämän mukaan aloituksen esittämä oletus on varsin epätarkka. 92 prosenttia pastoreista osaa ottaa kirkon työn kannalta rennosti eläkepäivinään. Minäkin katsoin parhaaksi luopua seurakuntavastuusta eläkkeelle jäätyäni. Nyt teen, mikä kiinnostaa - ainakin melkein. :)

    Mitä tuo rahanahneus oikein? Ylläoleva veli Vanhimman kommentti pitää paikkansa. Ei seurakuntaa huoltaville tai evankliointia tekeville eläkeläisille mitään palkkaa maksa. Eläkevakuutusyhtiö Varmalta tulee sama summa riippumatta henkilön eläkeläisharrastuksista. Eikä niitä työhön pääsyä odottavia nuoria taida jonossa olla ainuttakaan.

    Kai :)
  5. Nimimerkki "vastaako" kysymyksen takana tuntuu olevan se ajatus, että koska kaikki elävässä uskossa olevat ovat Jumalan lapsia, kenelläkään uskovalla tai ryhmällä uskovien joukossa ei näin voisi olla mitään oikeutta opettaa jotakin toisille uskoville. En tiedä ymmärsinkö tämän nyt oikein, mutta eihän asia näin mene.

    Kaikki uskovat ovat samassa tilassa ja samanarvoisia Jumalan edessä, syntisiä ja hänen armostaan riippuvaisia.

    Kuitenkin koko Uusi testamentti on täynnä opetusta myös toisille uskoville. Näin minun mielestäni uskossa olevan ihmisen lähtökohta on se, että hän ei syytä toisen ihmisen uskon kokemusta vääräksi, jos on jostakin asiasta eri mieltä, vaan hyväksyy sen, että toisella Jumalan lapsella on erilainen kokemus ja voi olla jotakin annettavaa jos vastaanotettavaakin.

    Yhtenä tärkeänä pykälänä minun uskon tieni alussa oli luterilaisen teologin kirjoittama kirja. Olen saanut paljon eri kirkkoihin kuuluneiden henkilöiden puheista ja kirjoituksista: helluntailaisten, baptistien tai vaikka roomalaiskatolisten. Ei Jumala ole rajannut opetuslahjaansa adventisteille.

    Jos joku adventisti tätä ihmettelee, häneltä voisi vaikka kysyä, miksi sitten esimerkiksi EGW usein lainaa myös sellaisten kirjoittajien tekstiä, jotka eivät kuuluneet adventtikirkkoon? Yksinkertainen vastaus lienee se, että hän katsoi näiden kirjoittajien opettavan oikein ja sanovan asian selkeämmin ja paremmin kuin hän itse pystyisi sen sanomaan. Ja jos joku vielä epäilee, niin juuri näin EGW itse lainaamiaan tekstejä perustelee.

    Adventisti voi siis oppia niiltä, jotka eivät kuulu adventtikirkkoon. Tästä oli mainio esimerkki puheessa, jonka Yhdysvaltojen kongressin kappalainen, pastori Black, adventisti esitti puheessaan, kun oli pettynyt siihen, että joltakin karismaattiselta adventtikirkkoon kuulumattomalta piispalta oli peruttu kutsu puhua muutamille kirkon pastoreista.

    Hän kertoi, kuinka nuori nainen oli kongressin aamurukouksessa mukana ja tuli tilaisuuden jälkeen pyytämään, että pastori Black rukoilisi hänen jalkansa puolesta. Hän oli nyrjäyttänyt sen pahasti aamulenkillä ollessaan ja oli kovissa kivuissa. Black oli juuri alkamassa pientä luentoa rukouksesta ja nyrjähtäneistä nilkoista, kun lähellä ollut apulaiskappalainen, baptisti, puuttui keskusteluun. Hän vei naisen läheiselle penkille istumaan ja alkoi rukoilla ja siunata niin naista kuin hänen jalkaansakin. Rukouksen jälkeen nainen lähti huoneesta ilman nilkkavaivaa. Black totesi baptistin opettaneen hänelle uskon rohkeutta ja rukoustaistelua.

    Jos tämä on totta, voi loogisesti olla myös asioita, joita adventisti voi opettaa opettaa toiselle uskovalle. Tällaista tälle palstalle pesiytyneet uskovat eivät ilmeisesti voisi edes kuvitella. Nöyryyttähän asioiden pohdinta tietenkin vaatii niin adventisteilta kuin muiltakin.

    Oleellista siinä, kun uskova jostakin asiasta toiselle puhuu, on se, että keskustelee tai opettaa toisen uskonkokemusta kunnioittaen. Paavali kehuu korinttilaisten uskoa ja intoa ja sitten vastaa alkaa puhua ongelmista, riidoista, toisten väheksymisestä, aviorikoksista, liiallisesta alkoholinkäytöstä, harhaoppien suosimisesta ja ties mistä. Paavali on viisaampi kuin useimmat adventistit ja taitaa myös voittaa muutamat niistä, jotka eivät kuulu adventtikirkkoon ja jotka täällä esiintyvät uskovina. Oikea viestintä lähtee toisen ihmisen kunnioituksesta. Muu on räpätystä.

    Onneksi tämänkin palstan väessä on myös sellaisia, jotka toisten uskon kokemusta ja näkemyksiä kunnioittavat. Kaikki todellinen kommunikointihan pysähtyy välittömästi siihen, kun joku ryhtyy toisen kokemusta ja uskoa vähättelemään.

    Pelastukseen tarvitaan yksi asia, Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa, mutta opetettavia asioita on paljon muitakin. Niin Jeesus kuin Paavali opettivat lähimmäisen rakastamisesta ja kunnioittamisesta, he opettavat uskon kuuliaisuudesta, lopun tapahtumista, kasteesta, kristillisestä elämästä jne.

    Mainitsemassasi tapauksessa, jos oikein sen kuvasit, pastori ei selvästi nähnyt asiaa oikein, eikä pystynyt tekemään eroa tärkeimmän eli pelastusopetuksen ja muun raamatullisen opetuksen välillä.

    Timo puhukoon itse puolestaan, mutta minä ja monet adventistit odottavat, että ajan lopussa tapahtuu suuri herätys. Tätä herätystä ei ole "vielä", mutta silloin kaikki elävässä uskossa olevat päätyvät pitämään yhtä. Oudoltahan se tuntuu. Pientä ihmettä siihen varmaan tarvitaan... niin adventisteissa kuin muissakin.

    Kaikissa seurakunnissa on Jumalan lapsia. Kaikki adventistit eivät ole elävässä uskossa. Näin adventistit yleisesti ajattelevat. Jossakin voi olla sellainen adventisti, joka kuvittelee vain adventistien olevan oikeassa uskossa ja kaikkien muiden väärässä - en kyllä ole vielä sellaista tavannut. Ehkä täältä löytyy muutamia, jotka puolestaan kuvittelevat kaikkien adventistien olevan aina ja kaikessa väärässä ja kaikkien muiden aina oikeassa. Tasoissa ollaan. :)

    Kai
  6. Onhan maailmassa maita ja kieliryhmiä ilman raamatuntutkisteluvihkosia. Niinkuin edellä mainittiin, joku unioni on joskus paikallisesti tehnyt vihkosen omasta aiheesta ja monet unionit, Suomi mukaanluettuna, lyhentää ja toimittaa materiaalin. Minunkin päätoimittajakaudellani kävin kerran kysymässä kirkon johtajalta, pitäisikö jo käännetty tutkisteluvihkonen laittaa silppuriin ja tehdä nopeasti jostakin uusi, kun materiaali oli mielestäni niin heikkotasoista ja huonosti Suomen olosuhteisiin sopivaa. Päädyimme siihen, että tekstistä toimituksessa muokataan pahimmat ongelmat pois.

    Vielä vuosikymmen tai pari sitten jokaisesta tutkistelusta leikattiin 20-30% pois, kun kullekin päivälle varattu teksti ei mahtunut yhdelle sivulle. Tässä oli kysymys käytetystä sivuukoosta, kirjasinmallista ja siitä, että Suomen kieli on pidempää kuin englannin kieli. Tätä nykyä lyhennystarve on alle 10%. Toimitustyön tekee lehden päätoimittaja niin kuin näkee parhaaksi.

    Ilmeisesti useammassa maassa tutkistelujen sisältöä jollakin tavalla muutetaan, koska lopetellessani päätoimittajan työtäni saimme kirjeen, jossa edellytettiin tekstin tarkkaa käännöstä ja vaadittiin jokaiseen tutkisteluvihkoseen painettavaksi varsin pitkää kommenttia siitä kuinka julkaisun tekijänoikeudet kuuluvat kirkon keskustoimiston sapattikoulujaostolle.

    Keskustelimme asiasta toisten pohjoismaiden toimittajien kanssa ja tulimme siihen tulokseen, ettemme mainittua tekijänoikeusviitettä julkaise, koska lehti ilman mainintaakin kuuluu kunkin maan tekijänoikeuslainsäädännön piiriin eikä mikään erillinen maininta voi muuttaa esim Suomessa julkaistua lehteä amerikkalaisen tekijänoikeuslain alle tai estää sellaista julkaisun käyttöä, jota suomalainen tekijänoikeuslainsäädäntö ei kiellä.

    Väitteet siitä, että kirkon toiminta on keskitetysti USAsta ohjattua on huuhaata. Tutkisteluvihko sieltä tulee samoin kuin kerran vuodessa rukousviikkolukemiset. Pitäisikin kysyä, että jos jollakin järjestöllä kansainvälinen keskustoimisto on, niin miksi se ei saisi viisi kertaa vuodessa jotakin materiaalia jäsenyhteisöilleen lähettää, kun kukin alue itse päättää, mitä ja kuinka se lähetettyä materiaalia käyttää? Muutenkin Suomea koskevat päätökset tehdään Suomessa, Nykyaika -lehti julkaisee, mitä sen toimitus päättää. Pastorit saarnaavat, mitä itse haluavat. Että sellaista holhousta... :)

    Kai
  7. Arveluttavalta tuntuu teidän neuroottinen maailmankuvanne. Laitan tähän kappeleen, josta osa on toisessakin ketjussa. :)

    Tarpeellisia on vähän tai yksi ainoa.

    Talmud Makkot 24a sanoo Mooseksen antaneen 613 käskyä. Sitten tulee Daavid, joka kysyy kuka saa astua Herran huoneeseen ja luettelee 11 kriteeriä (Ps. 15). Jesaja panee vielä paremmaksi vähentää käskyt kuuteen, elä vanhurskaasti, puhu oikein, hylkää laiton hyöty jne (Jes 33.15), Miika oli vieläkin teräväkatseisempi ja tiivisti käskyt kolmeen: Vain tätä Herra sinulta odottaa, tee sitä, mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyytta ja vaella valvoen Jumalaasi kuunnellen. (Miik 6.8) Sitten Jesaja tiivisti käskyt kahteen: noudattakaa oikeutta ja toteuttakaa vanhurskaus. (Jes 56.1) Lopulta Aamos tiivisti kaiken yhteen käskyyn: Etsikää minua (Herraa) niin saatte elää. (Aam 5:4)

    Minä ymmärrän myös Uuden testamentin vahvistavan, että Herralla on vain yksi kriteeri pelastukseen. Vain yksi nimi on meille annettu - Jeesus.

    Adventtikirkko saa tietenkin laittaa muitakin kriteereitä omiksi jäsenehdoikseen niin kauan kuin ne ovat hyviä ja raamatullisia asioita. Ei kai ole edes tarkoitus, että kaikki uskovat tällä hetkellä olisivat adventisteja?! Hyviä uskovia lienee kaikissa kirkoissa ja kirkottomissakin. Ehkä huonojakin löytyy adventtikirkon lisäksi muista kirkoista ja kirkkojen ulkopuoleltakin. :)

    Kai
  8. Tarpeellisia on vähän tai yksi ainoa.

    Talmud Makkot 24a sanoo Mooseksen antaneen 613 käskyä. Sitten tulee Daavid, joka kysyy kuka saa astua Herran huoneeseen ja luettelee 11 kriteeriä (Ps. 15). Jesaja panee vielä paremmaksi vähentää käskyt kuuteen, elä vanhurskaasti, puhu oikein, hylkää laiton hyöty jne (Jes 33.15), Miika oli vieläkin teräväkatseisempi ja tiivisti käskyt kolmeen: Vain tätä Herra sinulta odottaa, tee sitä, mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyytta ja vaella valvoen Jumalaasi kuunnellen. (Miik 6.8) Sitten Jesaja tiivisti käskyt kahteen: noudattakaa oikeutta ja toteuttakaa vanhurskaus. (Jes 56.1) Lopulta Aamos tiivisti kaiken yhteen käskyyn: Etsikää minua (Herraa) niin saatte elää. (Aam 5:4)

    Minä ymmärrän myös Uuden testamentin vahvistavan, että Herralla on vain yksi kriteeri pelastukseen. Adventtikirkko saa tietenkin laittaa muitakin kriteereitä omiksi jäsenehdoikseen niin kauan kuin ne ovat hyviä ja raamatullisia asioita. Ei kai ole edes tarkoitus, että kaikki uskovat tällä hetkellä olisivat adventisteja?! Hyviä uskovia lienee kaikissa kirkoissa.

    Niin kauan, kuin adventtikirkon tämän yhden asian lisäksi asettamat jäsenehdot ovat raamatullisia ja hyödyllisiä, ei kenelläkään pitäisi olla valittamista. Eikä pitäisi myöskään olla ongelmaa, jos näitä muita asioita määritellään tilanteen muuttuessa ja ymmärryksen lisääntyessä paremmin.

    Kai
  9. Veli Kopittelija miettii 28 opinkohdan roolia. Täytyykö niitä kaikkia opettaa ja niihin kaikkiin uskoa, ennenkuin voi olla adventisti?

    Olen ihan opetustyötäni varten lukenut tätä koskevat kohdat seurakuntakäsikirjasta useita kertoja läpi voidakseni kertoa kirkon pastorinplantuille, mitä pitää opettaa ja mitä voi odottaa kasteelle tulevilta. Käsikirja on komiteatyötä ja sen lopullinen sanamuoto päätetään kirkon yleiskokouksessa.

    Komiteat ovat huonoja kirjan kirjoittajia. Yksi kohta sanoo, että tulee opettaa ja kastettavan tulee uskoa kastelupauksen 13 kohtaa. Sivu pari myöhemmin sanotaan, että kastettavalle tulee opettaa ja hänen tulee hyväksyä kaikki 28 opinkohtaa. Sitten palataan uudelleen siihen, että 13 kohtaa on ainakin opetettava ja uskottava. Ja jälleen hetken päästä kohtia on 28 ja niin edelleen.

    Onneksi seurakuntakäsikirjaa eivät lue kuin ne, joiden on pakko jonkun asian selvittämisseksi sitä lukea.

    Looginen lopputulos usean lukukerran ja sanamuotojen tarkan harkinnan jälkeen on se, kasteelle tulevalta odotetaan minimissään kastelupauksen 13 kohdan ymmärtämistä ja hyväksymistä. Jokaiselle kastettavalle tulisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan opettaa kaikki 28 opinkohtaa.

    Tämä epämääräisyys on loppujen lopuksi ihan hyvä asia. Kirkko tekee työtä alueilla, joissa ei ole esimerkiksi lukutaitoa ja joissa koko opinkohtien tapainen oppirakennelma on kulttuurin tai ajattelutavan vuoksi vähämerkityksellinen. On hyvä, ettei opillinen kynnys ole kovin korkea. Sama voi hyvin päteä joihinkin henkilöihin Suomessa. Joku on nuori tai kovin maallistunut eikä tiedä Raamatusta tai uskosta mitään.

    Toisaalta, jos kävisi sellainen yllätys, että joku teologisesti orientoitunut henkilö (kuten vaikkapa Kopittelija) tulisi minulta kysymään adventtikirkkoon liittymisestä, pitäisin itsestään selvänä, että kävisin läpi kaikki 28 opinkohtaa ja liittäisin mukaan pitkääkin keskustelua niistä asioista, jotka tuntuvat hiertävän. Tutkivasta tuomiosta tuskin tulisi ongelmaa, sen selvittää tarvittavassa laajuudessa muutamassa minuutissa, mutta oletan, että kysymys ihmisen olemuksesta, kuolemasta ja ylösnousemuksesta voisi ottaa useammankin palaverin... Kaiken taustalla on se, että ihmisen on hyvä tietää, mihin liittyy - näin ei kukaan tunne itseään huijatuiksi.

    Tämä kastekriteerien suhteellisuus on ihan hyvä. Käänsin keväällä vaimoni kanssa kirkon lasten ja nuorten työn jaostolle uuden tanskalaisen kasteopetusmateriaalin. Ihan hyvä. Ei juuri mitään opinkohdista vaan enemmän elävästä uskosta, anteeksiantamuksesta, armosta ja rukouksesta, mitkä tietysti niin nuorille kuin vanhoillekin ovat tärkein seurakuntaan liittymisen kriteeri.

    Kai
  10. Vielä vähän lisää.

    Ajat ovat valitettavasti tuosta muuttuneet. Jopa jotkut adventistitkin näkevät opinkohdat samassa valossa kuin veli Bushmanni ja odottavat, että ne olisivat täydellinen ja ikuinen kooste koskaan muuttumattomista totuuksista.

    Minä en asiaa näin näe. Jeesuksen tavoin uskon siihen, että tarpeellisia on vähän tai yksi ainoa, enkä ole adventisti 28 opinkohdan vuoksi - niin ihania, oikeita ja totta kuin ne ovatkin. Olen adventisti siksi, että satuin hurahtamaan uskon, pelastuksen ja armon autuuteen juuri tämän kirkon piirissä ja koska kirkon opinkohdissa on se muutoksen mahdollisuudesta ja tarpeesta kertova johdanto.

    Juuri tämä kirkko opettaa (tai sen pitäisi opettaa) jatkuvaa uskonpuhdistusta. Tämä liittyy edellä mainitsemaani "nykyisen totuuden" tai "ajankohtaisen totuuden" ajatukseen. Pidän radikaalista raamatullisuudesta, pyrkimyksestä palata takaisin alkuperäisempään uskoon. Pidän siitä, että Raamatusta saa myös etsiä uutta tänä aikana tarvittavaa tai hyödyllistä valoa. Ja erityisen hauskaa on Raamatulla haastaa vanhoja tapoja esittää asiat.

    Olen siis restaurationistinen adventisti ja yhtenä missionani on palauttaa 1930 luvun fundamentalismiin jämähtäneitä sisariani ja veljiäni 1850 -luvun yksinkertaiseen ja paljon nykyistä adventismia hauskempaan uskonpuhdistusadventismiin.

    Tämä liittyy jollakin tavalla myös aiemmin veli Bushmannin kanssa käymääni keskusteluun Raamatun innoituksesta. Raamatussakin totuus laajenee ja avartuu ja innoitusta on kerralla annettu voin johonkin ajankohtaiseen ongelmaan. Raamatun historiassa mennään jatkuvasti eteenpäin ja kuva uskosta avartuu ja yksinkertaistuu, miksi sama ei saisi tapahtua adventtikirkossa.

    Kai
  11. Mitä näihin tehtyihin muutosehdotuksiin tulee, nehän olisivat voineet olla paljon suurempiakin. Isommistakin muutoksista on ollut puhetta, jopa kirkon keskustoimiston suulla. Esimerkiksi sellaisesta muutoksesta, jossa tehtäisiin ero oleellisten pelastus- / ydinkysymysten ja muun kirkon opetuksen välillä. Tähän ei kuitenkaan ainakaan tässä vaiheessa ole menty.

    Ensimmäinen pointtini on se, että nyt ehdotetut muutokset eivät muuta mitään. Kyse on kielellisestä ja kosmeettisesta meikkauksesta. Näin ne eivät myöskään osoita minkään olleen väärässä. Tekstin korjaukset heijastelevat kielessä ja ajattelussa tapahtuneita muutoksia, eivät oppien muuttumista. Osa muutosehdotuksista on sellaisia, että niitä ei voi edes kääntää. Englannin kielessä sana "man" tarkoittaa miestä tai ihmistä. Parin viime vuosikymmenen aikana neutraalimman sanojen "human," "humanity," ihminen, ihmiskunta, käyttö on yleistynyt ja teksti korjataan vastaamaan muuttunutta maan tapaa. Suomalaiseen versioon tämä ei aiheuta muutosta, koska suomen kielessä on aina osattu tehdä ero miehen ja ihmisen välillä. :) Kielet eivät ole staattisia, siksi kaikki kieliasuun puettu vaatii joko uudistamista tai selitystä.

    Samoin se, että tekstiviitteet on uudistettu, on merkityksetön muutos. Uudet viitteet ovat suurelta osalta samat kuin vanhat. Muutama viite on vaihdettu teksteihin, joka aiempaa selkeämmin puhuvat opinkohdan käsittelemästä aiheesta. Eli tässä versiossa muutosten taustalla on vain pyrkimys sujuvampaan kieleen ja paremmin aihetta kuvaaviin teksteihin.

    Mutta olet oikeassa siinä, että adventtikirkon opetus on muuttunut ja muuttuu jatkuvasti. George Knight kirjoittaessaan kirkon opin historiasta totesi muutoksen olleen niin suuri, että useimpia kirkon 1850 -luvun johtajia silloisine käsityksineen tuskin otettaisiin kirkon jäseneksi, jos nyt tulisivat jonkun kirkkomme ovelle kolkuttamaan. Mutta hyvä, että muuttuu.

    Näin homman kuitenkin oli tarkoitus mennä. Adventtikirkon ydinidea on siinä, että kirkon oppia ei ole lyöty lukkoon. Adventtikirkolla ei ole uskontunnustusta, vaikka jotkut mielellään 28 opinkohdasta sellaisen tekisivät. Jollakin tavalla koko opinkohtien ymmärtämisen kannalta niiden tärkein osa on johdanto, joka toteaa, että kirkon opetuksen on tarkoitus uudistua.

    Perusajattelultaan adventtikirkko edustaa niin kutsuttua restaurationismia. Kirkon tärkeimmät johtajat Joseph Bates ja James White tulivat molemmat restaurationistisesta Christian Connexion taustasta ja toivat sieltä adventismiin käsitteen "present truth," nykyinen tai juuri tähän hetkeen sopiva totuus.

    Ajatus tässä on se, ettei totuutta voi eikä saa paketoida pysyväksi tuotteeksi. Maailma on joutunut kauaksi alkuseurakunnan tavasta toimia ja opettaa, koska ihmiset ovat historian aikana sotkeneet ja jatkuvasti sotkevat asioita ihan itsekseen, kirkkoineen ja muine instituutioneen. Näin ajattelumme ja uskonkäsityksemme eivät ole, mitä Jumala tarkoitti ja mitä Raamattu opettaa. Tästä syystä tarvitaan jatkuvaa uskonpuhdistusta, jatkuvaa pyrkimystä päästä eteenpäin ja lähemmäksi Jeesuksen ja alkuseurakunnan yksinkertaista opetusta. Samalla Raamatusta voidaan myös jatkuvasti löytää uutta, joka on ajankohtaista ja tärkeää kussakin uudessa historian tilanteessa.

    Tämä ajattelu oli varhaisessa adventismissa niin vahva, että kun kirkko rekisteröitiin ja rekisteröinti edellytti koostetta kirkon opista, monet jäsenistä halusivat jättää tämän kohdan tyhjäksi osoittamaan, ettei kirkko ole jähmettynyt johonkin tunnustukseen, joka estäisi jäseniä etsimästä Raamatusta uutta valoa. Lopulta, pitkän taivuttelun jälkeen, James White sai joukon mukaan siihen, että kirkon opiksi kirjattiin Raamatun lause: nämä ovat ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.

    Kun opinkohtia nykyisen kaltaisessa muodossa (vaikkakin hyvin erilaisessa) ensimmäisen kerran kirjattiin joskus 1870 -luvulla, se tehtiin pitkän selityksen kanssa. Selityksen mukaan opinkohtien kooste oli tehty siksi, että ihmiset voisivat tietää millaisia asioita adventistit opettavat, mutta opinkohdat eivät ole uskontunnus eivätkä peruste jäsenten liittämiselle tai erottamiselle seurakunnasta.

    Tällainen käsitys opinkohdista merkitsee, että muutokset eivät ole ongelma.

    Kai (jatkuu)
  12. Yksi ehdotuksessa tehty muutos koskee EGWtä. Sanamuotoa muutetaan. Reviewn mukaan tämä tapahtuu siksi, että tulisi aiempaa selvemmäksi, ettei kirkko pidä EGWn kirjoituksia tasavertaisina Raamatun kanssa. Luettuani ehdotetun tekstin ajattelin, että asian olisi voinut vieläkin selvemmin ilmaista.

    Kai
  13. Kommenttini koski useampaa kirjoitusta, ei vain Keinot ja konstit tekstiä.

    Rasistisena voi pitää kommenttia, jonka mukaan laiskuus ja välinpitämättömyys on Afrikan ongelmien syy. Sen sijaan käsitys siitä, että Afrikassa yleisesti liitytään kirkkoon kyläpäällikön käskystä tai siirrytään kirkosta kirkkoon tai vaikkapa samaan kirkkoon useampia kertoja lienee yksinkertaisesti virheellinen yleistys.

    Riisikristittyjä on joka paikassa, myös Afrikassa. Normaalia on kuitenkin se, että useaan kirkkoon kuuluminen vähentää "riisin" määrää eikä kirkkoon liittymisestä saa mitään lisäetua tai korvausta (ja tästäkin on ollut poikkeuksia, myös Afrikassa), ei kenelläkään normaalisti ole motivaatiota liittyä kirkkoon useammin kuin kerran.

    Humanitäärinen apu tietenkin otetaan vastaan. Ei kai kukaan muuta odotakaan. Kunnollisessa humanitaarisessa avussa ei sen välittäjillä ole mitään uskonnollisia odotuksia. Siinä autetaan, koska apua tarvitaan.

    Kai :)
  14. En tunne Healing Rooms toimintaa kovin hyvin. Olen kyllä ollut puhujana tilaisuudessa, jossa Healing Rooms järjesti rukouspalvelun ja vaikutelmani oli se, että he tekevät hyvää ja kannatettavaa työtä. Minulla on se mielikuva, että mainitsemassani tilaisuudessa mukana ollut Healing Rooms edustaja mainitsi tietävänsä myös toiminnassa mukana olevia adventistea. En kuitenkaan ole tästä varma.

    Luonnollisesti kenellä tahansa Kristukseen ja Sanaan uskovalla voi olla sanottavaa, josta kirkkokunnasta riippumatta toinen uskova voi ottaa oppia. Myös adventistit voivat oppia siltä, mitä toisiin kirkkoihin kuuluvat opettavat - ja itse asiassa jatkuvasti oppivatkin. Isäni oli pastori ja kodissamme oli toista tuhatta muiden kuin adventistien kirjoittamaa teologista kirjaa. Tietenkin myös adventistien kirjoja sen päälle. Kaikki tietämäni pastorit, itse mukaan luettuna, lainaavat jatkuvasti saarnoissaan myös sellaista, mitä ovat lukeneet tai kuulleet johonkin toiseen kirkkoon kuuluvan sanoneen. Kenelläkään ei ole monopolia totuuteen tai fiksuun tapaan ilmaista se. Mieleeni tuli heti parisenkymmentä luterilaista, helluntailaista, baptistia, reformoitua, anglikaania, roomalaiskatolista, joita olen (yleensä nimeltä mainiten) opetuksessani tai puheissani lainannut. Todellinen määrä on tietenkin todella paljon suurempi.

    Ted Wilson ei kirkon oppeja sanele. Hän yrittää ehkä luoda kirkkoon toimintaympäristöä, joka olisi erilainen kuin se, mikä on aiemmin ollut vallalla. Suomeen hänellä ei kuitenkaan ole ollut mitään vaikutusta. Suomen kirkot ja pastorit ovat aivan yhtä konservatiivisia tai liberaaleja nyt kuin olivat ennen hänen virkakauttaan. Kirkon keskustoimistohan ei pysty sanelemaan mitään Suomea (tai mitään muutakaan maata) koskevaa.

    Luulen myös, että jos joku adventtikirkossa on hampaat irvessä jäsenenä tai työntekijänä, syy on jotakin muuta kuin 1844. Kuka kysyy, odottaa tai vaatii keneltäkään jäseneltä mitään koskien tätä päivämäärää?

    Olen viimeksi itse pitänyt aiheesta pari kunnon luentoa vuonna 1994, toisen päivän historiallisista raameista ja toisen päivään liittyvistä teologisista kysymyksistä. Nämä pidin siksi, että minua pyydettiin niin tekemään, koska tämä littyi väitöskirjani aiheeseen ja vuodesta 1844 oli kulunut 150 vuotta. Tämä siis kaksikymmentä sitten - sekin erityispyynnöstä. Kaikki muut viitteet, joita on minulla on tähän päivään ollut, liittyen ehkä kirkon raamatuntutkisteluoppaan tai johonkin muuhun puheena olleeseen aiheeseen, ovat tainneet olla satunnaisia pääosin historiallisia kommentteja ilman vakavaa aiheeseen liittyvän aineiston käsittelyä.

    Olen menneen 20 vuoden aikana olen kuullut aiheesta tasan kaksi saarnaa toisten pitämänä. Molemmat olivat saman pastorin tuotantoa ja molemmat niin upeasti esitetty että ainakin jälkimmäisessä 80 % kuulijoista oli täydessä unessa ennen kuin puhe oli puolivälissä.

    Itse puhuessani, puhuin tietenkin vain sitä, mihin uskon ja mitä pidän totena. Kuunnellessan kolleegani puhetta taisin harrastaa synnillistä viihdettä, kun otin salaa valokuvia nukkuvasta kirkon johtajasta ja kirkkokansasta. Pitäisikö minun tässä nyt kiristellä hampaitani, kun kerran kahteenkymmeneen vuoteen joutunut aiheesta puhumaan (ja senkin vain oman tutkimustaustani vuoksi) ja kun olen joutunut siitä jonkun saarnan pitämään? Eihän kukaan tätä nykyä taida odottaa, että pastorit tästä aiheesta enemmälti puhuisivat.

    Kai
  15. Afrikan ongelmat lienevät osin siirtomaavallan peruja eivätkä rasistiset ja virheelliset yleistykset niitä paranna.

    Kai
  16. Ensiksi veli Ilmiantajalle. Tottakai Jeesuksen ja UT menetelmä oli rukous ja Jumalallinen parantaminen. Ei Raamatusta löydy mitään koululääketiedettä. Olen ihan kirkon tilaisuuksissakin sanonut epäileväni, että Luukas oli "rakas lääkäri" siksi, että oli luopunut lääkärintoimesta ja ryhtynyt evankelistaksi.

    Alkuvuosinaan adventtikirkko oli karismaattinen yhteisö ja luottamus oli ihmeissä enemmän kuin lääkäreissä (eivätkä 1800 luvun lääkärit suurelta osalta paljon luottoa ansainneetkaan). Adventtikirkko on kuitenkin ihan perustelluista syistä tehnyt sen ratkaisun, että se ei tätä nykyä pyri olemaan helluntaikirkko ja että ihmeparannukset ja ihmevarjelukset olkoot ylimääräistä herkkua, jota Jumala joskus (harvoin) lapsilleen suo. Jumalaan voi luottaa, vaikka turvaa lääketieteen keinoihin. Olisihan se vähän räiskyvämpää luottamusta, jos voisi toimia niinkuin yksi veli, joka kertoi sodan jälkeen saaneensa parantamisen armolahjan. Meni sitten Kivelän sairaalaan ja ehti parantaa yhden osaston kaikki potilaat ennenkuin lääkärit ajoivat hänet sairaalasta ulos ja antoivat porttikiellon...

    Komeaahan se ihmeisiin luottaminen olisi, mutta olemme kirkkona valinneet tämän vaatimattomamman tien.

    Nimimerkki "Tästä kyse" ei näytä tuntevan minua kovin hyvin. Olen mielestäni jo vuosikymmenet nähnyt sen, että pelastuksen perusta on yksin Kristus. Kirkko on ihmillinen hanke ja siksi voi tehdä virheitä ja myös tarvitsee arvostelua ja ohjausta toimiakseen paremmin. En ole luute koskaan ottaneeni kirkkoon tai sen oppiin tai toimintatapoihin kohdistunutta arvostelua kovin raskaasti.

    Useimmitenhan arvostelu, ainakin tällä palstalla, on köykäistä ja joskus turhanaikaistakin provoilua... Jos arvostelu taas osuu johonkin ihan oikeaan asiaan, siitähän pitää vain ottaa opiksi.

    Edelleenkin iloisella mielellä. :D

    Kai
  17. Hyvä Ilmiantaja. Kirjoitustyylissässi on jotakin, mikä houkuttelee pieneen sarkasmiin. Pahoittelen. Kuvittelen etten etten harjoita loanheittoa. En yleensä ota kovin raskaasti sitä, että joku kirkkoa, sen oppia tai käytäntöjä moittii.

    Pääpointtisi on itse asiassa totta. Eihän adventtikirkon (eikä muidenkaan kirkkojen sairaaloissa, ole sellaista luottoa jumalalliseen apuun, että pystyttäisiin toimimaan turvavarusteiden puutteessa. Sehän olisi ihme.

    Adventtikirkko (eivätkä kai muutkaan kirkot) ei perusteta sairaaloita uskolla parantamiskeskuksiksi. Niissä seurataan normaalin koululääketieteen periaatteita, jaetaan antibiootteja, ommellaan tikkejä ja liimataan laastareita, poistetaan umpilisäkkeitä ja tehdään kaikkea muutakin, mitä tavallisissa sairaaloissa tehdään. Näiden lisäksi saatetaan tarjota rukousta niiden puolesta, jotka sitä haluavat.

    Minun näkökulmastani veli Ilmiantaja odottikin kirkon sairaaloilta jotakin, mitä itse en niiltä odota. Eihän sellainen, jolla on parantamisen armolahja ja jota Jumala kuolettavista asioista kaikessa varjelee, mitään sairaalaa perusta. Ei tarvitse. Sairaalan perustaa se, jolla ei näitä lahjoja ole, mutta joka kuitenkin haluaa ihmisiä auttaa.

    Monet kirkon sairaaloista Afrikassa toimivat varsin vaatimattomin resurssein. Viittasin jutussani ikkunoihin ja oviin enkä tarkoittanut sitä, ettei niissä mitään lasia tai räppänää ole... Vaatimattomimmissakin klinikoissa lienee, jonkinlaiset ikkunat ja ovet, mutta ei sellaisia, jotka antaisivat mahdollisuuden potilaiden eristämiseen ja henkilökunnan työturvallisuuden varmistamiseen.

    Iloista viikonloppua kaikille ja erityisesti ilmiantajalle! :)

    Kai
  18. Kun tässä nyt päästiin alkuun, niin tehtailen vielä pikku kommentin EGWn suhteesta adventistiseen ruokavalioon ja elämäntapaan.

    Totta lienee se, että adventistit samoin kuin muutkin kuvittelevat EGWn antaneen adventtikirkolle nk. terveysperiaatteet. Näinhän ei todellisuudessa historian faktojen valossa ole. Joseph Bates oli kirkon raittius ja terveysmies kirkon alkaessa. Hän oli koko porukan isähahmo ja kirkolla on joku perustaja, se on hän.

    Kun Bates, ehkä esimerkillään enemmän kuin puheillaan, oli todistanut terveyden ja raittiuden siunauksista, EGW saa (liki 20 vuotta myöhemmin) näyn, jossa hänkin sanoo, että terveellinen ruoka on hyvä juttu.

    Olihan samana aikana muitakin terveellisen ruuan apostoleita. Näiden vertailu ja se, miten EGW onnistui omissa suosituksissaan saa olla jonkun toisen juttu.

    EGW itse seuraa omia ravinto-ohjeitaan puuskittain ja osittain, eikä kenellekään tule edes mieleen, että näistä asioista pitäisi tehdä jonkinlainen kirkon periaate ja opetus. Hän ei sellaista aja. Sen sijaan näin tekee JH Kellogg, josta vähitellen alkaa tulla adventtikirkon terveysapostoli.

    Lopulta, pienen kiristyksen jälkeen, Kellogg sai homman hoidettua 1890 -luvulla, jolloin EGW ei vielä ollut kasvissyöjä. Muutamaa vuotta myöhemmin seitsemänkymppisenä EGW alkaa kasvissyöjäksi ja kirjoittaa järkevimmät ja vähiten tiukkapipoiset kommenttinsa ruuasta.

    Kun Kellogg riitautui seurakunnan kanssa adventistit eivät enää voineet turvautua häneen terveysasioissa ja seuraava sukupolvi kuvittelikin koko homman tulleen EGWltä, vaikka se itse asiassa tuli Kelloggilta.

    Kai
  19. Tiedän kyllä sellaisiakin, en kyllä kovin montaa... :)

    Kai
  20. Kaliforniasta löytyy suhteessa suurin edistyksellisten tai liberaalien adventistien joukko USAssa, mutta onhan siellä muitakin. Jossakin vaiheessa AHS1 tulosten yhteydessä mainittiin, että vegaanit eivät elä yhtä kauan kuin vaikka lakto-ovo vegetaarit tai esimerkiksi kalaa käyttävät. AHS2 on kuitenkin kääntänyt tämän tiedon vastakkaiseksi ja tähänastinen, jos tietoni ovat oikeat, osoittaa vain vähän tyhmien ja ihmisen ravintotarpeen moninaisuutta ymmärtämättömät vegaanit kuolevat ennenaikaisesti. Sen sijaan riittävän monipuolista ravintoa saavilla vegaaneilla on tämän tutkimuksen mukaan kaikkein pisin elliniän odote, pitempi kuin myös maitotuotteita ja kananmunia syövillä tai näiden lisäksi ajoittaa kalaa syövillä.

    AHS2 siis selvittää eliniän ennustetta suhteessa käytettyyn ravintoon (tutkimuksessa on eritelty n. 250 eri ruoka-ainetta ja muutama muu elämäntapa asia). Tämä ei puolla sitä liberaaliajatusta. Täytynee kuitenkin odottaa, että tieto siivilöityy tänne asti. AHS2 96000 osallistujasta on kasvissyöjiä noin kolmannes ja vegaaneja noin 5%.

    Yksi erillinen tutkimus, joka on liitetty tähän AHS2 homman on tehdä myös uskonnollinen tutkimus. Siitä en kuitenkaan ole nähnyt mitään tuloksia. En usko, että usko suoraa vaikuttaa eliniän odotteeseen, mutta luulisin, että valoisa ja myönteinen elämänasenne voi siihen vaikuttaa. Mutta miten se nyt olikaan. Eikös Räsänen aikanaan tehnyt gradun, jossa halusi osoittaa, että onnelliset uudestisyntyneet elävät paremmin ja kauemmin kuin synkät ja lakihenkiset. Jotakin sen tapaista... Tulos taisi olla ratkaisematon tai päinvastainen. Ne lakihenkiset seurasivat lakihenkisesti myös hyviä elämäntapoja.. Taas iloiset uudestisyntyneet liberaalit eivät tainneet elää paremmin ja kauemmin, mutta luullakseni onnellisempina. Taitaisin itse mieluummin kuulua tähän jälkimmäiseen joukkoon. Mutta, vakavasti puhuen, tuo koko loppukaneetti voi olla puuta heinääkin. Tästä tutkimuksestahan on pian jo yhden sukupolven aika ja kuulin siitä vain lyhyen suullisen raportin.

    Kai :)
    21. 31 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt