kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Minun mielestäni christus.victor on oikeassa, vaikka uskonkin yksin Raamattu periaatteeseen ja siihen, että Raamattu itse itseään selittää. Kristillisen dogmien synty on aina vähittäinen prosessi. Koska Uusi Testamentti ei dogmeja määrittele jokainen, joka siihen työhön ryhtyy, joutuu ratkaisemaan, mitkä tekstit hän asettaa etusijalle ja tähän tieten tai tietämättä (sillä, joka kuvittelee tekevänsä johtopäätökset yksin raamatulla, yleensä tietämättä) vaikuttaa joko koko kakstuhatvuotinen kristillisen kirkon historia tai vähintäänkin itsen kanssa samanmielisten uskovien tausta.

    Haluaisin nähdä sen, joka pystyy tasapuolisesti asettamaan riviin ja oikein painottamaan jokaisen tekstin, kun haluaa vaikkapa ratkaista kysymyksen siitä, kuka on Kristus tai mikä on vaikkapa henkikaste tai onko sapatilla joku Raamatullinen merkitys... Vaatiihan jokainen näistä aiheista, tullakseen kunnolla Raamatullisesti selvitetyksi, vähintään sata, ehkä useampiakin tekstejä. Kun sitten itse kukin meistä päättää painottaa määrättyjä tekstejä avainteksteinä, jotka samalla pienentävät toisten tekstien painoarvoa, voimme väittää että teemme ratkaisumme Raamatulla vaikka todellisuudessa ratkaisuihimme vaikuttaa historia ja aika suuri näkymättömien todistajien joukko.

    Tästä syystä asiallinen Raamatun tulkinta lähtee nöyryydestä, jossa myönnetään Raamatun olevan isompi kuin me.

    Luther opetti aivan oikein, että Raamattu on terveellä järjellä tulkittavissa (claritas sacrae Scripturae). Terve järki on kuitenkin kaukana useimmista "näin se on ja piste" argumenteista, joita tälläkin palstalla päivästä päivään esiintyy niin adventistien kuin heidän vastustajiensa kommenteissa. Nöyryys mukaan, niin niistä jutuista tulee paljon painavampia.

    Kai
  2. Se, mitä christus.victor edellä kirjoittaa on ihan fiksua.

    Adventtikirkko syntyi protestiliikkeenä sille, että kristikunta oli opeissaan jämähtänyt perinteeseen ja protestoi jotakin oikein ja varmaan jotakin myös väärin. Nykyisen adventtikirkon hulluutta on se, että kirkko on menettänyt kyvyn uudistua (=uudistua riittävän nopeasti) ja protestoi vieläkin osin samoja asioita kuin 100-150 vuotta sitten vaikka maailman ja kristikunnankin muututtua relevantit raamatulliseen uskoon liittyvät asiat voisivat ainakin osin olla jotakin aivan muuta.

    christus.victorin lähestymistapa tuntuu muutenkin täysjärkiselstä.

    Järkevä uskontokritiikki tuskin yrittää laittaa kaikkea jonkun uskonnon edustajia yhteen ja samaan muottiin. Eivät kaikki muslimit ole terroristeja, kaikki roomalaiskatoliset Marian palvojia, kaikki luterilaiset maallistuneita tai kaikki adventistit nosta Ellen Whitea Raamatun rinnalle. Minulle adventismi, jossa Whitesta tulee Raamattuun rinnastettava auktoriteetti on Babylon adventismia ja ainoaa oikeaa on se kunnon alkuperäinen Raamatusta lähtevä protesti adventismi, joka ei pelkää arvostella kaikkea (ja myös itseään) Raamatun sanalla.

    Iloa Herrassa kaikille toivottelee

    Kai
  3. Kyllähän keskustoimisto (pääkonferenssi on vanha nimitys) on kiinnostunut rahasta. Mutta erityisesti amerikkalaisten rahoista! Ovat huolissaan siitä, että amerikkalaiset ovat alkaneet valittaa, että heidän rahansa pyörittävät organisaatiota, joka vain panee kapuloita heidän rattaisiinsa - esim vastustamalla naisten pastoriksi vihkimistä, jota enemmistö amerikkalaisista näyttää haluavan.

    USAn seurakunnissa on tehty jo suunnitelma panna keskustoimiston rahahanoja tiukemmalle.

    Suomen senttejä ei keskustoimistoon asti juurikaan liikene eivätkä Suomen rahat ole heille mikään erityinen kiinnostuksen aihe.

    Motiivit tiedossa valittaa EU ruuasta. Voi olla, että jossakin historian tilanteessa joku ei ole hommaa oikein ymmärtänyt ja on toiminut niinkuin kirjoittaja sanoo, mutta jo monta vuotta joka EU pussukasta ja purkista on pidetty tarkka kirjanpito eikä sieltä ole ainakaan luvalla viety ainuttakaan purnukkaa. Sitäpaitsi EU ruoka on historiaa.

    Kirkon kehitysapujärjestö ADRA, on jo 15 tai 20 vuotta sitten kirjannut sääntöihinsä, että heidän auttamiskriteerinsä on ihmisen avun tarve (ei käännytyspotentiaali) ja että ihmisten auttamistoimintaan ei voida liittää minkäänlaista käännytystoimintaa. (Veli Ted on vähän yrittänyt tätä vastaan nikotella, mutta on tietääkseni joutunut taipumaan.)

    Ja millaisia "maksavia jäseniä" jos sellaisia jostakin kehitysprojektista tulisi, kirkko voisi kehitysaputoiminnan kautta saada?? Sellaisia, jotka tarvitsevat kirkon keskustoimiston lähetysvaroja maailmanloppuun saakka. Käytännöllisesti katsoen kaikki kirkon kehitysmaissa olevat yksiköt ovat lähetyksiä - eivät piirikuntia tai unioneja - mika tarkoittaa sitä, että ne eivät ole omavaraisia eivätkä maksa rahaa kirkon organisaatiolle vaan saavat sieltä rahaa. :)

    Kehitysmaiden ihmiset ovat fiksuja. Kuvitellaan, että joku saa apua, ruokaa, terveydenhoidollista apua tai koulutusapua (joita ADRA välittää) ja sitten päättää, että haluaa liittyä kirkkoon, joka on näin antelias. Seurakunta pyörii ihan hyvin, rakentaa kouluja ja klinikoita, tarjoaa työpaikkoja jäsenille jne.. ja tyhminkin kehitysmaalainen tajuaa sen, ettei tällaista toimintaa koskaan pidetä yllä heidän oman jäsenistönsä kymmenysvaroin. Ne haluavat pysyä lähetyksinä, jonne rahaa tulee USAsta ja vähän muistakin maista, myös Suomesta. Ja niin kauan kuin rahaa tulee kehitysmaiden johtajat sen enempää kuin jäsenet eivät kymmenyksistä suuremmin piittaa.

    Jos täällä Suomessakaan kovin monet adventistit eivät kymmenyksiä maksa, niin maksajien osuus kehitysmaissa on selvästi alhaisempi. Siellä kymmenyksiä maksavat lähinnä ne, jotka saavat kirkolta palkkaa.

    Joten se siitä rahamotivaatiokäännytyksestä. Elämä on monimutkaisempaa kuin kuvittelemme ja jostakin löytynee muitakin ilon aiheita kuin raha.

    Kai
  4. Olen tälläkin palstalla esittänyt joskus kritiikkiä kirkon keskustoimistoa vastaan ja kertonut suhtautuvani varsin epäilevästi siihen, mitä tekevät. Keskustoimistoihin pätee sama periaate kuin profeettoihin. Tutkikaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää.

    Mutta onneksi keskustoimiston työ on lähinnä omien rattaittensa ja lähetystyön pyörittämistä, eikä sielä tavalliselle pastorille, opettajalle, toimittajalle, eläkeläiselle tai seurakunnalle tule juuri koskaan juuri mitään. Tutkittaviksi ja arvosteltaviksi asioiksi jäävät lähinnä uutiset, koska adventtikirkon työn linjaukset Suomen osalta tehdään Suomessa.
  5. Kuulunee palstan turhanpäiväisiin pohdiskeluihin, mutta todettakoon, etten voi kuin valitella aloituskirjoittajaa, jolle kirkon keskustoimisto on noussut Jumalan asemaan, kun oikeille adventisteille korkein, tärkein, ylin ja painavin sana löytyy Raamatusta. :)
  6. Suurin ryhmä taitaa olla ex-adventistien seurakunta, joka on jakautunut kahteen joukkoon, evankeeliset tai uskossa olevat ja maallistuneet ateisti/agnostikkomieliset.

    Uskova1 on/oli viidesläinen ja sanoi muistaakseni lähtevänsä palstalta saadakseen enemmän aikaa bloginsa hoitoon.
  7. Huh, no johan on lähteitä löydetty. Vielä kun löytäisitte ne varsinaiset 28 opinkohtaa, niin huomaisitte, ettei niissä ole lähteinä muuta kuin Raamattua.

    Nämä lainaukset eivät ole opinkohdista vaan kirjasta, joka on netissäkin julkaistu jonkinlaisena opinkohtien selityksenä. Kirjan selitysten laatu vaihtelee (sillä on monta kirjoittajaa), mutta selitykset on nimenomaan tarkoitettu asialliseksi historiallisia ja muita lähdeviitteitä sisältäväksi tulkinnaksi. Kyseessähän on lähes 400 sivuinen kirja.

    Kirkon nettisivuista vastaavilla on selvästi ollut vaikeuksia saada tämä selväksi sivujen otsikoinnissa, vaikka joskus, iät ajat sitten, tästä epätarkkuudesta mainitsin.

    Ehkä pitäisi laittaa myös kommentti opinkohtien merkityksestä, koska monet adventistitkin ymmärtävät sen väärin. Opinkohtia ei ole tarkoitettu määräämään, mitä adventistin täytyy, eikä opinkohdista poikkeaminen merkitse sitä, ettei joku voi adventisti olla. Opinkohdat kuvaavat asioita, joihin adventistit yleensä uskovat ja joita adventtikirkko opettaa. Kristillisten perusoppien (pelastus Kristuksessa, Raamattu, Jumaluus jne.) lisäksi kirkolla on yhden käden sormin laskettava määrä jäsenyyden ehdoksi sopivia todellisia perusopetuksia, joista esimerkiksi sopii vaikkapa sapatti tai Jeesuksen tulon odotus.

    Kirkon sisällä on jo parikymmentä vuotta keskusteltu siitä että nämä ydinkohdat pitäisi opinkohtien joukossa määritellä erikseen. Siihen ei kuitenkaan ole vielä päästy (eikä varmaankaan ihan pian päästäkään). Ne kuitenkin ovat todellisia jäsenyyden ehtoja. Näihin kirjoittamattomiin ydinkohtiin kuuluvat siis peruskristilliset opetukset. Kenenkään ei pitäisi liittyä adventtikirkkoon, ellei pidä Raamattua Jumalan sanana ja usko Jeesukseen ainoana pelastuksen toivona. Samoin niihin kuuluu esimerkiksi sapatti. Olisi aika hassua liittyä adventtikirkon jäseneksi tai pysyä kirkon jäsenenä, jos ei pidä sapattia lepopäivänä.

    Koska näitä ydinkohtia ei ole erikseen määritelty, käytäntö vaihtelee eri seurakuntien ja pastorien välillä. Joku voi tehdä suuren numeron jostakin opinkohdissa mainitusta asiasta, kun toinen pastori tai seurakunta, ei pidää asiaa ratkaisevana. Kirkon seurakuntakäsikirja, jossa myäs kirkon opinkohdat on julkaistu, mainitsee yhden opinkohdan, joka ei saa olla jäsenyyden ehto, kymmenykset. Tämä osoittaa, ettei opinkohtia ole tarkoitettu jäsenkriteereiksi vaan kuvaukseksi seurakunnan opetuksesta. Kirkon perinne on myös se, ettei Ellen White ole jäsenkriteeri. En myöskään tiedä kirkon muualla kuin Vietnamissa tekevän suurta numeroa siitä, jos joku jäsen syö kinkkuvoileivän. En voisi edes kuvitella, että joku erottaisiin adventtikirkosta, jos ei harrasta riittävää liikuntaa (mikä mainitaan opinkohdissa) tai usko jalkojenpesuun ehtoollisen yhteydessä (vaikka sekin mainitaan opinkohdissa).

    Ehdotankin, että hellitätte hetkeksi opinkohtapingoituksesta ja nautitte Herran armosta ja lämpenevistä kevätpäivistä. :)

    Kai
  8. Tästä jutustahan ei tarkempaa tietoa näytä vielä löytyvän. Pari lehtiuutista, mutta ei mitään adventtikirkon puolelta eikä mitään tarkempaa. Uutisesta ei myöskään käy selväksi, onko adventistilakimies yksistyienä asialla, onko hän provisiolla vai jonkun adventtikirkon paikallisyksikon tai peräti kirkon keskustoimiston sponsoroimana. Uutisesta ei myöskään käy ilmi, onko työpaikalla jotakin muuta, mikä hiertää - nainenhan on saanut 7 vuotta tehdä työtä ilman lauantaivuoroja.

    Ilman tarkempia tietoja ei jutusta mielestäni kannata tehdä suuria yleistyksiä mihinkään suuntaan, koska kirkon yleinen kanta on se, että terveydenhoito ja ehkä jotkut muutkin välttämättömät palvelut voi adventistikin hoitaa myös sapattisin.

    Kai
  9. Totta kai adventtikirkko muuttuu. Vaikka evankeliumi itsessään on muuttumaton uskoa ja kirkkoa ei ole tarkoitettu pakastimeksi, jossa aika pysäytetään ja joku tilanne jäädytetään. Kirkko on sairaala, hautomo, uudistuva laitos ja se uudistuisi nopeammin, jos ihmiset olisivat avoimia Hengen työlle ja yksin Raamattu periaatteelle. Mutta nytkin muutos on ollut niin suuri, että George Knight, joka on kirkon tärkeimpiä historioitsijoita, epäili, ettei uranuurtajia otettaisi jäseniksi kaikkiin seurakuntiin, jos olisivat silloisilla käsityksillään nyt jäseneksi pyrkimässä.

    Tällainen muutos ei ole kauhean nopeaa, mutta monessa suhteessa kirkko on nyt paljon vapaampi, lämpimämpi ja mukavampi paikka kuin se oli muutama vuosikymmen sitten. On myös asioita, joissa kirkko on saattanut ottaa takapakkia.

    Minun ajatukseni on se, että adventismin alkuperäinen idea oli loistava. Siinä ei haluttu määritellä uskon sisältöä ollenkaan. Jopa kirkon ensimmäisessä rekisteröinnissä käytetty opetuksen tiivistelmä, "Nämä ovat ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen usko", oli muutamille liikaa.

    Ne, jotka nyt haluavat palata juurille usein haluavat palata 1930 -luvulle. Minun mielestäni olisi parempi mennä ajassa vähän kauemmas taaksepäin ja minulle myös riittäisi vaikka tuo edellä mainittu teksti opinkohtien luetteloksi. :)

    Kai
  10. Taisi tulla väärä kysymys. :)

    Oikea kysymys ei ole se, löytyvätkö nämä teesit Raamatusta vaan se, ovatko ne adventistien teesejä?
  11. Kunnon adventismissa on aina, aivan alusta lähtien, pelkkä Raamattu riittänyt. Suhde EGWhen ei ollut erityisen ongelmallinen hänen eläessään. Hänen kuolemansa jälkeisen ajan yleinen fundamentalistisuus synnytti EGW adventismin. Kirkon tärkeimmäksi raamatunopettajaksi nousi ML Andreasen ja pahimmillaan metodiksi tuli tulkita EGWtä Raamatulla - ja tuottaa teorioita, jotka eivät ehkä vastanneet EGWnkään ajatuksia.

    Kysymys ei ole kovin pitkästä ajasta, parista vuosikymmenestä. 50 -luvulla eläkkeellä oleva Andreasen sysättiin varsin rajusti teologiseen periferiaan, mutta jälkikaikuja andreasenilaisuudesta oli 70 -luvulle asti. 60 -luvulla Robert Pierson valittiin kirkon johtajaksi ja Reviewn päätoimittaja Kenneth Wood julkaisi Herbert Douglasin kirjoituksia, joissa oli ajoittain sitä henkeä, että EGW on tärkeämpi tietolähde kuin Raamattu. Minun käsitykseni on se, että tuollaisesta adventismista ei enää ole kuin rippeitä.

    Kirkko saa tai sen täytyy muuttua. Enkä oikein ymmärrä sitä logiikkaa, että kaikki adventistit yritetään leimata samalla pedonmerkki/white ja yksin white leimasimella, kun se ei vastaa todellisuutta. Tyypillistä huonolle uskontokritiikille on se, että siinä otetaan jonkun uskonnon ääri-ilmiö ja väitetään kaikkien siihen uskovan. Huonoa kritiikkiä on myös se, että jostakin uskonnon edustajille vähemmän tärkeästä asiasta puhutaan kuin se olisi koko uskon ydin.

    Mitä tulee mainintaan EGWstä kirkon opinkohdissa, olen täälläkin useampaan otteeseen todennut, ettei tekstiä ole kovin hyvin muotoiltu. Kirkon perinne alusta lähtien ja vieläkin on se, ettei tarvitse uskoa EGWhen voidakseen olla adventisti. James White toteaa tämän kahteen kertaan kirkon pää-äänenkannattajassa jo EGWn elinaikana 1850 ja 1870 luvuilla. Sama pätee vieläkin. Opinkohdan merkityksen johtotähtenä saa olla sen viimeinen lause: Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava. Se asettaa perspektiiviin kaikki, mitä on opinkohdan alkuosassa sanottu.

    Kai
  12. No Ilmestyskirjaseminaarissapa tietenkin. Ehkä olisi syytä muistuttaa, että mainitsemasi Ilmestyskirjamateriaalin perusrungon kirjoitti George Knowles vuonna 1969 ja kansainväliseen käyttöön levinneeseen muotoon ne kirjoitettiin vuonna 1975, siis nelisenkymmentä vuotta sitten. Eli ihan uusinta adventismia ne eivät ole. Tätä nykyä mainitsemasi seminaarimateriaali ei juurikaan ole käytössä ja odotamme innolla uutta, jonka pitäisi tänä keväänä valmistua suomeksikin. Voi siinäkin jotakin pedon merkistä olla, jos on, oletan sen tulevan esille fiksummin kuin vanhassa.

    Kyllähän joku pedon merkistä saattaa muutenkin joskus mainita. Onhan se raamatusta löytyvä aihe. On meilläkin Kotkassa viimeisen viiden vuoden aikana siitä pidetty ainakin yksi saarna, jossa vieraileva (adventisti)pastori puhui pedon merkistä ihon alle laitettavana mikrosiruna vaikka sivulauseessa totesi, että sapattikin aiheeseen liittyy. :D

    Päivittäistä elämän leipää tämä pedon merkki ei kuitenkaan tämän päivän adventtiseurakunnissa taida olla.

    Sorry, oppi enkeleistä tai Mikaelista ei tosiaankaan jaksa sytyttää niin, että viitsisin siihen kallisarvoisia bittejä ainakaan nyt tuhlata. Ehkä siksi, että lähetyskokemuksia lukuunottamatta melkein kaikki, mitä olen angelologiasta lukenut on jotenkin höyrähtäneiden kirjoittamaa. Armo voittaa enkelitkin. :)

    Kai
  13. Niin hauskoja kuin salaliittoteoriat ovatkin luulisin, etteivät ne selitä EGWn roolia kovin hyvin. Riitta Nenonen on varmaankin ihan hyvä sisar, mutta suhteessa adventismiin ja EGWhen hänelle on jäänyt pieni angsti päälle, ehkä ihan syystä. Hän kai joskus taittoi peistä joidenkin jyrkkien whitelaisadventistien kanssa ja ajattelee kaiken adventismin olevan samanlaista.

    Ajatus siitä, että adventismin erityisopin olisivat EGWn oppeja, ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Asiahan on juuri päinvastoin. Adventismin erityisopit tulivat ja vakiintuivat muiden kuin EGWn vuoksi ja hänen ansiokseen jäi yrittää tuoda perinteisiä uskonkäsityksiä kuten kolminaisuutta tai uskon vanhurskautta adventistien piiriin.

    Ainoa muu oppi, johon EGW vaikutti, oli kirkon terveyteen ja raittiuteen liittyvä opetus ja siinäkin ne, joiden vuoksi nämä terveyteen liittyvät asiat päätyivät kirkon sääntöihin ja oppikoosteisiin olivat muut kuin EGW.

    Niinkuin nimimerkki Pohjan Kuningas ansiokkaasti toteaa, sen joka haluaa jotakin järkevää suljetusta ovesta lukea kannattaa hankkia käsiinsä Lindénin kirja 1844 and the Shut Door Problem. Älyttömän mielenkiintoinen. Löysin sen aikoinaan ihan vahingossa Uppsalan yliopiston teologisen tiedekunnan kirjastosta, ja luin siitä pari ensimmäistä lukua, joissa Lindén käsittelee mm muassa sitä, kuinka radikaalisti EGWn ensimmäisten näkyjen sisältö muuttui itse tilanteessa annetun suullisen kuvauksen ja painoasun välillä. Koska en ehtinyt koko kirjaa siltä istumalta lukea, otin siitä valokopion, joka valitettavasti osoittautui lukukelvottomaksi, kun yritin kotona jatkaa. Olen nyt 25 vuotta innolla odottanut seuraavaa Uppsalan reissua...

    Adventtikirkon suhdetta EGWhen yritettiin jollakin tavalla määritellä hänen kuolemansa jälkeen. Yksi välähdys kirkon käymästä keskustelusta oli vuoden 1919 raamattukonferenssi, jossa väki jakautui niin, että muutamat osanottajista halusivat ottaa jokaisen EGWn tekstin kirjaimellisena, osalla taas oli selkeä käsitys siitä, ettei kaikkea oteta kirjaimellisesti ja että EGWn tekstissä voi olla epätarkkuuksia ja ettei kaikkea sanota parhaalla mahdollisella tavalla.

    Vaikka kirkon silloinen johtaja A.G. Daniells ymmärsti EGWn roolin suht järkevästi, ajan fundamentalistisessa hengessä EGW vähitellen nostettiin jalustalle, jolla häntä alettiin pitää enemmän tai vähemmän erehtymättömänä ja jonka vuoksi vielä 1960 -luvun Suomessa tyypillisessä adventtikirkon sisäiseen käyttöön tarkoitetussa artikkelissa oli kymmenen lainausta EGWltä ja pari kolme Raamatusta. Sama kehitys johti siihen, että osa EGWn teksteistä - kuten mainittu suljettua ovea koskeva kirje - eivät olleet avoimesti tutkittavissa. Tässä vaiheessa myös adventistisessa historiakirjallisuudessa EGWlle annettiin paljon suurempi rooli liittyen kirkon ja sen oppien syntyyn kuin hänellä todellisuudessa oli.

    Tätä vähän salailevaa jalustalle nostettun EGWn kulttuuria sisar Riitta kritisoi ihan syystä. Se, mitä en oikein ymmärrä on, että hän ja muut samalla linjalla olevat, eivät näe kirkon EGW kulttuurissa tapahtunutta muutosta. Aiempaan verrattuna EGWtä kirkon jumalanpalveluksissa tai kirjoituksissa lainataan nykyään suhteellisen vähän ja luulen, että tavalliset nuoret tai nuorehkot adventistit eivät juurikaan hänen kirjoituksiaan lue. Toisin sanoen kirkko näkee Raamatun keskeisyyden nyt paljon selvemmin kuin muutama vuosikymmen sitten.

    Itse suljettuun oveen en välitä ottaa kantaa. Saa olla vähän herkullisempi juttu ennen kuin rikon periaatteeni olla tällä palstalla käsittelemättä EGWn opetukseen liittyviä yksityiskohtia.

    Kai
  14. No onhan maailmankaikkeus aika pahassa kaaoksessa, kun muutaman miljardin vuoden kuluttua voi Andromeda törmätä tai maan kaltevuus muuttua. Ei auta kuin odottaa ja katsoa, miten käy. :)

    Se, että maailmankaikkeus on paljon monimutkaisempi kuin keskivertoadventisti ymmärtää on tietenkin totta. Mutta tasapuolisuuden nimissä on lisättävä, että maailmankaikkeus on myös paljon monimutkaisempi kuin keskiverto suomalaisen tai keskivertoateistin käsitys on. Joten mitä kummallista siinä on. Itse asiassa yksi atomikin on paljon monimutkaisempi kuin keskivertoadventistin tai keskivertoihmisen käsitys atomista on.

    Minulla ei ole mitään tähtitiedeharrastuksia, joten en aiheesta väitä mitään. Totean vain, että yhden ihmisen kaaos on toisen ihmisen monimutkaisuutta. Pulmana on se, että avaruuden mittasuhteet ovat niin äärettömiä, ettei ihmisikä edes muutamalla numerolla kerrottuna oikein riitä havainnoimaan, kummasta on kysymys.

    Vielä kommentti pistiäisistä. Eihän niiden touhussa mitään ongelmaa ole. Mehän nimittäin uskomme evoluutioon - siis siihen, että maailma ja lajit ovat olleet ja vieläkin ovat jatkuvassa muutoksessa aina kaiken alusta eli luomisesta lähtien. Ehkä kukaan adventisti ei ole tätä vielä täällä kertonut, mutta ei se nyt mikään ihme ole, koska ei suomipalsta ole mikään paikka, mistä saada asiallista tietoa kristillisyydestä tai adventismista.

    Tässä asiassa on osin kyse viestintäongelmasta. Kunnon kristitty ja adventistit mukana katsovat velvollisuudekseen taistella evoluutiota vastaan ja ovat siksi kehittäneet termit mikroevoluutio ja makroevoluutio. He kertovat uskovansa edelliseen ja vastustavansa jälkimmäistä. Jutun taustalla on se, ettei kukaan ole malttanut muutama vuosikymmen sitten käydyn koulun jälkeen avata biologian kirjaa niin että olisivat huomanneet, että se, mistä he puhuvat mikroevoluutiona on itse asiassa sitä, mikä biologiassa on makroevoluutiota (ja se, mikä biologiassa on mikroevoluutiota on sellaista, mistä adventistit eivät puhu ollenkaan. Eli johtopäätös on aika hauska: adventistit uskovat evoluutiotioon, mutta eivät tiedä sitä, koska eivät biologiaa harrasta. Tietenkin samasta syystä sinä veli Bushmann evoluution esitaistelijana ajattelet adventistien uskovan Jumalan luoneen pistiäisen jälkeläisten verrattoman ruokalistan, mihin adventistit eivät usko, koska uskovat evoluutioon.

    T'ämä tietämättömyys ei tietenkään ole aivan kauhea synti, koska ei keskivertosuomalainen muutenkaan biologiaa harrasta. En myöskään minä. Siksi en tästäkään aiheesta mitään sano, paitsi tällä palstalla tulee joskus langettua. Sitä ei kuitenkaan lasketa, koska nämä palstathan ovat juuri se foorumi, jossa kaikki me asioista tietämättömät, voimme esiintyä kuin jotakin tietäisimme. :D

    Kai
  15. Kuvitelma siitä, että oppi Mikaelista on millerismin perua on harhaa. Useimmat johtavat protestanttiset 1700 ja 1800 -luvun teologit niin opettivat. Esimerkkinä vaikkapa Charles Spurgeon, Matthew Henry, John Gill, John Brown, John Butterworth, Alexander Cruden, John Guyse ja Ernst Hengstenberg, joiden kirjat ja kommentaarit ja ovat olleet ahkerassa käytössä teologisissa tiedekunnissa tälle vuosisadalle asti. Mutta ei tämä oppi heiltäkään ole peräisin. Uskonpuhdistajista Martti Luther oli taipuvainen näin ajattelemaan ja Jean Calvin opetti, että ainakin Danielin luvussa 12 Mikael tarkoittaa Jeesusta.

    Opetuksen taustana on jo kirkkoisien tekemä havainto, että Vanhassa testamentissa Jumala joskus ilmestyy enkelinä kuten Moosekselle palavassa pensaassa. Tapauksia on kaikkiaan puolen tusinaa. Tämä sai monet kirkkoisistä näkemään mahdollisen yhteyden Mikaelin ja Jeesuksen välillä. Esimerkkeinä Justinos Marttyyri, jonka kristologia oli kaiken kaikkiaan sekavaa, samoin kuin Irenaeos ja Tertullianos, joiden kristologiat taas olivat selkeä askel kohti sitä, mitä useimmat protestantit nyt pitävät hyvänä oppina Kristuksesta. Ehkä Origeneskin kannattaa mainita. Jos nyt muistan oikein, Origenes yhdistää Juudan kirjeen Mikael tekstin Mooseksen testamentti (Mooseksen taivaaseen ottaminen, Assumptio Mosis) nimiseen apokryfiseen pseudepigrafaan ja piti tätä yhteyttä vahvistuksena sille, että Mikaelin ja Jeesuksen välillä on yhteys.

    Kun skolastinen teologia vahvistui, kirkkoisien Mikael tulkinta jäi taka-alalle. Tuomas Akvinolainen 1200 -luvulla piti Mikaelia Gabrielin kanssa ylienkeleinä. Kuitenkin keskiaikaisissa kirkkomaalauksissa kuvattiin Mikaelia usein niin, että mukana oli ristin symboliikkaa. Kirkkoisien Mikael käsitys eli Tuomaksesta huolimatta.

    Tuomas oli saanut ajattelunsa kehykset Aristoteleeltä, mutta Luther ja Calvin menivät suoraan Raamattuun ja sen ohella lukivat myös paljon kirkkoisiä. Tässä tausta sille, että tulkinta uskonpuhdistuksen jälkeen alkoi kääntyä takaisin kirkkoisien kantaan.

    Kun myöhemmin EGW kirjoittaa aiheesta, taustalla ei ole yritys opettaa jotakin uutta. Hän kirjoittaa, mitä enemmistö amerikkalaisista (ja eurooppalaisista - useat luettelemistani teologeista olivat eurooppalaisia) protestanteista ja milleriläisistäkin hänen aikanaan jo uskoi. Käänne pois tästä perinteisestä Mikael tulkinnasta tapahtui 1800 -luvun lopulla ja 1900 -luvun alussa osin siksi, ettei se sopinut Israel keskeiseen dispensationalismiin, joka valtasi konservatiiviset protestanttiset ryhmät. Liberaalit eivät taas Mikaelista muutenkaan piitanneet. Jäljelle jäivät historiallisesta tulkintamallista kiinni pitäneet adventistit, ja heistäkin aika monet ovat nyt huomanneet, että parempi puhua tärkeämmistä asioista, koska Mikael tulkinta usein aiheuttaa väärinkäsityksiä.

    Iloa kevääseenne!

    Kai
  16. Arvio EGWn asemasta ei mennyt ihan nappiin.

    Ensinnäkin EGWtä ei vieläkään ole säätiöity. Kyse on virheellisestä käännöksestä.

    Toiseksi, opinkohta ei ole kauhean hyvin muotoiltu, mutta jostakin kummasta syystä tällä palstalla ei koskaan lainata opinkohdan loppua, joka sanoo EGWnkin osoittavan, että Raamattu on se normi, jolla opetukset ja kokemukset on koeteltavat. Siis EGW ei ole normi - Raamattu on.

    Kolmanneksi, joka lukee koko sen kirjeen, josta tämä suosittu lause, ettei EGWn kirjoitus on luotettava totuuden ketju, jossa ei ole harhaoppia ei tekstiyhteydessä olekaan aivan niin mahtava kuin miksi se täällä kerran toisensa jälkeen esitetään.

    Hän kirjoittaa miniälleen kertoakseen kuinka hänen jostakin määrätystä aiheesta kirjoittamansa teksti oli tarkoitettu aukottomaksi ja luotettavaksi esitykseksi aiheesta. Hän ei missään väitä kaikkia kirjoituksiaan virheettömiksi - päinvastoin, hän toteaa useita kertoja, ettei ole erehtymätön. Mutta eihän sellaisia tekstejä kukaan täällä viitsi lainata. On mukavampi vähän provoilla lainata osittaista tekstiä, joka antaa toisen kuvan kuin se, mitä kirjoittaja tarkoitti.

    Mutta turha tästä kai sen enempää. Eihän EGW on kauhean tärkeä, kuin adventtikirkon vastustajille.

    Kai A
  17. Pieni kommentti aloituksen ensimmäisestä lauseesta.

    Huumori näyttää kukkivan. Adventtikirkon sairaaloiden määrä laskee tasaisesti, eivätkä ne ole kovin tuottavia. Adventtikirkon sairaalatyö ei myöskään ole suurinta. Monilla kirkoilla on sairaaloita (myös luterilaisella) ja suurin on katolinen, joka ylläpitää noin 500 sairaalaa (adventtikirkolla alle sata) ja noin 16000 hoitolaitosta (adventtikirkko parisataa) jne. Adventtikirkolla saattaa olla suurin protestanttinen sairaalajärjestelmä.

    Sairaalabisness on kohtuullisen kovaa. Esim. Pohjois-Amerikan Adventist Health on ihan muutaman viime vuoden luopunut useista sairaaloista.

    Mitä tulee voittoihin, edellämainittu on tuottanut noin 5 miljardin dollarin liikevaihdolla parisataa miljoonaa voittoa. Tuntuu suurelta, mutta Adventis Health on rekisteröity voittoa tuottamattomaksi yritykseksi, joka ei voi jakaa voittoja omistajalleen vaan joutuu käyttämään kaikki voitot sairaalainvestointeihin. Osa voitoista käytetään myös vähävaraisten terveydenhuoltoon.

    Muualla kuin Amerikassa omistussuteet saattavat olla sellaisia, että kirkko suoraankin omistaa sairaaloitaan. Monissa paikoissa sairaalat ovat kuitenkin vaikeita laitoksia, koska sairaaloiden pitäminen ajan tasalla vaatii jatkuvia kalliita investointeja. Voi jossakin olla joku sairaala, joka ainakin hetkittäin tuottaa voittoa ( näin oli Hong Kongissa ollessani Aasiassa), mutta sitävastoin Thaimaan kaksi ja Malesian yksi sairaala odottivat, ainakin joinakin vuosina, kirkon investoivan niihin rahaa. Kehitysmaiden pienemmät lähetysklinikat ja terveysasemat ovat pelkästään rahareikiä.

    Luulisin kirkon netin kautta jakaman tilastokoosteen käsittelevän myös sairaaloiden taloustilannetta, mutta en jaksa sitä nyt kaivaa esille.
  18. Minäkin uskon, että Paavali muotoili riittävän eron kristillisen uskon ja juutalaisuuden välille. Tämä teki mahdolliseksi kristillisyyden maailmanvalloituksen.

    Olen myös tietoinen siitä, siitä keskustelusta, jota Paavalin roolista on viimeisen 200 vuoden aikana käyty alkaen Straussin ja Baurin työstä vaikka Maccobyn ja Lüdemannin kirjoituksiin, joissa evankeliumien kertomukset ensin ihmeet ja sitten Jeesuksen puheet katsotaan enemmän tai vähemmän vuosikymmeniä Jeesuksen jälkeen luoduiksi myyteiksi ja näin Paavalista tulee kristillisyyden todellinen alkaja.

    Mutta kuvitelma siitä, että tämä näkemys perustuu "historiallisiin tosiasioihin" ja että tämä keskustelu olisi käyty loppuun ei mielestäni pidä paikkaansa. Tietenkin veli Bushmann saa niin ajatella.

    On myös aivan uutta laadukasta historiallista tutkimusta, joka perustuu vahvaan Jeesuksen ajan juutalaisuuden tuntemukseen ja hyvään UTn analyysiin ja tulee toisenlaiseen, minun mielestäni paljon vakuuttavampaan tulokseen ja loogisemmalta tuntuvat historialliset raamit varhaiselle kristillisyydelle. Esim Paul Barnettin työ - vaikka oma kappaleeni onkin vielä Amazonilla. :)

    Pysyn kannassani

    Kai
  19. Ilmiantajan adventismi on tietenkin yhtä pääkonferenssia ja Ellen Whitea. Hyvä näin.

    Minun adventismini on erään toisen Ellen Whiten adventismia. Sen, joka sanoi pääkonferenssista, että jos hän on joskus siihen uskonut, ei usko enää... vastaavia kommentteja minulla on puoli tusinaa.

    Toisin sanoen, kun pääkonferenssi jotakin sanoo, suhtaudun siihen lähtökohtaisesti epäilevästi, varsinkin jos lausujana on itse pääpomo. Kun he jossakin asiassa joskus sattuvat olemaan oikeassa, ilahdun.

    Tästä asiasta en tiedä pääkonferenssin sanoneen mitään ja jos haluaisin tästä joltakulta jotakin kysyä, Ted Wilsonia en harkitsisi. Häneltä tuskin voisi odottaa kovin arvovaltaista arviointia jostakin 700 -luvun papyrusfragmentin tulkinnasta.

    Pääkonferensseihin pätee sama periaate kuin profeettoihin. Tutkikaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää. Raamattu on adventtikirkon oikea auktoriteetti, ei pääkonferenssi.

    Kai
  20. Sehän ei mene ihan noin, kuin sanot. Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

    Se ei myöskään kuvaamallasi tavalla siinä suhteessa, että Jumalan anteeksianto ei poista velvollisuutta korvata, mitä on korvattava. Jos varastat, maksat takaisin. Kun olet oikein anteeksiannon innoittama, maksat nelinkertaisesti niinkuin Sakkeus. Kuollutta ei saa henkiin eikä raiskattua palautettua ei raiskatuksi, mutta Jumlalan anteeksianto vapauta velvollisuudesta tehdä kaikki, mikä omassa vallassa on, rikoksen uhrien auttamiseksi.

    Lopuksi, juttu ei mene kuvatulla tavalla myöskään siksi, että Jumalan anteeksianto ei vapauta yhteiskunnan rangaistuksesta. On ollut tapauksia, joissa uskoon tullut murhaaja on käynyt tunnustamassa rikoksensa - ja juuri näin jutun oli tarkoituskin mennä.

    Jumalan tarjous rikosten uhreille ei ehkä veli Bushmannin vinkkelistä näytä kovin hyvältä, koska Jumala tarjoaa oikeastaan vain rakkauttaan ja sen mukana lahjaa tai voimaa antaa anteeksi. Maailma pursuaa ihmisiä, jotka ovat joutuneet jonkun vääryyden kohteeksi. Joku tallasi varpaille, joku tappoi läheisen, joku varasti omaisuuden, joku teki seksuaalista väkivaltaa. Maailma pursuaa myös katkeria ihmisiä, jotka vuosikymmenet elävät uudelleen kärsimäänsä vääryyttä. Mahdollisuus antaa anteeksi on ihan maallisenkin psykologian mukaan yksi askel kohti parantumista rikoksen uhriksi joutuneelle.

    Kai
    21. 37 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt