Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Minun mielestäni christus.victor on oikeassa, vaikka uskonkin yksin Raamattu periaatteeseen ja siihen, että Raamattu itse itseään selittää. Kristillisen dogmien synty on aina vähittäinen prosessi. Koska Uusi Testamentti ei dogmeja määrittele jokainen, joka siihen työhön ryhtyy, joutuu ratkaisemaan, mitkä tekstit hän asettaa etusijalle ja tähän tieten tai tietämättä (sillä, joka kuvittelee tekevänsä johtopäätökset yksin raamatulla, yleensä tietämättä) vaikuttaa joko koko kakstuhatvuotinen kristillisen kirkon historia tai vähintäänkin itsen kanssa samanmielisten uskovien tausta.

    Haluaisin nähdä sen, joka pystyy tasapuolisesti asettamaan riviin ja oikein painottamaan jokaisen tekstin, kun haluaa vaikkapa ratkaista kysymyksen siitä, kuka on Kristus tai mikä on vaikkapa henkikaste tai onko sapatilla joku Raamatullinen merkitys... Vaatiihan jokainen näistä aiheista, tullakseen kunnolla Raamatullisesti selvitetyksi, vähintään sata, ehkä useampiakin tekstejä. Kun sitten itse kukin meistä päättää painottaa määrättyjä tekstejä avainteksteinä, jotka samalla pienentävät toisten tekstien painoarvoa, voimme väittää että teemme ratkaisumme Raamatulla vaikka todellisuudessa ratkaisuihimme vaikuttaa historia ja aika suuri näkymättömien todistajien joukko.

    Tästä syystä asiallinen Raamatun tulkinta lähtee nöyryydestä, jossa myönnetään Raamatun olevan isompi kuin me.

    Luther opetti aivan oikein, että Raamattu on terveellä järjellä tulkittavissa (claritas sacrae Scripturae). Terve järki on kuitenkin kaukana useimmista "näin se on ja piste" argumenteista, joita tälläkin palstalla päivästä päivään esiintyy niin adventistien kuin heidän vastustajiensa kommenteissa. Nöyryys mukaan, niin niistä jutuista tulee paljon painavampia.

    Kai
  2. Kyllähän keskustoimisto (pääkonferenssi on vanha nimitys) on kiinnostunut rahasta. Mutta erityisesti amerikkalaisten rahoista! Ovat huolissaan siitä, että amerikkalaiset ovat alkaneet valittaa, että heidän rahansa pyörittävät organisaatiota, joka vain panee kapuloita heidän rattaisiinsa - esim vastustamalla naisten pastoriksi vihkimistä, jota enemmistö amerikkalaisista näyttää haluavan.

    USAn seurakunnissa on tehty jo suunnitelma panna keskustoimiston rahahanoja tiukemmalle.

    Suomen senttejä ei keskustoimistoon asti juurikaan liikene eivätkä Suomen rahat ole heille mikään erityinen kiinnostuksen aihe.

    Motiivit tiedossa valittaa EU ruuasta. Voi olla, että jossakin historian tilanteessa joku ei ole hommaa oikein ymmärtänyt ja on toiminut niinkuin kirjoittaja sanoo, mutta jo monta vuotta joka EU pussukasta ja purkista on pidetty tarkka kirjanpito eikä sieltä ole ainakaan luvalla viety ainuttakaan purnukkaa. Sitäpaitsi EU ruoka on historiaa.

    Kirkon kehitysapujärjestö ADRA, on jo 15 tai 20 vuotta sitten kirjannut sääntöihinsä, että heidän auttamiskriteerinsä on ihmisen avun tarve (ei käännytyspotentiaali) ja että ihmisten auttamistoimintaan ei voida liittää minkäänlaista käännytystoimintaa. (Veli Ted on vähän yrittänyt tätä vastaan nikotella, mutta on tietääkseni joutunut taipumaan.)

    Ja millaisia "maksavia jäseniä" jos sellaisia jostakin kehitysprojektista tulisi, kirkko voisi kehitysaputoiminnan kautta saada?? Sellaisia, jotka tarvitsevat kirkon keskustoimiston lähetysvaroja maailmanloppuun saakka. Käytännöllisesti katsoen kaikki kirkon kehitysmaissa olevat yksiköt ovat lähetyksiä - eivät piirikuntia tai unioneja - mika tarkoittaa sitä, että ne eivät ole omavaraisia eivätkä maksa rahaa kirkon organisaatiolle vaan saavat sieltä rahaa. :)

    Kehitysmaiden ihmiset ovat fiksuja. Kuvitellaan, että joku saa apua, ruokaa, terveydenhoidollista apua tai koulutusapua (joita ADRA välittää) ja sitten päättää, että haluaa liittyä kirkkoon, joka on näin antelias. Seurakunta pyörii ihan hyvin, rakentaa kouluja ja klinikoita, tarjoaa työpaikkoja jäsenille jne.. ja tyhminkin kehitysmaalainen tajuaa sen, ettei tällaista toimintaa koskaan pidetä yllä heidän oman jäsenistönsä kymmenysvaroin. Ne haluavat pysyä lähetyksinä, jonne rahaa tulee USAsta ja vähän muistakin maista, myös Suomesta. Ja niin kauan kuin rahaa tulee kehitysmaiden johtajat sen enempää kuin jäsenet eivät kymmenyksistä suuremmin piittaa.

    Jos täällä Suomessakaan kovin monet adventistit eivät kymmenyksiä maksa, niin maksajien osuus kehitysmaissa on selvästi alhaisempi. Siellä kymmenyksiä maksavat lähinnä ne, jotka saavat kirkolta palkkaa.

    Joten se siitä rahamotivaatiokäännytyksestä. Elämä on monimutkaisempaa kuin kuvittelemme ja jostakin löytynee muitakin ilon aiheita kuin raha.

    Kai
  3. Huh, no johan on lähteitä löydetty. Vielä kun löytäisitte ne varsinaiset 28 opinkohtaa, niin huomaisitte, ettei niissä ole lähteinä muuta kuin Raamattua.

    Nämä lainaukset eivät ole opinkohdista vaan kirjasta, joka on netissäkin julkaistu jonkinlaisena opinkohtien selityksenä. Kirjan selitysten laatu vaihtelee (sillä on monta kirjoittajaa), mutta selitykset on nimenomaan tarkoitettu asialliseksi historiallisia ja muita lähdeviitteitä sisältäväksi tulkinnaksi. Kyseessähän on lähes 400 sivuinen kirja.

    Kirkon nettisivuista vastaavilla on selvästi ollut vaikeuksia saada tämä selväksi sivujen otsikoinnissa, vaikka joskus, iät ajat sitten, tästä epätarkkuudesta mainitsin.

    Ehkä pitäisi laittaa myös kommentti opinkohtien merkityksestä, koska monet adventistitkin ymmärtävät sen väärin. Opinkohtia ei ole tarkoitettu määräämään, mitä adventistin täytyy, eikä opinkohdista poikkeaminen merkitse sitä, ettei joku voi adventisti olla. Opinkohdat kuvaavat asioita, joihin adventistit yleensä uskovat ja joita adventtikirkko opettaa. Kristillisten perusoppien (pelastus Kristuksessa, Raamattu, Jumaluus jne.) lisäksi kirkolla on yhden käden sormin laskettava määrä jäsenyyden ehdoksi sopivia todellisia perusopetuksia, joista esimerkiksi sopii vaikkapa sapatti tai Jeesuksen tulon odotus.

    Kirkon sisällä on jo parikymmentä vuotta keskusteltu siitä että nämä ydinkohdat pitäisi opinkohtien joukossa määritellä erikseen. Siihen ei kuitenkaan ole vielä päästy (eikä varmaankaan ihan pian päästäkään). Ne kuitenkin ovat todellisia jäsenyyden ehtoja. Näihin kirjoittamattomiin ydinkohtiin kuuluvat siis peruskristilliset opetukset. Kenenkään ei pitäisi liittyä adventtikirkkoon, ellei pidä Raamattua Jumalan sanana ja usko Jeesukseen ainoana pelastuksen toivona. Samoin niihin kuuluu esimerkiksi sapatti. Olisi aika hassua liittyä adventtikirkon jäseneksi tai pysyä kirkon jäsenenä, jos ei pidä sapattia lepopäivänä.

    Koska näitä ydinkohtia ei ole erikseen määritelty, käytäntö vaihtelee eri seurakuntien ja pastorien välillä. Joku voi tehdä suuren numeron jostakin opinkohdissa mainitusta asiasta, kun toinen pastori tai seurakunta, ei pidää asiaa ratkaisevana. Kirkon seurakuntakäsikirja, jossa myäs kirkon opinkohdat on julkaistu, mainitsee yhden opinkohdan, joka ei saa olla jäsenyyden ehto, kymmenykset. Tämä osoittaa, ettei opinkohtia ole tarkoitettu jäsenkriteereiksi vaan kuvaukseksi seurakunnan opetuksesta. Kirkon perinne on myös se, ettei Ellen White ole jäsenkriteeri. En myöskään tiedä kirkon muualla kuin Vietnamissa tekevän suurta numeroa siitä, jos joku jäsen syö kinkkuvoileivän. En voisi edes kuvitella, että joku erottaisiin adventtikirkosta, jos ei harrasta riittävää liikuntaa (mikä mainitaan opinkohdissa) tai usko jalkojenpesuun ehtoollisen yhteydessä (vaikka sekin mainitaan opinkohdissa).

    Ehdotankin, että hellitätte hetkeksi opinkohtapingoituksesta ja nautitte Herran armosta ja lämpenevistä kevätpäivistä. :)

    Kai
  4. Kunnon adventismissa on aina, aivan alusta lähtien, pelkkä Raamattu riittänyt. Suhde EGWhen ei ollut erityisen ongelmallinen hänen eläessään. Hänen kuolemansa jälkeisen ajan yleinen fundamentalistisuus synnytti EGW adventismin. Kirkon tärkeimmäksi raamatunopettajaksi nousi ML Andreasen ja pahimmillaan metodiksi tuli tulkita EGWtä Raamatulla - ja tuottaa teorioita, jotka eivät ehkä vastanneet EGWnkään ajatuksia.

    Kysymys ei ole kovin pitkästä ajasta, parista vuosikymmenestä. 50 -luvulla eläkkeellä oleva Andreasen sysättiin varsin rajusti teologiseen periferiaan, mutta jälkikaikuja andreasenilaisuudesta oli 70 -luvulle asti. 60 -luvulla Robert Pierson valittiin kirkon johtajaksi ja Reviewn päätoimittaja Kenneth Wood julkaisi Herbert Douglasin kirjoituksia, joissa oli ajoittain sitä henkeä, että EGW on tärkeämpi tietolähde kuin Raamattu. Minun käsitykseni on se, että tuollaisesta adventismista ei enää ole kuin rippeitä.

    Kirkko saa tai sen täytyy muuttua. Enkä oikein ymmärrä sitä logiikkaa, että kaikki adventistit yritetään leimata samalla pedonmerkki/white ja yksin white leimasimella, kun se ei vastaa todellisuutta. Tyypillistä huonolle uskontokritiikille on se, että siinä otetaan jonkun uskonnon ääri-ilmiö ja väitetään kaikkien siihen uskovan. Huonoa kritiikkiä on myös se, että jostakin uskonnon edustajille vähemmän tärkeästä asiasta puhutaan kuin se olisi koko uskon ydin.

    Mitä tulee mainintaan EGWstä kirkon opinkohdissa, olen täälläkin useampaan otteeseen todennut, ettei tekstiä ole kovin hyvin muotoiltu. Kirkon perinne alusta lähtien ja vieläkin on se, ettei tarvitse uskoa EGWhen voidakseen olla adventisti. James White toteaa tämän kahteen kertaan kirkon pää-äänenkannattajassa jo EGWn elinaikana 1850 ja 1870 luvuilla. Sama pätee vieläkin. Opinkohdan merkityksen johtotähtenä saa olla sen viimeinen lause: Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava. Se asettaa perspektiiviin kaikki, mitä on opinkohdan alkuosassa sanottu.

    Kai
  5. Niin hauskoja kuin salaliittoteoriat ovatkin luulisin, etteivät ne selitä EGWn roolia kovin hyvin. Riitta Nenonen on varmaankin ihan hyvä sisar, mutta suhteessa adventismiin ja EGWhen hänelle on jäänyt pieni angsti päälle, ehkä ihan syystä. Hän kai joskus taittoi peistä joidenkin jyrkkien whitelaisadventistien kanssa ja ajattelee kaiken adventismin olevan samanlaista.

    Ajatus siitä, että adventismin erityisopin olisivat EGWn oppeja, ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Asiahan on juuri päinvastoin. Adventismin erityisopit tulivat ja vakiintuivat muiden kuin EGWn vuoksi ja hänen ansiokseen jäi yrittää tuoda perinteisiä uskonkäsityksiä kuten kolminaisuutta tai uskon vanhurskautta adventistien piiriin.

    Ainoa muu oppi, johon EGW vaikutti, oli kirkon terveyteen ja raittiuteen liittyvä opetus ja siinäkin ne, joiden vuoksi nämä terveyteen liittyvät asiat päätyivät kirkon sääntöihin ja oppikoosteisiin olivat muut kuin EGW.

    Niinkuin nimimerkki Pohjan Kuningas ansiokkaasti toteaa, sen joka haluaa jotakin järkevää suljetusta ovesta lukea kannattaa hankkia käsiinsä Lindénin kirja 1844 and the Shut Door Problem. Älyttömän mielenkiintoinen. Löysin sen aikoinaan ihan vahingossa Uppsalan yliopiston teologisen tiedekunnan kirjastosta, ja luin siitä pari ensimmäistä lukua, joissa Lindén käsittelee mm muassa sitä, kuinka radikaalisti EGWn ensimmäisten näkyjen sisältö muuttui itse tilanteessa annetun suullisen kuvauksen ja painoasun välillä. Koska en ehtinyt koko kirjaa siltä istumalta lukea, otin siitä valokopion, joka valitettavasti osoittautui lukukelvottomaksi, kun yritin kotona jatkaa. Olen nyt 25 vuotta innolla odottanut seuraavaa Uppsalan reissua...

    Adventtikirkon suhdetta EGWhen yritettiin jollakin tavalla määritellä hänen kuolemansa jälkeen. Yksi välähdys kirkon käymästä keskustelusta oli vuoden 1919 raamattukonferenssi, jossa väki jakautui niin, että muutamat osanottajista halusivat ottaa jokaisen EGWn tekstin kirjaimellisena, osalla taas oli selkeä käsitys siitä, ettei kaikkea oteta kirjaimellisesti ja että EGWn tekstissä voi olla epätarkkuuksia ja ettei kaikkea sanota parhaalla mahdollisella tavalla.

    Vaikka kirkon silloinen johtaja A.G. Daniells ymmärsti EGWn roolin suht järkevästi, ajan fundamentalistisessa hengessä EGW vähitellen nostettiin jalustalle, jolla häntä alettiin pitää enemmän tai vähemmän erehtymättömänä ja jonka vuoksi vielä 1960 -luvun Suomessa tyypillisessä adventtikirkon sisäiseen käyttöön tarkoitetussa artikkelissa oli kymmenen lainausta EGWltä ja pari kolme Raamatusta. Sama kehitys johti siihen, että osa EGWn teksteistä - kuten mainittu suljettua ovea koskeva kirje - eivät olleet avoimesti tutkittavissa. Tässä vaiheessa myös adventistisessa historiakirjallisuudessa EGWlle annettiin paljon suurempi rooli liittyen kirkon ja sen oppien syntyyn kuin hänellä todellisuudessa oli.

    Tätä vähän salailevaa jalustalle nostettun EGWn kulttuuria sisar Riitta kritisoi ihan syystä. Se, mitä en oikein ymmärrä on, että hän ja muut samalla linjalla olevat, eivät näe kirkon EGW kulttuurissa tapahtunutta muutosta. Aiempaan verrattuna EGWtä kirkon jumalanpalveluksissa tai kirjoituksissa lainataan nykyään suhteellisen vähän ja luulen, että tavalliset nuoret tai nuorehkot adventistit eivät juurikaan hänen kirjoituksiaan lue. Toisin sanoen kirkko näkee Raamatun keskeisyyden nyt paljon selvemmin kuin muutama vuosikymmen sitten.

    Itse suljettuun oveen en välitä ottaa kantaa. Saa olla vähän herkullisempi juttu ennen kuin rikon periaatteeni olla tällä palstalla käsittelemättä EGWn opetukseen liittyviä yksityiskohtia.

    Kai
  6. No onhan maailmankaikkeus aika pahassa kaaoksessa, kun muutaman miljardin vuoden kuluttua voi Andromeda törmätä tai maan kaltevuus muuttua. Ei auta kuin odottaa ja katsoa, miten käy. :)

    Se, että maailmankaikkeus on paljon monimutkaisempi kuin keskivertoadventisti ymmärtää on tietenkin totta. Mutta tasapuolisuuden nimissä on lisättävä, että maailmankaikkeus on myös paljon monimutkaisempi kuin keskiverto suomalaisen tai keskivertoateistin käsitys on. Joten mitä kummallista siinä on. Itse asiassa yksi atomikin on paljon monimutkaisempi kuin keskivertoadventistin tai keskivertoihmisen käsitys atomista on.

    Minulla ei ole mitään tähtitiedeharrastuksia, joten en aiheesta väitä mitään. Totean vain, että yhden ihmisen kaaos on toisen ihmisen monimutkaisuutta. Pulmana on se, että avaruuden mittasuhteet ovat niin äärettömiä, ettei ihmisikä edes muutamalla numerolla kerrottuna oikein riitä havainnoimaan, kummasta on kysymys.

    Vielä kommentti pistiäisistä. Eihän niiden touhussa mitään ongelmaa ole. Mehän nimittäin uskomme evoluutioon - siis siihen, että maailma ja lajit ovat olleet ja vieläkin ovat jatkuvassa muutoksessa aina kaiken alusta eli luomisesta lähtien. Ehkä kukaan adventisti ei ole tätä vielä täällä kertonut, mutta ei se nyt mikään ihme ole, koska ei suomipalsta ole mikään paikka, mistä saada asiallista tietoa kristillisyydestä tai adventismista.

    Tässä asiassa on osin kyse viestintäongelmasta. Kunnon kristitty ja adventistit mukana katsovat velvollisuudekseen taistella evoluutiota vastaan ja ovat siksi kehittäneet termit mikroevoluutio ja makroevoluutio. He kertovat uskovansa edelliseen ja vastustavansa jälkimmäistä. Jutun taustalla on se, ettei kukaan ole malttanut muutama vuosikymmen sitten käydyn koulun jälkeen avata biologian kirjaa niin että olisivat huomanneet, että se, mistä he puhuvat mikroevoluutiona on itse asiassa sitä, mikä biologiassa on makroevoluutiota (ja se, mikä biologiassa on mikroevoluutiota on sellaista, mistä adventistit eivät puhu ollenkaan. Eli johtopäätös on aika hauska: adventistit uskovat evoluutiotioon, mutta eivät tiedä sitä, koska eivät biologiaa harrasta. Tietenkin samasta syystä sinä veli Bushmann evoluution esitaistelijana ajattelet adventistien uskovan Jumalan luoneen pistiäisen jälkeläisten verrattoman ruokalistan, mihin adventistit eivät usko, koska uskovat evoluutioon.

    T'ämä tietämättömyys ei tietenkään ole aivan kauhea synti, koska ei keskivertosuomalainen muutenkaan biologiaa harrasta. En myöskään minä. Siksi en tästäkään aiheesta mitään sano, paitsi tällä palstalla tulee joskus langettua. Sitä ei kuitenkaan lasketa, koska nämä palstathan ovat juuri se foorumi, jossa kaikki me asioista tietämättömät, voimme esiintyä kuin jotakin tietäisimme. :D

    Kai
  7. Kuvitelma siitä, että oppi Mikaelista on millerismin perua on harhaa. Useimmat johtavat protestanttiset 1700 ja 1800 -luvun teologit niin opettivat. Esimerkkinä vaikkapa Charles Spurgeon, Matthew Henry, John Gill, John Brown, John Butterworth, Alexander Cruden, John Guyse ja Ernst Hengstenberg, joiden kirjat ja kommentaarit ja ovat olleet ahkerassa käytössä teologisissa tiedekunnissa tälle vuosisadalle asti. Mutta ei tämä oppi heiltäkään ole peräisin. Uskonpuhdistajista Martti Luther oli taipuvainen näin ajattelemaan ja Jean Calvin opetti, että ainakin Danielin luvussa 12 Mikael tarkoittaa Jeesusta.

    Opetuksen taustana on jo kirkkoisien tekemä havainto, että Vanhassa testamentissa Jumala joskus ilmestyy enkelinä kuten Moosekselle palavassa pensaassa. Tapauksia on kaikkiaan puolen tusinaa. Tämä sai monet kirkkoisistä näkemään mahdollisen yhteyden Mikaelin ja Jeesuksen välillä. Esimerkkeinä Justinos Marttyyri, jonka kristologia oli kaiken kaikkiaan sekavaa, samoin kuin Irenaeos ja Tertullianos, joiden kristologiat taas olivat selkeä askel kohti sitä, mitä useimmat protestantit nyt pitävät hyvänä oppina Kristuksesta. Ehkä Origeneskin kannattaa mainita. Jos nyt muistan oikein, Origenes yhdistää Juudan kirjeen Mikael tekstin Mooseksen testamentti (Mooseksen taivaaseen ottaminen, Assumptio Mosis) nimiseen apokryfiseen pseudepigrafaan ja piti tätä yhteyttä vahvistuksena sille, että Mikaelin ja Jeesuksen välillä on yhteys.

    Kun skolastinen teologia vahvistui, kirkkoisien Mikael tulkinta jäi taka-alalle. Tuomas Akvinolainen 1200 -luvulla piti Mikaelia Gabrielin kanssa ylienkeleinä. Kuitenkin keskiaikaisissa kirkkomaalauksissa kuvattiin Mikaelia usein niin, että mukana oli ristin symboliikkaa. Kirkkoisien Mikael käsitys eli Tuomaksesta huolimatta.

    Tuomas oli saanut ajattelunsa kehykset Aristoteleeltä, mutta Luther ja Calvin menivät suoraan Raamattuun ja sen ohella lukivat myös paljon kirkkoisiä. Tässä tausta sille, että tulkinta uskonpuhdistuksen jälkeen alkoi kääntyä takaisin kirkkoisien kantaan.

    Kun myöhemmin EGW kirjoittaa aiheesta, taustalla ei ole yritys opettaa jotakin uutta. Hän kirjoittaa, mitä enemmistö amerikkalaisista (ja eurooppalaisista - useat luettelemistani teologeista olivat eurooppalaisia) protestanteista ja milleriläisistäkin hänen aikanaan jo uskoi. Käänne pois tästä perinteisestä Mikael tulkinnasta tapahtui 1800 -luvun lopulla ja 1900 -luvun alussa osin siksi, ettei se sopinut Israel keskeiseen dispensationalismiin, joka valtasi konservatiiviset protestanttiset ryhmät. Liberaalit eivät taas Mikaelista muutenkaan piitanneet. Jäljelle jäivät historiallisesta tulkintamallista kiinni pitäneet adventistit, ja heistäkin aika monet ovat nyt huomanneet, että parempi puhua tärkeämmistä asioista, koska Mikael tulkinta usein aiheuttaa väärinkäsityksiä.

    Iloa kevääseenne!

    Kai
  8. Pieni kommentti aloituksen ensimmäisestä lauseesta.

    Huumori näyttää kukkivan. Adventtikirkon sairaaloiden määrä laskee tasaisesti, eivätkä ne ole kovin tuottavia. Adventtikirkon sairaalatyö ei myöskään ole suurinta. Monilla kirkoilla on sairaaloita (myös luterilaisella) ja suurin on katolinen, joka ylläpitää noin 500 sairaalaa (adventtikirkolla alle sata) ja noin 16000 hoitolaitosta (adventtikirkko parisataa) jne. Adventtikirkolla saattaa olla suurin protestanttinen sairaalajärjestelmä.

    Sairaalabisness on kohtuullisen kovaa. Esim. Pohjois-Amerikan Adventist Health on ihan muutaman viime vuoden luopunut useista sairaaloista.

    Mitä tulee voittoihin, edellämainittu on tuottanut noin 5 miljardin dollarin liikevaihdolla parisataa miljoonaa voittoa. Tuntuu suurelta, mutta Adventis Health on rekisteröity voittoa tuottamattomaksi yritykseksi, joka ei voi jakaa voittoja omistajalleen vaan joutuu käyttämään kaikki voitot sairaalainvestointeihin. Osa voitoista käytetään myös vähävaraisten terveydenhuoltoon.

    Muualla kuin Amerikassa omistussuteet saattavat olla sellaisia, että kirkko suoraankin omistaa sairaaloitaan. Monissa paikoissa sairaalat ovat kuitenkin vaikeita laitoksia, koska sairaaloiden pitäminen ajan tasalla vaatii jatkuvia kalliita investointeja. Voi jossakin olla joku sairaala, joka ainakin hetkittäin tuottaa voittoa ( näin oli Hong Kongissa ollessani Aasiassa), mutta sitävastoin Thaimaan kaksi ja Malesian yksi sairaala odottivat, ainakin joinakin vuosina, kirkon investoivan niihin rahaa. Kehitysmaiden pienemmät lähetysklinikat ja terveysasemat ovat pelkästään rahareikiä.

    Luulisin kirkon netin kautta jakaman tilastokoosteen käsittelevän myös sairaaloiden taloustilannetta, mutta en jaksa sitä nyt kaivaa esille.