simosomerma

Vapaa kuvaus

Elämä Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa = EJKR Kotimaa: Suomi Koulutus: Yliopisto Lapset: ---

Aloituksia

95

Kommenttia

1568

  1. Hengellisen elämän kannalta aviosuhde on erikoistapaus sen tähden, että se on puhtaasti luonnollinen (lihallinen) suhde.

    "Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha." Mark 10:7-8

    Näin puolisoiden ei tule asettaa toisilleen hengellisiä odotuksia. Kaikki aviopuolisoiden odotukset toisiinsa nähden ovat ja pysyvät lihallisen elämän piirissä. Kummallakin voi olla hengellinen elämä, mutta sitä ei tulisi sotkea keskinäiseen parisuhteen kehittämiseen. (1 Kor 7:32-35)

    Kuitenkin niin mies kuin vaimokin voi tarkastella suhdetta ulkopuolelta, hengelliseltä kannalta. Silloin aviosuhde tarjoaa erinomaisen haasteen hengelliselle elämälle, asia mikä myös UT:n kirjeissä on moneen kertaan huomioitu.

    Jos uskova haluaa ottaa Herran ikeen ja seurata häntä, uskova voi ottaa aviosuhteensa Herran seuraamisen harjoituksena, paikkana, jossa voi kieltää itsenä ja kuolla lihallisille himoilleen muuttaa toista. (Tämä ei tarkoita siis omien lihallisten läheisyyden tarpeiden kieltämistä.)

    "Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niin kuin Herralle;
    Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä," Ef 5:22,25

    Miestä siis kutsutaan luopumaan omista hallintapyrkimyksistään ja kuolemaan vaimonsa puolesta. Jos siis mies haluaa kieltää itsensä, hän voi päättää näin: "Haluan antaa itseni eläväksi uhriksi (Room 12:1) kuollakseni toisen muuttamisen himosta. Eli pyrin palvelemaan Jumalaa rakastamalla ja kunnioittamalla vaimoani, vaikka hän ei olisi aina sen arvoinen enkä saisi mitään vastalahjaksi. Tiedän, että tehtävä on itselleni täysin mahdoton, mutta Jumalalle mahdollinen Jeesuksessa Kristuksessa."
  2. Ajatellaan, että ihminen todella halua seurata Kristusta ja tekee kaikkensa rakastaakseen pyyteettömästi, mutta havaitsee epäonnistuvansa.

    Mikä menee pieleen? Uskova lähtee luultavasti liikkeelle Jumalan rakkauden vaikutuksesta. Mutta pian hän huomaa, että hän toteuttaa omaa projektiaan ja omaa tahtoaan. Ei niin etteikö omalla tahdolla olisi käyttöä, mutta suoraan päämäärään suunnistettaessa se oma tahto ja pyrkimys ovat este. Taustalla on aina oman onnistumisen pyrkimys, itsensä palkitsemisen pyrkimys, omissa silmissä kelvolliseksi tulemisen pyrkimys.

    Mikä avuksi? On perusteltua otaksua, että Jumala on valmistanut jonkun tien, jossa ihminen voi käyttää tahtoaan ja toimia aktiivisesti ilman, että hän aina kompastuu tähän itsensä palkitsemisen kuoppaan. Muutenhan Jumala vaatisi meiltä mahdottomia.
  3. Tulkitsen vastaustasi niin, että Jumala on armossaan muuttanut jotain. UT ei kehota meitä parantelemaan itseämme. Me emme yksinkertaisesti voi omin voimin tehdä edes parannusta niin, että se noteerattaisiin taivaissa. Parannuskin annetaan ylhäältä silloin kun Jumala hyväksi näkee:

    "Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta." Apt 5:31

    "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta." Joh 3:27

    Siksi UT kehottaakin meitä katselemaan taivaallisia hyviä asioita, jotta muuttuisimme Kristuksen kuvan kaltaisiksi. Muuttuminen ei siis tapahdu katselemalla itseä ja parantelemalla sitä. Päinvastoin. Vanhan luonnon pahojen taipumusten käsitteleminen on Jumalan hommaa siitä päivästä lähtien, kun tulemme Jeesuksen luo.

    Toisin sanoen, silloin kun oikeasti seuraamme Kristusta, emme tarkastele lihaamme emmekä yritä muuttaa sitä. Ennemminkin kaipaamme Jeesusta niin vimmatusti, että unohdamme koko vanhan luonnon turmeltuneisuuden, olemme kuolleet sille.

    "Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa." Room 6:11
  4. Arvostan sitä, että korostat jokaisen uskovan elämässä olevia vaiheita ja sen mukaan toimimista. Nimenomaan näinhän meidän on Hengen johdatuksessa toimittava, sillä jos nojaamme väärällä tavalla toisiimme, Herran seuraamisesta ei tule mitään.

    Kuitenkin, avaukseni tavoitteena on herättää keskustelua kristittyjen syvemmästä persoonallisesta vuorovaikutuksesta, sillä uskon siihen kätkeytyvän valtavia mahdollisuuksia - sellaisia, joita ei nykyisellä eristäytyvän kristillisyyden tyylillä koskaan tavoiteta.

    Mieti mitä tämä kommentti kertoo uskovien keskinäisestä suhteesta:

    "me rakastamme veljiä." 1 Joh 3:14
  5. Ensinnäkin, emmehän me voi palvella Jumalaa muuten kuin toisissamme. Eihän Jumala meiltä mitään tarvitse.

    Toiseksi, miksi ajattelet, että meidät pitää asettaa jonnekin? Mehän olemme jo, tässä ja nyt.

    Ja sitten varsinainen vastaus: Tarkoitan yhteistoimintaa, jossa keskinäiset toimintatapamme edistävät itse kunkin pyhittymistä, Pyhän Hengen johdatuksen oppimista ja Kristuksen seuraamista.
  6. >Uskon voimaperäiseen kristillisyyteen, elämänmuutokseen ja "pyhitykseen"<

    Lämmittää, kun löytyy yhteistä uskonpohjaa.

    Oletko miettinyt, mikä rooli uskovien yhteistoiminnalla on tässä kysymyksessä?
  7. Voitko sinä tehdä parannusta niin että oikeasti muutut?
  8. Joskus meidän uskovien käy niin, että jotkut omat teot alkavat tympiä, kun ne toistuvat, vaikka niin ei haluaisikaan, eikä niistä tunnu pääsevän kirveelläkään eroon. Silloin ei enää etsi Kristusta pelastuakseen taivaaseen vaan että Hän antaisi voimaa elää niin, ettei se keljuta itseä.
  9. Etpä arvaakaan kuinka innokas olet kulkemaan perässä, kun löydät hänet.
  10. Kuitenkin Johannes seurasi Jeesusta vanhan liiton periaatteiden mukaan:

    "Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä;" Matt 21:32

    Hänen piti olla tunnistettavissa vanhojen säännösten perusteella, jotta hän voisi olla uskottava Jeesuksen todistaja. Jeesus taas toimi toisin. Hän söi ja joi eikä suinkaan vältellyt syntisiä.

    Itsensä kieltäminen ja Hengen johdatuksen seuraaminen ovat tietenkin Raamatullisia Herran seuraamisen periaatteita. Mutta mistä siinä on kyse ihan käytännössä?

    Asiaa tarkastellaan kristikunnassa yleensä juuri noin, että aletaan miettiä, miten tuon oman tahdon saisi kieltämään itseänsä. Minusta näyttää, ettei sillä tavoin synny kovin puoleensavetävää kristillisyyttä. Se sitä paitsi on aika pitkälti vanhan liiton meininkiä.

    Minulla on käsitys, että kristitty on kutsuttu aktiivisuuteen ja ja yhteistoimintaan. Voisiko sellainen auttaa itsensä kieltämisessä ja Hengen johdatuksen seuraamisessa?
  11. Ei Jeesus tehnyt koko ajan parannusta.
  12. Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti." Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua." Luuk 18:21-22
  13. Ja nyt odotan sinulta sitten lisää vinkkejä tuon yhden erittäin hyvän vinkkisi lisäksi. Sillä jos se jää ainoaksi, kirjallisuus-julkisivusi on aika pikkusievää suhteessa muuhun kirjoitteluusi.
  14. Sitten täytyy vähän kommentoida aloitusta. Nimittäin jos yrittää olla kaikkia loukkaamatta, ei voi seurata Herraa Jeesusta.

    Raamatun merkitystä ei yksinkertaisesti voi ylikorostaa. Pulmana on vain se, että kirjaan sisälle pääseminen voi olla työlästä, vaikka olisi uskossa. Yksi erittäin suuri Raamatun oivaltamista estävä tekijä on takaraivoon tarttuneet tiedostamattomat käsitykset uskonelämästä.

    Varmaan ensimmäinen voimakkaasti hengellisesti minua puhuttellut kirja oli 70-luvulla Joni Eareckson: JONI

    Hengellisen ajattelun terävyydellä minua puhutteli runsas 15v sitten: Charles G Finney: Principles of Faith (loukkaa/vaatii parannukseen varmaan useimpia lukijoita)

    Ajaton syvän Kristus-yhteyden kirja on G. Steinberger: Tie karitsan askelissa.

    Myös vilpittömiin ei kristillisiin etsijöihin kannattaa tutustua, jotta liian kapea kristillinen ajattelu laajentuisi. Tässä voisin mainita Krishnamurtin kirjat sekä kirjan nimeltä Tao te king.

    Nykyään en näitä lue enkä pidä ohjenuorana, vaikka Steinberger onkin läheinen. Syynä se, että astian makua löytyy joka paikasta Raamattua lukuunottamatta.
  15. Ja ajattele, millainen rohkaisu Paavalin kommentti

    "Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa."

    onkaan kristitylle, joka ylireagoi rankasti, kun hän ei saakaan nuhteita siitä, ettei käyttäydy kaikessa hillitysti ja kypsän kristityn tavoin.
  16. Paavali on nuhdellut edellisessä kirjeessään korintin uskovia haureuden harjoittamisesta. Hänen nuhteensa ovat herättäneet uskovissa odotettua vastakaikua, eli:

    puolustautumista, paheksumista, pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, kurittamista!

    Tämähän ei ensi silmäyksellä näytä kovinkaan hengelliseltä, mutta Paavalin kommentista päätellen kyseessä on hengellinen reaktio:

    "Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa."

    Mistä siis on kyse? Selitys on siinä, että korinttilaiset eivät ole uskossaan vielä täysi-ikäistä, vaan vastasyntyneiden lasten kaltaisia (1 Kor 3:1-4). Niinpä heidän reaktionsa nuhteluun ei ole mitenkään siloiteltua ja pintakiiltävää kristillisyyttä.

    Paavali ei kuitenkaan tunnista heitä tämän monin tavoin lihallisen reaktion perusteella. Hän näkee sen läpi ja tuntee heidät hengen mukaan: Se, että uskovat ylipäänsä reagoivat voimakkaasti nuhteluun, osoittaa, että heissä asuu Pyhä Henki, joka vetää heitä parannukseen. Jos näin ei olisi, he tuskin korvaansa lotkauttaisivat.

    Paavalin kommentista voidaan siis päätellä, että kristityn puhtaus eli hengellisyys ei ole pinnalta kiillotettua käytöstä vaan sydämen asenne.
  17. Vastaus on hyvä, mutta vaikeasti lähestyttävä.

    Korostat opillisesti aivan oikein, ettei Hengen mukaan tuntemista tapahdu suoraan ihmisten välillä vaan ainoastaan Kristuksen kautta. Asialla on myös toinen, käytännöllisempi puolensa. Vai mitä sanot tästä?:

    "Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa." 2 Kor 7:11
  18. Sinäpä sen sanoit. Mutta minä taidan olla liian vakavissani jatkaakseni. Joten hyvää matkaa sinulle.
  19. Aloituksesi on rakentava.

    Se mitä koen hyväksi materiaaliksi on kovin tilannekohtaista. Valintasi on hyvä evankelioinnin näkökulmasta.
  20. Jeesuksen auktoriteetti Jumalan Poikana koskee vain niitä, jotka ovat syntyneet uudesti Pyhästä Hengestä. Muille tämä puoli on salattu. Heille hänen auktoriteettinsa Jumalan Poikana voi tulla todelliseksi vasta uskon myötä.

    Mitä tulee Hengen mukaan tuntemiseen, niin kohta, jota lainaat, tähtää siihen, että me uskovat emme tuntisi enää ketään lihan mukaan. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että tämä on kaikin puolin hyväksi.

    Kiinnostaisi kuulla, millaisia asioita painotat, kun puhut Hengen mukaan tuntemisesta. Kyseessä kun taitaa olla yksi kristillisen elämän ydinkysymyksistä.
    21. 61 / 79
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt