simosomerma

Vapaa kuvaus

Elämä Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa = EJKR Kotimaa: Suomi Koulutus: Yliopisto Lapset: ---

Aloituksia

95

Kommenttia

1568

  1. Siinäpä se: tänä päivänä kukaan ei sitoudu yhtään mihinkään.

    Jumala on luvannut olla seurakuntansa keskellä. Mutta jos kukaan meistä ei sitoudu toiseen, on turha odottaa, että Jumala olisi keskellämme. Silloin on myös aivan turha haikailla löytävänsä täältä maan päältä kappaletta taivasten valtakuntaa, joka on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä hengessä. Ei Jeesus luvannut, että saamme kokea taivasten valtakunnan siunauksia kukin itseksemme omassa ylhäisessä eristäytyneisyydessämme.

    Kyllä näit energiansyöppöjä omia tarpeitaan loputtomasti täyttäviä ihmisiä löytyy, jotka eivät sitoudu kantamaan yhteistä iestä niiden kanssa, jotka seuraavat Herraa. Heihin liittymällä varmasti uupuu ja katkeroituu. En sano tätä ketään tuomitakseni, vaan muistuttaakseni, että ne, jotka Herraa rakastavat, vaeltaisivat viisaasti ja paneutuisivat kaikin voimin rakentamaan yhteyksiä sinne, missä havaitsevat oikeaa Herran etsintää.

    Sitoutuminen vaatii työtä. Emme voi sitoutua, jos emme ota selvää kuka kukin on ja millainen kunkin sitoutuminen Herran tiehen on. Ihmisiin sitoutuminen edellyttää syvällistä vuorovaikutusta persoonien kanssa. Jos puhutaan vain eri oppisuuntien eroista, ei olla vielä lähelläkään todellista sitoutumista ihmisiin.

    Ja miksi ihmisiin sitoutuminen olisi tärkeää? Siksi, että Jumala on luvannut hoitaa ja kasvattaa itse kutakin meitä nimenomaan toisten uskovien yhteydessä. Hän on kaikkina aikoina toiminut nimenomaan ihmisten kautta. Jos emme kenellekään anna sitä arvoa, että pitäisimme häntä Herran tien kulkijana, meillä ei ole myöskään ketään, joka välittäisi meille Jumalan armoa ja apua.
  2. Olla ihminen toinen toisellemme, se on tärkeää. Näinhän Herrakin samaistui meihin kaikkiin ihmisiin ja kulki rinnalla ja kantoi kaikkien synnit ristinpuulle, jotta me synnin orjuudesta vapautettuina eläisimme Herralle.

    Hän sitoutui maan päällisessä tehtävässään kaikkiin ihmisiin. Kuitenkin hänen maanpäällisen elämänsä aikana hän sitoutui olemaan aivan tiettyjen ihmisten eli apostolien kanssa:

    "Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini." Mark 3:35

    Muiden kohtaamiset olivat hetkellisiä. Apostoleihin hän sitoutui siten, että oli heidän kanssaan 3 vuotta, jakoi heidän kanssaan kaiken niin materiaalisesti kuin henkisestikin. Hän luotti, että he hoitavat hänen aloittamansa evankeliumin levittämisen loppuun asti sen jälkeen, kun hän itse on mennyt taivaaseen.

    Hän sitoutui apostoleihin, vaikka he olivat lähdössä oman intonsa johtamana kuka minnekin. Hän sitoutui keskeneräisiin, oppimattomiin ihmisiin, ei kivisiin temppeleihin, ei srk-organisaatioon, ei valmiisiin käyttäytymiskaavoihin, ei pilkun viilaajiin.

    Hän näki, että heillä oli hyvä sydän, joka oli valmis Jumalan rakkauden tähden valmis kärsimään, etsimään, olemaan matkalla, kestämään epävarmuutta ja epätietoisuutta. He olivat valmiita kärsimään toinen toisiansa ja pysymään sitoutuneina, koskapa Jeesus oli ollut heihin sitoutuneina aina ristin kuolemaan asti.

    Minä uskon, että mekin voimme nähdä ympärillämme ihmisiä, joilla on samanlainen hyvä sydän, joka on valmis sitoutumaan tälle tielle. Yhdessä kulkien voimme seurata Herran ja hänen apostoliensa jälkiä ja Herra vaikuttaa keskellämme.
  3. Syy on siinä, että kun ihminen on uskossaan heikko ja vasta tien alussa, hän tarttuu peloissaan ulkonaisiin turvajärjestelmiin:

    Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille, vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pikkulapsille Kristuksessa... sillä te olette yhä lihallisia. Kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella niin kuin ihmiset yleenäskin? Kun sanoo sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", ja toinen: "Minä Apolloksen", ettekö silloin ole niin kuin ihmiset yleensä? 1 Kor 3:1,2-4

    Hengellisesti kypsä uskova kerskuu vain Kristuksesta, ei ihmisistä tai omista käyttäytymis-säännöistä.
  4. Lihansyönti alkoi Raamatun mukaan vedenpaisumuksen jälkeen Nooasta ja häne pojistaan:

    "Jumala siunasi Nooaa ja hänen poikiaan sanoen heille: "Olkaa hedelmällisiä, lisääntykää ja täyttäkää maa. Pelätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä, kaikki taivaan linnut, kaikki maassa matelevat ja kaikki meren kalat. Ne olkoot teidän valtaanne annettuja. Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi. Kuten olen antanut teille vihreät kasvit, niin minä annan teille myös kaiken tämän.! 1 Moos 9:1-3
  5. Hienoa että sinua on johdatettu niin, että sisäiset haavat ovat alkaneet parantua.

    Luulen, että näemme asiat hieman eri näkökulmasta. Ja silloinhan keskustelu on antoisaa.

    Mitä luonnollisen minäsi/lihasi laiskuuteen (=syntisyyteen) tulee, niin pääset siitä eroon sitten, kun poistut lihasi ruumiista. Liha ja veri ei peri taivasten valtakuntaa. En kuitenkaan tarkoita, ettet voisi oppia ahkeraksi. Siihen on kaksi tietä:
    1.Päätät itse ottaa itseäsi niskasta ja rakennat itsellesi toimintaohjelman, jolla osoitat, että pystyt ahkeroimaan. Tällä menettelytavalla saat itsellesi kunnian siitä, että olet kyennyt muuttamaan itseäsi paremmaksi. Tähän käyttämäsi aika on pois Herran palvelemisesta eikä tuota Hänelle kunniaa.
    2.Tunnustat, että lihasi on laiska ja etsiydyt luotettavien uskonystäviesi seuraan ja tunnustat asian heille ja annat koko pulman Herran hoidettavaksi. Kun sitten huomaat, että toimintatapasi alkavat parantua, voit sanoa, että vaikka lihasi on laiska, Herrassa sinä olet saanut voimaa toimia oikein. Kunnia tulee Jumalalle.

    Näinhän sinä olet tehnyt sisäisten haavojesi kohdalla. Se, että olet lähtenyt asiassa liikkeelle, johtui siitä, että Herran Henki sinussa vaikutti kaipuuta siihen vapauteen ja elämään, jonka sinä näet Kristuksessa. Koska haavojesi suhteen et kuvitellut voivasi parantaa niitä omin voimin, Herra vaikutti sinussa, että lähdit liikkeelle.

    ”Jumala on se, joka vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Fil 2:13

    ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.” Room 28:8
  6. Kommenttisi piikki kohdistu sekä Jumalaan että ihmiseen. Kukapa meistä ei olisi ollut joskus turhautunut ja äkeisssään Luojalle siitä, että kaikenlaista tyhmyyttä ja kurjuutta elämässä riittää.

    Ja luulenpa, että useimmat meistä jossain sielunsa sopukoissa ihan oikeasti kaipaavat, että voisivat uskoa hyvyyden, totuuden ja turvallisuuden olevan totta. Eihän kukaan oikeasti voi uskoa johonkin, jota ei voi pitää todellisena. Sehän olisi vain uskottelua, teeskentelyä, itsenä huijaamista.
  7. "teen niin kuin en edes tahdo"

    Sinähän kirjoitat kuin Paavali: Room 7:15

    Erona kuitenkin se, että Paavali ei tuohon kohtaan liittänyt puhetta parannusta. Päinvastoin, hän toteaa toteaa lopuksi: Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. (Room 7:25)

    Tämä Paavalin suhtautumisesimerkki on vapauttanut minut itseni parantelusta. Oikea parannus ei siis ole itsensä parantelua, itsensä moittimista. Oikea parannus alkaa siitä, että minä tunnustan ilman itseni parantelun/moittimisen häivääkään, millainen olen lihani puolesta.

    Jumalahan on luvannut ottaa kokonaan minut parannettavakseen. Itse ei siis kannata yrittääkään. Kun teen parannusta oikein, tunnustan millainen olen, käännyn pois itseni paranteluyrityksistä ja PÄÄTÄN LUOTTAA, että Jumala huolehtii ja on vastuussa siitä, että elämäni muuttuu mieleni uudistuksen kautta Herran elämän kaltaisuutta kohti. Minun vastuulleni jää vain se, että pidän katseeni Jeesuksessa, jotta häntä katsellessani ja ihaillessani huomaamattani muuttuisin vähitellen kohti hänen kaltaisuuttaan.

    "Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki." 2 Kor 3:17-18
  8. Olen kuulevinani itsekritiikkiä riviesi välistä. Jos olen väärässä, korjaa. Jos kuulin oikein, miksi niin?

    Jumalan tahto omiinsa nähden on kuitenkin, että me kaikessa vaellamme hyvällä omallatunnolla.

    ”minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti."(Apt 23:1)
    ”käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.” (1 Tim 1:5)
  9. Jumala loi ihmisen kuvakseen. Tästä voisi päätellä, että Jumalalla on tarve yhteyteen. Yhteys on sitä syvempi, mitä samanlaisempia osapuolet ovat. Esim ihminen löytää enemmän yhteyttä koiraan kuin kiveen.

    Jospa Jumala on tehnyt ihmisen kuvakseen siinäkin mielessä, että ihminen voi kokea sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita ja tehdä niin hyvää kuin pahaakin. Sanoohan Raamattu:

    "Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?" Valit 3:38

    Raamattu antaa ymmärtää, että lopullinen päämääränä on kaksijakoinen olemassaolo: Taivas ja helvetti.

    Jospa tämä johtuu siitä, että Jumala haluaa sijoittaa kaikki positiiviset tunteensa ja ominaisuutensa niiden yhteyteen, jotka päätyvät taivaaseen. Ja jospa hän haluaa sijoittaa kaikki ikuisesta yksinäisyydestään kumpuavat kielteiset ominaisuutensa ja tunteensa samanlaisiin tuntoihin tykästyneiden luomustensa keralla helvettiin.

    Hänen perimmäinen tavoitteensa olisi, että hän voisi elää kaikkien luotujensa kanssa myönteisessä yhteydessä. Samalla hän saisi sijoitettua itsessään olevat hankalat tuntemukset kauemmas, paikkaan, jolle hän kuvaannollisesti kääntäisi selkänsä. Näin hänen kärsimyksensä vähenisi, kun hän voisi avoimesti olla läheisessä kontaktissa taivaassa oleviin ihmisiin. Toisaalta hänen kärsimyksensä ei kuitenkaan lakkaisi kokonaan, sillä helvetti, vaikka se olisikin hänen selkänsä takana, on silti hänen tahdostaan olemassa.

    Tätä taustaa vasten Jumalan kiihkeä halu pelastaa meidät tulee ymmärrettäväksi. Ja onhan hän ilmoittanut, että helvetti ei varsinaisesti ole ihmisiä varten vaan pimeyden henkivaltoja varten.
  10. Panisitko ystävällisesti tähän tuon sanankohdan, josta olet löytänyt tuon ilmoituksen.

    Jeesuksen mukaanhan tuomitut joutuvat paikkaan, jossa on itku ja hammasten kiristys. Ja kyseisen paikan olemassaolo lienee mahdollista vain siten, että Jumala sen valmistaa ja pitää yllä.

    Jos ajattelet, että rakkaudella on rajansa, lakkaako Jumala siis olemasta? Onhan kirjoitettu: Jumala on rakkaus. (1 Joh 4:8)
  11. Sanat ovat Jeesuksen lausumat. Sen verran turhautunut hän oli ihmisten epäuskoon, että kaipasi tuolla hetkellä pois täältä kuoleman varjon maasta. Jos hän ei olisi tuntenut sääliä ihmisiä kohtaan, tuskin hän tänne olisi vaivautunut tulemaan. Kärsimystähän se hänen elämänsä täällä oli, kuten tuokin kommentti osoittaa.
  12. Lähdin kristinuskon palstojen sekavuuteen kyllästyneenä kuulostelemaan välillä, löytyisikö täältä ihmisiä, joiden kanssa syntyisi asiallista keskustelua ja ilokseni havaitsen, että lukuunottamatta muutamia sinnikkäitä mustamaalaajia vastaajat tuntuvat olevan aika fiksua porukkaa.

    Omalta osaltani lopetan tämän keskustelun tähän. Kiitos.
  13. asiassa vaan syyllistyt samanlaiseen yleistämiseen, jolla kaikki kansojen/kansaryhmien väliset ristiriidat kautta aikojen on kärjistetty väkivaltaan asti.
    Lisäksi toisessa kommentissasi syyllistyt henkilööni kohdistuvaan mustamaalailuun ja vihjailuun. Jos sinulla on selvää perustaa näille, esitä ne.
  14. Halveksivasta sävystäsi päätellen tavoitteenasi ei ilmeisesti ole asiallinen keskustelu vaan aiheeton ja loukkaava motiivieni kyseenalaistaminen.
  15. Mitäpä väliä sillä muuten on, mutta toiminnan perusmotiivien tiedostaminen edistänee totuutta maailmassa.
  16. Toisinajattelijoita on aina ollut, mutta järjestäytynyt toisinajattelu edellyttää yhteiskuntaa, jossa on kokoontumis- uskonnon- ja sananvapaus. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että länsimaissa vallitseva vapaus olisi kehittynyt ilman kristillisyyden vaikutusta.

    Päinvastoin. Itse asiassa kristinuskon lähimmäisen kunnioittamisen periaatteet näkyvät yhteiskunnan järjestelmissä tänä päivänä paljon selvemmin kuin kirkko-organisaatioissa. Kirkothan ovat monesti raivoisasti vastustaneet yhteiskunnallisia uudistuksia, mutta eivät ole pystyneet estämään evankeliumin ihmisiä vapauttavan vaikutuksen etenemistä yhteiskunnassa.
  17. En ole väittänyt, että ateismin pitäisi olla sidoksissa kristinuskoon. Mutta jos ateisimin juuret historiallisesti löytyvät kristinuskon liepeiltä, niin eikä ateistin olisi syytä tämä tiedostaa?

    En tällä siis arvostele sinun tapaasi uskoa ateismiin. Sinullehan se suomalaisena merkitsee ennen kaikkea tapaa puolustautua kristinuskoa vastaan.
  18. Avauksessani ei ole mitään, joka antaisi aihetta



    tyyppiseen motiivieni mustamaalaamiseen.

    Sitä paitsi eivät Iranin hirmuhallintoa vastustavat ihmiset ole automaattisesti ateisteja.

    Ja jos pelkästään logiikalla ajatellaan, niin kyllä se, että "Jumala saavuttaa suurimman voittonsa kuolemalla perin häpeällisen kidutuskuoleman yleisön edessä" ja nousee sitten kuolleista on kuitenkin loogisesti oikein päätelty. Se, onko aihetta uskoa kuolleista nousemisen olevan totta, on sitten toinen juttu.
  19. Kiitos yhteystiedosta. Kun katselen noita International rationalist sivuja, väkisinkin tulee vaikutelma, että toiminnan juuret ovat kuitenkin kristillisistä maista lähteneessä toiminnassa; kommunistisen ateismin ja läntisen materialistisen ateismin leima on mielestäni vahva. Ja jokainenhan tietää, että nämä ovat nimenomaan läntisen kristillisen kulttuurin synnyttämiä vastareaktioita.

    Eli "tunnustuksellista, taistelevaa ateismia" ei olisi ilman kristinuskoa.
  20. Kiitos kommenteista. Nyt nukkumaan. Palaan aamulla asiaan.
    21. 66 / 79
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt