simosomerma

Vapaa kuvaus

Elämä Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa = EJKR Kotimaa: Suomi Koulutus: Yliopisto Lapset: ---

Aloituksia

95

Kommenttia

1568

  1. Evankeliumia ei todellakaan pidä vesittää, sillä se ei ole ihmisistä, eikä ihmisten mukaista, vaan Jumalalta.
    (Gal 1:11-12)

    Valitsimme molemmat lisäksi saman jakeen 1 Kor 12:3.
  2. Mitä siihen tulee, kuka on kristitty, vetoan Paavalin sanoihin, sillä minulla ei ole kanttia mennä häntä pidemmälle:

    "Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä. 1 Kor 12:3

    Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan. Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua? 1 Kor 4:6-7.

    Mitä taas tulee Paavalin lempeyteen ja tapaan antaa tilaa toisille, hän ei ensinnäkään tietääkseni kiivaillut kasteen muodon puolesta.

    Lisäksi hänestä sanottiin, että hän oli ruumiillisesti läsnäolevana heikko eikä hänen puheensa ollut minkään arvoista (2 Kor 10:10), mikä kertoo, että kun hän oli läsnä, hän ei keskittynyt jyräämään opillisella kikkailuilla ja pilkunviilailulla heikkoja ja hauraita vastasyntyneitä Korintin kristittyjä vaan antoi heille tilaa koetella rajojaan.

    Paavalin käsitys uskovan puhtaudesta vaikuttaa myös ihmisen vajavuutta hyvin ymmärtävältä:

    "Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa." 2 Kor 7:11
  3. Yksimielisyys on sitä, että Herra on oikeassa ja me lapsia, jotka voimme oppia vähitellen ymmärtämään toistemme kantaa sitä mukaa, jos/kun seuraamme Herraa eli opettelemme suhtautumaan toisiimme Hänen esikuvansa mukaisella rakkaudella. Kun alamme ymmärtää toisiamme, joutuvat ne, jotka ovat sielullisella kiivaudella puolustaneet oman suuntauksensa näkökantoja, tekemään parannuksen ja pyytämään anteeksi kiivauttaan. Sillä vaikka kaikista näkökannoista, joita näihin opin alkeisiin liittyen esitetään (Hepr 6:1), löytyy omat vahvuutensa, niiden avulla myös runsaasti rikotaan toisia Jeesuksen omia vastaan.
  4. Kirkoissa ja seurakunnissa on rakkaudettomuutta ja uskosta luopumusta. Jos niitä katsoisin ja toivoisin parantavani, masentuisin ja vaipusin toivottomuuteen.

    Jeesus kutsui ystäviksi, sisariksi, veljiksi niitä, jotka Jumalan sanan kuulevat ja sen mukaan tekevät (Matt 12:50, Joh 15:15)

    Lisäksi hän sanoi ulkokultaisista: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat." Matt (15:13-14)

    Näillä sanoilla näen Jeesuksen vapauttaneen meidät murehtimasta niitä, jotka ovat hylänneet kuuliaisuuden, ja toimimaan yhdessä niiden kanssa, jotka vilpittömästi kaipaavat Sanasta elämistä.
  5. Tervehdin sinua ilolla b-b.
    Eikö kuitenkin kaikki lähde liikkeelle kaipuusta ja etsinnästä: Etsikää, niin löydätte; ja
    "kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään..." Sak 4:10

    En muuten ole hengellisellä saralla "ammattilainen". Hengellisellä puolella olen itseoppinut/Jumalan Sanan ja Hengen opettama. Elantoni hankin, kuten Paavalikin, muilla töillä.
  6. Lämmittää ja rohkaisee tällaista horjuvaa vaeltajaa, että tien tunnustavia kanssakulkijoita löytyy!
  7. Kirjoitamme niin viisaita, että alkaa tuntua kuin kaikki olisi meillä hanskassa, vaikka mielestäni srk-elämä on kaikkea muuta tänä päivänä. Olenhan kaikki avauksenikin tehnyt löytääkseni yhteyksiä ihmisiin, joiden sydämessä on niin kiihkeä kaipaus nähdä Herran rakkauden lisääntyvän uskovien välillä, että ovat valmiit poistumaan omalta mukavuusalueeltaan ja näkemään sen eteen vaivaa.

    Tarkastelet hengellistä elämää pitkälti evankeliumin levittämisen lähtökohdasta. Nostaisin kuitenkin nyt taas esiin tämän keskinäisen rakkauden ja yhteyden asian, sillä ilman sitä meistä ei näy evankeliumia, vaikka kuinka siitä puhuisimme. Jos lapsen arvostus ansaitaan rakkauden kautta, miten paljon enemmän rakkautta uskovat keskinäisiin suhteisiinsa tarvitsevatkaan, että he etsijöiden silmissä ansatisisivat Jumalan lähettilään arvonimen!

    Jos kirkkoon mennään kuulemaan Jumalan sanaa, mutta siinä kaikki, niin missä on Kristuksen ruumis? Jos Sana ei näy kuulijoissa, ei ole elävää seurakuntaa todistamassa elävästä evankeliumista. Jos Sanaa julistetaan ilman, että yhteisö, joka sitä julistaa, eläisi siitä käytännön suhteissaan, pelkään, että Sana ei tee eläväksi vaan paaduttaa kuulijat.
  8. Evankeliumin välittäjänä toimimisesta vielä.

    Herra oli itse alamainen, ei asettunut muiden yläpuolelle eikä nauttinut yhteiskunnallisesta asemasta ja arvostuksesta:

    “Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.” Jes 53:2-3

    Samoin hän lähetti opetuslapset saarnaamaan ilman rahaa, maallista asemaa tai turvaa.

    Myös Paavali sanoi:
    “minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten, me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja” 1 Kor 4:9-10

    Evankeliumi tuotiin siis ihmisille “alhaaltapäin”, niiden toimesta, jotka eivät ole ihmisten silmissä mitään.

    Tätä taustaa vasten näen, että jos isä julistaa evankeliumia lapselleen, lapsi ottaa sen vastaan lakina, koska isä edustaa hänelle lakia. Sama koskee kaikkia valta-asemassa olevia. Ei aviomies voi julistaa evankeliumia vaimolle. Hän voi vain liittää oman elämänsä evankeliumiin seuraamalla Kristusta ja antamalla henkensä vaimon puolesta. Esimies tai kirkkoruhtinas ei voi asemansa turvin julistaa alaisilleen evankeliumia siten, että he todella kuulisivat evankeliumin.
  9. Kiitän Jumalaa, että hän on armossaan siunannut sinua, juudan tie, Hengen viisaudella Kristuksessa. Erityisesti kiitän sanoistasi:
    “Jeesus hankki sen vallan itselleen, mikä hänellä on, omalla työllään ihmisenä, eikä Jumalana.”
    “Meillä on sama tapa itse hankkia asemamme kuin Jeesuksellakin.” ja
    “Taitamattomien vuoksi näet Jumalan nimi on tullut pilkattavaksi ihmisten keskuudessa.”

    Tekstissäsi olisi muutamia kohtia, joista jatkaisin keskustelua. Aluksi ottaisin esiin kohdan, josta en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat, kun kirjoitit:
    “Suhde muihin ihmisiin Evankeliuminkin asioissa ei loukkaa meidän ihmisten valta-asemaa kenenkään kohdalla.”
  10. Kiitän sinua beata-beatus, että ilmaisit luottamuksesi minun toimintaani kohtaan. Kuten jo aiemmin sanoin, minunkin jaksamiseni riippuu siitä, että tulen oiken ymmärrettyä ja saan myös myönteistä palautetta.

    Itsekin olen tuntenut erityistä, lähes pyhää kunnioitusta sitä jokaisen ihmisen sisäistä aluetta kohtaan, jossa itse kukin vähä vähältä muovaa omaa suhtautumistapaansa ympäröivään todellisuuteen.

    Keskustelu on ollut antoisaa, mutta myös voimia kuluttavaa. Täytynee ottaa vähän aikaa elpymiseen ja odottaa, että saan Isältä voimia ja kenties ymmärrystä uuden avauksen tekemiseen. Hyvää viikonloppua!
  11. Kiitos, kun otat näin keskeisiä asioita esiin, ystävä (veli?) Kristuksessa. Kirjoittamasi on lähes kokonaan Sanaa ja se, mitä sanot uuden luomuksen syntymisen välttämättömyydestä ja vanhan luonnon kelvottomuudesta, on juuri niin kuin on kirjoitettu. Näen, että olet vahvasti sitoutunut Sanaan.

    Koska puhut julistuksen eroista, otan keskustelun kohteeksi sen osan kirjoituksestasi, jossa nojaat herätyskristilliseen traditioon. Mikään traditiohan ei ole sellaisenaan Jumalan sanaa vaan tulkintaa sen tarkoitusperistä:
    >Herätyskokoukset ovat loputonta julistusta ihmisen syntisyydestä.<

    Ihmisen heräämiseen tarvitaan kolme asiaa: Jumalan laki, Pyhä Henki ja Kristuksen evankeliumi. Nämä toimivat juuri niin kuin Jumala niiden tahtoo toimivan, eivät meidän kaavailujemme mukaan. Niiden yhteisvaikutuksesta ihminen voi syntyä uudelleen ylhäältä. Mikään näistä osatekijöistä ei ole ihmisen hallinnassa, päinvastoin. Ainoastaan siellä, missä tunnustetaan, että olemme täysin riippuvaisia ja alamaisia näille Jumalan pelastuksen elementeille sellaisina kuin Hän on tarkoittanut niitä käytettävän, Jumala voi herättää uutta elämää.

    Pyhästä Hengestä:

    “Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
    synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.” Joh 16:8-11

    Synnin voi näyttää ihmiselle todeksi ainoastaan Pyhä Henki.

    Jos ihmiset pystyttävät kokouksen, jonka tarkoitus on julistaa ihmisen syntisyyttä, on suuri vaara, että sitä syntisyyttä julistavat vain ihmiset, ei Pyhä Henki itse kunkin sydämessä. Pelkään, että tässä kohden herätyskristillinen traditio nojaa samalla tavoin lihalliseen kuuliaisuuteen kuin esim katolinen kirkko omassa traditiossaan.

    Laista:

    “Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.” Gal 3:23-24

    Laki kasvattaa Kristukseen.

    Herätyskristillinen traditio on ajoilta, jolloin yhteiskunnassa yleisesti kunnioitettiin Jumalan lain mukaista keskinäistä käytöstä. Näinä aikoina ihmisiin oli ikään kuin sisäänrakennettuna valmius ymmärtää evankeliumin merkitys ja tulla sydämessään Totuuden Hengen valaisemina Kristusta tarvitseviksi syntisiksi.

    Itse olen vakuuttunut, että tänä aikana, jolloin melkein mikä tahansa toiminta on hyväksyttyä, pelkkä oikean toiminnan vaatiminen julistuksessa herättää yhä harvemmissa tervettä synnintuntoa. Useimmissa se herättää vain rakkaudetonta kiistelyä:

    “Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” Matt 24:12

    Jos sen sijaan meidän keskeltämme edes hetkittäin pilkahtaa, että Herralle kuuliaisina pyrimme osoittamaan keskinäistä rakkautta ja kunnioitusta sen mukaan, kun Herra meille voimaa antaa, myös Herran kutsu: “Tulkaa minun luokseni, kaikki työn raskauttamat ja taakkojen uuvuttamat” alkaa kuulostaa mielekkäältä.
  12. Puhut asiaa. Sehän riittää, kun näissä alati vaihtuvissa tilanteissa yhtäkkiä huomaa, että tuon askelenhan minä voinkin nyt ottaa. Ja niin kuin sanot, Jeesuksen esimerkki on avain.

    Minua on siunannut ja lohduttanut mm tämä kuvaus Hänen elämästään:

    "Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: "Heillä ei ole viiniä." Jeesus sanoi hänelle: "Mitä sinä tahdot minusta, vaimo? Minun aikani ei ole vielä tullut." Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää." Niin oli siinä juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivistä vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen. Jeesus sanoi heille: "Täyttäkää astiat vedellä." Ja he täyttivät ne reunoja myöten. Ja hän sanoi heille: "Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle." Ja he veivät. Mutta kun edeskäypä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, eikä tiennyt, mistä se oli tullut" Joh 2:3-9

    Vastaamalla äidilleen, ettei hänen aikansa ole vielä tullut, Jeesus osoittaa, ettei itse ollut ajatellut ryhtyä viinit tekoon. Hetken päästä hän kuitenkin ryhtyy toimeen. Hän muutti siis mielensä, koska ymmärsi, että äidin toteamus viinin puuttumisesta olikin Isän antama siihen hetkeen kuuluva johdatus.
  13. Jos olen taitamattomasti itseäni korottanut, siitä on toki aiheen huomauttaa. Tietääkseni en kuitenkaan ole kiinnittänyt huomiotasi asemaani aloittajana. Päinvastoin. Olen tietoisesti pyrkinyt näkemään ensisijaisesti sen kaiken hyvän, mitä teidän vilpittömien Kristukseen turvaavien keskustelukumppanien ansiosta tänne on tuotu ja miten se on heijastunut koko palstalle. Eihän näiden keskustelujen suosio minusta johdu. Eikö se hyvä, mitä tässä ilmi tulee, johdu siitä, että mukana on useita ihmisiä, joissa Pyhä henki vaikuttaa rakkaudellista, terveen kriittistä, kärsivällistä, toista kunnioittavaa suhtautumista?

    Kun olen kehottanut panemaan asian merkille, olen pyrkinyt asettamaan sanani siten, että nimenomaan tämä näkökulma korostuisi. Teidän lukijoiden tehtävä on sitten arvostella, miten asia on. Siihenhän Sanakin kehottaa (1Kor 14:29). Jumala tutkikoon sydämeni.

    Olen ymmärtänyt, että siihen, mitä välillämme tapahtuu, on tärkeä kiinnittää huomiota, koska Paavali antaa toistuvasti palautetta uskoville heidän rakkaudellisesta suhtautumisesta toisiinsa, kutsuu heitä sen takia rakkaiksi ja pyhiksi, rohkaisee heitä siinä yhä enemmän kasvamaan. Ymmärtääkseni hän tarkoittaa juuri tätä tapaansa suhtautua toisiin, kun hän asettuu esikuvaksi ja sanoo:

    Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja. 1 Kor 11:1

    Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan. 2 Kor 5:16

    Kristus-identiteetin rakentuminen on sidottu yhteisöön. Kukaan ei voi itseään vanhurskauttaa eikä pyhittää. Näiden todellistuminen on kokonaan Jumalan työtä. Kuitenkin niin, että mitä vähemmän rakkautta ja kunnioitusta uskovien keskinäisessä suhteissa on, sitä vähemmän Hän voi tuota työtään meissä tehdä. Jos me päätämme tuntea toisemme vain lihan mukaan, meille kehittyy Kristus-identiteetin negaatio: Mehän olemme niin syntisiä, armahdettuja kyllä, mutta niin syntisiä :(

    Nyt sen sijaan olemme voineet iloita, että se mitä kaipaamme uskovina, on ainakin vähäisessä määrin voinut tulla näkyväksi Kristus-ruumissa, jossa se yksi osa, joka aloitti ketjun, ei ole sen arvokkaampi kuin sen muutkaan osat. Tärkeä on tuo Hengen elävöittämä, rohkaiseva vuorovaikutus, joka saa meidät hiukan vahvemmin luottamaan, että olemme Kristuksessa, emmekä vain oman kelvottoman lihamme orjuudessa.

    Tämä Hengen yhteyden voimistuminen on nyt saanut sinut nostamaan nämä kysymykset esiin. Mielestäni aivan aiheellisesti ja minulle iloksi. Eikö tässä toteudu se, että kun Jumala tulee lähemmäs, kysymys siitä, mitkä ovat meidän todelliset vaikuttimemme, esitetään aivan uudella painavuudella. Ja silloinhan on kyse tästä:

    “jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1 Joh 1:7

    Ja lopuksi:
    “Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee” Matt 6:3
    Tässä Jeesus ymmärtääkseni puhuu muusta hyvän tekemisestä, ei uskovien keskinäisten suhteiden rakentamisesta. Almun antamisesta tulee helposti oman paremmuuden korostamista, oman vanhurskauden rakentamista. Uskovien keskinäisten suhteiden rakentamisen perusta taas on nähdä “Kristus teissä, kirkkauden toivo.” Kol 1:27 ja myös ilmaista se ääneen.
  14. Olen hyvä esimerkki ihmisestä, jota protestanttis-evankelisissa suuntauksissa vuosisatoja vallalla ollut tapa saarnata ei puhuttele tai sitten puhuttelee juuri päinvastoin kuin toivotaan. Lienet huomannut sen ylläolevasta viestistäni “niin on”.

    Ongelma on siinä, että ihmiselle saarnataan: Olet syntinen ja pahantekijä, käänny ja tee parannus. Eihän Jeesus näin ihmisiä lähestynyt. Hän sanoi: Seuratkaa minua; Jos joku tahtoo; tulkaa minun luokseni jne. Kyllä Raamattu sanoo, että kaikki ovat syntiä tehneet, mutta se, että joku tulee sydämessään Jumalan edessä syntiseksi, on kokonaan Pyhän Hengen työtä. Mitä enemmän me ihmiset yritämme osoittaa toisemme syntisiksi, sitä vähemmän me muistutamme Herraamme.

    Jos meidän yhteisestä uskonelämästämme näkyy samanlaista rakkautta, vapautta, rauhaa, luottamusta kuin Jeesuksen elämästä, meillä on perusteita sanoa “tulkaa ja katsokaa”, tai niin kuin Paavali sanoi (eikä hän tällä viitannut apostolin tehtäviin vaan tapaansa suhtauttua toisiin):

    Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja. 1 Kor 11:1

    Olen vakuuttunut, että kristittyjen keskinäinen elämä muuttuu hyvin puoleensavetäväksi heti kun heräämme näkemään toisemme Jeesuksen rakkauden valossa ja tukemaan toisiamme Kristus-identiteettimme rakentamisessa. Katso vaikka tämän palstan lukijamääriä ja uusien avausten sisältöjä. Ne ovat mielestäni muuttumassa selvästi myönteiseen suuntaan.

    Kun meitä on monta, jotka pyrimme kohtelemaan toisiamme Herran mielen mukaan, alkavat muutkin löytää tuon vuorovaikutuksen liepeiltä sijaa itselleen. Sillä, mitä sanot ja teet, on merkitystä!
  15. Kauniisti soiva nimi. Liittyykö jotenkin autuuteen, kenties teologinen termi?

    Niin, Herra yksin tietää, mitä kunkin sydämessä on. Kuitenkin Raamattu antaa kuvan, että vanhemmat saavat iloita, jos näkevät lastensa elävän kunniallisesti. Siinä näkyy oman elämän esimerkki:

    “Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä.
    Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.” Snl 23:24-25

    Uskonyhteyden löytäminen perheenjäsenten kesken onkin jo mutkikaampi asia. Muistetaan vaikka Jeesuksen ja hänen veljiensä (=Josefin ja Marian muut lapset) suhdetta. Veljethän suhtautuivat nuivasti Jeesuksen tehtävään (Joh 7:3-8). Ne heistä, jotka löysivät uskon, saivat sen vasta Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen jälkeen.

    Sitten ovat nämä perheen sisäiset hierarkiat. Vanhemmat edustavat meille jossain alitajunnan sopukassa aina lakia, sillä vanhemmathan lapsille rajat opettavat. Omaksi itsekseen tuleminen merkitsee jossain mielessä aina vanhemmista irtautumista. Ja vaikka aikuinen lapsi vaikuttaisi jo olevan aivan omillaan, useimmiten tunne-elämän tasolla todellinen itsenäistyminen on vasta alullaan. Näinhän se taitaa useimmiten olla meillä ruuhkavuodet ohittaneillakin. Uskonyhteyden rakentaminen tapahtuu helpoimmin vähän vieraampien kanssa, kuten nyt tässä nettikeskustelussa.

    Lapsenusko toimii lapsella. Aikuisella vastaavan uskon syntyminen, kasvaminen ja vahvistuminen on aina ihmisen oman aktiivisuuden varassa. Lapsi on luonnostaan riippuvainen ja alamainen, aikuisella taas Jumalan asemaan asettuminen ja todellisuuden hallitseminen omin voimin on ihmisen luonnollinen olotila, ei alamaisuus ja riippuvuus.

    Tässä kuvataan sitä lapsen mielelle avautuvaa todellisuutta, jossa Jeesus eli jatkuvasti, ja joka meillekin on Hänessä annettu, että me sitä Pyhän Hengen johtamana alkaisimme uskossa elää ja sitä harjoitella: Matt 6:

    25. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
    26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
    27. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
    28. Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
    29. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
    30. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
    31. Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
    32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
    33.Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

    Ne, jotka sydämestään pyrkivät tätä kohden pannen pois kaikki aikuisen mielen luonnolliset vastaväitteet (eihän todellisuus noin toimi; työelämän-, talouselämän- ja luonnon lait yms eivät tottele tuollaista ajattelua), tarvitsevat paljon uskonyhteyttä samanmielisten kanssa vahvistuakseen tässä uskossa.

    Mitä muuta uskossa kasvaminen voisi olla? Uskohan on dynaaminen, ei turvallisiin raameihin paikalleen pysähtynyt olotila.
  16. Kiitos vilpittömästä viestistäsi. Ei yhteyttä tosiaan voida rakentaa, jos emme välitä toisistamme sen vertaa, että kuulisimme toisiamme. Rikkinäisyys, väsymys, ulkopuolisuus, erilaisuus. Tunteita, joiden kanssa eläminen voi ahdistaa. Ja varsinkin, jos ne poljetaan ja sivuutetaan uskon varjolla. Kerron pari omaa kokemusta kuulluksi tulemisen vaikeudesta.

    Kouluaikana minulla oli yksi ystävä, joka tuli hyvin rajulla tavalla uskoon opiskelun alussa. Minullekin hän kaupitteli uskoaan, enkä ystäväni tuntien voinut asiaa sivuuttaakaan. Hän vei minut ja tyttöystäväni, joka on nykyään vaimoni, hengelliseen kokoukseen saadakseen meidätkin vakuuttuneiksi asiasta. Käynnin vaikutus oli kuitenkin päinvastainen. Poistuimme tilaisuudesta ajatellen, että tämä ei ole meitä varten. Koin tuon karismaattisen kokouksen vastenmieliseksi, enkä ymmärtänyt, mitä koko touhulla on Jumalan kanssa tekemistä. Jo ovella meiltä oli ikään kuin sisäänpääsyvaatimuksena tentattu olemmeko uskossa. Päätin tuolloin, että, jos usko ylipäänsä on minua varten, se ei voi olla sellaista, jossa joudun heittämään järkeni yli laidan ja menemään mukaan vouhkaamiseen, jossa ei ole mitään johdonmukaisuutta.


    Kerran olin eräällä paikkakunnalla tutustumassa Hengen uudistus kirkossa liikkeen järjestämiin tapahtumiin. Tauolla kuljeskelin kaupungin kadulla koska halusin olla itsekseni. Kulkiessani havaitsin etäämpänä evankelioivan joukon, joka lauloi kitaran säestämänä ylistyslauluja. Koska halusin olla itsekseni, yritin kiertää joukon kaukaa, mutta en onnistunut, sillä yksi nainen lähti perääni ja alkoi tentata: Oletko uskossa? V: Herran armosta olen. K: Missä srk:ssa olet? V: Minulla on pieni uskovien piiri, joiden kanssa pidän yhteyttä. K: Lähtisitkö meidän kokoukseen? V: Kiitos en, koska osallistun em tapahtumiin. K: Mitä pidät niistä? V: Monenlaisia ajatuksia, joista en halua nyt keskustella. Se, että kerrot täällä evankeliumia, on ihan ok. Kaikesta näkyy, että rakastat Jeesusta, mutta jatkaisin mielelläni nyt matkaani.

    Nainen kuitenkin jatkoi kyselemistä, kunnes hiukan tuohduin ja sanoin; Miksi et kuuntele mitä sanon? Kerroin, etten ole kiinnostunut keskustelemaan tai lähteämään kokoukseenne, etkö ymmärrä puhetta? Silloin hän intoutui kysymään: Onko sinulla jotain pulmia, kun tuohdut? V: Totta tosiaan on. Pulmani on nainen, joka yrittää väkisin evankelioida minua eikä kuuntele mitä puhun. Siinä vaiheessa nainen vaikeni ja kalpeni ja alkoi itkeä tuhertaa. No enhän minä häntä voinut siihen jättää, vaan keskustelin sitten varmaan 1/2t hänen omista asioistaan, jotka nousivat pintaan, kun hän havaitsi, että oli toiminut tökerösti. Erosimme ystävällisessä, toisiamme kunnioittavassa ja siunaavassa ilmapiirissä.

    Onko näissä mitään tuttua?
  17. Aika pieneltähän tuo viattomista luontokappaleista huolehtiminen tuntuu sen rinnalla, että Taivaallinen Isä

    "antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin."
    (Matt 5:45)
  18. >Toisten kuormien kantaminen on taas asia sinällään.Se on taitolaji.<

    Tunnistatko nämä sanasi?

    Olisiko Jeesuksen risti ollut juuri tämän vajavuuden kantamista, jota ystävässäsi näet?

    Entä voisiko kohta, jonka Laurentius edellisessä ketjussa nosti esiin, sopia sekin tähän yhteyteen:
    >Erityisesti kolahtaa kohta, joka kuuluu 92-käännöksen mukaan "antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta".
  19. Muutamia kohtia Raamatusta, jotka ovat itseäni opastaneet jo vuosia:

    Jeesus sanoi: "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä." (Matt 7:15-18)

    "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen." (Gal 5:22)

    Pidä yhteyttä ihmisten kanssa, jotka eivät vain puhu vaan elävät näin ja antavat sinulle tilaa elää ja sulatella asioita oman aikataulusi mukaan. Älä hätäile äläkä murehdi, mikä on oikea seurakunta; Jumala suurempi kuin ihmiset ja seurakunnat ja antaa jokaiselle vilpittömälle etsijälle oikeat ihmiset ja vastaukset ajallaan. Pysy etäällä niistä, jotka saavat sinut puheillaan pelkäämään asioita, joita et muuten pelkäisi.

    Olen ruohonjuuritason kristitty. En liputa minkään tietyn suuntauksen puolesta. Tunnustan kuitenkin, että se Jeesus, joka toimii ja puhuu Raamatussa on saanut minut vakuuttumaan, että hän on tosiaan kaikkea sitä, mitä hän sanoo olevansa.

    Jeesus sanoo:
    "Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos." (Joh 6:37)

    "Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut," (Joh 10:11-14)
  20. Tarkoitin, ettei sinua tallattaisi vääryydellä. Kerroithan, että hän suuntaa sinuun aiheetomia syytöksiä.
    21. 78 / 79
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt