Uskonyhteyden haaste

Oletpa nopea vastaamaan! Jo kolmessa avauksessani olet ollut ensimmäinen.

Armolahjat ovat kuuma aihe hengellisessä keskustelussa. Itse olen paljon joutunut kyselemään niiden asemaa nykyajassa. Niiden edelle olen joutunut asettamaan selvästi rakkaudessa ja Hengen johdatuksessa elämisen, sillä Raamatun kohta, joka kaikkein ensimmäisenä johdatti minua aikanaan uskoa kohti oli tämä:

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'" Matt 7:21-23

I Kor 12-14 luvuissakin armolahjojen yhteydessä puhutaan Kristuksen ruumiin osista, samassa Hengessä toimimisesta sekä rakkaudesta. 14. luku alkaa sanoilla: "Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja."

Näiden nojalla olen ymmärtänyt, että Hengen johdatus, uskonyhteys ja rakkaus ovat edellytyksiä armolahjojen oikealle käytölle. Jos näin ei toimita, yliluonnolliset tapahtumat sinänsä tulevat palvonnan kohteiksi, eikä se ole Jumalan tarkoitus. Eihän Jeesuskaan käskenyt parantuneita julistamaan ihmeistä, päinvastoin. Hän pyrki kaikin tavoin ehkäisemään sitä, että ihmiset tulisivat Häntä kuulemaan vain ihmeiden toivossa.

Kokemukseni on, että uskonyhteyden ja rakkauden vaaliminen on niin laiminlyöty ja keskeinen asia, että en ilman erityistä Jumalan asioihin puuttumista halua nostaa evankeliointia, armolahjoja tai muita sinänsä tärkeitä Raamatun aiheita näiden rinnalle omassa toiminnassani.

Sinulle, kuten kaikille muillekin uskoville, joilla on tällä hetkellä toisenlainen näky, toivotan Jumalan siunausta ja rohkeutta kulkea valossa, niin että me itse kukin tietämme kulkiessamme olemme rakkaiden, lähellä elävien uskovien nähtävissä, jotta he rakkaudellisesti tilanteen mukaan joko rohkaisevat tai nuhtelevat, jotta pysyisimme armon osallisuudessa ja lapsen mielellä.

Kiitos sinnikkäästä mukanaolosta siitä huolimatta, että toistuvasti olen nostanut erilaisen näkökulman esiin. "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat" Room 8:28

pula, niin tässä minulta vielä eräs:
jos ette ystävät ole käyneet katsomassa ,niin annan varmuuden vuoksi osoitteen
www.natureit.net
ja sieltä SÄÄKSI.
Siellä kalasääskipariskunta odottelee toisen munan kuoriutumista.Kyllä on emolla huolehtimista kun ensimmäinen poikanen vaatii osansa huomiosta ja pitäisi vielä hautoa kolmatta eli viimeiseksi munittua munaa.

beata beatus kirjoitti:

pula, niin tässä minulta vielä eräs:
jos ette ystävät ole käyneet katsomassa ,niin annan varmuuden vuoksi osoitteen
www.natureit.net
ja sieltä SÄÄKSI.
Siellä kalasääskipariskunta odottelee toisen munan kuoriutumista.Kyllä on emolla huolehtimista kun ensimmäinen poikanen vaatii osansa huomiosta ja pitäisi vielä hautoa kolmatta eli viimeiseksi munittua munaa.

Lue lisää

Oivallinen vinkki. :) Ja toki, voihan ihan jokainen mennä ajallaan luonnon helmaan katsomaan myös muita suuria ihmeitä, joita aivan jokaisen eläväisen syntyyn liittyy, tai itse tähän elämään.

Jostain syystä nämä kipeät ihmissuhteet valtaavat niin suuren osan tunne-elämässämme. Sinullakin on paljon rakastavia ystäviä ympärilläsi, mutta silti tämä yksi nousee keskeiselle sijalle mielessäsi.

Vaikuttaa, että olet toiminut Matt 5:23-26 mukaan.

Entä onko ystäväsi rikkonut sinua vastaan? Oletko siitä sanonut ja antanut anteeksi?(Luuk 17:3)

Jos hän ei varsinaisesti ole rikkonut sinua vastaan, kannatko häntä vastaan katkeruutta sen takia, ettei hän toimi sinun aikataulusi ja toimintamalliesi mukaan: Oletko sydämessäsi antanut tämän hänen erilaisuutensa anteeksi?

Jos kaikki tämä on jo tehty niin silloinhan olet sydämestäsi vapaa tekemään hänelle hyvää, siunaamaan ja rukoilemaan hänen puolestaan (Luuk 6:27-28)

EJKR kirjoitti:

Jostain syystä nämä kipeät ihmissuhteet valtaavat niin suuren osan tunne-elämässämme. Sinullakin on paljon rakastavia ystäviä ympärilläsi, mutta silti tämä yksi nousee keskeiselle sijalle mielessäsi.

Vaikuttaa, että olet toiminut Matt 5:23-26 mukaan.

Entä onko ystäväsi rikkonut sinua vastaan? Oletko siitä sanonut ja antanut anteeksi?(Luuk 17:3)

Jos hän ei varsinaisesti ole rikkonut sinua vastaan, kannatko häntä vastaan katkeruutta sen takia, ettei hän toimi sinun aikataulusi ja toimintamalliesi mukaan: Oletko sydämessäsi antanut tämän hänen erilaisuutensa anteeksi?

Jos kaikki tämä on jo tehty niin silloinhan olet sydämestäsi vapaa tekemään hänelle hyvää, siunaamaan ja rukoilemaan hänen puolestaan (Luuk 6:27-28)

Lue lisää

..kyllä, että yhteinen sopimuksemme ei yksipuolisesti päätettynä enää ollutkaan meidän sopimuksemme ilman mitään
n selityksiä, joita pyysin häneltä.No, nämä ovat niin monimutkaisia ...
Se tässä minua kiusaa että hän ei pyynnöstäni huolimatta suostunut keskustelemaan asiasta.
Ystävieni mielestä hän käänsi asian aivan päinvastaiseksi mitä minä olin tarkoittanut,siis halusi tehdä minusta syyllisen omiin ongelmiinsa.
Minä olen tavallaan hänen uhrinsa.
Muut antamasi Raamatunkohdat täsmäävät.

beata beatus kirjoitti:

..kyllä, että yhteinen sopimuksemme ei yksipuolisesti päätettynä enää ollutkaan meidän sopimuksemme ilman mitään
n selityksiä, joita pyysin häneltä.No, nämä ovat niin monimutkaisia ...
Se tässä minua kiusaa että hän ei pyynnöstäni huolimatta suostunut keskustelemaan asiasta.
Ystävieni mielestä hän käänsi asian aivan päinvastaiseksi mitä minä olin tarkoittanut,siis halusi tehdä minusta syyllisen omiin ongelmiinsa.
Minä olen tavallaan hänen uhrinsa.
Muut antamasi Raamatunkohdat täsmäävät.

Lue lisää

Onko tilanne nyt siis sellainen, että Matt 18:15-17(18)annettu toimintamallikin olisi jo käyty läpi? Ja jos niin on, minulla on ilo onnitella sinua, että elät todella paikkansa löytäneiden, sanasta elävien ja lähimmistään välittävien uskovien keskellä, jotka eivät jätä vaikeuksiin joutunutta vääryyden tallattavaksi!
Itselleni on ollut myönteinen ja iloinen yllätys, että täältä netistä on löytynyt tarvittaessa itselleni puolustajia.

EJKR kirjoitti:

Jostain syystä nämä kipeät ihmissuhteet valtaavat niin suuren osan tunne-elämässämme. Sinullakin on paljon rakastavia ystäviä ympärilläsi, mutta silti tämä yksi nousee keskeiselle sijalle mielessäsi.

Vaikuttaa, että olet toiminut Matt 5:23-26 mukaan.

Entä onko ystäväsi rikkonut sinua vastaan? Oletko siitä sanonut ja antanut anteeksi?(Luuk 17:3)

Jos hän ei varsinaisesti ole rikkonut sinua vastaan, kannatko häntä vastaan katkeruutta sen takia, ettei hän toimi sinun aikataulusi ja toimintamalliesi mukaan: Oletko sydämessäsi antanut tämän hänen erilaisuutensa anteeksi?

Jos kaikki tämä on jo tehty niin silloinhan olet sydämestäsi vapaa tekemään hänelle hyvää, siunaamaan ja rukoilemaan hänen puolestaan (Luuk 6:27-28)

Lue lisää

mielessä on rikkonut , että yhteinen sopimuksemme muuttui yksipuolisella päätöksellä.
No, ei silläkään olisi ollut väliä, mutta kun aikaisemmin aika hyvä ystävä alkaa vältellä lähestymisiä ja kieltäytyä puhumasta niin johan se oudolta tuntuu, ilman että tietää syytä.

Yleensä yksi sana anteeksi on riittänyt, mutta tässä tapauksessa luovuuteni on joutunut kovalle koetukselle, että pääsisin edes selvittämään hänen kanssaan mitä pahaa minä olen tietämättäni tehnyt.
Koppasin hänet (meitä oli sillä hetkellä kolmen porukka)spontaanisti syliini sovinnon merkiksi omalta osaltani, mutta hän torjui tylysti että luulevat vielä homoiksi:(
Ainakin olen yrittänyt sovintoa omalta osaltani.
Siunaan ja rukoilen hänen puolestaan ja tiedän että hänkin tekee niin,mutta mikä mättää....

beata-beatus kirjoitti:

mielessä on rikkonut , että yhteinen sopimuksemme muuttui yksipuolisella päätöksellä.
No, ei silläkään olisi ollut väliä, mutta kun aikaisemmin aika hyvä ystävä alkaa vältellä lähestymisiä ja kieltäytyä puhumasta niin johan se oudolta tuntuu, ilman että tietää syytä.

Yleensä yksi sana anteeksi on riittänyt, mutta tässä tapauksessa luovuuteni on joutunut kovalle koetukselle, että pääsisin edes selvittämään hänen kanssaan mitä pahaa minä olen tietämättäni tehnyt.
Koppasin hänet (meitä oli sillä hetkellä kolmen porukka)spontaanisti syliini sovinnon merkiksi omalta osaltani, mutta hän torjui tylysti että luulevat vielä homoiksi:(
Ainakin olen yrittänyt sovintoa omalta osaltani.
Siunaan ja rukoilen hänen puolestaan ja tiedän että hänkin tekee niin,mutta mikä mättää....

Lue lisää

Jospa olet liian hätäinen, eikä hän ehdi käsitellä tunteitaan tullakseen kontaktiin kanssasi.
Jospa tekisit hyvää hänelle, odottamatta sovintoa tms.

EJKR kirjoitti:

Jospa olet liian hätäinen, eikä hän ehdi käsitellä tunteitaan tullakseen kontaktiin kanssasi.
Jospa tekisit hyvää hänelle, odottamatta sovintoa tms.

musiikkijuhlien ajan sitä juuri yritin ja ystävät olivat ajan tasalla ja tukivat minua.
En olisi muuten jaksanutkaan olla siellä.

Lähentymistä tapahtuikin ja ulospäin varmaan näytti jo eilen ,että kaikki olisi jo ok, mutta hän ei ole vielä antanut minulle anteeksi.

Osuit oikeaan, olen liika malttamaton.

EJKR kirjoitti:

Onko tilanne nyt siis sellainen, että Matt 18:15-17(18)annettu toimintamallikin olisi jo käyty läpi? Ja jos niin on, minulla on ilo onnitella sinua, että elät todella paikkansa löytäneiden, sanasta elävien ja lähimmistään välittävien uskovien keskellä, jotka eivät jätä vaikeuksiin joutunutta vääryyden tallattavaksi!
Itselleni on ollut myönteinen ja iloinen yllätys, että täältä netistä on löytynyt tarvittaessa itselleni puolustajia.

Lue lisää

..elää kyllä nyt omassa perheessään vaikeata aikaa, mutta ei ole joutumassa vääryyden tallattavaksi, siitä saan olla varma.
Tunteellisella ihmisellä oma pelko ja ahdistus roiskuu oman kodin ulkopuolellekin, näköjään.Jostain syystä se ei nyt ainakaan vielä kanavoidu minuun positiivisella tavalla.
Odottelen .

beata-beatus kirjoitti:

..elää kyllä nyt omassa perheessään vaikeata aikaa, mutta ei ole joutumassa vääryyden tallattavaksi, siitä saan olla varma.
Tunteellisella ihmisellä oma pelko ja ahdistus roiskuu oman kodin ulkopuolellekin, näköjään.Jostain syystä se ei nyt ainakaan vielä kanavoidu minuun positiivisella tavalla.
Odottelen .

Lue lisää

Tarkoitin, ettei sinua tallattaisi vääryydellä. Kerroithan, että hän suuntaa sinuun aiheetomia syytöksiä.

EJKR kirjoitti:

Tarkoitin, ettei sinua tallattaisi vääryydellä. Kerroithan, että hän suuntaa sinuun aiheetomia syytöksiä.

..kyllä,koska sehän tässä onkin niin vaikeaa, kun en ymmärrä tehneeni hänelle pahaa enkä saa häntä sitä minulle selvittämään.
Yritin vain selventää lähtöömme liittyvää käytännön yhteisvastuukysymystä.
Ilmeisesti tein sen taitamattomasti,en kuitenkaan matkanjohtajamme enkä niiden joille kerroin,mielestä.
Minua ei kovin hevin ole ainakaan tähän päivään asti saatu tallottua, mutta tämä kyllä itkettää.

Sen ymmärtäisin jos ei-uskova yrittäisi talloa, mutta että näinkin läheinen uskova.
Hän sanoi että meillä on paljon puhuttavaa ja lupasi ottaa miehensäkin mukaan (en tunne hänen miestään kuin ulkonäöltä) ja että minulla on peiliin katsomisen paikka.
En kiellä sitä ollenkaan.Mutta minun mielestäni peilin pitäisi olla kaksipuolinen.
Riidellä en halua, mutta pelkään ,että tulen rökitetyksi pahemman kerran.(Oman hyvin koulutetun lapsensa kanssa välit ovat olleet poikki noin parikymmentä vuotta, itse kertoi ja kärsii siitä)
nimimerkki :ei nyt beata

beata-beatus kirjoitti:

..kyllä,koska sehän tässä onkin niin vaikeaa, kun en ymmärrä tehneeni hänelle pahaa enkä saa häntä sitä minulle selvittämään.
Yritin vain selventää lähtöömme liittyvää käytännön yhteisvastuukysymystä.
Ilmeisesti tein sen taitamattomasti,en kuitenkaan matkanjohtajamme enkä niiden joille kerroin,mielestä.
Minua ei kovin hevin ole ainakaan tähän päivään asti saatu tallottua, mutta tämä kyllä itkettää.

Sen ymmärtäisin jos ei-uskova yrittäisi talloa, mutta että näinkin läheinen uskova.
Hän sanoi että meillä on paljon puhuttavaa ja lupasi ottaa miehensäkin mukaan (en tunne hänen miestään kuin ulkonäöltä) ja että minulla on peiliin katsomisen paikka.
En kiellä sitä ollenkaan.Mutta minun mielestäni peilin pitäisi olla kaksipuolinen.
Riidellä en halua, mutta pelkään ,että tulen rökitetyksi pahemman kerran.(Oman hyvin koulutetun lapsensa kanssa välit ovat olleet poikki noin parikymmentä vuotta, itse kertoi ja kärsii siitä)
nimimerkki :ei nyt beata

Lue lisää

>Toisten kuormien kantaminen on taas asia sinällään.Se on taitolaji.<

Tunnistatko nämä sanasi?

Olisiko Jeesuksen risti ollut juuri tämän vajavuuden kantamista, jota ystävässäsi näet?

Entä voisiko kohta, jonka Laurentius edellisessä ketjussa nosti esiin, sopia sekin tähän yhteyteen:
>Erityisesti kolahtaa kohta, joka kuuluu 92-käännöksen mukaan "antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta".

EJKR kirjoitti:

>Toisten kuormien kantaminen on taas asia sinällään.Se on taitolaji.<

Tunnistatko nämä sanasi?

Olisiko Jeesuksen risti ollut juuri tämän vajavuuden kantamista, jota ystävässäsi näet?

Entä voisiko kohta, jonka Laurentius edellisessä ketjussa nosti esiin, sopia sekin tähän yhteyteen:
>Erityisesti kolahtaa kohta, joka kuuluu 92-käännöksen mukaan "antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta".

Lue lisää

..minun takiani vaivaa,olen siitä kiitollinen ja alan tulla vakuuttuneeksi että netissäkin on toisia rakastavia ihmisiä .Olen ruohonjuuritason elämää arvostava tallustaja.Hienot uskovaisten fraasit eivät sytytä, jos ne eivät ole lihan ja omakohtaisesti eletyn elämän makuisia.

Siksi kiitos siitä helle 1 Piet4.:12-13 lainauksestasi.

Tunnistin omat sanani toisen taakan kantamisen vaikeudesta.Ajattelin silloinkin juuri samaisen henkilön taakkoja.
Nyt ajattelen että ei fyysisesti tukita jos ei tykätä.

Rukoilla tahdon tämän asian puolesta.Sitä hän ei voi minulta kieltää kuten lähestymis -ja anteeksipyytämisyrityksiäni.

Pahoittelen muilta ketjun osallistujilta,että olen saanut keskustella melkein kuin yksityispotilaana EJKR:n kanssa.

Viittaus Jeesuksen ristin kantamiseen selkiytti ajatuksiani .
Ei tällä kertaa enempää.

Nuori Laurentius ja tuttan,luen teidänkin kirjoituksia tosi mielelläni joitain nimimerkkejä mainitakseni.

Kiitos vilpittömästä viestistäsi. Ei yhteyttä tosiaan voida rakentaa, jos emme välitä toisistamme sen vertaa, että kuulisimme toisiamme. Rikkinäisyys, väsymys, ulkopuolisuus, erilaisuus. Tunteita, joiden kanssa eläminen voi ahdistaa. Ja varsinkin, jos ne poljetaan ja sivuutetaan uskon varjolla. Kerron pari omaa kokemusta kuulluksi tulemisen vaikeudesta.

Kouluaikana minulla oli yksi ystävä, joka tuli hyvin rajulla tavalla uskoon opiskelun alussa. Minullekin hän kaupitteli uskoaan, enkä ystäväni tuntien voinut asiaa sivuuttaakaan. Hän vei minut ja tyttöystäväni, joka on nykyään vaimoni, hengelliseen kokoukseen saadakseen meidätkin vakuuttuneiksi asiasta. Käynnin vaikutus oli kuitenkin päinvastainen. Poistuimme tilaisuudesta ajatellen, että tämä ei ole meitä varten. Koin tuon karismaattisen kokouksen vastenmieliseksi, enkä ymmärtänyt, mitä koko touhulla on Jumalan kanssa tekemistä. Jo ovella meiltä oli ikään kuin sisäänpääsyvaatimuksena tentattu olemmeko uskossa. Päätin tuolloin, että, jos usko ylipäänsä on minua varten, se ei voi olla sellaista, jossa joudun heittämään järkeni yli laidan ja menemään mukaan vouhkaamiseen, jossa ei ole mitään johdonmukaisuutta.


Kerran olin eräällä paikkakunnalla tutustumassa Hengen uudistus kirkossa liikkeen järjestämiin tapahtumiin. Tauolla kuljeskelin kaupungin kadulla koska halusin olla itsekseni. Kulkiessani havaitsin etäämpänä evankelioivan joukon, joka lauloi kitaran säestämänä ylistyslauluja. Koska halusin olla itsekseni, yritin kiertää joukon kaukaa, mutta en onnistunut, sillä yksi nainen lähti perääni ja alkoi tentata: Oletko uskossa? V: Herran armosta olen. K: Missä srk:ssa olet? V: Minulla on pieni uskovien piiri, joiden kanssa pidän yhteyttä. K: Lähtisitkö meidän kokoukseen? V: Kiitos en, koska osallistun em tapahtumiin. K: Mitä pidät niistä? V: Monenlaisia ajatuksia, joista en halua nyt keskustella. Se, että kerrot täällä evankeliumia, on ihan ok. Kaikesta näkyy, että rakastat Jeesusta, mutta jatkaisin mielelläni nyt matkaani.

Nainen kuitenkin jatkoi kyselemistä, kunnes hiukan tuohduin ja sanoin; Miksi et kuuntele mitä sanon? Kerroin, etten ole kiinnostunut keskustelemaan tai lähteämään kokoukseenne, etkö ymmärrä puhetta? Silloin hän intoutui kysymään: Onko sinulla jotain pulmia, kun tuohdut? V: Totta tosiaan on. Pulmani on nainen, joka yrittää väkisin evankelioida minua eikä kuuntele mitä puhun. Siinä vaiheessa nainen vaikeni ja kalpeni ja alkoi itkeä tuhertaa. No enhän minä häntä voinut siihen jättää, vaan keskustelin sitten varmaan 1/2t hänen omista asioistaan, jotka nousivat pintaan, kun hän havaitsi, että oli toiminut tökerösti. Erosimme ystävällisessä, toisiamme kunnioittavassa ja siunaavassa ilmapiirissä.

Onko näissä mitään tuttua?

...nim paikanetsijä.Olipa ihana avata kone hyvin nukutun yön jälkeen ja löytää nyt jo omalta tuntuvalta palstalta viestisi.Aivan kuin olisi lukenut omia ajatuksiaan valmiista tekstistä.
>hosutaan armolahjojen kanssa .Touhutaan kaikenlaista< ovat asioita , joita minä vierastan.
Esim se,että puhuja tilastoi ja kertoo ikäänkuin omana ansionaan että sinä iltana tuli uskoon niin ja niin monta ihmistä....
Kai niitä on sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat touhuta ,mutta antaa niitten touhottaa.Erilaisten ei silti tarttis tuntea itseään ulkopuolisiksi.
Sanoit että olet väsynyt koko uskoon tämän takia.
Miksi mennä sinne,hyvä kysymys....

Sekin on mahdollista ,että he tarvitsisivat juuri sinua erilaisuutesi takia....
Minun rippikoulumuistolauseeni joskus 50-luvulla oli ,että pidä mitä sinulla on ,ettei kukaan riistäisi sinun kruunuasi.En tiedä Raamatun kohtaa,mutta sieltä se tietysti on.
Olen muistellut sitä monta kertaa elämäni varrella ja se on kantanut.
Älä sinä sitä murehdi,etteikö Jumala huolisi,hän on hyvä.
Vasta uskoon tulleilla voi olla sellainen into ,että oksat pois:) eli viis muista ja muiden tunteista ja aikatauluista.Mutta kaikki tämä on inhimillistä, siinä menossa saattavat mennä ihmissuhteetkin solmuun.
Olen aistinut tässä ketjussa olevan toisten kunnioittamisen hengen.Tässä kilpailussa meille riittää hommaa loppuelämäksemme.
Jumala antoi meille oivan avun tähän puuhaan,nimittäin oman poikansa Jeesuksen.Hänen kanssaan matkanteko on elämän makuista.

Kiitetään tästä taivaan lahjasta ainakin joka toinen päivä:)

EJKR kirjoitti:

Kiitos vilpittömästä viestistäsi. Ei yhteyttä tosiaan voida rakentaa, jos emme välitä toisistamme sen vertaa, että kuulisimme toisiamme. Rikkinäisyys, väsymys, ulkopuolisuus, erilaisuus. Tunteita, joiden kanssa eläminen voi ahdistaa. Ja varsinkin, jos ne poljetaan ja sivuutetaan uskon varjolla. Kerron pari omaa kokemusta kuulluksi tulemisen vaikeudesta.

Kouluaikana minulla oli yksi ystävä, joka tuli hyvin rajulla tavalla uskoon opiskelun alussa. Minullekin hän kaupitteli uskoaan, enkä ystäväni tuntien voinut asiaa sivuuttaakaan. Hän vei minut ja tyttöystäväni, joka on nykyään vaimoni, hengelliseen kokoukseen saadakseen meidätkin vakuuttuneiksi asiasta. Käynnin vaikutus oli kuitenkin päinvastainen. Poistuimme tilaisuudesta ajatellen, että tämä ei ole meitä varten. Koin tuon karismaattisen kokouksen vastenmieliseksi, enkä ymmärtänyt, mitä koko touhulla on Jumalan kanssa tekemistä. Jo ovella meiltä oli ikään kuin sisäänpääsyvaatimuksena tentattu olemmeko uskossa. Päätin tuolloin, että, jos usko ylipäänsä on minua varten, se ei voi olla sellaista, jossa joudun heittämään järkeni yli laidan ja menemään mukaan vouhkaamiseen, jossa ei ole mitään johdonmukaisuutta.


Kerran olin eräällä paikkakunnalla tutustumassa Hengen uudistus kirkossa liikkeen järjestämiin tapahtumiin. Tauolla kuljeskelin kaupungin kadulla koska halusin olla itsekseni. Kulkiessani havaitsin etäämpänä evankelioivan joukon, joka lauloi kitaran säestämänä ylistyslauluja. Koska halusin olla itsekseni, yritin kiertää joukon kaukaa, mutta en onnistunut, sillä yksi nainen lähti perääni ja alkoi tentata: Oletko uskossa? V: Herran armosta olen. K: Missä srk:ssa olet? V: Minulla on pieni uskovien piiri, joiden kanssa pidän yhteyttä. K: Lähtisitkö meidän kokoukseen? V: Kiitos en, koska osallistun em tapahtumiin. K: Mitä pidät niistä? V: Monenlaisia ajatuksia, joista en halua nyt keskustella. Se, että kerrot täällä evankeliumia, on ihan ok. Kaikesta näkyy, että rakastat Jeesusta, mutta jatkaisin mielelläni nyt matkaani.

Nainen kuitenkin jatkoi kyselemistä, kunnes hiukan tuohduin ja sanoin; Miksi et kuuntele mitä sanon? Kerroin, etten ole kiinnostunut keskustelemaan tai lähteämään kokoukseenne, etkö ymmärrä puhetta? Silloin hän intoutui kysymään: Onko sinulla jotain pulmia, kun tuohdut? V: Totta tosiaan on. Pulmani on nainen, joka yrittää väkisin evankelioida minua eikä kuuntele mitä puhun. Siinä vaiheessa nainen vaikeni ja kalpeni ja alkoi itkeä tuhertaa. No enhän minä häntä voinut siihen jättää, vaan keskustelin sitten varmaan 1/2t hänen omista asioistaan, jotka nousivat pintaan, kun hän havaitsi, että oli toiminut tökerösti. Erosimme ystävällisessä, toisiamme kunnioittavassa ja siunaavassa ilmapiirissä.

Onko näissä mitään tuttua?

Lue lisää

omassa rippikouluiässäni petyin ystävääni,joka kai tuli uskoon (en tiedä,niin silloin kuvittelin) tai ainakin alkoi kulkea seurakuntanuorissa ym. ja käänsi selkänsä minulle ja puhui asioitani takanapäin kustannuksellani naureskellen...

beata beatus kirjoitti:

...nim paikanetsijä.Olipa ihana avata kone hyvin nukutun yön jälkeen ja löytää nyt jo omalta tuntuvalta palstalta viestisi.Aivan kuin olisi lukenut omia ajatuksiaan valmiista tekstistä.
>hosutaan armolahjojen kanssa .Touhutaan kaikenlaista< ovat asioita , joita minä vierastan.
Esim se,että puhuja tilastoi ja kertoo ikäänkuin omana ansionaan että sinä iltana tuli uskoon niin ja niin monta ihmistä....
Kai niitä on sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat touhuta ,mutta antaa niitten touhottaa.Erilaisten ei silti tarttis tuntea itseään ulkopuolisiksi.
Sanoit että olet väsynyt koko uskoon tämän takia.
Miksi mennä sinne,hyvä kysymys....

Sekin on mahdollista ,että he tarvitsisivat juuri sinua erilaisuutesi takia....
Minun rippikoulumuistolauseeni joskus 50-luvulla oli ,että pidä mitä sinulla on ,ettei kukaan riistäisi sinun kruunuasi.En tiedä Raamatun kohtaa,mutta sieltä se tietysti on.
Olen muistellut sitä monta kertaa elämäni varrella ja se on kantanut.
Älä sinä sitä murehdi,etteikö Jumala huolisi,hän on hyvä.
Vasta uskoon tulleilla voi olla sellainen into ,että oksat pois:) eli viis muista ja muiden tunteista ja aikatauluista.Mutta kaikki tämä on inhimillistä, siinä menossa saattavat mennä ihmissuhteetkin solmuun.
Olen aistinut tässä ketjussa olevan toisten kunnioittamisen hengen.Tässä kilpailussa meille riittää hommaa loppuelämäksemme.
Jumala antoi meille oivan avun tähän puuhaan,nimittäin oman poikansa Jeesuksen.Hänen kanssaan matkanteko on elämän makuista.

Kiitetään tästä taivaan lahjasta ainakin joka toinen päivä:)

Lue lisää

ehdottomasti! Jumalan hyvyys on käsittämätön...

ihmiset ovat puolestaan pahoja luuytimiään myöten - minäkin!vaikka kuinka täyttyisin pyhällä hengellä tai puhuisin ihmisten ja enkelien kielellä tmv.en olisi yhtään sen enempää kuin sitä tuhkaa ja tomua,josta Jumalani on minut viisaudessaan muovannut.

Minun mielestäni suurinta uskossa on se,että saa levätä hyvän Jumalan kämmenellä,saaden olla juuri sitä tuhkaa ja tomua touhuamatta yhtään mitään

Kauniisti soiva nimi. Liittyykö jotenkin autuuteen, kenties teologinen termi?

Niin, Herra yksin tietää, mitä kunkin sydämessä on. Kuitenkin Raamattu antaa kuvan, että vanhemmat saavat iloita, jos näkevät lastensa elävän kunniallisesti. Siinä näkyy oman elämän esimerkki:

“Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä.
Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.” Snl 23:24-25

Uskonyhteyden löytäminen perheenjäsenten kesken onkin jo mutkikaampi asia. Muistetaan vaikka Jeesuksen ja hänen veljiensä (=Josefin ja Marian muut lapset) suhdetta. Veljethän suhtautuivat nuivasti Jeesuksen tehtävään (Joh 7:3-8). Ne heistä, jotka löysivät uskon, saivat sen vasta Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen jälkeen.

Sitten ovat nämä perheen sisäiset hierarkiat. Vanhemmat edustavat meille jossain alitajunnan sopukassa aina lakia, sillä vanhemmathan lapsille rajat opettavat. Omaksi itsekseen tuleminen merkitsee jossain mielessä aina vanhemmista irtautumista. Ja vaikka aikuinen lapsi vaikuttaisi jo olevan aivan omillaan, useimmiten tunne-elämän tasolla todellinen itsenäistyminen on vasta alullaan. Näinhän se taitaa useimmiten olla meillä ruuhkavuodet ohittaneillakin. Uskonyhteyden rakentaminen tapahtuu helpoimmin vähän vieraampien kanssa, kuten nyt tässä nettikeskustelussa.

Lapsenusko toimii lapsella. Aikuisella vastaavan uskon syntyminen, kasvaminen ja vahvistuminen on aina ihmisen oman aktiivisuuden varassa. Lapsi on luonnostaan riippuvainen ja alamainen, aikuisella taas Jumalan asemaan asettuminen ja todellisuuden hallitseminen omin voimin on ihmisen luonnollinen olotila, ei alamaisuus ja riippuvuus.

Tässä kuvataan sitä lapsen mielelle avautuvaa todellisuutta, jossa Jeesus eli jatkuvasti, ja joka meillekin on Hänessä annettu, että me sitä Pyhän Hengen johtamana alkaisimme uskossa elää ja sitä harjoitella: Matt 6:

25. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
27. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28. Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
29. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31. Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33.Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

Ne, jotka sydämestään pyrkivät tätä kohden pannen pois kaikki aikuisen mielen luonnolliset vastaväitteet (eihän todellisuus noin toimi; työelämän-, talouselämän- ja luonnon lait yms eivät tottele tuollaista ajattelua), tarvitsevat paljon uskonyhteyttä samanmielisten kanssa vahvistuakseen tässä uskossa.

Mitä muuta uskossa kasvaminen voisi olla? Uskohan on dynaaminen, ei turvallisiin raameihin paikalleen pysähtynyt olotila.

EJKR kirjoitti:

Kauniisti soiva nimi. Liittyykö jotenkin autuuteen, kenties teologinen termi?

Niin, Herra yksin tietää, mitä kunkin sydämessä on. Kuitenkin Raamattu antaa kuvan, että vanhemmat saavat iloita, jos näkevät lastensa elävän kunniallisesti. Siinä näkyy oman elämän esimerkki:

“Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä.
Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.” Snl 23:24-25

Uskonyhteyden löytäminen perheenjäsenten kesken onkin jo mutkikaampi asia. Muistetaan vaikka Jeesuksen ja hänen veljiensä (=Josefin ja Marian muut lapset) suhdetta. Veljethän suhtautuivat nuivasti Jeesuksen tehtävään (Joh 7:3-8). Ne heistä, jotka löysivät uskon, saivat sen vasta Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen jälkeen.

Sitten ovat nämä perheen sisäiset hierarkiat. Vanhemmat edustavat meille jossain alitajunnan sopukassa aina lakia, sillä vanhemmathan lapsille rajat opettavat. Omaksi itsekseen tuleminen merkitsee jossain mielessä aina vanhemmista irtautumista. Ja vaikka aikuinen lapsi vaikuttaisi jo olevan aivan omillaan, useimmiten tunne-elämän tasolla todellinen itsenäistyminen on vasta alullaan. Näinhän se taitaa useimmiten olla meillä ruuhkavuodet ohittaneillakin. Uskonyhteyden rakentaminen tapahtuu helpoimmin vähän vieraampien kanssa, kuten nyt tässä nettikeskustelussa.

Lapsenusko toimii lapsella. Aikuisella vastaavan uskon syntyminen, kasvaminen ja vahvistuminen on aina ihmisen oman aktiivisuuden varassa. Lapsi on luonnostaan riippuvainen ja alamainen, aikuisella taas Jumalan asemaan asettuminen ja todellisuuden hallitseminen omin voimin on ihmisen luonnollinen olotila, ei alamaisuus ja riippuvuus.

Tässä kuvataan sitä lapsen mielelle avautuvaa todellisuutta, jossa Jeesus eli jatkuvasti, ja joka meillekin on Hänessä annettu, että me sitä Pyhän Hengen johtamana alkaisimme uskossa elää ja sitä harjoitella: Matt 6:

25. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
27. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28. Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
29. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31. Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33.Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

Ne, jotka sydämestään pyrkivät tätä kohden pannen pois kaikki aikuisen mielen luonnolliset vastaväitteet (eihän todellisuus noin toimi; työelämän-, talouselämän- ja luonnon lait yms eivät tottele tuollaista ajattelua), tarvitsevat paljon uskonyhteyttä samanmielisten kanssa vahvistuakseen tässä uskossa.

Mitä muuta uskossa kasvaminen voisi olla? Uskohan on dynaaminen, ei turvallisiin raameihin paikalleen pysähtynyt olotila.

Lue lisää

hyväksynyt nimimerkkiä, jos mulle olisi käännetty se noin teologisesti kuin sinä sen käänsit.Arkisemman adjektiivin feminiininen ja maskuliininen muoto,kyllä.

Niin,sitä vaan ,että kun uskon löytäminen on oman aktiivisuuden varassa,ja nuorilla aikuisilla on kaikenlaisia aktiviteetteja enemmän kuin omiksi tarpeikseen isoissa kaupungeissa nykyaikana ,väkisinkin Raamatun lukeminen ja perimmäiset kysymykset siirtyvät ja siirtyvät.
Tiedän sen oman kokemukseni perusteella.
Muistan miten oma äitivainaani murehti minua ja jotain konkreettista tehdäkseen lähetteli minulle virsi-ja hartauskirjoja.En niitä kylläkään silloin lueskellut,vaikutus oli melkein päinvastainen.

Minut Jumala pysäytti juuri ennen kuin omat varsinaiset ruuhkavuodet alkoivat, mutta yhä tuntuu , että koulu on pahasti kesken.

Vaikka meillä on aihetta ääneen riemuita lapsistamme ,niin silti mulle jäi sellainen tunne (luettuani erään kirjan,sanon nimen myöhemmin), että heidän on saatava lukea se kirja.Sain sen juuri siltä ystävältäni, josta kerroin yllä tässä samassa ketjussa.
Pyysin ja sain heidän arvionsa.
Jälkeenpäin olen huomannut että teksti oli heille liika "paksua" arvioinneista päätellen.
Tapio Nousiainen :Yksi ainoa elämä.
Kirja oli tuomitsemista täynnä heidän mielestään.
Niin että se siitä äidin yrittämisestä.

Näin me äidit yritämme ja yritämme ja murehdimme, vaikka voisi vaan lapsen lailla uskoa ja luottaa ja rukoilla ,että Jumala hoitaa ja johdattaa heitä.


Mutta rakastamista ja kunnioittamista voimme aina opetella vaikka kantapään kautta.

beata-beatus kirjoitti:

hyväksynyt nimimerkkiä, jos mulle olisi käännetty se noin teologisesti kuin sinä sen käänsit.Arkisemman adjektiivin feminiininen ja maskuliininen muoto,kyllä.

Niin,sitä vaan ,että kun uskon löytäminen on oman aktiivisuuden varassa,ja nuorilla aikuisilla on kaikenlaisia aktiviteetteja enemmän kuin omiksi tarpeikseen isoissa kaupungeissa nykyaikana ,väkisinkin Raamatun lukeminen ja perimmäiset kysymykset siirtyvät ja siirtyvät.
Tiedän sen oman kokemukseni perusteella.
Muistan miten oma äitivainaani murehti minua ja jotain konkreettista tehdäkseen lähetteli minulle virsi-ja hartauskirjoja.En niitä kylläkään silloin lueskellut,vaikutus oli melkein päinvastainen.

Minut Jumala pysäytti juuri ennen kuin omat varsinaiset ruuhkavuodet alkoivat, mutta yhä tuntuu , että koulu on pahasti kesken.

Vaikka meillä on aihetta ääneen riemuita lapsistamme ,niin silti mulle jäi sellainen tunne (luettuani erään kirjan,sanon nimen myöhemmin), että heidän on saatava lukea se kirja.Sain sen juuri siltä ystävältäni, josta kerroin yllä tässä samassa ketjussa.
Pyysin ja sain heidän arvionsa.
Jälkeenpäin olen huomannut että teksti oli heille liika "paksua" arvioinneista päätellen.
Tapio Nousiainen :Yksi ainoa elämä.
Kirja oli tuomitsemista täynnä heidän mielestään.
Niin että se siitä äidin yrittämisestä.

Näin me äidit yritämme ja yritämme ja murehdimme, vaikka voisi vaan lapsen lailla uskoa ja luottaa ja rukoilla ,että Jumala hoitaa ja johdattaa heitä.


Mutta rakastamista ja kunnioittamista voimme aina opetella vaikka kantapään kautta.

Lue lisää

Olen hyvä esimerkki ihmisestä, jota protestanttis-evankelisissa suuntauksissa vuosisatoja vallalla ollut tapa saarnata ei puhuttele tai sitten puhuttelee juuri päinvastoin kuin toivotaan. Lienet huomannut sen ylläolevasta viestistäni “niin on”.

Ongelma on siinä, että ihmiselle saarnataan: Olet syntinen ja pahantekijä, käänny ja tee parannus. Eihän Jeesus näin ihmisiä lähestynyt. Hän sanoi: Seuratkaa minua; Jos joku tahtoo; tulkaa minun luokseni jne. Kyllä Raamattu sanoo, että kaikki ovat syntiä tehneet, mutta se, että joku tulee sydämessään Jumalan edessä syntiseksi, on kokonaan Pyhän Hengen työtä. Mitä enemmän me ihmiset yritämme osoittaa toisemme syntisiksi, sitä vähemmän me muistutamme Herraamme.

Jos meidän yhteisestä uskonelämästämme näkyy samanlaista rakkautta, vapautta, rauhaa, luottamusta kuin Jeesuksen elämästä, meillä on perusteita sanoa “tulkaa ja katsokaa”, tai niin kuin Paavali sanoi (eikä hän tällä viitannut apostolin tehtäviin vaan tapaansa suhtauttua toisiin):

Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja. 1 Kor 11:1

Olen vakuuttunut, että kristittyjen keskinäinen elämä muuttuu hyvin puoleensavetäväksi heti kun heräämme näkemään toisemme Jeesuksen rakkauden valossa ja tukemaan toisiamme Kristus-identiteettimme rakentamisessa. Katso vaikka tämän palstan lukijamääriä ja uusien avausten sisältöjä. Ne ovat mielestäni muuttumassa selvästi myönteiseen suuntaan.

Kun meitä on monta, jotka pyrimme kohtelemaan toisiamme Herran mielen mukaan, alkavat muutkin löytää tuon vuorovaikutuksen liepeiltä sijaa itselleen. Sillä, mitä sanot ja teet, on merkitystä!

EJKR kirjoitti:

Olen hyvä esimerkki ihmisestä, jota protestanttis-evankelisissa suuntauksissa vuosisatoja vallalla ollut tapa saarnata ei puhuttele tai sitten puhuttelee juuri päinvastoin kuin toivotaan. Lienet huomannut sen ylläolevasta viestistäni “niin on”.

Ongelma on siinä, että ihmiselle saarnataan: Olet syntinen ja pahantekijä, käänny ja tee parannus. Eihän Jeesus näin ihmisiä lähestynyt. Hän sanoi: Seuratkaa minua; Jos joku tahtoo; tulkaa minun luokseni jne. Kyllä Raamattu sanoo, että kaikki ovat syntiä tehneet, mutta se, että joku tulee sydämessään Jumalan edessä syntiseksi, on kokonaan Pyhän Hengen työtä. Mitä enemmän me ihmiset yritämme osoittaa toisemme syntisiksi, sitä vähemmän me muistutamme Herraamme.

Jos meidän yhteisestä uskonelämästämme näkyy samanlaista rakkautta, vapautta, rauhaa, luottamusta kuin Jeesuksen elämästä, meillä on perusteita sanoa “tulkaa ja katsokaa”, tai niin kuin Paavali sanoi (eikä hän tällä viitannut apostolin tehtäviin vaan tapaansa suhtauttua toisiin):

Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja. 1 Kor 11:1

Olen vakuuttunut, että kristittyjen keskinäinen elämä muuttuu hyvin puoleensavetäväksi heti kun heräämme näkemään toisemme Jeesuksen rakkauden valossa ja tukemaan toisiamme Kristus-identiteettimme rakentamisessa. Katso vaikka tämän palstan lukijamääriä ja uusien avausten sisältöjä. Ne ovat mielestäni muuttumassa selvästi myönteiseen suuntaan.

Kun meitä on monta, jotka pyrimme kohtelemaan toisiamme Herran mielen mukaan, alkavat muutkin löytää tuon vuorovaikutuksen liepeiltä sijaa itselleen. Sillä, mitä sanot ja teet, on merkitystä!

Lue lisää

Kirje roomalaisille 1
1. Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia,
2. jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa,
3. hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä
4. ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme,
5. jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa,
6. joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte:

Apostolit julistivat evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.
Herätyskokoukset ovat loputonta julistusta ihmisen syntisyydestä.

Julistuksen ero on merkittävä.
Nämä eräät pesevät astian ulkokuorta vaikka sisin kun on puhdasta tulee sen mukana ulkopuolikin puhdistetuksi.
Meidän "Aadamin perillisemme" ei koskaan puhdistu.
Meissä tulee syntyä sisäinen uusi luomus, Jumalan lapsi, joka palvelee temppelissään Herraa.
Siellä missä tuota palvelusta tehdään Hengessä ja totuudessa, on temppelikin pyhitetty Herraa palvelemaan.

EJKR kirjoitti:

Olen hyvä esimerkki ihmisestä, jota protestanttis-evankelisissa suuntauksissa vuosisatoja vallalla ollut tapa saarnata ei puhuttele tai sitten puhuttelee juuri päinvastoin kuin toivotaan. Lienet huomannut sen ylläolevasta viestistäni “niin on”.

Ongelma on siinä, että ihmiselle saarnataan: Olet syntinen ja pahantekijä, käänny ja tee parannus. Eihän Jeesus näin ihmisiä lähestynyt. Hän sanoi: Seuratkaa minua; Jos joku tahtoo; tulkaa minun luokseni jne. Kyllä Raamattu sanoo, että kaikki ovat syntiä tehneet, mutta se, että joku tulee sydämessään Jumalan edessä syntiseksi, on kokonaan Pyhän Hengen työtä. Mitä enemmän me ihmiset yritämme osoittaa toisemme syntisiksi, sitä vähemmän me muistutamme Herraamme.

Jos meidän yhteisestä uskonelämästämme näkyy samanlaista rakkautta, vapautta, rauhaa, luottamusta kuin Jeesuksen elämästä, meillä on perusteita sanoa “tulkaa ja katsokaa”, tai niin kuin Paavali sanoi (eikä hän tällä viitannut apostolin tehtäviin vaan tapaansa suhtauttua toisiin):

Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja. 1 Kor 11:1

Olen vakuuttunut, että kristittyjen keskinäinen elämä muuttuu hyvin puoleensavetäväksi heti kun heräämme näkemään toisemme Jeesuksen rakkauden valossa ja tukemaan toisiamme Kristus-identiteettimme rakentamisessa. Katso vaikka tämän palstan lukijamääriä ja uusien avausten sisältöjä. Ne ovat mielestäni muuttumassa selvästi myönteiseen suuntaan.

Kun meitä on monta, jotka pyrimme kohtelemaan toisiamme Herran mielen mukaan, alkavat muutkin löytää tuon vuorovaikutuksen liepeiltä sijaa itselleen. Sillä, mitä sanot ja teet, on merkitystä!

Lue lisää

...oppimista sain Jumalan armosta hyvien ystävien avulla:Sain siis tuon kirjan samaiselta "ystävältäni"ja luin sen koska halusin olla hänelle kohtelias ja annoin vielä lapsillenikin luettavaksi kuten hän kehoitti.


"niin on " viestisi herättäjä-yrittäjä -nainen oli tosiaan huippuesimerkki päällekäyvästä kristillisyydestä.
On näköjään olemassa näitä yrittäjiä, joiden tapa on jonkin verran hillitympää .Täytyy vastaisuudessa vain luottaa omaan tuntemukseensa ,kai on lupa sanoa Pyhän Hengen sanomiseen minulle, että pysyisin etäämpänä näistä herättäjistä ,ettei kukaan tärvelisi minun kruunuani.

Ei tosiaan jokainen ,joka sanoo Herra Herra jne....jatkan omin sanoin,osaa rakastaa lähimmäistään niinkuin pitäisi.Tämän sain kouriintuntuvasti kokea viikonloppuna.

EJKR kirjoitti:

Olen hyvä esimerkki ihmisestä, jota protestanttis-evankelisissa suuntauksissa vuosisatoja vallalla ollut tapa saarnata ei puhuttele tai sitten puhuttelee juuri päinvastoin kuin toivotaan. Lienet huomannut sen ylläolevasta viestistäni “niin on”.

Ongelma on siinä, että ihmiselle saarnataan: Olet syntinen ja pahantekijä, käänny ja tee parannus. Eihän Jeesus näin ihmisiä lähestynyt. Hän sanoi: Seuratkaa minua; Jos joku tahtoo; tulkaa minun luokseni jne. Kyllä Raamattu sanoo, että kaikki ovat syntiä tehneet, mutta se, että joku tulee sydämessään Jumalan edessä syntiseksi, on kokonaan Pyhän Hengen työtä. Mitä enemmän me ihmiset yritämme osoittaa toisemme syntisiksi, sitä vähemmän me muistutamme Herraamme.

Jos meidän yhteisestä uskonelämästämme näkyy samanlaista rakkautta, vapautta, rauhaa, luottamusta kuin Jeesuksen elämästä, meillä on perusteita sanoa “tulkaa ja katsokaa”, tai niin kuin Paavali sanoi (eikä hän tällä viitannut apostolin tehtäviin vaan tapaansa suhtauttua toisiin):

Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja. 1 Kor 11:1

Olen vakuuttunut, että kristittyjen keskinäinen elämä muuttuu hyvin puoleensavetäväksi heti kun heräämme näkemään toisemme Jeesuksen rakkauden valossa ja tukemaan toisiamme Kristus-identiteettimme rakentamisessa. Katso vaikka tämän palstan lukijamääriä ja uusien avausten sisältöjä. Ne ovat mielestäni muuttumassa selvästi myönteiseen suuntaan.

Kun meitä on monta, jotka pyrimme kohtelemaan toisiamme Herran mielen mukaan, alkavat muutkin löytää tuon vuorovaikutuksen liepeiltä sijaa itselleen. Sillä, mitä sanot ja teet, on merkitystä!

Lue lisää

..tai kolmatta kertaa (sallinet huomauttaa) kehoitat minua katsomaan aloitusketjujesi suosiolukemia.
No, ei kai se ole ihmekään kun joudut vastailemaan niin monille .Kiitos siitä.

Mutta miten tämä sopii yhteen Jeesus-identiteetin rakentamisen kanssa, kun muistaakseni Hän itse sanoi, että älköön oikea kätesi tietäkö mitä vasen tekee.

Jaksatko joskus selittää tämän asian minulle ja muille palstan lukijoille, kun en itse oikein ymmärrä tätä kohtaa.

beata-beatus kirjoitti:

..tai kolmatta kertaa (sallinet huomauttaa) kehoitat minua katsomaan aloitusketjujesi suosiolukemia.
No, ei kai se ole ihmekään kun joudut vastailemaan niin monille .Kiitos siitä.

Mutta miten tämä sopii yhteen Jeesus-identiteetin rakentamisen kanssa, kun muistaakseni Hän itse sanoi, että älköön oikea kätesi tietäkö mitä vasen tekee.

Jaksatko joskus selittää tämän asian minulle ja muille palstan lukijoille, kun en itse oikein ymmärrä tätä kohtaa.

Lue lisää

Jos olen taitamattomasti itseäni korottanut, siitä on toki aiheen huomauttaa. Tietääkseni en kuitenkaan ole kiinnittänyt huomiotasi asemaani aloittajana. Päinvastoin. Olen tietoisesti pyrkinyt näkemään ensisijaisesti sen kaiken hyvän, mitä teidän vilpittömien Kristukseen turvaavien keskustelukumppanien ansiosta tänne on tuotu ja miten se on heijastunut koko palstalle. Eihän näiden keskustelujen suosio minusta johdu. Eikö se hyvä, mitä tässä ilmi tulee, johdu siitä, että mukana on useita ihmisiä, joissa Pyhä henki vaikuttaa rakkaudellista, terveen kriittistä, kärsivällistä, toista kunnioittavaa suhtautumista?

Kun olen kehottanut panemaan asian merkille, olen pyrkinyt asettamaan sanani siten, että nimenomaan tämä näkökulma korostuisi. Teidän lukijoiden tehtävä on sitten arvostella, miten asia on. Siihenhän Sanakin kehottaa (1Kor 14:29). Jumala tutkikoon sydämeni.

Olen ymmärtänyt, että siihen, mitä välillämme tapahtuu, on tärkeä kiinnittää huomiota, koska Paavali antaa toistuvasti palautetta uskoville heidän rakkaudellisesta suhtautumisesta toisiinsa, kutsuu heitä sen takia rakkaiksi ja pyhiksi, rohkaisee heitä siinä yhä enemmän kasvamaan. Ymmärtääkseni hän tarkoittaa juuri tätä tapaansa suhtautua toisiin, kun hän asettuu esikuvaksi ja sanoo:

Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja. 1 Kor 11:1

Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan. 2 Kor 5:16

Kristus-identiteetin rakentuminen on sidottu yhteisöön. Kukaan ei voi itseään vanhurskauttaa eikä pyhittää. Näiden todellistuminen on kokonaan Jumalan työtä. Kuitenkin niin, että mitä vähemmän rakkautta ja kunnioitusta uskovien keskinäisessä suhteissa on, sitä vähemmän Hän voi tuota työtään meissä tehdä. Jos me päätämme tuntea toisemme vain lihan mukaan, meille kehittyy Kristus-identiteetin negaatio: Mehän olemme niin syntisiä, armahdettuja kyllä, mutta niin syntisiä :(

Nyt sen sijaan olemme voineet iloita, että se mitä kaipaamme uskovina, on ainakin vähäisessä määrin voinut tulla näkyväksi Kristus-ruumissa, jossa se yksi osa, joka aloitti ketjun, ei ole sen arvokkaampi kuin sen muutkaan osat. Tärkeä on tuo Hengen elävöittämä, rohkaiseva vuorovaikutus, joka saa meidät hiukan vahvemmin luottamaan, että olemme Kristuksessa, emmekä vain oman kelvottoman lihamme orjuudessa.

Tämä Hengen yhteyden voimistuminen on nyt saanut sinut nostamaan nämä kysymykset esiin. Mielestäni aivan aiheellisesti ja minulle iloksi. Eikö tässä toteudu se, että kun Jumala tulee lähemmäs, kysymys siitä, mitkä ovat meidän todelliset vaikuttimemme, esitetään aivan uudella painavuudella. Ja silloinhan on kyse tästä:

“jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1 Joh 1:7

Ja lopuksi:
“Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee” Matt 6:3
Tässä Jeesus ymmärtääkseni puhuu muusta hyvän tekemisestä, ei uskovien keskinäisten suhteiden rakentamisesta. Almun antamisesta tulee helposti oman paremmuuden korostamista, oman vanhurskauden rakentamista. Uskovien keskinäisten suhteiden rakentamisen perusta taas on nähdä “Kristus teissä, kirkkauden toivo.” Kol 1:27 ja myös ilmaista se ääneen.

juudan tie kirjoitti:

Kirje roomalaisille 1
1. Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia,
2. jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa,
3. hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä
4. ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme,
5. jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa,
6. joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte:

Apostolit julistivat evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.
Herätyskokoukset ovat loputonta julistusta ihmisen syntisyydestä.

Julistuksen ero on merkittävä.
Nämä eräät pesevät astian ulkokuorta vaikka sisin kun on puhdasta tulee sen mukana ulkopuolikin puhdistetuksi.
Meidän "Aadamin perillisemme" ei koskaan puhdistu.
Meissä tulee syntyä sisäinen uusi luomus, Jumalan lapsi, joka palvelee temppelissään Herraa.
Siellä missä tuota palvelusta tehdään Hengessä ja totuudessa, on temppelikin pyhitetty Herraa palvelemaan.

Lue lisää

Kiitos, kun otat näin keskeisiä asioita esiin, ystävä (veli?) Kristuksessa. Kirjoittamasi on lähes kokonaan Sanaa ja se, mitä sanot uuden luomuksen syntymisen välttämättömyydestä ja vanhan luonnon kelvottomuudesta, on juuri niin kuin on kirjoitettu. Näen, että olet vahvasti sitoutunut Sanaan.

Koska puhut julistuksen eroista, otan keskustelun kohteeksi sen osan kirjoituksestasi, jossa nojaat herätyskristilliseen traditioon. Mikään traditiohan ei ole sellaisenaan Jumalan sanaa vaan tulkintaa sen tarkoitusperistä:
>Herätyskokoukset ovat loputonta julistusta ihmisen syntisyydestä.<

Ihmisen heräämiseen tarvitaan kolme asiaa: Jumalan laki, Pyhä Henki ja Kristuksen evankeliumi. Nämä toimivat juuri niin kuin Jumala niiden tahtoo toimivan, eivät meidän kaavailujemme mukaan. Niiden yhteisvaikutuksesta ihminen voi syntyä uudelleen ylhäältä. Mikään näistä osatekijöistä ei ole ihmisen hallinnassa, päinvastoin. Ainoastaan siellä, missä tunnustetaan, että olemme täysin riippuvaisia ja alamaisia näille Jumalan pelastuksen elementeille sellaisina kuin Hän on tarkoittanut niitä käytettävän, Jumala voi herättää uutta elämää.

Pyhästä Hengestä:

“Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.” Joh 16:8-11

Synnin voi näyttää ihmiselle todeksi ainoastaan Pyhä Henki.

Jos ihmiset pystyttävät kokouksen, jonka tarkoitus on julistaa ihmisen syntisyyttä, on suuri vaara, että sitä syntisyyttä julistavat vain ihmiset, ei Pyhä Henki itse kunkin sydämessä. Pelkään, että tässä kohden herätyskristillinen traditio nojaa samalla tavoin lihalliseen kuuliaisuuteen kuin esim katolinen kirkko omassa traditiossaan.

Laista:

“Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.” Gal 3:23-24

Laki kasvattaa Kristukseen.

Herätyskristillinen traditio on ajoilta, jolloin yhteiskunnassa yleisesti kunnioitettiin Jumalan lain mukaista keskinäistä käytöstä. Näinä aikoina ihmisiin oli ikään kuin sisäänrakennettuna valmius ymmärtää evankeliumin merkitys ja tulla sydämessään Totuuden Hengen valaisemina Kristusta tarvitseviksi syntisiksi.

Itse olen vakuuttunut, että tänä aikana, jolloin melkein mikä tahansa toiminta on hyväksyttyä, pelkkä oikean toiminnan vaatiminen julistuksessa herättää yhä harvemmissa tervettä synnintuntoa. Useimmissa se herättää vain rakkaudetonta kiistelyä:

“Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” Matt 24:12

Jos sen sijaan meidän keskeltämme edes hetkittäin pilkahtaa, että Herralle kuuliaisina pyrimme osoittamaan keskinäistä rakkautta ja kunnioitusta sen mukaan, kun Herra meille voimaa antaa, myös Herran kutsu: “Tulkaa minun luokseni, kaikki työn raskauttamat ja taakkojen uuvuttamat” alkaa kuulostaa mielekkäältä.

EJKR kirjoitti:

Jos olen taitamattomasti itseäni korottanut, siitä on toki aiheen huomauttaa. Tietääkseni en kuitenkaan ole kiinnittänyt huomiotasi asemaani aloittajana. Päinvastoin. Olen tietoisesti pyrkinyt näkemään ensisijaisesti sen kaiken hyvän, mitä teidän vilpittömien Kristukseen turvaavien keskustelukumppanien ansiosta tänne on tuotu ja miten se on heijastunut koko palstalle. Eihän näiden keskustelujen suosio minusta johdu. Eikö se hyvä, mitä tässä ilmi tulee, johdu siitä, että mukana on useita ihmisiä, joissa Pyhä henki vaikuttaa rakkaudellista, terveen kriittistä, kärsivällistä, toista kunnioittavaa suhtautumista?

Kun olen kehottanut panemaan asian merkille, olen pyrkinyt asettamaan sanani siten, että nimenomaan tämä näkökulma korostuisi. Teidän lukijoiden tehtävä on sitten arvostella, miten asia on. Siihenhän Sanakin kehottaa (1Kor 14:29). Jumala tutkikoon sydämeni.

Olen ymmärtänyt, että siihen, mitä välillämme tapahtuu, on tärkeä kiinnittää huomiota, koska Paavali antaa toistuvasti palautetta uskoville heidän rakkaudellisesta suhtautumisesta toisiinsa, kutsuu heitä sen takia rakkaiksi ja pyhiksi, rohkaisee heitä siinä yhä enemmän kasvamaan. Ymmärtääkseni hän tarkoittaa juuri tätä tapaansa suhtautua toisiin, kun hän asettuu esikuvaksi ja sanoo:

Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja. 1 Kor 11:1

Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan. 2 Kor 5:16

Kristus-identiteetin rakentuminen on sidottu yhteisöön. Kukaan ei voi itseään vanhurskauttaa eikä pyhittää. Näiden todellistuminen on kokonaan Jumalan työtä. Kuitenkin niin, että mitä vähemmän rakkautta ja kunnioitusta uskovien keskinäisessä suhteissa on, sitä vähemmän Hän voi tuota työtään meissä tehdä. Jos me päätämme tuntea toisemme vain lihan mukaan, meille kehittyy Kristus-identiteetin negaatio: Mehän olemme niin syntisiä, armahdettuja kyllä, mutta niin syntisiä :(

Nyt sen sijaan olemme voineet iloita, että se mitä kaipaamme uskovina, on ainakin vähäisessä määrin voinut tulla näkyväksi Kristus-ruumissa, jossa se yksi osa, joka aloitti ketjun, ei ole sen arvokkaampi kuin sen muutkaan osat. Tärkeä on tuo Hengen elävöittämä, rohkaiseva vuorovaikutus, joka saa meidät hiukan vahvemmin luottamaan, että olemme Kristuksessa, emmekä vain oman kelvottoman lihamme orjuudessa.

Tämä Hengen yhteyden voimistuminen on nyt saanut sinut nostamaan nämä kysymykset esiin. Mielestäni aivan aiheellisesti ja minulle iloksi. Eikö tässä toteudu se, että kun Jumala tulee lähemmäs, kysymys siitä, mitkä ovat meidän todelliset vaikuttimemme, esitetään aivan uudella painavuudella. Ja silloinhan on kyse tästä:

“jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1 Joh 1:7

Ja lopuksi:
“Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee” Matt 6:3
Tässä Jeesus ymmärtääkseni puhuu muusta hyvän tekemisestä, ei uskovien keskinäisten suhteiden rakentamisesta. Almun antamisesta tulee helposti oman paremmuuden korostamista, oman vanhurskauden rakentamista. Uskovien keskinäisten suhteiden rakentamisen perusta taas on nähdä “Kristus teissä, kirkkauden toivo.” Kol 1:27 ja myös ilmaista se ääneen.

Lue lisää

..luettuani tulin vakuuttuneeksi ,että tässä ketjussa kukaan ei tosiaankan pyri hakemaan itselleen kunniaa,vaan ainoastaan ja yksinomaan Jumalalle.
Rehellisinä toinen toisillemme voimme esittää vapaasti ajatuksiamme.
Tuli vaan mieleen miten perustelut saattavat jäädä kyselemättä ja kuulematta monesti tosielämässä,kun ei ole aikaa eikä tilaisuutta keskustella.Voi jäädä epäselvyyksiä ja väärinkäsityksiä roikkumaan ilmaan toistemme painolastiksi.

Rakkauden ja kunnioituksen henkeä ei näköjään voi koskaan liikaa korostaa.

Kun tämän esikoulun opimme, jää tilaa monelle muulle asialle.
Kun joskus 60-luvulla Jumala tarttui elämääni,niin silloin luin mm Raamatun (Uuden testamentin)lisäksi Mika Waltarin Valtakunnan salaisuuden ja muistaakseni Martti Paloheimon kirjoja elämän kolmestako-vai neljästä ulottuvuudesta oikein alleviivaten ja omaksuen (olen yleensä aika hidas lukemaan)
Niiltä ajoilta muistan kuinka juuri tämä sama asia LÄHIMMÄISEN kunnioitus sanoisin melkein koskemattomuus (kuin aarre) sävähdytti minut.En muista missä kirjassa sitä tähdennettiin.

Jumalan valtakunnassa olemme toisillemme aarteita.Ah,miten rikkaita olemme.

beata -beatus kirjoitti:

..luettuani tulin vakuuttuneeksi ,että tässä ketjussa kukaan ei tosiaankan pyri hakemaan itselleen kunniaa,vaan ainoastaan ja yksinomaan Jumalalle.
Rehellisinä toinen toisillemme voimme esittää vapaasti ajatuksiamme.
Tuli vaan mieleen miten perustelut saattavat jäädä kyselemättä ja kuulematta monesti tosielämässä,kun ei ole aikaa eikä tilaisuutta keskustella.Voi jäädä epäselvyyksiä ja väärinkäsityksiä roikkumaan ilmaan toistemme painolastiksi.

Rakkauden ja kunnioituksen henkeä ei näköjään voi koskaan liikaa korostaa.

Kun tämän esikoulun opimme, jää tilaa monelle muulle asialle.
Kun joskus 60-luvulla Jumala tarttui elämääni,niin silloin luin mm Raamatun (Uuden testamentin)lisäksi Mika Waltarin Valtakunnan salaisuuden ja muistaakseni Martti Paloheimon kirjoja elämän kolmestako-vai neljästä ulottuvuudesta oikein alleviivaten ja omaksuen (olen yleensä aika hidas lukemaan)
Niiltä ajoilta muistan kuinka juuri tämä sama asia LÄHIMMÄISEN kunnioitus sanoisin melkein koskemattomuus (kuin aarre) sävähdytti minut.En muista missä kirjassa sitä tähdennettiin.

Jumalan valtakunnassa olemme toisillemme aarteita.Ah,miten rikkaita olemme.

Lue lisää

Kiitän sinua beata-beatus, että ilmaisit luottamuksesi minun toimintaani kohtaan. Kuten jo aiemmin sanoin, minunkin jaksamiseni riippuu siitä, että tulen oiken ymmärrettyä ja saan myös myönteistä palautetta.

Itsekin olen tuntenut erityistä, lähes pyhää kunnioitusta sitä jokaisen ihmisen sisäistä aluetta kohtaan, jossa itse kukin vähä vähältä muovaa omaa suhtautumistapaansa ympäröivään todellisuuteen.

Keskustelu on ollut antoisaa, mutta myös voimia kuluttavaa. Täytynee ottaa vähän aikaa elpymiseen ja odottaa, että saan Isältä voimia ja kenties ymmärrystä uuden avauksen tekemiseen. Hyvää viikonloppua!

Puhut asiaa. Sehän riittää, kun näissä alati vaihtuvissa tilanteissa yhtäkkiä huomaa, että tuon askelenhan minä voinkin nyt ottaa. Ja niin kuin sanot, Jeesuksen esimerkki on avain.

Minua on siunannut ja lohduttanut mm tämä kuvaus Hänen elämästään:

"Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: "Heillä ei ole viiniä." Jeesus sanoi hänelle: "Mitä sinä tahdot minusta, vaimo? Minun aikani ei ole vielä tullut." Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää." Niin oli siinä juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivistä vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen. Jeesus sanoi heille: "Täyttäkää astiat vedellä." Ja he täyttivät ne reunoja myöten. Ja hän sanoi heille: "Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle." Ja he veivät. Mutta kun edeskäypä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, eikä tiennyt, mistä se oli tullut" Joh 2:3-9

Vastaamalla äidilleen, ettei hänen aikansa ole vielä tullut, Jeesus osoittaa, ettei itse ollut ajatellut ryhtyä viinit tekoon. Hetken päästä hän kuitenkin ryhtyy toimeen. Hän muutti siis mielensä, koska ymmärsi, että äidin toteamus viinin puuttumisesta olikin Isän antama siihen hetkeen kuuluva johdatus.