Olavi Virta on paras, mahtaako koskaan tulla hänen veroistaan laulajaa.
Ikävä vain, että lehtikirjoittelut veivät hänet vei alas suosion huipulta.
Livenä en häntä koskaan nähnyt, mutta viiskymmentäluvun lopulta asti olen ollut hänen ihailijansa.
Täysikuu ja Poika varjoiselta kujalta taitavat olla niitä ensimmäisiä levytyksiä, jotka muistan.
Desireen hän mainitsi ehkä parhaaksi esityksekseen, itse pidän paljon hänen omasta sävellyksestään Yö kerran unhoa annoit, sanoitus on myös hänen omansa, sopii hyvin hänelle, Hopeinen kuu on myöskin eräs parhaista.
Peter von Bagh olisi mielestäni saanut antaa olla tekemättä koko haastattelun sairaasta, väsyneestä miehestä.

Iskelmän maailmassa on kaksi laulajaa, joille ei mielestäni helposti löydy seuraajaa ja molemmat on alkoholi vienyt. He ovat Laila Kinnunen ja Olavi Virta.

http://www.youtube.com/watch?v=T2m_C5aUaF0
Olen varmasti väärä ihminen vastaamaan tähän kirjoitukseen, mutta vastaanpa kuitenkin.
Hoidin poikani lasta 8 kk:n iästä kaksi vuotta eteenpäin, kun äiti meni töihin.
Sen jälkeen oli kolme eri hoitopaikkaa ennen kouluikää ja lapsi oli aina kipeä. Kaikki taudit sai, kun aina oli jotain virusta liikkeellä. Samoin on ollut toisen lapsen kanssa, joka on yksityisessä päiväkodissa, en olisi enää jaksanut (viitsinyt) hoitaa kokopäiväisesti.
Hyviä puoliakin löytyy, kun on paikassa, missä on muitakin lapsia. Kyllä siellä erilailla kaikkia oppii ja tottuu toisten lasten kanssa olemaan, ainoa haitta on nuo ainaiset maha-ja räkätaudit.
Silloin kun on noita sairaspäiviä mummu on arvossa arvaamattomassa ja mielelläni pidän, on hyvä vain, että kelpaa. Olisi se ikävää ellei kelpaisi. Onneksi asuvat lähellä, kanssakäyminen on päivittäistä.
Mitenkään en ole kokenut velvollisuudeksi enkä raskaaksi pakkopullaksi lasten pitämistä.
Meillä aikoinaan asui mummu jopa saman katon alla ja oli suuri apu lastenhoidossa, vaikka itse kotona olinkin, mutta navettatyöt veivät oman aikansa, eikä tarvinnut koskaan viedä lapsia navetan karsinaan askareiden ajaksi. Niinkin ovat jotkut joutuneet tekemään.
Mutta kukin tekee omalla tyylillään, ei ketään voi pakoittaa eikä velvoittaa lastenlapsiaan hoitamaan.
Kuitenkin sanoisin, että hyvän mielen saa puolin jos toisinkin, jos mummu vaikkapa joskus vain ottaa ne pienet yökylään, on se lapsillekin aina iso asia, ainakin meillä.
Nestori on suomalainen muunnos kreikkalaisperäisestä nimestä Nestor, joka merkitsee 'kotiin palannutta'. Kreikkalaisessa mytologiassa Nestor oli sankari, joka vielä vanhoilla päivillään osallitui Troijan sotaan ja antoi neuvoja nuoremmille sotureille. Tähän liittyen Nestor tai Nestori merkitsee kuvaannollisesti jonkin ammattikunnan piirissä olevaa kunniavanhusta.
Vuoden 2009 loppuun mennessä Väestörekisterikeskuksen mukaan Nestori-nimen on saanut 4 612 henkilöä, joista yksi on nainen.

Nestori Kaasalainen, politiikko

Ingvar S. Melin, entinen kansanedustaja ja ministeri
Ingvar Carlsson, ruotsalainen politiikko



Vanhojapoikia viiksekkäitä

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
istuu portailla Nestori Miikkulainen.
Huuliharppuaan soittaa, ja norppa
nousee pinnalle pärskähtäen.
Aallon alla se suunnisti soittajan luo,
sille tuttua tutumpi on sävel tuo.
Laulu kertoo näin mitä on yksin kun jää,
hyvin hylje sen ymmärtää.

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä,
maailma houkutti pois morsion.
Vanhoja poikia viiksekkäitä
mies sekä hylje kumpikin on.

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
sinne elämän toveri tahtonut ei.
Yksin Nestori jäi kuten norppa,
myös sen kumppanin kohtalo vei.
Suuri Saimaa, mut sata on hylkeitä vaan,
kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan.
Huuliharppua soittelee Miikkulainen,
yksi ymmärtää kaipuun sen.

Tanssittu koskaan ei...

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
istuu portailla Nestori Miikkulainen.
Lepokivellään iäkäs norppa
katsoo ystävää ymmärtäen.
Suuri Saimaa, mut naista sen rannoilta vaan
ei näin tuuliseen saareen saa asettumaan.
Kuten norpan, on määrä myös Miikkulaisen
olla sukunsa viimeinen.

Tanssittu koskaan ei....
http://www.youtube.com/watch?v=xX2x4C8x8uM
Nyt ovat lumipyryt menneet, pakkanen laskenut (-12,5 C) ja aurinkonkin hiukan pilkistelee.
Yöllä vielä oli satanut kevyttä höytälunta kymmenkunta senttiä, auraajilla riittää töitä ja urakat menevät ketuille!

Tuulikki Pyykkönen, entinen maastohiihtäjä

Huidaa en tiedä, tuntenut olen joskus muutamia, Sillanpää on kirjoittanut kirjan Hiltu ja Ragnar,
muistan Hildaa sanotun Hiltuksi.

Tuuliasta on laulu, muistelisin Kauko Käyhkön sitä laulaneen, laulua en löytänyt, sanat kylläkin.

Tuulia.

Tyttö nukkui aitassa,
ol' aitan ovi lukossa
Tuulia tuu.
Luokse aioin tylleröisen,
sinisilmän lylleröisen.
Tuulia tuu.
Kesäyöll' on lemmentaika,
lupausten kulta-aika.
Varo, ettei sydäntäsi vie,
tuo Tuulia, Tuulia tuu.

Tyttö kuiskaa oven takaa,
ovessa ei ole hakaa
Tuulia tuu.
Lukko aivan rempallansa,
pihtipielet kallellansa.
Tuulia tuu
Kesäyöll' jne.

Istuin sängyn laidalla,
oli tyttö mulla polvella.
Tuulia tuu.
Kuului käen kukahdukset,
meille tuli nukahdukset.
Tuulia tuu.
Kesäyöll' jne.

Saapui sitten syksyn myerskyt,
rakehet ja rannan tyrskyt.
Tuulia tuu.
mutta meillä oli kesä,
sievä oma pesä.
Tuulia tuu.
kesäyöll' jne.

Kätkyt sitten ostettihin,
kapalotkin ommeltihin.
Tuulia tuu.
Tyttö sitten ristittihin,
Tuuliaksi pistettihin.
Tuulia tuu
Kesäyöll' on lemmentaika,
lupausten kulta-aika.
Tuulia sen sydämesi vei,
pikku Tuulia, Tuulia tuu.