tuula.kallio2

tuula.kallio2 profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 19v sitten
10 aloitusta · 2447 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Tässä linkki Seilin sääksipesälle.
Näkee upeaa merimaisemaa, tänäänkin oli hieno auringonlasku.
Nyt alkaa olla jo pimeää.

http://www.natureit.net/kamera/seili
Sinullahan on täällä taas hyvä ketju ja pitkä kuin mikä!
Niin siitä lumesta, meillä ei ole ollut vielä lumesta mitään haittaa. Onhan isäntä auraamaan joutunut, mutta vähäistä on ollut lumentulo.
En tiedä, miksi meitä siltä niin säästellään, hiihtämäänkään ei ole moneen talveen päässyt kuin järvellä. Viime talvena ei siinäkään, kun tuli vettä jään päälle jossain vaiheessa.
No teillä on ainakin ne julkiset kulkuneuvot millä pässe kohteesta A kohteeseen B, meillä ei olisi niitäkään.
Toivotaan, että täällä se vähäinen lumi pysyy ja saadaan valkoinen joulu, vaikka muistan äitini sanoneen, että ei marraskuun lumi pysy.
Mutta eihän mikään lumi ole vielä pysynyt kuin tämä nyt maassa oleva! ;=)
Viime syksynä oli niin mahtava ruska ja nyt ei paljoa mitään muuta näe kuin keltaista ja osa lehdistä on vielä vihreänä. Pihapiirissä on kolme vaahteraa, parin lehdet ovat täysin ruskeat ja yhdessä on hieman punertavia ja keltaisia lehtiä vihreiden joukossa.
Omenapuut ovat vihreitä ja koivut alkavat kellastua, mutta mitään ihmeellistä väriloistoa ei ole.
Marja-aroniakin pudotti jo lehtensä, siinä yleensä on hehkuvat syysvärit.
Liekö meillä vaikuttanut kuivuus vaahteroihinkin, kun kallioisella maaperällä kasvavat.
Eikö se ruska vaatisi pakkasia, täällä ei ole ollut vielä hallaöitä, tänään aamulla mittari käväisi -0,9:ssä asteessa, nyt on +9,0 astetta.
Tiedät varmaan mistä kirjoittelen, täältä Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajamailtahan minä.

Ps. Taitaa viimeinen omenahillo tältä syksyltä muhia kattilassa. ;D)
Onneksi olkoon sinulle QQ, kun olet saanut näin pitkän ja asiallisen ketjun aikaiseksi.

Minä leivoin tänään sämpylöitä, kokosin omenapudokkaita peuroille vietäväksi ja leikkasin vähän matonkudettakin.
Suurta omenasouvia ei meille tule, omenat ovat pieniä ja rupisia ja putoilevat puusta ennen aikojaan.
Vanhaa omenahilloa löytyy pakkasesta eikä sillä niin kovin suurta menekkiä olekkaan.

Että tälläistä meillä tänään.
Hengissä selvittiin, mutta kyllä se tosiaan toista on nyt kuin omien kanssa. Oli se taas yksi hieno retki heidän kanssaan, toivottavasti jää hyvät muistot mummusta ja pappasta.
Järvi oli rannasta ikävän näköinen, kun levää oli vihreänä puurona. Ihmeellistä, että näinkin myöhään sitä vielä on ilmestynyt.
Mulla ei suuria syystöitä ole, sipulit ovat olleet jo aikaa ylhäällä ja siinä ne. Perunat sitten joskus otetaan koneella ja porukalla ylös.
Nyt pitäisi mennä vielä ehtookaffeen keittoon ja niin on tämäkin päivä pulkassa.
Huomenna vähän siivousta ja omenapiirakan teko, siinä ne tärkeimmät.

Hyvää viikonloppua!
Enpä paljon mitään. Isäntä on vaihteeksi päivät "repputöissä" ja minä likka nautin yksin olostani, kun sain kehitysvammaisen tyttönikin lähtemään työpaikalleen ja pojantyttäreni kouluun.
Eilen poimin vähän marja-aronioita viimeisten mustaherukkain seuraksi ja niin tuli viimeiset mehut keiteltyä, noin 40 litraa yhteensä, riittää siitä taas vuodeksi. Tyttö oli tässä pienen aikaa koulun jälkeen, ei tykkää mennä yksin kotiin, vaikka on jo kolmannella luokalla.
Ruokaa pitää laittaa siksi, kun työmies kotiutuu. Jaksaa vielä töitä painaa, vaikka onkin jo eläkeiässä, mutta niitä remppahommia riittää.
Minä sitten puuhastelen kotihommia, mitä nyt mieleen tulee...Niin ja istun tässä koneella - valitettavasti.

Tänään menen pojanlasten kanssa katsomaan pappan työmaata jahka vanhempi pääsee koulusta, sitä on odotettu koko viikko.
Lapsille on mielenkiintoista päästä järven rantaan kiipeilemään pisin kallioita ja mummu saa pelätä sydän sykkyrällä, koska tipahdetaan järveen.

Niin että näin ne päivät kuluvat. En stressaa itseäni enää töiden kanssa, tulihan sitä aikanaan vuosikymmenet navettatöitä tehtyä ja muut hommat lisäksi. Oli silloin päivässä pituutta, mutta nuorempana jaksoi, eikä ollut kaikenlaista kremppaa kuten nyt on.

Hyvää syksyä kaikille, miten sitten päivänne vietättekään, myös aloittajalle kaikkea hyvää!
Hah-hah! Minä kuulun juuri sellaiseen sukuun,
äitini sisaruksineen oli myös kovia nauramaan!
En yksistään hymyile vaan nauran ihan ääneen.
Eräällä retkellä joku mies totesi, että kotoa lähtiessä hän päätti, että noiden sisarusten lähelle hän ei autossa mene ja tässä mä nyt kuitenkin teitä kuuntelen. Huumoria hänelläkin.
Meitä on neljä sisarusta ja kaikki kovia nauramaan.
Ja eihän tämä maailma murjottamalla parane!
Minulla nyt vain on se tyyli, että kirjoittelen noin, en sitä kirjoitustasi mitenkäään itselleni ottanut.
Sohaistaan edelleenkin, kun se paikka tulee! ;D)
Oi voi sentään, taidat katariina haukkua väärää puuta. Kukahan tässäkin ketjussa ensin alkoi suomen kieltä opettamaan, kuten jo sanoin, piruuttani sohaisin kusiaispesään. Mielestäni en ole ennen kenenkään virheisiin puuttunut, enkä oikeastaan nytkään, jokainen voi tulkita kirjoituksia miten lystää.
On myös tainnut entiset arvostelut mennä ohi silmien, en ainakaan muista kovin usein niitä saaneeni.

Mitä tulee palstan jättämiseen, niin tietääkseni ei täällä sitouduta millekään määrätylle foorumille vaan sana on vapaa. Tietäisit vain kuinka monelle eri foorumille kirjoittelen - mainitsemallesi Matin palstallekin edelleen...
Vaikka Suomi kirjoitetaan isolla, niin kyllä suomen kieli kirjoitetaan pienellä!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kieli
Täältä voi testata yhdyssanojen tietämystä

http://www.lintukoto.net/testit/yhdyssanat/

Googlettakaa muuten sana suomen kieli,
niin näette miten se kirjoitetaan.
Luulisin. huom.luulisin muodon suomen kieli olevan oikein ja vastaavasti suomenkielinen on yhdyssana.
Surullinen totuus on myöskin se, että joka ketjusta löytyy asiaankuulumatonta tekstiä!
Niin ja se kirnupiimä, missä oli vielä pieniä voikirpaleita joukossa, miltähän se maistuisi tänä päivänä,
Hyvää se oli ainakin silloin ennen muinoin.
Ja kotona leivottu, orressa kuivattu ruisleipä, maukasta oli järsiä sekin.
Tietysti olen myöskin nauttinut lantun "raapetta", siis sitä puukolla raastettua.
Marjapöperöä teen joskus vieläkin, puolukkahilloa, talkkunajauhoja ja sokeria, lapsuusajan herkku sekin.
Onhan niitä!
Kultaahan se aika ne ruokamuistotkin.
Lapsena ollessa niin harvoin sai jotain erilaista ja uutta. Mulla on muistoissa äidin makaroonilaatikko, harvoin hän sitä teki, mutta herkkua se oli. Ihan vain makaroonia ja munamaito, ei jauhelihasta tietoakaan.
Joskus teen itsekin ilman jauhelihaa, mutta ei se niin erikoiselta maistu.
Koulun perunasopan, kuten sitä sanottiin, muistan myöskin niin hyvänä, että en ole jälkeen sen vertaista saanut. En tiedä, mikä taika siinä oli, lanttua ja porkkanaa sekä jauhelihaa siihen keittäjä laittoi ja keitti niin, että perunat hieman jo hajosivat ja liemi oli hieman sakeaa - oli se hyvää.

Onhan niitä sellaisia ruokia lapsuudesta muistoissa, joita ei enää edes tehdä, eräs sellainen on sianmakkara, jota tehtiin, kun sika lahdattiin, samoin maksalaatikko, ei sitä muulloin tehty.

Nyt on kaikkea niin saatavissa, että mitään erikoista ruokaa ei edes tule mieleen.
Ei ollut mitään läpivetoa, vaikka ikkunat olivat auki ja osin ovetkin ulos asti. Sydänyöllä piti laittaa ulko-ovi lukkoon, olisi ollut vähän outoa jos joku olisi ilmestynyt sängyn viereen. Tässä kylässä kun voisi niinkin tapahtua.
Päivisin oli melkein tuvassa vilpoisempi kuin ulkona.
Ei ollut pitkää iloa siitä sateesta, taivaanranta alkaa jo vaalenemaan. Ja vali, vali....

Sinulle "KuiKui" myös hyvää tulevaa syksyä!
En ole mielestäni ruikuttaja-tyyppiä, mutta nyt olen "KuiKuin" kanssa samoilla jinjoilla.
Tämän kesän helteet laittoivat tuskailemaan kuumuutta, en ole koskaan tykännyt helteistä ja tietty se vanhemmiten on aina vain hankalampaa olla ja elää, kun oikein aurinko porottaa.
Kaiken lisäksi yöt olivat lämpimiä ja kosteita - huhuh!

Nyt on ihanaa, sade ropisee ruutuun, kunpa sitä nyt kestäisi vähän pidempäänkin.
Yksi valituksen aihe on ollut myös tämän kesän kuivuus, asun varmaan seudulla, joka on kesän vähäsateisin armaassa Suomenmaassamme.

Näin täällä valitetaan - turhaa kai sekin, eihän luonnon säille mitään voi, onpa säästytty ainakin ukkosilta ja myrskyiltä.
Tuu Tuu tupakkarulla
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turun tietä
hämäläisten härkätietä
karjalaisten karjatietä
Mistäs tunsit meidän portin?
Näin teidän uuden portin.
haka alla, pyörä päällä,
karhuntalja portin päällä.
- - - -
Nuku nuku nurmilintu,
väsy väsy västäräkki,
nuku kun minä nukutan,
väsy kun minä väsytän.
- - - -
Aa, tuuti lasta,
kissa tuli vastaan,
kissa se hyppäsi kiikun laidalle -
tuuditteli lasta.
- - - -
Körö körö kirkoon
papin muorin penkiin
ruskealla ruunalla
valkealla varsalla
kolipäällä koiralla
kirjavalla kissalla.
Ups! Oli iso iso kivi tiellä
- - - -
Harakka huttua keittää,
hännällänsä hämmentää
käyttää suurta kämmentään.
Antaa tuolle pojalle
ja antaa tuolle pojalle
ja antaa tuolle pojalle
ja antaa tuolle pojalle
mutta tuolle pojalle ei anna mitään.
- - - -
Hus sika metsään!
Mitä sika metsässä?
Tuomahan marjoja
punaisella pussilla,
sinisellä silkillä,
korealla kontilla,
vaskisella vakkasella,
kultaisella kuppisella,
maalatulla maljasella.

Näitä muistan äitini loruilleen ja niitä olen myös minä lapsilleni ja lapsenlapsilleni loruillut.
Oi voi, melkein tippa linssiin tuli, kun luin, että joku muistaa.
Mulla taitaa olla kolmen ja puolen vuoden paikkeilla siitä, kun tänne tulin.
Sen aikaisia nikkejä ei taida olla kuin vuosiluku ja Olivian joskus harvoin näkee.

Siitä pellolla olemisesta vielä sen verran, että sokerijuurikasta harvennettiin kontaten, oli siinä polvet koetuksella, jotain topinkeja kierrettiin polvien ympärille, sitten toiseen kertaan myöhemmin möyhennettiin pitkävartisten kuokkien kanssa.
Nykyään kylvetään jo valmiiksi harvaan, eikä sinne pellolle ketään konttaamaan saisikaan.

Täälläkin joku moitti vanhojen muistelemisesta, samoin siskoni tytöt ovat sanoneet, että he on jo moneen kertaan kuulleet kaikki juurikasmaalla konttaamiset, mutta onhan se hyvä nuorempienkin saada tietää mitä vanhemmat ovat aikoinaan tehneet.

Onko niin, että elämä on jo niin tapahtumaköyhää, että pitää vanhoja muistella - tiedä häntä!
Mukavaa on vanhojakin muistella!
Tässähän ihan mukava ketju, on taas harvemmin tultua täällä käytyä.
Tuntuu tutulta käsialaltakin!

Niin, niistä ensimmäisistä töistä.
Tietysti maaseudulla ne eka työt olivat sokerijuurikkaan harvennus ja perunamaalla istutukset ja nostot.
Niissä hommissa käytiin kylän taloissa, kotona ei paljoa näitä töitä ollut, kun pieni tilkku oli peltoa.
Koulusta oli syksyllä perunaloma, että päästiin perunamaalle, huom. se oli pääsemistä, kun sai sitä omaa rahaa.
Lapsityövoimasta ei silloin puhuttu mitään.

Kansakoulusta päästyäni minulla oli välivuosi ennen rippikoulua, sen olin oikeassa työssä kuukausipalkalla kylän puhelinkeskuksessa "sentraalisantrana". Kotoa kävin sen kolmen kilometrin matkan polkupyörällä talvellakin, oli ilma mikä hyvänsä. Kahdeksaksi menin aamulla ja pois pääsin joskus viiden, kuuden maissa, ei tietoakaan kahdeksan tunnin päivistä. Palkka oli 6.000 markkaa ja ensimmäisellä tilillä ostin itselleni ulsterin.
Rippikoulun jälkeen en keskukseen enää mennyt, vaan olin piikomassa vähän siellä sun täällä ennen kuin mulle selvisi miksi alan isona.

Aloittajalle kiitos kivasta ketjusta ja hyvää kesää!
1 / 123
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt