Vapaa kuvaus

kuulun tähän suureen, kovaa vauhtia ikääntyvään ryhmään. Olen sentään jo isomummo. Hiipuu päivänvalo, yli harjanteen. Sammuu taivaan palo veteen siniseen. Valo tarttuu käteen, puutkin purppuroi. Päivän viime säteen kuka saada voi ?? Maa,taivas vaikka järkkyisi, ei järky ystävyys. Se kestää, kun on hellesää, tai kun on synkkä syys. Mahtuu hetkeen tähän, aika ,ikuisuus. Sanoja on vähän, kutsuu salaisuus. Päättyy pääskyn retki, lepää lämmin maa. Nyt on vielä hetki, aikaa rakastaa. Maailman kaikkiin kyliin, joku jää asumaan. Jossakin otetaan syliin, jossakin odotetaan. Yksi vain kylistä muista,kodiksi avautuu. Maailman kaikista puista, yksi on pihapuu. Samat on taivaalla tähdet, sama on allamme maa. Täältä jos kauaksi lähdet, veljesi voit tavoittaa. Kotimme on siellä missä, ovi on raollaan. Saapua saat väsyksissä, sisälle kutsutaan A-M Kaskinen v. 2000 Suosikkibändit/artistit: Jari Sillanpää, Katri Helena, sekä yleensä vanha tanssimusiikki Suosikkileffat: Monia. Yksi mieleen jäänyt: Käsi joka kehtoa heiluttaa, satuttaa aina naisihmistä. Lempikirjat: Kaikki vanhat historialliset 1500- 1800 luvun rakkaus ja sukuromaanit. Vapaa-aikanani: Veneilen, mökillä kasvattelen kukkia ja puutarhakasveja, salaatteja ja perunaa tietenkin. Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kahvipirttiä suosin- saahan siellä sentään pullakahvit.......... Katson tv:stä mieluiten: hyviä sarjoja, kaikki ajankohtaiset asiaohjelmat Kotieläimet: Mökillä jokakesäiset siiliperhe ja oravaperhe. Ruokin niitä vuodesta toiseen. Ja ne pupuperheet. En pidä: On monia asioita mm. epärehellisyys, kierous, toisen aliarvioiminen. Parhaat matkakohteet: kesällä kotimaa ja Saimaa. talvella Kanarian saaret- - Ruoka & juoma: kalaruuat, ja tavallinen arkiruoka. Vesi, maito, joskus viini. Koulutus: --- Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi Messenger: [email protected]

Aloituksia

9

Kommenttia

2691

  1. Tervehdys kaikille ! Onhan se harmi Saarisen puolesta että parilla sekunnilla hävisi pronssin. Olisi niin kovin suonut hänelle sen ihan ansaitusti.
    Hyvä hiihto oli, olisi voinut olla vielä 3 sek.parempi.

    Kyllähän tuota "urheilua" pentuna tuli harjoitettua. Kun syntyi poikien keskelle ,kaikenlaista urheilulajia keksivätkin.
    Oli pituushyppyä, seiväshyppyä,juoksukilpailua. "Puujaloilla" oli jossain vaiheessa muotia kävellä. Tiedättehän; seipäisiin laitettiin kapulat jollekin korkeudelle, niihin jalat ja pituutta tuli lisää sen varran missä palikat olivat. ½ tai metri tai missä palikat olivat.

    Talvella oli hyppyrimäki. Minutkin vietiin mäkeen, ensin laski veljeni tyylikkäästi mallia näyttäen. Sitten tyrkättiin minut mäkeen. Lensin huitoen ja lopuksi pyllylleen lentäen kuin mikäkin sätkynukke
    naama lumeen upoten.Ja kaikilla muilla oli niin mukavaa paitsi minulla.
    Paljon kivempaa oli laskea mäkeä pahvilaatikossa. Tosin olin silloin pienempikin vielä.
    Koulussakaan en loistanut urheilutunneilla. Kukaan ei olisi halunnut minua omaan pesäpallo joukkueeseen, olin niin nolo tapaus.
    Joten ainakaan urheilijaa minusta ei tullut-
    Vaikka nyt käynkin kuntosalilla tämän peruskunnon ylläpitämiseksi.
    Liikuntaa ulkonakin sen verran ettei kasaan käperry. Sen aikaa kun siihen kykenee.
    Päivät ovat taas kiitäneet ohi vinhaa vauhtia. Mistähän sitä aina löytyy tuota puuhaa ja tekemistä ,kysyn vaan.
    Huomenna on kutsu ystävänpäivä juhliin. Ja illalla olisi "vanhojen tanssit"
    Varmuuden vuoksi toivottelenkin jo nyt:
    huomeseksi HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ kaikille, niin pirtissä, sen ulkopuolella ,kotona ja kylässä !
    Heippa !
  2. Kuolema on osa elämää. Lukuisia kertoja olen joutunut olemaan läsnä ja kohtaamaan kuolevan ihmisen. Ja surevat omaiset.
    Ajattelin että turtuukohan tähän asiaan- sitten kun anoppini kuoli, tiesin ettei koskaan siihen totu eikä turru. Kun surulta ja itkulta ei meinannut eroon päästä.
    Myös oman veljeni ja äitini kuoleman hetkellä olin paikalla, lähellä viimeiseen henkäykseen saakka.
    Elämä päättyy kuolemaan. Ei kukaan ole tullut sanomaan sieltä mitään, paitsi unissa ja mielikuvissa. Erään tuttavan poika kuoli kolarissa nuorena. Suru oli suuri ja vaikea kohdata . Pojan äiti aina kertoi että kuollut oli käynyt taas kotona ,selvästi oli jäljet kun sängyn päällä oli istunut.
    Kaikki mielikuvat jotka auttaa pääsemään jotenkin eteenpäin surun kanssa on hyväksi. Uskonkin että kaikenlaiset tuonpuoleisen "ilmiöt" on enempi meitä varten jotka jäämme tänne suremaan pois lähtenyttä.
    Eikä siinä mitään pahaa, me jokainen koemme kuoleman ja surunkin, vähän eritavalla.
    Uskon olevan jokin korkeampi voima joka meitä ohjaa. Jotkut asiat menevät siten ettei niille itse mahda mitään.
    Mihinkään yliluonnolliseen en jaksa uskoa.

    Uskontohan on ollut kautta aikojen se millä eniten hallitaan ihmisiä, määrätään, jopa häväistään (uskon varjolla ). Sen nimiin kaikki tuntuu olevan sallittua. Kuten on viimeaikoinakin tullut julki poikien raiskauksia ja kaikenlaisia törkeyksiä hengen riistosta alkaen.
    Uskon pitäisi olla hyvää puhdasta ja aitoa, suvaitsevaa ja toista kunnioittavaa.
    Onkohan sellaista elämää ja uskovaa enää olemassakaan ?
  3. Näistä "kissanpäivistä" pitää jokaisen osata nauttia juuri niin kuin itselle on sopivaa. Siis milloin mitenkin , välillä tekemällä ja liikkumalla, toiste taas laiskottelemalla.
    Tuntuu kuin tuo kaulin olisi entistä ryhdikkäämpi. Rusettiaankin on oikaissut ja suorassa seisoo koko kapistus- ai jaa, onkohan sen korvat vähän höröllään kuullakseen paremmin...
    Vai misujen kehräystäkö se kuuntelee ?

    Katsoin tuon sähkölinkin minäkin. Meillä tämä "sähkömies "on pitänyt minut tarkasti ajan tasalla, mitä mikäkin maksaa ja kuluttaa.
    Energia lamppuja on vaihdeltu tiuhaan- alkaa olla jokapaikassa.
    Samalla aina seuraa "luento" aiheesta.
    Siksi toisekseen, jos on jonkun vempeleen hankkinut, tottakai sitä käyttää, maksoi minkä maksoi.
    Tulostan valokuvia aika paljon, kun ostin uuden Canonin tulostimen entisen tilalle. Tulee hyviä ja oikean värisiä kuvia.
    Tiedetään tarkkaan että halvemaksi tulisi teettää liikkeessä. Haluan kuitenkin tehdä itse. Kuvan käsittely yleensäkin on kivaa ja luovaa puuhaa. Kaikien isovanhempien kuvat olen suurentanut A 4 kokoon seinälle. Ja paljon muuta. (en sanonut ym. )
    Sama jos auton omistaa ja seisottaa sitä talissa, ettei auto kulu eikä maksa bensa. Onko järkevää !
    Kaikenlisäksi joka sentti menee kuitenkin, hautaan emme niitä vie.
    Ne sähkösentit on sitten jostain muusta pois.
    Sähkön siirto se eniten maksaa- kuten Late sanoi.
    Jos kilpailuttaa ,kohta hinta nousee ja taas liittymää vaihtamaan.
    Menen Skillanin kanssa samaan kuppikuntaan. Jos kaikki toimii ,mitä niitä vaihtelemaan. Samaa sähköä myyvät- hinnatkin aina vaihtelee.
    On meidänkin tuttavapiirissä henkilöitä jotka hyppäävät sähköliittymästä toiseen, kun hinta nousee siirrytään taas halvempaan- hetkeksi.
    Toki niin saa tehdä, voi olla että ajankuluksi tai harrastukseksi tekevät.
    Riittää kun kaikki toimii moitteettomasti. Ainahan sitä sähköä
    yritetään käyttää järkevästi- sehän on selvää !

    Nyt on sunnuntai ja sähköpuheet poikki . Pyhän vietto aloitettava välittömästi, ennenkuin ehtii mennä ohi.
    Viettäkää toisetkin oikein lutuinen sunnuntai räntäsateesta huolimatta.
  4. Noinhan se on, ettei maailma ole miksikään muuttunut. Sota ja entistä julmemmat keinot, niillä joilla on valta ja valuutta vallassaan. Missähän sellainen kuin rauha ja inhimllisyys on ?

    Muuttunut on tosiaan tuo lasten kasvatuskin. Meidän sukupolvi sai vielä
    Vitsaa-ainakin meillä. Pitihän se suuri poikajoukko jotenkin saada kasvatettua, minä siinä mukana.
    Omat lapset eivät ole tutustuneet koivuherraan ollenkaan, Puheilla ja asioiden perustelulla - miksi ei jotain saa tehdä- on selvitty hyvin.
    Ainahan pitää asiat perustella että lapsi ymmärtää mikä on väärin.
    Ihan kunnon ihmisiä hekin, työnsä tekevät ja veronsa maksavat. Ja omat lapsensa ovat ihmisiksi kasvattaneet.
    Noin myös eräs sukulaisäiti itseäni vanhempi, sanoi aikoinaan :eihän lapsia tarvitse kasvattaa. Olin erimieltä.
    Sitähän se kasvatus on että vastaan tulevissa tilanteissa ohjataan oikein toimimaan Ottamaan muutkin huomioon ja keskustelemaan asiasta.
    Eihän mikään ole itsestään selvyys pienelle lapselle

    Lapsuudesta muistan , kun kotitöitä tai kasvimaan kitkemisiä
    jaettiin meille lapsille , tekemiset oli aina yhtäsuuret kaikille.
    Ei pojat päässeet lintsaamaan tiskivuoroista eikä mistään.
    Oli muuten aika tasa-arvoista , kun nyt ajattelen. Oli kuitenkin
    1940 lukua, silloin jo lasten työt jaettiin tasan. Meillä.
    Vanhemmilta viisaasti tehty.
    Ainoa mihin ei veljeni osallistuneet sitten vähän myöhemmin 50luvulla,
    oli lehmien lypsy.

    Olen varmaan kertonut nämä jo niin monesti- kai saan anteeksi ?
    Tai harpata yli voi hyvinkin- jos nyt kuka lukeekaan............

    Nythän on jonkin verran kurinpalautusta kouluihin saatu. Ope voi ottaa kännykät pois ,katsoa repun, aseet ja puukot tietenkin pois, ja saiko laittaa ulos luokasta?
    Onkin se vähän kuin villissä lännessä tuo touhu ollut.

    Siisti kaunis uusittu raikkaalle tuoksuva pirtti, mikäpä on sisään
    astuessa . Kahvia kaapista otetun terästyksen kanssa. Sopii näin pakkaspäivänä- lämmittää kummasti. Kiitos ! ja Heippa.
  5. Kyllä nuo kännykät ovatkin ihmepelejä. Ne onnettomat kun piileksivät milloin missäkin. Kun laukkujakin naiset vaihtelee menojen mukaan, eikä muista ottaa pois kotiin tultuaan. Arvatkaa monesti olen muistanut vasta seuraavana päivänä- haa missäs se taas piileksii, se känny.
    Joskus on vielä vaihtoehtona takin taskukin. Kun kaikki paikat on myllätty, voi onneksi laittaa toisen kännykän soimaan. Niin jos sattuu olemaan kotona sen haltija. Silloin kuunnellaan korvat höröllään ja silmät sirrillään: soiko jossain ??? Tähän saakka on soinut. .
    Kerran kotiin tultuani laitoin heti (silloin muistin )olohuoneen hyllylle.
    Purin laukun ja ostokset ja aloin etsiä kännyä. Kaikki paikat käytiin läpi.
    Arvelin sen jäänneen autoon kun sillä juuri palailin kotiin. Mieheni sanoi lähtevänsä etsimään sitä sieltä autosta. Ei ollut. Ja mitä ihmettä, siinähän se oli hyllyllä ihan omalla paikallaan, niin syyttömän näköisenä kuin ei mitään.
    Siis niin vaistomaisia tekemisiä ettei itse edes huomaa....
    Tai kun seuraavana päivänä laukusta muistaa kaivaa esiin. Eihän sitä kuule laukun vetoketjutaskusta pirinöitä. Siellä on sitten rivi viestejä ja soittoja odottamassa
    Eräällä tutulla on pölyimuri joka liikkuu itse. Hän kertoi puhuvansa sille kuin elävälle olennolle. komensi: tuu jo pois sieltä nurkasta koluamasta ja mitä sinä nyt sinne meet...? Kaikenlaista.
    Mut ei se mitään. Robottinukeillekin ja eläimille puhutaan ja hellitellään niitä.
    Kohtahan eletäänkin robottien valtakunnassa, niinhän ne viisaat sanovat.Monta tekemistä niillä korvataan. Samalla menee ihmisten työpaikat. Mutta kehitys kulkee kulkuaan sille emme mitään voi.
    Mutta minä ollakseni viisas lopetan nyt tähän. Nyt ei tarvi alkaa etsiä kännyä- ellei se sitten ole ottanut jalkoja alleen ja häippäisyt.
    Pitää lähteä katsomaan. Moi !