Vapaa kuvaus

kuulun tähän suureen, kovaa vauhtia ikääntyvään ryhmään. Olen sentään jo isomummo. Hiipuu päivänvalo, yli harjanteen. Sammuu taivaan palo veteen siniseen. Valo tarttuu käteen, puutkin purppuroi. Päivän viime säteen kuka saada voi ?? Maa,taivas vaikka järkkyisi, ei järky ystävyys. Se kestää, kun on hellesää, tai kun on synkkä syys. Mahtuu hetkeen tähän, aika ,ikuisuus. Sanoja on vähän, kutsuu salaisuus. Päättyy pääskyn retki, lepää lämmin maa. Nyt on vielä hetki, aikaa rakastaa. Maailman kaikkiin kyliin, joku jää asumaan. Jossakin otetaan syliin, jossakin odotetaan. Yksi vain kylistä muista,kodiksi avautuu. Maailman kaikista puista, yksi on pihapuu. Samat on taivaalla tähdet, sama on allamme maa. Täältä jos kauaksi lähdet, veljesi voit tavoittaa. Kotimme on siellä missä, ovi on raollaan. Saapua saat väsyksissä, sisälle kutsutaan A-M Kaskinen v. 2000 Suosikkibändit/artistit: Jari Sillanpää, Katri Helena, sekä yleensä vanha tanssimusiikki Suosikkileffat: Monia. Yksi mieleen jäänyt: Käsi joka kehtoa heiluttaa, satuttaa aina naisihmistä. Lempikirjat: Kaikki vanhat historialliset 1500- 1800 luvun rakkaus ja sukuromaanit. Vapaa-aikanani: Veneilen, mökillä kasvattelen kukkia ja puutarhakasveja, salaatteja ja perunaa tietenkin. Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kahvipirttiä suosin- saahan siellä sentään pullakahvit.......... Katson tv:stä mieluiten: hyviä sarjoja, kaikki ajankohtaiset asiaohjelmat Kotieläimet: Mökillä jokakesäiset siiliperhe ja oravaperhe. Ruokin niitä vuodesta toiseen. Ja ne pupuperheet. En pidä: On monia asioita mm. epärehellisyys, kierous, toisen aliarvioiminen. Parhaat matkakohteet: kesällä kotimaa ja Saimaa. talvella Kanarian saaret- - Ruoka & juoma: kalaruuat, ja tavallinen arkiruoka. Vesi, maito, joskus viini. Koulutus: --- Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi Messenger: [email protected]

Aloituksia

9

Kommenttia

2691

  1. Siis Hyvää lauantaita kaikille.
    Aurinko paistaa mitä ihanammin, lämmintä, niin mitä lie. Sen puolen voi vaatteilla tasata.
    Toissapäivänä mökiltä tulessa se pihan osa jossa autoa käännetään, oli ihan vellinä. Opastin pelkääjän paikalta, (kuten kuuluu ohjata kuljettajaa, ))))) mistä kautta olisi paras ajaa. Siis kuivinta. Kuski ei totellut ollenkaan vaan ajoi päinvastoin ! Auto joutui heti syvään (toisen auton tekemään ) kuoppaan.
    Pyörät löi sutia ja rapa lensi. Ei olisi uskonut millä vaudilla lokaa lensi tuulilasia myöten, joka puolelle, jopa katolle isoja rapa mönttejä. Ihan teki mieli väistellä sisällä istuen, kun 10 senttisiä raparetaleita silmiä kohti lensi. Onneksi oli lasi välissä.
    Aikamme kun heijattiin - siinähän se rapa lensi - poiskin päästiin. Ja ajettiin rapakon ohi siitä mistä "pelkääjä" oli opastanut.
    Ei olis saanut nauraa; mutta vanha sanonta: vahingon ilo on aidointa........
    Tosin yhdessäkin naurettiin, että silmistä vesi sirisi. Tietenkin sanoin; miksi et totellut minua.
    Seuraava operaatio olikin auton pesu.
    Melkein kuin olisi sirkuksessa käynyt. Lumet suli niin vauhdilla, että oli jäänyt iso vesilätäkkö sille kohtaa, missä autoa käänneltiin. 2 autoa, toisella peräkärry, oli siinä vekslannut ennen meitä, joten pehmeää oli.
    Mutta tämähän on sitä elämää.

    Hyvää lauantain jatkoa kaikille. Juon minäkin sämpyläkahvit- kylläpä onkin maistuvaista. Kotioloissakin usein leipä tai sämpylät ovat aamukahvin seuralainen.
    Heippa !
  2. Kuin tuulahdus. Nyt aletaan olla jo pystyasennossa ja hyvällä mallilla, vaan johan tuo 4:jäs viikkokin on menneillään. Olematta "vaivojensa vanki", sen verran sanon: Joku kyseli olenko syönyt särkylääkkeitä.
    Totta maar. Mikäs potilas se semmoinen jos ilman lääkkeitä. Pahimpana aikana, tai siis kuurina, kolmasti vrk. Panacod
    lisäksi tuota Sirdaludia kolmasti poistamaan jäykkyyttä ja kipuakin . Jutun ydin onkin siinä että niin huonosti auttoivat. Ei oikein hengittää voinut vääräällä tavalla, saatika itseään liikauttaa.
    Vähän lääkeitä nauttineena olin ihan pökkerössä koko immeinen..kipua eivät vaan vieneet.
    Pieniin kolotuksiin yleensä ota mitään jos vaan sietää kuunnella.

    Nyt tämä sairaskertomus saa piisata, ( keskeytys tuli kun joku herrashenkilö soitti tarjotakseen aikaa sijoitutus neuvontaan ))), torjuin hänet kohteliaasti.

    Salasanat on vaihdettu. Oli pakkokin päästäkseen s.postiin. Hyvin sujui. Seniori nettiin antoivat sähköpostin kautta linkin uudelle salasanalle. Ei siinäkään ongelmia.
    Tänne tullessani syötin väärää salasanaa,, ihmettelin mikä mättää, kun ei toimi. No, vika oli tietenkin omassa päässä -- kuinkas muuten !

    Juu, niistä kirjoista. Siistissä rivissä seisoo Factat, pitkä rivi, tiedon portaat, 8 niitäkin, nykysuomen sanakirjoja, kodin lakikirjaa.. kukahan kumma meillekin on niitä tuommoiset määrät hankkinut .
    Ja vaan pölyttymään.
    Sitten ovat muut romaanit ja teokset. Oma rivinsä on merikirjallisuutta. On yksinpurjehtijaa, kaksin menijää, maapallon ympäri vasta päivään ja myötäpäivään. Kilpailijaa, matkapurjehtijaa, seuruetta jos jotakin.
    Viimeinen venemessuilta ostettu kirja Pertti Duncker: Merivuokon kaksi pistettä.
    Hän itse on jo manan majoilla, poikansa piti messuilla tuota kirjapistettä ja aikoo jatkaa isänsä jalanjälkiä.
    Niin hän kertoi !
    Eipä tästä sen enempää, koska aihe on varmaan monille aika vieras eikä saata kiinnostaa . Mutta ketä kiinostaa, niin kirjallisuutta näkyy löytyvän.

    Aurinko paistaa. Kaikki kevään siivoukset odottavat , niin ketähän ne oottavat. kokeiliskohan ,hoituiskohan ne itsekseen. Mökkikin odottaa oikein kunnon pöläytystä.... paras jäädä ajattelemaan, mistä sitten aikanaan aloittaisi, ettei aloita väärästä kohtaa.

    Aurinkoista päivän jatkoa, Heippa !
  3. uskokaa tai älkää, nyt vasta alan selvitä tuosta matkasta. Kaikki tapahtui kuin sumussa.. en edes tiedä kenen turbon kyydissä keikuin, perille pääsin, jokuhan siinä jeesasi.
    Olin ihan poikki , vahvoja lääkkeitä kun syön, ihan kuin unessa tai sadussa. Havahduin kun joku repi hihasta että noitatanssiin kaikki. Hihakin repes, sille tielleen jäi. koikkelehdin mukana ku meno oli ihan mahotonta. Sai väistellä luudan varsia. Siinä läähätin, vähän toipuakseni, niin joku työnsi mämmiä suuhun.
    Kun se juutui vähän kurkuun, silloin joku -- näytti vähän muorilta-- tuli ison kahvipannun kanssa. Kaatoi suoraan pannun torvesta suuhun jotain vihreää. Luulin ensin että käärmekeittoa, muttei se sitä ollut, kun maistui niin hyvältä, join kai sitä ennemmänkin........Kaataja muistaa kai paremmin. Jossain välissä oli makkaran pätkä poskessa. kuka senkin sinne työnsi, ei saanut selvää..........
    Ja taas mentiin, vaivaiset mummot . En muista kaikkea, semmoista usvaa ja epämääräistä ympärillä. Välillä vilahti tuttujakin kasvoja.
    Kuitenkin kotona havahduin . Kai se minä olin. Minusta minulla ei ollut sellainen hame mennessä. Se oli suuri taskuinen jossa oli iso musta nenäliina taskussa. Tää on erivärinenkin ja taskuton. Nyt onkin mielenkiintoista kuulla millä nimellä minua kutsutaan seuraavan kerran. Siitä paljastuu armotta olenko se minä.....

    Hyvin on toipilaita hoidettu, siksi uskalsinkin lähteä. Kaveria ei jätetty; tuli ruokaa, juomaa Ja luudan vartta. Kiitos kaikille.
    Nyt lähden päätä selvittelemään ja "toipumaan" . Heippa !
  4. Ohi on lipsahtanut kellonkanto yöt, aprillipäivät, ja ilman "rillausta" ! Lumet sulaa ja rapa lentää, aurinko paistaa, jos ei vettä sada. Kuten alkuviikolla.
    Johan näin suurista muutoksista sekaisin menee. Tosin toipilaskin vielä olen nilkutan yhdellä jalalla- siis toisella takajalalla. Johtuukohan tämä laiskuudesta jota aion kyllä jatkaa. Kieltäydyn pesemästä ikkunoita.
    Kevään korvalla on nääs tiedossa ikkuna remontti. Säästyi siltäkin kevät pesulta.

    Kyöpelinvuorelle en ehkä lähde. (makuu asennossa kun joudun olemaan) , voisin pudota ilmassa lentävien noitien joukkoon. Kuka minua enää niistä erottaisi - se olisi menoa se !
    Sen sijaan laitan jonkun hinkin tai kanisterin mukaan. Jos joku ystävällisesi toisi sitä käärmekeittoa minullekin. Samoin sitä sammakonkutuhyytelöä, kiitos !
    Lupaan jättää loput niistä pirttiin jos joku , nälissään tahtoo maistella.
    Kyllä ne hämärissä olosuhteissa mukavasti muljattaa kurkusta alas, Kokeilkaa .. viimeistään pirtissä.
    Voihan sitä huuhdella jollain väkevällä alas jos tuntuu että sammakon jalat jää kurkkuun.
    Takaan ja vannon, että viimeistään silloin tulee noitamainen olo.
    Niin että sellainen kaino toivomus minulla olisi- kun en itse pääse mukaan. Vaikka nyt olisi helpompaa kun ei se pölypussi silmille tupsahtaisi, kun se luvattiin ottaa pois Perillepä vaan silloinkin pääsimme, ei sen puoleen ! Nythän on kova sana "Elämysmatkailu" !!

    Noidista puheenollen näin ohjelman jossa kerrottiin, että Afrikan eri osissa on vieläkin oikeasti vallalla sellainen käsitys, että lapsi voi muutua noidaksi. Eräs isä kertoi perheen vastoin käymisistä. Lopuksi äiti kuoli. Olivat varmoja että yksi perheen tytän aiheutti ne muutumalla noidaksi.
    En ollut uskoa silmiäni ja korviani. Eletäänkö samassa maailmassa, niin alkeellista ja taikauskoista........
    Siellä tehdään kovasti valistustöitä asian pois kitkemiseksi.
    Huh, huh ihan järkyttävää katsottavaa oli. Tuli taas mieleen että hyvinhän meillä monikin asia on !

    Juon kupillisen kafeeta ja sukkelasti kissat silitän, siis kädellä. En prässää ! kohta joku luulee että olen jäänyt pirttiin ihan asumaan Kiitos ja heippa !
    Hyvät pääsiäispyhät kaikille !
  5. Koppasin nääs Pirtin seinustalta yhdet sukset- kenen lie olleet-- ja aloin hiihdellä hankia hiljalleen. On niin lopeensa upea päivä. N. 9 km tuli taivalta ja aina joka kerta , pitää kaatua ainakin yhden kerran.
    Tänään "keksin" syyksi sen, että ladulla oli puun kaarnaa, lie pihkaistakin ollut. Ainakin tarttui suksen pohjaan ja meno katkesi kuin kanan lento. Mummo hatelikossa. Aikani kun könysin ylös matka jatkui kuin ei mitään ! Edellisen kerran tuli vähän yllättäin kevyen liikenteen tien ylitys, hiekkaakin oli. En tosiaankaan ollut siellä hiihtänyt koskaan. Yleensä jäällä, mutta nyt on jäällä killuva vesi esteenä. Pakko keksiä uusia reittejä.
    Tullessa sattui silmään erään pihan tapahtumat. 2 kk seisonut matka-auto oli hyvin paksun lumen peitossa.
    Emäntä putsasi tuulilasia pitkällä harjavarrella. Herra seisoi tumput suorana, välillä sentään antoi suullisia ohjeita että rouva tekisi oikein. Olis siinä ollut raaputtamista kummallekin tasapuolisesti. 60 cm katollakin lunta- vähintäänkin.
    Asia ei tietenkään mitenkään minulle kuulunut; mutta kun se näkyi.
    Ohikulkiessa suoritimme pienen haastattelun, herra haasteli ja ruova työskenteli tosi ahkerasti. Olis siinä opin ottamista meikäläiselläkin........miten ahkera ihminen.

    Niin ne lapsemme vanhenevat, Vasta ensivuonna tytär saavuttaa tuon 45 v. Ja itse olemme nuoria. (eipä katsota peiliin) !!

    Narskuttelen kahvin kanssa näitä rinkeleitä, mukavia ja hyviä,joskus on niitä mukaan tarttunut meiläkin.
    Nyt enää kiitokset, ja emäntämme tervetulleeksi toivotellaan Pirtin pyörteisiin. Heippa !
  6. 59 / 135