o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Voiko MINUA kukaan pahemmin loukata kuin Simon Pylväspyhimyksenä pitämäni ihminen, joka putoaa pystyttämäni tangon mokasta maahan!
  2. Kaikellaisii siäki pistät ihmiset miättimää!
    Miäkin oikeen pohrin, et se menettää ku se tulee Suameen mut saa sit takasik ku lentää sinne rapakon taakke.
    Meinain jo rupee miättimää sitäki, et ku tää maa om pallo, ni olis kiva kattoo pianoiskoossa klasipallol läpi kuinka maaliman ihmiset oikeen oj jalat maassa.
    Mut sit miä päätin etten täl helteel kyl funteeraa yhtääm mitää.
  3. Katselimme Juvalla, miten ravintoloitsija pyydysti kärpäsiä sähkölätkällä.
    Menimme lankaan, kun vekotin osui kaupassa eteemme.
    Jälkeenpäin totesimme, että sillä ravintoloitsijalla oli varmasti opetetut kärpäset.
    Lätkä toimi, jos kärpäset tulivat lähelle, mutta ainakin meidän kärpäsemme katosivat taivaan tuliin kun vain lätkästä tuli puhekin!
    Oikeastaan se siis tavallaan toimikin, mutta kukapa jaksaisi kaiken kesää kärpäslätkästä puhua?
  4. Elokuviin pitää myös muistaa varata korvatulpat.
    Kaukosäädinhän lienee keksitty juuri sitä varten, että voi kaiken aikaa leikkiä äänitarkkailijaa joutumatta jatkuvasti ravaamaa hiljentämässä häly- ja koventamassa puheäänet.

    Tietääkö kukaan, mitä kuuluu äänitarkkailijan toimenkuvaan? Vai onko vakanssit jo lopetettu?
  5. Kiitos loistavasta ajatuksesta!
    Jos eletään ja suhteellisen terveitä ollaan, järjestänkin juhlat muutaman vuoden kuluttua, kun ensimmäisen tyttöystäväni ja minun lapsuudenystävyys täyttää 70 vuotta!
    Tosin tämä ystävyys on niin hieno asia, että sen kunniaksi voisi juhlia muutenkin. Vaikka yhtä juhlaahan se aina on, kun tapaamme toisemme.
  6. En malta olla kertomatta pientä muistelusta:
    Lauloin kerran tuota laulua, kun pieni käsi tarttui käteeni, ja lapsi napitti silmiini sanoen: - On sillä. Puu. Tuuli saa levätä puun oksilla.
    Että se niistä lauluista! Ainakaan minun kohdallani ei myöskään pidä paikkansa, että "maailma sitten vieroitti..."
    Ensimmäisen tyttöystävän sain, kun olimme 5-vuotiaita. Vaikka kohtalo heittelikin meitä eri suuntiin, on ystävyys kestänyt. Silloin tällöin tapaamme, mutta puhelimet on keksitty, ja kirjeet kulkevat viikoittain molempiin suuntiin.
    Hauska sattumakin on vuosien varrella tehnyt meistä mutkan kautta sukulaisia. Hänellä ja meidän lapsillamme on yhteisiä serkkuja.
  7. Älä, älä nyt noin hurjana ole. Yrittihän A 15. sentään olla avuksi.
    Ajattele nyt! Ihan yksin autiolla saarella eikä yhtään kolmea tavaraa mukanaan.
    Minä ainakin lähetän hänelle lisää niitä sinisiä postipulloja, että hän voi ilahduttaa meitä pulloposteilla siksi kunnes joku nerokas keksii miten hänet voi pelastaa.
  8. Viime tipassa: SUURI KIITOS Teille kaikille!
  9. Menehän sinne saaren rantaan kytiukseen. Lähetin sinulle juuri puolitusinaa sinisiä muovipulloja, että voit lähettää lisää pullopostia.
  10. mikä kuumeni. Kataisella oli kesken keskustelujen kiire saunomaan, joten kiukaastahan kyse olikin.
  11. Ku tei noin syvällisii pohritte, ni miä tykkään, et teitin kannattas poiketa tual filosofiassaki muutama näyte antamas.
    Varmuurev välttämiseks miä sanon, ettei täs ny ot tarkotus sitäkä keskusteluu mollii. Ov vaa rupenu tuntumaa, et tei ajatteletteki ja et teitin jutuist aina saa jotaki. Jos ei muuta ni ainaki hyväm miälen!
    - Jatkaka, sano entinen eversti.
  12. Juuri näin, isoäiti!
  13. Jos filosofointi oikein apeaksi vetää, kannattaa ottaa Ievan äidin vinkistä (linkistä) vaarin.
    Kyllä se hetkeksi elämäntuskaa lieventää.
  14. Ku se selvitti sen turkulaisem pilkkeen.
    Mut sit miä ruvin vakavasti miättimää, et kuinkaha ne sota-aikana niis pilketehtais.
    Meinaan, et olikoha niillä pilkkeitä silmäkulmis ja jos oli, oliks niillä silmät mustina vai naamat nauruvvirnees?

    Tää pohrinta nyv varmaan kuuluis tonne filosoviaan. Vai passaks murrepalstalla pekuloira pekulatiivisilla pekuloinneilla?
  15. Joskus tuntuu, että vain mielikuvitus on rajana sille, mitä keksitään ja mitä tapahtuu.
    Jules Vernen mielikuvitus oli lähes ehtymätön näkemään tulevaisuuteen. Esimerkkinä vaikkapa Nemo, joka oli atomisukellusveneen kapteeni jo 1870-luvulla!
    Todennäköisesti Vernen teoksia ei lueta taiteeksi. Olkoot ne viihdettä tai satua, mutta kuolemattomiksi ne ovat osoittautuneet. Verne oli nero, jolla on mielenkiintoista annettavaa sukupolvelta toiselle.

    Kuka tietää, vaikka joskus löytyisi sellainen alkemisti, joka onnistuisi valmistamaan kultaa.
    Toivottavasti sitä viisasten kiveä ei sentään kenenkään mielikuvitus riitä keksimään.
    Ainakaan minä en halua elää ikuisesti.
  16. Dostojevskin Rikos ja rangaistus on eräs tärkeimmistä kirjoistani. Luen sen pari kertaa vuodessa, ja aina siitä löytyy jotakin uutta.
    Alkuvuosikymmeninä sitä lukiessani suorastaan "elin" Raskolnikovina.
    Sitten kerran sairaana ollessani, löysin Sonjan, joka siihen asti oli ollut vain yksi henkilö muitten joukossa.
    Flunssa ja korkea kuumehan minulla vain oli, mutta tunsin itseni skitsofreenikoksi, niin täydellisesti nämä kirjan henkilöt ottivat minut valtaansa.

    En koskaan lakkaa ihmettelemästä, että joku osaa kirjoittaa niin elävästi kuin Dostojevski. Onko muuta selitystä kuin se, että nerous ja hulluus kulkevat käsi kädessä?
  17. Olisin tullut jo aikaisemmin, mutta matkan varrella oli tie tukossa ja piti ihan jäädä seuraamaan mitä meteliä siellä pidettiin.
    Huuto oli kova, mutta ei siellä mitään vaarallista tapahtunut.
    Kirjoitin tapahtumasta todistajalausunnon, ja kun tielle tuli tilaa, jatkoin matkaa.

    On se mukava istuskella täällä pirtin kuistilla ja kuunnella hiljaisuutta ja Miukumaukun kehräämistä.
    Päiväkin on eilisen rankkasateen jälkeen niin kaunis ja lämmin ja ilma helppoa hengittää.

    Mukavaa, että SkillaNkin taas palasi. Mahdoitkohan huomata, että pirttiin tultiin, vaikka se jäikin kauas uusimmasta valtatiestä!
    Kyllähän sellainen jotakin tämän kahvilan suosiosta kertoo...
  18. Et sunkas siä nyv vähäl liiottele? Miä kyttäin tiän lairas sitä metelii, ku en ohitte päässy. Kylhä siäl sanat lenteli muttei veri sentää.
    Miä ensteks luulinki, et siäl oli tonttiavisuuni, ku nii huusivatten. Ihmettelinki, ku ei siit paikallises leheres ollum mitää ilmotusta, että kuinkas se väki sinne huutokauppaan oli osannu tulla.
    Yhrel oli klasit kateissa, mut se löysi ne sitte poskeltaaj ja jatko huutamist. Toinen oli rähmällään kuras, mut se oli vaa kompastunu johki karahkaan ja kiroili niim maan perhanasti. Oli vissiin satuttanu varpaans, ku se oli paleij jaloi.
    Pahinta metelii piti muutama pusikkoom maastoutunu, ku ne yllytti porukkaa rähinöimääj ja nauro räkäsetip päälle. Ku sit tuli seriffi paikalle, ne tuntemattomat häipy lippahivooj ja nopeesti!
    Sit rupiki rauhottumaa. Tiällekki tuli sev verrar rakoo, et miäki pääsin rollaattorini kans ohitte.
    Meinain et menen kaffepirttiin, kun siäl on aina niil lepposa tunnelma.
  19. Asiakas* on oikeassa. Lääkärikeskukset todellakin maksattavat meillä toimistotyöntekijän palkan.

    Myös joissakin terveyskeskuksissa on menty siihen, että käteen lykätään lasku, joka sitten maksetaan pankkiin ja siinä yhteydessä menee pankin toimitusmaksu.
    Minkähän vuoksi? Byrokratiaa tällä muutoksella ei ainakaan karsittu.
    Aiemmin lääkärikäynnin saattoi maksaa pankkikortilla, eikä toimitus vienyt sen enempää aikaa kuin laskun tulostaminen, ja rahat menivät silloin suoraan kunnan tilille.

    Suoraveloitus on edullisin tapa hoitaa säännölliset maksut, mutta aina tulee sellaistakin maksettavaa, että pankkiautomaatilla on käytävä naputtelemassa.

    Eläkeläisjärjestöjen yhteinen boikotti on kutkuttava ajatus, mutta se toimii vain silloin, kun omalla paikkakunnalla on laskuttava firma tai virasto, jonne voi käydä maksun suorittamassa.
  20. Ottamatta kantaa Schopenhauerin älykkyyteen olen sitä mieltä, että hän oli synkkyyden filosofi, jonka ajatusten perustana olivat hänen oman elämänsä kokemukset ja pettymykset.
    Kuin itseään lohduttaakseen hän väitti, että mitä enemmän kärsi sitä älykkäämpi oli.
    Älykkyyttä Schopenhauer käytti porkkanana samaan tapaan kuin uskonto tarjosi kärsiville kirkkaampaa kruunua taivaassa.

    Onhan elämässä kärsimyksiäkin, mutta maatiaisjärjellä ajatellen elämän ja kärsimyksen väliin ei voi vetää yhtäläisyysmerkkiä.

    Usein ihmisillä on taipumus itsesääliin. Tässä kohtaa tahto tulee peliin. Tarvitaan voimakasta tahtoa ja tervettä ajattelua, ettei lankea rypemään itsesäälissä. Itkeä saa, huutaa ja kirota saa, mutta onko elämän jatkamisella mitään merkitystä, jos heittäytyy marttyyriksi ja muuttuu katkeraksi.
    Janoaako joku sellaista elämää? Eikö siinä ole pikemminkin kyse masokismista kuin elämänjanosta!

    Taide voi olla keino paeta kärsimystä, mutta se voi myös olla puhdasta nautintoa, useimmiten onkin. Konsertti, teatteri, kirja ja taidenäyttely ovat tapoja irtaantua hetkeksi arjesta, mutta se ei tarkoita, että arki olisi kärsimystä.

    Rakkauden suureen voimaan luotan. Sitä vain en ymmärrä, miksi suurin ja kaunein rakkaus olisi kärsimystä!

    Kaikkea on hyvä lukea - filosofiaakin - mutta kaikkea ei ole pakko omaksua. Kukin omikoon palasia sieltä tai täältä oman luonteensa, elämänkokemuksensa, järkeilynsä mukaan. Siihen meillä kaikilla on oikeus, ja tätä oikeutta olen käyttänyt.
    21. 149 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt