o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Sataa, sataa, ja sarvet olisivat kastuneet, jos sarvet olisi.
    Puskasuleimalla nimittäin.
    Arvatkaa, tuliko meille rauhaisa ilta. Kattia kanssa! Vähän ennen puoliyötä Puskasuleima kolisi kellarikomeroon, penkoi siellä aikansa ja löysi alimmasta kasasta kolmimetrisen, punaisen räsymaton. Yritimme tiedustella, mitä hän matolla teki, mutta vastausta ei kuulunut. Matami vain heitti takin niskaansa ja livahti mattokäärö kainalossaan ovesta ulos. (Myöhemmin sain havaita, että takki oli minun pyhätakkini!)

    Aamupuolella yötä heräsimme siihen, että joku heitteli pikkukiviä ikkunaan. Olin juuri menossa kysymään, kuka metelöi, kun toisen kerroksen parvekkeelta kuului kiukkuinen karjunta. Yläkerran isäntä siellä luki madonlukuja häirikölle, joka sitten hiljenikin.
    Varttia vaille viisi mekkala alkoi uudelleen. Rakas Puskasuleimamme seisoi mattokäärö kainalossaan ja kiljui olevansa likomärkä. Luuli varmaankin, ettemme huomaa, miten hän ja punainen mattokäärö kilvan valuivat vettä.
    - Mitä se siellä tekee? ihmetteli avio-oymme toinen pää puoliääneen. Vaikka kysymys oli selvästi retorinen, Puskasuleimalta tuli kiukkuinen vastaus: - Seison, kastun ja yritän herättää jonkun päästämään meidät sisään!
    Avain oli tietysti unohtunut, kun matamin lähtö oli ollut niin kiireinen.
    Märkä mattokäärö ja minun paras takkini ripustettiin kylpyhuoneeseen valumaan, ja Puskis otti kuumahkon suihkun. Sitten hän kömpi omaan kämppäänsä nukkumaan ja heräsi kello 11.o2, jolloin saimme selityksen Puskasuleiman kohellukseen.

    Hän oli päättänyt mennä lentoasemalle Hintriikkaa vastaan ja toivottaa kemittären tervetulleeksi oikein punaisen maton kera. Koska hän ei tiennyt, kummalle lentoasemalle H*:n kone tulisi, hän sanoi pirssille, että mennään Malmille.
    Siellä ei ollut minkäänlaista liikennettä, ja sitten mentiin Helsinki-Vantaan lentoasemalle, jossa selvisi sen verran, ettei paikalla ollut ketään, joka olisi osannut vastata lentokonetiedusteluun.

    Että tällainen tarina. Lämpimät terveiset meiltä kaikilta.
    Puskasuleima olisi halunnut lisätä anteeksipyynnön myöhästymisen johdosta.
    Minä tuumasin, ettei siitä seikkailusta kukaan tiedä, jos ei Puskis itse levitä sanaa.
    Lupasi olla levittämättä ettei joutuisi naurunalaiseksi.

    Terveiset!
  2. Meillä on sellainen läpitalon lukaali, jonka toisessa päässä ei kuule, jos toinen puhuu normaalilla äänellä siellä toisessa päässä.
    Sitten meillä huudetaan mitää(?) siellä ja mitää(?) täällä, ja ainakin minä pelkään, että naapurit luulevat meidän tappelevan. Kumpikaan ei muista aloittaneensa, eikä kumpikaan tiedä, mistä olisi ollut puhe.
    Siinä tulee sitten puhutuksi niitä ja näitä, ja välillä muistellaan menneitä, ja siihen se aika sitten meneekin. Muistelemista ja puhetta piisaa.
    Riittäähän sitä vaikka mistä: kirjoista, tauluista, musiikista, maailman tapahtumista.
    Ja onhan noita lapsenlapsiakin sen verran, että heistäkin löytyy puhuttavaa.

    Olenkohan hersynyt pois aiheesta?
    Yksi vioistani on sellainen, että ensin osaa kirjoittaa, mutta kun alkuun pääsen, ei osaa lopettaa.

    Heippa!
  3. "Itsenäisyys palautettava", niinpä.
    Olen samaa mieltä myös sen tv:ssa esiintyneen pankinjohtajan kanssa.
    Mahtoikohan olla jokin tuulenkantamoinen, joka pyyhälsi ohi ja heitti mennessään pari kannatettavaa ajatusta.

    Eihän nyt Suomi emusta irtaudu, ja EU:n jäsenyyttä se puolustaa viimeiseen asti.
    Kun alkaa olla turhan kulunut sillä kehuskelu, että Suomi maksoi sotakorvaukset viimeiseen penniin saakka, pääsemme kehumaan sillä, että Suomi on viimeinen maa, joka maksaa EU:n velkoja. Ja vielä pystyssä päin!
    Kuullostaahan se komealta: Suomi - Euroopan unioni - aina Hangosta Pets...
    anteeksi, Utsjoelle.

    Ahvenanmaata siinä alkuperäisessä laulussa ei mainita, mutta eiköhän se Suomen unioniin kuulu. Jos en pelkäisi sotkeutuvani ulkopolitiikkaan ja sekottavani maailmankirjat, kysyisin, onko kukaan koskaan esittänyt, että muuan lähinaapuri vaihtaisi Petsamon edellä mainittuun saarivaltakuntaan.
  4. Hyvää huomenta. Aurinko on heräänyt jo ajat sitten.
    Kahvi on valmista. Tulkaapa juomaan.
  5. Tiedoksi, ettei ole vitsi vaan tosi:

    Meidän taloyhteisössämme pidettiin aika usein pippaloita, joihin kutsuttiin talon väki vieraineen. Hauskaa oli, ja siinä vaiheessa, kun me vakioasukkaat kyllästyimme kuulemaan ties monennenko kerran samat vitsit, päätimme, että monistetaan taloyhtiömme vitsikirja, ja numeroidaan vitsit. Pääsimme tosi helpolla, kun joku kuulutti, että nyt nauretaan Taloyhtiön vitsikirjasta vitsi numero se ja se.
    Kyllä nauru maittoi niin nmeille kuin vieraillemme.

    Voisimmehan me avata tänne seitsemänkymppisten vitsivajan.
    Vajassa kävisivät kirjoittamassa kaikki, joiden mieleen vitsi juolahtaa, ja kaikki asiasta kiinnostuneet kävisivät vitsivajassa nauramassa.
    Tietysti oloisi suotavaa, että vitsit olisivat alkujaan muualta kuin googlettamalla löydetyt.
  6. Iihaanaa suvipäivää!
    Tällaisena päivänä lähetän lanko-vainajalle mielikuvituksen kukkia siihen maljakkoon, jossa hänen tuhkansa peiteltiin maan multiin.
    Hänellä oli tapana rakastaa Suomen kesää siksi, että se on niin runsas.
    Samat luonnonkukat kukkivat Saksassakin, mutta Suomessa ne kukkivat kaikki samaan aikaan. Vahinko, että tuomet ovat jo menettäneet parhaan kukintonsa.

    Voisin lähteä jokirantaan poimimaan rentukoita ja mukulaleinikkejä, mutta pitää olla muutama tunti kuulolla, kun omalääkäri soittaa.
    Toivottavasti hän kertoo, että potilas on hyväkuntoinen, ja ainoa vika on luulosairaus.
    Muorillahan on myös tohtoritreffit, mutta hän on sen verran reippaampi, että joutuu menemään persoonakohtaisesti näytille. Pitelen täällä peukkuja, että saat mahdollisimman hyvän päästötodistuksen.

    Kaikille muille lähetän voikukkaseppeleet. Ne voi laittaa kutreille tai kaulaan.
    Jos täällä joukossa on ukulelensoittaja, niin korean päivän kunniaksi voitaisiin vaikka järjestää havaijilaistanssit...
  7. Ei tässä tavallisten kreikkalaisten pelastustoimissa olla.
    Pankkeja tässä pelastetaan.

    Koska en koulutukseltani ole kauppatieteitten maisteri, voisiko joku viisas kertoa, mitä tämä markkinatalous (o.s. kapitalismi) on?

    Puusta katsoen vaikuttaa siltä, että jos perustat pienen rakennusfirman, ovat sen kulut ja tuotot omistajan vastuulla. Jos firmalla ei ole rahaa maksaa velkojaan, ulosmitataan koti ja muu henkilökohtainen omaisuus pankin saatavien kuittaamiseksi.
    Varmuuden vuoksi vakuudet noteerataan huonommiksi kuin ne olivat lainaa otettaessa.
    Entäs pankki, joka ahneuksissaan kenkkää rahaa kuin liukuhihnalta? Täytyyhän
    valtionkin osoittaa maksukykyisyytensä. Vai täytyykö?
    Jos ei täydy, niin minkä vuoksi ei pankin tarvitse kantaa vastuuta omasta huolimattomuudestaan?
    Ovatko pankit valtiovaltojen erityisissä suojeluksissa?
  8. Oli mukamas niin kiire, että tärkein(?) unohtui.
    Saakohan niissä koneissa, joiden vessojen ovet eivät aukene kuin kolikolla, ottaa oman potan mukaan?
  9. Ainakin kahdesti on Finskin henkilöstö suostunut palkanalennuksiin sen vuoksi, ettei ketään potkittaisi pellolle. Se on kikka, jota ei voi joka vuosi käyttää, niinpä välillä on uhkailtava muilla konsteilla.

    Merkillistä, ettei Finnair pärjää ennen kuin se yksityistetään, kun halpalentoyhtiöt tuottavat jopa voittoa. Tuskin se ihan siitä kiinni on, ettei Finskillä ole maksullisia vessoja.
  10. Hyvää huomenta.
    Tulkaahan kahville ja turisemaan. Kyllä on taas ihana kesäpäivä aluillaan.
    Aamulenkille voi lähteä vaikka suoraan sängystä. Ei tarvitse ähisten ja puhisten kiskoa sukkahousuja jalkaan ja ihan pihalla voi tepastella paljain jaloin. Se tekee hyvää varpaille, joskin sitten syksyllä saattaa edessä olla tenkkapoo, kun joku on käynyt kutistamassa kaikki jalkineet...

    Pirtin kissatkin ovat huomanneet, että kesä on.
    Ne livahtivat ovesta pihalle, kun menin sisälle Pirttiin. Taisivat ihan olla odotamassa, että joku tulisi. Jonkinlainen hippa niillä on menossa: kiipeävät vuorotellen pihakoivuun ja loikkaavat sieltä kuistin kaiteelle.
    Yritän maanitella niitä kermalla sisälle, mutta taitaa käydä niin, että joudun jättämään ne pihalle, kun tästä on lähdettävä eteenpäin.
    No, ne tietävät, missä on oikeat kissanpäivät, joten eivät ne Pirtistä kauas mene.

    Oikein leppoista kesäpäivää toivotellen: Vs
  11. Sataa täälläkin, ja me noudatamme Paulamarian isän neuvoa. Satakoon kaikessa rauhassa.
    Saattavat täydessä kukassa olevat tuometkin olla tyytyväisiä saadessaan vettä.

    Mekin olemme vaarin kanssa tyytyväisiä, kun ensimmäinen "virallinen" lapsenlapsi läpäisi kirjoitukset. Lakkiaiset siis on odotettavissa.
    OIkeastaan on aika mielenkiintoista käydä katsomassa, miten 50-luvulla rakennettu ja sen ajan mittojen mukaan suuri ja komea koulu on kasvanut ja paisunut.

    Ajoimme pari päivää sitten koulun ohi, enkä ole eläessäni nähnyt niin paljon mopoja, ja joukosta puuttui vielä ainakin meidän yhden lapsenlapsen sekä varmaan muutama hänen luokkatoverinsa mopedi. Luokan englanninlukijat ovat luokkaretkellä Lontoossa.
    Tyttö lukee myös saksaa, ja Berliiniinkin retkeilivät. Valitettavasti tytöllä oli juuri
    jokin ammatillinen(?!) tentti, eikä hän päässyt lähtemään.

    Olenkohan minä pöhkö vai onko systeemi hölmö, kun 16-vuotiaitten täytyy tietää, mitä isona tekee. (Varsinkin, kun ei ole takeita siitä, että onnistuu valitsemaan sellaisen alan, että sillä on töitä!) Lukiossa olisi kolme vuotta lisää miettimisaikaa, mutta neito on kuulemma kurkkua myöten täynnä varsinaista koulua... Mitähän minä olisin osannut siinä iässä valita? Onneksi ei tarvinnut.
    Sain juuri puhelun Suomi-neidon vyötärön kohdalta. Lämpöä päälle kaksikymmentä, ja aurinko paistaa.

    Paistaa se vielä risukasaankin, joten en ole kateellinen.
    Suloista suvea kaikille.
  12. Kaunista iltaa!
    Seuraavat sukupolvet kävivät kukistamassa mummun, tulivat ihan peräkkäin ja lähtivät myös peräkkäin.
    Nuorimmalla on huomenna englannin kokeet, ja keskimmäinen lentää tiistaina luokkaretkelle Lontooseen.
    Niin ne ajat muuttuvat: mummu oli viidesluokkalaisena luokkaretkellä Turussa ja ihan Naantalissa asti. Päivät oltiin niin turisteja, niin turisteja, ja jossakin retkeilymajassa yövyttiin - sen mitä nyt yöpymiseksi voi sanoa.
    Tapahtumien kertaamiseksi ja kikatukseksihan se yö meni.
    Johonkin kenkälaatikkoon on arkistoituna muutama valokuva, joista tärkein oli se, jossa parhaan ystäväni kanssa istuimme Kultarannan ikkunalaudalla.

    Lapsenlapsellamme oli selvästi matkakuume, ja kuumeessa on tytön vaarikin - ei kuitenkaan matka-...
    Miespoloinen oli kuuma kuin kekäle ja tärisi vielä kahdenkin peiton alla.
    Onneksi Burana näyttää auttavan. Nyt hänen otsansa ei enää ollut tulikuuma vaan aivan hikinen. Täytynee kohtapuolin mennä tyrkyttämään kuivaa pyjamaa.

    Eikä sitten muuta muin toivottavasti tauti ei ole tarttuvaa.
    Yrittäkää olla saamatta kuumetta ja nauttikaa keväästä.
    Moi!
  13. Katleija! Älä puhu puppua: et sinä mikään pitkävihainen ole.
    Kun minä änkesin tänne seitsenkymppisiin uutena ja outona, tein sinusta vahingossa kissanruokaa. Et sinä siitä kaunaa kantanut, vaan annoit heti anteeksi, kun pyysin.

    Tuo "Ilmoita asiaton viesti" vaikuttaa vähän samanlaiselta kuin liikennevaloissa se nappula, jota jalankulkija ajankuluksi voi painella. Siitä sitten saa sellaisen tunteen, että apostolinkyytiläinenkin pystyy vaikuttamaan liikenteeseen.
  14. - Päivää, pienet ystäväiseni, päivää jälleen, sanoi Markus-setä aikoinaan.
    Siteeraan nyt häntä osoittaakseni, että on meikäläinenkin ainakin penskana ollut "gyldyrelli". Tunnustan, että pidin joka toinen viikko lastentunnista enemmän ja joka toinen tietysti vähemmän. Suosikkiviikkoni oli se, jolloin tuli satukuunnelma.
    Mikki-Hiiri -lauluista minä kylläkin pidin. Jotakin on jopa jäänyt mieleenkin.

    Meillä ei ollut radiota, ja kävin naapurissa "kuunteluoppilaana".
    Se, että isä sodasta tultuaan hankki patteriradion, tuskin johtui samasta syystä kuin television osto meidän huusholliin. Meidän esikoisemme livisti testikuvan alkaessa naapuriin, sijoitti itsensä telkkarin eteen ja nautti kuvasta ja musiikista.
    Päivittäin jouduimme hakemaan hänet kotiin, ja kaikki muut kulmakunnan lapset olivat hurjina. Taas pilattiin heidän ilonsa. Esikoisemme tarttuva nauru oli kuulemma paras telkkariohjelma. Samaa vakuutti naapurin rouvakin, mutta meidän mielestämme jokin raja sentään piti olla. Naapuriin jäi riittävästi tv-katsojia, vaikka yksi kiikutettiinkin melkein korvasta kotiin.

    Meidän televisiosta tiedotti viidakkorumpu niin nopeasti, että jo seuraavana päivänä istui muuan pariskunta meitä odottamassa!
    He olivatkin tosi uskollisia vierailijoita. Valmiiksi olivat katsoneet, minkä ohjelman haluavat nähdä, ja siinä sivussa istuttiin töllöttämässä niin kauan kuin ohjelmaa riitti.
    Tallukoitahan me olimme, kun emme sanoneet jyrkästi EI.
    Ja jäihän jotakin muisteltavaa.
    Kun nyt sattuu niin, että en muista, mitä minun piti kirjoittaa.

    Ai niin: tämän päivän kasvioppitiedotus on, että voikukat ja käenrieskat täplittävät ruohikkoa keltaiseksi.
  15. Ihan oikea voitti.
    Aloittaja lienee erehtynyt kilpailun aiheesta.
    Nyt valittiin laulajaa eikä luuviulua rättimallien orkesteriin.
  16. Hauskaa huomenta.
    Minulla on menossa kuudes (6.) kahvimukillinen. Kaiken muun raihnaisuuden lisäksi piti iskeä kahvihampaan kolotus, eikä siinä muu auta kuin nautiskella kahvia niin kauan kuin kolotusta piisaa. Nyt kylläkin alkaa tuntua siltä, että kohta pursuaa kaffetta silmistä, korvista ja vissiin varpaistakin.
    Pitäisi varmaankin opetella nukkumaan vain, vaikka kuinka virkeänä ennen aamukuutta heräisi.
    Voisihan sitä lenkille lähteä, mutta tuntuu niin hölmöltä hortoilla tallaamassa nukkuvan kylän asfalttia. Jos heräisi parikin tuntia aikaisemmin, voisivat harvat silminnäkijät päätellä, että mummu kotiutuu yöjalasta.

    Kauhukseni huomasin, että olen pomppinut pystyssä reilut neljä ja puoli tuntia.
    Kahvittelun lisäksi en ole tehnyt muuta kuin yrittänyt lukea muuatta kirjaa, jotta vihdoinkin voisin palauttaa sen kirjastoon. Sillä on nyt jo jatkoaika.
    Jollakin lailla se on tapahtumaton, mutta kirjoitustyyli sopii erinomaisesti sisältöön.
    Kirjassa on 431 sivua, ja lähes kahdessa kuukaudessa olen lukenut 333.
    Tulisikohan energisemmäksi, jos alkaisi harrastaa urheilua; siis sittenkin sitä yöjuoksua ja mahdollisesti jotakin hyppylajia, vaikkapa syrjä...

    Kun tieto harrastuksistani leviäisi, muuttuisivat tämän kylän miehet hyvin urheilullisiksi ja alkaisivat treenata Bostonin maratonia varten tai muuten vain juoksisivat karkuun.
    Ja nyt taas tartun kirjaan!
    Heippa!
  17. Aamujen aamua!
    Olen varmaan ainakin kaksi tai kuusi kertaa ilmiantanut, että on ihanaa asua maassa, jossa on useampi kuin yksi vuodenaika. Eipä suotta sanota, että vaihtelu virkistää.
    Kun sitten tämän kauniin luonnon keskellä saa vielä kunnon kahvit ja täytekakkua, niin mikäpä täällä on ollessa ja eläessä.

    Tulkaa toisetkin ottamaan, etten minä yksinäni ahnehdi.
    SkillaNkin voisi vähän näpäyttää sormille, että stop, stop, muillekin on jätettävä.
    Kamalaa! Katitkin hermoilevat, että jääkö muille mitään.
    Joo, joo! Kyllä minä lähden, jos...
    Ai jaha! Kovin ovat kisulit jyrkkinä, kun eivät anna minun ottaa edes pienen pientä kakunpalaa evääksi kotimatkalle.

    Terveisiä kai sentään voin jättää ja toivottaa ihanaa päivää.
  18. Taivas on tasaisen vaalean haalea, mutta olen huomaavinani, että ilma kirkastuu.
    Ihan melkein liikutuin, kun herb ilmoitti lähtevänsä hankkimaan vaimolleen ruusua ja korttia. Aiotko lahjoa vaimosi förskottiin, vai vietetäänkö teilläpäin useampikin äitienpäivä? Meillä se on vain kerran vuodessa - toukokuun toisena sunnuntaina...

    Ja mitäs se Muori67 sotkee selviä tosiasioita!
    Kyllä se niin on, että jos pyykkipäivänä on pouta, pojat tykkäävät, mutta jos pyykkipäivänä sataa, tykkäävät RIKKAAT pojat.
    Tämän opetti minulle silloin, kun olin teini-ikäinen, ihana seinänaapurimme, joka oli reipas vanhapiika ja ainakin nelinkertaisesti sen ikäinen kuin minä.
    Ja viisas. Ja rehellinen. Ja asiallinen.
    Eräänä yönä meidän pihaamme ajoi moottoripyörällä kaksi miestä.
    Naapurissa oli omakotitalo, ja siellä asui asui neiti huvilanomistaja, joka kai nukkuikin ikkunan ääressä, koska hän oli havainnut yölliset tulokkaat.
    Aamulla neiti huvilanomistaja tuli kyselemään, mitä miehiä miedän nurkissa yöllä oli parveillut. Seinänaapuri ehätti ennen minua vastaamaan, että oli tuon tytön kanssa kirjeenvaihtoilmoitus lehdessä, ja nyt kävivät sulhaskokelaat katsomassa.
    Jessus, että neiti huvilanomistaja suuttui! Hän haukkui meidät, kun emme ottaneet häntä mukaan kirjeenvaihtoilmoitukseen.
    Seinänaapuri arveli, ettei siitä mitään olisi tullut, kun moottoripyörässä ei ollut sivuvaunua.
    Neiti huvilanomistaja lähti kiukusta pihisten kotiinsa, ja seuraavana päivänä yritin lohduttaa häntä, että yölliset kävijät olivat yrittäneet lainata rahaa isältäni.
    Varjelkoon, että huvilanomistaja raivostui.
    Niin että kyllä se rikkaitten poikien osuus pitää paikkansa. Olihan sekin totta, ettei siinä yöllisessä motskarissa ollut sivuvaunua.
  19. Jos tuota aloitusta ei ole lykätty tänne vain siksi, että näkisi miten tyhjästä nyhjästään pitkä ketju, on sen kirjoittaja täysin vailla omanarvontuntoa.
    Jos ei ole lattiarätti, ei kannata suostua rievuksi, johon mennen tullen pyyhitään kuraiset saappaat.

    Jos tarinasi on totta, tee pesäero mahdollisimman nopeasti !
    (Mieluummin jo eilen tai toissavuonna!!!!)
  20. Ei tässä tänäänkään kummempia kuulu. Näkyy sentään, vaikka päivä pilvinen onkin.
    Pihassa, kuusen juurella on talvisten aurausten jäljiltä vielä melkoinen lumikasa ja mahdottomasti hiekkaa. Onpahan sitten mistä ottaa tulevan talven liukkailla.

    Valittavat, että vapun jäljiltä on joka paikka täynnä roskaa.
    Yllättäen täällä on tapahtunut ihme: joku on kerännyt niityltä jok´ikisen karkki- ja jätski- paperin!

    Kyökissä laulaa muuan kotitekoinen supertenori sanoittamaansa ja säveltämäänsä laulua pullasta ja Ullasta. Taitaa Mr. Geellä olla kevättä rinnassa. Sen kunniaksi lähetän keväiset terveiset toiselle puolelle Pohjanlahtea.

    Paulamarialle lämpimät ajatukset ja mahdollisimman pikaisen paranemisen toivotukset. Aurinko alkoi juuri paistaa, joten aurinkoiset terveiset myös herra Ylikypsälle.
    Ja tietysti kaikille, jotka poikkeavat pirtissä ja/tai nurkkakaapissa.
    21. 42 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt