o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Minä olen synnynnäinen tosikko, en naurata enkä naura.
    Viimeksi nauroin silloin, kun kirkossa oli mielenkiintoinen konsertti, ja myöhästyin lähdössä.
    Harmistuneena päättelin, että kirkko olisi tupaten täynnä, eikä jäljellä olisi kuin takaosan seisomapaikkoja.
    Oikaisin puolijuoksua metsän kautta ja liukastuin lehmän jätökseen. Kyllä oli parhaan pukuni takamus ruskea ja lemu oli aitoa luomua.
    Ilahduin niin, että piti oikein ääneen nauraa. Arvelin, että varmasti tulisi istumatilaa yhdelle, ja niin tulikin!
  2. Päivää vaan, vaikka paistaakin. Pakkasta lähes 16 astetta. Puoliso kävi juuri laittamassa auton naurun päähän ja kertoi todenneensa, että taas on talvi.
    Lueskelin rästiin jääneitä tekstejä ja mieleeni tuli Korpikirjailijan kuvauksesta, että minkähän lainen Pirttimme olisi, jos kaikkien mielikuvat yhdistettäisiin! Olisi vain kirjailija reipaasti tullut perille asti eikä pelkästään valoja katsellut. Kyllä tänne olisi mukavasti mahtunut. Toisaalta onhan se niinkin, ettei mielenkiintoista kirjaa malta kesken jättää. Tulet sitten, kun olet Dorritin loppuun lukenut ja muilta kiireiltä kerkiät.

    Minulla on 53 minuuttia "armon aikaa". Vartin yli yksi lähdetään kuulemma asioille.
    Jotenkin se lähteminen joskus tuntuu vastenmieliseltä, ja rupesin epäilemään, että erakoitumiseni on alkavan Alzheimerin oire. Tulostin netistä testin ja yllätys, yllätys! Vaikka ihan rehellisesti vastasin kysymyksiin, tulos oli loistava! Ettei vain tämäkin testi ole samanlainen kuin se, johon arvauskeskuksemme muistihoitajan luona vastasin. Muistissani ei ole mitään vikaa, mutta mitähän varten aina unohtuu kotiin jokin paperi tai pyöräkassi tai jotakin, joka pitäisi ottaa kauppareissulle mukaan? Ja entäs ne nimet! (Omani olen vielä toistaiseksi muistanut, ja lunttaamatta tulevat perheemme jäsentenkin nimet mieleen.)

    Jaaha, kello näyttää kiristävän vauhtiaan. Kupposen kuumaa kyllä juon ennen kuin menen tuonne pakkaseen. Ja kissatkin tulivat silityttämään itseään.
    Pai pai ja bye bye!
  3. Miten tuolla H* tähdellä on melkein neljännesvuosisadan ikäinen lapsenlapsi?!
    Minä olen häntä paljon vanhempi, mutta vanhin biologinen lapsenlapsi on vasta 17 vee.
    Tosin meidän jälkikasvumme oli ihan aikuisen iässä akoittuessaan.
    Pelkäsin jo, että paikallislehdessä pitää ilmoittaa, että saatavana ihanat appivanhemmat - kylkiäisinä kaksi alle parimetristä poikaa.
    Nyt ovat poikien tyttäret (17 ja 15) vaariaan pitempiä. Mummusta ei puhuta mitään. Taputetaan vain päätä ja kysytään että mitäs pätkä.

    Ja sitten asiasta kolmanteen tai kuudenteen:

    Ne 36-numeroiset kippurakärjet kannattaa viedä pankin tallelokeroon. Ne nousevat vielä arvoon arvaamattomaan siinä vaiheessa, kun vauvat syntyvät isojalkaisina. 40-numeroisia vauvantossuja hankkiessaan äidit ihmettelevät, että onko tosiaankin ollut aika, jolloin 36-numeroiset jalkineet ovat mahtuneet aikuiselle naiselle ja hän on vieläpä pystynyt tanssimaan ne jaloissaan!

    Olen pahoillani, että Puskasuleima oli pahoittaa H*:n mielen. Otan hänet puhutteluun. Pitäähän tuon ikäisen ihmisen oppia muotoilemaan lauseensa niin selkeästi, ettei tule epäilyksiä siitä, kumpi ei pidä vettä eikä soi, H*:n pää vai kuhmuinen sinkkiämpäri.
    Toivottavasti kuhmut ovat vain ämpärissä ja sen sisällä ollut pää ihan kuhmuton.

    Olipa muuten hilpeät hipat! Meikäläinenkin tanssasi rytkypolkkaa muistamatta polvea ja nilkkaa. Unohtui jopa sekin, etten edes osaa polkkaa. Rytkyt kylläkin ovat tuttuja.
    Kiitokset mukaville juhlijoille ja ennen kaikkea urhoollisille herroille, joita muuan samovaari väenväkisin väänsi parketille.
  4. Nappasin tuosta ovipielestä pönttöpään mukaani, ja valtuuskuntaan tunki väkisin yksi mieskin, joka välttämättä halusi halata SkillaNia.

    Niin, rakas SkillaN!
    Meillä on kunnia ojentaa Sinulle tämä Punaisen Neilikan Kuppikunnan Ansiomitali Teenlehtien kera tunnustuksena siitä, että olet ensinnäkin avannut tämän kahvilan ja toiseksi menestyksekkäästi jaksanut emännöidä sitä vuosikaudet.
    Sallinet, että jatkuvaa menestystä sekä Sinulle että Kahvipirtille toivottaen ripustan tämän mitalin kaulaasi.
    Ja nyt halataan.
    Ota, Hintriikka, se pöttö päästäsi, ettet kolhi juhlakalua.
    Ovensuuherra saa myös halata, mikäli Emäntämme sen sallii.

    Oikein unohtumatonta iltaa!
  5. En viitsi märistä, että eilen ja tänään on ollut joku passintarkastaja S24:n rajalla, enkä ole päässyt sisään. Johtuu vissiin siitä, ettei uuteen passiini löytynyt millään sormenjälkeä.

    Täällähän on jo eilen ollut ilo ylimmillään, mutta pakko teidän on jaksaa tänäänkin, kun se mitali on vihdoinkin valmis.
    Etsin kaikkialta Punaisen Neilikan potrettia, mutta eihän kukaan tiedä, miltä tämä tunnettu seikkailija näyttää, joten oli pakko tyytyä neilikan kukkaan. Tuossa se nyt törröttää kahvikupin korvassa, ja kumpikin on melkein aidon kokoinen.
    Mitali on nimittäin halkaisijaltaan kymmenen senttiä, ja siinä on sentin leveä kultapitsireunus. Näin isoon mitaliin ei riitäkään mikään kankaanpala killuttajaksi.
    Sen tähden siinä on valkoinen nauha, jolla mitali ripustetaan kaulaan. Nauhassa on sinisin kirjaimin teksti: Punaisen Neilikan Kahvikuppikunnan Ansiomitali Teenlehtien Kera.

    Teenlehdet tuottivat vähän ongelmia, mutta sitten ajattelin, että mitä tässä nuukaillaan!
    Ojennetaan mitalistille kokonainen paketti parasta kiinalaista teetä.
    Nyt vain pitäisi valita henkilöt, jotka arvokkaasti luovuttaisivat SkillaNille sekä mitalin että teepaketin. Vähintään kaksi mutta mutta useampikin voisi valtuuskuntaan kuulua. Kyllä sankaritar on montakin halausta ansainnut.

    Ja Marja-Liisalle terveisiä: Tottakai sinä otat ukkosi mukaan. Mr Greengrasskin on kaikissa bileissä pyörinyt jaloissa, anteeksi, parketilla. Kyllä hän tänäänkin änkee mukaan.

    Ehtoolla siis tavataan!
  6. Pysytäänpäs asiassa! Tämä mitali on juhlallinen juttu! Mitä siitä tulee, jos minä kohellan ja Puskasuleima pöheltää omiaan, mitä häh!
    Mitalin suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa tarvitaan taiteilijaa, joka osaa piirtää muutakin kuin tikku-ukkoja. Sellainen meillä onneksi on: Ynnämuu.
    Sanallisesta arvokkuudesta vastatkoon sanavalmis henkilö: Hintriikka*
    Omalta ja Puskasuleimankin osalta ehdotan, että SkillaNille myönnetään Punaisen Neilikan Kahvikuppikunnan Ansiomitali Teenlehtien kera.

    Esitän, että Ym. ja H* pistävät välittömästi toimeksi, sillä aikaa on enää kolme päivää.
    Samalla toivon, ettei kukaan vahingossakaan lipsauta suunnitelmasta sen kohteelle, jotta se olisi Nuutinpäivätanssien Suuri Yllätys.
  7. on sellainen nappula, jota kerran painamalla pääsee koko rimpsun loppuun.
    Eiköhän tuo ehtoisa emäntämme taas siinä parinsadan korvissa kilpeä kiillota.
    Toisaalta Pirtissä on vielä joulukuusikin, ja taitaa pysyäkin Nuutin-päivän kekkereihin asti.
    Surut pois ja kukka rintaan eli tervetuloa valssaamaan!
  8. Kun on ikänsä töitä tehnyt ja veroja maksanut, ei liene kovinkaan suuri vääryys, jos ottaa vähän rennommin. Tuskin täällä kovin ökyrikkaita on. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että tiukoille vetäisi, jos olisin yksin. Tosin ei tässä kaksinkaan eläkkeissä hurraamista ole. Vaikka nyt eletäänkin euroaikaa, on edelleen pidettävä tarkan markan linja. Jo lapsuudenkodissa opimme, että on yritettävä säästää sukanvarteen edes jonkin verran pahan päivän varalle.

    Sekin on kotoa opittua, ettei huutele kylillä kaikkia kotiasioita.
    Oletan, että melkien jokaisella on elämässä törmännyt kipeisiin asioihin, mutta kun ne on ohitettu, ei mielestäni ole mitään syytä levitellä näillä palstoilla ikäviä muistoja. Useinhan arki on muutenkin harmaa, ja varmuudella elämässä vieläkin tulee eteen vaikeuksia ja suruja. On kuitenkin olemassa asioita, joista voi sydämensä kyllyydestä iloitakin.

    Elämä on luotu elettäväksi päivä kerrallaan. Sitä saattaa näillä kymmenillä olla enää hyvinkin vähän jäljellä.
    Enää ei jaksa olla kovinkaan konkreettisesti kantaa ottava. On sitä marssittu sotia vastaan, kerätty nimiä adresseihin ja otettu aktiivisesti osaa ja kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Ei se varmasti ole turhaa ollut, mutta aika aikaa kutakin ja kukin voimiensa mukaan.
  9. Usvaista aamupäivää!
    Jokohan rupeaa kesää tekemään, kun mittari näyttää nollaa.

    SkillaN on hypännyt Pegasosksen selkään ja runoillut aamun avaukseksi. Siitä se lähtee! Mistäpä tietää, vaikka SkillaNista tulisi seuraava entinen tuleva Nobel-kirjailija. Tervetuloa joukkoon!
    Pöytälaatikkokirjailija olisi paljon romanttisempi nimitys kuin tietokonekirjailija, mutta on tästä tietokoneesta se etu, että tilaa säästyy ja korjaukset on helppo suorittaa.

    Eipä sillä eikä sen puoleen, kyllä minulla on kaapeissa mappikaupalla omia hengentuotteitani.
    Aikoinani aloitin joulusiivouksen tutkimalla mitä papereita voisin heittää pois, että senkin hyllyille tulisi lisää tilaa. Viikoloppu siinä vierähti, kun istuin senkin edessä polvillani ja lueskelin aikaansaanoksiani.
    Sunnuntai-iltana sitten kannoin roskikseen ne kaikki kaksi-kolme arkkia, joista raatsin luopua.

    Puoliso ilmaantui ilmoittamaan, että lömpötila on noussut. Plussaa on peräti 0,3 astetta!
    Mitenkähän minuun jäälyhtyjeni tekemisen käy? Pitääkö ruveta pyörittelemään lumipalloja ja tehdä lumilyhtyjä? Jäälyhtyjen kanssa pääsisi helpommalla, mutta ehkä voidaan järjestää lumilyhtytalkoot.
    Onko vapaaehtoisia?
    Jos on, niin arv. vast. Kahvipirtin vieraskirjaan nimim. "tumput märkinä tai suorina".
  10. Eli suomeksi: aika on suhteellista, toisen mielestä pitkä ja toisen mielestä lyhyt.
    Kun katson taaksepäin, ovat vuodet menneet tosi nopeasti. Toisaalta mitä kauemmas lapsuudesta aika vierii, sitä selvemmin tulee lapseksi jälleen; on kanttia antaa periksi ja leikkiä.

    Eilen teimme pojanpojan kanssa A3: arkeille kaksi peliä, ja tänään poika tuli uudelleen
    pelaamaan. Kun kyllästyimme nopan heittelemiseen, keksimme uuden leikin. Vaari arveli, että meillä oli pojan kanssa valehtelijoitten klubi, mutta me isottelimme muuten vain puhumalla puuta heinää. Minä kehuin ostavani Kiinan muurin, mutta poika sanoi jo ajat sitten tilanneensa sitä kaksi kilometriä kotipihaansa. Leikki oli mahdottoman viihdyttävää, mutta taisin jäädä toiseksi, kun poika kertoi onkineensa virvelillä Titanicin merenpohjasta.

    Voitostaan riemuitseva poika näytti, miten tanssitaan ripaskaa, ja hän tosiaankin osasi!
    Me vaarin kanssa hyräilimme Kalinkaa ja löimme käsillä tahtia. Ylpeä isoisä kehaisi, että poika tulee häneen, ja tottahan se onkin, että Mr G muutama vuosikymmen sitten koikkelehti komeasti ripaskaa. Muuan naapurin rouva osasi myös ripaskaa, eikä taloyhtiössämme sellaisia pippaloita ollut, etteivät nämä kaksi olisi pistäneet yhdessä kalinkaksi.

    Minä pistän nyt kalinaksi. Menen kyökkiin hoitamaan käsiäni ja ihmettelemään, mistä noita tiskejä oikein tulee...

    Illan rauha kun maan syliin sulkee, sulkekoon samalla teidät oikein hellästi.
  11. Täällä on etupäässä "mainostettu" hulluja mummoja.
    Asuimme aiemmin rivitalossa, jossa oli hullu papparainen. Hän kuvitteli olevansa koko talon omistaja ja käyttäytyi sen mukaan. Ensin hän otti silmätikuiksi ne perheet, joissa oli teini-ikäisiä poikia. Hän oli lapseton ja raivosi jopa omakotitalossa asuvalle rajanaapurille, jolla oli kaksi poikaa.
    Veljensä pojasta hän sanoi, että jos "miun poika sanois miulle vastaan, niin mie iskisin nii, jotta seinään jäis vaa märkä läntti!"
    Papparaisen seinänaapuriksi muutti miellyttävä nuori perhe, jolla oli kolme reipasta ja mukavaa lasta. Lasten isä joutui työnsä takia matkustelemaan paljon ulkomailla, mutta rahan asemesta hän piti vapaapäiviä. Sekös otti "isäntää" koppaan. Hän haukkui uuden naapurimme oppiarvoja myöten. Kyllä sitä laiskoteltiin ja oltiin lasten kanssa, kun oli titteli! Siihen uusi naapurimme oli vastannut, että sen tähden hän on opiskellut, että hänellä olisi mahdollisuus viettää vapaa-aikoja lastensa kanssa.
    Onneksi(!) papparainen vihdoin oli riidoissa kaikkien talon asukkaitten kanssa siinä määrin, että hän myi osakkeensa ja muutti kotiseudulleen.

    Kun omat pentumme muuttivat pesästä, alkoi asuntomme olla turhan suuri, ja kolmisen vuotta sitten myimme sen ja muutimme kerrostaloon. Tämä on kylän parhaalla paikalla: lyhyet matkat kirjastoon, terveyskeskukseen, kauppoihin ja linja-autolle. Samalla tämä on kuitenkin sen verran sivussa, että ympäristö on rauhallinen ja kaunis suurine tontteineen ja monenlaisine puineen.
    Talon asukkaat ovat hiljaisia, eikä heitä juurikaan tapaa. Ennestään tunsimme täältä kolme ihmistä, ja nyt olemme hyvän päivän tuttuja parin-kolmen muun henkilön kanssa.
    Vaikka täällä asuukin jonkin verran vanhoja ihmisiä, kyttääjiä tai valittajia täällä ei ole.

    Kerrostaloetiketti tuottaa vähän ongelmia. En tiedä, kuka on naapuri tai kuka pihan kautta oikaisija. Olen varmuuden vuoksi tervehtinyt, kun joku tulee pihalla vastaan. Jotkut vastaavat, jotkut eivät.
    Rivitalossa oli sellainen tapa, että kun ensimmäisen karran tultiin vastakkain uuden tulokkaan kanssa, sanottiin päivää, esittäydyttiin ja toivotettiin tervetulleeksi. Ja sellaista herraa tai narria ei taloomme muuttanut, että häntä olisi teititelty.
  12. Sisareni perheen asuintalossa oli jatkuvasti valitettu metelistä, kolinoista ja tappeluista, mutta syyllisiä ei löydetty. Epäilykset kohdistuivat sisareni yläpuolella asuneisiin, mutta poliisien soittaessa asunnon ovikelloa, ei meteliä kuulunut mistään. Asunnon vuokralaiset olivat kauhistuneita ja valittivat, että hirveää elämää pitävät heidän alapuolellaan olevan huoneiston asukkaat. He olivat ylettömän kiitollisia, että häiriöön vihdoinkin puututtiin.
    Poliisit soittivat sukulaisteni ovikelloa. Olivat jo ennenkin pariin kertaan soittaneet pääsemättä sisään. Se oli poliisien mielestä niin epäilyttävää, että nyt olisi lankoni pitänyt lähteä poliisilaitokselle kuulusteltavaksi.
    Perhe oli juuri kymmenen minuuttia aikaisemmin kotiutunut kolmen viikon matkalta. Lanko esitti virkavallalle matkatoimiston paperit, passit ja lentoliput, joista näki, että he olivat samana päivänä lentäneet Samarkandista Moskovan kautta kotiin koneella, joka oli laskeutunut noin tuntia ennen poliisien saapumista.
    Hetken kaiveltuaan löysi sisareni vielä taksikuitinkin lentoasemalta kotipihaan.
    Poliisit pyytelivät noloina anteeksi erehdystään, ja lanko pyysi heitä jäämään kahville. Kumma kyllä, poliisit jäivät odottamaan kahvin valmistumista. Kun he sitten istuivat hörppimässä kahviaan, alkoi yläkerrassa mekkala. Nainen kiljui ja mies karjui ja tavaroita heiteltiin.

    Tällä kertaa oikeat syylliset jäivät kiinni "rysän päältä", vaikka mekkala hiljenikin sen jälkeen, kun poliisit olivat pitkään kilistelleet ovikelloa ja vihdoin hakeneet talonmiehen avaamaan oven yleisavaimella.
  13. Mitähän varten sen julkistaminen on aina vain tapeetilla? Entä ne monet muut listat?
    Aikamoinen vyöry siitä syntyisi, jos tasapuolisesti ruvettaisiin kaivelemaan kuka minnekin päin
    on tietoja jaellut.
    Voiko siihen listaan edes luottaa? Ettei vain kävisi niin kuin Rusin tapauksessa.
    Mistä sen tietää, vaikka kaikki Länsi-Berliiniin matkustamisen vuoksi DDR:n läpikulkuviisumin hankkineet olisivat sillä listalla; puhumattakaan heistä, jotka matkustivat DDR:n kylpylöihin!

    Minusta voisi helposti tehdä Bulgarian agentin; olenhan siellä lomaillut parikymmentä kertaa.
    Hienossa seurassa olisinkin. Onhan presidentti Kekkostakin väitetty Neuvostoliiton vakoojaksi!
  14. Pimeää on, ja ilmakin on lämmennyt. Toivottavasti ei tule vesikeli. Silloin käy jäälyhdyille kehnosti. H* taitaa ruveta meikkaamaan, kun sinkkiämpäriä havitteli. Esikoiseni sanoi jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. että minusta saa vähällä paklaamisella hyvän näköisen: ämpäri päähän vain ja kaulaa myöten Vantaaseen.
    Tulenlieskat arvuutteli asuaan. Olin melko varma, että merirosvohan siitä sukeutuu, mutta sitten huomasin mustan silmälapun puuttuvan. Nyt en arvaa arvata yhtään mitään.
    Mitäs Lokari-X sillä tarkoittaa ettei ole tanssinut Pirtissä pitkään aikaan? Vastahan minä pääsiäispippaloissa raahasin hanttiin panevan miehen parketille, ja kyllä se minun mielestäni tanssia oli. Eri asia sitten on, oliko tanssikavaljeerini Lokari!

    Paulamaria pitää nyt tiukasti pään tyynyssä, peiton korvilla ja ottaa kiltisti tohtoritädin määräämät tropit että paranee perusteellisesti Nuutin juhlintaan. Eli pikaista paranemista rouva Ylikypsälle ja paljon terveisiä myös herra Ylikypsälle.

    Ja ämpärikaupalla terveisiä koko poppoolle!
    Ja kiitokset aamukahvista!
  15. Mitä, jos järjestettäisiin karnevaalit?
    SkillaNin asu olisi siihen tilaisuuteen onnen omiaan. Minä voisin pukeutua samovaariksi: pannumyssy päähän, käsiin patakintaat, päälle miniän lahjoittama pitkä essuhame ja jalkoihin Mr. Geen Reinot, jotta tulisi vaaritunnelmaa.
    Samoilisin sitten tyylikkäänä ympäri Pirttiä.

    Varjo-olentoni saisi lainaksi villamyssyni, ja hän voisi pusikossaan urkkiessaan ja kurkkiessaan leikkiä villamyssymissiä, eikä tulisi vilukaan.
    Voisin antaa hänelle tunnelman lisäämiseksi muutaman kynttilän, ja kynttilöitä aion tuoda Pirttiinkin. Jos vaikka tekisin kaikkiin ämpäreihin jäälyhtyjä, niin kyllä olisi juhlapaikka komeasti valaistu.

    Lähdenkin heti kaivamaan kellarikomerosta niitä ämpäreitä, jotgen heippa vaan ja rattoisaa päivää!
  16. En ymmärrä, miksi Ruunen keräilyerät säikyttäisivät joitakuita kirjoittajia, ellei kirjoittaja (09:05) tarkoita palstahäiriköitä. Jos on puhtaita jauhoja pussissa, ei pitäisi olla pelättävää, vaikka mielipide olisi aivan päinvastainen kuin joillakuilla toisilla. Siis asiallinen mielipide, ei sangollinen törkyä.

    Minunkin mielestäni on syytä antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta orjantappurat ja ohdakkeet olisi syytä kitkeä. Nokkosista tulee hyvä keitto, mutta palstasoppaan ne eivät kuulu.
  17. Täällä oli laajalti ahdasmieliseksi ja ankaraksi tunnettu kirkkoherra.
    Kerran oli televisiossa keskustelu, jonka aiheena oli käyttäytyminen ja pukeutuminen kirkossa. Kirkkoherra oli kutsuttu yhdeksi keskusteluun ilmeisesti kaikkein vapaamielisimmän vastaväittäjäksi.

    Kuinka ollakaan, kirkkoherra osoittautui erittäin lempeäksi ja laajasydämiseksi;
    hän jopa oli ainoa, joka olisi sallinut naisten tulevan shortseissa ehtoolliselle!

    Uskon, että keskustelun juontajan ja meidän lisäksemme jäi ainakin paikkakuntalaisilta suun auki hämmästyksestä!
  18. Ostamattomuuspäätöksistä huolimatta nyt tuli asiaa kirjakauppaan!
    Kiitos ja huomenta kaikille.

    Se, mitä minä olin aikeissa tehdä, rikkoo tunnelmaa, mutta käykääpä joutaessanne:
    https://kielikeskus.jyu.fi/opetus/kirjoitusviestinta/kielikukkasia-osa-4

    Taitoni ei riitä rustaamaan tuota osoitetta sellaiseksi, että klikkaamalla pääsisi perille, mutta yhdeksän sivullisen(?!) joukosta löytynee jokaiselle jotakin naurettavaa.

    Terveisin: Vs
  19. Huomasin tuolla etusivulla nimen Elmeri. (Johan SkillaNkin ennätti hän onnittelemaan)
    Nimi toi mieleeni muistuman niiltä ajoilta, kun olin teini-ikäinen.
    Kun äiti herpaantui minun kanssani, hänellä oli tapana todeta, että toi tyttö on ihan Maijan tai Rosan näköinen. Suuttumuksen tilan osoitti se, olinko äidin sisaren vai isän sisaren näköinen.

    Eräänä päivänä äiti kipinöivän kiukkuisena väitti minua Elmerin näköiseksi.
    Kun hän sitten oli rauhoittunut, uskalsin esittää kysymyksen: - Anteeksi, mutta kukahan se Elmeri on?
    Siihen äiti: - Mistä minä kaiken maailman Elmerit tunnen!
  20. Ei terveyden kanssa ole leikkimistä, eikä se varsinkaan ole naurun asia, mutta joskus elämän suuret totuudet kuulostavat hauskoilta. Hymyn toi huulille Ynnämuun toteamus, että parempikuntoisena on helpompi sairastella!
    Sopiiko, että otamme sen meidän perheemme motoksi, kun tässä yrittelemme aloittaa rapakuntomme tuhoamista?

    Uudenvuodenpäätöksiä emme tehneet. Pitämättä ne kuitenkin jäisivät. Tinaa kylläkin valoimme, ja minä sain joko neitsyt Marian tai viikinkiveneen. Mr. Greengrasin klönttiä ei pysty millään tulkitsemaan, mutta sen lisäksi hänen tinastaan irtautui intialainen tanssijatar. Rahaakin hän sai enemmän kuin minä, ja ainakin se on totinen totuus. Minulla on pienempi eläke!

    Täällä köpöttelee muutama naapuriston pappa kävelysauvoineen, mutta en saa Mr. Geetä millään tarttumaan sauvoihin. Hän ei suostu uskomaan, että niistä on yllättävän suuri apu ja helpotus särkeville lonkille ja jaloille.
    Epäilen, että kysymyksessä on sama ilmiö, jota kummitätini poti, kun yritimme suositella hänelle rollaattoria. Täti totesi, että on niitä Nokiallakin näkynyt, mutta ne ovat etupäässä vanhojen ihmisten. Ei tainnut täti olla vielä paljonkaan päälle kahdeksankymmenen...

    Hei! Ruutu meni pimeäksi, ja ennätin jo luulla, että taas on teksti avaruudessa, mutta eipä ollutkaan.
    Ehkä se olikin valomerkki. Siispä kokoan luuni ja lumppuni ennen kuin bittiportsari heittää minut ulos.
    Kuten sanottu: hauskaa päivää!
    21. 60 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt