o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Ei tästä mitään kauhukokemusta ole tullut. Johtuu varmaan siitä, että vuosikymmeniä on ollut hiljalleen aikaa sopeutua.
    Kohdallani pitää paikkansa, että jos ei elämässä muuta opi niin ainakin hiljaa kävelemään. Askel on lyhentynyt ja vauhti hidastunut, mutta nythän sitä on aikaa katsella luontoa ja taivastella pilviä.

    Kaikenlaisia kremppoja tulee, ja ne tuovat uusia vaivoja tullessaan.
    Kuolemakin on päivä päivältä lähempänä, mutta ei sitä kannata jäädä odottelemaan; sehän tulee varmasti sitten kun on tullakseen.
    Kun kerran on vielä elossa, kannattaa elää niin kauan kuin henki pihisee.
  2. Iltapäivää.
    Istuin auringonpaahteisella parvekkeella lukemassa, kun yhtäkkiä tuli vilu.
    Aurinko oli pudonnut jonnekin mustien pilvien loukkoon, ja sää näytti sellaiselta, että kohta olisi tulossa vettä ja rankasti.
    Säntäsin sisälle ja ilmoitin, että kohta sataa vettä. Mies vilkaisi ikkunasta ja sanoi: - Se on lunta.
    Toden totta! Oli niin mahtava lumipyry, että pihatietkin olivat jo aivan valkoiset. Nyt lumi on taas sulanut, ja taivaallakin on enemmän sinistä kuin sadepilviä.

    Ja sitten vähän kapustasta ja kaavelista:
    Borsh on minun suosikkisoppani. Pääsin sen makuun neuvostoliittolaisissa ravintolavaunuissa, ja ainakin aikoinaan Viipurin asemaravintolassa oli maailman paras borshi. Ihan tulee sitä ajatellessa vesi kielelle. Kyllä minä olisin kauhonut sitä vaikka suoraan kattilasta tai ainakin tilannut toisenkin annoksen, jos olisin kehdannut.

    Kaavelia tarvitsen joskus leipoessani. Terveisiä vain Pirtin Järjestyskaulimelle!
    Taikinaa tehdessäni sain aina palkaksi turvonneet ranteet, kunnes miniä lahjoitti minulle oman taikinakoneensa. Kyllä nyt pääsee helpolla!
    Kehuin pojanpojallekin kuinka ihana äiti hänellä on, kun minun ei tarvitse kipein rantein pullataikinaa alustaa.
    Siihen pojanpoika: - Meillä on nyt tehokkaampi ja modernimpi, mutta kyllähän tuo teille kahdelle välttää.
    Nauratti hänen pikkuvanhat juttunsa, mutta juuri ja juuri pystyin totisella naamalla myöntelemään, että riittäähän se.

    Ja tämä varmaan riittää tähän satsiin.
    Oikein mukavaa ehtoopuolta.
  3. viisi senttiä euron.
    Meillähän ei senttejä eikä kaksisenttisiä käyttörahaksi tunnusteta. Ennen ei pennejä enää noteerattu, viisipenniset sentään kelpasivat.

    Ja sitten vähän vastinetta varjo-olennolleni:
    Olet, retale, puolueellinen! HiljaiNen Rva saa rauhassa kutoa sukkaa, mutta minun rusinapullittamiseni tekee minusta rikkurin.
    Kumpikin on eräänlainen harrastus, eikä sellainen ole lakonalaista työtä.
    Jos leipominen on, niin miten ihmeellä sinä Pirtistä palattuasi söit ainakin viisi rusinapullaa?
    Mietihän sitä!

    Hiljaiselle Rva:lle sellaisia terveisiä, että kirjoittele sinä edelleenkin reippaasti.
    Eihän meidän tarvitse olla samasta muotista valettuja.
    Pääosin täällä on pelkästään laidasta laitaan mukavia ihmisiä. Ei se Puskasuleimakaan kenkkuile muille kuin minulle. Jos hän pahaksi äityy, hillitsen hänet asettamalla muutaman viikon karenssiin.

    Ja nyt töllöttämään! Moikka!
  4. Rudolf Koivun satukirjakuvitukset ja Jenny Nyströmin joulukortit!
    Ei tarvitse kuin mainita tekijän nimi, ja kuvat alkavat kulkea mielessä väreineen päivineen.
  5. tuli tyhjä muki kourassaan pyytämään, että minä lähtisin Pirttiin keittämään aamukahvin.
    Sääliksi kävi noin avuton mies, ja nyt on sitten kahvi valmis.
    Tervetuloa aamukahville!

    Olen muorin kanssa samaa mieltä siitä, että aidot villasukat toimivat levottomien jalkojen rauhoittajina. Olen huomannut, että se ilkeä käärme, joka alkaa varpaista ja kiemurtelee selkärankaa pitkin on pysynyt poissa sen jälkeen, kun Mr. G toi Tallinnan-tuliaisina oikein kunnon pässin-pökkimästä langasta käsin kudotut villasukat.
    (Puupää on ihana asia! Nytkään ei tarvinnut edes tuolilta nousta, kun koputin maalaamatonta puuta.)

    Tässä on nyt olevinaan muuta menoa, joten toivottelen vain rauhaisaa pyhäinpäivää.
  6. ja meille. Pilviäkin tosin on, mutta sininen on ihan taivaansinistä.
    Olisikohan komea ilma uuden pirtin kunniaksi? Onnea, iloa ja auringonkiloa Kahvipirttiin!

    Ja sitten kiitokset Rouva Ylikypsälle ja Marja-liisalle lintukirjatiedoista. Itse tykönäni olen salaa epäillyt samaa kuin Hintriika, sitä västäräkkiä nimittäin mutaatioksi. Eläinkunnan rasismin olin kokonaan unohtanut, mutta olen siitä kyllä joskus kuullut kerrottavan. Elämä on kovaa.

    Oikein kovaa se on muori67:llä. Että joku rontti on kehdannutkin käydä muorin maitopurkilla, ja muori-parka joutuu taas kipeän koipensa kanssa ravaamaan edestakaisin kuusi kerrosta.
    Etkö voisi soittaa jollekulle ystävällesi, että tämä toisi riittävän pitkän ja vahvan köyden, jonka varassa laskisit ostoskorin, kauppalapun ja rahat vaikkapa keittiön ikkunasta. Tämä ystäväsi kävisi sitten kaupassa, ja sinä hinaisit korin ostoksineen sinne kuudenteen kerrokseen.

    Mistähän muuten on tullut se väittämä, että pojasta polvi paranee? Kokemuksesta tiedän, että ihan on perätöntä puhetta. Minullakin on peräti kaksi poikaa, mutta yhtään ei ole polvi paremmaksi tullut!
    Onneksi en asu kuudennessa kerroksessa.

    Tuohon omahyväiseen toteamukseen päätän tällä kertaa ja hyökkään tuoreitten pusujen kimppuun.
    Oikein pyhää pyhäinpäivää!
  7. Huomenta!
    Kosteaan aamuun on heräilty ilmeisesti vähän joka puolella. Onneksi ei ole kylmä.

    Olet sinä, Muori67, varsinainen sisupussi. Minä asun ensimmäisessä asuinkerroksessa, mutta puolikuolleena olen joskus raahannut itseni ja isommat ostokset kotioven taakse.
    Pahoittelit, että jokin ohjelma jäi näkemättä. Jos tarkoitat Neuvostoliiton ihmiskokeita, et menettänyt mitään. Se oli vähän samantyyppinen tarina kuin iltapäivälehdissä lööpit, jotka suorastaan huutavat skandaalia, ja koko juttu on yhtä tyhjän kanssa.
    Enemmän olisivat saaneet mainostaa Ulkolinjan klo 22 alkanutta ohjelmaa. Sitä paitsi se olisi saanut olla parempaan katseluaikaan. Se tulee uusintana maanantaina 8.11. klo 22.40 ja on katsomisen arvoinen, vaikka olisi Israelista mitä mieltä tahansa.

    Lentelen tässä asiasta kolmanteen. Pitäisi löytyä lintuasiantuntija, kun pihassa on monena päivänä pyrähdellyt ja pyrstöään keikutellet ilmiselvä västäräkki, jolla on valkoinen pyrstö.
    Västäräkin pyrstöhän on musta. Olen eläinkirjasta ja lintukirjasta tutkinut, mutta moista ei löydy kummastakaan.
    Sekin vähän ihmetyttää, minkä tähden tuo lintu ei ole muuttanut muitten västäräkkien mukana. Valkoisen pyrstönsäkö vuoksi se aikoo talvehtia täällä!
    Jos joku osaa kertoa, minkä merkkinen västäräkki on kysymyksessä, olen mahdottoman kiitollinen vastauksesta.
    Samaan syssyyn otan kiitollisuudella vastaan myös suosituksia kunnon lintukirjoista; sellaisista, jossa linnun koko ilmoitetaan sentteinä eikä mainita, että se on isompi kuin punatulkku mutta varista pienempi.

    Ja nyt minä lentelen maksamaan vinon pinon laskuja.
    Hyvää päivän jatkoa koko porukalle!
  8. Ja oikein hyvää huomenta kaikille.
    Tänään ei ole Esterin-päivä. Ei siis juhlintaa, joten sateen jumalatar Ester on jo yöllä aloittanut työnteon. Vettä tulee, että ropina käy.
    Katuvaloista huolimatta on pilkkosen pimeää.
    Tällaisena aamuna osaan olla onnellinen, ettei tarvitse lähteä leipäpuun alle.
    Aloitin päiväni kaikessa rauhassa lukemalla meri-kukan tekstin. Anteeksi mahdottomasti, mutta nauramatta en voinut olla, kun sieluni silmin katselin meri-kukan kutomista ja purkamista.
    Hyvä, etten pullaan tukehtunut!

    Tässähän tätä aamunavausta meikäläisen osalta jo olikin.
    Rattoisaa päivää kaikille!
  9. Mikä ihme tässä oikein on, kun tekstini taas lehahti ties minne. Mahtava mainos vain ilmestyi sen paikalle.
    Niin että hauskaa huomenta vain kaikille! Voisivatko Wiiwidear ja Piski lähettää auringonpaistetta hiukan tänne tosi sumunharmaaseen säähän? Tai Muori, jonka kunto kohoaa niin kohisten, että tänne asti kuuluu.

    Ynnämuu on ottanut kantaa mööpeleitten siirtelyyn. Kyllä oli tuttua tekstiä. Melkein sanasta sanaan samanlaisia perusteluita on rakas puolisoni esittänyt koko avioliittomme ajan! Kun vain sisukkaasti mainostin kantaani, sain siirtoapua, ja kun kalustus oli uudessa uskossa, kehui ukko-rukka, että tämän onkin hieno, eikä tätä järjestystä enää koskaan muuteta. En viitsinyt pilata toisen iloa sanomalla ääneen sitä, mitä ajattelin. (Ei muuteta ennen kuin seuraavalla kerralla.)

    Valitettavasti nykyisessä kodissamme on neliömäärä entiseen verrattuna niin paljon pienempi, ettei täällä uudelleensijoittelu ole yhtä helppoa kuin ennen. Ja taitaa olla niinkin, ettei enää voimiakaan riitä sen paremmin "keskusteluun" kuin siirtelyynkään.
    Eihän se mahdollisesti hankittava vitriinikään ilman isoa mullistusta sovi muualle kuin eteiseen.
    Ja nyt kaffeelle ennen kuin tämäkin katoaa mustaan aukkoon.
    Terve!
  10. Harmaa on päivä, ja ihan vetämättömäksi on vetänyt.
    Hätäännyin kuitenkin Wiiwidearin ja Piskin touhuista, kun rupesi vaikuttamaan siltä, että pusut loppuvat. Turhaan pistin liikettä kinttuihin. Pusujahan täällä on vaikka muille jakaa.
    Kiitos kovasti, Ylikypsä, ja pikaista paranemista. Et kai sinä sitä kylkeäsi revähdyttänyt tuomalla tänne liian suuren tervaskuorman? Näistä riittää kyllä niin pitkäksi aikaa, että sinä paranet. Muista nyt kuitenkin ensi kerralla olla varovaisempi.

    Posti kolahti luukusta, ja innostuin inventoimaan sitä. Suurin osa kuuluu paperinkeräyslaatikkoon, mutta tällä kertaa osui silmiin parikin mielenkiintoista asiaa edullisesti. Eteiseen olen haaveillut lasivitriiniä. Nyt on vain mietittävä miten sellaisen saisi kotiin. Sitten pitää pohtia, kumpiko kuvaston vitriini olisi tarkoituksenmukaisempi. Kuljetus ratkeaa pojan peräkärryllä, ja paras on panna puoliso valitsemaan tarkoituksenmukaisuus. Silloin hän ei (ehkä) huomaakaan, että siinä sivussa ratkeaa sekin, ostetaanko meille vitriini vai eikö osteta.
    (Jos Mr. G sattuu poikkeamaan tänne kahville, älkää kertoko hänelle suunnitelmastani.)

    Johan tässä tätä jo olikin.
    Paljon terveisiä kaikille.
  11. ovat jo menneet nukkumaan. Minä täällä vielä kukun virkeänä pystyssä, kun tuli torkuttua Wallander.
    Ei se tosin oikein rauhallista nukkumista ollut, kun kämppäkaveri huomautteli kaiken aikaa, että älä lyö otsaasi pöytään tai älä putoa siitä tuolista j.n.e.

    Vaikka näköjään tavakseni on tullut olla aamun(?) ensimmäinen kirjoittaja, en kuitenkaan keittele kahvia. Sehän ehtii moneen otteeseen jäähtyä ja tulla seisoneen makuiseksi ennen kuin seuraava marraskuun ensimmäisen päivän kirjoittaja tulee Pirttiin.

    Oikein hymyilyttävää päivää ja miellyttävää säätä vain toivottelen ja syön yhden pusun.
    Heippa!
  12. Ehdinpä nuo onnittelut kirjoittamaan sentään oikean päivän kohdalle.
    Kävin kyllä päivällä maistamassa nimpparikakkua ja kirjoittamassa piiiiitkän pätkän, joka sitten ihan itsestään katosi taivaan tuuliin.

    Mikäli muistan, oli siinä olevinaan asiaakin, mutta en nyt muista mitä...
    Joten rauhaisaa yötä tässä vain toivottelen.
  13. 86-vuotias kälyni joutui/pääsi sairaalamatkaltaan palvelukotiin.
    Omassa asunnossaan hän alkoi olla aivan höppänä. Vuorokauden ajat olivat sekaisin, lääkkeet olivat ottamatta tai niitä oli otettu tuplaten. Hän näki harhoja; onneksi tosin iloisia kuten veli- tai äitivainaan vierailuja. Toisaalta vainoharhojakin oli: yläkerran ukko raivosi öisin, että käly kuorsasi niin kovaa, ettei toinen saanut nukkua.
    Mieheni hankki sisarelleen koti- ja hoitoapua suoraan sanoen väkisin, ja myös ruoka tuotiin päivittäin. Kukaan ei vain valvonut, että käly olisi syönyt. Hänen jääkaappinsa oli ääriään myöten täynnä ruoka-annoksia. Kun lisäksi lääkäri kirjoitti jatkuvasti reseptejä voimakkaille rauhoituslääkkeille, niin sekaisinhan siinä ihminen meni, ja kunto meni todella huonoksi.
    Yksinään hän pohti maailman vääryyksiä ja erityisesti niitä, jotka olivat kohdistuneet häneen.
    Hän oli katkera ja yksinäinen ja pelokas.
    Luultavasti juuri sellainen, joka olisi kirjoitellut katkerankirpeita nettipalstoille, jos hänellä olisi ollut netti käytettävissään.

    Palvelukotiin päästyään hän on kuin toinen ihminen. Turhat lääkkeet on jätetty pois. Tilalle ovat tulleet hartaustilaisuudet, yhteislauluhetket ja tanssi. Erityisesti tanssi on tärkeää, ja hän onkin suorastaan ylpeä siitä, että saa aina tanssia joka kappaleen.
    Vaikuttaa siltä, että hänellä on palvelukodissa paljon ystäviä, ruoka on hyvää, eikä yksikään ateria jää väliin, sillä jos hän nukahtaa, tulee hoitaja herättämään ruokailuun. Hoitohenkilökunta on mukavaa, ja ainakin kälyyni heillä on läheiset välit.

    Kun tuli puheeksi, että palvelukodissa on miehiä huomattavasti vähemmän kuin naisia, ilmoitti käly, että niitä on ainakin kaksi sangen huomattavaa: Kah,Ville ja Tupa-Kalle.

    Kyllä vanha ihminen tarvitsee huolenpitoa ja ilonpitoa; eikä pelkästään tarvitse vaan on monikymmenvuotisella työllään ja veronsa maksaneena ansainnut sekä tanssimisen että hoivan.
  14. Kirjoituksenneko osoittaa evankelis-luterilaista lähimmäisen rakkautta ja ns. sydämensivistystä?
    Huokuuko siitä rauha ja armollisuus?
    Entä hoitoonmenokehotus? Onko se osoitus älykkyydestänne?

    En ole lukenut Päivi Räsäsen kirjoitusta, joten en sitä kommentoi.
  15. Pannu on kuumana ja emännän herkullista kakkuakin on vielä tarjolla.
  16. Onnehan ei koskaan ole liikaa, vaikka tämä Pirttimme onkin onnen, rauhan ja riemun tyyssija.
    Sitä paitsi täällä saa paikkakunnan parhaat kahvit, ja aina on jotakin hyvää sen kupposen kera.
    Nytkin iohan mahdcottoman makoisaa kakkua.

    Kiitos ja onnea!
  17. Kateusko yhteiskunnallisesti rakentava voima? Sehän vie kalatkin vedestä.
    Barrikadeille (kuvainnollisesti) nousevat ensimmäisinä ne, jotka näkevät mitä korjattavaa yhteiskunnassa on. Omat asiat voivat olla tyydyttävässä kunnossa. Vaikka itse asuttaisiinkin terveyskeskuksen naapurissa
    ollaan silti valmiit keräämään nimiä vetoomukseen esim. lääkäripalvelujen säilyttämiseksi jossakin toisessa kylässä. (Vähän naiivi esimerkki, mutta tuotti käytännössä tuloksen: lääkärin vastaaottoa ei lakkautettu.)
    Koulujen ja kirjastojen lakkauttamista vastaan on osoitettu ainakin Helsingissä mieltä, ja protestihan tämä kirkosta eroaminenkin on.
    Entäs Ounasjoki-soudut! Ei silloinkaan kadehdittu voimalaitoksia vaan vastutettiin luonnon kahlitsemista ja tuhoamista.
  18. Heräsin Meri-kukan kailotukseen, mutta aamuiset askareet veivät sen verran aikaa, että nyt vasta pääsin Pirttiin asti. Siispä huomenta kaikille Pirttiin poikkeaville ja muillekin poikkeaville!
    Olen aistivinani ihanan ruisleivän tuoksun. Olisikohan ennakkoaavistus vai joko Marja-Liisa on saanut ensimmäisen satsin uunista ulos?

    Pakkasta on ollut yöllä, ja miinuksia on vieläkin 4,4. Taivas on harmaa mutta ei likaisen harmaa.
    Ties vaikka päiväkin innostuisi paistamaan. Tällaisena ihanan kirpeänä syyspäivänä kaikki on mahdollista.

    Hörppäsen kupillisen kuumaa ja lähden jatkamaan harjoituiksia.
    Ai joo! Oli ihan unohtua: tässä on muutama servettipakkaus, yksi ruusuinen, yksi sydämellinen ja yksi jouluinen. Siitä vaan, jos kelpaa!

    Kiitos ja moi seuraavaan kertaan.
  19. Iltapäivää!
    Mietin, kirjoittaisinko harakasta, joka keppelehtii niityllä. Muutakin asiaa olisi vaikka millä mitalla, mutta täällähän on tuo 5000 merkin rajoitus. Millä siihen mahduttaa kirkosta eroamiset, romanit, eläkeiän noston, nuoriso- ja muun työttömyyden, työvoimapulan(!), vaivihkaisen siirtymisen tasaveroon. Sitähän se on, kun yläpäästä jaetaan verohelpotuksia ja -poistoja ja arvonlisäveroa nostetaan.
    En marisisi yhtään, jos arvonlisävero ylellisyystarvikkeiden kohdalla kohoaisi pilviin ja vastaavasti ruoka- ja muista välttämättömyystarvikkeista poistettaisiin kokonaan. Köyhienkin on pakko syödä, mutta harvemmin he ostavat chinchillaturkkeja, jalokiviä tai luksusautoja.
    Miehellänikään ei ole Rolls Roycea eikä minulla chinchillaturkkia.
    Hankinnat ovat osaksi kiinni etikettitietoisuudestamme: meillä ei ole varaa palkata kuljettajaa, eikä RR:ia sovi itse ajaa. Mitä chinchillaturkkiin tulee, on sopimatonta siihen pukeutuneena käydä lähikaupassa ostamassa maitoa, perunoita, jauhelihaa tai muita ruokatarvikkeita.
    Muita menemisiähän meillä ei juuri olekaan.

    Taisi aiheluettelostani unohtua tanssit tähtien kanssa. Mietin mitä tapahtuu, jos Rethrosta äänestetään voittaja. Ihan mahdollistahan se on, myihän hän Diilissäkin auton huippuhintaan.
    Joka tapauksessa mielenkiintoisesta viihdeohjelmasta tuli taas farssi.

    Tässä nyt olen surffaillut ristiin-rastiin. Mainittakoon siis vielä mieheni uusi, ruuturaitainen paita.
    Kehuin, että paita sopi Mr. G:lle erinomaisesti ja teki hänestä reippaan ja urheilullisen näköisen.
    Siihen mies: - Tottakai, olenhan minä ollut urheilulautakunnan puheenjohtaja.
    Sitten hän liukeni ovesta ulos niin nopeasti, etten ehtinyt esittää omaa kommenttiani.

    Ja tähän päättyvätkin tämänkertaiset kommentointini.
    Kiitos kahvista ja oikein hyvää loppupäivää!
  20. Ainakin asenteissa olisi korjaamista! Kuinkahan läheltä rasismia liippaavat eräät tämän aloituksen kirjoitukset?
    21. 64 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt