o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tuli mieleeni keskustelu joskus 1950-luvulla erään Ranskan ihailijan, siellä ajoittain asuneen ja luonnollisesti kielen hallitsevan henkilön kanssa. Hän kertoi, että Ranskassa huhuttiin Yma Sumacin todellisuudessa olevan ranskalainen Camus Amy.
    Ranskan-hullu kertoja piti juttua nokkelana vitsinä mutta perättömänä.

    Tulin tätä ihmeellistä laulajaa kuunneltuani poikenneeksi googlelle, ja sieltähän myös yllä mainittu huhu löytyi.

    Kiitos vinkistä ja linkistä, Kukkahame. Minä peruutan nyt kuuntelemaan Yma Sumacia.
  2. Huomenta Pirttiin.
    Aamu heräsi kauniina, mutta nyt näyttää siltä kuin usva alkaisi kietoa maisemat.
    Ehkä se johtuu siitä, että yöllä on ollut miinusasteita, ja aurinko on sulatellut huurteita nurmikoilta ja autojen päältä. Vesihöyry sitten nousee yläilmoihin.

    Pieniä yöpakkasia olen tässä odotellutkin, kun ruska ei ole tähän mennessä ollut oikea ruska.
    Koivut ovat enemmän tai vähemmän kellastuneet, samoin jotkut haavat, mutta vaahterat eivät ole puhjenneet väriloistoonsa. Niiden lehdet ovat kuin kuivuudesta ruskistuneet.
    Jotkin istutukset ja villiviinit loistavat punaisina, mutta varsinainen alkuperäisluonto on tosiaankin odotellut pientä pakkasenpuremaa. Ehkä tässä vielä syksy ehtii puhjeta kauneimpaan hehkuunsa.
    Pihlajat tosin ovat upeita! Niitä on meidänkin talon pihassa useita.
    Eilen seisoin pitkään ja hartaasti ihailemassa erään kaupan paikoitusalueen reunalle istutettuja pariakymmentä puuta, joiden oksat riippuvat marjojen painosta.
    Mieleeni tuli, ettei ole ihme, että pihlaja oli muinaissuomalaisten pyhä puu.

    Tästä ikkunasta katselen paitsi tienpätkää, koivuja, kuusia ja haapoja myös luonnonnniittynä olevaa peltosarkaa. Sinne on omia aikojaan eksynyt komea auringonkukka.
    Eräänä päivänä alta kymmenvuotias reppuselkäinen poika pysähtyi kävelytielle katselemaan niitylle. Pitkään hän seisoi liikkumatta ja lähti sitten kahlaamaan ruohikossa. Hän pysähtyi auringonkukan luo, katseli hetken ja lähti sitten hitaasti kiertämään kukkaa. Aikansa kierreltyään hän palasi tielle ja kirmaisi juoksuun.
    Jotenkin hänen touhustaan jäi minulle hyvä mieli, ja vieläkin häntä ajatellessani alkaa hymyilyttää.

    Vaikuttaa siltä, että aurinko pyrkisi taas esille. Hurteiden huurut ilmeisesti ovat haihtuneet taivaan tuuliin.
    Nyt ei kylläkään tuule.

    Tarkoitukseni oli kirjoittaa ihan muuta. Piti venkuroida Marbellan suomalaisista miljoonattarista ja vakavampaa eräiden ev. lut. kirkkoon kuuluvien lahkokuntien sisällä harjoitetusta pedofiliasta sekä siitä, onko rippisalaisuus tälläisissakin tapauksissa rikkumaton.

    Ja Hintriikalle piti lähettämäni sellainen tervehdys, ettei sen tunnusluvun paljastuminen aina niin helppoa kengännumeron pohjaltakaan niin ole. Kun mies on nuoremmista vuosistaan keventynyt hulppeasti toistakymmentä kiloa ja senteistään kutistunut ainakin viisi, on hän aikaa myöten tullut isokenkäisemmäksi; aloitti aikamiehen askelissa 42-numeroisista ja viime viikolla osti 46-numeroiset. (Väittää vaatimattomasti, että valmistusmaasta, siis kenkien, se riippuu.)

    Joopa joo! Sellaista on elämä. Ja nyt aurinko paistaa jo täysillä, ja taivaskin on sininen.
    Aurinkoista päivää tässä toivottelen.
  3. Osaahan olla taas ihana päivä. Poutapilvet leikkivät hippaa sinisellä taivaalla, ja aurinko nauraa.
    Tuuli ravistelee koivujen keltalehtiä, ja auringon kilossa lennellessään ne ovat kuin kultainen perhosparvi.
    Tänään on taas sellainen syyspäivä, jollaisia rakastan.
    Tuntuu kuin olisin täynnä energiaa.
    Asuintoverini ainakin on, sillä hän innostui etsimään uimahousujaan ja siinä sivussa jakamaan paitojaan kolmeen kasaan: kunnolliset kesäpaidat vaatepussiin, liian pienet tai suuret mutta ehyet ja siistit vaatekeräykseen ja loput roskikseen.
    Pitäisi ottaa opiksi, mutta ei näin jumalaisen kauniina päivänä raatsi vaatekomeroita penkoa.

    Sitä paitsi täällä on menossa mannekiininäytös. Ihmeekseen herra löysi kahdet tummat irtohousut, jotka ovat kuin tehdyt hänelle. Ne on ostettu toistakymmentä kiloa sitten, enkä antanut heittää niitä pois, kun ne eivät enää mahtuneet.
    Teki mieli huomauttaa, että on se hyvä, kun miehellä on viisas vaimo. Tunnetusti vaatimattomana jätin mainitsematta oman erinomaisuuteni. Onhan miehelläni ainakin nuorena ollut hyvä maku vaimoa valitessaan.

    Hintriikalle haluan esittää vielä yhden pyynnön:
    Käviskö millään, jos meistä kumpikin sähköpostittaisi sinulle oman osuutensa salasanasta, ja sinä ilmoittaisit ne meille aina, kun olisi huusholliimme vieraita tulossa.
    Tämä yhdyssalasana on entistä tärkeämpi nyt, kun ne entiset liian pienet housut ovat osoittautuneet sopiviksi.
    Minullekin se olisi tarpeellinen, sillä olen kadottanut yhden mustan puolihameen, joka oli siitä käytännöllinen, että se venyi ja melkein paukkuikin mutta aina mahtui päälle.

    Reippain terveisin koko revohkalle: Vs
  4. Just tuollainen pitää jääkaapin salasanan olla!
    Toivottavasti olet valmis tulemaan apuun, jos käy niin, että kumpi ja kampi tappelivat. Kumpi voitti?

    Vaan osaan minäkin selkeästi ilmaista ajatukseni. Juuri tänään vastasin erään iltapäivälehden kyselyyn, kannanko pankkikortin tunnuslukua mukanani.
    Julkitoin en kantavani, koska tunnusluku on helppo muistaa.
    Mitä nyt joskus tulee ongelmia sen kanssa, kumpi tulee ensiksi:
    isoisoisäni nimipäivä vai mieheni kengännumero.

    Tuli tuossa kehaistua itseäni. Mietin, pitäisikö tämä lykätä varjo-olentoni kontolle, mutta olkoon! Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.
    Moi!
  5. Uutisvuoto oli keskustelun aiheena.

    Minun korviina kantautui, että Barbara Lybeck puhui erittäin hyvää suomea, ja hänen artikulointinsa oli niin selkeää, että tällainen ajoittain puolikuuro mummokin sai selvää joka sanasta.
    Hän voisi antaa ääntämisopetusta monille muille juontajille.

    Stan Saanilasta en pidä. Hän on kuulemma humoristi. Onkohan mies koskaan kuullut sanontaa "lyhyestä virsi kaunis"? Kaiketi hänellä kuitenkin on omat ihailijansa...
  6. Mainostinko perjantaina olleeni ahkera? Leivoin kokeeksi wienerleipiä. Petikaverini kielsi minua leipomasta sen jälkeen, kun niistä oli enää puolet jäljellä. Onneksi niitä oli sen verran, että sunnuntain yllätysvieraillekin oli pöytään pantavaa.
    Lauantaina olisin kyllä leiponut lisää, mutta hiivaa ei ollut, ja edellä mainittu gentlemanni ilmoitti jyrkästi, etten saa kipaista lähikaupassa jästin ostossa.
    Sunnuntaina hän kävi pojan luona katsomassa formula-ajoa mutta tuli kesken pois. Ei ollut kiinnostavaa. Mikäli olen oikein lukenut, on formulan kiinnostus romahtanut Suomessa muuallakin kuin meidän miesväkemme keskuudessa.
    Paluumatkalla mies poikkesi kaupassa ostamassa kaksi hiivapalaa, ja minähän tein tuplataikinan. Nyt niitä on pakastimessa, ja suunnittelemme sille salasanaa, jonka toisen puolen osaa toinen ja toisen puolen toinen.
    Tässä on pussillinen maistiaisiksi. Olkaapa hyvät.

    Ja hyvää päivänjatkoa!
  7. Olisikohan joku vaatimaton, joka kirjoittaa itsestään? (Vastaus nimim. kukas se)

    Niinhän se on, että ennen olivat muksut, koti, kokoukset ja ennen kaikkea työ, johon suuren osan vuotta lähdettiin aamupimeällä ja palattiin iltahämärissä (tai päinvastoin vuodenajasta rippuen). Kaikilla kun työpaikka ei ollut kävely- tai pyöräilymatkan takana.
    Eipä silloin jäänyt liiemmälti aikaa lueskeluun tai kirjoitteluun. Viikonvaihteetkin livahtivat ohi ennen kuin huomasikaan. Joskus tuntui siltä, ettei elämässä ollut muuta kuin maanantaiaamuja.

    Maanantaiaamu on tänäänkin, mutta yhtään ei tuntunut ylösnousu ankealta. Sääkin on likimain aurinkoinen, eikä ole kiire minnekään. Nyt ehtii lukea ja kirjoittaa tai muuten vain istahtaa netissä selailemaan ja pelailemaan.
    Joskus kirjoitellaan vakavia ja asiallista asiaa. Tämä on kuitenkin sellainen ikä, että meillä on kanttia vaikka leikitellä ja hassutellakin. Makeat naurut ovat yksi päivän herkkuhetkistä.

    Kiitos ystävällisistä kehuistasi, 27 v. Kiitos käynnistä ja tervetuloa toistekin.
  8. Jos kannanottosi ei ole piruilua, kiitän lämpimästi mainostamisesta. Uutisvuoto tuleekin ihan sopivaan aikaan, sillä silloin päättyy toiselta kanavalta KorkeaKulttuurinen ohjelma suomalaisista miljonääriäideistä ja heidän luksuselämästään ulkoisilla mailla.
    Toivottavasti se on ihan oikeaa tositeeveetä eikä tavanomaista hömppää, jolla tositeeveenä meille luodaan uusia turhia julkkiksia.
  9. Päivää jälleen.
    Olinkohan unohtanut kirjoittaa, että tein jo niistä samoista "myrkkysienistä" edellisenä päivänä mahdottoman herkullisen ja suuren muhennoksen. Se oli niin hyvää, että Mr. G. melkein opetti minulle samoja pöytätapoja, joita hän opetti lapsenlapsillemme:
    Hän oikein käytännössä opasti, kuinka huonot pöytätavat hänen hänen enollaan Maaningalla oli ollut ja miten ei siis missään tapauksessa sopinut tehdä. Alustuksensa jälkeen vaari näytti jälkikasvulleen, miten hänen enonsa oli rikkonut etikettiä, ja nuoli lautasensa puhtaaksi!

    Tässä tuli taas kehuttua rakasta kämppäkaveriani sen verran, että nyt on paras häipyä vähän kauemmaksi. Puoliskollani on nimittäin jotakin tärkeää asiaa googlelle. (Jonottaa selkäni takana...)

    Oikein hyvää viikonvaihdetta teille kaikille!
  10. Aito juutalaisuushan ei Jeesusta tunnustakaan. Islamilaisille hän sentään kelpaa profeettana.
  11. Hauskaa huomenta!
    Aurinko paistaa, ja tämän talon molemminpuoliset pihanurmikot ovat täynnä sieniä. Äkkiä niitä on sateella noussut.

    Muutama vuosi sitten keräsin mökin pihasta valtavan kasan sieniä ja tein niistä tosi herkullisen muhennoksen.
    Seuraavana päivänä keräsin niitä lisää ja sain naapurinkin pihasta kunnon vasullisen. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan suolasin saaliini ja pakkasin lasipurkkeihin tulevan talven varalle.
    Miten ollakaan, onnistui mieheni kaivelemaan kirjahyllystä maamme luonnonkasveja esittelevän teoksen ja eikös vain löytänyt sieniosiosta erittäin myrkyllisen pulkkosienen. Saman tien hän säntäsi pihalle ja tuli takaisin sieni kourassa vakuuttuneena siitä, että pihasienemme olivat juuri niitä pikaisesti tappavia pulkkosieniä. Suolasieneni oli vietävä suorinta tietä kompostiin!
    Minä yritin todistaa, että syötäviä olivat ne sienet, joista tuli maitoa, mutta mies piti pintansa. Ehdotin, että katsotaan ensin pari päivää. Jos emme siihen mennessä ole kuolleita, viedään suolasienipurnukkani kotiin ja nautitaan niistä talven mittaan.
    Kiukkua ja kyyneleitä niellen jouduin alistumaan enkä sen jälkeen ole sienessä käynyt. En edes kanttarelleja ole etsinyt, vaikka ne nyt ainakin varmasti tunnen.

    Ja sitten terveiset Muori67:lle: Sympatiani ovat puolellasi; mikään ei ole kamalampaa kuin öinen puhelinsoitto. Aina tulee ensimmäisenä mieleen, että jotakin ikävää on tapahtunut.
    Mieheni makasi kriittisessä tilassa sairaalassa. (Ei pulkkosienistä vaan infarktista, joka sairaalaassa uusiutui.)
    Kälyni aikakäsitys oli aivan sekaisin. Hän katseli yökaudet telkusta jotakin intersportia, ja sai muutaman kerran päähänsä soittaa aamuyöstä veljensä vointia tiedustellakseen.
    Joka kerta sydämeni hypähti kurkkuun, kun pelästyin, että nyt sairaalasta soitetaan. Puhelinta en uskaltanut ottaa irti seinästä ja jälkeenpäin harmitti, ettei sairaalaan annettu lankapuhelimen asemesta kännykän numeroa.

    Tässähän tätä taas olikin. Jäniskevennystä en tähän hätään keksi, mutta jos jollakulla aikaa ja kiinnostusta riittää, suosittelen YouTubesta kuunneltavaksi "Kurjet", myös ne venäjäksi lauletut versiot.
  12. Nyt olen kuunnellut sitä useammankin esittämänä.
    Kun toiset ovat villiintyneet muutaman vuoden takaiseen ketjuun, olen minä villiintynyt soittelemaan.
    Pikku syntisestä jouduin Kurjet-sävelmään. Sitä kuuntelin ensin suomeksi sekä sen jälkeen useampanakin venäläisenä versiona.
    Herkistihän se pikku syntinenkin, mutta vielä enemmän liikuttivat Kurjet.

    Linkkiä en osaa laittaa, mutta googlettamalla sen löytää, jos kiinnostaa. Suosittelen lämpimästi.
  13. Kaveripiirillekö se puoliso valitaan?
    Ei ihme, että avioerojen määrä on niin valtava kuin on.
  14. Olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että sen matkatoimiston minä kierrän kaukaa.
    Kokemuksesta tiedän, että kaikenlaista hankalaakin sattuu, mutta ehdoton enemmistö "matkamuistoista" on positiivinen. Eipä olisi päähäni pälkähtänyt alkaa julkisesti itkemään. Huonoa mainostahan se on.

    Siihen myönnän syyllistyneeni muistelemaan nimeltä mainitsemattomien herrojen toikkarointia.
    Heidän systeeminsä oli sellainen, että ensin ryypättiin ja sitten sammuttiin. Kun joku heräsi, hän kokeili, oliko jotakin juotavaa jäljellä. Jos oli, hän otti huikat ja sammui uudelleen. Jos ei ollut, hän kävi täydentämässä varastoa. Sopuisasti nämä kaverukset ketään häiritsemättä ryyppäsivät.
  15. Oikeassa olette, Skillan ja Katleija4.
    Saimme kerran mieheni äidiltä tomaatintaimia, ja asuinpaikassamme sattui olemaan oikea vanhan ajan tunkio. Mummi neuvoi istuttamaan taimet siihen, ja tein työtä käskettyä. Niin maukkaita tomatteja en ole ennen enkä jälkeen syönyt.

    Aurinko paistaa. Aamulla kimalteli vesi koivujen lehdillä, ja kuusien neulasten päissä oli kristallipisaroita. Niityllä on venynyt pituutta yksinäinen auringonkukka, ja nyt se on auennut. Vankka täytyy tuon ohuen varren olla, kun se jaksaa taittumatta kantaa suurta kukintoa.

    Turussa asustava lapsuudenystäväni lähettää kirjeittensä mukana mielenkiintoisia leikkeitä eri aiheista. Yleensä ne ovat asiallisia ja käsittelevät usein epäkohtia, kuten apulaiskaupunginjohtajien valtavia palkankorotuksia, opettajien pakkolomia tms.
    Poikkeuksen mudostavat Teemu Lipastin kolumnit. Asiaahan niissäkin on, mutta niille voi aivan vapaasti nauraa.
    Tänään ystäväni soitti. Hänellä oli "Vakava" Henkilökohtainen Ongelma. Hän oli lukenut erään entisen seurapiirisuuruuden mielipiteen Vuittonin laukuista. Daami oli lausahtanut, että Vuittonin käsilaukku maksaa tuhat euroa, mutta se kannattaa ostaa, koska sitä voi käyttää kolmekymmentä vuotta.
    Nyt ystäväni ihmetteli, mitä sitten, jos ei enää elä kolmeakymmentä vuotta. Niin että kannattaako se enää tässä iässä ostaa tonnilla Vuittonia?
    Onneksi osasin ratkaista pulman sanomalla, että hänellähän on tytär, joka voi käyttää Vuittonin laukkua ne loput vuosikymmenet.

    Mr. G sanoi haikeana, että on se hyvä, kun teillä on toisenne; ei hänen huumoriaan kukaan ota vakavasti. Yritin lohduttaa, että parempi niin. Henkilökohtaisesti olen saanut kokea että esittäessäni vakavasti jotakin, miehet ovat kehuneet harvinaisen huumorintajuiseksi naiseksi. Vastaavasti heittäessäni huumoria, se on otettu vakavasti.
    Sen tähden katsoin parhaaksi ruveta joissakin tilanteissa leikkimään mykkää tosikkoa.

    Keittiö kutsuu! Suloista sunnutaita toivotellen Vs vaikenee. (Tällä erää)
  16. Ei tuule nyt, kun tuuli nyt on tyyntynyt.
    Pitää paikkansa. Hievahtamatta seisovat puut uhkaavan tummaa taivasta vasten. Kai eiliset rankat ja lyhyet sadekuurot jatkuvat tänäänkin. Jospa näkyisi se upea sateenkaarikin, joka eilen iltapäivällä koristi taivasta.
    Taidamme asua vedenjakajalla. Mies pesi parvekkeen laseja, ja kun ne olivat puhtaat, tuli sillä puolella rankkasade. Minä istuin toisella puolella huushollia, eikä tästä ikkunasta näkynyt veden tippaakaan.Jonkin ajan kuluttua tällä puolella alkoi tosi sakea veden tulo, mutta parvekkeen puolella oli täysi pouta. Jopa aurinkokin paistoi.

    Onhan tuolla maita ja mantuja kierrellessä tosin useinkin huomattu, että asfaltissa on ukkossateen jäljiltä selvä raja sadekuuron kasteleman tien ja täysin kuivan tien välissä. Sade on lakannut kuin naulan kantaan.

    Kuten huomaatte, leikin Ilmatieteen laitosta, mutta muuta kirjoitettavaa ei ole. Varmaan sen kiinnostavampaa ei ole, että olen kolmena päivänä tehnyt omenapiirakan, ja tänään pitäisi tehdä vielä kaksi. Pari ensimmäistä piirakkaa meni kuin voi kuumille kiville, mutta kolmas olikin jo pakastintavaraa. Ne pari tämänpäiväistä on tarkoitus myös pakastaa, että on yllätysvieraille tarjota muutakin kuin voileipiä.

    Jokohan lähtisin mittailemaan aineita?
    Oikein hyvää ja rattoisaa päivää kokom porukalle!
  17. Aikomus oli kertoa, etten osaa kirjoittaa galleriaan. Kahdesti olen yrittänyt onnistumatta. Nyt näyttää siltä, että tännekin saattaa jäädä yritykseksi...

    No, eipä minulla mitään kirjoitettavaa olekaan.
    Nuoruustangoa kuuntelin. Miten ovatkin runoilija ja säveltäjä olleet niin samalla aaltopituudella! Siihen sitten vielä Kiti Neuvosen laulu, niin en voi muuta antaa kuin kymppi plussan!
    Ajatella, että 15-vuotias tyttö on luonut niin upean runon.

    Nykysuomen sanakirjaa myös selailin kaarnikoita etsien. Se on ihan outo sana sekä minulle että tietosanakirjalle. Googlesta löysin nimikerimpsun, josta valitsin karhunmarjan. Meniköhän kovastikin metsään?

    Telkkarista tulee ruotsalainen rikosleffa. Kirjana se on vähemmän pitkäveteinen, mutta taidan kuitenkin käydä taas vilkaisemassa.

    Hyvät yöt!
  18. Ehtoota!
    Olen yri
  19. Täällä onkin jo vastattu aloittajan kysymykseen.
    Koska itse pidän tavattomasti Nuoruustangosta, haluan Anu Kaipasen sanoituksesta kertoa sen, että hän on tämän herkän runonsa kirjoittanut 15-vuotiaana.
  20. Toissapäivänä ihastelin koivuja. Ne olivat taas ihan vihreitä, tosin ehkä vähän harvenneita. Maa sen sijaan oli aivan keltainen. Tuuli oli riipinyt keltalehdet puista pihalle.
    Nyt se heiluttelee koivuja siihen malliin, että maa on kohta taas vihreä ja koivut kaljuja.
    En yhtään tykkää tällaisista syksyistä. Aurinkoiset päivät ja pakkasenkirpeät yöt saisivat luonnon puhkeamaan ruskaan, ja silloin ajatuksetkin roihuaisivat värikkäinä.

    Toissapäivänä istuin tiiviisti sisällä odottamassa lääkärin soittoa. Neljän maissa hän soitti ja kertoi, että ei ole ehditty analysoida minun testituloksiani. Soittaa ensi maanantaina uudelleen.

    Naapurin rouva toi maanantaina ison kassillisen omenoita, ja minähän räpelsin omenapiirakkaa.
    Eilen aamulla sitä ei enää ollut, ja niinpä tein uuden piirakan. Taidan tänään tehdä kolmannen ja pakastaa sen pienempinä palasina tulevaa käyttöä varten. Tietysti riippuu vähän siitäkin, suostuuko rakas arkipuolisoni vielä tänäänkin kuorimaan ja paloittelemaan omenat.
    Hän on tehnyt sen kahtena päivänä, ja eikös sitä sanota, ettei kaksi ilman kolmatta?
    Luultavasti niitä omenoita on niin paljon, että töitä riittäisi neljänneksikin kerraksi. Eli ei kolmas ilman paria!

    Kun minä kiukuttelen sadetta ja tuulta, kuuluu olohuoneesta reipas laulu: - Raikas aamun tuuli soi, puistikossa soo-oi!
    Onhan se hyvä, että edes toinen meistä on valoisalla mielellä. Minä jo siitä budjetti-keskustelusta kiukustuin. Juuri muuta ei voi tehdä kuin hakata päätään seinään, enkä minä sentään niin kaheli ole - ainakaan vielä.

    Ja tykkäänhän minäkin joskus sateesta. Silloin, kun on oikein kunnon syksy, ja vettä tulee kaatamalla, on vaihteeksi mukava tunkea jalat kumisaappaisiin, heittää sadetakki niskaan ja lähteä lenkille.

    Nyt minä lopetan mesoamisen ja lähden kahville.
    Valoisaa mieltä toivotellen (satoi tai paistoi): Venlastiina
    21. 66 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt