o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Toisille runot tulevat itsestään,
    minulle ei tekemälläkään.
  2. se Vappuna vaolla.
    Kerrankin vanha sanonta, joka ei pitänyt paikkaansa!
    Tosin meillä yhden kuusen juurella on vielä noin metrin pituinen ja korkeimmalta kohdaltaan lähes parikymmensenttinen kinoksen jäännös.
    Päivä on niin ihana, että tekisi mieli lähteä luontoon. Se ei nyt onnistu, sillä on odoteltava, että omalääkäri soittaa minulle kokeitten tuloksia.
    Voisihan kännykän tietysti ottaa mukaan, mutta jotenkin se tuntuu tyylirikolta.
    Vaikka olisihan siinäkin oma komiikkansa, kun istuisin kalliolla huutamassa niin että metsä raikaa: - Kun en ymmärrä näistä arvoista mitään, niin onks tää hyvä vai huono! Eiks näistä pilleriannoksista mitään voi vähentää?! Ja että lisääkö?!!
    Kiitoksii vaan soitosta!!!

    Nyt kiittelen kahvista ja lähden hoitamaan käsiäni Fairylla.
    Ihanaa päivää ja valoisaa mieltä!
  3. Minulle tuotti melkoisia vaikeuksia salasanan vaihto. Vanha ei ollut voimassa eikä uusikaan, vaikka tein vaihdon täsmälleen ohjeitten mukaan. Mieheltäni se onnistui ihan leikiten, mutta minä jouduin odottamaan, että henk.koht. nörttini kotiutuisi Keski-Euroopasta.

    Ai että osaan inhota kaiken maailman salasanoja ja tunnuslukuja! Onneksi kotioven saa vielä avaimella auki.

    Ensimmäinen pankkikortti-Visa sai jännittämään, miten muistamme tunnusluvun. Kun sitten kortit tulivat tunnuslukuineen, saimme makeat naurut: tunnusluku oli poikamme syntymäaika!
    Kun sitten vaihdoimme pankkia, oli opeteltava uusi tunnusluku ja keksittävä vippaskonsti, ja sehän syntyi helposti. Jos oletetaan, että tunnusluku oli 4537, kaivoin allakan esiin ja muutin tunnuksen nimipäiviksi: Ruusu toukokuussa Arvo heinäkuussa. Kunhan vain muisti Ruusun ja Arvon, olisi allakasta voinut tarpeen vaatiessa tarkistaa tunnuksen.
    Tragikoomista on, että korttiemme vaihduttua sirukorteiksi, vaihdoin systeemiä ja nyt epäilen unohtaneeni sen! Täytyy varmaan kuulakärkikynällä raapustaa tunnus vasemman ranteen sisäpuolelle...
  4. Vai auringonpaisteeseen sielläpäin Suomea herätään. Täällä ei sään haltia osaa päättää, tuleeko harmaa vai paisteinen päivä. Taivas on tasaisen harmaa, mutta yhtäkkiä suuret pilvimöykyt myllertävät siihen malliin, että aurinko vilahtaa näkyville. Enemmän se kyllä näyttää täysikuulta kuin auringolta. Sitähän voi häikäistymättä katsoa paljain silmin.

    SkillaN pohdiskeli ajattelemista. Itse olen joskus pohtinut, voiko olla olemassa ajattelematta mitään. Esimerkiksi mökin pihalla olen usein havahtunut siihen, että olen vain rauhallisena ja suorastaan autuaana kuunnellut hiljaisuutta enkä pitkään aikaan muista ajatelleeni mitään.

    Nyt olen tuijotellut ikkunasta näkyvää pusikkoa. Tuomen lehdet ovat nupullaan, ja toisella puolella taloa naapurin riippakoivu on jo muutaman päivän vihertänyt.

    Oho! kyllä se pyöreä valoilmiö on sittenkin aurinko ja vielä mahdottoman kirkas. Se pulpahti esiin niin yllättäen, että melkein sokeuduin, kun en osannut pitää varaani.
    Ei nyt tule kirjoittamisesta mitään, kun se kaiken aikaa häikäisee.

    Oikein hyvää vapun jälkeistä elämää toivotellen santsaan Kahvipirtin kuuluisaa kahvia. Kiitos!
  5. Valalle en mene, mutta kuuntelin tässä eräänä päivänä puolella korvalla telkkaria, ja olin ymmärtävinäni, että suunnilleen sama sähkömäärä, joka Venäjältä ostetaan, myydään edelleen Ruotsiin.
    Jos olen ymmärtänyt oikein, Suomi on itse asiassa sähkön suhteen omavarainen.

    En ole voinut välttyä kuulemasta niistä kupruista ja laiminlyönneistä, joita nyt rakenteilla olevassa ydinvoimalassa on esiintynyt. En helpolla usko, että mokat olisivat ohi. Kuka tai mikä ottaa vastuun, jos jokin prakaa, kun voimala vihdoin otetaan käyttöön?

    Entä jätteet? Kukaan ei pysty takaamaan, ettei niistä seuraa ongelmia. Jos ei meidän ikäluokkamme aikana, mutta mitenkä se kostaminen raamatun mukaan menikään: isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen...

    Se, ettei Lappiin voi rakentaa tuulivoimaloita, on ilmiselvää. Siellähän ovat talvet vielä talvia, ja se merkitsee lunta ja jäätymisiä.

    Ja muutama sana vielä vihreistäkin. Sehän on samanlainen apupuolue kuin SFP:kin.
    Yksi vihreä sentään omasi selkärangan: Satu Hassihan aikanaan jätti ministerin vakanssin.
  6. Oikein hyvää vappua itsellesi.
  7. Meillä ei pihistellä! Jos olisi puteli, siihen laitettaisiin ainakin kaksi rusinaa.
    Vaan makunsa ja tapansa kullakin.
  8. Hankalaa on ollut. Olisikohan sillä salasanan tarkkaajalla automaattinen dementia?
    Muutenkin Suomi24:ään on pahuksen vaikea päästä; joskus ei ollenkaan.
    Tänään taitavat kaikki olla vappumarsseilla, koska ensimmäisaen kerran pitkästä aikaa pääsin suorinta tietä ihan perille asti.
  9. Piti tulla takaisin, kun olin taas niin täynnä itseäni. Tosin kylläkin otin mielessäni osaa SkillaNin roolipeliin.
    Paras tapa nykyisin on päästä lehtiin ja jopa telkkariinkin rupeamalla jonkun salarakkaaksi. Ennen kuin huomaatkaan, olet tunnettu näyttelijä, ja sinulle tarjotaan juontajan vakanssia televisio-ohjelmaan.
    Jos kestät sitä hömppää jonkin aikaa, saattaa Kansallisteatterin johto huomata, että sinulla on eväitä Suureksi Diivaksi, ja saat kiinnityksen johonkin Shakespearen näytelmään.
    Jos olen oikein ymmärtänyt, miehesi oli näyttelijä, joten sinähän sukellat taiteilijapiireihin kuin kala veteen. Sitä paitsi sinä olet monipuolinen, ja lahjakkuutesi näkyy selvästi tauluissasi.
    Koska seuraavat eduskuntavaalit ovat jo melko lähellä, ota uhriksesi nimekkäin vaalipuhuja, ripusta itsesi hänen kaulaansa ja pussaa poskelle. Tilanteesta ottaa pari valokuvaa joku ystäväsi, ja sitten lähetätte niitä Myhyyn ja Viikonpäivät-lehteen. Siitä se lähtee, ja lehdet maksavat kai vielä palkkionkin.
    (Ehkä varmemmeksi vakuudeksi kannattaa vielä kieltää suhde ja ilmoittaa lehtiin, että olette vain ystäviä.)
    Nimmarin olet sitten velkaa...

    Herra Ylikypsälle pieni pyyntö: Ennen kuin alat naurattaa kanssakahvittelijoitasi, varoita etukäteen.
    Minulta meni tippaleipä ja sima väärään kurkkuun. Ihan meinasin tukehtua!

    Sitten vielä haluan toivottaa Hintriikalle oikein antoisia laulajaisia siellä purjehduseuralla!
    Ja taas kertaalleen iloista ja valoisaa vappua kaikille!
  10. Kostean sumuista kuitenkin on, ja vihmoi se aamummalla vettäkin. Ei yhtään muistuta niitä lapsuuden ja nuoruuden vappuja, jolloin juhlittiin kesämekossa, koivut olivat hiirenkorvilla ja luonto täynnä valkovuokkoja. Nyt ei sentään ole lunta niin kuin oli vappuna 1957. Aattona oli helle, ja pikkusisko lähti Helsinkiin juhlimaan kesäleningissä ja korkokengissä. Illan ja yön aikana sää muuttui, ja aamulla sisko kahlasi kotiin nilkkoja myöten lumessa.

    Muori67:n kanssa meillä osoittautuu olevan samanikäiset pojat.
    Vappuna 1959 oli vappujuhla meidän kylässämme, ja minä odotin melkein viimeisilläni toisikoistamme. Isäni oli ollut viemässä juhlapaikalle jotakin rekvisiittaa ja tuli kertomaan, että eräs luokkatoverini oli tullut kaupungista kotikulmille vappua juhlimaan ja oli ollut niin tyylikäs ja hymyileväinen nuori nainen ylioppilaslakki päässään.
    Jos siihen mennessä olin tuntenut itseni elefantiksi, olin siitä lähtien vanha elefantti.
    Toiset olivat nuoria, tyylikkäitä ja hymyileviä, ja minä olin vanha möhömaha. Itkin surkeuttani enkä yhtään nauttinut siitä lapsen odotuksen onnesta, jota naistenlehdissä aina hymisteltiin ikään kuin lapsettomien kiusaksi.
    Kun siellä mummulan vintillä poratessani olin vajonnut melkein itsesäälin korkeimpaan potenssiin, alkoi rappusissa töminä. Lähes koko naapuruston lapsikatras tuli valkovuokkokimput käsissään toivottamaan minulle hyvää vappua!
    Ja siitä tuli hyvä vappu: aurinko paistoi ja ihmiset juhlivat täydestä sydämestään - minä muitten mukana.

    Ettei vain tästäkin vapusta tulisi aurinkoinen. Pilviverhon takaa kuultaa lämmin valo...
    Joka tapauksessa iloista ja onnellista vappua!
  11. Lämpimät vapputerveiset Anaselmille ja Amalialle
    omasta sekä Puskasuleiman puolesta!

    Toivotamme Teille auringonpaistetta ja linnunlaulua.
  12. Minäkin olen iloinen, sillä pääsin vihdoinkin ihan Kahvipirttiin asti.
    Täällä on keskusteltu itsekseen puhumisesta. Siitä tuli mieleeni muuan vappumuisto:
    Olin vappuna oppinut puolalaisen partisaanivalssin, ja se soi vielä seuraavanakin päivänä mielessäni, kun Aleksia pitkin marssin kohti työpaikkaani.
    Olin huomaavinani, että vastaantulijat katselivät vähän kummeksuen. Miksipä eivät olisi katsoneet, kun Elannon tavaratalon talon kohdalla huomasin laulavani täyteen ääneen: "Joskus peltomaalle kulje, hyväellen tähkäpää kätes hellään lämpöön sulje, siinä jatkan elämää."
    Eikä siinä vielä kaikki! Minä itkin!

    Tämä tapahtui yli kolmekymmentä vuotta sitten, joten minulle on turha tulla esittämään arveluja vanhuudenhöperyydestäni. Kyllä kysymyksessä on syntymähumala, koska jo 1960-luvulla pariinkin otteeseen kärähdin Helsingin kaduilla laulamiseeni.

    Että iloista vappua!
  13. On tuosta varjo-olennosta joskus hyötyäkin.
    Huomenta vain. Hienohan tämä aamu on. Siinäkin mielessä harvinainen, että sadannella viidennellä kerralla onnistuin pääsemään plus seitsenkymppisiin ja vielä virallisella nikilläni.

    Pitää heti kehua, että toissapäivänä sain yhdeltä miesihmiseltä ihanan sinivuokkokimpun, ja eilen ajellessani vähän kauemmaksi kotipihasta helottivat tienvieret keltaisenaan leskenlehtiä.
    Se on sitten kevät!

    Tosin meillä ei vielä ole mitään asiaa mökille. Jos ei tie roudi menomatkalla, niin pois tullessa saattaa jo auto vajota hiekkaan ja kuravelliin sen verran syvälle, että oven aukaisemisessakin on ongelmia.
    Kokemusta on! Siihen jäi kärry odottamaan aamua ja traktoria! Mieleni ei yhtään ollut voitonriemuinen, vaikka olinkin pitänyt esitelmän aiheesta keväinen routa. Alustukseni päätteeksi poikamme, joka ei routiviin teihin ollut tutustunut, näytti miten yli mennään. Onnistuihan se, kun meitä oli kolme aikuista työntämässä. Poikamme isän olisi lapsuudestaan ja nuoruudestaan pitänyt muistaa, millaista on routiminen, mutta eihän jänkhäjoonas voi lastaan huonompi olla, vaikka vaimo kuinka mekastaisi. Nyt sitä tienpohjaa on pönkittämässä pari sisälokasuojaa...

    Olen tässä kirjoitellessani hörpännyt kupillisen kahvia ja nyt alkaa olla aika vetää päällysvaatteet niskaan ja lähteä herra G:n kanssa pienelle lenkille.
    Mukavaa päivää kaikille!
  14. Huomenta! Taas ollaan uudessa paikassa. Yritin poiketa edelliseen katsomaan ketkä ovat olleet muuttotalkoissa. Ei onnistunut! Pääsin Lokarin pääsiäisnoitakuvaukseen ja sen perässä olevaan tyhmään kommenttiin asti, mutta siitä eteenpäin en päässyt millään.
    Mieheni valitti eilen ihan samaa. Hän yritti kolmasti kirjoittaa pirtin vieraskirjaan: aamulla, päivällä ja illalla, mutta kun ei niin ei.

    Muutenkin tämä meidän sisäänpääsy on hidastunut aivan mahdottomasti, ja sitten Elisa-neito kehtasi lähettää meille ilosanoman: vauhti nopeutuu! Kunhan nyt palautuisi edes entiselleen, niin olisimme tyytyväisiä.

    Anteeksi nyt, että heti aamusta puran kiukkuani, mutta mielestäni Suomi24 ja Elisa saisivat mennä vessanpönttöön ja vetää vettä päälleen. Epäilen, ettemme ole ainoat, joilla on vaikeuksia; täällähän on käynyt harvinaisen vähän väkeä. Tämä kaksnelonenhan on kirjoittajille ilmainen, mutta jos tänne ei kukaan kirjoittaisi tai pääsisi kirjoittamaan, eivät mainostajatkaan kauan makselisi ilmoituksiaan. Mehän olemme S24:n ilmoitushankkijoita!
    Elisallehan me maksamme kuukausittain, joten kai siltä voi vaatia kohtuullista asiakaspalvelua...

    Kuten sanottu, anteeksi vielä kerran. Yritän ensi kerralla olla valoisampi. (Täällä on juuri musta pilvi menossa peittämään aurinkoa!) Minä lähden purkamaan agressioitani pölyjen pyyhkimiseen.

    Voikaatten hyvin!
  15. ... vaan ei helliä tunteita. Olemme Mr. Greengrassin kanssa vuorotellen yrittäneet tänne, kiroilleet ja hammasta kiristäneet, mutta vasta nyt onnistuin. Säkkiin en ole pukeutunut, ja tuhkaahan tulee päähän ihan luontoisetuna.
    Onneksi emme ole lentoon lähdössä, eikä mielikuvituskaan lennä.
    Siispä vain pikainen olemassaolo ilmoitus ja sydämelliset terveiset!
  16. Varmaan oli sama "ystävä" kuin katleijallakin.
    Poistin. Jos ei kyseessä ollut puujalkavitsi, saattoi se olla puuhevonen eli troijalainen.
  17. Siellä liehuvat narulla lakanat ja tyynyliinat. Tunnin kuluttua ne tällä tuulella ovat kuivia ja tuoksuvat ihanan raikkaalle.
    Taivas on vaaleansininen, ja aurinko paahtaa täysillä. Pihassa aurauskasat ovat pienenneet, mutta vielä tarvitaan muutama tällainen päivä tai kunnon vesisade ennen kuin niistä ei ole jäljellä edes märkää länttiä.

    Maalaismiehen mielipiteet pedofiliasta herättivät minut miettimään, että saattaa niistä totta olla ainakin toinen puoli. Ehkä se, että niitä nyt tulee vuosienkin takaa esiin, johtuu uskaltamisesta.
    Minulla on omakohtainen kokemus puolitutusta miehestä, joka väkisin yritti viedä minut metsään. Istuin hajareisin riukuaidalla ja pidin kaksin käsin aidanseipästä kiinni, kun mies yritti kiskoa minua aidalta. Pikkusisko hakkasi miestä risulla naamaan, ja molemmat huusimme täyttä kurkkua apua. Lähin naapuri oli kilometrin päässä, mutta onneksi muuan toisen naapurin emäntä sattui tulemaan ja kuuli huutomme. Hän pisti juoksuksi ja huusi juostessaan, jolloin mies jätti minut rauhaan.
    Poliisit suhtautuivat erittäin yliolkaisesti asiaan. He arvelivat, että ehkä se mies toisiaankin tahtoi vain marjastuskaverin. Muusta kun ei ollut "näyttöä"!
    Kaikkein kamalinta oli häpeä, kun juttu levisi, ja aikuiset ihmiset kyselivät, että "meinaiks se viärä sinut mettään" ja "mitähän se meina sinulle tehrä".
    Kukaan ei ymmärtänyt kertoa minulle, ettei minulla ollut mitään häpeämistä.

    Tämä tapahtui paljon ennen kuin syntyi sananlasku "Sanokaa Fazer kun haluatte hyvää ja Kihniön kirkkoherra jos vielä parempaa".

    Toisaalta olen joskus ajatellut, miten paljon mahtaa avioerotapauksissa olla perää niissä insestisyytöksissä, joita äidit joskus esittävät saadakseen lapset itselleen.
    Kuitenkin monet isät pesevät lastensa kakkapyllyt ja vaihtavat vaipat siinä kuin äiditkin.
    Meillä jopa vaari suoritti ne toimenpiteet pojantyttären lapsenvahtina ollassaan, kun olimme miniä kanssa pari päivän ulkomaanmatkalla. Ja ilmeisesti hyvin suorittikin, koska tyttö ei antanut edes äitinsä vaihtaa vaippaa ja pestä pyllyä, jos vaari oli paikalla.

    Nämä nyt eivät taida olla ihan kahvipöytäaiheita. Lähdenkin tästä kokeilemaan, joko pyykkini ovat kuivia.

    Oikein keväistä mieltä toivotellen :Vs
  18. Huomasin, että Uzma oli poikennut pitkästä aikaa Kahvipirtissä. Pakistanin uutisten yhteydessä tulee ajatelleeksi, mitä sinulle kuuluu ja oletko turvassa perheinesi. Tuntui mukavalta lukea, että teillä menee hyvin. Hyvää kevättä Sinulle ja perheellesi.

    * * * * *
    M.K:lle kiitos tervehdyksestä. Olen saamaa mieltä, että täällä on kiva olla.
    Olen niin tottunut tähän nikkiini, että olisi ollut kauhun paikka rekisteröityä uudelleen jollakin toisella nikillä.
  19. käydä kaupassa lakkopäivänä.
    Vaikka olenkin eläkkeellä ja vaikka en koskaan ole joutunut olemaan lakossa, halusin osoittaa solidaarisuutta ammattikunnalle, jolla on hankaliin työaikoihin nähden suhteettoman pienet palkat.
  20. Kiitos tekemästäsi aloituksesta! Osaanpahan nyt kysellä todistajan läsnä ollessa, mitä monitehot maksavat linsseineen ja sankoineen.

    Täällä jo ynnämuu kehottikin sinua kääntymään kuluttaja-asiamiehen puoleen. Tee se ehdottomasti!

    Uzma kauhisteli täkäläisiä silmälasihintoja. Ettei vain taas oltaisi maailman ykkösiä siinäkin asiassa!
    Itse olen nykyisiä lukulaseja lukuun ottamatta hankkinut rillini Tallinnasta. Nykyhintoja en tiedä, kun sitäkin valtakuntaa on laitettu eurokuntoon.
    Viimeksi siellä käydessäni olivat tavaroiden hinnat melkoisesti nousseet, joten varmaankin myös optikkoliikkeet ovat seuranneet ajan trendiä.
    21. 73 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt