o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Vihdoinkin Venlastiina jälleen kotipesässä!
    Ikioma nörttimme on kotiutunut Keski-Euroopan retkiltään (juuri passelisti ennen lentokieltoja).
    Nyt hän kävi vaihtamassa kesärenkaat meidän autoomme ja selvitti salasanani.
    En siis enää ole salasanaton.
    Halaisin poikaamme, jos uskaltaisin ja ylettyisin, mutta joka tapauksessa taas kerran ymmärrän olla onnellinen siitä, että on tullut pyöräytettyä pari pojankoltiaista.

    Ja nyt hörppään kunnon kahvit oikein lentivehnäsen kanssa.
    Aurinko paistaa, ja elämäkin melkein hymyilee.
    Aurinkoista iltapäivää koko pirtin asiakaskunnalle!
  2. Joskus tekstit ovat suomeksikin melko hankalia.
    Ja sitten käännöspala:
    "Yksi mahdollinen tämän virheen syy on että sinun verkko jyrsijäsi piparit on varastettu..."

    Mutta ~ kuten sanottu ~ oikeassa olet.
  3. Tervetuloa aamukahville!
    Kisulit on ruokittu, ja nyt ne odottavat silittelijöitä.
  4. Ihan alkajaisiksi sanelen Saimille seuraavaa:
    Kehasepas vielä kerran olevasi tosikko, niin minä esitän siirtymistä kaukaisempaan tuttavuuteen eli teitittelyyn! Mielestäni tosikko ei kirjoita sellaisia, että lukijalla on puolitoista päivää maha naurusta kipeänä. Luepas, kuule, vaikka ne pääsiäisenalustekstit, joissa ilmoittelit mistä sinut saa noutaa ja mistä sinut tuntee. Jos nauramatta pystyt ne käymään läpi, niin sitten minä olen taas kerran nauranut väärässä paikassa.
    Kuinkas sattuikaan, että sinun äitisi on opettanut sinulle saman asian kuin minun isäni minulle: Kukaan ei kysy, kuinka kauan sitä on tehty, vaan kuka sen on tehnyt!
    Olen luovasti soveltanut tuota viisautta omissa käsitöissäni; yksi lankakorillinen on tupaten täynnä keskentekoisia villatakkeja, kintaita, kaulahuiveja ym. näytteitä kutomistaidoistani. Ja niitä on tehty kauan! Ainakin viisitoista vuotta, osaa kauemminkin.

    En koskaan ole ollut rasvattu salama, mutta siitä huolimatta hidastamisen varaa on ollut. Uskallan kunnian ja omantunnon kautta vakuuttaa todeksi väittämän, että jos ei elämä muuta opeta niin ainakin hiljaa kävelemään.

    Nyt kylläkin tuli hoppu: Lea Sommer on ollut ruudussa ainakin varttitunnin.
    Miten nyt noin kävikin?
    Ei skiis muuta kuinheippakaikille!
  5. Oletteko koskaan miettineet, mitä aiheita lehtien yleisönosastoihin keksittäisiin, jos ei olisi näitä jokavuotisia "kevään merkkejä"?
  6. Päivää täältä tapahtumattomuudesta.
    Skillan kaipaili Hintriikaa. Epäilen, että hänen nenänpäästään musta ei vaalene muuten kuin kulumalla. Se taas vaatii aikaa eli nenänvalkaisuviikon.
    Nenä on kuitenkin pikkujuttu sen rinnalla mitä minulle tapahtui pääsiäislennolla: minä jakauduin. Tunnen olevani ihan oma itseni, mutta liinavaatekaapin peilin ohi marssiessani en malta olla vilkaisematta, kuka sieltä kurkistelee. Uskokaa tai älkää: ilmielävä pääsiäistrulli sieltä irvistelee.
    Ihmettelin tässä eräänä aamuna, kuka oli jättänyt autoon valot. Ilmeisesti kärry oli seissyt valot päällä pari vuorokautta, koska juuri täyteen ladattu akku oli tyhjä. Nyt en enää ihmettele, kun näen sen irvihampaan, joka asuu liinavaatekaapissamme.

    Päivä on haalean harmaa kuin trullin naama. Pälviä on jo pellolla, ja pihaa reunustavat aurauskasat ovat selvästi alenneet.
    Kun ne lopullisesti sulavat, jää nurmikoille melkoinen määrä hiekkaa. Toivottavasti ruoho jaksaa ponnistella hiekan alta esiin. Vihreäähän ei koskaan ole liikaa, ja varsinkin poimulehdet ovat ihania, kun aamukaste kimmeltää niillä.

    Katselen ikkunasta ankean näköistä maisemaa. Tiellä ajaa silloin tällöin auto, joskus menee pyöräilijä tai koira isäntänsä kanssa. Oikeat koirat ovat siitä mukavia, että ne kävelyttävät isäntäväkeään pari kertaa päivässä.
    Villakoirissa ei ole muuta hyvää kuin se, että ne eivät hauku eivätkä murise.

    Minä otan niistä esimerkkiä ja lopetan tämän murinani tähän.
    Oikein mukavaa päivää! Toivottavasti jostakin pilven takaa vielä aurinkokin putkahtaa esiin.
  7. Ainakin sinulla on jotakin, mikä monelta puuttuu: räiskyvä ja terve huumorintaju!
  8. Herranen aika, minkä pikaluudan minä siitä herra ylikypsän pinosta nappasin!
    Jo sai noita-akka kyytiä. Puristin tiukasti luudanvartta, jotta lentimeni ei olisi jättänyt minua.
    Pelkäsin sekä putoavani että törmääväni Kyöpelinvuoreen, mutta ihan turhaan! Luudassa onkin automaattijarru!

    Muistaessani kysyn, katsotaanko aamulla Kyöpelivuorella vai Kahvipirtin pihalla, tanssiiko aurinko noustessaan?
    No voi hyvä tavaton! Saimilla on aina vain se ruusu suussaan! Ota nyt, hyvä nainen, se jo pois. Ei sinua enää kukaan erehdy polliisiksi luulemaan.

    Jaahas, nyt joku kiskoo minua noitatanssiin. Pakko mennä, vaikka on epävarmaa miten takajalka kestää.
    Jutellaan aamulla lisää.
    Iloista pääsiäistä niin aidoille kuin amatöörinoidillekin.
  9. Sitä en ymmärrä, että Juha rakennuksena olisi peräti historilallinen, mutta en olisi ensimmäisenä lähdössä purkuporukkaan. Kyllä Juha paikkansa täyttää ja on tarpeellinen. Nurmijärven elokuvateatteri toimi vuosikausia Ahjolassa, ja ymmärtääkseni Säilät rakennuttivat nykyisen teatterirakennuksen, kun elokuvateatteri siirtyi heidän omistukseensa.
  10. On se tuo Saimi fiksu kun laittaa punaisen ruusun suuhunsa ja narsisseja hattuun.
    Eipä erehdy noutaja ottamaan sitä kuuluisaa Oulun polliisia kyytiin Saimin asemesta.
    Fiksua on sekin, että ajastinta ei tarvita, kunhan vain on riittävän pitkä sytytyslanka!

    Minä aion kylläkin ottaa varmuuden vuoksi mukaan separaattorin vai mikä navigaattori se nyt onkaan.
    Ja mämmiä tuon myös. Kai sitä joku muukin syö kuin minä itse? Kyllä se aina sammakonkudun ja kärmekeiton voittaa!

    Eipä muuta kuin kohta lennetään ja Kyöpelinvuorella tavataan.
    Ja ainakin minun mielestäni ne naakat ovat oikein passeleita tälläisille amatöörinoidille. Niillä aidoillahan on ne korppinsa.
  11. Mitäs lastenhuoneesta, mutta kun jotkut ovat niin suurellisia että järjestävät komeat prinsessahäät ja ottavat kymppitonnien lainan juhlaansa varten! Siinä sitten varattomammille saattaa käydä niin, että kun köyhyys tulee ovesta niin rakkaus pakenee ikkunasta.

    Mutta asiaan!
    Kun tottuu leveään asumiseen, saattaa olla vaikea kuvitella vaihtoa pienempään asuntoon, kun jälkikasvu lähtee itselliseen elämään. Kummasti sitä kuitenkin sopeutuu, kun muutto eteen tulee.
    Meidän nykyinen asuntomme on kutakuinkin kuusikymmentä prosenttia entisestä kodistamme. Siitä huolimatta kodilta tämä on tuntunut ihan alusta asti. Pienempäänkin on mahduttu silloin, kun mukuloitten kengännumero ei vielä ollut 43 tai 44.
    Silloin tuli joskus haikailtua isompia tiloja, että olisi helpompi löytää jokin kateissa oleva vaate tai muu tavara. Se oli kokemattoman ihan hölmö ajatus! Jos on yksi huone, sen kadonneen löytää sieltä. Sen sijaan viiden huoneen lukaalissa joutuu joskus penkomaan perimmäisenkin kämpän ennen kuin kadonnut löytyy.
    Ja onhan pienemmässä asunnossa pienemmät kulutkin. Miksi siis maksaisimme tarpeettomista neliöistä!
  12. Kiitoksia vihjeestä! Tulipa tehdyksi retki huhtikuiseen Portugaliin.

    Tänään on ollut asioittenhoitamispäivä, omien ja vieraitten. Kirjastossakin kävin, kun piti palauttaa edelliset. Eräpäivä ei ollut vielä lähelläkään, mutta jostakin syystä olen lueskellut ihan ahmimalla. Piti jo turvautua omiin kirjoihinkin, kun kirjasto on niin kaukana (ainakin 300 metriä), ettei takajalkani ole tykännyt hyvää ylenmääräisestä kävelystä.
    Siinä sivussa olen täyttänyt kuvaristikoita ja hoitanut huushollia.

    Niin kuin arvata saattaa, kevät tekee tuloaan tännekin, eikä tänne sitten muuta tulekaan paitsi mainoksia.
    Voisihan tuohon postiluukun päälle lätkäistä ei mainoksia -lapun, mutta sitten jäisivät paikalliset aviisitkin tulematta. Se kerran viikossa ilomaantuva on tosi opettavainen. Siinä on tekstaripalsta, ja olen siitä oppinut, että jos pieniä ovat silakat joulukaloiksi, niin vielä pienempiä ja turhempia ovat ihmisten marinoitten aiheet.
    Vaan huvinsa kullakin. Minua on huvittanut Kahvipirtin ovipielen peukalo. Varmaan joku on iki onnellinen voidessaan painaa peukun alas. Onhan se iloinen asia, että joku ilahtuu niinkin pienestä. Tuntee varmaan tehneensä jotakin!

    Minä ja tietysti myös Mr Greengrass olemme iloisia siitä, että Irkku on palannut maisemiin.
    Toinen ilonaihe on se, että pääsen petiin ja otan mielenkiintoisen kirjan petikaveriksi.

    Hyviä öitä ja kauniita unia!

    Ai niin! En muista, olenko kiittänyt ylikypsää luudasta. JOs olen, niin ei kai haittaa, jos sanon toisenkin kerran kiitos!
  13. Meillä kävi eilen virpomassa noitapoika, jolla oli lähempää tietoa pojanpoikamme kaavailemasta akkukäyttöisestä luudasta.
    Sitä ei kuulemma kannata ruveta suunnittelemaan, koska amerikoissa se on jo vuoden ollut käytössä. Sitäpaitsi sen kanssa ei käytetä kahvipannua vaan kahvinkeitintä, ja kissankin sijaan on kyytiin otettu koira.
    Ehkä jo ensi vuonna noitienkin paikalla ovat robotit!

    Tämä on nyt tilanne, ja kyttään siis matkan varrella peukalo pystyssä, ottaisiko joku kyytiin.
    Villen turboluuta lienee jo täyteen buukattu, ja kun Oulustakin on jo Saimi varannut siihen paikan, jäänee ainoaksi mahdollisuudeksi päästä jonkun luudanvarrelle.
    Vai onko niitä ylikypsän luutia niin paljon, että minulle riittäisi ikioma? Ei sen tarvitsisi häävi olla, kunhan nyt kestää sen verran, etten putoa luudanvarrelta lattialle.

    Kyllä se viimevuotinen pääsiäislento oli niin mukava, että mieleni taas tekee kovasti mukaan.
    Eihän meitä siellä Kyöpelinvuorella aidoista noidista erottanut muu kuin se, että kärmekeittoa emme maistaneet, ja myös jälkiruoaksi tarjoiltu sammakonkutuhyytelö jäi syömättä.
    Onneksi oli omat eväät!

    Muistelemista siitäkin reissusta riittäisi vaikka kuinka pitkään, mutta kun tuo virtuaalikerberos saattaa olla hyvinkin nälkäinen, pitää varoa, ettei se taas popsi tekstiäni.
    Siispä toivottelen hyvää päivänjatkoa! Tavataan taas.
  14. Olin jo ennättänyt pelästyä, että ylikypsä on kyllästynyt pusuja antamaan ja tervaksia kantamaan. Perinteistä Kyöpelinvuoren-matkaahan hän oli organisoinut luutia tekemällä!
    Kyllä nyt kelpaa, kun on turboahdettu luuta, aitoja vanhan ajan varsiluutia ja vielä mahdollisesti Hoover-merkkinen automaattiluutakin.
    Mietiskelin millainen lentolaite pitäisi rustata petipotilaille. Kävisiköhän sellainen, että kahden luudan välissä olisi makuualusta? Siis vanhan ajan pukkisänkytyyliin rakennettu laite.

    Pankaapa harkintaan, jos teillä on aikaa.
    Minä panen maate.
    Hyvät yöt!
  15. Nimittäin tekstini, joka käsitteli
    A) pääsiäislentoa ja pojanpoikani eilen suunnittelemaa lentävää pölynimuria.
    B)Uutta kotieläintämme, jonka samainen nuorimies löysi parvekkeeltamme. Se on leppäkerttu, josta emme saa tolkkua, onko se horteessa vai kokonaan eloton.

    Pitkähän teksti oli, mutta ei se viittätuhatta merkkiä ylittänyt.
    Yhtäkkiä vain ruutu pimeni, ja koko litania oli teillä tietymättömillä.
    No, ei ollut ensimmäinen kerta, mutta kyllä minä hillitysti laskettelin rimpsun sivistyssanoja. Vastaavassa tapauksessa lupaan kirota vastaisuudessakin. Se ikään kuin helpottaa.
    Joku yllytyshullu voisi vaikka testatakin: lyönti vasaralla peukaloon ja sen päälle muutama raikuva prrrr.
    No, tiedänhän minä, ettei täällä yllytyshulluja ole, ei edes suuruudenhulluja, ihan mukavaa porukkaa vain. Sen tähden tein rauhoituttuani uuden yrityksen.
    Saa nähdä, miten nyt onnestaa.
    Joka tapauksessa terveiset, ja koska alussa tervehtiminen unohtui, tulkoon se nyt tässä: Hyvää iltapäivää!

    (Ai niin! Lentämisestä tuli mieleen, että pitääpä kiittää linkistä: kiitos!)
  16. Luin Meri-kukan ajatukset ja olen iskiasta myöten samoilla linjoilla. Tosin pikku hiljaa alkaa takajalka toipua ja taipuakin.

    Yllätyksekseni huomasin olevani joistakin nettikirjoittelijoista samaa mieltä myös Halla-ahon kanssa.
    On omaankin päähäni pälkähtänyt ajatus, että törkykirjoittelijat ovat niitä samoja, jotka kirjoittelivat huussien seiniin. Kuvitus vain puuttuu; ei ole hämähäkkejä väärin päin eikä Otto Iivari Partasen puumerkkejä.
  17. On tässä lueskellessani tullut mieleen monta asiaa.

    Ensinnäkin räsymatoista sen verran että eläkkeelle jäätyään isäni innostui kutomaan mattoja, eivätkä ne olleet mitä tahansa! Isä sommitteli niihin monenlaisia kuvioita ja värejä, ja tulokset olivat niin upeita, että joku Rasinmäki olisi kalvennut kateudesta.
    Äiti istui päivät pitkät sakset kourassa ja leikkeli matonkuteita, kun isä paukutteli pirtaa, ja kyllä meillekin mummolaan poiketessamme hyvin herkästi lykättiin sakset käteen ja vaatekasa eteen. Leikkeleminen oli joskus kuin muistojen kirjaa olisi selaillut.

    Silloin, kun asuimme mummolan vintillä, eikä niitä vaarin kutomia räsymattoja vielä ollut, innostui mieheni kerran ostamaan joltakin pakettiautokauppiaalta aidon dagestanilaisen maton.
    Olihan se nätti eikä turhan koukeroinenkaan ollut, ja mieheni oli tinkinnyt sen puoleen hintaan.
    Siihen aikaan ei meillä vielä ollut pölynimuria vaan Matto-Mikko. Sillä kun olin jynssännyt mattoamme pari kuukautta, oli aito dagestanilaisemme täysin karvaton!

    Ja sitten sahanteriin:
    Vuosikausia minua toisinaan häiritsi sahanterä. Jossakin kallon sisällä se välähteli, koska näin sen silmien kiinni ollessakin. Ei siitä muutan haittaa ollut kuin häirintä. Ei siis päänsärkyä.
    Kymmenkunta vuotta sitten sahanterästä sukeutui sirkkelinterä, joka pyöri niin usein, että änkesin lääkäriin.
    Kyllä minä kirjakieltä puhuin, mutta kun en tuntenut lääketieteellisiä termejä, se kandinkloppi ei ymmärtänyt selityksiäni. Ilmiselvästi hän piti minua höpsähtäneenä mummona, ja minä puolestani en tuntenut suurempaa kunnioitusta hänen ammattitaitoaan kohtaan. Ilmoitin kuitenkin etten poistu vastaanotolta ennen kuin vika löytyy. Loppujen lopuksi lääkäri-parka kuunteli stetoskoopilla kaulanikin, ja sieltä löytyi vika! Hän suorastaan huusi, että täällä puhkuu, ihan selvästi puhkuu.
    Puhkumisen seurauksena hän kirjoitti minulle lähetteen neurologille, joka löysi tukoksen kaulavaltimostani ja passitti minut leikkaukseen. (Ja nyt tulee taas tikkuja kynsieni alle:) Sitä tietä katosi sirkkelinterä.

    On se hyvä, että on noita muistoja, kun päivät toisensa perään valuvat menneisyyteen, eikä mitään kummempaa kerrottavaa ilmene.
    Onneksi aurinko paistaa, ja tietkin ovat jo sulat, mutta kinoksissa korkeutta riittää vielä pitkäksi aikaa.
    Oikein aurinkoista päivää kaikille!

    Ai niin! Jälkikirjoituksena Hintriikalle: Oletko kokeillut vaihtaa rilleihisi ikkunalasin sen leikatuin silmän linssiksi?

    Ja edelleen aurinkoista päivää!
  18. Voiko noin kirkasta aurinkoa ollakaan?!
    Sadattuhannet timantit kimaltavat hangella, ja yön aikana on tullut lisää lunta niin oksille kuin pihallekin.
    Lumiaura kolisee edestakaisin, ja kinokset aina vain kasvavat.
    Aamummalla pakkasta oli lähemmäs kymmenen astetta, nyt on enää vähän päälle viisi. Se on hyvä se, vaikka on siltikin syytä kohta lähteä laittamaan auto pariksi tunniksi narun nokkaan. On sitten kärry lämmin sisältäkin, kun olen saanut sen kaivetuksi kinoksista ja pääsen lähtemään asioille.

    Ja lisää lämmintä: nimittäin lämpimiä ajatuksia kaikille, jotka ovat parhaillaan tai menossa operaatioihin.
    Pidän teille kaikille peukkuja, että selviäisitte mahdollisimman pian ja mahdollisimman helpolla toimenpiteistä. Ja tietysti pikaista paranemista.

    Raavin puupäätäni keksiäkseni jotakin henkevää, mutta sain vain tikkuja kysien alle. Jos olisivat edes tulitikkuja, voisi joku tulla niitä lainaamaan, mutta näin pienet tikut eivät kelpaa edes sytykkeiksi.
    Kun ei kerran sytytä, on paras lopettaa.
    Toivottelen oikein aurinkoista mieltä ja päivää koko poppoolle!
  19. on illan mittaan tullut niin, että kuusten oksilla on taas valkoinen kerros.
    Nyt pitää kulkea kieli keskellä suuta, kun iljanteinen kevyenliikenteen väylä on lumen peitossa. Keli on siis mitä otollisin aivotärähdysten ja luunmurtumien hankintaan.
    Ainakin täällä on iltapäivän aikana melko usein raikunut piipaa-autojen torvet.
    Oikeastaan tänne ei sitten muuta kuulukaan, joten toivottelen vain rauhaisaa yötä ja onnellisia unia.
  20. Miten olen voinut unohtaa "vuosisadan talven 1985"? Samalla tavalla kuin muinakin talvina auto oli narun päässä, ja lumihangesta lähdettiin töihin ilman sen kummempia kommervenkkejä.

    Sen sijaan mieleeni on unohtumattomasti jäänyt maaliskuu 1957. Ilkan-päivänä oli paukkuva pakkanen, viiltävä viima lennätti lunta.

    Ja eiköhän siihen vuosisataan kuulunut myös talvi 1939-40, jolloin Etelä-Suomessakin lämpötila(!?) laski jopa neljäänkymmeneen asteeseen?

    Pitääpä yrittää löytää netistä tuo aloituksessa mainittu ohjelma...
    21. 74 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt