o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Nollan kieppeillä on tämän päivän lämpötila ollut, ja joskus on tullut vedensekaista lunta vai räntääkö se oli.

    Alakoulun ensimmäisellä luokalla opin runon:
    Tammi, helmi, maaliskuussa meillä tuima talvi on.
    Mut jo huhti, toukokuussa alkaa aika auringon.
    Kesä, heinä, elokuussa ruohot, viljat varttuu.
    Sato syys ja lokakuussa kellareihin karttuu.
    Marraskuussa musta maa
    jo valkolunta vartoaa.
    Joulukuu myös joutuu juhlariemut tuoden,
    kaunihisti päättää kalenterivuoden.

    Ja sitten telefooneihin.
    Vanhoihin kunnon kännyköihimme ei enää saanut pattereita vai mitä akkuja ne ovat. Minun kännykkäni oli poissa käytöstä kokonaan, mutta Mr G sai pojaltamme oikein sievän ja pienen puhelimen, jonka käsittelyssä ja jo numeroitten näkemisessä oli vaikeuksia.
    Nytkin meillä on pienet kännykät, mutta niissä on selvät numerot, ja muutenkin ne ovat tosi käyttökelpoiset. Niissä on jonkin verran muitakin toimintoja, mutta parasta on se, että niillä voi/osaa soittaa.
    Kamera ja telkkari niistä puuttuu, mutta ne meillä on erikseen. Mr G on jopa oppinut käyttämään digikameraansa.
    (Edellisellä kameralla hän minua kuvatessaan kuvasi vahingossa oman nenänsä.)
    Minä sillä vanhemmalla kameralla yleensä kuvailin, kun tuo miehenpuoli on huomattavasti kuvauksellisempi, on sitten ukko maassa, ukko puussa tai hiipiikö ukko illansuussa.

    Minä hiivin nyt tästä koneen äärestä, että jää tilaa muillekin kirjoittajille.
    Hyvät yöt ja kauniit unet!
  2. "... suuremman olemassaolon tarpeellisuuden". Hienosti muotoiltu. Olisihan sitä sopinut opiksi ja ojennukseksi ilmoittaa, mikä kyseinen suurempi olemassaolo on, kuin myös sen, millä perusteella Ruuneperi esittelee ateistien aivoituksia.

    Luonnonmullistuksia tulee, niitä on tullut ennenkin, mutta katastrofin osuessa kohdalle se koskettaa meitä jokaista. Luonto on niin paljon ihmistä suurempi ja voimakkaampi, että sen äityessä raivoamaan tuskin mitään on tehtävissä. Siinä ei auta, vaikka kaikki maailman ihmiset kädet kyynerpäitä myöten ristissä rukoilisivat.

    Villieläimistä puhuttaessa käytetään sanontaa "luonnollinen karsinta".
    Me ihmiset olemme osa eläinkuntaa, ja myös meitä koskevat samat pelisäännöt.
  3. Meilläkin sattuu toisinaan, että laitamme jonkin tärkeän paperin niin varmaan paikkaan, ettei se varmasti katoa. Hyviä kätköjä ovat olleetkin, kun hakemallakaan ei ole säilöön pantua löytynyt. Kun se sitten sattumalta tulee vastaan, huomaamme heti, että sehän oli ihan loogisessa paikassa.

    On paljon sellaisia asioita, jotka ovat olleet suorastaan refleksiliikkeitä. Nykyisin on pakko ajatella, että nyt pankkikortti lompakkoon, nyt passi käsilaukkuun, nyt sairausvakuutuskortti lompakkoon j.n.e.
    Silloin ei kotona pelästy, että herranen aika, olenko hukannut...
  4. Olen ihmetellyt, miten kovakalloisia jotkut ovat. Niin paljon kuin on jankutettu turvavälineistä ja -köysistä,
    aina vain löytyy urhoollisia nousemaan katoille pelkästään lumikolan kanssa.
    Kun on tyhmä pää, kärsii koko kroppa. Paitsi niillä, jotka eivät putoamisesta hengissä selviä.
  5. Suomi sitten voitti pronssiottelun. Nyt voivat hiihtopomot kehua, että mitaleja tuli moninkertaisesti tavoitteeksi asetettu määrä.

    Täytyy sanoa, että meidän talon huoltomies on varsinainen poppaukko.
    Ei suksien, lumikenkien eikä jalanjälkiä hangessa, mutta lippu roikkuu salossa.
    Nyt on kyllä oravan jäljet, mutta ei se lippua nostanut. Näin ihan omin silmin, kun se hyppäsi kuusenoksalta maahan, silloin lippu oli jo kauan ollut salossa Kalevalan päivää juhlistamassa. Juhlistaminen on kylläkin liioittelua. Lähempänä totuutta on märkä rätti, mutta minkä sille voi, ettei tuuli sitä hulmuta.

    Rätistä tuli mieleeni saksalainen lankomies. Saksassa kuulemma suomalainen vaimo oli melkein statussymboli, ja auton perässä piti tietysti olla Suomen lippu. Lanko käytti mielellään niitä suomen kielen sanoja, jotka olivat tarttuneet hänen muistiinsa.
    Eräänä päivänä langon auton oli ohittanut auto, jonka perässä oli Suomen lippu. Innoissaan lanko oli hihkunut sisarelleni: - Katso! Suomen lumppu!
    (On sanottava, että lanko oli suomalaisempi kuin me suomalaiset. Hänen mielestään täällä oli kaikki paremmin ja edistyksellisempää kuin Saksassa, ja hän oli tosi nolo lipsahduksestaan.)
  6. onkin jo keitellyt kahvit ja kattanut voisilmäpullat Jorin konsertin säestyksellä. Kiitos molemmille! Ja hyvää huomenta tietysti!
    Olen noita kinoksia katsellessani miettinyt, mitä tapahtuu, kun tulee liputuspäivä.
    Tänään sen sitten näkee, millä konstilla huoltomies pääsee lipputangon juurelle.

    Telkkarissa slovakit tekivät alivoimalla maalin. Tilanne on nyt Slovakian eduksi 3 - 1.
    Tarkoitus ei ollut katsoa koko ottelua, mutta kai se oli alitajunta, joka minutkin herätti.
    Nyt taitaa olla tauko, koska Mr. G on ottanut äänen kokonaan pois ja lukee teksti-TV:tä.

    Pimeää on vielä, ja mittari on miltei nollassa.
    Harmittaa, ettemme ottaneet valokuvia pihakuusista silloin, kun niitten oksilla oli viikkokaupalla paksunevia lumiturkkeja. Tuulikaan ei pystynyt lumimöykkyjä alas ravistelemaan, mutta niin vain ovat nyt pudonneet.

    Miltei nolla-asteisesta lämpötilasta huolimatta aivoni ovat kai jäässä, kun mitään järkevää ei synny. Tämä ei ole kiitoksen kerjuuta, joten kenenkään ei tarvitse panna kohteliaasti hanttiin, kun ehdotan itselleni kultamitalia tylsyydestä.

    Pärjäillään!
    Taitavat suomalaisetkin pärjätä, koska Mr. G ilmoitti olohuoneesta, että nyt on tilanne 3 - 3.
    Ei nyt kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa...
  7. Myöhästyneet mutta sitäkin lämpimämmät onnittelut Maalaismiehelle. Kyllähän sitä onnea tarvitaan muulloinkin kuin syntymäpäivänä, vai kuinka?

    Tänne ei taaskaan kummempia kuulu. Yöllä oli taas tullut lisää lunta, ja pakkastakin on peräti 0,6 astetta.
    Jokohan aletaan Kahvipirtin pihalla pyörittää lumipalloja ja rakennetaan oikein komea lumilinna...

    Vastauksena kemiläisemme kysymykseen ilmoitan, että minä saattaisin kesähelteellä mennä lumilinnaan nukkumaan. Eikös siellä ole tarpeelliset poronnahat ja muut turkikset?
  8. Kyllä sitä nyt auringonpaisteita kehutaan, kun meillä on koko päivän ollut pilvessä. Mutta odottakaas, kun risukasat alkavat paljastua kinosten alta, niin paistaa se päivä vielä tännekin!

    Ihan totta, Meri-kukka, joskus vuosia sitten näin televisiossa ohjelman, jostakin eteläisemmästä paikasta, jossa kanta-asukkaat kommunikoivat viheltämällä. Se oli kyllä ihan oikea asia-aihe eikä aprillijuttu.

    Saimi kyseli piikkimatosta. En ainakaan vielä iho paljaana aio mattoani käyttää, mutta kun päällä on ohut yöpaita, niin piikit eivät pistä lainakaan, vaikka ne kyllä tuntuvat, ja ihan mukavalta tuntuvatkin.
    Ihan oikeasti nukahdin mahalleni maton päälle, ja aamulla hämmästyin, kun ristiselkäni ei ollut kipeä. Huippu oli se, että en kertaakaan herännyt yöllä.
    Täytyy tänään kokeilla uudelleen mahallani matolle nukahtamista. Jospa se olikin vain sattumaa, ettei selkä ollut kipeä, ja että olin harvinaisen virkeä heti herättyäni.

    Täällä alkaa kohta olla lumilinnantekokeli. Miinuksia on enää 2,3.
    Luin tänään kirjaa, jossa kerrottiin minkä vuoksi (Kemin) Lumilinna aina rakennetaan talvella eikä koskaan kesällä: asiantuntijat ovat laskeneet, että rakentaminen on halvempaa talvella.

    Tokaluokkalainen on vanhempineen ja sisarensa kanssa talvilomalla Madeiralla. Hän soitti toissapäivänä vaarille ja oli kovasti tyytyväinen, kun hotellissa on uima-allas, vaikka merikin on ihan lähellä.
    Meilläkin olisi mahdollisuus lähteä lomaristeilylle joko Tallinnaan tai Tukholmaan, ja mukanamme voisimme viedä kuusi ihmistä, mutta taitavat jäädä lahjakortit käyttämättä, kun vakinainen matkakaverini ei ole yhtään innostunut, ja kortit ovat voimassa vain maaliskuun loppuun.

    Jokohan alkaa olla viisituhatta merkkiä mittarissa?
    Oikein mielenkiintoista illan jatkoa!
  9. Nyt pilkkakirves kainaloon ja ripeästi pilkkimään ennen kuin jäät kokonaan sulavat.
  10. Yritin tehdä ilmoituksen häiriöstä, mutta ei onnistunut.
  11. Jos ei kuitenkaan tule matkarahoja kaukaiseen Tipperaryyn, niin lähde Tippavaaraan. Se on Hämeenkyrössä.
  12. Eilen en vetänyt kelloa soimaan 3.30, mutta niin vain heräsin. Teksti-TV:n aikataulun mukaan piti siihen aikaan olla taitoluistelulähetys. Ei ollut eikä tullut, vaikka surffailin kakkoselta FST:hen.
    Pelkkää jääkiekkoa. Kömmin pehkuihin ja nukuin yhteentoista.
    Tänään näyttäisi taas olevan taitoluistelun vuoro. Voikohan siihen luottaa? Ei taida kannattaa vaivata vekkaria. Pelkään, että yöherätys on jo mennyt veriin ja sen seurauksena päiväaikataulu sekaisin.
    Hieno päivä nyt onkin.
    Uskaltaisikohan lähteä kepittelemään pienen lenkin? Sauvoista on kyllä apua, kun ei koko elopaino lankea polviin.
    Nyt kylläkin lähden "kielitunnille": telkkarista tulee Derrick.

    Tosin ihanaa kevättalvipäivää toivotellen: Vs
  13. Eihän vakaville asioille sovi nauraa, mutta minkäs teet. Kerrankin selväsanaista miehen logiikkaa. Kiva!

    Itse en nuukuuksissani ole edes yrittänyt käydä povarilla, mutta nuoruudessani jouduin sairaalassa vanhan romani-rouvan huonetoveriksi. Hän halusi katsoa kättäni ja näki siitä aivan oikein, että minulla on kaksi lasta.
    Ensimmäinen oli kuulemma tyttö. Minä vakuutin, että sekä ensimmäinen että toinen ovat poikia.
    Rouva närkästyi väitteestäni eikä antanut periksi. Lopullisesti hän loukkaantui, kun totesin, että on se hyvä, että viidentoista vanhasta olen riiustellut poikieni isän kanssa. Eipä ainakaan mies rupea ihmettelemään, minne olen tyttäreni tunkenut.

    En kuitenkaan suhtaudu täysin kielteisesti korteista katsomiseen.
    Äitini sisar hämmästytti meitä muutaman kerran, ja itsekin olen kolme kertaa povannut taustoista tietämättä aivan nappiin. Näistä tapauksista kuultuani päätin katsoa, mitä tulevaisuus minulle toisi. Pelkkiä ikävyyksiä kortit minulle lupasivat. Pahin oli ristiverisen naisen kuolema, enkä oikeastaan tiennyt muuta ristiveristä naista kuin äitini. Vaikka yritin sanoa itselleni, että povaaminen on hömppää, ennustus jäi kuitenkin painamaan mieltäni, enkä suostunut enää povaamaan kellekään. Äitini kuoli yllättäen pari kuukautta myöhemmin.
  14. Tarkoitus ei ole etuilla. Yritän leventää tekstialaa, kun se kohta on niin kapea, ettei riville mahdu montakaan sanaa.
    On tosi upea päivä, mutta eikös vain takajalkaani ~tällä kertaa oikeaan polveen~ ole joku tuikannut puukolla.
    Kokemuksesta tiedän, ettei sillä paljosti kannata linkuttaa. Kun se suvaitsee parantua, on kipu yleensä kulkeutunut vasempaan koipeen. Onneksi heti puolen tunnin etsimisen jälkeen löysin polvituen, joten kyllä tämä tästä... Lenkkeily saa jäädä, vaikka kuinka sää houkuttelisi.
    Pirttiin nyt kuitenkin klenkkaan.
    Oikeastaan olisin voinut toivottaa hyvää huomenta, sillä olen ollut vasta vajaat kaksi tuntia hereillä.
    Katselin yöllä taitoluistelua, ja jossakin vaiheessa menin sängylle lukemaan. Luultavasti ennätin pari riviä lukaistakin ennen kuin sammuin kuin saunalyhty ja nukuin monta tuntia.

    Saimille haluan sanoa, että mielelläni minä sinun pöytäkirjamerkintöjäsi luen. Jos kuitenkin luulet voittavasi minut tekstien pituudessa, erehdyt suuresti. On tainnut ylläpito ihan minun sepustuksieni vuoksi määrännyt tekstin maksimimääräksi viisituhatta merkkiä.
    Minulla on sellainen kirjoitushäiriö, että ensin en pääse alkuun ja sitten kun pääsen, en osaa lopettaa.
    Tämä vika minulla on ollut pienestä pitäen. Koulussa meillä oli varattu ainekirjoitukseen kaksi tuntia. Ensimmäisen tunnin pureskelin kynänpäätä, ja kun kello soi välitunnille, rupesi Lyyti kirjoittamaan kynä savuten. Usein meni se toinenkin välitunti kirjoittamisessa, kun muut olivat jo ajat sitten jättäneet vihkonsa suomenmaikalle. Oli muuten ihana opettaja, joka antoi minun rauhassa päättää aineeni. Lisäksi hän antoi minulle erivapauden käyttää puolipistettä vaikka muuten vastustikin sen käyttämistä.

    Kuten edellä olevasta näkyy, joka sana on totta.
    Nyt kun vain keksisin, miten tämän litanian lopetan.
    Kävisiköhän näin: Taivaalla möllöttävä puolikuu ja minä toivotamme yhdessä ja erikseen oikein aurinkoista iltapäivää.
  15. Päivää taas!
    On ollut antoisa aamu. Lahjusvekkarini herätti minut viideltä katsomaan taitoluistelua. Sen jälkeen piti olla ohjelmassa virtuaalista lueskelua, mutta törmäsin Susmorsiamen kurkiparveen ja sitä kautta suosikkibarytonini "Kurkiin".
    Ne puolestaan saivat ympäröivän maailman unohtumaan, sillä intouduin parin tunnin Hvorostovskij-konserttiin ja muistoihin.
    On vanhana mukava olla, kun on mitä muistella ja vielä muistaakin!

    Hintriika sai minut pohtimaan vakavasti noita pianovihreitä. Mitähän tapahtuisi, jos painonnostaja nostaisikin pianon? Entä mitä sitten, jos pianonvirittäjä virittäisikin painon, ja muuttomiehet joutuisivat kantamaan sen hissittömän talon viidenteen kerrokseen? Voivatko keväiset oraat olla virheitä?
    Aika pienestä on kiinni, että asiat menevät täysin sekaisin!
    Onneksi eivät sentään aikakirjat ole. Talvi jatkuu niin kuin tähän aikaan vuodesta pitääkin, ja lunta tulee kaiken aikaa lisää.
    Tänä talvena ei auraustraktoristeille ole katettu leivätöntä pöytää. Auraamista riittää aamuvarhaisesta yöhön asti, ja kinokset kasvavat kasvamistaan.
    Meidänkin pihassa voi kohta ruveta opiskelemaan pujottelua ja syöksylaskua.

    Tämä pohdiskeluni ei taida vielä olla ihan metrin luokkaa, mutta kirjoitellessa tulee jano, ja lähden puristamaan kahvipannun sankaa ja sen jälkeen mahdollisesti kaivamaan autoa kinoksesta.

    Heippa!
  16. Etpä arvaakaan, Sus, miten kauaksi sinun kurkesi lennättivät minut!
    Innostuin kuuntelemaan miten suosikkibarytonini Dimitrij Hvorostovskij lauloi "Kurjet".
    Se toi mieleeni surullisenkauniin elokuvan "Kurjet lentävät". Siitä on aikaa, kun sen näin, mutta olen muistavinani, että pääosaa esitti Tatjana Samoilova.

    Aamulla heräsin viideltä katsomaan jäätanssia, ja sitten olivat vuorossa kurjet ja Hvorostovskij-konsetti.
    Musiikki- ja muistelumatkaltani palasin arkeen Toreadorin säestyksellä.
    Kiitos aloituksestasi!
  17. tuppaa tulemaan, ja se johtuu just siitä, mitä p.h. on tuossa edellä selvittänyt.
    Selvitäpäs nyt toinenkin asia:
    Mitä nimitystä tällaisen etelän vareksen pitää käyttää siitä herkullisesta kielestä, jolla sinä itseäsi ilmaiset? Meillehän se ei ole meän kieli, mutta onko se teän kielikään oikein?

    Lars E:lle sellaiset terveiset, että världen är så stor, så stor, mutta ei ole tämä Kahvipirttikään pieni. Tänne mahtuu väkeä jos jonkinlaista. Tervetuloa vain kuppikuntaamme. Täällä on itsepalvelu, ja kissoja saa silittää.

    Terveisin: Venlastiina
  18. Pakkanen pyörii 22 asteen vaiheilla. Taivaanranta oli aamulla kuin Sampo-pulverilla hinkattu kuparipannun kylki. Juuassa ja Kuhmossa on mittarinlukema pudonnut neljäänkymmeneen. Varmaan on Kuhmon kupeessa mökkimaisemissammekin ollut kylmää riittävästi. Siellähän on mannerilmasto, jossa kesät ovat lapsuuden suvia ja talvisin paukkuvat pakkaset.
    Eräänä juhannuksena miniä ja poikamme päättivät lähteä sinne keskikesän juhlaa viettämään. Yllätys oli melkoinen, kun kaivo oli jäässä.

    Meikämuijalla on tällä(kin) hetkellä järki jäässä tai ainakin pahasti kontassa. TV:sta tulee Suomelle voitollista jääkiekkoa, ja minua harmittaa, kun en illalla vetänyt vekkaria herättämään taitoluistelun alkaessa.
    Kanavia on vaikka muille jakaa. Olisi kohtalaisen hyvää asiakaspalvelua, jos esim. taitoluistelu tulisi nauhoitettuna johonkin aikaan päivästä.
    Mielestäni turhan nurkkapatrioottista on näyttää vain niitä lajeja, joihin suomalaiset osallistuvat.

    No mutta! Nythän sieltä tulee jäätanssia! Äkkiä katsomaan!!!!!!
  19. Jos räävimmät turhanhuutelijat jätetään laskuista, luulen tulevani toimeen kaikkien täällä kirjoittavien kanssa, vaikka mielipiteet menisivätkin ristiin. Asiathan riitelevät, eivät ihmiset.

    Sitten täällä on joukko kirjoittajia, joista pidän ihan valtavasti.
    Mielestäni on hyvä, että samat ihmiset pystyvät kirjoittamaan asiallista tekstiä ja toisaalta uskaltavat heittäytyä leikkimäänkin ja viljelemään niitä kauneimpia yrttejä eli huumorinkukkia.

    Seku tuolla ylempänä kertoi "karjalaiseen tyyliin" olevansa kova halaamaan.
    Minussa ei ole pisaraakaan karjalaisverta, olen ainakin 75-prosenttisesti hämäläinen, mutta olen kova likka halaamaan. Kerran vein ryhmän aivan ennen näkemättömiä ihmisiä Moskovaan. Aika moni heistä puhelimessa sanoi, että halataan, kun tavataan.
    Helsingin rautatieasemalla sitten halasin ainakin yhden vaunullisen väkeä ja varmuudeksi levitin käteni ja kailotin, että kuka vielä tahtoo halata!
    Matkalla oli mukana kolma lankomiestäni, ja heille käytökseni varmaan oli järkytys. Ihmeellistä sen sijaan oli, ettei kukaan heistä kielinyt pikkuveljelleen, miten hurja muija tällä on.

    Niin että kun tullaan vastakkain, halataan. Eikö niin?
  20. Rofeetta oli joko piruuttaan tai tosissaan sitä mieltä, ettei jääkiekko sovi naisille.
    Minkähän takia? Jos tulos on nyt 25 - 1, niin muutaman vuoden kuluttua ykkösen kiekkoilijat ovat kehittyneet vaikkapa ihan lajinsa ykkösiksi.
    Mikä estää miehiä harrastamasta ja kilpailemasta rytmisessä kilpavoimistelussa?
    Ei liene mikään peruste se, että jos miehet eivät harrasta jotakin lajia, eivät naiset saa harrastaa jotakin toista.
    Eukon kannon kieltäminenkin lesboilta on kaukaa haettu. Ei sitä voi perustella edes sillä, että homotkaan eivät tunnetusta syystä voi siihen osallistua.
    Olisihan niitä muitakin ryhmiä, joilta osallistuminen voitaisiin kieltää, mutta Rofeettamme ilmeisesti haluaa pysytellä puhtaassa sovinismissa.

    Minä haluaisin teipata eräitten urheiluselostajien suut. Höpötetään historiaa sen sijaan, että kerrottaisiin kuka kulloinkin on hyppyvuorossa, pitkäkö hyppy oli, paljonko siitä tuli pisteitä ja mikä on sijoitus.
    Kun selostaja oikein intoutuu loistamaan tiedoillaan, hän suorastaan häiritsee töllöttäjää, joka yrittää kuvaruudun alalaidasta tiirata, kuka siinä nyt lentääkään.

    Pahuksesti ottaa päähän myös se, että mitalit jaetaan etukäteen suomalaisille. Jos niitä ei tulekaan, kaivellaan jostakin mahanpuruja tai jotakin vastaavaa vaivaa, jolla epäonnistuminen voidaan selittää.
    Älyttömältä vaikuttaa myös sellainen, että itsensä poikki hiihtäneelle isketään mikki suun eteen ja kysellään, että miltäs nyt tuntuu.

    Kiitos Rofeetalle, että hän inspiroi minut haukkumaan urheiluselostajia, ja nyt asiaan:

    Seuraan taitoluistelua, mäkihyppyä ja joskus hiihtojakin riippumatta siitä, onko mukana suomalaisia vaiko ei.

    Ja sitten lämmin virtuaalihalaus Peetulle hopeamitalin johdosta!
    Kiitos nuorelle miehelle siitä, että kerrankin taas näki puhdasta kisaamisen iloa, uhkarohkeutta ja nuoruuden intoa. Jossakin lajissa vielä elää aidon amatööriurheilun henki.
    21. 76 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt