o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Pirtti 16/09 on avattu klo 6:51.
    Sitä ennen on pirtissä 15/09 kolme kirjoitusta: 4:05, 6:04 ja 6:36.
    Sitten on pari kirjoitusta, jotka melkoisella varmuudella on kirjoitettu 15:een huomaamatta, että uusi pirtti oli avattu, ei siis nostamistarkoituksessa.

    Voitko kertoa, kuka seuraavista nimimerkeistä on "pirttiläinen":
    yhtä, sitähän, kuorma, kutsusta, kiintoisia, menöö, kuluksi, hyväki, kaffeest, on, tässä, on kovasti, onkin paljon?

    Kuten arvaat, litaniassa on osa sitä talkooporukkaa, joka on osoittanut kansalaiskuntoa vanhoja Kahvipirttejä nostelemalla.

    Kiitos kohtalaisen asiallisesta avauksestasi ja hyvää suven jatkoa!
    "Velmustiina"
  2. Puskasuleiman puolesta utelen, kun hänen mielestään uteliaisuus kuuluu sivistykseen, mutta hän on väittämänsä mukaan tunnetusti ujo.
    Sitä käski kysymään, että onko Anselmin rehevä rouva sukua sille Sannalle, joka aikoinaan oli varsin hyvä hiihtäjä.

    Siinähän se kysymys jo lipsahtikin, joten ei muuta kuin rempseää jatkoa vain Teille molemmille. Terveisiä myös perheenne kaulimelle.

    j.k.
    Unohdin mainita, että aikoinaan, kun serkkupoikani meni naimisiin, morsiuspari sai serkun kavereilta lahjaksi topatun kaulimen. Melkein oli sulhasella kyyneleet silmissä, kun hän puheessaan mainitsi nyt tietävänsä, mitä on tosi ystävyys.
  3. Kokonaista 9 plussa-astetta näyttää meidän mittarimme. Tuulee se tuuli täälläkin, mutta saattaisi olla hyvä pyykinkuivatusilma, sillä ainakaan nyt ei sada.
    SkillaNin väärästä vääntämistavasta tuli oma nuoruus mieleen. Äiti jankutti aina, että väännät niin pyykit kuin lattiarätitkin väärin päin. Oli aivan yks hailee, että omalla "nurinkurisella" tyylilläni väänsin yhtä kuivaksi kuin äitikin. Pyykkipäivä tiesi aina luentoa siihen asti, kun meille hankittiin pesukone, jossa oli se "vesimankeli". Niin kovapäinen olen etten koskaan oppinut vääntämään toisinpäin.

    Ihmettelen tässä, minne kaikki ystäväni ovat kaikonneet; ei harakan harakkaa, ei variksia, ei rusakkoa, ei oravaa eikä edes naapurin kissaa.
    Tuuli on puhaltanut lakoon niin koiranputket kuin metsäkurjenpolvetkin, ja leinikit ovat varmaankin jääneet toisten kukintojen alle, koska yhtään keltaista ei näy.

    Ajatella, että tällä viikolla on juhannus. Toivottavasti se on koko maassa lämmin ja kaunis, vaikka eivät nämä nykynuoret taida telttailla siinä määrin kuin omassa nuoruudessani. Kyllä sitä joskus paleltiinkin, mutta muistot ovat moneen kertaan lämmittäneet...

    Uskokaa tai älkää, mutta täällä näyttää vaalenevan. Täydessä pilvessähän taivas on, mutta jotakin valoisampaa sen takaa kuultaa. Ettei vain päivä alkaisi paistaa risukasaan!
  4. Nimittäin ikään kuin vastata omaan tekstiinsä. Nyt on kuitenkin niin, että tasan klo 16 rupesi aurinko tunkemaan pilviröykkiöitten takaa. Klo 16.30 se paistoi jo täysillä, ja tietysti oli ihana helle.
    Kyllä vieläkin on ihan miellyttävän lämmin, mutta tämä kai nyt on sitä vaihtelevaa pilvisyyttä, sillä taivaalla vyöryy vaihtelevasti valkoisin ja harmaita pilviä.
    Anteeksi nyt, ilmatiedehenkilöt, (en tarkoita ilmamaisteria) että tuolla ylempänä puhuin potaskaa tasaisen paksusta pilvisyydestä epäillen ammattitaitoanne.
    Olin taas liian kärsimätön.

    Kärsimätön oli nyt se bittihirviökin: nielaisi kirjoitukseni ja esitteli pelkkää mustaa ruutua. Jollakin ihmeen konstilla sain tekstini palautetuksi, mutta varmuuden vuoksi lopetan nyt, ettei se otus enää niele kuolematonta (?) tekstiäni.

    Heippa kaikille, sanoi ent. tv-hahmo, ja sitä samaa toivotan minäkin.
  5. En huutele puskasta minäkään - eikä edes varjo-olentoni Puskasuleima, jonka olen esitellyt profiilissani ja joka toimii lähinnä murrepohjalla.
    Kirjoitan - kuten huomaat - myös muihin aloitteisiin ja aina uskallan käyttää vakinikkiäni.

    Muutama kysymys:
    Millä tavoin Kahvipirtti on suljettu yhteisö? Itse eksyin sinne aluksi rekkaamattomana Venlastiinana, eikä ainakaan minua pois hätistelty. Innostuin jopa rekisteröitymään, kun Pirtissä sai rauhassa jutella mukavia tai ikäviä. Leikkimielisyyttäkin sieltä löytyi, vaikkei asiallista asiaakaan ole unohdettu.

    Mitä tapaamisiimme tulee, olisi mukava tietää, kuinka moni ilmoittautuisi mukaan, jos otsikolla "nettitapaaminen" pyydettäisiin ilmoittautumisia. Voihan sitä kaiketi kokeilla vastaisuudessa.
    Mitenkään salainen viimekeväinen tapaaminen ei ollut. Kyllä siitä moneen otteeseen kirjoiteltiin Pirtissä, ja SkillaNin sähköpostiosoite oli kaikkien saatavilla.

    Mainitset, että yleinen käytäntö on Suomi24:n palstoilla julkisina ilmoittaa tapaamisista. Olen nyt muutaman vuoden pyöriskellyt täällä enkä ole nähnyt yhtään kokoontumisilmoitusta. Onko näössäni vikaa vai eikö tapaamisia ole ollut?

    Aiheetta enempään toivotan sinulle hyvää jatkoa ja kaunista kesää.
  6. En nyt mainosta mielialaani, vaan kummastelen vaihtelevaa pilvisyyttä, jota on tänne täksi päiväksi luvattu. Kyllä täällä vallitsee tasaisen paksu pilvisyys.
    Kylmä ei onneksi ole, eikä sadekaan ole vielä yllättänyt niin kuin teki eilinen bittirosvo Puskasuleiman pitkälle litanialle.
    Jos oikein muistan, Suleima oli innoissaan uniopiskelusta. Saatan minäkin joskus sitä kokeilla. Kiitos vaan täysin epäidenttiselle neuvosta!

    Tarkoitus on hyödyntää päivän pilvisyys lähtemällä ajelemaan. Ei ainakaan aurinko häikäise eikä tule turhan kuuma. Meidän kärryssämme kun ei ole ilmastointia, on helteellä ilmastoitava ikkunoitten kautta, ja nuha ja köhähän siitä seuraa.

    Ennen lähtöämme juon täällä kahvit niitten voisarvien kera ja taidanpa ahnehtia yhden korvapuustinkin. Kiitokset tarjoomuksista ja juuri sellaista säätä kuin itse kukin toivoo.
  7. Kuka toi Suomen pelloille ne tasakattoiset, matalat omakoti- ja rivitalot?
    Eikö arkkitehdeille pälkähtänyt päähän, että maassamme on joskus runsaslumisia talvia? Entä millaisia asiantuntijoita on ollut kuntien rakennuslautakunnissa, kun moisille lättänöille on myönnetty rakennusluvat? Eikö edes maaseutukunnissa ollut ymmärrystä sille, mitä tapahtuu, kun tasakatolle kertyy puoli metriä suojalunta.

    Olivat ne vanhojen aikojen kirvesmiehet taitavia paitsi rakentajina myös suunnittelijoina. He tiesivät tarkalleen, millainen rakennus mihinkin paikkaan sopii.
    Mielestäni kauneimpia pientaloja ovat ne muonamiestan punaiset asumukset, joita mainitaan tupakkiaskin kanteen piirretyiksi.
    Ne ovat mittasuhteiltaan kauniita ja sopivat ympäristöönsä, mutta silloiset kirvesmiehet elivätkin likeisessä yhteydessä luontoon toisin kuin lättänäkauden arkkitehdit.

    Myös kaupunkirakentaminen on ollut (ja on) hakoteillä.
    Helsingissäkin ihanat vanhat talot purettiin uudisrakentamisen tieltä, eikä pahemmin protestoitu ennen kuin tarkoitus oli käydä käsiksi Kämpiin.
    Joitakin arkkitehteja miltei jumaloitiin, ja sitten syntyi sellaisia mokia kuin Helsingissä se valkoinen kuutio kirkumaan sopimattomuuttaan punatiilitalojen maisemaan.

    Nyt on menossa lasitalovaihe. Pääkaupungin keskustaan on noussut lasipalatsi toisensa perään ja vieriviereen. Maanjäristyksiähän meillä ei ole, mutta mahtavatkohan nämä rakennelmat olla veden-, lumen- ja pakkasenkestäviä, mikäli Suomeen sattuisi tulemaan oikea vanha kunnon talvi. Ainakin Kiasmassa on jo jouduttu remontteja tekemään.

    Tässä lasitalobuumissa Tallinna on Helsinkiä edellä. Siellä sijaitsevat nykyarkkitehtien leikkikentät, joilla he voivat mielin määrin temmeltää.
    Ja nyt Susmorsiamelle mielipide, jonka kahden puolen pitäisi olla silmää iskevä hymiö:
    Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin. Olen sitä mieltä, että neuvostovalta pelasti Tallinnan Vanhan kaupungin maailmanperinnöksi.
  8. Se on sen verran vaikea homma, että olisi hyvä, jos olisi jokin paikka, josta voisi klikata passelin otsikon.
    Eipä sillä, ei tahdo kirjoittaminenkaan luistaa. Odottelen tässä Rosa Rothia, joka alkaa sikamaisen myöhään. Saa nähdä, sammunko sitä ennen kuin saunalyhty.

    Istuimme parvekkeella, jossa aluksi oli tosi kuuma mutta myöhemmin tuli hiukan viileämpi - sellainen leppoisa kesäyön pehmyt lämpö. Ihan kateeksi käy isäntää, joka saa esiintyä yläosattomissa.
    Jossakin vaiheessa lännen suunnassa taivas muuttui aivan mustaksi, ja jonkinmoinen ukonilmahan siitä sukeutui. Vettä tuli puuskittain kuin olisi kuupalla heitelty. Onneksi ennätin sulkea parvekkeen lasit.
    Nyt on ukonilma ohi ja lasitkin taas sivussa ja ilma on mitä lempein.

    Varjo-olentoni Puskasuleima yritti poiketa Pirttiin ja raaputti pitkän tekstin, joka katosi bittiavaruuteen. Hyvä ehkä niin, kun hänestä ei koskaan voi mennä takuuseen.
    Ties mitä oli taaskin kirjoitellut ja häpäissyt koko lähisuvun ja vielä sukulaiset väärän koivunkin takaa.

    Nyt lähden parvekkeelle nauttimaan kesäyöstä toivotellen hyviä öitä, ja koska täällä toisetkin ovat muistaneet aamun lähestyvän, niin oikein hyvää huomenta minunkin puolestani!
  9. Kyllä sittenkin on niin, että hyvin valvotun yön jälkeen aamu näyttää kauniilta.
    Olen nukkunut peräti puoli tuntia viime yönä. Kun ei uni tullut, nousin lukemaan, ja kun yö haalistui, siirryin kirjani kanssa parvekkeelle.
    Miten se tuo Irkku huomasi, että olin keittänyt aamukahvit. Joinkin jo kolme kupillista.

    Eilinen päivä otti voimille. Olimme vaarin ja tokaluokkalaisen kanssa ensin oman kylän torilla, sitten ajelimme vähän kauemmaksi suureen puutarhaan, ja sekös oli pojalle mielenkiintoinen paikka. Takaisin tullessamme hän suunnitteli kasvihuoneen rakentamista ja päätti ruveta vaurastumaan myymällä kasvattamiansa tuotteita torilla. Varsinaisesti hänestä tulee traktorinkuljettaja, ja tämä puutarhahomma on sivubisnes.
    Hänellä on ennestään pieni kasvimaa kotipihassa, ja hän on kovasti innokas puutarhuri. Kävimme istuttamassa ostamamme pelakuut kahden isomummun ja isovaarin haudoille, ja poika touhusi reippaasti apuna.

    Kun isä haki vekaransa puoli neljän jälkeen, olin minä niin väsynyt, että nukahdin istualleni peräti kahdeksi tunniksi. Siitä kai johtui, että jaksoin valvoa Montalbanon. En sitten eurodekkarin jälkeen saanut unenpäästä kiinni kuin sen verran, että kirja kolahti lattialle. Siitä kolahduksesta lähtien olenkin valvonut.
    Saa nähdä, miten päivällä käy. Toivottavasti se pojanvesseli ei keksi mummulta suurta aktiivisuutta vaativia leikkejä...

    Ruudun alalaitaan on tullut pari merkillistä tiedotusta. Täytynee katsoa, mikä nyt on vialla.

    Oikein kaunista päivää ja kaikkea hyvää toivottaen: Vs
  10. Mainio aloitus!
    Nykyisinhän meidät kaikki on keskiluokkaistettu; on ylempi keskiluokka ja alempi keskiluokka, työväenluokkaa ei taida enää ollakaan.
    Meitä on niin helppo naruttaa olemaan ainakin aavistuksen verran fiinimpiä kuin oikeasti ollaan.
    Jo lähes viidenkymmenen vuoden takaa minulla on pari-kolme tragikoomista muistoa:

    Olen naimisissa ihan kunnon ammattimiehen kanssa, ja kun lapset olivat pieniä, olin kotona. Olin edistysmielisen osuuskaupan (?) jäsen, ja muuan lihapuolen myyjä yritti aina tuputtaa vanhentunutta makkaraa tai muita lihatuotteita. Kun ilmoitin haluavani kunnollista tavaraa, hän sanoi antavansa alennusta.
    Menin sitten verotoimistoon töihin (anteeksi: toimeen), ja sen jälkeen ilmeisesti kohosin yhteiskuntaluokassa, koska sama myyjä alkoi rouvitella eikä enää koskaan tuputtanut alennustuotteita.
    Minä olin aivan sama minä ja edelleen naimisissa saman miehen kanssa.

    Meillä oli kaveri, joka työskenteli rakennuksilla apumiehenä. Sitten hän innostui hakemaan kirjapainoon oikovetäjäksi ja kehui jo etukäteen: - On hieno homma. Siellä voi olla valkoinen paita päällä ja simsetit kaulassa! Ei ole mitään paskahommaa.
    Kaveri oli tosikko, eikä hän piruuksissaan puhunut. Valitettavasti hän ei paikkaa saanut ja jatkoi entisessä työssään.

    Ja vielä yksi:
    Muuan konttoristi kertoi, että luokkaerot on poistettu. Hänkin, entinen lapsenlikka, on päässyt konttoristiksi ja istuu joka aamu bussissa maisterin rouvan vieressä ja keskustelee aivan tasaveroisena rouvan kanssa.

    Anteeksi nyt, että kirjoitin asialliseen aloitukseen hömppämuistojani, mutta näin meitä on vuosikymmenet puliveivattu. Jos itse on niin tyhmä ettei ymmärrä muuttuneensa hienommaksi, on varmasti ihmisiä, jotka yrittävät opettaa ymmärtämään.

    Mielestäni ainakin ne, joiden työtä ei tietokone pysty korvaamaan, ovat työväkeä, ja on upeaa, kun ammatti-ihminen on ylpeä kättensä jäljistä.
  11. Ihan oikein olet ymmärtänyt!
  12. Olemme pojanpojan kanssa leikkineet makeistehdasta, ja tuon tännekin rasiallisen maistiaisia. Laitan tryffelit jääkaappiin, etteivät ala sulaa, kun on näinkin lämmintä.
    Nuorimies lähti juuri kotiin, ja tässä pääsee vähän hengähtämään, kun täällä on ollut mm. jääkiekko-ottelu Suomi - Kanada. Arvatkaa, kumpi voitti hirmutuloksella ja kuka ne voittajan maalit yksin teki! Siinä sivussa hän ennätti selostaa kilpailua ja jopa haastatella itseään.

    Myöhästyneet onnittelut hiljaiselle rouvalle. Mieheni veljenvaimo ajoi kortin kuusikymppisenä ja ihmetteli myös, miten hän oli siihen asti pärjännyt ilman autoa.
    Toinen kälyni teki saman tempun viisissäkymmenissä, ja samaa hänkin ihmetteli.
    Oma korttini on kuusikymmenluvulta, ja kyllä minäkin olin iloinen, ettei aina tarvinnut mankua miestä kuskiksi.
    Tosin meillä oli niin, että auto oli kotona vain silloin, kun mieskin oli. Kälyillä oli eri asia, kun kummankaan miehellä ei ollut korttia.

    - Pienentyy mun ympär elon piiri, kuuluu keittiöstä.
    Niin se taitaa ainakin minun kohdallani olla. Tässä katselen, kun harakka härnää kissaa. Muutaman kerran päivässä ne menevät peräkkäin, katti edellä häntä vipattaen ja harakka pienen matkan päässä. Kun kissa pysähtyy, pysähtyy myös harakka, ja sitten taas jatketaan matkaa.
    Muutakin nähtävää eloni piirissä on: luonnontilassa oleva peltosarka, jossa rönsyävät koiranputket, sinipunaiset metsäkurjenpolvet ja keltaiset leinikit kilpailevat kauneudesta ymmärtämättä, että ne yhdessä muodostavat mitä ihanimman kukkakedon.

    Aamulla tulin hammaslääkäristä, ja tuli tuttu vastaan, kyseli kuulumisia, ja kerroin.
    Virne naamallaan hän kysyi: - Lahjoittiko hammaslääkäri nuo kengänsuojukset kaupanpäällisiksi?
    Reippaasti olin marssinut siniset muovipussit lenkkarieni päällä miltei läpi koko kulmakunnan! Takaisin en lähtenyt niitä viemään. Jos ne ovat tallella elokuussa, vien ne silloin.
    Taas muutama askel kohti virallista kylähulluutta!


    Keittiömestarimme toi juuri terveisiä Paulamarialta! Ylikypsä soitteli ja jäimme pohtimaan, onko Mikko tuttu Mikko vai vieras Mikko.
    Kaikkea hassua! Muuan käly soitti, ja kun vastasin, tuli pitkä hiljaisuus. Ehdin jo pelästyä, että jotakin oli tapahtunut, mutta hän olikin vain hämmästynyt, kun minä olin langan päässä. Siellä piti olla ihan toinen käly! Mutta kun nimet ovat peräkkäin, niin tällaista sattuu.

    Mutta nyt tulee kyökistä niin ihana tuoksu, että lähden nostelemaan kattilankantta.
    Heippa kaikille!
    j.k. Aurinko alkoi juuri paistaa.
  13. Lämpöä 10 astetta. Auringosta ei vilaustakaan, mutta eipä jaksa sataakaan.
    (Pitäisi koputtaa maalaamatonta puuta.)

    Laitoin kellon soimaan puoli kahdeksaksi, mutta heräsin jo tunti sitten. Syynä taisi olla se, että pelkäsin jääväni ilman kakkua.
    Kiitos, että täytitte pyyntöni ja jätitte tätä kakkua, joka on tosiaankin pyörryttävän hyvää.
    Tietysti myös kiitos kahvista ja oikein hyvää keskiviikkoa kaikille
  14. Samanikäinen on ilmoittautunut! Kohta alkaa pompotus - toivottavasti.
    Ja toinenkin toivotus minulla on: Jättäkää, rakkaat ystävät, minuillekin pieni tai vähän isompikin pala sitä kakkua.
    En millään ehdi vielä huomennakaan kokeilla reseptiä. Vesi kielellä täällä odotan ylihuomista, jolloin ei pitäisi olla mitään menoja.

    Aamulla pitäisi olla varhaisempi herännäisyys, joten kauniita unia ja hyvää yötä.
  15. Ensinnäkään ei ollut yllätys, että Timo Soini palaa Brysselistä kahden vuoden kuluttua. Tämänhän hän ilmoitti jo ennen vaaleja.
    Toiseksi Soinin tilalle ei mene Veltto Virtanen vaan Sampo Terho, joka lienee yliopistomiehiä...

    Itsekin vaalityötä tehneenä tiedän, että sillä on tärkeä merkitys, mutta takkiinsa saaneet vasemmistopuolueet eivät seuraavissakaan vaaleissa pärjää paremmin, vaikka ne tuplaisivat mainoksensa ja jakelisivat kauniita kukkia ja punaisia ilmapalloja joka kauppakeskuksessa.
    Niitten äänestäjäkunta pienenee kuin pyy maailman lopun edellä, elleivät ne tee suunnanmuutosta. Siis palaa takaisin kentälle.
    Mielestäni työväenpuolueet ovat "ulkoistaneet" ne kansalaisryhmät, joiden oikeuksien puoltajiksi puolueet on perustettu.

    Turha on odottaa, että vuori tulisi Muhametin luo. Työväenjärjestöjen jäsenet ja kannattajat eivät ole pelkkää vaalikarjaa eivätkä porraspuita, joita pitkin johto kiipeää mahdollisimman korkealle.
    Kun ei pystytä muulla tavalla vaikuttamaan, jätetään äänestämättä tai protestoidaan äänestämällä Soinia.
    Tämähän on nähty jo kerran Veikko Vennamon puolueen äänivyörynä.
    Vain näytöt - eivät ponnekkaimmatkaan puheet - kääntävät vähitellen vyöryn suunnan.

    Muuten uskallan arvella, että Mitro Repo on tosissaan, ei ainakaan huonompi kuin moni muu. Ainakin hän on sydämellinen ja ihmisläheinen, joten häntä ei voi syyttää
    joukoista eristäytyneeksi.
  16. Päivää jälleen!
    Ymmärtääkseni täällä on tehty hyvä päätös, että Kahvipirtti pysyy Kahvipirttinä!
    Se on kunniakas nimi ja erittäin tunnettu ja suosittu keskustelujen aiheena. (Hih-hih!)
    Mistähän täällä kirjoiteltaisiin, jos Kahvipirtiin pistettäisiin lappu luukulle?

    Pirtin numerointi on ihan hyvä juttu, vaikka emännän "puumerkeistä" kyllä erottaa muitten samantapaisten kahvipaikkojen joukosta tämän aidon ja alkuperäisen virtuaalikahvilan.
    Elämän näennäisestä tasaisuudesta huolimatta tulee mutkia matkaan, esteitä ja sudenkuoppia ihan riittävästi. On hyvä, että on olemassa paikka, jossa voi toisanaan ottaa rennommin; jopa leikkiä ja pelleilläkin.
    Kyllä kaikki maailman murheet silti ehtii moneen otteeseen murehtia.

    Olipa onni onnettomuudessa, että muori rupesi leipomaan pullaa ohrajauhoista.
    Hyviähän nämä sämpylät ovat! Seuraavan kerran, kun jauhofirma julistaa reseptikilpailun, kannattaa sinun ehdottomasti ottaa siihen osaa!
    Minä ahmin niitä vähän liikaakin. Nyt ei mahdu murentakaan raparperipiirakkaa, vaikka mieli tekisi.

    Auttaisiko joku minut tästä kiikkustoolista. Täydellä vatsalla on vähän vaikea nousta.
    Onnistuihan se.
    Kiitos. Katoan näkymättömiin.
  17. Nimittäin öistä, joiden pitäisi täälläkin alkaa olla valoisimmillaan. Eivät ole.
    Pilviä pilvien päällä ja alla. Vain pohjoisen taivaan reunamilla pilvet hiukan rakoilevat, ja valoisat viirut näyttävät, että jossakin on yötön yö.

    Pimeässä tuoksut voimistuvat, ja olen istunut parvekkeella nuuhkimassa pihlajien tuoksua. Se on niin huumaava, että se melkein menee päähän.
    Varmaan joskus tulevaisuudessa tämäkin iltayö tulee mieleeni, kun pihlajat kukkivat.
    Musiikissa ja tuoksuissa säilyvät minun muistoni - ja kenkälaatikoissa ja matkapäiväkirjoissa.

    Ikkuna on kuin peili. Siellä on rillipäinen nainen, jolla on valkoiset killuttimet korvissa ja SkillaNin punoma helminauha kaulassa. Tukkakin on vaihteeksi ihan hyvin. Oltiin nimittäin sukulaislasten syntymäpäivillä. Energisiä muksuja oli vaikka millä mitalla, ja trampoliini oli kaiken aikaa käytössä.
    Ihan tuli mieleen, että Pirtissä ei tänä vuonna meitä ole lainkaan hyppyytetty, kun samanikäinen on loistanut poissaolollaan. Olen jo kertaalleen valittanut, että tässä vanhenee ja kangistuu ennen aikoijaan, kun ei kukaan ole jumppauttamassa.
    Jos Mummeli-36 pian anna elonmerkkejä, valitan uudelleen.

    Mutta nyt menen nukkukaan. Hyvää yötä!
  18. Maalaismies sen jo selkeästi ilmaisikin, mutta en malta olla panematta paitaani tähän pyykkiin: olen samaa mieltä Susmorsiamen kanssa.

    Lueskellessani näitä palstoja tulevat usein mieleeni eräät TV:n amerikkalaiset kilpailuohjelmat, joissa halataan ja hymyillään suut korvissa ja selän takana haukutaan kanssakilpailijat mitä inhoittavimmin ynnä kehutaan itseä ja omaa varmuuttaan.
    Tällaisista TV-ohjelmistako täällä oppia otetaan?

    Keskustelu ei ole sitä, että heitellään ilkeyksiä mennen tullen. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta asiat riitelevät, eivät ihmiset.
    Olen kerran tavannut työpaikkakiusaajan, jonka tarkoitus oli saada työtoverit sotajalalle keskenään.
    Vaikuttaa siltä, että palstakiusaajilla on hiukan samanlainen tarkoitus.
    Jätetään älyttömyydet omaan arvoonsa ja jatketaan kirjoittamista!
  19. Täällähän on saunottu oikein vanhaan suomalaiskansalliseen tapaan.
    Hyvä, kun muinaista saunakulttuuria elvytetään.

    Katselin kotosalla tangomarkkinoita ja sen jälkeen luin Tabermanin kolumnin, jossa hän mainitsi todistetuksi tanssin ennaltaehkäisevän Alzheimerin tautia.
    Tuntuu, että olisin ennaltaehkäisyn tarpeessa. Mitähän varten en lukenut sitä kolumnia ennen tangokisaa? Kyllä siinä olisi ehkäisyä saanut yhden illan osalle.

    Toisaalta olisi ehkä ottanut sen verran voimille, etten jaksaisi katsoa tämäniltaista eurodekkaria. Jos nyt muutenkaan pystyn valvomaan 0.20:een.
    Torstaina nukahdin kesken Montalbanon, mutta eilen sinnittelin Bella Blockin loppuun asti. Petikaverini kuorsasi sohvalla, ja aika kova herätteleminen hänessä oli. Valehteli arvanneensa murhaajan. En raatsinut sanoa, ettei se murhaaja vielä ensimmäisten kymmenen minuutin aikana edes näyttäytynyt!

    Oikeastaan tulin tänne kahville ja maistamaan Sus-morsmaikun lihapiirakkaa, mikäli sitä on jäljellä.
    Löytyi! Jätin vielä seuraavallekin tulijalle, vaikka oli se niin hyvää, että mieli tekisi santsata. Tee lisää vaan! Kiitos sekä piirakasta että kahvista ja hyvää yötä!
  20. Olen aina ihmetellyt niitä ihmisiä, jotka ovat hankkineet upean kirjahyllyn pitääkseen siinä pari Netta Muskettia, Tuntemattoman sotilaan, muutamia naistenlehtiä, kummilapsen ylioppilaskuvan, taidelasimaljakon ja matkamuistoja.
    Ehkä totta puhuen olen ollut melkein kateellinen, sillä meillä on ollut aina liian vähän tilaa kirjoille tai, niin kuin jälkikasvu väittää, liian paljon kirjoja.
    Tarkoitukseni ei ole halventaa Muskettia. Olen itsekin muutaman kerran lainannut hänen romaanejaan, ja niin romanttisen jännittäviähän ne ovat olleet, että niitten parissa on ollut helppo rentoutua.
    Jokuhan on joskus sanonut, ettei tärkeintä ole se, mitä lukee. Pääasia on, että lukee.

    Aiemmin, kun kävimme kirjastossa, luin kaikki lainakirjat, kun ne kerran oli kotiin kannettu. Nykyisin saatan jättää kesken, jos kohdalle on sattunut tylsä kirja.
    Valinnat teen pääasiassa enttententtenteelikamentten -menetelmällä ja olen kaikkiruokainen.
    Sen kyllä huomaa kirjahyllystämmekin; Christietä ja Sariolaa Dostojevskin ja Hugon välissä. Mikään ei ole koskaan ollut aihe- tai aakkosjärjestyksessä vaan pelkästään koon tai sopivan raon mukaan.
    Nykyisin kirjat keräävät pölyä kahdessa rivissä, kun entiseen kotiimme jäi kymmenen metriä rakennelmaa, joka toiselta puolelta korvasi kaiteen ja olohuoneen puolelta kirjahyllyn.
    Lottoan ahkerasti voittaakseni sen verran että voisin hankkia koko seinän levyisen ja korkuisen kirjahyllyn, jossa kirjat olisivat lasin takana.

    Joistakin kirjoista voisin luopuakin, mutta eihän niitä keräyspaperilaatikkoonkaan voi laittaa, kun niissä on kovat kannet. Suurimmassa osassa on lisäksi ex-libris. Siitähän näkee heti, kuka on hyljännyt vanhan ystävänsä!
    21. 93 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt