o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Mitähän olisikaan sanonut nykynopeudesta?
  2. Voi, Meri-kukka! Mitkä lööpit maailma on meissä menettänytkään! Kyllä olisi osattu laskea sellaista lööperiä, että heikompia olisi heikottanut. Mutta omapa on vahinkonsa.

    Hintriikalle haluaisin sanoa, ettei se kahden vuoden odotus ole maailmanennätys. 1960-luvun loppupuolellahan tuli TV:stä sellainen yleistä sivistystä kohentava sarja kuin "Peiton paikka".
    Siinähän se kirjakauppias Räpsy odotti ainakin kolme vuotta, mutta olihan se poikakin sitten tosi iso.
    Oli muuten sellainen sarja,että kerrottiin Karkkilan kirkkovaltuuston joutuneen vaihtamaan kokouspäivää, kun se osui samaan aikaan, kun telkusta tuli Peyton Place.

    Havaitsin minäkin, että tänne on kanniskeltu kaikenlaista kylki vääränä. Pitäähän näille osattomillekin jotakin iloa järjestää, ja onhan sitten evästä, kun joutuvat pirtin hissaamaan korkeammalle.
    Sen vain sanon, että jos herrat rupeavat kiviä tiputtelemaan ja luolamiestä leikkimään, niin tiputelkoot sitten, mutta luolan kaivamiseen on syytä laittaa kurahousut jalkaan.

    Oikein viihtyisiä pippaloita ja työn iloa tänne jääville.
    Meille muille ei tarvinne toivotella. Tiedän jo kokemuksesta, että riemua riittää.
    Tavataan Lappajärvellä!
  3. Mitähän varten sanotaan, että Suomen kesä on lyhyt mutta onneksi vähäluminen?
    Kesäaikaan siirryttyämme olemme saaneet lisää lunta. Naapuritalon pihassa puskutraktori on kasannut jo ainakin parin metrin kinoksen tien laitaan, ja kävelytiellä huristelee toinen traktori.
    Päivä on pilvessä, joten saattaa aurattavaa tulla vielä lisääkin.

    Minä päätin kesäajan kunniaksi yrittää herätä talvihorroksesta, mutta nyt olen vakavasti kipeä.
    Ei pitäisi yhtä soittoa lukea Kahvipirtin vieraskirjan tekstejä kolmelta päivältä.
    Kun siihen sitten vielä yrittää noudattaa samanikäisen jumppaohjeita toisten yrittäjien muunnoksina, ovat sekä kädet että jalat solmussa ja maha hytkynyt niin, että suolet ovat sykkyrällä! Ylikypsän lenkkeilyohje sekotti ne lopullisesti. Tosin en jaksanut juosta kahtasataa metriä, enkä ehtinytkään, kun lapsenlapsi pelästyi, että mummu on saanut krampin.

    Herran jestas! Eikö nyt tämänikäisestä porukasta löydy minkäänlaista arvokkuutta?
    Ottakaa nyt ihmeessä oppia valtakuntamme ylätasosta. Siellä osataan hoitaa asiat diskreetisti. Eikö olekin hieno sana? Se varmaan tarkoittaa sitä, että näillä lööppijutuilla peitetään vähäpätöisemmät asiat, kuten kilometritehtailut ja verojen ja maksujen korotukset.

    On se niin herttaista, kun jotkut avioituvat tai kihlautuvat. Kaikki lehdet unohtavat pian julkisuuden henkilön tök-tök-vitsit, mutta sitä ennen muutama ihan tavallinen nainen pääsee hetkeksi nauttimaan kuuluisuudesta.

    Ei vaan minun kihlauksestani tai vihkimisestä kirjoittanut edes paikallislehti. Onneksi sentään viidakkorumpu kumisi, että nyt sillä likalla on asiat hullusti, kun se on mennyt kihloihin.
    Puolen vuoden kihlauksen jälkeen pohdittiin,mikä vika siinä likassa on, kun ei vielä mitään näy.
    Suvellä rupesi jo näkymään, ja tietotoimistot olivat onnellisia: pakkonaiminen!

    Niin että olisi siinä ollut aihetta kirjoitella, mutta valitettavasti ylkä ei ollut kuuluisuus tai sitten normit siihen aikaan olivat erilaiset. Ja eikähän silloin ollut kännyköitä eikä tietokoneitakaan, vaikka olihan se sulho sen verran fiksu ettei varmalla olisi mennyt kirjoittelemaan mitään älyttömyyksiä vieraille naisille.

    Luulette varmaan, että tässä pelleilen. Ehei! Kovasti olen katkera, että toiset pääsevat noin vain julkuiksi mutta minä en.

    Ei auta muu kuin heittää surut pois ja laittaa kukka rintaan.
    Kiitos kaffeesta ja muusta murkinasta!
    Hyvää kesää kaikille.
  4. Ohjelma jäi valitettavasti katsomatta, joten en pysty ottamaan siihen kantaa.

    Olenkohan ymmärtänyt oikein, että tämä kahden naisen kirjan on julkaistu vain Suomessa?
  5. Aamulla oli uudenvuodenkortti-ilma. Sitten lenteli kuin voikukan höytyviä, ja nyt paistaa taas aurinko.
    Olin jo kirjoittamassa SkillaNin ansiomerkistä ja samanikäisen jumppatunnista, kun tuli keskeytys, mukava yllätysvieras.
    Entinen naapuri poikkesi tuomassa saksalaisen lehden, ja turisimme vähän aikaa Bratwurstista ja vähän muustakin. Hän oli juuri käynyt Berliinissä.

    Kymmenen yli kahdentoista tuli ekaluokkalainen. Hän on luonut ihan oman valtakunnan, ja minut on pestattu sinne kunnan traktorinkuljettajaksi.
    Jumppaaminen siis jäi tältä päivältä, mutta yrittäkääpä kontata neljättä tuntia pitkin permantoja, niin varmasti hyväksytte sen venyttelyn sijaan verryttelyksi.

    Ja sitten Skillan, usko pois, että jos tavallinen ihminen saa ansiomerkin, se tulee ansioista. Niin että onnea vain sinulle!
    Sitä en tiedä, millaisissa tilaisuuksissa niitä pidetään. Miehelläni on pari kultaista, enkä ole nähnyt niitä pidettävän muualla kuin hänen yöpöytänsä laatikossa. Kyllä hän kuitenkin oli iloisesti yllättynyt kummallakin kertaa vaikka naureskelikin, ettei niitä voi laittaa Linnan kutsuille, kun ne eivät roiku kankaanpalan päässä.
    Onneksi me emme ole koskaan saaneet kutsua Linnaan, joten ei ole tullut ongelmaa niistä merkeistä.
    Todennäköisesti ne eivät ole niitä "suuria kunniamerkkejä", jotka etiketin mukaan ripustetaan rinnuksiin, jotta näytettäisiin joulukuuselta.

    Yhden ansiomerkin kyllä ansaitsisi meidän terveyskeskuksemme. Siellä pelaa niin ajantilaus kuin omalääkärijärjestelmäkin.
    Ajattelen kauhulla tätä kuntien yhdistämisvimmaa. Jos pikkuhiljaa on tarkoitus tehdä koko Uudestamaasta Helsinki, niin takuulla huonontuvat kaikki palvelut!
    Meillä rakennetaan kouluja ja päiväkoteja, Helsingissä niitä lopetetaan, ja kyllä meillä vanhusten hoitokin on paremmin hoidettu kuin pääkaupungissa.

    Ruokahalu kasvaa syödessä, sanotaan. Taitaa olla totta. Helsinkihän haukkasi jo palan Sipoota,ja nyt on suunnitteilla Vantaan yhdistäminen Helsinkiin.

    Mutta mitäpä näitä etukäteen suremaan. Tapellaan sitten vaikka kaulin kourassa, jos asia tulee ajankohtaiseksi.
    Minä katson nyt, mitä hyvää kaapista löytyy ja juon pari kupillista kahvia.

    Kiitos ja hei!
  6. Hyvää huomenta.
    Aurinko paistaa. Miinuksia on 6,6.

    Annoin itselleni oikein ison miinuksen, kun olin lähettämässä Hintriikaa Norjaan. Muurmanski ei tullut mieleenikään, vaikka sekin on Jäämeren rannalla.
    On tainnut pienentyä mun elonpiirini, kun ajattelin vain tutuinta vaihtoehtoa.

    Kävin eilen tanssimassa tähtien kanssa, ja mielestäni oikea pari putosi. Yllättävää oli pudonneen parin lopputanssi. Hehän irrottelivat ihan innolla. Oli tosi nautinnollista katsottavaa.
    Jäykkyydestä ei ollut tietoakaan!

    Kyllä mekin varmaan tästä verrymme, kun sattui eilen tulemaan oikein kunnon jumppaohje. Aion lähitulevaisuudessa aloittaa harkita sen noudattamista, kunhan ensin näen, notkistuuko kämppäkaverini sen ansiosta...

    Istahdin keinutuoliin,mutta ei taida tulla kahvin juonnista mitään, kun molemmat kissat hyppäsivät syliin vaatimaan silittelyä.
    No, mikäpä tässä on silitellessä. Ei kiirettä mihinkään. Voin ihan rahassa yrittää keksiä otsikkoa.
    Leppoisaa päivää kaikille muillekin.
  7. Huomenta!
    Ei pääse elämä yksitoikkoiseksi, kun sää vaihtelee jatkuvasti. Eilen oli pari pakkasastetta, viime yönä sateli vettä, ja nyt paistaa aurinko. Lämpömittari osoittaa 2,2 plusastetta.

    Onkohan täällä liikkeellä jokin virus, kun torstaina tiesin, että oli torstai, mutta kuitenkin elin lauantaissa. Eilen tuntui taas lauantailta, ja nyt odotan jännittyneenä, alkaako tänäänkin ajantaju edistää.

    Toivottavasti oikea aika ei kulu niin nopeasti, että on kesken lukemisen palautettava Kjell Westön "Missä kuljimme kerran". Se on todella mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu, mutta se on myös ajatuksia herättävä ja vaatii syventymistä.
    Ennen haaveilin, että joskus tulisi aika, jolloin voisin keskeytyksittä lukea kirjan kannesta kanteen.
    Nyt se on tullut, mutta minun keskittymiskykyni laita on vähän niin ja näin. Kohden ei ole koskaan!

    Tulin tänne oman mukini kanssa. Nyt otan sen täyteen kahvia ja poistun kirja kainalossa parveekkeelle nautiskelemaan sekä ruumiin että hengen ravintoa.

    Kaunista päivää kaikille!
  8. Kyllä on Minna Canth saanut arvoisensa päivän;
    taivas on sininen, ja aurinko nauraa melkein ääneen!
    Ihmettelen, mihin Latella on kiire, kun hän aikoi siirtää kellot etuajassa ja vietti jo eilen tasa-arvon päivää.
    Tuskin sentään syynä hoppuun on se, että miehet olisivat tasa-arvoisempia kuin naiset?
    Tosin jotkut (tohvelisankarit?) ovat ihan julkisesti nousseet barrikadeille vaatimaan miehille tasa-arvoa...
    Latea eikä muitakaan kahvipirtissä poikkeavia miehiä ei kuitenkaan ole siinä joukossa näkynyt.

    Niin että mitäpä tässä muuta kuin oikein tasa-arvoista päivää kaikille, auringonpaisteista ja keväistä mieltä.
  9. Makeimmat naurut nauran itselleni. En ainakaan silloin loukkaa ketään.

    Koska tässä on päädytty Vanhaseen, kuulin jutun, joka nauratti:
    Pääministerihän oli Kuusamossa hiihtämässä,kun 63-vuotias eläkeläinen hiihti hänen ohitseen.
    Silloin pääministeri keksi,että eläkeikää oli nostettava.
    Oli se onni,ettei Siiri Rantanen ohittanut häntä!
  10. Mielestäni mustasukkaisuus on sairasta. Se ei ole merkki rakastamisesta vaan epätervettä omistamisen halua. Pahimmassa tapauksessa se saattaa romuttaa koko liiton.
    Avioliittohan ei ole vankila eikä edes liekanaru.
    Rakastamiseen kuuluu luottamus.
  11. Sattuipas hyvin, kun saimme joukkoomme ilmamaisterin. Sinulta varmaankin voi aina tarpeen vaatiessa tilailla passeleita säitä.
    Pistänkin tässä heti anomuksen koreista ilmoista ajalle 30.3. - 1.4. Oikein keväistä ja aurinkoista, jos suinkin sopii...

    Muistini mukaan täällä uiskenteli joskus muuan uimamaisterikin, mutta minä ainakin pysyn sen verran pinnalla ettei tullut puheeksi uimaopiskelu.

    Sää sen sijaan on jokapäiväinen puheenaihe. Nolla pilkku jotakin on tälläkin hetkellä ja kaikki plussaa!
    Tänään yritti aurinkokin änkeä pilvien läpi mutta ei onnistunut. Luulin jo, että kevät tekisi tuloaan, mutta huomiseksi on luvattu lunta.
    Toisaalta on ihan hyvä, että tämä talvikin loppujen lopuksi tuli. Kai se joskus meneekin...

    Minäkin menen nyt, joten oikein hyvää iltaa ja yötä ynnäkauniita unia koko revohkalle!
  12. Jos timpurilta, leipurilta tai maisterilta kuolee puoliso, kukin noista mainituista jatkaa työtänsä.
    Esiintyminen on Pirkko Mannolan työtä.Miksi hän ei siis jatkaisi, jos vain jaksaa.
  13. Olen sinun kanssasi tasan samaa mieltä muovisuksista. Ja entäs ne siteet! En minä ainakaan oppinut ohjaamaan suksia hiihtokengän lisäkkeellä. Sukset eivät luistaneet muualle kuin taaksepäin.

    Hangille tekisi mieli, mutta mistä saisin kunnon puusukset vaikka lenkkisiteitten kanssa. Mahtaako enää löytyä aitoja kunnon monojakaan mistään?

    Mutta kaikille hiihtäjille hohtavia hankia ja luistavia latuja!
  14. On täällä taas juteltu vaikka mitä. Lukemassa olen käynyt ja ollut hengessä mukana, vaikka en olekaan harjoittanut palstaviljelyä.

    Hintriika* taisi laittaa hatun kiertämään hyvään tarkoitukseen. Aina minultakin viisisenttinen köyhtyville isokenkäisille irtoaa. Kas tässä!
    Samalla ojennan sylillisen sympatiaa täysin epäidenttiselle. Olen itse taistellut saksan kanssa. Alkuun piti joka kerta tarkistaa, tuleeko sanaan pelkkä zeta vai peräti tz, ja toisen ongelman muodostivat sanojen loput: -lig vai -lich? Lopulta päätin valita "minkä kirjoitin, sen kirjoitin" -järjestelmän ja nakkasin sanakirjan kirjahyllyyn.
    Paitsi että sanakirjasysteemillä meni tuhottomasti aikaa, oli se turhauttavaakin, kun miltei aina olin kirjoittanut sanan oikein.
    Niin että luota sinä vain itseesi, kun kirjoitat sitä roåtsia!

    Täälläkin on ohimennen mainittu Mikkosten maailma. Olihan se ammattitaidolla hälyä herättävästi pohjustettu, ja tunnustan olleeni sen verran utelias, että katselin ohjelmaa varttitunnin ennen kuin käänsin toiselle kanavalle.
    En tainnut olla ainoa yllättynyt, kun katsojaäänestyksen tulos oli ohjelman jatkamisen kannalla. TekstiTV:n mukaan Kylävaara on tehnyt tutkintapyynnön äänestyksestä.

    Ja nyt on virtuaalikälättämisestä suu kuivana. Pitää saada kahvia ja mielikuvituspullaa.
    Eikö vain olekin mukavaa tämä lapseksi jälleen "taantuminen"!
    Niin vilkasta mielikuvitusta minulla ei ole että pystyisin kuvittelemaan, millaista elämä ilman mielikuvitusta olisi. Tylsää varmaankin!

    Moikka!
  15. Teimme mummelin,muorin ja irkun kanssa treffit puiston sen ison koivun alle, mutta unohdimme sopia, missä se puisto sijaitsee.
    Oli tarkoitus lähteä porukalla etsimään my.mme.liä, mutta yksin hortoilemiseksihan se meni.
    Niin jäivät naistenpäivätanssit tanssimatta.

    Nyt olen lähdössä paikalliseen arvauskeskukseen, ettei ihan arvailujen varassa tarvitse elää, riivaako minua laiskamato vai luulotauti.
    Siinä menee monta tuntia, ja nälkä kalvaa suolissa sekä kahvihammasta kolottaa.

    Täytyy äkkiä poistua Pirtistä, etten lankea kahviin.
    Kaikille oikein onnellista Auvon-päivää!
  16. Sydämelliset kiitokset kukista ja lauluista!
  17. Anttiina, Hannukka, Lauriina, Mattiina, Olliaana?
    Tai:
    Järä, Purho, Rammi, Soro?
  18. Palloilin eilenehtoolla punainen mattokäärö kainalossa Helsinki-Vantaan lentoasemalla.
    Torvisoittokuntaa ei näkynyt missään, vaikka tuntikaupalla sitä haeskelin.

    Sitten tuli joku turvamies kysymään, mitä varten minä siellä pyöriskelin ja mitä oli käärössä,jota kanniskelin.
    Kerroin etsiväni torvia, mutta se mies sanoi, että muita torvia ei ole näkynyt kuin punainen mattokäärö kainalossa torveileva naisihminen.

    Yritin selittää, että olin osa Muori-67:n vastaaottokomiteaa ja että matto oli tarkoitus levittää tulijan kunniaksi.
    Turvamies tuli entistä epäluuloisemmaksi ja vaati avaamaan mattokäärön. Pakko oli totella, ja kansa katseli naureskellen, kun levitin maton koko pituuteensa. Sitten se piti rullata taas käärölle, ja sain kehotuksen poistua.

    Yritin pistää hanttiin,mutta se mies sanoi, että taitaa olla paras tilata puu-pää -auto. Siihen minä ystävällisyydestä kohteliaasti kiittäen, että ei tarvitse, kun olen liikkeellä omalla autolla.

    Silloin se turvamies nappasi käsivarteni kainaloonsa ja lähti taluttamaan paikoitusalueelle. Oli se huomaavaista. Pelkäsi kai, että liukastun matkalla.
    Auton luona sanoin, että olisi pitänyt maksaa paikoitus,mutta hän soitti jonnekin, ja pääsin kuin koira veräjästä ihan maksamatta.

    Täytyy varmaan kirjoittaa jonkin lehden yleisönosastoon ja kehua lentoaseman turvapalveluita, kun unohdin kokonaan kiittämisen.

    On se hyvä, että olet päässyt perille ilman vastaanottokomiteaakin, joten sydämellisesti tervetuloa takaisin!
  19. Lumisateista päivää ja heti alkajaisiksi lämpimät onnittelut päivänsankaritar Jatalle.
    Muuten saattaa ihan unohtua, kun aivoni ilmeisesti ovat lähteneet talvilomalle.

    Lueskelin, ja eteen tuli seuraava lauseenpätkä: "... orrelle rotilta turvaan nostettuja..."
    Minä miettimään, että minkähän sortin rosvo se roti oikein on.
    Olin juuri ottamassa nykysuomen sanakirjan esiin, kun oivalsin, että sana ei tarkoitakaan rotia vaan rottia!

    Jokohan tässä alan lopullisesti sementoitua? Ajatukset kulkevat kovina kokkareina, joista aina silloin tällöin lohkeaa muutama murena tai pölyää kuin kalkki.
    Toisaalta se on ilonkin aihe. Pääsee nauramaan itselleen, ja niin kauan ovat asiat hyvin,kun vielä naurattaa.

    Hauskaa päivää kaikille!
  20. Meillä ei ole pakastinongelmaa. Tiedämme tarkalleen sen sisällön: muutama joulukinkun pala, monen monta pussillista omenanviipaleita ja pari muotillista jääkuutioita.

    Toivottavasti ne kinkunpalat ovat siellä vielä ensi joulunakin, ettei perheyhtymämme toinen osakas taas saa päähänsä ostaa kinkkua koko lähisukukunnalle.
    Mutta se on ensi joulunalusen murhe ja taistelukohde se.

    Nyt ei onneksi tarvitse murehtia muuta kuin villakoiria.
    21. 99 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt