Vapaa kuvaus

Rauhallinen, asia-asioissa asiallinen, mutta silmäkulmasta löytyy kyllä pilkettäkin, vaimon väittämän mukaan tarpeen vaatiessa huonokuuloinen ja itsepäinen. Nuorempana harrastin aktiivisesti ja jopa tuloksellisesti eri urheilulajeja. Nykyisin muut urheilevat puolestani, ja osallistun telkkarin edessä sohvalla kerien tai venyen. Muut harrastukset:lukeminen, matkailu, tiskaaminen ja kokkaus. Vaimon lisäksi tärkeimmät ihmiset: lapset ja lapsenlapset. Suosikkibändit/artistit: Ruotukaveri Reijo Kallio Lempikirjat: kaikkiruokainen, luen paljon Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Uutiset urheilu Saksalaiset dekkarit Parhaat matkakohteet: Kiinanmuuri Ruoka & juoma: Lasange lihapullat, kun itse teen Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Kotihommat riittää Ase tai siviilipalvelus: Lääkintäkorpraali Santahamina Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset ry. Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Aloituksia

17

Kommenttia

2542

  1. Minun kohdallani noita mansikkapaikkoja on varsin useita, on kotimaassa, ja ulkomailla. Kotimaassa ne liittyvät meidän matkoihimme Lappiin, ja muuallekkin Suomeen. Ollaan etsitty missä on Suomen kaunein paikka, niitä on kuitenkin niin niin paljon, ettei sitä voi päättää.
    Tässä kuitenkin ensimmäinen"mansikkapaikka" lapsuudestani.
    Olin 5 vuotias ja veljeni Paavo, reilut kaksi vuotta vanhempi. Isäni oli kuollut kun olin 3 vanha. Äitimme elätti meitä oikeastaan metsän antimilla, marjoja, sieniä, ja kaikista luonnon kukasista. Kotipihamme oli myös kukkatarha, siellä oli paljon sireenejä ruusuja ja vaikka mitä kukkia, myös marjapensaita, omenapuita sekä luumuja.
    Kaikkia näitä vietiin Helsingin Kauppatorille.
    Oli kesä 39 kun menimme Paavon ja äidin kanssa mustikkametsään, matkaa oli 7 km kävellen. Sinne menimme reput ja onget mukana.
    Marjanpoiminta-astiat olivat valmiina lähellä mustikkapaikkaa, samoin pari filttiä ja keittoastiat sekä perunoita ja muutakin tavaraa. Ne oli sinne vienyt seuraavaksi vanhin veljemme kolmipyörällä
    Aamulla lähdimme matkaan, Kytäjän metsiin, Valkealammen rannalle.
    Ensimmäiseksi rakensimme teltan kuusenhavuista, siinä avustimme äitiämme.
    Olimme ainakin kolme yötä siinä teltassa.
    Äiti pääasiassa poimi mustikoita ja mekin jonkin verran. Meidän mieluisin homma oli kalastaa siinä Valkealammessa. Saimme paljon kaloja. Niitä syötiin joka päivä.
    Parasta oli kalasoppa. Oli perunoita, suolaa, sipulia ja ehkä muitakin mausteita.
    En parempaa kalasoppaa ole sen jälkeen syönyt; ainakin se maistui niin hyvältä.
    Kalaa söimme myös hiillostettuna, ja ainakin leipää oli lisäsärpimenä.
    Lammen vesi oli kirkasta, nimensä mukaista. Siellä kävimme pulikoimassa ja pesulla.

    Se oli unohtumaton retki. Oli sovittu, että tavarat haetaan, ja illasuussa kolmipyöräilijä tuli teltalle, ja aloimme kantaa tavaroita siihen etupuolella olevaan tavaratilaan. Me muut kävelimme taas sen seitsemän kilometriä kotiin.

    Ikimuistoinen "Mustikkapaikka", sallittaneen se, vaikkemme mansikoita paljion nähneetkään.
  2. Helmikuu vetelee viimesiään, yleensä kylmin talvikuukausi onki yllättäen lämpimin mitä minä muistan. Ei tule mitään laskiais- mäenlaskusta. Täytyi ihan kalenterista katsoa milloin laskiainen oikein on, yllätys yllätys, se onkin jo tulevana sunnuntaina.
    Pulkat ja suksetet saa jäädä monelta lapselta, ja meiltä lapsenmielisiltä odottelemaan ehkä seuraavaa laskiaista. Harmaalta näyttää ilma, lämpöasteita nytkin 2 astetta, tuuli liki olematonta.
    Nuo remonttihommat tulevat mieleen aina kun kevät lähestyy, onneksi silloin kun tähän asuuntoomme muutettiin sen kunto oli hyvä, ei paljon tarvinnut korjailla, ikkunat maalasin sisäosiltaan, kuuluu asukkaiden itsekorjattaviin. Onnekksi oli taito vielä tallella, näyttää vieläkin kuin eilen tehdyiltä. Olenkin päättänyt, ei enään mitään remonttia, tosin eilen sijoitin vielä yhden taulun eteisen seinään. se on arvokas, nuorimman pojan tyttären maalaama vaarille.
    Jos joku tykkää mustikkapiirakasta, eilen leivottua toin tarjolle, ellei niin haen illalla pois, on se niin hyvää.
    Kyllä tämä Nurmijärvi edelleen kasvaa, aivan tuohon sadanmetrin päähän aloittivat kerrostalon rakentamisen vuodenvaihteen jälkeen.
    Väkiluku noin 42000 asukasluvultaan Suomen suurin maalaiskunta, saa nähdä miten ne kunta, ja soteuudistukset vaikuttaa, toivottavasti pysyy itsenäisenä, mielestäni kaikki palvelut toimii. Eikä ne muutkaan lisäpalvelut kauemmaksi karkaa.
    Tänään täytyy tuonne harmauteen mennä, roskapussi täynnä, ja kaupassakin täytyy käydä.
    Puhuvat, että muuttolintuja palailee liian aikaisin, tästä ikkunasta kun katson ei niitä ole näkynyt, talitiaisia, harakoita, ja variksia niitä näkyy.
    Minä taidan mennä näkymättömiin, joten tämä tälläkertaa.
  3. Tuonlaistahan se kuuleminen oli kuin jjoutavainen kuvailee, ei saanut selvää oikein noista nopeasti puhuvien sanoista. Televisiossa paljon ohjelmia mistä ei myöskään juuri mistään saanut selvää. Viime keväänä omalääkäri lähetti työterveyskeskukseen kuulokokeisiin. Sitten sain lähetteen korvalääkärille Järvenpäähän, siellä tutkittiin uudestaan ja samat tulos vasen korva kuuli paremmin oikeassa korkeat äänet huonosti. Vasempaan korvaan sovitettiin muotti, jonka pohjalta laite tuli sopivaksi, ja parinviikon kuluttua sitä sitten sovitettiin, ja kokeiltiin korvalääkärin kanssa. Siinä on sellainen vipulaite josta säädetään äänen laatu, ja voimakkuus, ne asetettiin kohdalleen. Niitä voi itsekkin säädellä erilaisiin tilanteisiin sopivaksi. Eihän se normaalia kuuloa vastaa, mutta hyvin tulen nyt toimeen. Kyllä nuo laitteet ovat myös kehittyneet vuosikymmenien saatossa. Tyytyväinen olen.

    Taisi tuo Arhinmäki olla väärästä puolueesta, kun niin hanakasti kerrottiin tuosta tilaisuudesssa sattuneesta kömmähdyksestä. Eihä se mikään virallimen tilaisuus ollut. juhlittiin hyvistä saavutuksista. Varmaan moni muukin siellä joi ilmaista viinaa, sellainenkin on taitolaji.
    Ehkä nyt pääsemme eroon noista olympiatouhuista ja pirtin elämä normalisoituu.
    Toisaalta voidaan ihmetellä tätä talvea, ensin joulukuu aika lämmin, tammikuu normaali ja nyt aivan poikkeuksellinen helmikuu, ainakin täällä A Kiven maisemissa
    En minä ainakaan muista tällaista, varmaan talvi vielä tulee, mutta lyhyeksi jää.
    Tuonne pihalle kun menee, vaikka roskapussia viemään, niin pikkulinnut laulaa, ja suvituuli soi.