Vapaa kuvaus

Rauhallinen, asia-asioissa asiallinen, mutta silmäkulmasta löytyy kyllä pilkettäkin, vaimon väittämän mukaan tarpeen vaatiessa huonokuuloinen ja itsepäinen. Nuorempana harrastin aktiivisesti ja jopa tuloksellisesti eri urheilulajeja. Nykyisin muut urheilevat puolestani, ja osallistun telkkarin edessä sohvalla kerien tai venyen. Muut harrastukset:lukeminen, matkailu, tiskaaminen ja kokkaus. Vaimon lisäksi tärkeimmät ihmiset: lapset ja lapsenlapset. Suosikkibändit/artistit: Ruotukaveri Reijo Kallio Lempikirjat: kaikkiruokainen, luen paljon Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Uutiset urheilu Saksalaiset dekkarit Parhaat matkakohteet: Kiinanmuuri Ruoka & juoma: Lasange lihapullat, kun itse teen Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Kotihommat riittää Ase tai siviilipalvelus: Lääkintäkorpraali Santahamina Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset ry. Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Aloituksia

17

Kommenttia

2542

  1. Eiköhän tuohon vuorenkupeeseen parkkeerata, laitetaan kunnon nuotio, täällä pitäisi olla valmiina hyviä nuotiopuita ja pitkä rivi penkkejä. Hupsista!
  2. Tuo päivien historia on kyllä sellainen, että suurin osa päivistä menee niin ettei niistä muistta mitään. Ensimmäiset muistikuvani alkaa vähän alle kolmen vanhasta ensimmäinen oli isäni saama suuri hauki, joka oli kotona kolmojalkaisessa pyykkisaavissa painoi tiistakymmentä kiloa. Toinen muisto samana vuonna oli isäni hautajaiset. Oikeastaan ennen hautajaisia, äiti meni ilmoittamaan kirkkoherralle isän kuolemasta, samalla hän otti minut ja parivuotta vanhemman veljeni mukaan ja pyysi rovastia kastamaan meidät. kastamisesta en muista, mutta matkaa virastoon oli 7 kiilometriä ja sen kävelymatkan muistan. Olen kerännyt näitä muistoja siihen kylähistoriaan jossa olen mukana niitä on jo ennen sota-aikaa ja sota-ajasta. Tietysti kerron isästäni sen mitä kotona olen kuullut ja mitä kyläläiset ovat kertoneet. liitän myös isäni ainoan valokuvan, jossa hän komiasi seisoo punakaarttin hienossa asussa. Vanhemmillani oli jo kuusi lasta kun kansalaissota alkoi. Sota-aika ja sen jälkeinen aika oli kotona aika vaikeaa 6 vanhínta veljeäni oli yhtäaikaa sodassa, vanhin kaatui heti jatkosodan alettua häneltä jäi kuusi lasta orvoksi, yksi heistä syntyi isänsä kuoleman jälkeen meillä kotikylässäni. Asuivat Helsingissä ja olivat meillä pommituksia paossa. Minulla on näitä muistoja vaikka kuinka paljon ja minua on pyydetty, että niistä kirjoitan. Kirjoitus on työn alla, saa nähdä hyväksyvätkö kaikken.

    No tuo noista historiaan jääneistä muistoista.
    Päivä tosiaan mitä hienoin ja taitaa lämpöasteitakin tulla.
    Marketteja melläkin pari on, mutta nykyisin käyn useimmiten lähikaupassa. Luulen myös etten ole syönyt koiraa, rottia tai sammakoita, ellei nyt Kiinanreissulla vahinkossa syönyt. Mutta rapuja olen nuorempana syönyt runsaasti, kävin itsekin ravustamassa, ne oli minusta oikein hyviä. Samoin söin kerran etanoita Hotelli Haagassa, se on sellainen Ravintolakoulu ja minä olin siellä töissä ja sain ain syödä niiden oppilaiden tekemiä ruokia.
    Taidan maistaa Sillanin rahkapullia nappikahvin kera.
    Jos niitä ihmisiä ilmoittautuu Kyöpelin vuoren lennolle tarpeeksi olen mukana isolla yhteisluudalla Hyvää pääsiäistä Late