Vapaa kuvaus

Suosikkibändit/artistit:gospel

Suosikkileffat yksi lensi yli käenpesän

Lempikirjat:seitsemännen portaan enkeli

Vapaa-aikanani: liikunta
Katson tv:stä mieluiten: olet mitä syöt

Kotieläimet: Kissa.

En pidä: manipulointi

Linkit:

Työskentelen: siivous

Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Aloituksia

367

Kommenttia

7039

  1. Sä sekoitat asioita. Sun mielestä palsta ja muu maailma, live-elämä on sama asia. Sitä paitsi tuo viesti oli savikselle eikä sinullle.
  2. Kiitos viestistä.

    Kyllä seurakunta oli vakuuttunut minusta, ja minua pyydettiin usein puhumaan. Minulla oli silloin pienet lapset, ja alkoholin käytön olin vähentänyt minimiin jo nuorimman syntyessä. Ennen uskoontuloa jo. En ollut siis entinen alkoholisti. Uskossaoloaikana en juonut pisaraakaan.

    "Saan sellaisen vaikutelman, että haet jälkeenpäin järkeenkäypää selitystä itsellesi sille miksi luovuit uskostsi Jeesukseen."

    On kai tässä sitäkin, mutta tarpeeni kirjoittaa tuli niistä kommenteista joita olen palstalla saanut kun on sanottu etten ollut oikeasti uskossa. Mietin olinko vai enkö. Mielestäni olin. Toisaalta kapinoin helvettiopetusta vastaan.

    Tuo mitä kirjoitit silloisesta ylpeydestä ja siitä kuinka minut, jolla oli heikko itsetunto nostettiin jalustalle.

    Se oli kohdallani ihan todellisuutta, osuit aivan oikeaan. En suinkaan ollut sellainen kuin ne alkoholistit..niin minä ajattelin. Minulla oli vieläpä omaisuutta. Rakastin uutta autoani...mutta toisaalta tunnistin ylpeyden syntini ja pyysin rukouksessa apua että voittaisin sen.

    "Oliko "rakkaudellinen pieni raamattupiiri, koinko jeesuksen"..

    Meillä oli kotikokouksia. Tavattiin paljon toisiamme ....Ja muutenkin rukoilin paljon.


    Luopumiseni alkoi 5 vuotta uskossa oltuani, mutta senkin jälkeen olen käynyt kokouksissa, lähinnä luterilaisessa kirkossa.

    Minä tutustuin raamattukoulun käyneeseen mieheen jonka kanssa avioiduin kun olimme tunteneet puolitoista vuotta.

    Luulin että siinä ajassa olen oppinut tuntemaan hänet, mutta niin ei ollut. Avioiduttuamme hän alkoi lyödä, ja rakastui äitiini joka alkoi myöskin lyödä.

    Muutin heti pois, ja hän jäi asuntooni jonka poltti-pieleen mennyt yritys polttaa myrkkyjä pois lasolista jota hän viinan puutteeseen myi.

    Kun pomo kuuli siitä hän antoi mulle kenkää, koska hänen mielestään mun oli tärkeintä saada kotiasiat kuntoon. Menetin työsuhdeasuntoni jossa olin majaillut ja jouduin asunnottomaksi.

    Sillionen mieheni asui äitini kanssa lapsuuskodissani ja edelleen oli väkivlatainen.

    Sekä hän että äitini olivat silloin väkivaltaisia.

    Mä ajauduin yhteen juopporinkiin joka majoitti minut ja aloin juoda.

    Eräs uskova mies one way missionista halusi että menisin alkoholiparantolaan jossa hän kävisi minua katsomassa mutta paljon ei voisi käydä muuten kaikki alkais epäilemään sitä että meillä on suhde.

    Meillä olikin tuohon aikaan suhde.

    Hän halusi kieltää minut ihmisten edessä.

    Silloin hän sanoi kerran puhelimessa että minä olen aivan kuin raamatun portto rahab.

    Loukkaannuin enkä halunnut kumpaakaan miestä, enkä mennyt a-parantolaan vaikka olisi pitänyt.

    Silloinen vaikea elämäntilanteeni vierotti minut pois tavallliten, kunnon uskovien läheltä.

    Kerran kävin kokouksessa ja minulle oli lyöty musta silmä, ja mieheni vain pyysi esirukousta avioliittomme puolesta todella tekopyhästi.

    Tunsin etteivät uskovat välitä.

    Tunsin että ne jumalattomat välittävät.
  3. Niin...