Vapaa kuvaus

Vanha jääräpää, lyhyesti sanoen. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

1056

  1. Laturin teholla on merkitystä vain tiettyyn rajaan asti. Vaikka autossani on ilmastoinnin vuoksi 180A laturi niin tyhjää 100 Ah akkua ei saa ladatuksi kolmessa vartissa. Jotta akku ei kärsi niin max latausvirta ei juurikaa saa ylittää 0,25C arvoa eli tässä tapauksessa 25A. Jos lataat akkua 25A virralla niin sen jännite nousee sallittuun 14,4V:n paljon ennen kuin se on täynnä jolloin virta alkaa laskea. Jos tässä kohtaa alat lisätä virtaa jännitettä nostamalla alkaa kaasunmuodostus tulla ongelmaksi ja elektrolyytit vähenevät. Tämän jälkeen latausvirtaan vaikuttaa ohminlaki I=U/R jossa U= laturin ja akun napajännitteiden ero ja R = latauspiirin kokonaisimpedanssi. Laskepa itse, jännite-ero 0,2V ja resistanssi 0,2 ohm. Ohmin kymmenesosia saadaan akun sisäisestä resistanssista 0,03 ohm + kaapelit + kaapeliliitokset + sulake liitoksineen + laturin sisäinen resistanssi. 0 ohmiin on ilman suprajohteita vaikeaa päästä vaikkakin 50mm2 kupari auttaa kaapelin osalta. 0 ohmin sulakekaan ei toimi koska siihen ei jää tehoa lainkaan. Normaalisti autoissa ainakin minulla on ainoastaan 10mm2 kuparit hupiakulle, oletan sen olevan aika normaali ja käytännössä riittävä kaapelointi.

    Täten vain noin 60% lataukseen asti voidaan käyttää suurta virtaa, sen jälkeen se alkaa laskea asymptoottisesti. Koeta ellet usko.

    Kun olet purkanut 7A 8 - 10 tuntia niin onko kuorma todella ollut vakio ja siinä kokoajan virtamittaus päällä. Uskon tuohon ainoastaan jos se on ollut pelkkää halogeenilamppukuormaa. Epäilen koejärjestelyissä olleen jotain aukkokohtia.

    Geeliakkuja ladatessa pitää ehdottomasti varoa kaasunmuodostusta koska se ei pääse poistumaan yhtä helposti kuin elektrolyytin ollessa nestemäistä. Tämäkin rajoittaa niiden latausvirtaa. Paras tulos ja kestävin saadaan 0,10C virralla eli 10A alkuvirralla 100Ah akulle.
  2. Varmasti saat purettua sen 70% nimelliskapasiteetista uudesta akusta. Ongelmana onkin sen sulfidoitumisen alkaminen varaustilan laskettua. Mitä alemmas sitä nopeammin se käy. Jos olet lukemattomia kertoja purkanut akkusi 30% varaustilaan 6 vuoden aikana ja väität kapasiteetin olevan ennallaan omistat todella kullanarvoiset ihme akut.

    Laturin teho ei vaikuta kuin hieman alussa kuten taisin mainita edellisessä kommentissani. Vaikka laturi toimisikin alkuun vakiovirralla 25A (100Ah akku) niin varsin nopeasti napajännite nousee ja laturi muuttuu vakiojännitelaturiksi (14,4V max). Tällöin jännite-ero akun ja laturin välillä menee aika pieneksi joten virta laskee (I=U/R) ja todellinen latausaika pitenee. Sitä mistä päättelet akun tulleen täyteen en tiedä mutta ominaispainomittaus lienee ainoa varma tapa. Jännite on suuntaa-antava ja sekin kannattaa mitata vasta jonkun ajan kuluttua latauksen loppumisesta (1h).

    Autoissa ei enää juurikaan näe latauksen ampeerimittareita mutta aikoinaan minulla oli purjeveneessä. Siinä oli akkuja 100Ah + 150Ah ne olivat molemmat yhdistetyt vaihtokytkimeen jolla saattoi käyttää niitä erikseen tai rinnan. Purjeveneen moottorihan yleensä käy vain satamasta lähtiessä ja tulomanoveerausten aikana joten koostaan huolimatta akut tuppasivat tyhjenemään, saarten rannoista kun sähkötolpat puuttuivat lähes tyystin. Veneen moottorissa oli 100A laturi ja kun moottori lähti käymään ja tyhjentynyt akku laitettiin lataukseen hyppäsi virta mittarin mukaan jonnekin 30- 40A tietämille. Tämä ilo ei yleensä kauaa kestänyt vaan virta alkoi laskea ja lopulta asettui jonnekin 4-5A tienoille. Eli jos oikeasti täyteen haluat vakiojännitelaturilla niin kestää se. Tämän asian korjaamiseksi oli ainakin 90-luvulla romppeita jotka pätkivät latausta siten, että napajännite laskettiin siitä 14,4V:sta 13,5 paikkeille ja taas aloitettiin. Näin saatiin ampeerien keskiarvo ja siten Ah määrä nopeammin nousuun.

    Uudentyyppiset laturit kuten Ctekin hallitsevat homman paremmin. Kokeilemalla vanhalla vain muuntajan ja tasasuuntauksen omaavalla laturilla V-mittaria apuna käyttäen huomaat miten jännite nousee jopa 16V:n ja akku kiehuu kuin papupata jos jännitettä ei rajoiteta ja annetaan suuren virran määrätä latauksesta.

    Laittamalla A-mittari akun sulakkeen paikalle voi myös labrata todellisen latausvirran ajan funktiona, huomaat helposti miten äkkiä suurivirtaiset generaattorit akkua lataavat. Katso kuitenkin, että alkusysäyksen vuoksi mittarisi kestää ainakin 50A. Ota myös huomioon, että akun alkulatausvirtakaan ei saisi olla yli 0,25C eli 100 AH akulla 25A.

    Kävin myös vähän katselemassa nettisivuja ja suosituksia mitä löysin niin starttiakuille ei suositella yli 20% purkua nimellisvaraustehosta eli 100 Ah sallittaisiin 20 Ah purku. Muille lyijyakuille suositeltu max purku on 50% nimelliskapasiteetista. Näin akun kapasiteettiä riittää koko sen hyödyllisen elinajan.
  3. Se hosu ohitus tapahtui noin 500 m 50 km/h alueen loputtua ja muututtua 60 km/h rajoitukseksi. En siinä 50 alueella ollut vielä mokomaa huomannut perässäni. Koska hänen asiansa oli kääntyä noin 500 m ohituksen alkukohdasta vasemmalle ( n. 1km 60 alusta) ja oma nopeuteni oli varmasti tosi 60 niin pidin hänen toimiansa omituisina, vähintään. Hän ei todella kerinnyt pitkästyä hitaamman edessä ajamiseen. Sitä paitsi pitää hänellekin rajoitus riittää.

    Tulkintasi, hidas nopeus on liikenteen häirintää, ei perustu muuhun kuin omaan mielikuvitukseesi.

    Kolarisaldon pienuus johtuu mieluummin siitä, että koetan pysyä teistä touhoista mahdollisimman kaukana.

    Minä tiedän varsin hyvin oman nopeuteni eli mittarivirheen sekä kesä- että talvirenkailla. Olen tarkastanut sen maantienvarrella olevista tauluista sekä omistamistani kahdesta gps-navigaattorista (MIO ja Navicore) jotka näyttävät suurin piirtein samoin. Mittarin jättämää en pysty arvioimaan ilman gps:n käyttöä, eli samoilla kierroksilla ja gps näytöllä auton mittarinlukema heittää 1 - 2 km/h riippuen siitä olenko hidastanut vai lisännyt nopeutta.

    Se vaihtelu 77 - 85 tarkoittaa sitä, että jos tänään on hyvä keli voin ajella ja ajelen mittarinopeudella 85 - 90 ja huonolla kelillä ehkä vähän alle vaikka 77 km/h, siis nopeuteni vaihtelee olosuhteiden mukaan aivan kuin oppaat neuvovat. Jos se on jatkuvasti eli kokoajan niin sitten se on mutta en silti katso olevani hidasajoneuvo kuten traktori tai tiejyrä.
  4. Piti oikein käydä katsomassa olenko kovasti jankuttanut oikeuksista ja velvollisuuksista, en mielestäni paljoakaan mitä nyt pari kertaa maininnut.

    Tämä ketjuhan alkoi jos vanhanpääni tiedosto pitää paikkansa Impin ravistelusta. Jotenkin se päätyi väistämisvelvollisuuteen matkailuajoneuvolla. Jos luet niin olen jo aiemmin sanonut siitä hieman tähän malliin. Ajaessasi noin rajoitusten mukaan tai 100 alueella rekka-80 nopeutta et ole velvollinen väistämään kuin hälytysajossa olevia. Sen sijaan jos huomaat jonoa muodostuvan ja hyvä tyhjä suora ilmestyy eteen voit vinkkarilla vilauttaa merkin hyvästä ohitusmahdollisuudesta. Tällöin on takaa tulevan lähdettävä välittömästi koska tilanne voi muuttua. Merkin antaja, ainakin minun tapauksessani, seuraa tilannetta ja jos kohta lähdet niin avitan olosuhteen muuttuessa itse hidastamalla. Jos pari merkkiä ei tehoa niin totean sinun olevan tyytyväinen ja jatkan omaan tahtiin.

    Sen sijaan jos syystä tai toisesta ajelen hiljalleen vaikka alle 60km/h 80 rajoitusalueella ja taakse jää joku joka ei voi tien laadun vuoksi ohittaa niin joko korotan nopeutta tai väistän la-pysäkille tai vastaavalle. En tiedä onko siinä velvollisuus väistää mutta viksua se on.

    Tässä on muutamille hieman oppimista, jotkut iloisena moikkaavat kiitoksen ja toiset taas kyrmyniskoin tulevat juuri nenän eteen rapaa roiskimaan. Jos tie on selvä eteenpäin ei ole mitään syytä tulla aivan auton eteen vaan ajaa sitä suurempaa nopeutta riittävän pitkälle, jos olosuhteet muutoin sallivat. Kohteliaisuutta pitää olla molemmin puolin ei ainoastaan karavaanareilla.
  5. Jos vähän olet tutkinut millaisia tuuligeneraattorit ovat niin huomaat tuon moottoritiehomman olevan se helpoin asia.

    Katselin hieman dataa jota helposti saa netistä, 100 - 200W tehon antavissa generaattoreissa propellin halkaisija on välillä 1 - 2 m, riippuen vähän lapamäärästä ja lapojen pinta-alasta. Lisäksi niiden massa vaihtelee tutkimissani 12,5 kg - 75 kg joten sen keplottelu mastonhuippuun käy jo hyvästä iltavoimistelusta. Ne alkavat yleensä antaa mainittavaa tehoa vasta yli 5 m/s tuulella jotkut vasta lähellä 10 m/s, max tehot vaativat huomattavasti kovemman tuulen. Potkurin koosta ja laitteen massasta voinemme päätellä, ettei ongenvapa aivan riitä mastoksi.

    Ne tulee asentaa korkealle pois puiden ja rakennusten aiheuttamista ilman virtaushäiriöistä. Siten minimikorkeudeksi tulisi ehkä noin 5m. Tolpan pitää kestää tuulenpaine ja yläpäässä pitää olla tukeva laakeri jotta generaattori pystyy aina kääntymään tuuleen. Tankoon pitää laittaa vähintään harus kolmelle suunnalle 45 asteen kulmassa joten se varaa ajoneuvon lisäksi leirintäalueelta varsin suuren alan. Lisäksi se ei ole aivan äänetön.

    Aikamoinen propelihattu saa olla kun illalla pystyttää tuulivoimalansa ja sitten aamulla matkaa jatkettaessa sen taas kasaa följyyseen.

    Olen sitä mieltä edelleen, ettei tuuligeneraattori sovi kuin korkeintaan pyörättömän matkailuvaunun kaveriksi ulkosaaristoon. Sinänsä se on käyttökelpoinen juuri mainitsemassani paikassa kiinteästi asennettuna. Eräässä mainoksessa se oli asennettu purjeveneen mastoon, siinäkin se estää kunnon genoan käytön ja vaatii tyytymään pelkkään fokkaan.
  6. Et taita oikein ymmärtää lukemaasi. Minähän sanoin etten enää kohta 50-vuoden päästä juurikaan muista mitä siellä koulussa sanottiin. En muista kovin paljoa muutakaan niiltä ajoilta ellei sillä ole erikoista merkitystä. Sen sijaan en sanonut, että tietämykseni asiasta olisi kovasti puutteellinen. Hyvin olen pärjännyt kuten jo siinä samassa viestissä mainitsin jos nyt kahta riviä enemmän pystyt kerralla ymmärtämään.

    En myöskään ole kovasti vaatinut mitään oikeuksia, en oikealta enkä vasemmalta, joten sen osan olisit voinut erotella eri kappaleeseen, ettei joku käsitä väärin.

    Jos pärjäät 50 vuotta samoilla onnettomuuksilla ja rikkeillä kuin minä niin tule sitten sanomaan ja keskustelemaan Jokerista ja Musta-Pekasta vai millä kortilla sinä ajat. Minulla on ABCE edelleen voimassa.

    Tuolla maantiellä kun kulkee niin näyttää siltä useimmiten, että mitä vähemmän on autokoulusta aikaa sitä vähemmän siitä muistaa tai ainakaan ne tiedot eivät paljoa vaikuta käyttäytymiseen.
  7. Jos purat sen 70% niin lataus pitää aloittaa lähes välittömästi normaalilla akulla. Et sitä paitsi tiedä varmuudella akun varaustilaa ilman hapon ominaispainon mittausta. Jännite ei kaikkea kerro. Minä varoisin alle 50% purkua jos haluaisin nauttia akusta sen koko taloudellisen käyttöiän.

    Yleisillä paikoilla eli leirintäalueillahan on normaalisti verkkosähköä saatavilla joten ongelma on ainoastaan "puskaparkissa", tällöin ei myöskään yleensä ole naapuria aivan vieressä joten hiljainen pikku "sähkötehdas" ei juurikaan muita häiritse.

    Auton laturi ei lataa akkua täyteen parin tunnin ajossa. Jos akkuun pitää saada vaikkapa 50 Ah ladattua vie se runsaasti aikaa. Auton laturi on periaatteeltaan vakiojännitelaturi joka ensin syöttää noin 14,4V latauspiiriin. Vanhat laturit tekivät tätä kokoajan ja akkuvedet alkoivat vähetä. Ainakin osa nykylatureista siirtyy pitkässä ajossa kestolataukseen noin 13,7V jännitteellä ja silloin latausvirta laskee pieneksi eli luokkaan alle 5A vaikka autossa luvataan laturille 200A. Tästä laturin virransyöttökyvystä on hyötyä vain ajonaikaisten lisälaitteiden käytössä.

    Suuremman latauspiirin resistanssin ( enemmän liitoksia ja pidemmät ja ohuemmat kaapelit) vuoksi hupiakun latausvirta on pienempi kuin starttiakun joka vielä pidentää aikaa. Virranhan voi laskea seuraavasti ((laturin napajännite - akun napajännite)/piirin resistanssi). Jos laturi on rajoitettu 14V ja akussa on 13,9V ja oletetaan latauspiirin kokonaisresistanssiksi 0,2 ohm niin virtaa kulkee 0,5A, tällöin akku on lähes täynnä, jos akun jännite on vain 13,5V niin vastaava virta on 2,5A (10Ah yli 4 tuntia koska virta laskee koko ajan periaatteessa). Tämän ongelman voi osin kiertää asentamalla hupiakkuun uudenlainen "pulssaava" laturi, siinä aina jännitteen noustua kiehumisrajalle lataus lopetetaan ja puretaan hieman akkua jolloin sen jännite laskee, tämän jälkeen voidaan taas ajaa sinne energiaa isolla virralla hetki ja sen jälkeen proseduuri toistuu. Näin saadaan keskiarvovirta huomattavasti korkeammaksi kuin vakiojännitelaturilla. Ongelmana on näiden latureiden saanti ainoastaan 230Vac käyttöön, muistaakseni jo purjehdusaikoinani oli venekäyttöön myytävänä tähän käyttöön sopivia lisälaitteita. Niiden soveltuvuutta tähän maallisempaan käyttöön en ole tutkinut.

    Täten alkupiikin jälkeen latausvirrat laskevat olennaisesti riippumatta laturin tehosta. Tyhjän akun (50% puretun 100 Ah) lataus kestää siten suurin piirtein Hesasta Ouluun ( 8 - 9 h)ja vähän takaisin vauhdista riippuen.