Vapaa kuvaus

Linkit: http://www.yle.fi, http://www.suomi24.fi, http:/www.iltalehti.fi/youtube.com Kotimaa: Ulkomaat Koulutus: Ammatillinen Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: Naimaton Lapset: Ei lapsia

Aloituksia

25

Kommenttia

2120

  1. Asia olisi kannattanut myöntää viimeistään käräjäoikeuden päätöksen jälkeen. Näin olisi säästynyt rahaa parempaan käyttötarkoitukseen. Toki mielellään jo varsinaisessa kokouksessa olisi pitänyt toimia Jumalan Sanan, Suomen lain ja yleisesti hyväksyttyjen toimintatapojen mukaan.

    Mutta liha ja maallisuus saa valtaansa helluntaiseurakunnan johdonkin ja silloin on oksat pois. Tämäkin asia piti viedä Hovioikeuteen helluntaiseurakunnan johdon taholta, vaikka päätös oli etukäteen melko selvä. Aika näyttää, millaiseksi tilanne Porissa kehittyy.
  2. Helluntaiseurakuntiin on perinteisesti liitetty ainoastaan uskonratkaisun tehneitä ja kastettuja henkilöitä. Helluntailaiset ovat myös pitäneet jäseniään uskovaisina ja vaalineet seurakuntansa puhtautta mm. seurakuntakurin avulla. Helluntaiuskovat kuitenkin edelleenkin kovin sanoin arvostelevat muissa kristillisissä seurakunnissa esiintyvää syntiä ja synnin hyväksymistä, mutta syntiä ei nähdä omassa seurakunnassa.

    Kun tällaista asennetta on helluntaiseurakunnissa olemassa, olisi tarpeen hoitaa ensin oman seurakunnan tila kuntoon. Tässä tulee avuksi jo hyljätty seurakuntakuri. Jos mietitään takavuosina hyvinkin tiukasti toteutettua seurakuntakuria, se kyllä piti helluntaiseurakuntalaiset melko hyvin erossa maallisuuden synneistä. Tosin liikkeen ulkopuolisten ihmisten loukkaamista, henkistä ja hengellistä väkivaltaa ja kristittyjen erilaisen uskonkäsityksen vähättelyä kuri ei poistanut silloinkaan.

    Hellutaiherätyksellä puuttuu seurakuntakurin osaltakin selkeät linjaukset, eikä helluntaikirkkokaan ole tuonut asiaan mitään uutta. Helluntailiikkeen olisi valittava, onko se seurakunta, jossa tietoisen synnin tekeminen uskoontulon jälkeen on hyväksyttävää tai sitten ei. Mielestäni pelisäännöt pitäisi laatia jo helluntaiseurakuntien maineen takia. Nythän ihmiset naureskelevat uskonratkaisun tehneille ja kastetuille helluntailaisille, koska nämä juopottelevat, elävät avoliitoissa ja haureudessa ym synneissä, vaikka helluntailaiset itse ovat niistä synneistä juuri luterilaisia ja muita kirkkokuntia syyttäneet. Ja syyttäneet sen vuoksi, että näissä kirkoissa ei uskonratkaisu ole edellytys jäsenyydelle.

    Seurakuntakuri on ratkaisu, jos halutaan uskottavasti tuoda helluntaiseurakunnan puhtautta ja paremmuutta esille. Se tuo siinä mielessä hyvää hedelmää, että syntielämä helluntaiseurakunnan jäsenten keskuudessa vähenee huomattavasti. Se lisää myös helluntaiseurakunnan uskottavuutta puhtaana seurakuntana, koska helluntailaiset tuskin koskaan luopuvat ottamasta muiden kristillisten seurakuntien syntejä esille.

    Seurakuntakuri kuitenkin myös tulisi puuttumaan jäsentensä yksityiselämään, joka ei sinänsä ole hyvä asia. Kuitenkin jokaisella liikkeellä, yhdistyksellä, työpaikalla ym:lla on omat sääntönsä, joita on noudatettava, tai muuten joutuu lähtemään pois.

    Nykykäytäntö helluntaiseurakunnissa on siis se, että henkilö voi tehdä uskonratkaisun ja käydä kasteella. Tämän jälkeen, mikäli vielä "kielilläpuhuminen" onnistuu, on täysivaltainen seurakunnan uskova jäsen. Sitten ei ole enää mitään väliä, millaista elämää viettää. Nimi säilyy kuitenkin helluntaiseurakunnan jäsenluettelossa kuolemaan saakka, jos ei itse tahdo erota seurakunnasta. Käytännössä siis ei mitään eroa esim. luterilaisen ja ortodoksisen seurakunnan käytäntöön.
  3. Pääkonttorin sisar on siitä harvinainen helluntaikirkollinen, kun hän avoimen nöyrästi myöntää Porin tapahtumien menneen överiksi. Helluntaikirkon toimintatavoista on aiheutunut paljon harmia Helluntaikirkolle itselleenkin ja uskon, että se näkyy vielä pitkään haluttomuutena liittyä kyseenalaisia toimintatapoja käyttävään yhteisöön. Jäsenkehityshän on ollut lähes pysähdyksissä viimeiset pari vuotta ja jos Porin kaavailema uusi yhdyskuntamuoto toteutuu, helluntaikirkollisten jäsenmäärä putoaa sadoilla ja Helluntaikirkonkin voidaan katsoa hajaantuneen..

    Mielestäni asenne "Viipurin aikoja" kohtaan on kuitenkin loukkaava ja vähättelevä. Ilmeisesti "Viipurin ajoilla" tarkoitetaan tässä aikaa ennen Helluntaikirkkoa. Totuus on kuitenkin se, että yhdistyspohjainen aika on ollut Helluntaiherätyksen menestystarina. 1970-luvulla saavutettiin noin 40 000 helluntailaisen määrä ja kymmentä vuotta myöhemmin luku oli jo noin 50 000 Niilo Ylivainion julistustyön seurauksena. Sen jälkeen Helluntaiherätyksessä ei ole ollutkaan merkittävää kasvua. Kasvua ei tuonut myöskään Helluntaikirkon perustaminen yli kymmenen vuotta sitten. Ainoastaan Helluntailiikkeen pääuoman ulkopuolisia helluntaiseurakuntia on syntynyt kuin sieniä sateella ja ne ovat verottaneet jäseniä riitaisesta Helluntaiherätyksestä.

    Todelle totean, että Helluntaikirkon piirissä on edelleen sama ajattelutapa, kuin "Viipurin aikoinakin" eli kuvitellaan oltavan ainoita oikeita uskovaisia ja synti ja harhaoppi nähdään ainoastaan Helluntaikirkon ulkopuolella.
  4. Olen Jukka Finlandin kanssa samaa mieltä sellaisista julistustilanteista, joissa ollaan liian äänekkäitä. Tuossa kertomassasi tapauksessa oli aivan oikein, että sähköt katkaistiin, kun muuten meteli ei hiljentynyt. Ja toki ovelta-ovelle -työssä pitää olla tahdikas ja kunnioittaa ihmisten mielipiteitä. Yhdyn mielipiteeseesi myös lainarahalla rahoitetuista kalliista kokoustiloista.

    Todelle totean, että Jehovan todistajilla on samanlaiset motiivit tehdä lähetystyötä, kuin helluntailaisilla. Heidän oppinsa vaan poikkeaa helluntaiopista. Minähän nimenomaan yllä kehotin helluntailaisia ottamaan oppia Jehovan todistajista Jumalan valtakunnan työn tekemisessä, mutta Sinä vastasit, kuten yllä on nähtävissä. Älä viitsi Tode olla noin kärttyinen aina. Kärttyisyys ei ole Jumalan mielen mukaista eikä millään tavalla edistä Jumalan valtakunnan työn eteenpäin viemistä.