mazdels

mazdels profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Linkit: http://www.yle.fi, http://www.suomi24.fi, http:/www.iltalehti.fi/youtube.com Kotimaa: Ulkomaat Koulutus: Ammatillinen Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: Naimaton Lapset: Ei lapsia

Liittynyt 18v sitten
25 aloitusta · 2120 kommenttia
Missä vaiheessa sovinnon hierominen on Porissa? Pääkonttorin mies jo tuolla ketjun alussa kirjoittaa, että Porissa on päästy tekemään sovinto, vaikka sovintokokousta ei tuolloin vielä ollut pidettykään. Pääkonttorin miehen kommentin perusteella on helppo päätellä kuka sanelee sovinnon ehdot.

Onko helluntaikirkkolaisten mielestä siis sovinto jo tehty? Ovatko Jeesukseen palavassa uskossa olevat ja Jumalaa yli kaiken rakastavat puheenjohtaja Salonen ja johtava pastori Kokkonen jo määritelleet oman asemansa Porin helluntaiseurakunnan vastuunkantajina? Millä tavoin Jumalan suuri rakkaus seurakuntalaisia kohtaan on tullut esiin näiden kahden väkevän Jumalan palvelijan kautta tässä sovinnon tekemisessä?
Kerron sitten minäkin erään muiston helluntailaiseta rahankeräämisestä. Kotini oli köyhä helluntailainen koti, jossa meitä oli vanhempieni liäksi viisi lasta. Kotini oli pienviljelystila, jossa oli 3-4 lehmää ja pari vasikkaa kerrallaan. Maata oli yhteensä 6 ha, josta peltoa n. 1 ha, metsää n.1 ha ja loput joutomaata. Kodissani oli paljon puutetta ja toimeentulo oli niukkaa.

Isäni helluntailaisen opin mukaan oli ehdoton auktoriteetti myös raha-asioissa. Paikallinen helluntaiseurakunta tuki erästä lähettipariskuntaa Afrikassa ja isäni kärsi, kun meillä ei ollut antaa tarpeeksi rahaa heidän tukemiseen. Niin erään kerran isäni keksi, että myydään vasikka. Niin tehtiinkin ja tuo rahasumma annettiin kokonaisuudessaan noiden lähettien työn tukemiseen. Tuosta vasikasta saadut varat olisimme tarvinneet kipeästi itse omassa kodissamme.

Kun paikallinen helluntaiseurakunta hieman myöhemmin ryhtyi rakentamaan uutta rukoushuonetta, oli isäni heti lahjoittamassa tuosta pienestä metsästä puita rakennustyömaalle. Niin tehtiinkin. Paikkakunnalta kerättiin lahjoituksena lähes kaikki puutavara rakennustyömaalle. Lahjoittajien joukossa oli myös luterilaisia. Nyt on paikkakunnalla upea rukoushuone.

Kuitenkin tuo samainen helluntaiseurakunta käänsi kelkkansa isäni suhteen siinä vaiheessa, kun me lapset tulimme aikuiseksi, eikä kukaan meistä edes halunnut tulla helluntaiuskoon. Isäni onneksi ymmärsi erota pois helluntaiseurakunnasta ja hän sai viettää vielä muutaman vuoden äitikirkon helmassa, josta oli aikoinaan lähtenyt pois.

Kertomani kaltaisia, suorastaan sairaita päätöksiä "uhraamisesta" syntyy helluntailais-karismaattisissa piireissä, joissa aina puhutaan "uhraamisen" tärkeydestä Jumalan nimeen. Silloin jää monesti perhekin heitteille. Ja tämä kertomani tapaus on 1980-luvun alkupuolelta.