Vapaa kuvaus

Linkit: http://www.yle.fi, http://www.suomi24.fi, http:/www.iltalehti.fi/youtube.com Kotimaa: Ulkomaat Koulutus: Ammatillinen Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: Naimaton Lapset: Ei lapsia

Aloituksia

25

Kommenttia

2120

  1. Oliko tuolla "kokousteknisenvirheen" tekijällä mitään kytköksiä Helluntaikirkkoon? Vai onko helluntaikirkko aivan aiheettomasti vedetty koko sotkuun mukaan?
  2. Helluntaiseurakunnissa on perinteisesti vaalittukin sitä, että uskovan tulisi elää siveästi ja niin, että heidän elämänsä kirkastaisi Kristusta. Toki se on hyvä asia. Mutta se ei ole hyvä asia, että helluntailaiset arvostelevat muita kristillisiä kirkkoja, kuten luterilaista kirkkoa, seurakuntakurin puuttumisesta ja kirkon jäsenten harjoittamasta syntielämästä. Miksi samaa asiaa ei nähdä syntinä omassa helluntaiyhteisössä??

    Olen ottanut tämän asian esille juuri sen vuoksi, että helluntaiseurakunnat ovat luopuneet seurakuntakurin vaalimisesta monilta osin. Nykyään voidaan seurakuntakuria soveltaa uskoviin henkilöihin, jotka esim. rohkenevat helluntaikirkkoseurakunnissa vastustaa Helluntaikirkkoa tai uuskarismaattisuutta. Perinteiseen syntielämään ei seurakuntakuria käytetä.

    Peräänkuulutan teksteilläni sitä, että Suomen helluntaiherätyksen oppi on muuttunut radikaalisti seurakuntakurin osalta. Onko syynä kenties se, että myös syntikäsitykset ovat helluntaiopissa muuttuneet = helluntaiseurakuntien maallistuminen? Mikä oli eilen syntiä, ei ole sitä enää tänään.

    Helluntailaiset synnittömän ja puhtaan kilvoituksensa ja elämänsä vaalijoina eivät voi enää ylpeillä hyvällä kilvoituksellaan, eivätkä syyttää pelkästään muita seurakuntia syntielämästä. Tälläkin palstalla kiusallisten asioiden yhteydessä näkee jatkuvasti kommentteja, että niinhän tekevät luterilaiset.

    Eihän uskoontullut ja upotuskästeella käynyt henkilö voi elää samanlaista syntielämää, kuin uskomaton ja upotuskastamaton henkilö. Tällaisen opetuksen olen helluntailaisuudessa eläneenä saanut.
  3. On todellakin outoa se, että helluntailaisissa juuri on paljon hekilöitä, jotka syyllistyvät monenlaiseen perheväkivaltaan ja tekevät sen kaiken "vilpittömästi", hyvää tarkoittaen, että "lapsikin tulisi uskoon ja pääsisi taivaaseen". Olen nähnyt itsekin noita piiskaamisia ja hakkaamisia, joiden tarkoituksena oli saada lapsi pyytämään syntinsä anteeksi. Piiskaamista jatkettiin niin kauan, kunnes lapsi lopulta pyysi anteeksi. Itseäni painostettiin lähinnä henkisellä ja hengellisellä väkivallalla samaan päämäärään, tosin silloin tällöin remmin ja piiskan voimallakin.

    Mielestäni tuollainen väkivalta pitäisi mahdollisimman pian pyrkiä ilmoittamaan viranomaisille, koska noissa tapauksissa on tietty vanhenemisaika lain mukaan. Toki jokainen lapsi rakastaa vanhempiaan ja pyrkii lapsena puolustamaan heitä enemmän ja peittämään vanhempien ikävät teot, joten näin pääsee harvoin tapahtumaan.

    Helluntaiherätyksessä ei ole vieläkään keskusteltu takavuosina tapahtuneista lasten eriasteisista pahoinpitelyistä. Onko syy siinä, että helluntailiike sallii edfelleen epävirallisesti käyttää tällaisia ikäviä keinoja lasten uskoon saattamisessa?

    Minua on usean helluntailaisen (väkivaltaan syyllistyneen) taholta syytetty valehtelusta, kun olen ottanut näitä asioita esille. On ollut kuitenkin muutama henkilö, jotka ovat myöntäneet asian. He kuitenkin ovat sitä mieltä, että asia pitäisi unohtaa ja antaa anteeksi, koska väkivallalla on ollut vain hyvä tarkoitus: saada lapsi tulemaan uskoon ja kasteelle.

    Ei voi muuta kuin toivoa parempaa elämässä eteenpäin näille ihmisislle, jotka ovat kokeneet helluntailaisuudessa (ja muissakin uskonliikkeissä) uskonnon ja uskoontulon nimissä väkivaltaa. Jumala tulee kuitenkin tuomitsemaan nämä väkivaltaa harjoittaneet ihmiset vielä kerran
  4. Mohikaani, kyllä hän vaan on helluntailais-karismaattinen, samoin kuin hänen johtamansa seurakunta. Ja on hän vierailut Suomen helluntaiseurakunnissakin, ainakin Helsingin Saalemissa.

    Netmissionissa oli avattu ketju, jossa eräs kirjoittaja kirjoitti, että joku aika sitten uhattiin bannauksella jos arvostelee kyseistä puhujaa. Nyt näytti sielläkin olevan toinen ääni kellossa.
  5. Olen kertonut tuon erottamistapauksen aikaisemmin, mutta tulkoon myös tässä. Tapaus on 1970-luvulta. Olin isäni kanssa synnyninpaikkakuntani helluntaiseurakunnan (tuolloin n 60 jäsentä) vuosikokouksessa, jossa käsiteltiin kaksi erottamistapausta, joista toisen tapauksen olen jo unohtanut.

    Tämän toisen henkilön erottaminen ja sen perustelut jäivät kuitenkin mieleeni, koska kyseisen seurakunnan saarnaaja L Y syyllistyi itse samaan syntiin. Eli tämä erotettava mieshenkilö oli ollut jo vuosia uskossa ja helluntaiseurakunnan jäsen. Viime aikoina hän ei ollut käynyt enää kokouksissa ja hänen oli nähty viettävän syntistä elämää. Seurakunnan kokouksessa todettiin, että tätä henkilöä oli käynyt tapaamassa ja ojentamassa pari vanhimmistoveljeä. Kun henkilö ei ojennuksesta huolimatta lopettanut syntielämäänsä, asia otettiin esille seurakunnan vuosikokouksessa.

    Tämän tapauksen käsittelemiseen meni aikaakin. Henkilön synnit kerottiin seurakuntalaisille yksityiskohtaisesti. Vanhimmistoveljet todistivat, että olivat nähneet henkilön juovan pari-kolme pulloa keskiolutta ja tupakoivan. Vuosikokouksessa todettiin, että asiassa on toimittu Raamatun mukaan ja kaksi todistajaa on nähnyt synnit ja käynyt ojentamassa henkilöä. Kun henkilö ei tehnyt parannusta syntielämästään, todettiin kokouksessa olevan raamatunmukaista erottaa hänet seurakunnasta. Asiasta ei äänestetty, mutta puheenjohtajan ehdotukseen tuli kannatushuutoja.

    Surkuhupaisaa oli, että tuolloin oli helluntaiseurakunnan saarnaajana ko. seurakunnassa henkilö, "jonka vatsa ei kestänyt maitoa". Saarnaaja käytti tämän syyn takia keskiolutta, välillä melko reippaastikin. Tämä saarnaaja oli luonnollisesti mukana erottamassa tätä "langennutta" veljeä seurakunnasta.
    Saarnaaja L Y:n ura paikkakuntani helluntaiseurakunnassa loppui muutamaa vuotta myöhemmin, koska hän ei alkoholismiltaan voinut enää hoitaa tehtäviään. Hän ei enää jatkanut saarnaajana muuallakaan ja on nyttemmin jo kuollut.
    Mieleeni on jäänyt tuon saarnaajan turvonneet, punakat kasvot tuolta ajalta. Käydessään meillä puutalkoissa, hänellä oli aina mukana auton takakontissa keskikaljakori, josta talkoissa kului aika monta pulloa. Myös lastenleireillä saarnaajalla oli aina keskiolutkori auton takakontissa ja me lapset seurasimme silmä tarkkana, milloin "saarnaajasetä" avaa pullon. Että tällaista kaksinaismoraalia.

    Olen muuten Pääkonttorin miehen kanssa samaa mieltä, että tupakanpoltto ei ole uskosta luopumista, ei myöskään alkoholin kohtuukäyttö.