mazdels

mazdels profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Linkit: http://www.yle.fi, http://www.suomi24.fi, http:/www.iltalehti.fi/youtube.com Kotimaa: Ulkomaat Koulutus: Ammatillinen Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: Naimaton Lapset: Ei lapsia

Liittynyt 18v sitten
25 aloitusta · 2120 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Näyttää olevan yksi seurakunta helluntailais-karismaattisessa viidakossa. Samaa musiikkia ja opetusta kuin helluntaiherätyksen pääuomaan kuuluvissa seurakunnissa.

Yleensä näitä seurakuntia syntyy siksi, että on riitauduttu jossakin seurakunnassa ja jos ei ole suorastaan erotettu seurakunnasta niin itse on erottu ja perustettu "kilpaileva" seurakunta. Riidan aiheeksi riittää pienet opilliset erot tai erimielisyys pastorin/vanhimmiston kanssa.
Tänään olen "hellarin" kanssa samaa mieltä. Uskon pitäisi myös näkyä, eli miten evankeliumin on sisäistetty ja sovellettu käytäntöön.

Tätä palstaa seuranneena voin sanoa että ei ole paljon eroa uskomattomien ja uskovaisten välillä keskusteluissa. Uskovastenkin "hengen hedelmät" ovat nähtävissä tällä palstalla.
"Vaikea totuus" kirjoittaa asiaa. Juuri helluntailais-karismaattisissa piireissä on hyvin vaikea ottaa esille seurakunnan johdon syntielämää tai tekemiä virheitä. Asian esille tuojaa voidaan varoittaa "puuttumasta Herran voideltuihin" ja syyttää "parjaamisen synnistä".

Vaikka nämä väärinkäytökset pitäisikin ehdottomasti tuoda julki, voi kuitenkin helpompi tie olla se, että vaihtaa seurakuntaa.

Jos väärinkäytökset liittyvät lain rikkomiseen (kavallus, pedofilia ym), olisi asia viipymättä ilmoitettava viranomaisille. Ja mielellään asialle vielä todistajat seurakunnasta.
Kerrottuihin ihmeparantumisiin en oikein usko. Oletko tutustunut helluntailaisten omaan tutkimukseen ihmeparantumisista? Löytyy netistä pdf-tiedostona. Tutkimuksen nimi; "Herra tekee ihmeitä ilman määrää". Tekijänä Markus Hirsilä ( ja joku muu, jonka nimi ei nyt äkkiä tule mieleen). Toinen on tuo martti A Miettisen kirja "Sinä paranet nyt", jossa tutkittiin Niilo Ylivainion kokouksissa tapahtuneita väitettyjä ihmeparantumisia.

Minulla on lähipiirissäni yksi parantumiskokemus (?). Äitini "parani" sappikivistä tai paremminkin oireet loppuivat 1970-luvun lopulla rukouskokouksessa. Saarnaajan nimeä en nyt muista, mutta hän ei ollut Niilo Ylivainio eikä Alpo Renko. Tähän " parantumiseen" liittyi kaatumiskokemus. Tätä parantumista ei todettu mitenkään, kivut vain katosivat ja lääkkeitä ei tarvinnut käyttää. Noin kymmenen vuotta myöhemmin äidiltäni kuitenkin leikattiin sappikivet. Jos tämä oireeton aika määritellään "Ihmeparantumiseksi", se voisi olla sitä. Juttelin uskovan lääkärin kanssa ja hän kertoi että sappikivet voivat olla pitkiä aikoja oireettomat.

Itse en ole nähnyt paranemisia. Olen kerran ollut livenä Niilo Ylivainion kokouksessa Helsingin vanhassa jäähallissa 1981 PEK;n (Euroopan helluntaiseurakuntien) konferenssissa. Sen panin merkille, että Niilo ei työntänyt ihmisiä kumoon, kuten nykyään tehdään. Niilo ei edes koskettanut näitä jotka "lensi", kuten Niilo itse käytti tätä sanaa kaatumisista.

Uskon että Jumala voi parantaa tänä päivänäkin. Hän ei sitä kuitenkaan jostain syystä tee.

Tämä Juuan U. Lipponen on ainoa "ihmeparantunut" henkilö, jonka kanssa olen jutellut. Tässäkään tapauksessa ei sitten ollutkaan kyse ihmeparantumisesta.
Kyllä täällä palstalla on myönteistäkin asiaa helluntailaisuudesta. Myös Sinä voit olla edistämässä sitä, jos haluat. Sana on vapaa.

En itse ole miteenkään estämässä myönteistä keskustelua tällä palstalla.

Eivätkö nuo leiriohjelman kokousten aiheet olleet mielestäsi raamatullisia ja sopivia?
"Hellari..." hyvä,

"Kiljuhuurussaan kuolemaa pelkäävä, itkevä kommarifaija", näinkö uskovana henkilönä puhut isästäsi?? Käytät pahempia ilmaisuja isästäsi, kuin minä helluntaiseurakunnista.
Joo, kyllähän se helluntailaisten kritiikinsietokyky on aika alhainen, kun puhutaan kielteisistä ilmiöistä ko herätysliikkeen piirissä. Useimpien heidän kanssaan kasvotusten keskustelusta ei tule oikein mitään, kun suorastaan kieltäytyvät keskustelemasta "kun meillä ei ole tällaista ollut", "eikä ainakaan uuden saarnaajan aikana" jne. Synkkä historia ei kiinnosta.

Täällä keskustelupalstalla on hyvä, kun voi asiansa kirjoittaa ja eiväthän helluntailaiset malta olla lukematta. Noista helluntailaiuskovaisten kirjoitusten sävystä voi päätellä mikä henki heissä vaikuttaa.
Oliko aloitukseni jotenkin väärin? Täällä keskustellaan helluntailaisuudesta, joten toin aloituksen mielestäni oikealle palstalle. Käsitän palstan keskustelunaiheen koskevan myös kokemuksia helluntailaisuudesta.

Minun kokemukseni on minun kokemukseni, sinulla on oma kokemuksesi ja saat sen kertoa täällä. Kannattaako loukkaantua toisten kokemuksista?

Edelleen..Haluan kertoa omat kokemukseni myös sen vuoksi että palstalla käy helluntailaisuudesta kiinnostuneita tai siihen liittymistä suunnittelevia henkilöitä. Heidän on myös hyvä tietää jotain muutakin asioista, kuin että kaikki on niin "ihanaa kun saa olla uskossa".
Kokemukseni lapsuudesta ovat pääpiirteissään yhdestä helluntaiseurakunnasta. Myöhemmin myös muualta. Yksi ongelma on tietysti siinä, että helluntaiseurakunnilta puuttuvat yhteiset menettelytavat. Ei tuo helluntaikirkkokehityskään ole niitä tuonut.

Olen jutellut näistä asioista myös muiden kanssa, jotka ovat käyneet helluntailaisten kesäleireillä muualla päin Suomea ja samanlaista on ollut muissakin piireissä, erityisesti juuri "tempausoppi" ja sitten nämä iltarukouskokoukset.

Olen jutellut erään minua paljon nuoremman helluntaipastorin kanssa asiasta. Hän on uskovan helluntaikodin lapsi, aina uskossa ollut ja toimii nyt pastorina eräässä helluntaiseurakunnassa. Hän kertoi myös kokeneensa pahana samat asiat lapsena kesäleireillä ollessa kuin minä, vaikka olikin uskossa.

Julkaisisikohan Ristin Voitto kirjoitukseni kesäleirimuistoja? Pitää miettiä jos vaikka lähettäisin kirjoituksen sinne kokeeksi.

Olen tietoinen siitä että Ristin Voitossa on puitu vaiettuja asioita helluntaiherätyksen piiristä. Se on erittäin hyvä asia. Avoin linja on hyvä.

Mutta kuten täälläkin näkyy, asioista ei joidenkin mielestä saisi kirjoittaa. Saan ilmeisesti juuri helluntaiuskovien taholta nimittelyä ja ohjeita "mennä hoitoon"
Tulee loukkaantua oikein kovasti jo siitä että tieto olisi oikea. Täällä keskustelupalstalla tietenkin pitää poistattaa ketju.
Niin, mikähän se voisi olla, jos jätetään vaihtoehdoista pois "helluntaiseurakuntien mukainen uskoontulokokemus kasteineen"?
Tämä palsta on keskustelupalsta helluntailaisuudesta. Olen kertonut täällä asioista sen puolen, jota helluntailaiset eivät halua kertoa. Nämä kirjoitukseni on itse elettyä helluntaiseurakuntien historiaa.

Täällähän on suuressa osassa ketjuista hengellistä annettavaa. On jopa kopioitu suoraan raamatun lauseita. Uskon että helluntaillaiset saavat enemmän mieleistään hengen ravintoa heidän omalta Netmission -foorumilta. Siellä on kielletty käsittelemästä helluntailaisuuden kielteisiä puolia.

Ihmettelen vaan joidenkin keskustelijoiden henkilökohtaisuuksiin meneviä hyökkäyksiä ja nimittelyjä, kuten panettelija.

Toivon että tämä aloittamani keskusteluketju ainakin laittaisi ihmisiä miettimään asioita. Senhän olen tiennyt jo kauan, että helluntailaiset ei hyväksy kritiikkiä toiminnastaan.
Kyllä nuo määritelmät menevät lähelle helluntailais-karismaattisten oppeja. Ne voisivat olla vaikka jonkun helluntailaisuuden pääuomasta eronneen helluntailais-karismaattisen seurakunnan uskon määritelmiä.
Mathetes, kiitos vastauksestasi.
Tuota linniä on levitetty muillekin keskustelupalstoille.

Onko tässä kysymyksessä uusi (perustettava) seurakunta helluntailais-karismaattiseen seurakuntaviidakkoon?
Tein tämän avauksen siksi, koska helluntaiseurakuntien opetus ei aina ole ollut kovin rakkaudellista. Voisin käyttää monesti sanaa hengellinen puoskarointi. Kun lapsena ihmettelin näitä asioita ja kyselin, en saanut vastauksia.

Helluntailaiset eivät tahdo edelleenkään myöntää niitä virheitä, joita on tehty esim. juuri lasten kasvatuksen yhteydessä. niistä eii saisi edes keskustella. Niinkuin tähänkin avaukseeni tulleista kommenteista osan vastaukset pyrkivät tekemään tyhjäksi kaiken ja leimaamaan kirjoittajaa.

Olen ollut yhteydessä myöhemmin tähän helluntaiseurakuntaan mm. tämän asian tähden. Seurakunnan johto kiistää asioita tai ei ota kantaa. Siunaan kuitenkin erästä rouvaa joka pyysi asiaa yksityisenä henkilönä anteeksi koko seurakunnan puolesta.

Helluntailaisilla on parannuksen tekemisen paikka liikkeessä esiintyneiden epäkohtien suhteen. Miten monet ihmiset ovatkaan tulleet heidän kauttaan henkisesti ja hengellisesti tuhotuiksi. Tulee sellainen olo että painostusta esiintynee vieläkin, koska menneisyydestäkään ei haluta puhua.

Mielestäni luterilainen kirkko on avautunut ja siellä esiintyneitä väärinkäytöksiä on tuotu päivänvaloon ja niistä keskustelu on sallittu. (Nyt joku tietysti kirjoittaa, että kehu luterilaisia luterilaisuuspalstalla).

Milloin helluntaiseurakunta on valmis avoimeen keskusteluun omista epäkohdistaan ja menneisyydessä tehdyistä virheistä?
No oliko tuo silloinen toimintatapa mielestäsi oikea? Ja paljonko lienee muuttunut käytännöt sitten myöhemmin, en tiedä.

Mieluummin olisin kyllä kuunnellut vitsejä saarnaajalta vaikka nortti suussa.

On sieltä lastenleiriltä jäänyt joku kiva muistokin. Kerran seurakunnan saarnaaja kertoi meille jänniä juttuja lapsuudestaan ja nuoruudestaan, kolttosia ja sellaista. Punakka naama ja kuola valui suupielistä. Silloin hän ei ollut selvin päin, mutta mukavat oli jutut

Tällä saarnaajalla oli joku vika vatsassa ja joku "veljistä" oli kehottanut häntä käyttämään maidon sijasta olutta.Kun lapsena kysyimme aikuisilta miksi saarnaajasetä saa juoda olutta kun se on syntiä, meille sanottiin että sedällä on "huono vatsa" ja sen takia hän saa juoda olutta.

Leirillä hänellä oli aina olutkori auton takakontissa. Osasimme laskea kolme tolppaa korkista jo silloin. Talkoissa ollessa olutta kului runsaasti. Tämä saarnaaja sai sitten lähteä seurakunnasta, kun alkoholin käyttö alkoi ryöstäytyä käsistä. Hän oli useimpina kesinä leirillä yksi vetäjistä.

Tämäkin on muuten totta.
Vastasin jo tuolla ylempänä että nuorimmat olivat alle kouluikäisiä ja vanhimmat noin 15 vuotiaita. Itse olin leireillä ollessani 7 - 13 vuotias.

Lapsilta lähes edellytettiin osallistumista myöhäisiltojen rukouskokoukseen, joskin sinne ei pakoitettu. Kun koko päivän oli kuullut pelottelua Jeesuksen toisesta tulemisesta (myös yksityiskohtaisia kertomuksia tempauksesta), sinne oli menijöitä. Teemoina oli, kuten nykyäänkin, Jeesus tulee pian, oletko valmis? Lapsia pyydettiin nostamaan käsi jo päiväkokouksissa uskoontulon merkiksi ja menemään "eteen".

"Murtuminen" on kaanaan kieltä ja se tarkoittanee suunnilleen "Jumalan voimasta itkemistä" esim. syntien tunnustamisessa, rukouksessa ja "elämän antamisessa Jeesukselle".

Kyllä paikan piti olla tälle tilaisuudelle mahdollisimman hämärä, jopa pimeä. Se olisi voitu tehdä valoisana kesäiltana/yönä esim. seurakunnan teltassa pihalla. Mutta koskaan minun leirlläoloaikanani ei näin tapahtunut.

Siihen aikaan myös kotirukouskokouksissa valot himmennettiin, osa sammutettiin polvirukouksen ajaksi.

Muistan kyllä erittäin hyvin sen huudon ja itkun, mikä aitasta illan aikana kuului. Siinähän me "nöyrtymättömät" potkimme palloa aitan viereisellä pellolla. Muistan myös itkuiset, turvonneet silmät näillä iltarukouskokouksesta tulleilla lapsilla.

Olin yhdellä helluntaiseurakunnan talvileirillä. Siellä on minut ainoan kerran yritetty väkisin viedä tähän iltarukouskokoukseen. Leirillä vieraillut lähetyssaarnaaja tarttui minua käsivarresta ja alkoi väkisin kiskomaan rukoustilaan, kun sanoin etten halua tulla sinne.. Rupesin itkemään valtavasti ja tuttu evankelistatäti vei minut nukkumaan luokkahuoneen lattialle.

Nämä kirjoittamani asiat ovat totta. Olen ne itse kokenut ja paljon muuta. Lapsenuskoni ainakin ryöstettiin ja raiskattiin minulta ihan liian varhain
Siis, minua ei ole kastettu "uskovien kasteella" eikä "upottamalla".
En tiedä tuosta teini-idolista muuta kuin nimen. Pidän enemmän noista Malmstenin ja Toivo Kärjen kappaleista..
94 / 106
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt