waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Nostit esille erittäin olennaisen asian, vaikka minulla onkin ihmisten luokitteluun nähden toisenlainen näkemys, vakaumus kuin Sinulla. Minä en pidä vähäväkisiä lähimmäisiä alamittaisina, enkä elätteinä. Mahtaneeko sinulla ja minulla olla erilaiset ihmiskäsitykset?

    Kerrot omana käsityksenäsi, että "Vaurastumiseni ei ole kiinni hallituksesta. En tietenkään ole niin tollo." Ja edelleen kirjoitat: "Ps kaikenlaisia tyhmiä on olemassakin, kuvittelevat että "hallitus" yksinomaan päättää vaurastumisesta..".

    Sekä poliittisten puolueitten että erityisesti maan hallituspuolueitten varsinaiseen virkavelvollisuuteen kuuluisi kantaa huolta myös vähävaraisten ihmisten vaurastumisen edellytysten kohentumisesta, jotta ihmiset itse voisivat vaurastua, nousta elämään tanakasti omilla jaloillaan. Tämä näkökulma on todella tärkeä.

    Omasta puolestani olen monet kerrat kirjoitellut juuri siitä, ihmisten omatahtoisesta nousemista jaloilleen ja vaurustumaankin siinä samalla. Taloudellinen riippumattomuus on tärkeä asia elämässä. Köyhienkin ihmisten pitäisi päästä omassa elämässään irti ahdingosta. Siihen tarvitaan sekä ihmisten itsensä tietoa, taitoa ja asennetta, valveutuvuutta että toisaalta myös julkisen vallan tekemää politiikkaa, joka tukisi ihmisten itsensä aktivoitumista, loisi myönteisen ilmapiirin.

    Juuri siihen kokonaisuuteen liittyy minun tässäkin keskusteluketjussa harjoittamani politiikan arvostelu. Maan hallitukset ovat yhä lisääntyvästi sälyttäneet ahtaalla elävän väestönosan maksettavaksi lisää erilaisia maksuja ja taksoja ja veroja, jotka ovat köyhälle kansalle raskas ja kasvava taakka, vaikka vauraammalle väelle "ne eivät tunnu juuri missään". Viime aikojen hallitukset ja myös sosialidemokraatit siinä mukana ovat tehneet juuri päin vastoin kuin olisi pitänyt tehdä.

    Pieneläkeläiset, työttömät, syrjäytymisuhanalaiset eivät pysty nousemaan omassa elämässään omille jaloilleen juuri hallitusten väärän politiikan takia, vähävaraisen rahvaan kannalta katsottuna väärän politiikan takia. Myönteisen aktiviteetti-ilmapiirin luomisen sijasta vallanpitäjät ovat ottaneet toistuvaksi rutiinikseen hakata pieneläjiä metrin halolla päähän. Jos se "toiminta" näkyy ääänestäjien vaalikäyttäytymisessä, niin halituspuolueet syyttäkööt itseään mahdollisista vaalitappioista.
  2. Aloitin tämän ajatusten vaihtamisen aprikoimalla SDP:n näkymiä ja arvioin SDP:n mahdollisuudet varsin kehnoiksi pärjäämisen suhteen lähitulevaisuudessa, joka pitää sisällään mm. v:n 2011 eduskuntavaalit. SDP on merkittävä tarkastelemisen kohde, koska se on suurin oppositiopuolue. Voisi hyvinkin olettaa ja odottaa, että juuri SDP korjaisi huomattavan vaalivoiton ensi eduskuntavaaleissa. Voittoa todennäköisempää on kuitenkin SDP:n jääminen nykyisiin kannatuslukemiinsa tai sitten vaalitappion mukana vajoaminen nykyistäkin alemmalle kannatustasolle. SDP:n poliittisella "statuksella", voimalla on merkitystä, kun maahan yritetään koota uutta hallitusta v. 2011 vaalien jälkeen.

    Kokoomuksen nousukausi on mahdollisesti jo kääntynyt laskun suuntaan. Perusteluna semmoisen arvion tekemiseen ovat mielestäni konjunktuuriäänet, joita Kokoomus sai runsaasti viime eduskuntavaaleissa v.2007. Ne suhdanneäänet eivät olleet varsinaisia "Kokoomus-ääniä", vaan ne olivat liikkuvan äänestäjäkunnan ääniä, jotka siirtyvät puolueilta toisille. Näkemykseni mukaan Kokoomus on nyt jo alkanut menettää noita konjunktuuriääniä ja menetykset tulevat ymmärtääkseni jatkumaan. Kokoomuksen suunta on ilmeisesti alenevan kannatuksen suunta. Liikkuvat äänestäjät kokeilivat viime eduskuntavaaliessa, että olisi Kokoomuksesta toivon tuojaksi kansakunnan ahdinkoon. Nyt äänestäjät ovat havainneet, että eipä ole Kokoomuksesta siinä asiassa pelastajaksi.

    Keskusta tulee mitä ilmeisimmin niin ikään menettämään kannatustaan myös tästä eteen päin. V:n 2003 eduskuntavaaleissa juuri nuo liikkuvat konjunktuuriäänestäjät siirtyivät etsimään toivoa olojen kohentamiseksi Keskustasta ja siitä syntyi Keskustan silloinen vaalivoitto ja nousu pääministeripuolueeksi. Taustalla oli liikkuvien äänestäjien syvä pettymys SDP:n suhteen Lipposen hallitusten takia.

    Nykyisten näkymien perusteella en pysty löytämään muita suuria vaalivoittajia seuraavissa eduskuntavaaleissa kuin Perussuomalaiset. Ainoa avoin kysymys on tosiaan nähdäkseni Perussuomalaisten voiton suuruus. Toki kaikkein mieluiten näkisin voittajana Perussuomalaisia suvaitsevaisemman ja avarakatseisemman puolueen, jolla olisi kuitenkin saman oloinen sosiaalipolitiikka kuin Perussuomalaisilla. Pitäisi ilmeisesti olla oma puolue, jotta voisi hyreksyä tyytyväisyyttä valitsemistilanteessa. Tiedän kuitenkin, että uusien puolueitten on erittäin vaikeata pärjätä tiukassa kilpailussa. Tämmöisiä näppituntuma-arvioita tulee mieleen tässä vaiheessa, kun v:n 2011 eduskuntavaaleihin on aikaa suunnilleen 22 kuukautta. Ei sen pitempää aikaa.
  3. Arvoisa "Tyyris Tyllerö", Sinun arviointiesi suhteen minulla on suuri kunnia esittää hiukan toisenlaisia näkemyksiä. Muistelen menneitä. Toivottavasti en saa tikusta silmääni.

    Me 60-lukulaiset muistamme elävästi sen aikakauden melkoisine muutoksineen. Ensinnäkin v:n 1966 eduskuntavaalit tuottivat meille Suomeen vasemmistoenemmistön. Siitä syntyi Rafael Paasion hallitus, jota seurasi paria vuotta myöhemmin Mauno Koiviston hallitus. Niinä vuosina Arvo Salo lausahti, että "Tapa talonpoika päivässä!". Keskustapuolue Johannes Virolaisen johdolla oli kyllä hallituksissa yhtenä keskeisenä puolueena.

    SMP:n edeltäjä Pientalonpoikien puolue sai v. 1966 eduskuntavaaleissa äänistä 1,0 prosenttia. Tasavallan presidentin valitsijamiesten vaalissa Veikko Vennamo keräsi v.1968 äänistä 11,3 prosenttia. V:n 1970 eduskuntavaaleissa Pientalonpoikien puolue saavutti 10,5 prosentin kannatuksen. Puolueen voitto oli niin suuri ja yllätyksellinen, että vaali-illan ääntenlaskennan tietokoneetkin menivät tukkoon, sillä silloiset atk-ekspertit eivät olleet ymmärtäneet varautua semmoiseen vennamolaisten menestykseen, vaikka taustalla oli jo tuo presidentin vaalin tulos.

    Muutoksia tapahtui muutoinkin silloin 1960-luvun loppupuoliskolla. Ne olivat mielenkiintoisia aikoja. Silloin todella tehtiin politiikkaa ja keskusteltiin. Kyllä ne olivat vanhoja hyviä aikoja nykyiseen nahjusteluun verrattuna.

    Mikä sitten on mahdollista tätä nykyä? Nykyisen Perussuomalaisten kannatus oli v:n 2007 eduskuntavaaleissa 4,1 prosenttia. Kun arvioimme asetelmaa tuohon 1960-luvun taustaan nähden, niin silloin Pientalonpoikien puolue kymmenkertaisti kannatuksensa neljässä vuodessa. Paljon on mahdollista politiikassa, jos kansa lähtee liikkeelle.

    Kiintoisaa on myös äänetysaktiivisuuden vaihtelu. V. 1966 äänetysprosentti oli 84,9 prosenttia ja silloin syntyi siis vasemmistoenemmistö. Neljä vuotta myöhemmin v. 1970 äänestysaktiivisuus oli 82,2 prosenttia. Viime eduskuntavaalien äänestysprosentti v. 2007 oli 67,9 prosenttia. Eroa on. Jos viime aikoina äänestämättä jättäneet havahtuvat aktivoitumaan, heidän kannanotoillaan olisi suuri vaikutus vaalitukseen seuraavissa vaaleissa. Kukapa tietää? Aika näyttää.
  4. Kyllä ennustaminen on riskinalaista puuhastelua ja varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Niin on sanonut eräs henkilö jo hyvän aikaa sitten takavuosina. Vaikeudesta huolimatta on suuri houkutus ryhtyä ennakoimaan ja ennustelemaan. Ihminen on semmoinen. Ennakoimisessa erehtyminenkin on inhimillistä. Tulevissa eduskuntavaaleissa v:n 2011 huhtikuussa (siis sillä varauksella, että eduskuntaa ei hajoteta jo sitä ennen ja järjestetä ennenaikaisia vaaleja) näitten nykynäkymien mukaan vasemmiston kumpikin pääpuolue voi odottaa menetyksiä. Sen sijaan vasemmiston pikkuryhmittymät SKP ja STP saattavat voittaakin ja jopa saada hajapaikkoja eduskunnasta. Vihreät ehkä onnistuvat pitämään pintansa, mutta mitään jättipottia Vihreät tuskin saavat, sillä uuden puheenjohtajan mukana puolue on palannut yksipuoliseen Helsinki-keskeisyyteen.

    Keskustaa odottaa "veret seisauttava romahdus", jos nykyiset näkymät pitävät vähääkään paikkaansa. Kokoomuksellekin saattaa nousta seinä eteen. Voittoputkeen tuli mutka alaspäin jo eurovaaleissa äskettäin kesäkuussa. Voi hyvinkin olla, että tapahtunut oli oireellinen merkki alamäen alkamisesta. Nato-kiihkoilukaan ei tuonut voittoa ja jatkuvaa menestystä. Talousideologian saralla Kokoomuksen ihannoima USA on heikoilla ja valta on vaihtunut sielläkin. En ole lainkaan vakuuttunut. että uusi presidentti Obama kokisi suomalaiseksi hengenheimolaisekseen Tuplajuu Bushin kanssa kovasti kaveeranneen Kokoomuksen. Edes kansainvälinen yleinen ilmapiiri ei tuo ilmavirtauksia eikä nosteita Kokoomuksen siipien alle.

    Perussuomalaiset ovat mitä ilmeisimmin voitamassa v:n 2011 eduskuntavaalit. Mielestäni ainoa epäselvä asia on se, että miten suureksi Perussuomalaisten voitto nousee. En pidä mahdottomana, että heidän menestyksensä olisi isompi kuin mitä nyt osataan edes arvioida ja ennakoida. Heikkoutena Perussuomalaisilla on asenteellinen vanhakantaisuus, kristilliskonservatiivisuus. Vaikea sanoa, onko se vähäinen seikka ahdinkoon joutuneen ja ahdinkoon syöstyn laajan kansan taloudelliseen tilanteeseen verrattuna. Kun leipä kapenee ja kokonaan loppuu, niin silloin kansanperinteen mukaan rakkauskin loppuu. Suomalaisen politiikan kentällä se saattaa hyvinkin merkitä perinteisiin puolueisiin uskomisen loppumista ja kannatuksen siirtymistä Perussuomalaisten hyväksi. Muutos voi kehkeytyä suorastaan historialliseksi.

    Juuri nyt ja tänään potentiaalisilla v:n 2011 vaalien häviäjillä on kiire katsoa peiliin. Jos naama on vino, niin se ei liene peilin vika.
  5. Esko K. Järvenpää, tekstisi on erittäin oikeaanosuva. Koska olen itsekin eläkeläinen, vaikkakaan en minkään puolueen jäsen, niin olen päätynyt yhteen ainoaan päätelmään: Voimat on koottava! Ajatellaanpa Suomen Senioripuoluetta. Juuri se hallitsee erittäin hyvin eläkeläisten asiat ja eläkepolitiikan.

    Puolueena Suomen Senioripuolue on kuitenkin sektoripuolue, yhden asian liike, eläkeläissektorin puolue. Yhden sektorin voimin ei kuitenkaan ole helppoa saavuttaa yhteen kansanedustajapaikkaan tarvittavaa vaalimenestystä, ei edes Uudenmaan vaalipiirissä, jossa kannatuskynnys on alimpana. Mukaan ja rinnalle pitäisi saada lisävoimaa, vaikkapa toisia vastaavanlaisia oman erikoissektorinsa taitajia ja osaajia, heidän ryhmittymiään.

    Kun ajattelemme eduskuntavaaleja vajaan kahden vuoden päästä huhtikuussa v.2011, niin sitä varten olisi koottava "Erikoisosaajien Liittoutuma", joka saattaisi saada äänestäjiltä riittävästi kannatusta, jotta yksi tai useampikin kansanedustaja saataisiin eduskuntaan. Silloin sen jälkeen murtuisi myös Ylen lasikatto, joka on estänyt vaalikeskusteluihin pääsyn. Sinänsä Ylen käytäntöä voimme kritisoida vääräksi, mutta mitäpä se auttaa, kun päätösvalta on Yleisradiolla.
  6. Täsmällistä tietoa löydät arkistoista. Ensimmäiseksi Sinun kannattaisi käydä Sota-arkistossa Helsingissä. Isäsi nimen ja syntymäajan perusteella arkistosta löytyvät isäsi armeijatiedot niin sota-ajalta kuin varusmiespalvelustakin. Sota-ajan tiedoista näet isäsi joukko-osastotiedot ja niitten perusteella pääset edelleen jäljittämään kyseisen tai kyseisten joukko-osastojen liikkeitä sota-aikana. Maantieto on hyvä hallita taustaksi. Esim. Syvärin alueen paikkakuntien nimet niin suomeksi kuin venäjäksikin. Ja alueen karttojakin löytyy. Sota-arkistossa käyntiä varten on hyvä etukäteen sopia siellä käymisen ajankohta, jotta arkistovirkailijat voivat etsiä isääsi koskevat paperit jo valmiiksi, jos ja kun sinne menet käymään. Ota huomioon se, että Sota-arkistosta ei ole lupa viedä papereita mukanaan pois, mutta kopioita saat tärkeimmistä sivuista. Varaa riittävästi aikaa arkistossa käymiseen.
  7. Samaa Yleisradion pilkkomisen mahdollisuutta olen itsekin aprikoinut ja taisinpa siitä jotain kirjoittaakin mediamaksukeskustelun yhteydessä. Ajatuksenkulkuni on samanlainen kuin sinulla "haapu". Uutiset ja monenlaiset raportit ynnä reportaasit voisivat olla yhteiskunnan kustantaman Ylen työkenttänä. Vaaliohjelmat kuuluisivat nekin luontavasti Ylen palveluun.

    Samalla Ylelle olisi asetettava ankara moraalinen velvoite noudattaa ohjelmapolitiikassaan kattavaa tasapuolisuutta. Esim. presidentinvaalien edellä järjestettävissä tv-keskusteluissa ei olisi lupaa keskittyä "kolmen johtavan ehdokkaan" esilläpitämiseen ja muitten ehdokkaitten niputtamiseen toisarvoiseen asemaan.

    Mahdollisten kansanäänestysten alusohjelmien osalta v:n 1994 EU-kansanäänestystä koskenut Ylen ohjelmatoiminta pätee varoitavana esimerkkinä. Silloinhan Yle alentui "Kyllä"-kannan yksipuoliseksi propaganda-aparaatiksi ilmeisen suunnitelmallisena ja tietoisena ja tahallisena tarkoituksena äänestäjien manipulointi ja aivopesu.

    Tämän Ylen yhteiskunnallisen ja informatiivisen yksikön rahoitus tulisi hoitaa erillisen Yle-kassan avulla. Siihen kassaan kerättäisiin rahoitusta aina riittävästi ja rahoituslähteenä voisivat olla verovarojen rinnalla myös esim. valtion vuosittain saamat osinkotulot, osa niistä. Mitään katselulupamaksuja tai mediamaksuja ei tarvita. Kokonaisuudessaan kustannukset olisi pidettävä kurissa ja johtajien sekä heidän sihteeriensä määrä riittävän vähäisenä.

    Ylen nykyiset sirkus- ja tingeltangeliohjelmat voitaisiin tosiaan eriyttää kaikki oman yhtiönsa alle ja se yhtiö tosiaan toimisi vapailla markkinoilla eikä sitä rahoitettaisi verokertymällä eikä lupamaksuilla eikä mediamaksuilla, vaan yksinomaan ja ainoastaan vain mainoksilla. Ehkä sitä ei kuitenkaan tarvitsisi kokonaan yksityistää, vaan senkin "Hupi"-yksikön mahdollisista voitoista valtiolle osakkeenomistajana kertyvää osinkotuloa olisi mahdollista käyttää "Asia"-Ylen yhtenä rahoituslähteenä.

    Lopuksi en voi olla miettimättä urheiluohjelmien paikkaa. Kun kilpaurheilu on nykyisin korostuneella tavalla ammattilaisurheilua, niin urheiluohjelmien paikka olisi "Hupi"-yksikön puolella. "Asia"-Ylen ei tarvitsisi hassata omia rajallisia rahavarojaan kansainvälisten ohjelmavälitysten oikeuksien ostamiseen tolkuttoman suurilla summilla. Sen sijaan kunto-liikunta ja kansanterveyteen liittyvä liikunta olisi luontaista "Asia"-Ylen tehtäväkenttää.
  8. Minulle on jäänyt semmoinen käsitys, että Molotovin vaimo olisi ollut vankileirillä, mutta en osaa täsmentää sen paremmin. Joka tapauksessa Stalin aivan tietoisesti piti Molotovin nöyränä sillä menetelmällä, että vaimolle voisi milloin tahansa "käydä huonosti". Nähtävästi Stalin varmisti niin menettelemällä oman selustansa Molotovin osalta, eikä katsonut tarpeelliseksi likvitoida Molotovia.
  9. Minunkin kantani on: "Maamiinat takaisin Suomen viralliseen puolustusstrategiaan eli miinoista luopumislupaus on peruttava.". Tuon toisen kirjoittajan ajatuksenkulkua en oikein pysty seuraamaan. Ensiksi hän vaatii sotaintoilun lopettamista ja heti perään ymmärtääkseni hän edellyttää Naton jäseneksi liittymistä. Ilman Nato-jäsenyyttä Suomi hänen käsityksensä mukaan pommitettaisiin muusiksi yhdessä päivässä. Varsinaista sekasotkua moinen aivoituksen juoksutus. Ja Natohan se varsinainen sotaintoilija on. Sen takia Suomen pahimmat sotahullut ajavat Suomen Nato-jäsenyyttä.

    Nato-jäsenmaana Suomi kaikkein varmimmin pommitettaisiin täystuhoon heti ensimmäisenä, jos ydinsota syttyisi. Puolueettomana Naton ulkopuolella meillä olisi samassa tilanteessa paremmat selviytymisen saumat. Kun meillä olisi vielä omat puolustusvoimat, lajissaan Pohjoismaitten vahvimmat, niin kukaan ei tänne ainakaan ensimmäisestä mielenoikusta tulisi kutsumatta. Ja jos yrittäisi tulla, niin epämiellyttäviä hankaluuksia olisi edessä v:n 1939-40 malliin. Tietenkin homma olisi täysin toisenlaista kuin 70 vuotta sitten. Nykyaikaan kuuluisi kaikenlaista yllätyksellisyyttä eli alkuvaiheessa Pohjanlahden rannikko ja Ahvenanmaa olisivat valtausyrityksen kohteina, samoin valtiojohdon ja armeijan komentokeskusten tekeminen toimintakyvyttömiksi, jne. Pikkupojatkin ymmärtävät nykyään, että semmoinen käsikirjoitus tänä maailman aikana. Nato-jäsenyys ei siinä asetelmassa auttaisi meitä pätkääkään, vaan Nato-jäsenyydestä olisi pelkkää haittaa. Naton vähäiset voimat olisi keskitettävä kokonaan muuanne.
  10. Useita kasakkaryhmiä oli sekä pakolaisina että ratsastusnäytösten esiintyjinä. Minun muistini mukaan sanottiin, että Joensuussa esiintyneet Donin kasakat asuivat Ranskassa. Heidän ryhmänsä johtajana oli atamaanin arvoinen vanha tanakka mies, jota muistaakseni sanottiin myös ruhtinaaksi. Hänen nimeään en muista, vaikka kyllä se ennakkoilmoituksissa ja julisteissa mainittiin ja luonnollisesti itse näytöksen yhteydessä. Aivan oikein tässä keskusteluketjussa on todettu, että kasakat joutuivat pakenemaan henkensä kaupalla Venäjältä, kun bolshevikit voittivat sisällissodan. Juuri näitten kasakkapakolaisten vaiheista kyseinen televisio-ohjelma kertoi.
  11. Kiitokset myönteisistä kommenteista. Oman persoonallisuushistoriani osalta täytyy kyllä todeta, että omaa ymmärtämättömyyttä ja osaamattomuutta on kuulunut runsaasti taipaleelle erityisesti nuorempana. Ja ikuinen opiskelija sitä on tässä edelleenkin.

    Jos yritän analyseerata omia virheitäni, niin yksi selkeä seikka on ollut se, että en ymmärtänyt oman itseni kriittistä arviointia. Erityisesti nuorempana peiliin katsominen ei tullut mieleenkään. Ja samoja virheitä tuli tehtyä uudestaan. Varovaisuus on paikallaan nykyäänkin.
  12. Aloituskysymys taisi suuntautua "Me naiset"-väelle. Minä nyt osun olemaan sitä toista sorttia, mutta sentään tämä on ikäryhmäni osalta oma palsta. Aattelen silleensä, että aikaisemman elämän taipaleen epävakaisuuden jälkeen minun oman elämiseni menoon ja meininkiin tuli myönteinen kohennus ja se on tapahtunut olennaisesti vaimoni ansiosta. Ihmettelen yhä edelleen, miten meikäläinen onnistuikaan pysähtymään Hänen kohdalleen ja se on ollut minun onneni. Onhan tuo emännyyskin puolestaan yhä edelleen jaksanut pysytellä puheväleissä.

    Vaimollani ja minulla on kumpaisellakin omia taitojamme ja yhdessä kahdestaan pystymme enempään kuin mihin meistä kumpikaan pystyisi yksinään. Kun kaksi erilaista ihmistä lyöttäytyy yksiin tasavertaisuus mielessään, niin tilanteissa ja ongelmienkin parissa selviytymisen saumat ovat paremmat verrattuna siihen vaihtoehtoon, jossa jompikumpi olisi pomo ja päällepäsmäri eikä toisella olisi sanansijaa. Yhdessä tiiminä eläminen ja toiminen on myönteiseksi havaittu menetelmä oman kokemuksen perusteella. Yhteinen ilmapiiri rakentuu rehtiyden ja luottamuksen varaan. Kannatan tasa-arvoisuutta täydeltä laidalta
  13. Toistuva hokeminen, että Suomi on länsimainen demokratia ja että Suomi kuuluu Lännen yhteyteen, tuo alituinen hokeminen alkaa kuulostaa jo fraasilta. Miten on fraasin sisällön kanssa?

    Perustuslakituomioistuin tai valtiosääntötuomioistuin kuuluu yleisesti länsimaiseen demokraattiseen valtiojärjestykseen yhtenä peruselementtinä. Ei meillä Suomessa. Siltä osin valtiojärjestyksemme ei ole ns. länsimaisen demokratian vaatimusten tasolla. Loputon loruilu länsimaisesta demokratiasta on katteetonta ainakin siinä suhteessa.

    Kun meillä käytiin v.1994 EU-kansanäänestyksen alla vaalikampanjaa, niin mitähän kansainväliset vaalitarkkailijat olisivatkaan lausuneet arvionaan mm. Yleisradion toiminnasta? Ilmeisesti maassamme ei vaalitarkkailijoita ollut tai sitten heidän raporttinsa on visusti pimitetty. Joka tapauksessa Yleisradio alentui tai alennettiin "Kyllä"-kannan yksipuoliseksi propaganda-agendaksi tavalla, jota muuan Josef Göbbels -niminen alan asiantuntijakin olisi ihaillut sivustaseuraajana, sikäli mikäli olisi ollut tuolloin v.1994 paikan päällä täällä Suomessa.

    Toinen malliesimerkki oli Suomen markan vaihtamista euroon koskeva päätöksenteko. Siitä kuulemma oli päätös tehty jo EU-jäsenyyden hyväksymisen mukana. Miksi tuota yksityiskohtaa ei tuotu valtiovallan toimesta silloin v. 1994 ennen kansanäänestystä esille, jos Suomi kerran on länsimainen demokratia? Länsimaisessa demokratiassa olisi ollut luonnollista, että asia olisi perusteellisesti ruodittu julkisuudessa jo ennen EU-jäsenyyspäätöstä.

    Jos meillä olisi ollut Perustuslakituomioistuin ennen EU-jäsenyyspäätöstä, niin olisiko Perustuslakituomioistuin hyväksynyt sitä käsittelyjärjestystä, jolla isänmaamme EU-jäsenyyttä koskeva päätös tehtiin? Kysymys jää vielä toistaiseksi avoimeksi. Ehkä aikanaan saamme siihen vastauksen, jos meillekin luodaan valtiojärjestystä täydentäväksi elementiksi Perustuslakituomioistuin niin kuin normaaliiin demokratiaan kuuluisi. Käsittelyjärjestystä koskeva juridinen selvitys on mahdollista tehdä myöhemminkin.

    Minua suoraan sanottuna kyllästyttää ja tympii tuo länsimaisella demokraattisuudella keikoilu ja elvistely, jota meillä Suomessa harrastetaan yleisesti, näilläkin palstoilla. Toistan edelleen, että demokraattinen eli kansanvaltainen järjestelmä on globaalisti vapaasti käytettävänä oleva järjestelmä. Sinänsä en näe pahaa siinäkään, jos sen länsimaisuutta pidetään arvossa. Pelkkä loruilu ei kuitenkaan riitä. Pitää olla myös katetta.
  14. Oman tekstin jälkeen päin tehty "oikoluku" antaa aiheen pariin täydennykseen. Suomettumisen vertaus terminä esim. Sveitsin kohdalla mahdolliseen saksoittumiseen, ranskoittumiseen tai italioittumiseen on tahallinen teko. Ymmärtääkseni suomettumisellakin kyseisen termin keksijät ovat halunneet "todistaa" Suomen politiikan myötäilleen turmiollisella tavalla edesmenneen Neuvostoliitton politiikkaa, Moskovaa eli siis todellinen tarkoitus oli leimata Suomi neuvostoliittolaisnöyristelijäksi, Moskovan saappaannuolijaksi. Suorasukaisimman sortin ilmaus olisi ryssittyneisyys, ryssittyminen. Sitä eivät meidän hyvät ystävämme Lännessä halunneet sanoa ääneen ja siksi termi suomettuminen, suomettuneisuus. Sinulle Arvoisa Vaka Vanha minulla on suuri kunnia kertoa olevani jyrkästi eri mieltä siitä, että sijainti Idän ja Lännen välissä tekisi Suomesta maan, joka ei voisi olla länsimainen demokratia sijaintinsa takia. Itse asiassa kysymys lienee kansanvaltaisuudesta, joka on yleismaailmallinen järjestelmä. Eipä demokratia -termin yhteydessä nykyisin tarvittaisi edes edeltävää laatusanaa länsimainen. Kyllä Suomi voi olla täysipainoinen kansanvaltainen, demokraattinen maa nykyisellä maantieteellisellä paikallaan. Tosin EU-komento kyllä viittaa siihen mahdollisuuteen, että länsimaisen demokratian tulevaisuus ei välttämättä ehkä olekaan itsestäänselvyys eikä erityisen valoisaa laatua.
  15. Historian vaiheitten käänteistä me suomalaiset olemme selviytyneet tähän päivään. Rupeamatta kertaamaan enemmälti läntisyyttä tai itäisyyttä tai niitten suhdetta, niin toistan jo aikaisemmin toteamani eli Suomen etsikkoaika oli v.1992-1994. Noina kolmena vuotena yya-sopimus oli siirtynyt historiaan, Neuvostoliiton seuraajana itäiseksi naapuriksemme oli tullut Venäjä emmekä me noina vuosina olleet vielä EY/EU-jäsenmaa. Meillä olisi ollut tarjolla mahdollisuus valita puolueettomuus, mutta sitä valintaa meillä ei tehty. Suomesta olisi ollut täysin mahdollista luoda Pohjois-Euroopan Sveitsi, mutta toisin kävi. Meillä olisi edelleen tarjolla mahdollisuus luoda oma, vankka identiteetti riippumatomana ja puolueetomana maana. Jos joku sanoo, että siitä seuraisi suomettumista, niin menköön sanomaan sveitsiläisille, että he ovat saksoittuneita tai ranskoittuneita tai italioittuneita. Sveitsiläiset hymähtäisivät säälien semmoisen hölynpölyn esittäjille. Puolueettomuus ja itsenäisyys ei ole mikään vamma, josta olisi päästävä eroon kelvatakseen maailmalla. Geopoliittinen asemamme ilmenee konkreettisesti sillä tavalla, että pistämme harpin kärjen vaikkapa Helsingin kohdalle ja otamme säteeksi tuhannen kilometriä. Piirtäkääpä kaikki uskovaiset ja uskottomat semmoinen ympyrä ja katsokaa, missä me olemme ja mikä on meidän sijaintimme! Me olemme keskellä omaa ympäristöämme. Viittaan niin ikään jälleen Ehrensvärdiin ja totean, että Sprengtporten sopii yhtä lailla hänen kumppanikseen suomalaisen identiteetin hahmottajana. Kansakunta on oman onnensa seppä.
  16. Monen miettimisen takana on meidänkin mahdollinen uuden talon hankintamme ja saattaa olla, että koko "rojekti"! jää sikseen. Toisen torpan ja tontin vaihtoehtona on kerrostaloasunto riittävien palvelujen lähellä. Vaikka unelmana on järvenrantakoti esim. jonkin kirkonkylän kupeessa palvelujen ulottuvilla, niin kukapa tuota tietää. Unelmat kuulemma auttavat henkisen vireyden säilymistä...? Näissä asumisen asioissa olisi hyvä olla entistä runsaammin tarjolla erilaisia vaihtoehtoja ja sillä tarkoitan kohtuuhintaisia ja yksinkertaisia koteja itsekunkin tarpeitten mukaisesti. Varsin vaatimattoman oloisetkin "mökit" kuuluvat siis siinä mielessä realistisina vaihtoehtoina mukaan valikoimaan. Tietty, että vesien pitää juosta muutoinkin kuin kantamalla. Sinä Pirre olet aivan oikeassa, kun sanot, että jo nykyäänkin meillä on tarjolla monenlaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Meidän, siis ikääntyvän väen on syytä olla sen verran omakantaisia, että kehkeytämme itsellemme sopivan asumisen olot. Reunarajoittimena meillä monilla on kuitenkin vähäinen varallisuus emmekä taida oikein velkaantumistakaan rakastaa. Mietiskelyttää, mietiskelyttäää...!
  17. Erityisen kiinnostava aihe esillä. Kun olen vaimoni kanssa harvakseltaan kierrellyt ja katsellut asuntomessuja ynnä muita näyttelytilaisuuksia, niin monimutkaisia ovat nykyajan talojen ilmeet. Vinkkeliä ja portaikkoa ja tyhjää korkeustilaa on ylenpalttisesti. Ja kaikki se maksaa eli kalliiksi tulee. Hintavuushan lieneekin talokauppiaitten yksi lähtökohta. Joskus olen messuilla jollekin talotarjoajalle ehdotellut yksinkertaisen perustalon mallia ratkaisuksi. Lähtökohdaksi olen asettanut, että eläkeläisen olisi parasta asua yksikerroksisessa talossa, jossa kaikki olisi yhdessä ja samassa tasossa. Sitten olen ehdotellut, että monet "turhuudet" jätettäisiin talosta pois ainakin alkuvaiheessa. Tilaa olisi kuitenkin oltava kääntyilemiseen ja tilan ansiosta myöhemmin olisi mahdollista lisätä varustusta, jos semmoinen tulisi mieleen. Tämmöinen esimerkiksi suorakaiteen muotoinen pelkistetty talo tulisi hinnaltaankin huomattavasti edullisemmaksi kuin vinkkelikokoelmat. Talotoimittajilta on kyllä mahdollista saada erikoistilauksena "riisuttu" talotyyppi, kun rakennuttaja vain haluaa ja osaa semmoista vaatia. Vanhoista taloistakin semmoisia saattaisi löytyä, jos sinnikkäästi jaksaisi etsiskellä. Nykyisin asumme 1950-luvulla rakennetussa "rtintamamiestalossa", jossa on sokkelikerroksessa autotalli, sauna ja kellaritila sekä asuinkerroksessa keittiö ja kaksi huonetta ynnä yläkerrassa kaksi huonetta. Aikaa myöten saattaa käydä niin, että kolmikerroksisuus alkaa muodostua haitaksi. Yksikerroksisuus viehättää ajatuksena sitä enemmän mitä pitemmälle ikävuodet kertyvät.
  18. Huonosti kävi Jugoslavialle. En tunne läpikotaisin Jugoslavian historiaa ja olosuhteita. Silti rohkenen ottaa esille pari, kolme näkökulmaa. Lähtökohtana on kielellinen tilanne. Puhutaan serbian kielestä ja yhtä lailla serbokroatian kielestä. Samaa kieltä puhutaan Sloveniassa sekä Bosnia-Hertsegovinassa ja Montenegrossa.Kirjaimistona käytetään sekä kyrillistä että latinalaista kirjaimistoa. Tiedämme myös Kosovon serbien asuma-alueen. Kosovon väestön valtaenemmistön kieli on albani, jota puhutaan huomattavana vähemmistökielenä myösF.Y.R.Makedoniassa, jonka pääkieli on kuitenkin "makedonia", joka on kutakuinkin yhtä ja samaa bulgarian kielen kanssa. Kielellisten syiden nojalla Jugoslavian ei olisi tarvinnut hajota yhtä moneen osaan kuin mitä kävi. Historialliset ja uskonnolliset seikat vaikuttivat aikoinaan Jugoslavian osavaltioitten rajojen piirtämiseen. Kielellisesti siis albaanit ja bulgarimakedonialaiset ovat selkeästi omat väestöryhmänsä. Belgradia pääkaupunkinaan pitävät serbit halusivat kiistattoman johtostatuksen Jugoslaviassa Titon kuoleman jälkeen. Tuo serbien vimmattu hegemoniatavoite johti ymmärtääkseni Jugoslavian väkivaltaiseen hajoamiseen. Suomeksi ilmaistuna serbit toimivat kuin pahimmat pölvästit. Oman uhonsa lietsomina serbit sortuivat perin pohjin väärään politiikkaan. Yleinen ja yhtäläinen ihmisarvoisuus, sen asettaminen kaiken lähtökohdaksi, se puuttui serbien politiikasta. Päin vastoin serbit sortuivat lähtemään öykkärimäisen sortopolitiikan tielle. Siitä syntyi täystuho. Jugoslavia olisi saattanut selviytyä 2000-luvulle, jos maassa olisi otettu mallia vaikkapa Sveitsistä. Toki Jugoslavia oli liittovaltio, mutta ero Sveitsiin oli kuin yön ja päivän ero. Sveitsissä on monia uskontoja ja monia kieliryhmiä. Sveitsissä väestön kotikenttätasolla on suuri valta. Jopa varsin pienellä retoromania puhuvalla väestöllä on virallinen asema. Juuri se seikka on olennainen eroavaisuus Titon jälkeiseen Jugoslaviaan verrattuna. Jugoslaviassa valta yritettiin keskittää yksipuolisesti serbeille ja Belgradiin. Jos Jugoslaviassa olisi vallinnut sekularistinen yleinen ilmapiiri kulttuurissa, niin olisiko se yhteiskunnallinen tekijä estänyt Jugoslavian pirstaloitumisen? Ainakin serbien olisi pitänyt ymmärtää olla viisaampia kuin mitä he olivat. Lopuksi kaksi etnistä kommenttia. Miksi albanien ei voitaisi sallia muodostaa yhtenäistä Albaniaa, johon kuuluisivat sekä Kosovon albanialue että Makedonian albanialue? Ja yhtä lailla voitaisiin aivan hyvin hyväksyä Makedonian bulgarikielisen väestön asuma-alueen liittyvän yhteen Bulgarian kanssa. "Realismiksi" sanottu valtapolitiikka lienee ylipääsemättömänä esteenä sinänsä järkeville ja luonteville ratkaisuille.
  19. Asioita voi katsella puolelta ja toiselta. Kun kerran valtiokirkkojärjestelmästä luopuminen vaikuttaa olevan meillä Suomessa kovin hankala aihe edes vakavan ja asiallisen keskustelun teemana, niin ainahan on mahdollista katsoa asiaa toisin päin. Laajennetaan "vakaumuksellisuus"-veron piiriä, niin, että sitä verokertymää kanavoidaan myös muille tahoille kuin vain ja ainoastaan kahdelle valtiokirkolle. Moderni tietojenkäsitelyn mahdollisuus tosiaan tarjoaa tilaisuuden tuon vakaumuksellisuusveron jakamiseksi nykyistä tasapuolisemmin myös muille yhteisöille kuin vain suurimmille, joita ovat tunnetut kaksi isointa kirkkokuntaa ja siviilirekisteriläiset. Yhteisöjen kohdalla olisi teknisesti täysin mahdollista järjestely, jossa yhteisöt itse saisivat "rasti ruutuun"-menetelmällä valita sen tahon, jolle niitten vakaumuksellisuusveron määrä ohjattaisiin.
  20. Otanpa ja osallistunpa minäkin tähän kunnon keskusteluun, vaikka olenkin vuosikymmenen verran yli-ikäisten sarjassa. Monenlaista ajatuksen juohtumaa tulee mieleen tuosta Berlusconin möläytyksestä. Liekö Silvio-Suurisuun tietoista käyttäytymistä? Ensinnäkin tulee mieleen, että sikäli mikäli osakin sb:n puheesta on totta, niin olisikohan hän ehkä visiteerannut Norjassa, jossa sielläkin on puukirkkoja? Norja on Nato-maa ja siellähän kaiken maailman kulkumiestä tramppaa alvariinsa. Olisi ihan luonnollista, että sb:n yleissivistyksen tasolla valtiot menisivät sekaisin. Norjan pohjoisin osa Ruija on norjalaisittain Finnmarken. Meillä Suomessa yritetäään pitää turhan korkeata vieraanvaraisuuden tasoa ulkomaalaisiin kyläilijöihin nähden. Ei niille tarvitsisi syöttää siikaterriiniä eikä poronkäristystä eikä riekon rintaa tai fasaanin koipia. Läskisoosi muusilla tai karjalanpaisti tai muikkulaatikko riittäisi aivan hyvin ja jälkisapuskaksi vaikka uunissa kypsynyttä ohraryynipuuroa. Ja juotavaksi vastalypsettyä maitoa, piimää tai sahtia. Jos ei kelpaisi, niin painukoot kotiinsa! Perinteisten puurakennusten suhteen meidän on aiheellista katsoa myös peiliin. Vaikka mm. nuo sb:n mainitsemat puukirkot ovatkin meille arvokasta ja tärkeää perinnettä, niin valtavan määrän puurakennuksia me itsekin olemme tuhonneet ilman sb:n osallisuutta. Ajattelen monia kaupunkejamme ja niitten ruutukaavakortteleitten puurakennuskantaa, joka sumeilemtta hävitettiin pois 1950- ja 1960-luvuilla kolmikerroksisten "kivitalojen" tieltä. Se tapahtui "kehityksen" nimissä. Hävityksen aikaansaajina olivat tontinomistajat yhdessä rakennusliikkeitten kanssa. Ei sitä kaikkea hävitettyä olisi tarvinnut tuhota, vaan ainakin osa olisi voitu säilyttää purkamatta. Saneeraamalla ja remontoimalla olisi vanhasta rakennuskannasta pystytty tekemään ihan kelvollista asumisen ja elämisen miljöötä. Melkoiset määrät kivitalojakin on hävitetty kaupungeistamme "edistyksen" nimissä nekin. Ajatellaanpa Helsinkiä: Kino-Palatsi, Heimolan talo, Skohan talo, jne. Kämpp ensin purettiin julkisivua lukuunottamatta ja nyt sitten on rakennettu uudestaan. Heipparallakkaa!
    21. 48 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt