waskihanska

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa.
- Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä.
- Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa.
¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin.
- Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado.
- Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee.
O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu.
- Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan.
- Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa.
- Siis:
o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina.
Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia
- Aprikoimisen periaatteellistamisuudella sopii kielten suhteen todeta, että kutakin kieltä oppivat puhumaan oman elämänsä varhaisvaiheessa jo pikkulapsetkin. Kun omaa alkuperäiskieltään parhaiten osaavat aikuiset alkavat sitten luokitella toisia kieliä vaihtelevaisin perustein milloin minkiinmoisiksi, niin kovin suhteellista se sen sortin luokittelu on.
Eri kielten oppimisen helppous ja vaikeus on todella suhteellinen asia. Kun meille Suomeen on saapunut jo aikaisempina aikoina ja jonkin verran enemmän viime vuosikymmeninä väkeä monenlaisista kulttuuripiirestä ulkomailta, he ovat opetelleet ja myös oppineet suomea puhumaan ja kirjoittamaan. Tietämättä vastausta kysyn, mahtavatko esim. kiinalaiset ja intialaiset pitää suomen kielen oppimista hankalana? Ainakin virolaisille suomi on kielenä aivan helppoa opittavaa.
Läntisessä naapurimaassamme taitaa menneisyyden perintönä ja kohtalaisen yleisenä ilmiönä vaikuttaa vähättelevä asennoituminen suomeen kielenä. Nykyaikaan asti siirtyneenä se suhtautuminen on omituista. Ihmisten voisi kuvitella olevan nykyisin avara-asenteista ja ennakkoluulotonta väkeä. Ruotsalaistenkin. Tietysti tilanteeseen löytyy erilaisia syitä, joita tässä listaamatta sopii kuitenkin esittää kysymys: Miksi riikinruotsalaiset ystävämme eivät ainakaan kovin yleisesti pidä tärkeänä suomen kielen opettelemista edes tänä maailman aikana v.2020? - Maaliskuun loppupuolelle saakka vielä kirjoittelin näitä osallistumistekstejä. Sen jälkeen henkilökohtainen elämisen tilanteeni on muuttunut. Nykyisin olen yksineläjä. Koronalla ei ole ollut mitään osuutta asetelmaan. Inspiraation kipinä on kohdallani hiipunut näihin ajatusten vaihtoihin osallistumisen suhteen. Toivotan teille muille aktivisteille myönteistä virettä ajatustenne esittämiseen. Esitän kiitokseni terhakasta keskustelusta niin tässä ketjussa kuin ylipäätään muutoinkin, missä olen sattunut mukana olemaan. Meikä-äijällä on nyt uusi jakso elämässä.
Terveisin Leiriniekka - Hiukan tuntumaa politiikan tekemisestä elämisen taipaleen taittamisen myötä saaneena uskallan suositella Joensuulle ja koko Pohjois-Karjalalle tiukkaa linjaa tässä lentoliikenteen asetelmassa. Niin Finnairin kuin yleensäkin Suomen keskushallinnon vallanpitäjien operoimisten suhteen pätee mutkattoman suorasukainen oman tahdon toteaminen. Sitä linjaa on toki nyt jo noudatettukin tässä Finnairin lentoliikenteen kutistamisen ja kenties Finnairin Joensuun kentälle suuntautuvien matkustajalentojen kokonaan lakkauttamisen uhkan tilanteessa. Lähetystöjen vierailut tasavallan keskusvallanpitäjien pakeille ei kuitenkaan riitä. Kyllä niissä tapaamisissa ja palaveeraamisissa puhutaan ja lupaillaan ja toivotaan, mutta mitään todellista ei välttämättä tule tapahtumaan.
Painetta Finnairia kohtaan on ehdottomasti ylläpidettävä. Kaikkein tehokkainta paineistamista on toisten vaihtoehtojen luominen Finnairille. Nykyään todellakin joudumme puhumaan "luomisesta" ilmauksena. Karhumäen veljesten lentoliikenneyhtiötä ei käytännössä ole enää kuin Fiinnairin omistamana nimikkeenä KarAir. Aikoinaan valtion lentoyhtiö onnistui nujertamaan KarAirin ja kaappaamaan sen. Poliitikot hoitelivat operaation. Sen jälkeen Finnairilla ei ole enää ollut kunnollista kilpailijaa kotimaassa.
Nyt taitaa olla korkea aika ryhtyä luovaan toimintaan eli on erittäin perusteltua pistää pystyyn uusi yksityinen lentoliikenneyhtiö. Kyllä meillä Suomessa riittää siihen rahaa ja niin riittää myös osaamista. Luonnollisesti Finnair tukenaan monien poliitikkojen lukuisa joukko vastustaisi jyrkästi kotimaisen kilpailijan ilmaantumista Finnairille. Maakuntien on koottava omaa voimaansa yhteiseen ponnistukseen ja kyllä sille projektille löytyy tukiväkeä myös "Etelästä" eli pääkaupunkiseudultakin, sillä asuuhan ja vaikuttaahan siellä varsin merkittäviä maakuntataustaisia vaikuttajia, joilla on taustaa ja vaikutusvaltaa. Eikä nyt kannata enää kuulostella, josko sittenkin Finnair suostuisi lupaamaan vaikkapa Joensuun, Jyväskylän, Kokkolan, Kajaanin lentoliikenteen jatkamisen harkitsemista jossain vaiheessa tulevaisuutta. Suora toiminta on suurinta viisautta tässä tilanteessa. - Vaihtelevaisia luonnehtimisia taitaisi kerääntyä, jos enemmän tai vähemmän satunnaiset lähimmäiset ynnä muut alkaisivat meikä-äijää määrittelemään kirjakertymäni perusteella. Otanpa pari esimerkkiä. Muuan vasempaan suuntaan kallellaan oleva ystäväni lausahti, että "Oletko sinä kapitalistien lakeija?", kun hän näki minulla mm. Jenkkilän suuryritysten johtajien muistelmia. Muuan toinen ystäväni puolestaan huomasi minulla Leninin ja Stalinin elämäkerrat ynnä sen ansiosta keksi kysäistä, jotta "Oletko sinä kommunisti?". Joku rahvaan tasokkuudesta huolta tunteva henkilö puolestaan saattaisi pitää turhana paperintöhkänä pehmytkantisia ja isolta osaltaan vosikymmenien ikäisiä nuoruudessa lukemiani seikkailukertomuksia, joita voitaneen luonnehtia kirjavakantiseksi kirjallisuudeksi, jommoista olen kuullut suositeltavan kiellettäväksi nuorisoa turmelemasta.
Löytöjä on kertynyt kirpputoreilta. Muutama vuosi sitten silmiini osui mm. tietoteos nimeltä: "Japani ennen ja nyt uusimpien Japanin-tutkijain esitysten mukaan toimitettu". Kustantajana WSOY ja painovuotena 1904 (272 sivua, mukana kuvia ja karttoja). Teoksen tarkoituksena on antaa hyvien ja luotettavien ulkomaalaisten lähteitten mukaan lyhyt mutta mahdollisimman oikea esitys "auringonnousun maasta" ja sen kansasta. Etupäässä lähteenä oli käytetty amerikkalaisen kirjailijan Ernest W. Clementin teosta "A Handbook of Modern Japan". Toisena esityksen pohjana käytettynä teoksena mainitaan vuosia Japanissa oleskelleen saksalaisen lääkärin J. Lautererin teosta "Japan, das Land der aufgehenden Sonne".
Miten mahtanee minunkin kirjoilleni käydä sitten aikanaan, kun meikäläisen peukalo ei enää heilu? Sitä olen tässä alkanut tuumailemaan. Kysymys juohtuu laajemminkin mieleen kirpputoreilla käydessä siinä kuin kirjastojenkin poistohyllyjen äärellä. Kirjat ovat antaneet minulle paljon taipaleeni taaplailun vuosikymmeninä. Yleisemmin lienee paikallaan arvioida, että kirjalllisuus kuuluu sivistyksemme perustaan. Ainakin niin on ollut tähän nykyaikaan saakka. Tilannetta sopinee arvioida nykyisellä muotitermillä "hybridi" eli tietämyksemme kertymisessä kirjallisuus on mukana yhtenä tekijänä ja sitten digisektori on tullut mukaan ja sen painoarvo taitaa olla kasvamaan päin. Olisiko meidän vanhojen jäärien kuitenkin kehiteltävä jokin keino kirjojen säilyttämiseksi, etteivät ne joutuisi liiallisessa määrin tunkiolle? - Murheelliseen jamaan jouduimme 1990-luvun alussa markkamme devalvoitumisen seurauksena. Tarvinneeko sitä luetella edes osittain? Pankkijärjestelmässämme tapahtui suuri myllerrys ja säästöpankkien tuhoutumisen jälkeen ruotsalaiset kaappasivat vielä liikepankkimmekin. Typerryttävää oli se, että porvaritahon liikepankit osoittautuivat huonosti hoidetuiksi ja edelleen se, että myös Työväen säästöpankki ei ollut sekään osannut asioitaan hoitaa kelvollisesti. Poliittisella puolella SKDL:n perilliset olivat saaneet haltuunsa suoranaisena kultamunana paljon omaisuutta, mutta senkin puolueen omat "ekspertit" saivat hukatuksi. Yleinen talousosaamattomuus oli todella laaja-alaista. Lieneekö taloudellisten viisaittemme osaamisen taso nykyisin tuon kummempaa. Ainakaan politiikan puolella henkilökohtaisessa taloustietämyksessä ei ole erityistä hurraamista.
Suomen markan kellutus olisi pelastunut taloutemma paljolta 90-luvun alkupuolella. Jos joku olisi katsonut aiheelliseksi ottaa velkaa ulkomaisena valuuttana, niin kaiken aikaa joustavasti muuttunut eli silloin alenemaan päin liikkumaan taipuvainen markan arvo olisi nopeasti osoittanut ulkomaisen velan olleen vähemmän viisasta. Se asteittaisuus olisi ollut kohtalaisen helppoa hoitaa, mutta 40-prosenttinen devalvaatio aiheutti katastrofin. Kelluvan valuutan aikana ei valtiovarainministerinkään olisi tarvinnut edes viran puolesta puhua epätotuutta vastoin omaa tietämystään eli että ei Suomen markkaa devalvoida. - Synkältä ellei peräti näköalattomalta näyttää Suomen tulevaisuus taloudellisesta vinkkelistä katseltuna. Syy pessimismiin on ylikansallisuuden ihannointi ja siihen niittautuminen suorastaan ideologisesti. Niin tekee vihervasemmisto ja niin tekee Kokoomus yhdessä ruotsalaisen puolueemme kanssa. Keskusta puolestaan peesailee Brysseliin kumartelijoita ja sillä notkeudella puolue yleensä on päässyt mukaan hallituskokoonpanoihin. Pääministeripuolueena Kesksuta taas systemaattisesti "joutuu" noudattamaan EU-uskovaisten ryhmien tahtoa, sillä muulla tavalla menettelemällä puolue menettäisi pääministeripuolueen asemansa.
EU-kriittisyys on eduskunnassa ennen muuta Perussuomalaisten varassa. Muitakin rekisteröityjä eurokriittisiä puolueita on eduskunnan ulkopuolella, mutta kovin vaikeaa sieltä marginaalista on parlamenttimme jakarandatuoleille nousta. Tämä tilanne merkitsee käytännössä sitä, että mitään mainittavaa myönteistä rakennemuutosta kansantaloutemme pärjäämisen ulkoisiin raameihin ei ole tulossa edes pitkän päälle arvioituna. Ruotsi ei lähtenyt euroraha-alueeseen mukaan sen enempää kuin Tanskakaan. Ja Norja ei ole edes EU-jäsenmaa. Islanti peruutti EU-jäsenyyshakemuksensa. Kaikilla noilla pohjoismaisilla ystävyysmaillamme menee taloudellisesti paremmin kuin Suomella. Sveitsi on sekin pysyttäytynyt EU:n ulkopuolella. UK (Iso-Britannia ja Ulster) on juuri irtaantumassa EU-jäsenyydestä eli neuvottelut ovat vielä lopullista hiontaa vailla. - Asetelmilla on puolensa ja toisensa. Periaatteessa eli Tami Tammisen terminologiaa lainatakseni myönteisenä prinsiippinä pidän omaa Suomen valuuttaa, joka kelluisi globaalien talousmarkkinoitten mainingeilla. Omaa innostustani kuitenkin laimentaa tuo jo edellä mainitsemani suomalaisten päätöksentekijöitten yleinen taloudellinen ja ennen muuta finanssipoliittinen tietämättömyys, kansantalouden kokonaisuuden ymmärtämättömyys. Oma valuutta edellyttäisi sen verran viisasta vallanpitoa, että rohkenen epäillä semmoisen viisauden löytymistä Suomesta ja varsinkin vallanpitäjiemme keskuudessa ilmenee vakavaa talosasioitten tajuamattomuutta. Valtiovarainministeriksikin saattaa nousta melkein kuka tahansa jonkin puolueen nokkahenkilö riippumatta kelpoisuudesta valtion eli meidän yhteisten talousasioitten hoitamiseen.
Varoittavana esimerkkinä tässä on pakko mainita 1980-luvulla tehty rahamarkkinoitten vapauttaminen, jossa yhteydessä ei laitettu Suomen markkaa kellumaan. Päin vastoin valtiojohtomme noudatti yksipuolista "kovan markan" politiikkaa. Kun ulkomaan kappamme taseet menivät kuralle ja markkamme menetti arvoaan, niin kovan markan politiikka vei sekä valtion talouden että kansantalouden kestämättömään tilanteeseen, minkä ratkaisuksi tuli sitten pakkodevalvaatio kaikkine karmeine seurauksineen. Erityisesti velkaantuminen ulkomaille johti kestämättömiin tilanteisiin. Konkurssit olivat arkipäivää ja pankinjohtajan titteli muodostui erityisen inhoamisen merkiksi.
Kun valuuttamme, oma markkamme, oli devalvoitu, niin samalla valuuttamme oli pantu kellumaan. Siitä alkoi erittäin voimakas talousnousu, jonka yhtenä keskeisenä elementtinä oli Nokian rakettimainen menestys. Kun nykyisin ajatusten vaihtamisissa kauhistellaan 90-luvun lamaa, niin lieneekö tahallista vai sattumaa, että siinä ajatusten vaihdossa yleensä aina jätetään huomioimatta 90-luvun aikana alkanut talousnousu. Tilanne muuttui, kun Suomi Lipposen-Niinistön toimesta liittyi euroraha-alueeseen ja menetimme taloutemme olennaisen joustavuustekijän eli kelluvan Suomen markan. Ja kun sitten tulivat huonommat ajat, niin euroraha osoitautuikin taakaksi ja jäykän joustamattomaksi Suomen talouden kannalta todettuna juuri niin kuin tämän ketjun aloittaja toteaa. - Juuri niinhän tässä on käynyt, että vaikka euro periaatteessa on kelluva valuutta, niin meidän suomalaisten, Suomen kannalta euro on tosiaankin jäykkä ja joustamaton valuutta. Kyllä meidän vientiteollisuutemme kärsii tilanteesta. Ja Ruotsi sen kun porskuttaa. Olisi sitten oman messunsa kiinnostava aihe, jotta olisiko meidän valtiojohdollamme tietoa ja taitoa huolehtia finanssataloudesta oman kelluvan valuutan, esim. markan, aikana? Kun tarkastellaan meidän vallanpitäjiemme taustoja, niin monellako ministerillämme ja kansanedustajallamme on akateemisissa loppututkinnoissaan mukana taloustieteellistä arvosanaa "pro gradu"-tasoisena? Oikeastaan valtiovarainministeriltämme pitäisi edellyttää semmoinen taloustietämys niin kuin vastaavasti oikeusministerin olisi oltava aina juristi koulutukseltaan.
Sinänsä nykyisen korkojen alhaisuuden ansiosta velanotto on edullista. Usein kuultu puhe siitä, että velkojen maksamisen ajan tullen olisimme suunnattomissa vaikeuksissa, niin valtion velkojen kohdalla se tilanne on suhteellinen ja toisenmoinen kuin yksityistalouden ja yritysten puolella. Valtion velat voivat jatkua pitkälle tulevaisuuteen varsinkin, kun velkaantuminen ei karkaa kovin korkealle ja nykyiselläänkään Marinin hallituksen velanoton myötä sitä velkaantumisen taivaisiin karkaamista ei ole vielä tapahtumassa. Totta kai kohtuullisuus myös valtion velanotossa on kyllä hyve. Kriisi on silti kriisi ja sen hoidossa valtion velanotto on kelvollinen konsti, kunhan sitä ei sitten jatketa kriisin jälkeisenä aikana. - Aika lailla järjestelemistä on minunkin kirjoissani. Viime aikoina (jokunen vuosikymmen) sekä kirjakaupan alennusmyynnit että kirpputoreilla käymiset ovat johtaneet hankkimaan edullisesti kirjoja, joitten löytöjen lukeminenkin on osittain jäänyt keskeneräiseksi. Kyllä siinä joukossa on myös muuta kuin matkakirjallisuutta. Ulkomaiseen historiaan liittyy samalla myös maantietoa. Varsin kiinnostavaa on syventyä esim. Kaakkois-Aasian vanhojen kulttuurien vaiheisiin ja aikaansaannoksiin. Sama pätee yleisemminkin.
Meillä Suomessakin on "kaukomaihin" liittyneissä käsityksissä paljon siirtomaavaltojen kolonialistista näkökulmaa. Siitä irtaantuminen avaa ovia ja ikkunoita globaaliin ymmärtämiseen. Eri kulttuurien nykyisyys on parhaimmillaan rakentunut niitten omalle pohjalle kuten on tapahtunut mm. juuri tuolla Kaakkois- ja Itä-Aasiassa.
Runsaasti löytyy lukemista ihan omasta kirjavalikoimasta ylipäätään. On dekkareita ja muuta kaunokirjallisuutta. Kotimaisia hengentuotteita riittää ja ulkomaisia klassikkoja löytyy siinä kuin kevyemmän sorttistakin tuotantoa. Nyt näinä koronan aikoina omasta valikoimastani osui eteen Albert Camus ja hänen Rutto-teoksensa, mikä kuvaa tuhoisaa epidemiaa Algeriassa. Historian puolella taas kuvataan 1600-luvun puolivälissä käytyä Ruptuurisotaa, jota Ruotsi kävi Venäjää vastaan ja samalla "puhdisti" Käkisalmen lääniä ortodokseista. Sen sotimisen päättymiseen vaikutti merkittävästi ruton leviäminen Turussa ja Viipurissa, jotka kaupungit olivat siihen aikaan Suomen keskeisimpiä kaupunkeja. - Tuumiskelin minäkin aloittaa ajatusten vaihtamisen ketjun aprikoimalla nyt meillä eskaloituvaa koronavirusta ja sitten toisaalta tarkastella sekä talvisodan viime vaiheita kuten myös jatkosodan tapahtumia kesällä 1944. Kirjoittelen aiheesta tässä ilman että tarvitsee itse ketjua aloittaa. Molempien sotien viime vaiheissa meidän puolustuksemme resurssit joutuivat äärimmilleen vaikkakin hiukan erilaisin aikatauluin. Jatkosodassa puna-armeijan suurhyökkäys käytännössä yllätti massiivisuudellaan ja nopeudellaan. Jälkeen päin kenraali Oesch kritisoi tapahtunutta tiivistämällä näkemyksensä: "Kaikkein pahimman varalle ei varauduttu".
Talvisodan loppuvaiheessa maaliskuussa 1940 puna-armeija ylitti Viipurinlahden Koiviston suunnalta käsin ja valtasi sillanpään Viipurinlahden luoteisrannalta. Meidän sodanjohdomme ei ollut etukäteen ottanut semmoista mahdollisuutta huomioon eli ei oltu varauduttu semmoiseen mahdollisuuteen.
Viipurinlahden rannikkoa ei oltu laisinkaan linnoitettu siellä käytävää puolustustaistelua ajatellen. Sinänsä on jo ihan yleisen mielipiteen suhteen helppo ymmärtää, että Viipurinlahden linnoittaminen ennen talvisotaa olisi herättänyt kyseenalaista huomiota eli yleinen mielipide ei olisi voinut semmoista laisinkaan ymmärtää. Joka tapauksessa Mikkelin pääesikuntakaan ei osannut varautua Koiviston suunnalta Viipurinlahden ylitse suuntautuneeseen hyökkäykseen. Tapahtumien nopeus Viipurinlahdella taisi ylllättää niin Airon kuin Mannerheiminkin.
Nyt koronaviruksen "hyökkäyksen" edetessä esiintyy vastaavaa "varautumattomuutta" kuin viime sotiemme yhteydessä. Sipilän hallitus lähinnä purki terveydenhoitomme kapasiteettia ja mm. aluesairaaloitten erikoissairaanhoidon kapasiteetti ajettiin alas kohtalokkaassa mitassa. Nyt meillä on mm. tehohoitopaikkojen kohdalla vajausta Sipilän hallituksen "aikaansaamana". Samasta varautumattomuuden mentaliteetistä kertoo myös Helsinki-Vantaan lentoaseman kontrollin totaalinen puuttuminen koti-Suomeen palaajien saapuessa. Eikä tämäkän ole uutta. Muistamme tilanteen vuodelta 2015, jolloin Tornioon tulla lappasi väkeä ruotsalaisten kuljettamana ja Suomen viranomaiset joutuivat totaalisesti ylkätetyiksi. Poteeko meidän valtiojohtomme jonkinmoista kroonista "varautumattomuus-syndroomaa"? - Todellinen koronakriisin tilanne on etenemässä vaiheeseen, missä kokonaisuudet on pakko ottaa huomioona niin kuin pitääkin ja olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Kaikki väki on uhanalaisena. Esim. yli 70-vuotiaitten eläkeläisten kustannuksella elämöinti saanee jäädä vähemmälle tikunnokkaan nostajilta, kun nuoremmat sukupolvet eli eläkeläisten tikunnokkaan nostajat itse alkavat laajemmin sairastua. Tänään keskiviikkona 25.3.20 media uutisoi, että "Tehohoitoon joutuneita työikäisiä on enemmän kuin viranomaiset pari viikkoa sitten uskoivat". Tänään Sanna Marinin hallituksen työlistalla on pääkaupunkiseudun tai koko Uudenmaan tai ydinosan Uuttamaata sulkeminen eristyksiin.
Järkyttävää oli saada tietoon Lapin matkailukeskuksissa tapahtunut meno ja meininki, jonka seurauksena matkailufirmat itse alkoivat sulkea paikkoja jo ennen kuin viranomaiset ehtivät puuttua asioihin. Siellä Lapissa "etelän väki" täytti ravintolat ja tanssilattiat, karaokemikrofonit kiersivät kädestä käteen samaan aikaan kun eläkeläisiä syyteltiin edesvastuuttomasta käyttäytymisestä, kun he kerran noin viikossa ovat käyneet kaupassa elintarvikkeita ostamassa ja apteekissa lääkkeitään hankkimassa.
Eläkeläisiä on patisteltu järjestämään ostoksensa "ilmaantumaan" kotiovelle niin, että seniorit itse saattaisivat pysytellä täysin eristyksissä neljän seinän sisällä. Monet kaupat ovatkin organisoineet asiaa kiitettävällä joustavuudella. Silti esim. kahdeksan euron lisämaksu kotiinkuljetuksesta tuntuu kohtuuttomalta. Opastuksen jakelijat eivät kuitenkaan ole kertoneet, miten ostokset maksettaisiin tilanteissa, joissa eläkeläisellä ei ole mitään maksukorttia nettisysteemeistä puhumattakaan. Käteisen yhteydessä pitäisi olla vaihtorahaa maksun vastaanottajalla ja kuittikin olisi saatava aikaan. Käytäntö on eri asia kuin viisastelijotten nakkalema teoria. Ratkaisuna voisi toki olla entisaikainen menettely, jossa "vastakirjaan" merkattaisiin ostosten summat ja maksu voitaisiin suorittaa myöhemmin eli nykyisenä maailman aikana kauppa voisi laittaa laskun eläkeläisen pankkiin, joka hoitaisi sen suoraveloituksella. Tiedoksi laskusta menisi toinen posti eläkeläiselle kotiin eli juuri niin kuin nykyisin on käytäntönä mm. puhelin- ja sähkölaskujen kohdalla.
Parasta aikaa eduskunnan perustuslakivaliokunta käsittelee ravintoloitten sulkemisen perustuslaillisuutta eli perustuslaillisuuteen liittyviä kysymyksiä on siis muutoinkin kuin vain yli 70v-väestön kohtelun suhteen. - Kiitos Bessie! Otanpa harkintaan uuden ketjun aloittamisen. Onhan tuota osallistumiskirjoitusten määrää tähän yhteyteen kerääntynyt.
Samalla tässä meikäläisen ikävuosien määrän epäilijälle voin todeta, että sota-ajan poikana täytän hyvinkin yli 70-vuotisuuden kynnysominaisuuden. - Hankala on asetelma esim. juuri Lapin matkailuyritysten kohdalla, niin kuin on hotelleissa ja ravintoloissa yleensäkin. Pääministeri Sanna Marin arvioi lähitulevaisuudessa kuitenkin mahdolliseksi harkita Uudenmaan eristämistä eli juuri silloin toteutuisi mm. pääkaupunkiseutulaisten Lappiin matkustamiskielto.
Valtiovarainministeri Katri Kulmuni puolestaan visioi tilannetta niin, että koronakriisin takia ei yksikään yritys menisi konkurssiin. Se on kyllä paljon luvattu. Toisinkin saattaa käydä. Sekä Kulmuni että elinkeinoministeri Mikä Lintilä ovat rakentaneet yhdessä muun hallituksen kanssa talouspaketin, jonka arvo on huikeat 15 miljardia. Valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera antaa takauksen ja yritykset asioivat sitten pankkien kanssa. Summan mittavuudesta saa kuvan, kun vertailuun otetaan Ilmavoimien havittäjähankinnat, joita on tarkoitus tehdä kymmenellä miljardilla ja sekin on valtava summa. Tämä koronatilanteen talouspaketti koostuu useamman laatuisesta jelppauksesta ja ajoittuu usealle jaksolle.
Koronasyöveri on erilainen kuin vaikkapa 1990-luvun lama tai runsaat kymmenen vuotta sitten koettu USA:sta alkanut talouskriisi. Tällä kertaa paluu normaaleihin aikoihin voi tapahtua kohtalaisen lyhyen aikajakson päästä toisin kuin noissa kahdessa aikaisemmassa tapauksessa. Sen sijaan seuraukset mitä ilmeisimmin näkyvät muutoksina kansainvälisessä taloudellisessa vuorovaikutuksessa. On ennakoitu valtioitten statuksen vahvistumista rajojen vapaan ylittämisen kustannuksella. Siis tavallaan Brexit tapahtui etukäteen tuota tulevaa muutoskuviota ajatellen. Presidentti Trump puolestaan on ajanut koko virkakautensa eli yli kolme vuotta "America first"-politiikkaa. Venäjä on vaalinut omia etujaan niin taloudessa kuin yleensäkin jo kahden vuosikymmenen aikajakson Putinin hallinnon toimesta. Miten EU:n mahtanee käydä? Natisevatko unionin liitokset muuallakin kuin Britannian kohdalla? - Arvoisa Bessie, Suomen koronatilanteen vakavuus antaa täyden perusteen suunnata huomio kokonaisuuteen. Joudun ikävä kyllä edelleen toistamaan sitä, että ankarimmat toimet ovat liian yksipuolisesti kohdistuneet yli 70-vuotiaisiin eläkeläisiin. Viimeistään nyt ja tästä eteen päin tarvitaan laajempaa perspektiiviä. Valitettavasti epidemia levittäytyy "tehokkaimmin" muitten kuin eläkeläisten välityksellä. Tuossa edellä jo viittasin siihen mahdollisuuteen, että joudutaanko mahdollisesti eristämään esim. pääkaupunkiseutu ja nyt on uutisisakin vilautettu ehkä koko Uudenmaan määritystä eristyksiin. Semmoiset toimenpiteet alkaisivat olla jo itse asian ytimeen etenemistä. Samalla tietysti Uudenmaan ruuhka-alueen sisällä on totta kai aivan oikein turvata myös eläkeläisten asema, mutta samalla taudin leviämisen torjunta on kaikkea väkeä koskeva asia. Keskeisenä ongelmana on korona-viruksen leviämisen pysäyttäminen "tavallisen väestön" keskuudessa eli juuri sama tavallisväki myös tietämättään virusta kantaa ja sitä levittää niin ikään tietämättään. Jos eläkeläiset ovat turvassa, niin hyvä on.
- Nyt lauantaina "Ykkösaamu"-ohjelmassa pääministeri Sanna Marinin haastattelun yhteydessä nähtiin ja kuultiin myös Tohmajärven kunnanjohtaja Olli Riikosen haastattelupätkä ja siinä esiin tulleisiin seikkoihin voin hyvällä mielellä yhtyä. Tohmajärvellä suunnilleen tuhannesta yli 70-vuotiaasta viidennes asuu hoivatiloissa tai ovat kodinhoidon palvelujen piirissä. Riikonen totesi, että normaalikuntoisen ikäväen keskuudessa eli vanhusten valta-osan parissa suhtaudutaan kriittisesti asetelmaan. Samalla kunnanjohtaja silti kiitteli tasavallan presidentin tilannetta selkeyttänyttä puheenvuoroa.
Kun tarkastellaan laajemmin eri väestöryhmien käyttäytymistä tämän korona-asian yhteydessä, niin mainitsenpa pari tahoa. Täällä meillä päin teini-ikäiset nuoret ovat alkaneet parveilla mm. erään kauppakeskuksen tiloissa häiriköivästi ja tehdä siellä tuhojakin. Mahdollisesti ilmiö saattaa olla yleisempikin tasavallassa. Miksi valtiovalta ei ole infotilaisuuksissaan heristänyt sormeaan nuorisoon päin samalla ankaruudella kuin millä eläkeläisiä kohdellaan?
Median palstoilla esiintyy myös voimansa tunnossa olevaa väkeä niin kuin aina ja sehän on meidän luontaisetumme demokratiassa. Siis normaalielämässä. Nyt meidän valtiojohtomme on kuitenkin määräämässä valmiustilaa valtakuntaan tai kenties ainakin esim. pääkaupunkiseudulle. En ole havainnut, että valtiojohtomme olisi erityisesti nostanut tikunnokkaan muskeleitaan pullistelevaa uhoväkeä, jonka keskuudessa korona-virus saattaa levitä erityisen tuhoisalla voimalla? Eikö erityishuomiota olisi aiheellista suunnata äveriään kerskaporukan taholle vähintään samalla suorasuuntauksella kuin yli 70-vuotiaisiin eläkeläisiin kohdennetaan? - Eduskunnan perustuslakivaliokunta nyt sitten ei kiinnittnyt huomiota yli 70v-väen erityiskohteluun eli se täytynee ymmärtää niin päin, että pykälien mukaan on vissiinkin mennyt. Toisaalta ministeri Krista Kiuru tiedotustilaisuudessa tänään aamupäivällä käytti runsaasti aikaa yli 70v-väen kohtelun selittelemiseen. Ikäväen mielten kriittisyyttä ilmeisestikin halutaan loivennella. Laillisuuskysymys lienee sinänsä käsitelty. Ärhäköityneet eläkeläiset saattavat osoittautua hankalaksi porukaksi aikanaan vaaliuurnilla. Uutisissa on kerrottu, että yli 70-vuotiaita on 850.000 ja ennestäänhän tiedetään, että eläkeläisiä on kaiken kaikkiaan reilusti toista mijoonaa.
Ajatusten vaihtaminen aiheesta eli meidän yli 70-vuotiaitten saamasta erityishuomiosta joka tapauksessa jatkuu. Olemmeko me niin tärkeitä, että tarvitsemme erityissuojausta ikään merkittävän tärkeä väestöryhmä? Sitten toisaalta en ole kuitenkaan havainnut yhteisten asioitten hoitamisen päätöksenteossa, että meidän näkemyskokemustamme olisi erityisesti otettu huomioon. Tässäkin korona-tilanteessa meille kuta kuinkin mutkattomasti "ylhäältä määrättiin" osamme eikä meiltä taidettu mitään kysellä. Valtiojohdon huolen aiheena saattaakin olla ennen muuta se, että meidän mahdollisesti aiheuttama kustannusrasitus muodostuisi varsin suureksi, jos me laajana väestöryhmänä koronaan sairastuisimme. Toki meidän näkemystemme kuuleminenkin kävisi päinsä, sikäli mikäli nuorilla ministereillämme olisi korvissa herkkyyttä. - Jenkkilässä demokraatit ovat valikoimassa presidentin ehdokkaakseen presidentin vaaliin joko 77- tai 78-vuotiaan konkaripoliitikon. Meillä semmoisia ukkoja katsottaisiin aiheelliseksi varjella niin läheis- kuin etäiskontakteiltakin sekä ilmeisesti pantaisiin heidät armotta karanteeniin.
- Myönnän, että ministerien eilinen esiintyminen aiheutti meikä-äijän mielessä hienoisen tunnereaktion. Kyllä siinä meidät yli 70-vuotiaat laitettiin erilliseen karsinaansa kuin paimennettavat lampaat. Meiningin makuna on nuorehkojen besserwissereitten horjumaton usko omaan pätevyyteensä eikä varsinkaan yli 70-vuotiailta itseltään ole taidettu ehtiä mitään kysymään tekemisen tuoksinassa. Lienevätkö puolueitten omat eläkeläisjärjestötkaan saaneet ilmaista näkemyksiään asiassa? Tämän toteamuksen myötä voin kertoa arvostavani nuorempien ikäluokkien aktiivista osallistumista yhteiseen päätöksentekoon. Ollakseen yhteistä päätöksenteossa olisi aiheellista kuulla kaiken kansan näkemyksiä kaiken kansan itsensä esittämänä. Aiheen eduskuntakäsittelyn yhteydessä toivottavasti myös vanhemman polven parlamentaarikkomme osallistuvat keskusteluun.
- Epäselväksi on tässä tilanteessa jäänyt se, pyrkiikö Marinin hallitus viemään läpi lain muutoksen, jos yli 70-vuotiaitten erityiskohtelu ei muutoin mene läpi perustuslain takia. Jos vallanpitäjät todellakin katsoisivat meidän osaltamme lain muuttamisen aiheelliseksi, niin siitäpä juohtuu ilman erityisempää syväsyynäystä mieleen Venäjän maan käytännöt. No, Helsinkihän on rakennettu Pietarin tyylilajiin eli henkisestikin Helsinki on nykypääkaupunkivertailussa jonkinmoinen "Pikku Moskova".
- Huovis-Veikon "Lentsu" kävi läpi kaikki kulmakuntalaiset paitsi yhden pikkupojan kohdalla häijyläinen perääntyi, kun poika oli kyllästyttänyt itsensä salmiakilla. Tämä juttu putkahti mieleen vasta nyt eli pitäisköhän ostaa kunnon satsi salmiakkia seuraavalla kauppareissulla?