pcb666
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia101 aloitusta · 418 kommenttia
- Siitä, että uskonto on kestokulutushyödyke, johtuu (tosin muitakin syitä voidaan löytää) se kummallinen ilmiö,
että uusi uskonto on helppo perustaa mutta siitä on hyvin vaikea päästä eroon,
vaikea jopa siinä tapauksessa, että tuon uskonnon perustaja olisi saanut ideastaan tarpeekseen ja kertoisi kaikille, jotka viitsivät kuunnella, että hän perusti uskontonsa ihan piruuttaan ja kun hänellä sillä hetkellä ei ollut muutakaan tekemistä. - Uskonto ei ole pelkästään hyödyke, vaan kaiken lisäksi _kestokulutushyödyke_. Monella tämän palstan lukijalla on uskontonsa ollut pidempään kuin nykyinen autonsa tai nyt päällään olevat vaatteensa!
- Uskonto merkitsee monta asiaa.
Yksi puoli uskonnosta on se, että se on _hyödyke_ siinä kuin asunto, auto, vaatteet, kesämökki jne. - kysyi:
"Oletko 100 %:n varma, että puhuit täysin totta tuossa kaikessa kirjoituksessasi?"
Minä puolestani kysyn, kenelle kysymys oli osoitettu. Jos ei minulle, vastatkoon se, jolta on kysytty.
Jos kuitenkin minulle,
viittasiko kysymys otsikon alla ylinnä näkyvään viestiin?
Jos se viittasi siihen, mikä siinä sai aikaan tarpeen kysyä 100% rehellisyyttä?
Olisi hyödyllistä tietää, mitkä kohdat viestissä vaikuttivat epäuskottavilta.
Joka tapauksessa on kehumisen arvoista, ettei toista heti suoralta kädeltä leimata valehtelijaksi.
Muistan kyllä omat reaktioni 70-luvulta, kun maailmalta alkoi kantautua tietoja, jotka näyttivät viittaavan siihen, että minuun ohjelmoidussa uskonkäsityksessä kaikki ei olisikaan ihan päivänvalon kestävää.
Muistan aika elävästi, kuinka kuohuksissani olin siitä, että jotkut uskalsivat poiketa kirkon virallisesta kannasta.
Näin jälkikäteeen on tullut todetuksi, että adventtikirkon jättäneenä on paljon helpompaa pysyä rehellisyyden poluilla kuin silloin, kun vielä olin jäsen.
Silloin kun koki tarpeelliseksi puhua ns. muutettua totuutta, ettei kirkko olisi joutunut huonoon valoon tai että Sympatia-keräys sujuisi paremmin.
On olemassa ainakin yksi hyvinkin seikkaperäisesti dokumentoitu tapaus, jossa (USA:ssa) eräs SPA-paikallisseurakunta sai "kenkää", kun jäsenet lähes yksissä tuumin kieltäytyivät Sympatiakeräyksestä, jonka mainoksissa heidän mielestään lahjoittajille annettiin tosiasioista poikkeava kuva. - että SINUN turvasi ei ole Jeesus Kristus!
Sen sijaan minua on toistuvasti väitetty valehtelijaksi. Osa näin väittävistä sen takia, että eivät tunne minua,
osa taas sen takia, että tuntevat adventismista vain pienen nurkan ja luulevat, että siinä on kaikki, mitä adventismista voidaan tietää.
Mutta adventismissa on eroja. Joka maassa se on _hiukan_ erilainen ja joidenkin maiden välillä erot ovat suurempia kuin hiukan.
Ja se evankeliumi, mitä "Tarkka Penninen" on julistanut, poikkeaa huomattavasti siitä, mitä Kai_A julistaa,
erään esimerkin mainitakseni.
Se, mikä oli puhdasta totuuden kultaa 1940-luvulla Suomessa adventistien piirissä, sitä eivät monet nykyadventistit usko koskaan julistetunkaan tässä maassa.
Kannattaisi mennä vaikkapa H:gin yliopiston kirjastoon ja pyytää nähtäväksi Siionin Ystävä -lehdet 1930-40 -luvuilta ja perehtyä, mitä pidettiin totuutena silloin.
Vai onko mielestäni ainoaa aitoa ja oikeaa adventismia vain se, mitä olet sattunut omin korvisi kuulemaan ja omin silmisi näkemään?
Miksi sitten luokittelet sen adventismin, mitä minä olen kuullut omin korvin puolen vuosisadan ajan ja omin silmin lukenut viidellä eri kielellä? - tehdä tästä adventismikeskustelusta niin laadukasta, että sitä ryhtyisivät seuraamaan kaikkien muiden uskonsuuntien edustajat - ateisteista puhumattakaan - ihan vain oppiakseen sitä, kuinka ollaan fiksusti eri mieltä,
eli Desmond Fordin sanoin
"to disagree without being disagreeable"
Vai onko liittyykö huono laatu ja huono maku ja tyylitajun puute ja epäkristillinen käytös niin erottamattomasti adventismiin, että edellä esittämiäni toiveita ei voi pitää realistisina???? - keskustella.
Olen ollut mukana sellaisillakin adventismipalstoilla, joista sheriffi on automaattisesti poistanut sellaiset viestit, joissa toista kirjoittajaa on väitetty valehtelijaksi.
Minulla on sellainen käsitys, ettei Suomen eduskunnassakaan saa pahintakaan poliittista vastustajaansa nimitellä eduskuntasalissa virallisessa puheenvuorossa valehtelijaksi.
Mikä on käytäntö eduskunnan käytävillä ja valiokuntien saleissa, siitä minulla ei ole tietoa.
Sen, että on eri mieltä, voi ilmaista hienovaraisemminkin.
Hienovaraisuuden rajaa Britannian parlamentissa taisi hipoa Winston Churchill, joka kommentoi erään puoluetoverinsa loikkaa kilpailevaan puoleeseen luonnehtimalla tapahtunutta termillä "ainoa tunnettu tapaus, jossa rotta loikkaa uppoavaan laivaan". - siis EGW:n neurologista tai psykiatrista diagnoosia.
Siinäkin olet oikeassa, että EGW kirjoitti ja monasti käyttäytyi kuin paranoidikko,
mutta ongelmani on se, että en tiedä,
johtuiko tuo paranoidinen käyttäytyminen siitä, että EGW _sairasti_ paranoiaa, vai siitä, että hän halusi opetuslastensa omaksuvan paranoidisen uskonnäkemyksen.
Jälkimmäisessä tapauksessa kyse olisi lähinnä sosiopatiasta/psykopatiasta.
Mielestäni narsismin/sosiopatian kriteerit nekin aika hyvin täyttyvät.
Jolloin seuraava kysymys on:
pääseekö psykopaatti taivaaaseen?
Vai joutuuko automaaattisesti helvettiin?
Kumpikin vaihtoehto on minusta epäoikeudenmukainen, ensimmäinen petettyjä kohtaan ja jälkimmäinen pettäjää kohtaan.
Käsitykseni mukaan kun "kukaan" ei valitse tulla psykopaatiksi.
Muista vaihtoehdoista raamattu ei kerro, mutta ei se sitä merkitse, etteikö niitä olisi.
Esimerkiksi ainakin 1940-50 -luvuilla Suomessa oli käypää adventistista opetusta, että sellaista heti syntymänsä jälkeen kuollutta lasta, jonka kumpikaan vanhempi ei pääse taivaaseen, ei herätetä kummassakaan ylösnousemuksessa,
jolloinka hänen osakseen ei koidu pelastus,
mutta ei kadotustakaan. Kuollut mikä kuollut.
Tämä aikoinaan ihan käypä ja saarnatuolista julistettu opetus saattaa olla melko tuntematon ihan viime vuosina SPA-kirkkoon liittyneille???
Vai onko? - tässä Stefanuksen avauksessa.
Asiaa on sirun kuvaus, pääpiirteissään.
Sen sijaan käsittääkseni on urbaani legenda, että
"He löysivät vain kaksi tyydyttävää ja tehokasta paikkaa - PÄÄ, päänahan alla ja kämmenselässä, erityisesti... OIKEASSA KÄDESSÄ!"
Ei ole olemassa mitään teknistä tai lääketieteellistä syytä, miksi siru toimisi paremmin oikeassa kuin vasemmassa kädessä.
Huomautan, että merkittävä osa ihmisistä on vasenkätisiä ja sitä paitsi sellaisiakin ihmisiä on runsaasti, joilla oikeaa yläraajaa ei ole tai jos onkin, juuri siihen ei ole soveliasta istutella mitään.
Jos se olisi noin yksinkertaista se pedon merkin välttäminen, suosittelisin siruintoilijoille oikean yläraajan amputaatiota.
Vasenhan ei kelpaa pedolle, jos Ilm. 13:16 pitää paikkansa.
Ja mitä otsaan tulee, suosittelen pelokkaille alas otsalle ulottuvaa päähinettä, joka on sisäpuolelta vuorattu pellillä.
Sellainen hattu päähän kassalla asioitaessa, niin johan homma lutviutuu.
Tätä mikrosiruhommaa on vaahdottu ainakin 80-luvulta alkaen. En pidä sitä erityisen kristillisenä harrastuksena.
Toki sielunvihollinen voi nauttia lukiessaan noita siruvuodatuksia, mutta arveluni mukaan ei Luoja.
P.S.
Siitä on jo yli 30 vuotta, kun aloitin tietokoneiden ohjelmoinnin. Minulla on siitä oikein virallinen todistuskin. - ja ottaa asioista selvää, ennen kuin vastailee.
Mikä hänen mielestään on minun seurakuntani ja sen oppi?
Tietääkseni en tällä vuosituhannella ole kuulunut mihinkään kirkkokuntaan, seurakuntaan, kuppikuntaan tai lahkoon.
Onko siis tason laskijalla minusta tosiaankin sellaista tietoa, jota minulla ei itsellänikään ole??
Mutta se paha mieleni johtuu mm. siitä, että minut tunnetaan entisenä adventistina,
ja nykyiset adventtikirkon mokat - opilliset, ekonomiset, moraaliset, eettiset ym - luovat varjon imagooni.
Vaikea minun on mennä lehdessä ilmoittamaan, että ei se adventtikirkko ollut samanlainen silloin, kun minä siihen kuuluin,
ja että en minä ole vastuussa siitä, mitä on mokattu ja tärvätty lähtöni jälkeen. - Ei adventisteja voi käsitellä erillään adventismista eikä adventismia adventismista.
Se on ihan teoreettinen mahdottomuus, käytännön mahdottomuudesta puhumattakaan.
Adventistit
- uskovat adventismiin, vaihtelevalla menestyksellä
- levittävät sitä, enemmän tai vähemmän kunniallisin keinoin
- ottavat vastaan informaatiota adventismin suodattamana, sikäli kuin yleensä mikään informaatio menee perille
- ovat havaintoesimerkki siitä, miten aivopesu vaikuttaa ihmisen aivotoimintoihin
Että sillä lailla - Hermanni itse kirjoitti mm.
"Näillä Samoan saarillakin on hyvin tiedossa kummalleko puolella tasaus linjaa he ovat. Minulle ei ole moinen asia tehnyt mitään hallaa."
Hermanni-parka ei ole joko käsittänyt tai ei ole halunnut käsittää ongelman ydintä, joka on se,
saako valtiovalta vapaasti peukaloida viikkojärjestystä ja jos saa, pitääkö sapatinpitäjän tai sunnuntainviettäjän alistua siihen.
Onhan tuota päivämäärärajaa käytetty rajan läheisyydessä "keplotteluunkin".
Mm adventistipastoreiden toimesta.
Raja sopivaan suuntaan ylittämällä on voitu perjantaista hypätä sunnuntaihin ilman että sapattia olisi tarvinnut viettää kuin sen ajan, mitä saarelta toisella matkaan on kulunut.
Tai jos määräys "kuusi päivää viikosssa tee työtä" ei ole joskus houkutellut, on matkattu niin, että on vietetty sapattia kahtena perättäisenä päivänä.
Mutta suurin ongelmahan on niillä, jotka EIVÄT ylitä tuota kartalle piirrettyä rajaa mutta asuvat sen liepeillä.
Miten on meneteltävä, jos valtio ilmoittaa, että nyt sitten muutetaan viikkojärjestystä (näinhän on silloin tällöin tapahtunut noilla maailman kulmilla)?
Antaako adventisti maallisille viranomaisille oikeuden päättää, mikä päivä kulloinkin on lauantai?
Antaisiko Hermanni?
Mitä Hermanni tekisi, jos EU päättäisi, että jonkin tietyn perjantain jälkeinen päivä onkin SUNNUNTAI?
Menisikö Hermanni tuona sunnuntaina sapattikouluun ja jos menisi, ottaisiko hän niin menettelemällä pedon merkin?
Vai rupeaisiko hän pitämään seuraavina perjantaipäivinä sapattia, ettei "luomisesta alkaen vallinnut viikkojärjestys" menisi sekaisin?
Odotan vastauksia malttamattomasti. - Kun klikkaatte alla näkyvää linkkiä, näette, missä kansainvälinen päivämääräraja (IDL) kulkee
http://en.wikipedia.org/wiki/International_Date_Line
Hieman lyhyempi versio, josta puuttuu maininta juutalaisten suhtautumisesta IDL:ään ja sapatin alkamiseen, mutta joka onneksi on käännetty suomeksi, löytyy alla olevasta linkista
http://fi.wikipedia.org/wiki/Päivämääräraja
Siitä pieni lainaus:
"Vuonna 1884 samassa Washingtonin konferenssissa, jossa päätettiin Greenwichin aikaan perustuvasta aikavyöhykejaosta, sovittiin myös, että päivämääräraja tuli kulkemaan pääasiassa 180. pituuspiiriä pitkin, myös avomerellä. Maa-alueiden osalta tämä päätös pääasiassa vain vahvisti tuolloin jo vallinneen tilanteen.
Vielä tämän jälkeen päivämääräraja kiersi myös Samoan saaret itäpuolitse, joten siellä oli sama päivä kuin Itä-Aasiassa ja kelloaika neljä tuntia edellä Japanista. Yhdysvaltalaisten kauppiaiden toivomuksesta Samoan kuningas kuitenkin päätti siirtää päivämäärää niin, että siellä olisi sama päivä kuin Yhdysvalloissa ja kellonaika kolme tuntia jäljessä Kaliforniasta. Tämän vuoksi Samoalla vuonna 1892 oli 367 päivää, joista 4. heinäkuuta kaksi kertaa peräkkäin. [eli sama viikonpäivä kahtena peräkkäisenä päivänä; Niinpä samoalaisille on turha adventistilähetyssaarnaajan mennä väittämään, että 'viikkojärjestys ei ole muuttunut' - Tuomas-kuoman kommentti]
Kansainvälinen päivämääräraja jakoi pitkään Kiribatin kahtia. Sen itäosissa kello oli 10 ja 11 tuntia jäljessä, länsiosissa 12 tuntia edellä Greenwichin ajasta. Kiribatin pääosan muodostavat Gilbertsaaret sijaitsivat juuri päivämäärärajan länsipuolella, mutta kun maa vuonna 1979 itsenäistyi brittiläisestä siirtomaavallasta, siihen liitettiin myös rajan itäpuolella olleita Ison-Britannian siihen saakka hallitsemia saaria. Valtion alueen poikki kulkeva päivämääräraja aiheutti hallinnollisia ongelmia, sillä sen eri puolilla olleet valtion virastot saattoivat kommunikoida keskenään puhelimitse vain neljänä päivänä viikossa. Vuoden 1995 alussa päivämääräraja siirrettiin kulkemaan valtion aluevesien itärajaa pitkin.
Kun klikkaatte kuvaa tarpeeksi, näette, että IDL tätä nykyä kulkee Tongan saariston länsipuolella, kun luontaisempi kulku olisi saariston itäpuolella.
Kannattaa katsoa myös Kiribatin saariston sijaintia.
Sapattia puolustavasta kirjassa, jota pääsette selaamaan alla olevasta linkistä
http://books.google.fi/books?id=WFtIk26_q88C&pg=PA30&lpg=PA30&dq=IDL Tonga&source=bl&ots=gbqh-zOYfI&sig=HEgbWE41l2qeNeMI-C_4jCi8vgs&hl=fi&ei=rHdGSsDnAcmOsAavzZSJDA&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=4
Tongan saariryhmän osalta myönnetään suoraan, että
"Due to this artificial situation, they keep Sunday for Saturday. In other words, those who go to church on Sunday, are really worshipping Saturday."
Muutamaa riviä myöhemmin samaisessa kirjassa tarkennetaan, että Tongalla jumalanpalveluspäivä on sama sapatinviettäjillä ja sunnuntainpyhittäjillä. Erimielisyyttä vain on siitä, miksi tuota viikonpäivää pitäisi nimittää.
Viikkojärjestys on muuttunut myös USA:n ja Venäjän välisellä vesialueella sijaitsevassa Aleuttien saaristossa.
Mutta näistähän ei tietenkään hisahdettukaan silloin, kun minä kulutin adventtikirkon penkkejä. - Kun luterilaisessa jumalanpalveluksessa luetaan ääneen Apostolinen uskontunnustus,
olisi mielestäni oikein ja kohtuullista, että jokaisessa sapattijumalanpalveluksessa seurakunta yhteen ääneen lausuisi uskontunnustuksenaan adventtikirkon 28 perustavanlaatuista opinkohtaa.
Toki se veisi jonkin verran aikaa, mutta se olisi erinomaisen hyödyllistä, koska se
- muistuttaisi jokaista jäsentä siitä, mitä kaikkea hänen edellytetään uskovan
- varottaisi satunnaista kirkkoon eksyjää siitä, mikä hänellä on edessään, jos ryhtyy adventistiksi
- saattaisi panna jonkin piintyneenkin adventistin ajattelemaan, että onko tämä kaikki nyt ihan tarpeellista pelastuksen kannalta, vai liikutaanko tässä enemmänkin lillukanvarsien keskellä, ottaen senkin huomioon, että Paavalille lähetysmatkoillaan riitti paljon vähäisempi opillinen varustus (Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut) - Joku voi ajatella, että yksi ja hailee, istuuko, seisooko vai makaako Jeesus taivaassa.
Ja eikö meillä ole yksi silminnäkijän kuvauskin tuosta seisomisesta, nimittäin Stefanuksen!
Apt. 7:
55. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella
56. ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella".
Oman, erillisen tutkistelunsa aihe olisi se, mitkä ovat olleet ne perustelut, miksi Apostoliseen uskontunnustukseen otettiin tuo lause "istuu ... oikealla puolella..."
ja onko mainittu uskontunnustus oikeassa vai väärässä.
Tosiasia kuitenkin on, että tuo uskontunnustus on olemassa, on ollut liki 2000 vuotta, eikä tietääkseni sitä koskaan ole sillä lailla muutettu, että jossakin välissä olisi istumisen sijasta puhuttu seisomisesta.
Ja kun siinä nyt satutaan - oikein tai väärin - puhumaan "oikealla puolella istumisesta" ja kun adventistit tuohon istumiseen ovat suhtautuneet kovin nirkoisesti (ainakin niiden vuosikymmenien ajan, jotka SPA-kirkon elämää ehdin seurata),
eikö nyt sittenkin olisi rehellisempää ja kristillisempää suoraan myöntää, että "me emme usko mihinkään Apostoliseen uskontunnustukseen, vaan meillä on liki 30 perustavanlaatuista opinkohtaa (ja tulevaisuudessa ehkä ylikin 30), joihin uskominen riittää meille!" - Se istumispykälä tosiaan on hakemani oikea vastaus.
Käykääpä läpi kaikki Suomessa adventistien julkaisemien kirjojen kuvitus esimerkiksi ajalta 1920 - 1980, ja katsokaa, montako sellaista kuvaa löydätte, missä Jeesus taivaaseen astumisensa jälkeen ISTUISI Isän oikealla puolella.
Veikkaan, että ette löydä yhtään! Sellaisia kuvia kyllä löytyy pilvin pimein, joissa Jeesus SEISOO taivaallisessa pyhäkössä.
Aloittakaapa vaikka kirjasarjasta Ikuisia Kertomuksia, siinähän on runsas kuvitus!
Ainoa mieleen tuleva poikkeus ovat kuvat, joissa Jeesus pilven päällä istuen (tai vaihtoehtoisesti ratsun selässä) palaa taivaasta
tai viimeisellä tuomiolla istuu valtaistuimella, mutta yksin, eikä suinkaan Isän oikealla puolella.
Jos joku löytää Kirjatoimen kirjoista yhdenkin kuvan, jossa Jeesus istuisi valtaistuimella Isän oikealla puolella, veikkaan, ettei se ole ainakaan adventistitaiteilijan tekemä vaan jonkin muun uskonsuunnan kirjassa aikaisemmin ilmestynyt ja ehkä jopa luvatta kopioitu. Sellaista tekijänoikeuden luvatonta käyttöä kun on ainakin 1800-luvun puolella SPA-kirkon piirissä tapahtunut. - Tuntemistani Suomen adventtikirkon papeista Kai kuuluu rehellisimpiin ja rohkeimpiin.
Lisäksi hänellä oli onni syntyä Arvo Arasolan pojaksi. Sikäli kuin se mikään ilo on, olla papin poika, oli isä minkä kirkkokunnan pappeja tahansa...
Tämä viimeksi mainittu seikka ei ole lainkaan merkityksetön, jos tai kun "johto" on miettinyt, pitäisikö Kai alistaa kurinpidollisille toimenpiteille tai peräti erottaa kirkkon palveluksesta niiden teologisetn mielipiteiden takia, jotka hän on tuonut julki.
Jos Kai olisi ollut vaikka Onni Halmajärven poika, eiköhän kenkää olisi jo tullut, näin arvelen. - adventisti voi yhtyä apostoliseen uskontunnustukseen.
Viimeksi asia todettiin Nykyaika -nimisessä lehdessä pari kolme vuotta sitten.
Sitä vastausta, jota olen hakemassa, ei kukaan osallistujista ole hoksannut.
Lyö ällikällä, kun sen huomaa. Tämä vinkkinä.