pcb666

pcb666 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 17v sitten
101 aloitusta · 418 kommenttia
Minulla on tällä hetkellä se käsitys, että niistä, jotka tähän ketjuun ovat kirjoittaneet, itsenikin mukaan lukien,

juuri Bushmannilla on niitä luonteenpiirteitä, joita kristinuskon Jumala arvostaa ja että jos meistä vai yksi pääsisi taivaaseen, se olisi juuri Bushmanni.

Ja luulen niin, ettei siellä taivaan iloissa Bushmannillekaan kävisi aika pitkäksi, ja tuskin hän siellä tapaisi adventisteja riesaksi asti.

Jos niitä olisi siellä kovin paljon, eihän se mikään taivas olisikaan.
Luultavasti en taas vähään aikaan pistäydy näillä sivuilla. Ja sekin on mahdollista, että tämä olisi viimeinen kerta, joten en malta olla esittämättä joitakin yleisluontoisia havaintoja, jotka luultavasti eivät ole kenellekään teistä täysin vieraita.

Uskonnollisen yhteisön menestykselle tärkeä seikka on ns. momentum, joka on ihan eri asia kuin momentti (joka on laki- tai muun tekstin pykälän osa, alio; myös bujeteissa momentti esiintyy).

Momentum on sukua fysiikasta tuttuun jatkuvuuden laille ja voidaan ilmaista myös toteamuksella "mikään ei tuota niin paljon menestystä kuin menestys".

Eli hyvin menemisellä on taipumus jatkua, ei välttämättä maailman tappiin, mutta pitkään kuitenkin.

Samoin vastoinkäymiset voivat muuttua "talon tavaksi". Esimerkkejä löytyy runsaasti VT:sta, sen historiakirjoista.

Suomessa A-kirkolla on viime vuosina käsittääkseni mennyt huonosti. Toki yhdyskunnalla on ollut taipumuksena esittää sekä myötä- että vastoinkäymiset kummatkin merkeiksi Jumalan erityisestä suosiosta, joka lepää seurakunnan yllä.

Jostakinhan se lohtu on nyhdettävä.

Mutta kun seurakunnan alkiivijäsenten määrä vähenee, myös jäsenistön laadussa tapahtuu muutoksia.

Voisi luulla, että jäljelle jäävät vain ne kultahippuset, mutta niin asia ei useinkaan ole.

Pikemminkin on niin, että pinnalle ja paikallisseurakunnan johtoasemiin nousee luonnehäiriöisiä ja muuten vaan niksahtaneita tyyppejä, joiden agenda on heidän oma persoonansa.

Tähän seurakunnan tervejärkisillä jäsenillä on taipumus reagoida passivoitumalla ja harventamalla yhteisiin tilaisuuksiin osallistumistaan.

Voisin mainita osuvina esimerkkeinä joitakin paikkakuntiakin, mutta kun en halua joutua häirintäsoittojen ja solvauskirjeiden kohteeksi, jääkööt nuo paikkakunnat mainitsematta.

Mutta te tervejärkisemmät voisitte pohtia, onko esittämässäni mitään perää.
"AToday-lehteen en linkitä. Se on luopioiden mellastuspalsta. "

Näin kirjoitti joku tällä palstalla.

Noin kirjoittaneen mieleen ei ole koskaan tainnut juolahtaa ajatus, millaista on olla entinen adventisti, entinen mormoni, entinen jehovantodistaja?

Tietääksen ihmisiä hekin ovat. Kaiken lisäksi inhimillisen myötätunnon ansaitsevia.
Luuletteko, että osansa on helppo?

Lapsuuden ystävät ovat kaikonneet, sukulaiset vieroksuvat ja nenästä vedetyksi joutuminen kalvaa mieltä.

Kyllä jostakin kirkosta lähteneet tarvitsevat jotain tukea, ainakin monet heistä.
Ja jos muuta tukea ei löydy, niin onneksi edes vertaistukea.

Älkää halveksiko lesken ropoa. Vaikka tuo tuki silmissänne olisi yhtä pieni kuin lesken ropo, voi se saajalleen silti olla arvokas.

Ja paluutahan entiseen yhteisöönsä useimpien ei kannata harkita edes sosiaalisista syistä tai vanhempiensa takia.

Luopio on luopio vaikka sen voissa paistaisi. Ei luopiosta ikinä tule jäsentä "in good standing".

Niin se vain menee. Joku roti sitä lahkollakin pitää olla.