Velka ja velan maksu

Rauhaa veli! Aikoinaan eräs vanha advari veli sanoi kun häneltä kysyttiin jotain adventismista, vain yksin Jeesus vain yksin Jeesus. tämä lämmitti myös minun sydäntäni. Ja eikös E:G:W jossain maininnut että adventisteista vain pieni osa pelastuu.

Siunausta sinulle toivoo yks,advari veli.

Kaikkiin institutioihin liittyy yleensä jotakin hyvää ja jotakin kielteistä. Hyvin harvat asiat tämän pallon päällä olvat sataprosenttisesti hyviä tai sataprosenttisesti pahoja. Tämä pitänee paikkansa niin kirkkoihin, kouluihin, koteihin, isänmaahan jne. jne.

Elämälle nuori saa yleensä parhaat eväät, jos kaikista tai ainakin jostakin näistä tulee hyvää niin paljon, että se peittää sen pahan, jota myös väistämättä tulee.

Luulisin, että terve suhtautuminen tähän on sellainen, että me emme oikeastaan verottajaa ja asuntolainaa hoitavaa pankkia lukuunottamatta koskaan jää velkaa millekään insituutiolle. Ihmisille voimme jäädä jotakin velkaa. On ihan tervettä tuntea kiitollisuuden velkaa hyvälle isälle tai äidille, tai vaikkapa opettajalle, joka teki jotakin poikkeuksellista.

Voi hyvin olla, että monet, jotka ovat jättäneet kirkon, ovat vähän kitkeriä yhdestä jos toisestakin asiasta. Joillekin tilanne on niin paha, ettei missään ollut yhtään hyvää asiaa, kaikki oli mustaa pelkkää petosta ja vahingollista ilman pienintäkään päivänsädettä. Tilanne on kuitenkin parempi, jos edes jossakin näkee joskus olleen myös auttavaisia, ystävällistä, rakastavia ja täysjärkisiä ihmisiä. Kiitollisuuden velkaa voi siis tuntea niistä ihmisistä. Persoonattomalle instituutiolle sitä ei kannata tuhlata.

Tuomaksen kohdalla tilanne ainakin näin vähäisin tiedoin ja syrjästä katsottuna näyttää ihan hyvältä. Suhteet ovat kunnossa perheeseen ja ystäviin, myös niihin, jotka ovat vieläkin adventisteja. Käy palstalla uteliaisuudesta, ei siksi, että olisi jäänyt joku kauhea angsti, joka vaatisi joka päivä purkautumista tällä palstalla (ja ties mitä muualla).

Kyllähän täällä sellaisiakin näkyy. Jollakin kyse on Ellen White traumasta, toisilla maksetuista kolehdeista ja kymmenyksistä, jostakin opista, tieteestä tai ties mistä.

Voit siis olla aivan kiitollinen siitäkin, että kirkosta huolimatta säilyit täysissä järjissäsi. :)

Paavalihan antoi myös sellaisen hyvän neuvon, että älkää olko toisillenne muuta velkaa kuin rakkautta. Hyvin sanottu.

Kai

Ja mitä muka kirkko sinulle on velkaa? Ei mitään.

Mm huijaamalla minulta saamansa rahat. Anteeksipyynnön henkilööni kohdistuvien väärien tietojen levittämisestä. Vanhempani joutuivat vaikeaan välikäteen, kun eivät tieneet, mitkä noista huhuista olivat totta, mitkä mielikuvituksen tuotetta.

Luetteloa voisi jatkaakin pitkältikin, mutta yhden asian vielä mainitsen.

Pidän pahana, että kirkko kielsi pastoreitaan olemassa minuun yhteydessä. Yksi heistä on itse tämän kertonut, joten se ei ole minun keksintöni. Ja havaintoni vahvistavat asian todeksi.

Toki kirkko kai halusi varjella työntekijöittensä mielenrauhaa ja opillista puhtautta. Eli motiivi kai oli mitä jaloin sopivasta suunnasta tarkasteltuna.

Mutta osa noista pastoreista oli kavereitani Kallionimestä ja muista kokoontumispaikoista. Olisihan heidän kanssa voinut vaihtaa vaikka kuulumisia ja välttää oppikysymyksiin kajoamista.

Kuitenkin, vaikka ihmiset hylkäävät, onneksi Herra ei ole hyljännyt.

Luultavasti en taas vähään aikaan pistäydy näillä sivuilla. Ja sekin on mahdollista, että tämä olisi viimeinen kerta, joten en malta olla esittämättä joitakin yleisluontoisia havaintoja, jotka luultavasti eivät ole kenellekään teistä täysin vieraita.

Uskonnollisen yhteisön menestykselle tärkeä seikka on ns. momentum, joka on ihan eri asia kuin momentti (joka on laki- tai muun tekstin pykälän osa, alio; myös bujeteissa momentti esiintyy).

Momentum on sukua fysiikasta tuttuun jatkuvuuden laille ja voidaan ilmaista myös toteamuksella "mikään ei tuota niin paljon menestystä kuin menestys".

Eli hyvin menemisellä on taipumus jatkua, ei välttämättä maailman tappiin, mutta pitkään kuitenkin.

Samoin vastoinkäymiset voivat muuttua "talon tavaksi". Esimerkkejä löytyy runsaasti VT:sta, sen historiakirjoista.

Suomessa A-kirkolla on viime vuosina käsittääkseni mennyt huonosti. Toki yhdyskunnalla on ollut taipumuksena esittää sekä myötä- että vastoinkäymiset kummatkin merkeiksi Jumalan erityisestä suosiosta, joka lepää seurakunnan yllä.

Jostakinhan se lohtu on nyhdettävä.

Mutta kun seurakunnan alkiivijäsenten määrä vähenee, myös jäsenistön laadussa tapahtuu muutoksia.

Voisi luulla, että jäljelle jäävät vain ne kultahippuset, mutta niin asia ei useinkaan ole.

Pikemminkin on niin, että pinnalle ja paikallisseurakunnan johtoasemiin nousee luonnehäiriöisiä ja muuten vaan niksahtaneita tyyppejä, joiden agenda on heidän oma persoonansa.

Tähän seurakunnan tervejärkisillä jäsenillä on taipumus reagoida passivoitumalla ja harventamalla yhteisiin tilaisuuksiin osallistumistaan.

Voisin mainita osuvina esimerkkeinä joitakin paikkakuntiakin, mutta kun en halua joutua häirintäsoittojen ja solvauskirjeiden kohteeksi, jääkööt nuo paikkakunnat mainitsematta.

Mutta te tervejärkisemmät voisitte pohtia, onko esittämässäni mitään perää.