Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Huomenta...ei niinkään hyvää, jos omalta kantiltani katselen ja tunnen.

    Itsekkäästihän tämä on minulta mennyt, omasta olemisestanikin on riittänyt puuhaa ja vaivaa. Pois on jääneet kirjoitteluni, maailman- ja kotimaisen politiikan seurailu, vaput ja juhlat. Niin se on menoni typistynyt, hoitakoot niin kuin haluavat!

    Luulen kyllä, ettei poissa oloni ole suurta aukkoa heittänyt politiikkaan ja asioiden hoitoon, eikä seurauksista voine minua syyttää. Niin... se loisvirus kävikin kimppuuni yllättävän tomerasti. Luulin, että se on muutaman päivän köhä, vaan eipä niin mennyt. Siinäpä olen ollut taistelukentän alustana, vihulainen iskee aina vaan uudestaan ja puolustus järjestelmäni pistää ontuillen vastaan. Asiantuntijoiden arvailut olivat, että 2-3 viikkoa siinä tappeluksessa menee. Arvio voi olla oikeakin, kaksi viikkoa on mennyt. Saa nähdä.

    En nyt sentään petipotilaana ole läsinyt. Pientä rauhallista kävelyäkin olen päivittäin harrastanut. Jotain tekemisen nyhräämistäkin puolväkisin olen koettanut ylläpitää. Kattoon tuijottaminen tunnista toiseen ei ole kovin elähdyttävää.

    Olisin kyllä pysynyt jotain kirjoittamaankin, mutta en ole halunnut tuottaa tuotosta, joka on täysin sisäänpäin, omiin ongelmiini käpristynyt. Sitähän tämä on nytkin. Teki vain mieleni tehdä ilmoittautuminen Pirttiin. Varsinkin, kun tämä aamu ei ole nyt kovin takkuisen tuntuinen.

    Hyvää kevään jakoa teille, normaali tempuin kesä lähestyy!
  2. Hyvää päivää!
    Olen lukenut matkakertomuksenne Kyöpelin kummulle. Hyvähän se että hauskaa on ollut ja kommelluksiakin ihan kohtuullinen määrä. Kuitenkin kaikki ovat vaativasta luutalennoista ja hamettakin laskuvarjonaan käyttäneet ehjin nahoin selvinneet.

    Minulla ei ole tästä enempää kerrottavaa. Torsoksi matkani jäi, kuten jo eilen kerroin. Kyllä se vaan näyttää erikoisia kykyjä, lahjoja ja kokemustakin vaativan, että matka näinkin omaperäisillä välineillä onnistuu. En tiedä, että olenkohan ihan vakavasti sairas, kun en edes huomaa kadehtia onnistuneita lentojen suorittajia. Tai sitten olen tullut mieleltäni ikääni vanhemmaksi. Olen tyytyväinen siihen, mihin pystyin.

    Kylpyläreissullani tapasin vähän minua vanhemman kamraadin, joka oli korpitönössään elänyt ja erilaisilla metsähommilla tulonsa saanut täyteen eläkeikään. Nyt olivat sos- viraston henkilöt painostaneet siirtymään vanhusten taloon. Häneltä oli jalka nyrjähtänyt hommaillessaan ja sen takia tarvitsi lääkärin apua. Tietä ei hänen mökilleen ole, muutama kilometri pitää selvitä jalkapelissä. Niinpä kun ikää jo oli yli 80 v ja muitakin vaivoja, oli sanottu, että on paras muuttaa kylille.

    Muutaman kuukauden hän oli jo palvelutalossa asunut. Ei hän moittinut, mutta kovasti tuntui kaipailevan takasin, ainakin kesäksi. Hän oli nyt ekalla "ulkomaan matkalla" Haapsalussa. Yllytyshupsuksi nimitti lähtöään. Olihan heitä samasta talosta puolenkymmentä. Erikoista hänessä oli se, että murre oli säilynyt pilaantumattomana. Ja kyllä juttukin luisti. Kyllä hän oli samoilta murrealueilta kuin minäkin, ei kuitenkaan aivan vierestä. Minähii koitin viännätellä juttuu vanahaan maliin, vain eihään se ihan jetsulleen männynnä. Sen verran kuitenkin, että kaveri pääsi oikein vauhtiin, kun huomasi että on minullakin jotain "oikeeta immeisten puhheen tajuu."

    Aurinko on paistanut tyäysillä koko päivän. Ihan se kesäiseltä tuntui, kun paisteessa penkillä istua rojottelin. Jatkellaan toiste!
  3. Minusta hyvä aloitus ja pohdinta kirjoittamisen ongelmiin. Myös Ramoonan kerronta - mitenkään väheksymättä muitakaan.

    Vähän kirjoittaneelle on vaikea saada tekstinsä ja sujumaan. Niin minullekin, vaikka puhe pulputtaisi jotakuinkin sujuvasti. Niin se on usein muuten kirjoittamiskielen oppineellekin, jos työnään on elämänsä käyttänyt "virastokieltä".

    Fiktiivistä , "omasta päästä" kirjoittamista kehutaan. Voihan sellaistakin olla, epämääräisiä lauseen mittaisia möläytyksiä.
    Kaikki kirjallisuus kirjoittaminen tavalla tai toisella perustuu jo olemassa oleviin asioihin. Erot tulevat tavassa käyttää sitä. Fiktiivisesti kirjoittava muotoilee ja muovailee näkemyseronsa mukaisesti sanomaansa.
    Aina ja kaikessa tulee vanhaa tietoa ja kokemusta pohjaksi. Hyvässä ja pahassa.

    Dokumenttien hyväksi käyttö ei merkitse kuvitteellisen kirjoittamisen hylkäämistä. Dokumentaarista tietoa voidaan laajentaa käyttämällä muita lähteitä ja mielikuvitusta. Suora lainaushan on syytä mainita.

    Kaikki dokumentit, lehdet, kirjallisuus, kokemus ja haastattelut voivat olla samasta asiastakin erilaisia jopa vastakkaisia. Siinä on myös lainaajan vastuu, kontrolli, mikä hyväksyy ja mitä korjaa.

    Rakkaus ja kevätilmat hyväksytään usein hyviksi aiheiksi. Toisaalta yhteiskunnallisista tapahtumista kertomista saatetaan halveksia ja vähätellä. Juuri sitä, jossa elämme. Tunnen kyllä kyllästymistä "lintokotomaiseen", jatkuvaan kerrontaan, jossa ei näy eläminen yhteiskunnassa moninaisessa muodossa.

    Luetaanko näitä kirjoituksia? Luulen, että luetaan. He lukevat, jotka lukevat muutakin. Osa ei lue näitä eikä muutakaan. Heissä on kyllä silti varmoja "varmoja tietäjiä." Jokaisella tekstillä on varmaan vähintäin yksi lukija, joka on pätevämpi kuin kirjoittaja.(
    ainakin omasta mielestään)

    Liian tiukka kontrolli kirjoittamisista kyllä on nujertamassa halut edes yrittää kirjoitella. Jos ei näe jotain palstaa kovin elintärkeäksi itselleen, ei viitsi ryhtyä kamppailuun saada sanoa sanottavansa. Aina varpaillaan olo siitä, että onkohan tämä sallittua, sanonko näin väärin, ei ole kannustavaa. Kontrolli on ollut ja on tarpeen, mutta rajansa kaikella.