r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Jopa on muorilla ollut varmistusjoukot matkasta huolehtimassa. Lennollakin - etten sanoisi - ihan vertaistaan seuraa. Tuo vajaan - 5. pakkasen hirvittely melkeinpä huvitti. Eiköhän sitä herkkua vielä järjestyne.

    Tänään tuuletin itseäni "karvahattukerhossa." Täysi miehitys oli paikalla ja jopa tavallista virkeämpinä suustaan. Hyvä kun joukossa edes puoleni pidin. Ihanpa siinä piristyin ja samaa huomasin muistakin. Kyllähän siinä pari ryypyäkin hulahti. Ihan totta - ei enempää. Kyllä sillä istuinpaikan vuokra tuli hoidettua.

    M-K esitti hepan hankkimista ja siirtymistä jopa ratsuväkeen. Nythän autoalan lakko päättyi. Onko tuo enää ajankohtaistakaan. Ratsastamaan en kyllä lähdekään, en pysynyt hevosen selässä nuorempanakaan.
    Sota- ajan jälkeen meille hankittiin vanha sodassakin käynyt heppa. Halvallahan se piti saada. Ihan hyvä, rauhallinen työhevonen. Niinpä päätin kokeilla ratsastamista, salaa tietenkin. Talutin kopukan riukuaidan viereen ja siitä ponnistin selkään. Ihan hyvin meni niin kauan kun annoin kävellä. Halusin kuitenkin vauhtia lisää ja heppa kyllästyi määräilyyni. Teki muutaman sellaisen hypyn, johon ei olisi uskonut sen pystyvän. Tietysti mätkähdin alas ja myös koski. Siihen se heppa jäi viereen ruohoa järsimään niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Sen jälkeen en ole ratsastustaitojani koetellut. Että silleen.

    Ja tietysti ilmoistakin vielä. Pikkupakkasta, juuri noita muorin kauhistelemia lukemia. Kummasti sekin kuivatti katuja ja jalkakäytäviä. Kun yöllä oli ripannut vähän luntakin, siitä oli tullut karhennus. Ei ollut edes liukasta.
    Nähdään kirjainjonoina kun sopiva hetki tulee.
  2. Vesivirta kadut täyttää
    hyvältähän se silti näyttää
    ensi merkki - kevät koittaa
    paljon vielä täytyy voittaa
    ...
    Takatalvet taidan muistaa
    kauan saattaa sukset luistaa
    Keväällä hanget kestävät -
    päivät sulaa, yön jäätyvät
    Tuiskut saattaa vielä heittää
    lumikerros vanhan peittää
    ...
    Suoraan matkaan, mitäs väistyy
    sohjo pärskyy, vesi läiskyy
    kumikengät kunnon kalut
    eipä tyssää matkahalut
    ...
    Huomiseksi liukas keli
    sellaistahan ennusteli
  3. Eipä ole muori vielä ilmoittautunut. Meneehän siinä matkarapulasta toipumiseenkin aikansa.

    En minäkään tunne nyt lakkoon mahdollisesti joutuvien työehtoja. Sympatiani ovat kyllä työntekijöiden puolella. Huonoa taloustilannetta käytetään aina selityksenä työntekijöiden aseman heikentämiseksi. Sen verran muistan sentään työelämää. Kun jäin eläkkeelle, sanoin silloin että
    "sekaannu" työssä olevien asioihin "asiantuntijana." Mielestäni on selvää, että työolosuhteet ja myös siihen liittyvä lainsäädäntö muuttuu aikojen kuluessa. Joskus tunsin suppealta alaltani tätä viidakkoa, mutta jotain vain on jätettävä taakse.

    Samoin on käynyt "kieliopintojeni." Enhän ole koskaan osannut mitään vierasta kieltä. Joskus harrastin itseopiskelua ja iltakoulunakin tuli pieniä alkeita. Kehittelin niistä "käyttökieltä." Sen verran, että Berlitzin matkailijoille tarkoitettu sisältö oli hallinnassa. Eipä paljon muuta. Sillä kummasti pärjäsi välttämättömissä asioissa. Sen havainnon olen tehnyt, että sekin vähä on paljon unohtunut, koska käyttötarpeeni on hyvin vähäistä. Ajatuksen tasolle on jäänyt iltakursseille menot.

    Hintriika* sentään jaksaa vielä. Eihän hän ole kehunut, on vain kertonut harrastuksestaan. Vieläpä vaatimattomasti. Minäkin luulen, että homma on "hanskassa" paljon pitemälle. Sen ymmärrän, että kieliharrastuksesta on vielä enemmän muuta hyötyä kuin kielen oppiminen. Siihen pätee sanonta: käyttämätön rauta ruostuu.

    Jokos kerroin ilmoista? No, samaa kuin ennenkin, lämpö nollassa, täysin pilvistä ja lumiräntää heikosti tiputtelee,
  4. Kyllähän lakeja ja säädöksiä tarvitaan ja myös kaikenmuotoinen kulttuurikin kuuluu ihmiskunnan hyvinvoitiin. Mutta uskonnon ja maallisen vallan kietoutumisesta toisiinsa on pahimmillaan vain huonoja esimerkkejä. Siitä kietoutumisesta on pyritty eroon. Jopa muslimimaissakin. Kannatan valtion ja kirkon erottamista toisistaan.
  5. Vastasin esille otettuun kysymykseen. Yleensä en käy jantteluun tiukkojen uskovaisten kanssa, koska koen sen tarpeettomaksi ja hyödyttömäksi. Tulkoon kukin uskollaan autuaaksi.
  6. Ruuneperi onkii tai kopeloi ateisteja mukaan. Minkä tyhjän päällä tässä istutaan? Ja minkähän suuremman tarpeellisuuden tässä uskonnottomana kokee?
    Jos luonnon raiskaamisesta, liiallisesta kuluttamisesta tai muista toimista kyse, ei kai sitä voi pistää ateistien piikkiin. Kyllä siinä kaikenlaiset uskovaiset ja näennäisuskovaiset ovat luonnon tuhoamisessa mukana. Vieläpä suurelta osin.
    En myöskään syytä erilaisia jumalia tapahtumista, koska tyhjää on turha syyttää. Tietysti jumalille rakennettujen kalliiden temppeleiden tuottamisessa on uhrattu valtavasti varoja ja ihmishenkiä. Kaikki tuottamatonta touhua noin väljästi sanottuna. Ajatelkaapa vahaan aikaan rakennettuja temppeleitä. Silloin kun kaikki tehtiin ihmisvoimin, silloin kun välttämättömän ruuan hankintakin vaati paljon työtä ja antoi silti vain rajoitetun elämisen mahdollisuuden. Saatan ihaillakin valtavien kirkkojen tekijöiden ammattitaitoja ja käsitöitä, mutta aina tulee mieleen turhan työn uhraukset.
    Tietysti luonto reagoi käyttäjiinsä, tavallaan puolustautuu. Ei siihen mitään yliluonnollista tarvita.
  7. Koko päivän on hiljakseen tihuutellut räntää tässä vähän nollan yläpuolella olevassa kelissä. Ei kuitenkaan mikään huono kävelykeli.

    Minulla on melko vanha kännykkä, pelaa ihan hyvin. Ongelma on, ettei ole myynnissä akkua. Se kai kuuluu tuotesuunnitteluun, sillä pakotetaan uusimaan koko vehje. Tarvitsen kyllä hyvin vähän tätä puhelinta. Enhän kanna kännykkää mukana, ellei ole tiedossani oleva yhteydenotto. Vielä sillä vehjeellä vuoden roikkuu, onhan tallessani vielä jo poistetut akut. Lankapuhelinta olen pitänyt edelleen käytössä.

    En ole saanut myöskään aiheettomia laskuja. Puhelimitse en tilaa mitään.
    Ensimmäisen lauseen yritän olla kohtelias ja esitän kantani. Jos pulina jatkuu, kohteliaisuus loppuu osaltani ja ilman jaarituksia pistän puhelimen kiinni.
  8. Huomenna alkaa kevät. Sen kunniaksi on jo käynyt lämpimän puolella. Vettä ja kuraa on kaduilla. Aamulla saa jo vaihtaa kesärenkaat kulkupeleihin. Eri asia on, onko se järkevää. Nyt tulee räntää, se kai on "lumen surmaa."

    Laiskasti olen kisoja seuraillut, vain tulokset. Jotenkin selostajien karjuminen ja huutaminen minusta tuntuu liioittelulta. No, onhan pronssimitalitkin päässeet kunniaan. Ennen sanottiin, että vain voittajat muistetaan ja kyllä kai se pitää edelleenkin paikkansa vähemmällä innolla seuraajien kohdalla.

    Kalevalan päiväkin meinasi karata huomaamattani. Sitten kävelyreissullani näin muutamia lippuja tangoissa. Siitä arvailin ja tarkistin. Eipä tuosta ohjelmani muuttunut. Hetken ajattelin, että yrittäisinkö väsätä jotain Kalevalan runomitalla. Ei lähtenyt käyntiin, laiskuus voitti.

    Kaipa se pitää alkua vilkaista 50 km hiihdosta. Jääkiekon finaalin tuloshan on jo selvä - parempi voittaa. Minusta tuntuu samantekevältä kumpi se on.

    Hyvää jatkoa teille!
  9. Ihan hyvinhän Maalaismiehellä pyyhkii! Se on hyvä. Kummasti ne ikäerot häipyy jo tässä vaiheessa. Puolenkymmentä vuotta ei vaikuta mitään, se jää vain matematiikaksi. Tämän olen huomannut karvahattukerhossamme, jossa ikähaitari on 60 - 84 . Tämä ei olisi käynyt päinsä 50 vuotta sitten. Koetappas vaan osallistua, Maalaismies. Viis näistä vuosista! No...nyt liioittelin. Enpä tiedä kauanko jaksan täällä puuhastella... väliin joskus tympii, noin yleisesti. Tämä Pirtti on sellainen "levähdyspaikka."

    Samaan pätkään kiitän suomalaista lätkäjoukkuetta. Olenhan sanonut, että en aio kisojen takia yöuniani häiritä. Eilen kuitenkin ajattelin katsella Suomi - USA ottelun. Tulos tuli selväksi kymmenessä minuutissa. Näin eivät nukkumisaikani häiriintyneet.

    Eiköhän tuo lumilinna järjestyne noihin hiihtoputkiin. Pikkaisen vain laajentaa jossain kohtaa. Näkyy se putkivillitys vielä jatkuvan. Jotenkin...olen vanhanaikainen. Espoon kaupuginhallitus harkitsee 2,5 miljoonan lainaa 10 miljoonan hiihtoputkihankkeelle. Joo...niin menee ajatuksissani sekaisin lama-ajat, energian säästökampanjat ja asioiden tärkeysjärjestykset. Jospa sinne tulee sekin lumilinna kilpailijaksi turhuuden markkinoille.

    Näistä huolimatta; hyvää jatkoa. Täällä on eka kerran lämpimän puolella. Vaatteita säästyy, vaikka ulos lähtee.
  10. Onhan niitä yritteliäitä ihmisiä, jotka juoksevat eri lääkäreillä ja ovat oppineet tuntemaan vaivoja niin paljon, että preseptejä tulee. Niitä sitten mättävät urakalla poskeensa ja vieläpä kehaisten. Johan on ihme, ettei sairastu. Ja vielä kaikki luontaistuotekaupan "aivan valttämättömät" rouheet päälle. Tottakai, koska on niin hyviä todistajia tehoista esittelemässä. Olen muutaman sellaisen uhrin tuntenut. En ole malttanut olla sanomatta, että painu nyt vikkelään vain yhden lääkärin puheille ja kerää joka ainoa presepti mukaan. No, eihän ne asiat minulle kuuluisi, mutta ainakin yhdessä tapauksessa neuvoani noudatettiin ja tulos oli radikaali. Lääkitys tippui murto-osaan.

    Kun olin kuntoutuksessa, käytin asiantuntijoita perusteellisesti hyväkseni ja tivasin ohjeita niin, että kaikki tarpeeton karsitaan.
    Sekä lääkäri että ravintoterapeutti saivat tiivistettyä sanomansa, joka tietysti on monellekin tuttu.

    Jos ei ole erityistä, tutkittua syytä, vitamiini- ja muita sen sortin pillereitä ei tarvitse, kun syö monipuolista ruokaa. Lääkärin pitää tietää kaikki entinen lääkitys. Jos itsestään pitää, salata ei saa mitään.

    Jos ei ole erityistä syytä, on aivan sama, milloin ja mihin aikaan ruokansa mättää suuhunsa, kunhan pitää kurissa vuorokauden aikana syömänsä.
    Ei läski ja voi ole pahaa - se riippuu vain määrästä. Helpompaa on tietysti jos valikoi kevyempiä sapuskoja ja jättää pullan ja kaakun mussutuksen vähemmälle.
    Näitä, ehkä tinkaamalla saamiani ohjeita, olen noudattanut ja ihan hyvällä menestyksellä.

    Lääkärikin teki kuntoutuksen aikana hyvän palveluksen. Ryvin aika paljon uima-altaalla ja kinttuihin tuli pieniä näppylöitä. Lakuri totesi, että se johtuu kloorista. Uintia ei tarvitse lopettaa. Kehotti ottamaan ruokapöydästä suolatonta margariinia ja voitelemaan sillä. Sanoi että onhan niitä rasvoja, mutta ne ovat turhan kalliita. Margariini hoitaa hyvin saman asian. Ja niin muuten teki, ihan täydellisesti.

    Taisin päästä sellaiseen lentoon, että kirjaimet loppuu. Hei vaan!
  11. Olipa Puskaleimalla eläväinen kertomus vierailuista. Voin ihan hyvin kuvitella tilanteet. En vain osaa noin hyvin kertoa.
    Olihan niitä sen tapaisia nuorempana, silloin kun vielä kaupunkieloon sopeutumiseni oli kesken. Oli tuttuja "elintasopakolaisia" joita kävi "vanhasta muistista" kyläilemässä ja niin myös minäkin. Huvittihan nuo maton reunojen rihmojen oikaisijat ja uuden elintasonsa esittelijät. No se seurapiiri on lähes kokonaan kadonnut. Joskus muutaman kanssa puhelimessa jutustellaan.

    Nykyiseen tilanteeseen olen tyytyväinen. En mene pyytämättä kyläilemään, enkä kovin usein pyynnön jälkeenkään. En myöskään esitä kutsuja. Ei tämä mörskäni niin "sikolätti" ole, että sitä häpeilisin. Kanssakäymiseni tapahtuu ulkona, vaikkapa marketin aulassa, jossa pappoja istuu, kuka alakuloisena, kuka huulta heittäen. Sitten on se säännöllinen "karvahattukerho", kerran viikossa, jossa tärkeimmät asiat puidaan. Tai kerrataan vanhaa. No muutama sukainen saattaa pistäytyä.
    Siinäpä se "sosiaalinen" yhteydenpitoni. Enkä kaipaa muutosta.

    Pakkanen on mennyt polvilleen, vain - 7 ja aivan kirkas ilma. Aurinko paistaa. Ehkäpä tänään otan irti enemmän ulkoilusta. Vaikkapa niitä vahinkoja takaisin.
  12. Saimi esitti vierailukilpailuja. Joudun ilmoittamaan, että en voi osallistua, koska en ole harjoitellut. Neljä vuosikymmentä olen tässäkin talossa majaillut ja vain kahdessä paikassa sisään astunut. Nekin kutsuttuna. Myös vastavierailut ovat samaa tasoa. Näin on vaikka "naapureita" monia kymmeniä saman katon alla. Enkä edes koe tilannetta kummallisena tai huonona. Kyllä pihalla jutellaan ja tervehditään kaikkia "vanhoja." Heitä on kyllä reilu enemmistö, vaikka muuttoliikettäkin on ollut. Niin...olihan minulla yksi tuttu, jossa kävin usein, mutta siinä tapahtui vanhalle vanhanaikainen. Niin, Saimin kirjoituksista; sujuvaa, soljuvaa, hyvää ja persoonallista tekstiä. Mielestäni.

    Ennen mailla oli vierailujen suhteen erilaiset, välittömämmät tavat. Niistähän olen jo ehtinyt vieraantua. Kesäkokemusteni perusteella; on he tavat muuttuneet ihan haja-asutusalueillakin. Kerran soutelin venepelissä mökiltäni autotien varteen, olihan sitä matkaa asumatonta reittiä puolenkymmentä kilsaa. Niinpä ajattelin pitää taukoa ja parkkeerasin rantaan. Näkyvillä ei ollut veneitä, ei majaa, eikä edes telttaa. Annappas olla, sielä puiden välistä livahti esiin hurja ja vihainen naisihminen. Sain tietää selkokiellä, että ranta on yksityinen ja omistaja seisoo kummulla ja jos en häivy äkkiä, niin ei hyvä seuraa. Ei siinä olisi puheenvuoroa saanut, joten kiltisti peräännyin. Hitostako voin tietää, että autiomaassa on ehdoton rantatumiskielto. Sen kyllä tiedän, että jokamiehen oikeuksillani olisin saanut siinä levähtää, mutta joskus on parempi väistää.

    Siitä sain potkua ja kyselin kylillä, että onko näitä "rantavahteja" kaikille saloille leiriytynyt enemmänkin. Vanhahkotkin miehet kertoivat, että on ne tyylit muuttuneet. Ei kyläillä kuten ennen, eikä kenenkään rantaan soudella, ellei ole hyvin tuttu. Syy on kuulemma kaupungeista tulleissa mökkiläisissä ja nuoremmassa sukupolvessa. Vanhemmat perusasukkaat elelevät heidän mukaansa kuten ennenkin. Enpä tätä siksi kirjoita, että olisi ollut suuria harmeja, esimerkkini taitaa olla ainoa. Tiedänpähän sitäkin rantaa kiertää.

    Täällä on "ilmoja riittänyt" ja lunta tullut lähes koko päivän. Ja jatkuu. Ihan kohtuullinen keli oli kuitenkin lenkkiä taapertaa.
  13. Katleijan mainitsemien lisäksi metsät pitkittävät lumien sulamista ja puusto myös haihduttaa. Tämä näkyy konkreettisestikin alueilla, missä on tehty laajoja avohakkauksia. Siinäkin mielessä täysi sadonkorjuu metsistä on vahingollista. Nyhän on alettu jo hyväksymään kevyempiä keinoja puun korjuuseen. Myös vähäisessä määrin on suo-ojituksia tukittu soiden entistämiseksi ja virheiden korjaamiseksi.
  14. Kyllä viime yönä ja aamulla tuuli rutuutti niin, että meteli kuului sisällekin. Lienee ollut myrskyn lukemissa. Ja lumi lensi vikkelästi, olihan se kuivaa, -20. Aikamoisia kinoksia oli kasaillut ja toisaalta jäisillä teillä oli ihan kaljujakin paikkoja. Kävin tutustumassa maisemiin kun tuuli hieman rauhoittui. Pakko myöntää, että lenkkeilyn ilo oli silti enempi kärsimystä. Onhan sekin vaihtelua ja se, että mennä nuijii kun on tavaksi tullut. Kyllä siihen kotkautuu kun kokemusta hankkii.

    Minulla oli ja on herkässä iskiaksen tapainen vaiva. Tapaturmasta johtuen selkänikama lohkesi ja palat eivät ihan jetsulleen rustottuneet kohdalleen. Selkääni on riittävästi tutkittu, kuntouksessakin olin. Tulihan se jotenkin kuntoon, mutta vuosikaudet tuntui kuin nivelessä olisi karkeata hiekkapaperia ja useamman kerran teki täysin topin. Vaikka en usko "ennusmerkkeihin", sen totesin että kun ilmat rajusti muuttuivat, selkäni "huomasi" sen. Syksyt olivat pahimpia.

    Kun viimeinen perusteellinen tutkimus tehtiin, olisin saanut valita leikkauksen, mutta lievästi suositeltiin yrittää jatkamaan entiseen tapaan. Niin tein ja kirjoittivat eläkepaperit, jäihän siitä muutamia vuosia työura lyhemmäksi. Sain evääksi perusteelliset ohjeet; kun runko on romuna, on yritettävä pitää selkälihakset kunnossa ja tukemassa rakennelmaa. Sitä ohjelmaa olen noudattanut ja päässyt selkäni kanssa hyvään tulokseen. Kyllä se vaiva joskus tuntuu ja muistuttaa, mutta ei ole vuosiin vuodepotilaaksi pistänyt. Pieni varominen on riittänyt. Nytkin ei selkäni tekemisiäni rajoita.

    Silloin pahimmillaan söin runsaasti särkylääkkeitä, erikoisvahvoja preseptimyrkkyjä. Hätkähdyttäviä haittavaikutuksia tuli. Olin eräänlainen "unissakävelijä", muistaminen heikkeni, käsityskyky hidastui. Kun luin kirjaa ja sivu kääntyi, en löytänyt lukemaani, en muistanut mitään. Kyllä siinä vuosi meni palautusta prepatessa. En ole enää vuosiin särkylääkkeitä popsinut. Jos joskus pieniä vaivoja tulee, niin mieluummin kuuntelen. Eikähän särkylääke suoraan paranna. Korkeintaan "odottamista" helpottaa.

    Johan tuli jorinaa. Nyt muihin puuhiini.
  15. Ei pakkasta ole kuin runsaat -20, mutta tuuli riepoo mittarina käyttämiäni retvakoita koivuja. Katselen vielä sitä lasin lämpimämmältä puolen, päiväjärjestys on sekoittunut. No, aurinko paistaa ja tankkauksen jälkeen on sekaan lähdettävä. Onneksi on ollut sisätöitä. Ei ole tarvinnut pelkästään peukaloita pyöritellen ilmoja vahtia.

    Kisoja kyllä katselen "vanhentuneista" tiedoista. Taitaapi vanhoissa perinteisissä lajeissa olla suomalaisten mitalit suuren kiven takana. Ei sekään kyllä suuria tunnekuohujani aiheuta. Enemmänkin vain toteamista. Jotenkin tulee otettua kisat enempi leikin kannalta. Enkä täysin ymmärrä sanontaa:"me saimme tai emme saaneet mitalia." Eiköhän se liene urheilijan ja huoltojoukkojen piikissä. Jos rahaa alkaa urheilijalle rutkasti tulemaan, hän pistää tulonsa "veroparatiisiin" melkein poikkeuksetta. Jos jalkapalloseura tekee konkan, palkkaturva maksaa.

    Toivon silti kohtuullista, nerojensa mukaista menestymistä joukkueelle.
  16. Enpä tuossa "resitenttikisassa" pärjää. Ellei nyt sitä noteerata, että minähän Tarja Halosen virkaan nimitin.)) Tosin vain niillä kuuluisilla muurahaisen valtuuksilla ja sillä asiapainolla.

    Tuulta viuhotti tänään aikatavalla. Kun oli pohjana pakkasta, lenkki alkoi tuntua kärsimykseltä. Suurin syy oli, että tuijotin vain mittaria. Olisihan sitä vielä löytynyt jotakin riepua päälle viritettäväksi. Joskushan se on opeteltava ilmoja sietämään. Eihän sitä tiedä, mitä jatkossa tulee.
    Hyvää jatkoa...halaamista en esitä, koska "syyllistyn" siihen harvoin.
  17. Luulen olevani jossain määrin tosikko. Siihen kai on kasvattanut "elämänkorkeakoulu." En nyt kuitenkaan edes toivo, että se täytyisi ottaa "huomioon." Riittää se, mikä olen ja tuskinpa kasvatus enää tässä vaiheessa ja täällä paljon auttaa. Saatan toki muuttaa mielipidettänikin, jos tulen vakuuttuneeksi että olen väärässä.

    Huumoriakin pidän hyvänä ja piristävänä. Sitä ainakin pyrin ymmärtämään, mutta en "joka lajia." En rääväsuisia herjoja, alapään sinänsä vanhoilla höysteillä täytettynä. Ei ole kyse siitä, ettenkö tyyliä tuntisi ennen näitä kirjoituksia. Ei ne ole minulle uusia, eivät siten järkytä. En vain pidä niistä örvellyksistä, en juurikaan vastaa näihin.
    Sellaisten herjojen heitto, joissa käytetään aseena jonkun itsestä riippumattomia poikkeamia, suorastaan väliin raivostuttaa...no ei sentään. Mutta vältän tällaisten törkyjen heittäjiä, jos vain tunnistan "teatterista." Siispä osa "tosikkomaisuuttani."

    Tämän pitemmälle en ole halukas arvioimaan kirjoittajia miellyttäviin ja vähemmän miellyttäviin. Muistuttaahan tämä jossain määrin "oikeata elämääkin." Kirjoittelussa ei kyllä tule kopiota sellaisesta, jossa tavataan kasvokkain. Täällä heitellään kärjekkäämin, "ammutaan puskasta selkään" tai toisaalta ollaan varovaisempiampia. Kirjoitettuna sanat säilyvät, niitä on vaikeampi korjata, niihin ei saa sellaista välitöntä vuorovaikutusta kuin naamakkain. Vielä vähemmän, jos kirjoittelee harvakseen, kuten teen.
  18. M-K: onnen toiveille jatkona; "ja ynnämuille", sikäli kun sieltä pussinpohjalta sattuu jäämään. On kuitenkin täälle päivälle jäänyt; aurinko on helottanut tuntikausia, lumikasat ovat saaneet jo yöllä uuden, hohtavan valkoisen peitteen. Koirien kuset ja myös kakasijalkaisten olivat peittyneet. Mikäpä oli kävellessä tyynessä, vajaan - 10 C ilmanalassa. Tämän vielä muistaa, kunhan ensi kesänä hikoilee + 30 lämmössä, auringossa vielä paljon enemmän. Päivästä päivään, eikä kuumuutta karkuun pääse yölläkään.

    Muistan entisen työkampraattini - minua vanhemman - joka muutti vanhoille kotisijoilleen täältä "ruuhkasuomesta." Hän teki ekana tuvan lattian alle kunnon, väljän kellarin. Sen hän kalusti köykäisesti ja vietti siellä "evakkona" tulisia kesäpäiviä. Monena kesänä kävin lomani aikaan hänen luonaan ja tietysti myös kylmäkellarissa. No...ne ajat ovat ohi.
    Ilma on jälleen alkanut viilentyä.
  19. Kyllähän "kultturikoti" piti olla, jotta on"sivistyneen" kirjoissa. Myytiinhän yhteen aikaan pelkkiä hienoja, kultakoristeisia kirjojen kansia. Niistä sai ladottua näyttävän kirjahyllyn. Mikäpäs siinä, jos ei ole lukuhaluja, mitäs niillä turhilla kirjoitetuilla sivuilla tekee.

    Ennen oli välttämätön tarve pukeutua hienosti pukuun ja "draka" kaulaan, sekä kantaa berberiä käsivarrellaan helteelläkin. Pitihän näyttää, että "ei tässä runttaväkeä olla." Sen pilasivat rikkaat uudet tulokkaat. He halusivat taas erottua ja rupesivat käyttämään risaisia farkkuja ja haalareita. He näyttivät, että heillä oli "varaa", koska hienoon pukeutumiseen tuppaantui turhaa tunkua.

    Nyt on tyylikästä hakkua tuulipukukansaa. Vielä tuppaavat muka marketteihin niissä kuteissa. Sellainen meno kuulemma pilaa koko kansakunnan maineen. Tunnustan, että maineen pilaajiin kuulun minäkin. Eikä edes sivujen kanssa hankituissa kirjoissani kultakoristeet täsmää. Sekasotkua koko hylly ja vielä holtittomia pinoja lisäksi.

    Ilmat suosi tänäänkin. Pientä lumisadetta ja kohtuullista pakkasta.
  20. Kyllä viha voi olla jopa hyvä ja tarpeellinen rakennuspuu. Tai sitten en ymmärrä kielenkäyttöä samalla tavalla.

    Voin sanoa, että nuorena olin vihainen selvästi esiintyviin epäoikeudenmukaisuuksiin. En yksin siitä, miten minua kohdeltiin, vaan miten sorrettiin puolustuskyvyttömiä. Tätä esiintyi mm. työelämässä. Eikä lait ja työehtosopimukset olleet turvaamassa niinkään paljon kuin nykyisin.

    Vihasta jalostuu ihan hyödyllinen kannustin oppivuosien jälkeen. Ensin on opittava, että vihaisena on turha neuvotella, sitä voi sanoa "rähjäämiseksi." Toiseksi, on opittava erottamaan henkilö ja asia. Asia on siinä tärkein, henkilö voi olla välikappele, ehkä yksisilmäinen "typeryskin." Näillä eväillä asioita selvitetään ja yleensä hän, joka "polttaa päreensä", on jo tappiolla.

    Minusta on ihan tervettä, että tuntee väliin vihaakin jos joku asia tai tms. antaa riittävästi aihetta. Se on sitten toinen asia, miten jatkossa etenee. Itsensä hillitseminen ei merkitse asian luovuttamista tai perääntymistä.
    21. 187 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt