Kun lumet sulaa

Muisti, että joskus olen tuosta metsänhoidosta jotain kirjoittanut. Löysinkin arkistosta, se oli maaliskuussa 2006. Ei kai haittaa jos sen nyt kopioin, eihän kukaan sitä muista.

40-50 lukujen vaihteessa keskikoulussa annettiin ainakin meidän koulussa perustietoa metsän hoidosta. Kerrottiin erilaisista metsätyypeistä ja kuinka niissä harvennushakkuut tehtiin huomioiden eri-ikäiset puut ja puulajit.

Kotitehtävinä oli tehdä puiden leimaukset. Avohakkuutakin esiteltiin, mutta hakkualueet olivat pieniä. Siemenpuut olivat tärkeitä. Niistä lähtivät uudet taimet kasvuun ja puun perimä oli sopiva sille paikalle, missä emäpuukin oli kasvanut.

Kun sitten aikuisena ajettiin itärajaa seuraten Lappiin, silmiemme eteen avutuivat puista paljaiksi hakatut vaarat. Alueet olivat laajoja. Jokin sisällä sanoi, että ei tämä voi olla oikein.

Taustalla oli tietysti raha. Parturoimalla metsä koneilla, korjuu oli nopeaa ja halvempaa. Puun taimien kasvattajille hyvät apajat. Kuitenkaan tulos ei ollut hyvä. Taimikot olivat tukehtua vatukkoihin ja vesakkoihin. Ei ollut luonnossa liikkujalla asiaa näin käsiteltyihin metsiin. Mahdotonta oli edes kävellä, kun heinikossa oli sikin sokin oksia ja ohuita runkoja.

Siihen menoon koettivat jotkut huutavan äänenä erämaassa varoituksen sanojaan heittää, mutta tulivat tyrmätyiksi. Taisi joku saada erikoisluvalla hoitaa metsänsä vanhaan hyvään tapaan. Täällä etelässäkin 60-luvulla raiskattu metsä, jossa kävimme marjastamassa ei ole vieläkään toipunut käsittelystään.

Mutta nykyään jo on myönnetty edellä kerrotut virheet onneksi ja ainakin yritetään ottaa luontoarvojakin huomioon.

Katleija-yksi kirjoitti:

Muisti, että joskus olen tuosta metsänhoidosta jotain kirjoittanut. Löysinkin arkistosta, se oli maaliskuussa 2006. Ei kai haittaa jos sen nyt kopioin, eihän kukaan sitä muista.

40-50 lukujen vaihteessa keskikoulussa annettiin ainakin meidän koulussa perustietoa metsän hoidosta. Kerrottiin erilaisista metsätyypeistä ja kuinka niissä harvennushakkuut tehtiin huomioiden eri-ikäiset puut ja puulajit.

Kotitehtävinä oli tehdä puiden leimaukset. Avohakkuutakin esiteltiin, mutta hakkualueet olivat pieniä. Siemenpuut olivat tärkeitä. Niistä lähtivät uudet taimet kasvuun ja puun perimä oli sopiva sille paikalle, missä emäpuukin oli kasvanut.

Kun sitten aikuisena ajettiin itärajaa seuraten Lappiin, silmiemme eteen avutuivat puista paljaiksi hakatut vaarat. Alueet olivat laajoja. Jokin sisällä sanoi, että ei tämä voi olla oikein.

Taustalla oli tietysti raha. Parturoimalla metsä koneilla, korjuu oli nopeaa ja halvempaa. Puun taimien kasvattajille hyvät apajat. Kuitenkaan tulos ei ollut hyvä. Taimikot olivat tukehtua vatukkoihin ja vesakkoihin. Ei ollut luonnossa liikkujalla asiaa näin käsiteltyihin metsiin. Mahdotonta oli edes kävellä, kun heinikossa oli sikin sokin oksia ja ohuita runkoja.

Siihen menoon koettivat jotkut huutavan äänenä erämaassa varoituksen sanojaan heittää, mutta tulivat tyrmätyiksi. Taisi joku saada erikoisluvalla hoitaa metsänsä vanhaan hyvään tapaan. Täällä etelässäkin 60-luvulla raiskattu metsä, jossa kävimme marjastamassa ei ole vieläkään toipunut käsittelystään.

Mutta nykyään jo on myönnetty edellä kerrotut virheet onneksi ja ainakin yritetään ottaa luontoarvojakin huomioon.

Lue lisää

Se parturointi on kamalaa, ainakin vielä 80 luvun alussa kaadettiin kaikki ja sitten sillä isolla koneella ajettiin syviä uria maahan, mitähän silläkin haettiin.
Näitä avohakkuita on täällä etelässäkin, viime kesänä piti mennä vadelmia poimimaan sellaiselta jo pari vuotta sitten parturoituun rinteeseen, vesakko oli muhkeaa ja putosin metriseen monttuun, onneksi ei siellä rinteessä ollut vesipatoja mutta olin mudassa ja savessa.
Mikä merkillinen hinku se lienee että kaikki puut pitää kaataa ja sitten oksapinojakin on Kyöpelivuoren kokoisia tien varsilla, odottamassa kuljetusta lämpökeskuksiin.
Silloin kauan sitten otettiin vain määrätynkokoiset ja loput sai jäädä kasvamaan, puuta oli koko ajan metsissä, ja linnuilla edes laulupuut, nyt niiden on lähdettävä evakkoon noilta hakkuualueilta.
Kyllä edelleenkin kaadetaan ainakin eteläisellä Uudellamaalla .

Reilukin lumipeite joinakin poutaisina keväinä voi huveta luontaisella haihduttamisella. Niettä päivällä tuuli ja aurinko vähentää lumipeitettä. Yöpakkanen lisää tätä ilmiötä; vaikka ei uskois.

Pienetkin vesisateet nostaisivat tämän lumitalven tulvaherkkyyttä mm. jokisuistojen alueilla. Pohjoisen joet vapautuvat paksuista jäämassoistaan ehkä kovallakin ryminällä tänä keväänä.

eikä tekniikka voi pelata kaikissa olosuhteissa. Mutta vielä paisin tuohon vaarojen hakkuuseen, kyllä luonnottomalta näytti Kuusamossakin paljaat pienten vaarojen rinteet, pari siemenpuuta muka siementämässä! Oi voi, jonkun idea tuokin, tajuamatta ettei luonto ihan noin toimi. Hyvä kun on herätty se tajuamaan.
Lumen tuloon ja sateisiin niinkuin Madeiralla saadaan oppia tottumaan, se kun kuuluu niihin ilmastomuutoksiin, joille emme voi mitään.

Onneksi Suomessa olemme meidän ikäpolvi jo tottuneetkin, toista se on Euroopassa, missä kuolee ihmisiä, kun ei ole lämpimiä asuntoja tällaisen varalle. Luoja varjelkoon ettei tule kuumaa kesää, muistakaa märkä pyyhe ympärillä pitää pitkään viileänä.----Ihan noin varoiksi:D

pohjavesikin varmaan. Saa nähdä milloin kevätkynnöt pääsevät vauhtiin, maa ei ainakaan ole liian kuiva, mikä monena vuotena on ollut kiireen aiheuttaja. On meillä vielä sentään kotimaisia viljankin tuottajia:D