r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Juu...kyllä siinä on oma, miellyttävä makunsa. Varsinkin kun ehdin aivan alkutuotannossa pikkaisen olla mukanakin. Meinaan riihihommissa, ahoksella.
    Vaikka olenkin tänne kirjoittavien juroimmasta päästä ja harvasanainenkin, niin uskonpa että kaikki toivovat tervetulleeksi Pirttiin tökkäytyvät ja jatkoakin odottavat. Onhan Pirtti pienois aivohiihikin; hupia, huumoria, vakavaa asiaa ja monenlaista puuhastelijaa ja jopa laiskiaisiakin, jos kertomuksiin on uskomista.

    Puskaleiman roportteja kyllä odottelen. Hänellä on mutkaton, selkeä kielenkäyttö. Asiat tulevat oikealla "äidinkielelläkin." Ei kannata pahastua, vaikka yhtä kehun, Puskista kehun eka kerran ja se ei ole liikaa.

    Nyt pitää paneutua romaanin kimppuun. Loppuhetket alkaa olla käsillä ja en voi jännitystä pitkään sisälläni pitää.
  2. Aamusta kilisi ovikello ja kunnioitettavassa iässä oleva tuttuni tuli juttusille pino papereita kainalossaan. Hän pyysi katselemaan niitä. Ainahan katsella voi.
    Oli proleema joka piti hoitaa verokarhun kanssa. Vahinkoa ei vielä ollut tullut, eikä suoranaisesta töppäyksestäkään ollut kyse. Piti vain hoitaa asiallinen jatko. Ja minähän en ole asiantuntija.
    Yritin netillä, verotoimisto löytyi, mutta ainakaan minun kyvyilläni asiaa ei voinut selvittää.

    Niinpä sanoin, että paprut kainaloon ja lähdetään. Näitä ei kannata jäädä märehtimään. Nythän koko pääkaupunkiseudulla ei ole kuin yksi verokonttori ( noin miljoona asiakasta) Myyrmäessä. Olin varma, että löydän, kun osoitteen vilkaisin, mutta... siitä on aikaa yli neljännesvuosisata, kun niillä mailla liikuin. Siinä näkyi valtava muutos; kolossia kuin Pasilassa. Löytyihän se pienellä hakemisella, parkkipaikkaa joutui jo hakemaan ihan "seulalla."

    Asia hoitui parissa tunnissa odotuksineen. Näytti kyllä, että koittaa yllätys. Virkailija sanoi, että selvältähän tämä näyttää, mutta ei se niin yksinkertaista ole. Pitää täyttää ensin lomake ja allekirjoittaa se. Kaverini pomppasi jo pystyyn samalla kyseli että "mikä ja mistä se löytyy." Minun piti äkkiä jarruttaa ja kehottaa painamaan puuta. Selvitin virkailijalle, että katselin jo lomakevaraston, enkä nähnyt sopivaa. Se lomake on myös täytettävä, enkä ole siinä avustaja vaan kuljetuspuolen hoitaja. Onneksi virkailija ei ollut turhan luutunut ja ärmeä. Hän käänsi hommelin huumoriksi, kopioi lomakerungon ja haki rivit mihin huterasti kynäilevä kaverini kirjoitti ohjeen mukaan. Asia tuli selväksi, byrokratia antaa päätöksen muutaman viikon kuluttua.

    Kerron tätä siksi, että on varmasti hyvin paljon iäkkäitä, joille näiden asioiden touhuaminen, huomaaminen ja toimeksi pano on vaikeaa, jopa mahdotonta. Niillekin joilla vielä kauppahommat ja muukin eläminen sujuu. Ja siksi, että mitä helkkarin järkeä on ollut koota näin valtava alue yhteen lönttiin, joka vielä ainoana käsittelee kaikki verotusasiat. Sama pätee kyllä myös moniin muihinkin asioihin; paljon varmasti jää hoitamatta sellaista, josta koituu henkilökohtaista vahinkoa mm. sosiaalivirastoissa. En millään vihjaa rasistisesti, kun olen sitä mieltä, että mm. maahanmuuttajat ja turvapaikan hakijat ovat siinä suhteessa paremmassa asemassa. Heillä on asiantuntevat avustajat ja tutut toimintatavat. Eikä nämä apua hekevat tunne "moraalista häveliäisyyttä" kuten monet vanhan ajan ihmiset. No löytyyhän tietysti apua kaikille...jos osaa hakea. Siinäpä se.
  3. Sateen tuhruisena päivä alkoi. Nyt ovat pilvet poissa, mutta puolitapäivin alkaa taas röykyttää kunnolla - jos ennusteet toteutuu.

    No tuo mainitsemani "repäisy" saattaa kuivua aika pieniin. Jos nyt vaikka Tallinnan laivaan hyppäisi. SkillaNhan on taas puolestaan repäissyt kunnolla, mattokasat senkun kasvaa.

    Kapu ehdottaa tutustumista papinkirjoihin(tai siv.rek.)ja tarkastelemaan menoja ja peilejä niillä tiedoilla. Minusta näkökulma on tyystin väärä. Sehän on vain kirjanpidollinen ikä. Onhan natisevia, "elämäänsä päättäviä" viisikymppisiä ja tarmokkaasti, ennakkoluuttomasti touhuavia kasikymppisiä. Tämä pelkästä aikavertailusta, todelliset sairaudet ovat eri asia, mutta niihinkin asenne vaikuttaa. Eikä elämä yleensä ole se, mikä aika on jäänyt taakse, vaan se mistä on jääneet muistot. Olipa ne sitten hyviä tai huonoja selviytymistarinoita joista on kurjuudesta huolimatta voi olla jopa pikkasen ylpeäkin.

    Hyvät muistot elämästä eivät välttämättä synny vain maailman metropolien kiertämisestä, tai tepastelusta purjeveneen kannella, tai haalitun rahasäkin paksuudesta. Muisto voi syntyä kalareissulla, osana päivän sapuskan hankintaa tervatulla veneellä soudellen ja mahdollisesti kaloja pyydykseen odotellessa veneen teljolla rötkötellessä, katsellessa poutapilvien hidasta hiipimistä sinisellä taivaalla ja päättyen pieniin nokosiin. Ja se iso kala, joka sillä aikaa verkkoon sotkeentui. Kaikki on suhteellista. Kovasti keinotekoinen ei aina ole edes arvokasta, ei ainakaan kadehtimisen arvoista. Vaikka siihen "kilpailuyhteiskunnassa" melko usein pyrittäneen.

    Aika kyllä kesyttää ihmistä...tai sitten ei. Tehokkaampi lienee kuitenkin kuin järki. Toisaalta on sanonta, että kun hampaat harvenee, sen terävämmäksi ne tulee. Eräs riesa tulee vielä mieleeni "talkootöistä." Kun ikää tulee ja pyydetään hommiin "koska sinähän osaat", eikä kuitenkaan satu olemaan niin heikko, että viitsisi kieltäytyä, mutta intoa ei riittäisi. Ehkäpä siinä tulee hökästyä hätävalhekin. Kuitenkin kävely sentään käy. Pitäisikö se tehdä salassa?
  4. Poikkesin longottaman Pirtin ovea. Voipan tuosta kännystä sen sanoa, että olen heittäytynyt vanhanaikaiseksi. Kännykkä rojottaa naulassa, mukanani en kanna ajatuksella, "että elettiinhän sitä ennenkin..." Jäähän siihen merkki, jos muistan katsoa ja vastausta voi harkita. Eri juttu on silloin kun painun korpeen. No mökin naulassa kyllä on enimmäkseen sielläkin.

    Poutapäivää jaksoi näihin saakka pitää, nyt roiskii vettä. Ehdin kuitenkin kävellä. Sen homman olen oppinut ja siltä osin kuntoakin on, että muutamat kilsat hyvin hupenee eikä tarvitse päätään vaivata. Ja ainahan joskus tulee "sinisiä ajatuksiakin" päähäni, mutta taitavat sitten häipyä saman tien.
    Olen joskus miettinyt, että onko elämäni turhankin "ilotonta." Pitäisikö joskus oikein repäistä? Ehkä...mutta sitten joku kolkuttaa ja sanoo; sijoita höperöimiset aikaan. Nyt ei ole ennen. Niinhän taitaa ollakin, mitäs noita kerran koettuja haaveilee. Meneehän tuo aika ihan hissukseenkin. Mutta sanon kuitenkin itselleni kuin entinen juoppo: vielä minä ryhdistäydyn, mutta en tänään, en vielä huomennakaan!

    Ryhtiliikkeeni alkoi: nyt lopetan! Palaan joskus. Hyvää jatkoa!
  5. Laitinen on koonnut paloja "lähdesuojasta", jotka ovat ihan hyviä muistin palauttamiseksi. Lähdesuoja tulee luultavasti kovastikin pohdittavaksi. Mielestäni on hyvä, että on lähdesuoja, mutta millä poistetaan räikeät ylilyönnit? Ilmiannonhan voi "rakennella" sadoilla eri keinoilla, jopa hankkia "luotettavat" todistajat. Esimerkkejähän riittää, joissa oikeudenkäynnitkin ovat kuivuneet kasaan.

    Eipä kannattaisi innostua "Vanhasen lautakasasta." Ei, vaikka se hyvin sopisi poliittiseen peliin.Minusta on inhottava kansanviisaus: "ei savua ilman tulta" keskeneräisestä jutusta käytettynä. Valitettavasti se vaan tuppaa jäämään elämään alkuun päästyään. Tätä en kirjoita siksi, että olisin Kepun kannattaja. En ole, enkä tule. Vanhanen on kääntänyt asiaa edukseen, ellei uutta ilmene.

    Merkillistä "lähdesuojan" käyttöä ilmenee myös ihan tavallisten tallaajien joukoissa. Ellei ole ihan tynnyrissä kasvanut, on kuullut kummallisia " varmoja tietoja"joissa ei sitten ole mitään perää. On vain haluttu antaa käsitys: ei savua ilman tulta. Älytön valhekin saa ainakin jotkut uskomaan tai epäilemään.

    Muuten pidän ihan hyvänä, että tämä vaalirahasotku käydään läpi.
  6. Löytyihän ville vallatonkin, hyvä. Onko se nyt niin hirveä asia jos hirveä ei löydykään? Johan se kokemuskin on jotakin. No kun ei ole ajantappo - marjareissussa, olla voishan v.v:n rähmiminen ansaita sen verran palkintoa, että hirvisopan saisi.

    Olen myös pannut merkille, miten tuhraan päiväni olemattomien puuhien parissa. Vieläpä kun sattuu muistamaan, että ennen työpäivään tuhraantui matkoineen 9- 10 tuntia. Silti ehti tehdä monenlaista puuhaa ja harrastusta. Jotenkin se tekemisen rytmi on häipynyt ja verkkainen suunnittelu, joka ei johda mihinkään. on voittanut alaa.

    Monesta olen luopunut sillä ajatuksella että "enhän voi olla korvaamaton." On ainakin selitys. Jouluhässäköihin varsinkaan en osallistu missään muodossa.

    Tänään kyllä oli täysi työpäivä. Tosin hyöty ja ammattilaisten työ tuli hyväkseni. Kävin käsittelyssä, jossa ei paranneta terveyttäni, mutta yritetään ennakolta romahtamista ehkäistä. Jos tämä tavoite toteutuu, olen ihan tyytyväinen. Sittenkin, vaikka puuhat eivät täysillä suju.
  7. En nyt sentään ala Runeperille kertomaan, ketä hänen pitäisi äänestää, heh, heh! Mitä muuten äänetämiseen tulee, olen aina käyttänyt äänioikeuttani ja niin teen myös jatkossakin. Minusta äänestämättä jättäminen on myös polittinen kannanotto ja hyvin usein myös omaan nilkkaan. Jo äänioikeus on niin arvokas asia, onhan se syytä käyttää. Kaipa valinnanmahdollisuuksiakin riittää.

    Mitä noihin "maantapoihin" ja mafiohin" kuuluu, onhan sen tapaista ollut ja tuskinpa olemattomiin katoaakaan. Ihan hyvä, että kunnolla ravistellaan, ehkäpä siitä "kurssinkorjaustakin" tulee." Rapatessa roiskuu", sanotaan ja rönsyilee aivan turhaakin. Koska selvittelyjen tärkeimmät osat ovat jo poliisiviranomaisten tutkinnassa ja niihin sentään vielä luotan, luulen että pohja uudelle käytännölle luodaan.
    Myös tämä koko kohu on eräänlainen osoitus demokratian toiminnasta. Aivan puhdasta pyykkiä tuskin tulee, mutta kunhan "pahimmat kokkareet" edes putsautuu. "Viimeistely" varmaan vielä jatkuu.
  8. Ensimmäinen pakkasyö takana. Toisin aivan lievä, juuri pientä kuuraa näkyi peltikatoilla.

    Eilen tein oikein urakkaa ja seurasin lähes kaiken tarjonnan politiikan myllerryksistä. Vieläpä hamusin netistäkin keskusteluja monesta paikasta. Viisastuinko? Enpä tiedä.

    Jos aamun "ratoksi" jotain yrittäisin. Paljon kerrotaan politiikan vastaisuudesta ja rytkäistään kaikki samaan limppiin. Voihan aihetta ollakin, mutta en tiedä muuta keinoa asioiden hoitamiseksi kuin poliittisen toiminnan. Sitä tietysti voisi laajentaa "sisäpiirien" ulkopuolelle vaikkapa usemmin käyttämällä kansanäänestyksiä.

    Myös politiikot ovat käsitykseni mukaan muuttuneet kilpailun myötä. Vanhaa periaatteellisuutta on kadonnut. Monet tulevat mukaan katsastamalla missä puolueessa itse parhaiten menestyisi. Puolueella ja sen toimintalinjoilla ei ole väliä.
    Niillä eväillä harvoin tulee toiminalle kestävä pohja.

    Vastuuseen kuuluu enemmänkin asioiden hoito kuin oman edun pöngittäminen ja häilyvä vipeltäminen pisteiden keruussa ja kiipimisen turvaamisessa. Vastuuseen kuuluu joskus myös ikävien asioiden kertominen ja päättäminen. Tämä on mielessäni siksi, että vuosia taaksepäinen tapahtuneita jankutetaan ja kaikki virheet ovat "toisten" tekemiä. Vastuuseen kuuluu myös omien munausten myöntäminen ilman "sarvia ja hampaita." Aina se on paras ja loppujen lopuksi helpoin tie.

    Nyt käynnissä oleva keskustelu rahoitussotkuista on tarpeellinen. Niin myös sen jälkeen tulevat päätökset. Asia on vain rönsyillyt turhaakin.

    Enpä ole juuri poliittiseen keskusteluun osallistunut. Ehkäpä tietoni eivät riitä ja siitä johtuen näen liian paljon "arvotonta näytelmää." Kyllähän minulla kantani on ja sitä ei ole vaikea arvailla taustani huomioiden. Aktiivi osallistuja en ole.
    Tämä "virkistys" riittää toistaiseksi.
  9. En muista noita nuoruuden ihastuksia. Tottakai se silmä vilkkui joskus, mutta kohde varmaankin häippäsi mahdollisimman pian karkuun. Ei, ei mitään ole ollut, että olisin niin kieroon kasvanut, että voisi nimittää vaaralliseksi. Päinvastoin, älysin pienestä vinkistä lopettaa tähyilynkin. Ehkäpä juuri näistä syistä johtuu huonomuistisuuteni koko ihastuksiini. Tottahan joskus kävin nuhjaamassa tansseissakin. Taitoni ei koskaan kehittynyt edes välttävälle tasolle, joten ihastukset täytyi unohtaa ja valita joku hyvähermoinen ja huumorintajuinen tantsulattialle nuhjaamaan ja varpaita työntämään juuri monojeni alle.

    No sattuihan sitten eräs rautahermoinen tyttö...mutta se on...kirjoittelematta paras.

    Syksy tulee, ei auta mikään. Taitaa halla rapistella ensi yönä täälläkin. Aamulla sain vinkin, että tästä lähistöltä löytyisi sieniä. Ajattelin kipaista pikakäyttöön hakemassa. Sattui kuitenkin venähtämään päivä niin pitkälle, että oli jo nokosten aika. Kun heräsin, vettä rummutti ihan täydeltä. Niin jäi sienet hakematta. Eipä tuossa tullut suuri vahinko - onhan niitä jo. Hyvä vain, että ilmat ahneuttani rajoitti.

    Oikein hyvää jatkoa laiskana tai uurastuksissa.
  10. Kahvipirtin nimikkojuoma on niin hyvä sekoitus kaikkea, että maku tulee kunkin mieltymysten mukaiseksi suussa mutustellessa.

    Sellaisiapa taitaa tänne kirjoittelevatkin, hyvinkin erilaisia, eri asioistakin kiinnostuneita, mutta lopuksi myös "omalaatuisuutta" ymmärtäviä ja huumorintajuisiakin. En ole huomannut esitettävän erikoisia vaatimuksia, ei turhaa "opettamista." Eikös niin pidäkin olla? Eikä kenenkään kirjoittamista ole yrittykään rajoittaa. Jos joku sattuu"väärältä kyleltä" nälvimään ja haukkumaan eksymään, tokihan on luonnollista, että vastauksenkin saa. Ainakin joskus.

    En katso kuuluvani erikoiseti Kahvipirtin joukkoon, mutta kirjoittelen tänne jonkun verran. Se sopii minulle. Jos joku sillä perusteella välttämättä haluaa "luokitella", ei sekään pahemmin haittaa.
  11. Kun yhdessä viestissä oli, että Ynnämuu olisi kertonut olleensa Karibian risteilyllä ,
    niin näin en ole kertonut, enkä ole siellä ollut. Turhanpäiväistä tuota nyt olisi oikoa, mutta kun kohdalle sattui, niin mainitsen. Eipä tuo kovin vakavaa ole.
  12. Kyllä nuo pari esimerkkiä ovat varmasti hyviä dieetti- ruokia. Vetävät mainiosti vertoja Pirtin herkullisille leivoksille. Tuulella vatsansa täyttäminen ei edes aiheuta tuotannossa ympäristöhaittoja. Se että jos sitä tulee liikaa, ei taas ole hallinnassa - paitsi sen aterian vastaanotossa.

    Yöllä kävelin tunnin ehkäpä pienessä "sievässä." Sehän muuten tuntuikin ihan rattoisalta, vaikka yksin taivalsin. Tein sen runsaan vitosen marssin aivan tarkoituksella. Sehän onnistui hyvin. Ei ollut hyvin nukutun yön jälkeen krapulasta tietoakaan. Ihan tuli mieleen, että tuota yökävelyä voisi tehdä useinkin, mutta se syy vain tulisi kalliiksi. Se hennessyy. Nythän juhlaisäntä tarjosi ja oli hyvin huomioinut mm. minun makuni. Tänään sitten tein sama päiväkävelynä kun hain kulkuneuvoni kotiin.

    Yökävelystä vielä. Eräs tuttu eläkeläinen kehuu, että hän aina lähtee kävelylle aamulla kolmelta. No se useinkin kuultu tuli otettua vain informaationa. Kerran sitten kysyin tutulta taksimieheltä ja hän vakuutti nähneensä useinkin tämän papan vetävän niihin aikoihin yksinäistä lenkkiä. Onhan meitä moneksi.
  13. Kerrankin riittävän aikaisin! Juhlareissuni meni ihan hyvin. Tuskinpa ehdin edes kunnolla mokata. No tulihan siellä pidettyä turhia luetoja, mihinkäs niistä pääsen. Ehkäpä kaikki oli kohtuullisesti halinnassa, kuten myös virvoitusjuomien nauttiminen. Elettyä elämää ja ihan hyvät pippalot. Enpä kerro enempää, ettei tarvitse selittää "vajaakykyisen" aatoksia.
  14. Jotain tuollaista mutinaa minäkin olen kuullut kuin Seku. En vain ole osannut yhdistää mihin se kuuluu. Sitä kun on kaikenlaista höpisijätä ja niitä merkkejä kun tulee, kuuloni heikkenee entisestään.

    Nyt on muuten kiire! Täytyy ripustaa parhaiten paikatut kuteet päälleen. Lähden onnittelemaan jo hyvinkin varttuneessa iässä olevaa kaveria. Hän on kuitenkin sen verran minua nuorempi, että täytynee olla esimerkkinä - kykyjeni mukaan - , että on se mahdollista elää vielä vanhempanakin.
    Hei vaan - ja loppuuhan ne juhlimiseni joskus ja toipumisajan jälkeen palaan tännekin.
  15. Ja vieläpä "ilahdutan" teitä paikallisella säätiedolla: lämpö + 8, muutamia pilvenhattaroita seilailee taivaalla ja muuttolintuja pitkissä jonoissa. Sadetta tuskin päivän aikana tulee ja lämpökin tuplaantuu, kunhan ehtii. Tätä tietoa varmistelee sadetutka ja muut ennusteet.

    Ihan hyvä, että Kahvipirtissä näkyy SKillaN avaajana. Onhan se ainakin merkki "Pirttien viidakossa" ja muutenkin ... näin on mielestäni hyvä.

    Olen aiemmin kirjoittanut "Karvahattukerhosta", jossa tapaamme melko säännölolisesti kerran viikossa. Eilen pidimme hyvien tapojen mukaisesti minuutin hiljaisen hetken. Jälleen yksi on poissa lopullisesti - ei tietenkään lopullisesti muistoissa. Eihän tämä sinänsä järkky juttu ole, näitä on tapahtunut parinkymmenen vuoden aikana. Osaammehan siihen suhtautua elämää ymmärtävinä.
    Kuitenkin tuli mieleeni, että poistuneita yhdistää muukin kuin ikä. He kaikki ovat olleet seurueemme hiljaisimpia, järkevimpiä, vähimmän "vouhottavia" ja kaikkein kohteliaimpia. Onko niin, että itsensä pidätteleminen kaavoissa rasittaa, tai sairaus josta ei hiisku, on painamassa? No "otoshan" on pieni, sillä ei ole tilastollista merkitystä. Mutta voihan olla, että rento suhtautuminen elämään yleensä rasittaa vähemmän. Eikä sen tarvitse mitenkään typeryyttä olla.

    Nyt jo alkaa rasittaa myös itseäni tämä jaaritteluni! Hyvää jatkoa teille puuhissa tai laiskotellen!
  16. Komeata värien loistoahan se on, kun lehtipuut riisuuntuvat talven varalle. Ihmisten täytyy tehdä päinvastoin, mutta onhan ihmisillä vankka perintö luonnon kanssa elämisessä. Suurin osa suomalaisista kantaa perintönä saamiaan nimiä: mäntyjä, koivuja, kuusia...melkeinpä loputtomasti. Tai maastoa;kumpua, vaaraa, jokea. järveä...erilaisin muunnoksin. Tai eläimiä: karhua, hirveä, ahventa...ja vielä paljon muuta. Voisiko sanoa, että täydellistä
    "metsäläiskansaa?" Vai pitääkö alistua sanomaan: "Ei nimi miestä tai naista pilaa..,"

    Tämäkin tuli mieleeni, kun joskus kuulee "sivistyneiden ja viisaiden" sanovan herjaavasti, että olemme metsälaiskansaa, hävettävää joukkoa. Pitäisi olla niin hiton "eurooppalaista tai maailman kansalaista." Entäpä jos olisikin aivan ylpeä juuristaan, mitään kaunistelemaatta ja teeskentelemättä? Eiköhän se olisi suurempi panos...sitäpaitsi, EU:ssa ymmärretään - mämmi on saanut hyväksynnän ruokien joukkoon! Ja eihän "metsäläisyys" rajoita sitä, että voi itseään kehittää vaikka kuinka hyväksi asioiden hoidossa. Nykyäänhän siihen on jo kohtalaiset mahdollisuudet, mutta ei siten, kun vaalirahasotkun tekijät. Oppikin tarvitee moraalin, eikä päätöksen väsääjiä, jotka eivät pysty muuhun kuin tuijottamaan omaan napaansa, ja suppeaan etujen jakamiseen.Sekin vallan hankkimiseksi.

    Metsään menin. Katselenhan metsässäkin hupeloidessani puustoja kuin ihmisiä. Vaaleita koivikoita, tummempia havupuita, unohtamatta piskuisia sitkeitä katajia. Ajattelen kuinka ne vuosituhansien aikana ovat valinneet "asuinpaikkansa", joskus myös keskenään sekoittuen. Sitten on tullut "sota", metsä tuhottu, maa myllerretty, alkuperäiset tuhottu ja tilalle istutettu vieraat. Aivan kuin ihmiskunnassakin.

    Hitto, enhän olekaan metsässä, vaikka metsään meni!
  17. BB- taloa olen tätä pätkää katsellut alle 10 minuuttia tv- ohjelmia surfvaillessani. Olen niin rajoittunut, etten jaksa kiinnostua tuhansista hakijoista valittujen "rohkeiden, särmikkäiden" ylettömästi julkisuushakuisten örvellystä tavoitteenaan paikasta "auringossa."

    Mitäkö tapahtuisi, jos me "vanhukset"...? Riippuisi siitä, miten kaikkein koheloimmat valittaisiin. Niin luulisin.

    Onhan täällä Kahvipirtissäkin - luvatta sanottuna - pidetty hippaloita. Käsittääkseni ne ovat menneet hyvin kaikkine hassutteluineen ja hauskaakin on ollut. Ja ilman isompia "draamoja", eikä jälkijunassakaan ole ollut katkeruuden sävyjä. Silti, jopa näihinkin tempauksiin olen hiukan tuntenut olevani "rajoittunut", mutta olen vääntäytynyt mukaan.
    Enkä ole harmitellut - mahdollista "tiliähän" teen vain itseni kanssa. Miksikäs ei voi irroitella mielikuvituksissakin, jos irtoaa. Ja känni tulee Kahvipirtin nurkkakaapista, se on varmaa! Siksipä harvoin siellä koluan. Tämä Sekun mietteisiin. En käy nytkään kaapilla. Se saattaisi vauhtiin päästyä valvottaa koko yön.
  18. Ymmärrän oikein hyvin, että "Kukkahameella" on valikoiva näkö, kun Jepuliksesta on kysymys. Jepulishan ei sano " mitään, ainakaan pahaa, toisista kirjoittajista." Eipä tietenkään! Siispä ei pidä puhua toisista toistenkaan.
    Ei saa arvailla kuka on kukin; "asiahan on tärkeintä." Sittenkin vaikka käskyt, toivotukset, lääkemääräykset jne. onkin esitetty räväkän sorttisesti. Ei Jepulis, ei. Jepulis ei herjaa ketään, hän on herrasmies aloituksen tekijä, kuten kuuluisassa tuhannen viestin ketjussa. Mitä nyt vähän...
    Jos nyt Jepulis, "minä vaan" ja satoja muita "nimiä" käyttävä käyttää " vaihtelua", sehän on vain kivaa. Eikä pidä arvailla, ei tietenkään.
    Mutta suurudenhullu Jepulis on kehumisineen, itsensä ylistämisineen ja "pitkine" ketjuineen. Eikä yhdestäkään hänen viestistään löydy sisältöä, jota kannattaisi noteerata vakavassa mielessä.
    Joku syytön "nimimerkitön" voi kärsiä siitä, että lauseenpätkä- viestit lentää vallattomana puhurina.

    Jepulis asian taidan tähän hylätä.
  19. Edellisen viestini otsikosta auringosta puuttui kirjaimia. Vahingossa sekin meni oikein: eihän täällä enää aurinko kokonaan paista!
    Hommat pistin alulle, ravasin marketista elintarvikkeita jalostettavaksi. Otin ihan krillit mukaani. Täytyy vahtia hintoja. Hetihän tulee jymyale. Ettei nyt ennen sitä... Ei tarvinnut huutaa myymäläpäällikköä hätiin, ei sattunut silmääni huomautettavaa.( on voinut karata näkyvistäni)

    Koska eväiden hinnat ovat Suomessa korkeimmasta päästä, puhutaan kilpailun puutteesta. Pitäisikö kasata uusia supermarketteja ja ostosparatiiseja! Mutta kuluttajahan nekin maksaa. Karsiutuminen on kyllä tapahtunut pikku paikkakunnilla olemattomiin. Jos myymälä ei kannata, se lähtee tai isompi voi ostaakin. Isoilla keskusliikkeillä näyttää olevan varaa ajattaa tavaroita järjettömästi vaikka edestakaisin.

    Joku muu keino hintahallintaan täytyisi löytyä kuin pelkästään kilpailun vatkuttaminen. Se yksin ei johda tulokseen. No tämä on juuri sitä horinaani, johon aivoja ei tarvita, vaikka ei olekaan sukan kutomista. Tätähän M-K käytti esimerkkinä. Siispä minunkin on parempi opetella vaikka latinaa, kuin yrittää liian vaikeita.

    Pärjäähän sitä pienilläkin eväillä, kun valitsee työt sen mukaan. Jatkoa!
  20. Niin sitä nyt tulee. Kauanko sitten kestänee.
    Hyvä kun Irkku on selvinnyt etelän tempauksestaan. Vanha lause,"matkailu avartaa." Kommelluksethan vain elävöittää ja jää muistiin ja pienet, hyvin päättyneet "rikastuttaa."
    Enpä ole niillä tanterilla käynyt, joten turha edes yrittää joidenkin "tietojeni" pohjalta keskustella.

    Lehmistä tiedän jotain "vanhan maailman ajoilta." Ihmisten nimiähän ämmykeille antoivat. Olivathan lehmät "työläisiä" eväiden hankinnassa. Usein valittiin "hellyttelynimiä", mutta joskus koiranleuat antoivat lehmälleen naapurin nimen - huumoriksi tai pieneksi näpäytykseksi.
    Hyvähän sitä nimeä oli kailottaa ja huhuilla yhteislaitumilta lehmiä kotiin haeskellessaan. Eipä noista ainakaan oikeusjutuilla uhkailtu.

    Tänään ei ole kalenteriani ennakkoon täytetty. Nyt alkaa suunnittelu. Saapa nähdä, mihin ryhdyn. En kai mihinkään.
    21. 199 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt