r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Viesti oli Jepulikselle siitä leuhkimisesta!
  2. Muita vaihtoehtoja ei ole! Viittaan tekemiisi nimimerkkien "yhdistämiseen" ja herjojen laittoon vielä perään.
  3. Kyllähän SkillaN nosti esille monta seikkaa perheidenkin "nykymenosta." Eipä noihin ole vastaan sanomista.
    Vastuuseen takerrun lisää. Sehän oikeastaan kuuluu kuvaan, että ikäihmiset siitä "jurnuttaa." Luulenpa, että koko vastuun ajattelukin on muuttunut. Lennokkaasti juostaa mielikuvien ja unelmien perässä. Niissä merkeissä "perustetaan" perheitä, avo- tai rekisteröityjä. Jossain välissä tarkoituksella tai vahigossa perhe kasvaa, eikä perheen päillä ole ollut jalat maassa koko puuhien aikana.

    Niinpä sitten tulee tunne, että unelmat ei olekaan toteutuneet. Jomman kumman pitää läteä "elämään". Vastuita ei ole päähän tullut missään vaiheessa. Muutenhan sillä ei niin suurta väliä olisi, mutta se jälkikasvu. Juuri se osa elämästä, joka kaipaisi vastuuntuntoiset vanhemmat. No, eipä tietenkään aina näin, mutta ymmärtääkseni aika usein.

    Pomppaan toiseen. Eilen otin pyhän kunniaksi vapaapäivän. En edes kurkannut keskustelupalstoja. Menihän tuo päivä pienissä tökerryksissä muutenkin. Kun oli komia päivä, päivystin pitkän aikaa puiston penkillä. Eräs, ikäiseni mies tuli viereeni ja aloitti keskustelun ilman säähavaintoja. - Tiedätkö sinä, mikä on "porsaanreikä?", töksäytti tuntematon. Sanoin, että en hallitse karjataloutta, mutta eiköhän se ole sioille tehty karsina, aitaus, johon on jäänyt turhan harvoja reikiä. - Mutta en ole a-siantuntija, lisäsin.

    Sainpa kuulla pitkän esitelmän, jossa vilahteli huijareita, rosmoja, lakimiehiä, itseään ajattelevia, hyväksikäyttäjiä, jne. Mies kiitti hyvästä ja mielenkiintoisesta keskustelusta ja samoin minä. Varsinkin kun pääsin niin vähällä, että silloin tällöin nyökkäilin. Päättelin, että enempään ei ollut tarvetta eikä sitä edes odotettu.
  4. Taitaisipa tulla tungostakin. Minusta nyt ei olisi oman tai toistenkaan elämästä romaanin tekoon. Tuli kuitenkin mieleeni erään maailman laajuisesti tunnetun kirjailijan opastus, suunnilleen näin: jos haluat kuvata leipurin ja teet sen yhdestä pullan vääntäjästä, sen tuntee omakseen kovin suppea piiri. Mutta kun tutustut viiteenkymmeneen leipuriin, kuuntelet heitä ja kokoat sitten kuullusta yhden leipurin, niinpä jo paljon laajempi piiri tuntee tämän ammattilaisen.
    Eihän se tämäkään kirjailijan opastus ole kaiken kattava.
  5. Jos esikouluikäiselle selittäisi, että mitähän varten jotkut jakavat päättäjiksi pyrkiville ehdokkaille mainosrahaa niin suuria summia. Minkä luulisit olevan syyn tällaiseen tuhlaukseen? Luulisin tulevan selkeän vastauksen.
    - Notietty siksi, että ne päättäjät hoitaa sitten heidän asioitaan.
  6. Ja ihmisten kekseliäisyys! Aamun uutinen kertoo, että viime yönä on Helsingin pitäjän kirkossa vihitty sata paria. Ei varmaan ole pappia valikoitu. Ja mitäs siitä, yön hämärissä, riissien heiton aikaan hämärä suojelee myös hääseuruetta ja tasoittaa turhia eroja. Palasin tähän, kun ongelmaa täälläkin puitiin.
    Vielä huomentakin tökkään!
  7. Hintriikahan kirjoitti niin asiaa, että tässähän jopa innostuu! Noitahan on tullut huvikseen ja totisena mietiskeltyä. "Työ on miehen kunnia" vanhemmat ja kylänmiehet takoivat päähäni. Niinhän se sitten koppaan juuttui. Ymmärrän, että sillähän se täytyi aloittaa, jotta mahdollisimman moni sai syödäkseen ja pysyi hengissä.

    Entäs sitten? Eihän se muistijälki hävinnyt, vaikka muutin paikkakuntaa. Pirunmoista reutoutumista "kunniaa" hankkimassa - eipä siitä paljon muuta tullutkaan. Sitten vielä kuulin yleviä opastuksia, että ei oppi koskaan pahaa tee. Pitihän sitäkin vielä työn ohella ja pätkiä päätoimisestikin toheltaa ja kokeilla kuinka vähillä eväsantimilla pärjää. Päivät kyllä tulivat pitkiksi ja karttuihan niitä kurssitodistuksiakin peukalohangallinen. Kaipa kerran ne keräsin mukaani ja näytin kun työpaikkaa havittelin. Iso päällikkö selasi paperit kuin korttipakkaa olisi siirtänyt pikaisesti kädestä toiseen.
    -Onhan noita papereita, mutta meillä ei tehdä töitä papereilla, jorautti päällikkö,- Tule heti töihin kun pääset!
    Katosihan elämästäni siinäkin hommassa monia vuosia.

    Ja miksi helkkarissa annoin lähes huutoäänestyksellä sotkea itseni hommiin, joista tuli lähes ympäri vuorokautista
    riesaa ja valvomista eikä ole paljon liioiteltu jos sanon, että ilman palkkaa. Ja hullun - minut - sai sitäkin kituuttamaan pienellä kehumisella vuosia ja vuosia...Ei helkkari, koko työn ja turhan oppimisen ylistys on joutoväen typeryksille virittämä ansa!

    Miksi en elänyt kuin viisaat, vaikkapa reilua ja reipasta rantaelämää luonnon helmassa. Ilman pätkääkään päivien ja huomenien huolista. Vain pientä elämänviisautta kaveriporukassa hehkutellen. Tai muuten pikkuhiljaa jotain hommaa nuhjaten, mahdollisimman yksinkertaista, eikä koskaan kirjoihin tarttuen, No ehkä Aku Ankka ja Tekx Vilikuna olisi ollut virkistävä.

    Tulee kyllä sekin mieleen, että oli se hiton hyvä, etten tuossa itseni sivistämisessä päässyt kovin pitkälle. Jäipähän suuret yhteiskuntaa vahingoittavat törttöilyt tekemättä. Niin ajattelen, nytkin monista "onnistuneita pyrkyreistä", kultalusikka suussa syntyneistä, tai muista sitkiksistä, jotka ovat toheloineet enemmän kuin sadat työkunnian myrkytysen saaneet ovat saaneet kasaan koottua.

    Itseasiassa, olen elänyt pirun hyvän, mielenkiintoisen elämän. Eikä omatunto kolkuttele ja kaikkia vastaan voi kävellä piileskelemättä.
  8. Melkein kaikki tuntuu ähertävän jotakin, ikkunat kirkastuu ja hellan takusetkin kolutaan. Minulla jatkuu lepo- ja keskittymiskausi. Vihjeistä vilkaisin ikkunoita, likasia taas ovat, vaikka muutama viikko sitten putsasin. Eipä jaksa innoittaa töihin - turhaa puuhaa kun kuitenkin työ katoaa. Siinähän samalla sitten menee paksumpikin himmennys. Sitäpaitsi, päivät jatkossa pimenee, eihän silloin niin tarkkaan enää silmää häiritse.
    Tuleehan tuota lentämistä ajateltua, toimet tulevat myöhemmin - jos tulee. Ehkäpä ensin pitänee käydä tosi etelässä, ihan Virossa, kesän rajun rasituksen jälkiä hierottamassa. Kunhan...

    Tuo Pirtin ovi taitaa kuivuuttaan narista, tai käytön puutteesta. Niin muuten tekee minulla joskus kotioloissanikin. Se vaiva lähtee, kun margariiniä pistää raskaan kannattelijan niveliin. Kyllähän muukin rasva kelpaa jos sattuu käsillä olemaan.
    Eiköhän jo riitä kun varsinaista asiaa ei ollutkaan. Joskus taas...
  9. Tämän kertaisen nimesi "vuodatus". Onhan se vahinko, jos noinkin tärkeä viesti menee toisten " ansioksi."
  10. Kauanko, Jepulis, jaksat arvailuja harrastaa? Sinullahan tuota "laatutekstiä"riittää!
  11. Sanotaan, että kaikki ovat täällä samalla "viivalla." Eihän ole edes viivan tuntumassakaan, kun ottaa huomioon ikäluokan ja tämän internet - kauden. Yksi "valinta" on jo tapahtunut.

    Viivalla olijat voivat olla siinä, mutta kun startti tapahtuu, iso joukko jää paikalleen steppaamaan, kun paremmin treenanneet ja "lajiin sopivat" ovat jo kaukana. Vuosi sitten minäkin tepastelin paikallani muutaman viikon, enkä tiennyt minne lähteä. Treeniä ja kokemusta ei näillä välineillä ollut. Jos pari vakinikkiä, varmasti tuntemattomia vieläkin, ei olisi jeesannut ja rohkaissut, olisin palannut "maitojunalla" tuttuihin harrastuksiini, joita kyllä on vieläkin.

    Sanotaan, että kaikki viestit ovat yhtä arvokkaita, saman arvoisia. Totta ja täyttä puppua, miten sen katsoo. Kirjoittajana ja sisällönkin tuottajana jotkut vain ovat parempia. Mitä sitä kaunistelee. Sehän vain on hyvä, ei tuota pitäisi olla vaikea niellä. Kyllä vähillä sanoillakin ja huumorilla voi tulla hyvää tekstiä ja asiaa. Kirjoitusvirheistä on turha edes puhua, riittää kun asia selviää. Mutta seuratkaapa kaikkia turhia räävistelyjä ja heittoja. Millä ilveellä ne saa "saman arvoiseksi?"

    Ja vielä: kun muutama erottuu monipuolisuudellaan ja hyvillä iskevillä kirjoituksillaan, mikä piru siinä on että heidät pitää yrittää teilata kaikin keinoin. Helppoa näyttää olevan mukaan mennä. Siksikö, että kateus riepoo ja kun muuhun ei pysty?

    Eikö ole hyvä, että on persoonallisia kirjoittajia. Eikä "hyvät" ole sama joukko, vaan kukin ihan omansa. En minäkään "kaikille tempauksille hurraa", olen sentään sen verran "rajoittunut kääpä." Mutta vallan hyvin siedän ja olen jopa tyytyväinen, että näinkin on.

    Kahvipirtti, joka on usein nälvinnän kohteena, ei kehumisiani kaipaa. Pirtti pärjää hyvin. Jopa kaikessa monipuolisuudessaankin.
  12. "Ei erakko" - nimimerkki. Pitäähän kanssakäymistä ihmisten kanssa olla, tottakai. Siinä mielessä olemme laumaihmisiä.
    "Laumasieluisuudella" tarkoitan aloituksessani joukkoa, joka keskittyy parjaamiseen, perättömien puhumiseen, törkeiden herjojen heittoon ja häirintään. Tämä ihan kiusantekona, josta hulluus ja vauhti kiihtyy kuka "parhaaksi ja rohkeimmaksi" yltää. Eikä järki päätä pakota!

    yxilön lausuma on hyvä. Kyllä tuon verran pitää huumoria ymmärtää. Kevennykseksi lainaan H.L.Mencken päätelmää:" Luulisin, että 80 prosenttia ihmisistä kulkee elämän läpi ilman ainuttakaan omaperäistä ajatusta."
  13. Huomenta, vaikka sekin jotakin voi ärsyttää. Mihinkäs pääsen, penskana opetetuista tavoista.

    Vai meidän vika, että häistä puhuttiin,)) Eikös täällä valtakunnan tärkeimmistä asioistakin kirjoitella? "Pelkkää hyvää" puolustaa nimimerkkinsä mukaisesti ja ehdottaa satuhäiden jälkeistä jatkoaikaa. Olkoon toki, meneehän selvittelyissäkin ja mahdollisesti julkisuuden valokeilassakin aikaa ja ym. tohinaa. Vain enee en taija jaksoo tuata kieputtoo.

    Vettä sataa rojottaa, saas nähdä, meneekö sisähommiksi. Sekään ei kyllä pahemmin harmita. Eilen oli hyvä keli,rumpsuttelin ja istuskelin näkyvän auringon alla ihan varastoon saakka.

    Pitänee myöhemmin tarkastella, miten tänään herätään.(väärältä vai oikealta kyljeltä)
  14. Ihan hyvä suuntahan tuo on, kun kaikkein läheisimpään hempeydellä ja ymmärryksellä suhtautuu. Olen paljon jäljessä, sanon itselleni aika usein: saatanan tunari! En kyllä huuda ääneen. Mutta sekin vielä ottaa päähän, että en ole edes keksinyt tuota toteamustani itse, vaan mukaillut erään pressan sanoja.
  15. Olihan tästä Suntasta lehtikirjoituksia ja tapasin useitakin, jotka kertoivat "aurannäkijästä." Joillekin se oli ehdontonta totuutta. Koska nuo kyvyt ylittävät käsityskykyni, olen sijoittanut ne suosiolla monenmoisten selvänäkijöiden, ennustajien ja tietäjien joukkoon ilman sen suurempaa mielenkiinkiintoa.

    Nyt se suuresti varjelemani salaisuus on sitten paljastunut. Enkä ole edes "fransu." Eikä perustu pelkästään omiin havaintoihini - niihinhän ei ole aina luottamista.
  16. Kiroittelenko niin hulluja, että mimimerkkini on tällätty roskikseen. Ei hätää!
  17. Älä nyt mokomia yllytä, että minä purkhaan vai mikä rättikasa se lie ryömisin sisään ja vielä fotoon. Ehhän ole minkään sortin jumaluskovainenkaan. Hulluus sinänänsä on koko kansakunnan voimavara, niinkuin viisaat asiaa ilmaisee. Aina pitää olla joukko, jota voipi vapaasti osoitella ja olla ylpeänkopsakka, että en minä sentään ole tuollainen, luojalle kiitos!
    Nuorempana olin vieläkin hullumpi. Kerran tuli hihhulilähettiläät Messuhalliin keräämään rahaa kunnon uskovaisilta ja eläkeläisiltä. Jotta kukkarot avautusivat kunnolla ja siirryttäisin setelipuolelle, hepä tekivät niitä pyhänhengen lasketumistemmpuja, vaativat "otolliset" riviin ja kaatoivat likaselle lattialle kansaa pyhäpukeissaan pyhänhegen puhuttelemana kieriskelemään ja voihkimaan.

    Ällistyneenä nuorena miehenä katselin ja tuntui kuin olisin siirtynyt ajassa tuhansia vuosia taaksepäin. Halusin ehdottomasti kokea, miltä tuntuisi mokoma humala. Niinpä kävelin osittain pakanakansan eteen, herralle otolliseen riviin ottamaan annin vastaan. Jumankuta, äkkiä tuli minusta kaksi ihan roiston näköistä, julumetun isoa järkkäriä ja heitti minut melkeinpä ilmalennossa ulos.

    Tämän kerron siksi, että jos purkhaan...siellähän vasta isot voimat on vastassa. Ikävä teidän kannaltanne - niin hullu en ole!
  18. Joutavookii pittää hupalehoo nuin vain jelehistekstelleksen, jotto osoon sitä minähii. Nuista immeisten kärämöinnistäkii suattaa sanoo, jotta eiou höykäsenpöläkköö jonniijoutavissa riävistelyissä varsinnii jos vakinainaiseks vatkutteluks hiän junttautuu iliman piätä ja hännännii pökälettä.
    Oun yrittännä jonnii verran kiertee, jos huomoon kirjuttajan turhannii jämäkäks ja yks silimäsen ehottoman oikeessa olevaks, mun ymmärryksen mukaan hyvinnii köyhillä evväillä. Miteepä mokomoo härnevää, ei tuassa ijässä enee paljoo ketään kiännellä. Tuloohan mieleenni mus...anteeks, romaaniin - ei ou mikää kirja - väistelyvelevollisuus.

    Vain eipä sitä ikeesä kehtoo raviojaankaa hyppii, jos ei muuta, niin humorinnii kansa tuloo jollonnii sekaan survouvutuu.

    Mänöö mahottoman kankeeks viännättelyks tämmönen kirjuttelu. En taija uuvestaan enee kielillä ies koittoo.
    Vietelkööhän yönny mahottoman hyvästi iliman painajaisii!
  19. Onhan Ruuneperillä ollut monta hyvää aloitusta, jotka ovat sujuneet asian ja aloituksen merkeissä mielestäni ihan hyvin. Mitä nyt pienistä!( tarkoitan viimeaikaisia viestejä)
    Vanhojen kaivelua en oikein käsitä. Se tuntuu "pakkosyötöltä", vaikka voihan nuokin kiertää kun tarkkana on päivämäärien kanssa.

    Lueskelen kyllä melkein kaikki - ainakin suunnilleen. Kirjoittamaan olen edelleenkin laiskan sutjakka. Lieneekö hiipivää hiipumista - no joskus jotain näppäsen. Joskus olen ollut aloitusta harkitsemassa, mutta tullut siihen tulokseen, että mitäpä tuo turha kannattaa. Ei kyllä johdu arkuudestani se epäröinti. Enemmän siitä, että muukin vauhtini on hidastunut ja on harrastuksia, joihin olen "nahnikassa."
  20. Tosikot ovat paljon punnitsevia, asiaa puhuvia, heikkojen vartijoita, ruutikuivia rutisijoita. Jos he olisivat metsä, se syttyisi tulee jos sinne päin huutelee. Tästäkin on jäänyt rippeitä takkiini, harmi.
    21. 200 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt