r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Melko hyvä kesäpäivä vielä tänään. En kovin paljon ulkoillut, vain asiareissun ja roskien viennin yhteydessä ehkä kilometri tuliverryteltyä.

    Monta tuntia on parin päivän aikana mennyt lukuharjoitteluun. Sain luettavakseni Heikki Turusen viimeksi ilmestyneen kirjan "Karjalan kuningas." Sehän ajoittuu sisällöltään lähelle lapsuus - ja nuoruusvuosieni aikoja ja sen aikaista elämänmenoa ja myös kohteetkin ovat lähistöllä - ei kuitenkaan entisten elämispaikkojeni kylissä. Tietysti kirja on suurelta osin fiktiota, mutta "maamerkkejäkin" runsaasti löytyy. Muutoinkin olen melkein kaikki Turusen kirjat lukenut. Kesken tämä lukuhommani on, vähän yli puolet n. 330 sivusta.

    Hyvä runohan mielestäni on "Onnettomalla-uneksijalla" . Tulkinta on sitten lukijan käsissä, selviää siitä sisällöstä sanomakin.

    Tuntuu että jotakin olen jäänyt vaille. Silpasenpa suikan päähäni ja painun ulos. Eiköhän se siellä selkene. Hyvää kesän jatkoa meille ja toisille!
  2. Helppoahan se silloin on, kun on täysin varma mielipiteistään. Olen aina joskus vaihtanut mielipidettäni jos selvästi on osoitettu että olen väärässä tai se on ajan kuluessa muutoin tullut selväksi. Enkä edes näe siinä mitään ongelmaa.
  3. Säätila on sitä mitä on, lunta tai räntää ei ole räpsinyt.

    Tuli kuitenkin räntäsateen vastinetta, taas jytky. Nokian ja Elopin myymä firma irtisanoo nyt Suomesta 2400 työntekijää. Alkaa olla jo perin tuttu meno, näinhän suuret saneeraukset hoidetaan, myydään firmat ja pieni henkäystauko ja sitten työntekijät ulos. Mitäpä tuosta enempää, uutisista ne ovat tulleet. Niin on tullut paljon muutakin, myllerrykset jatkuvat ja päättäjät ovat väliin eksyksissä.

    Eipä tässä muuta, uutisia olen vahtinut ja välillä turannut omia puuhiani. Siinähän on ilta koittanut. Kunhan vähän "lonkkaa vedän " ja siitä jatkot seuraavaa päivää varten. Jospa pitäisi opetella ottamaan vakavat asiat enempi viihteen kannalta. Katsellaan ja kuunnellaan...
  4. Olen lukenut Hugon "Kurjat", kyllä se on vaikuttava, epäoikeuden mukaisuuksia paljastava teos. Tähän voi hyvin myös liittää myös Steinbegin "Vihan hedelmät."Aikansa rohkeita suurteoksia. Onhan ne tietysti omassa ajassaan, 1800 - luvun alkupuolelta ja 1930- luvulta. Kyllä ne "oppituntina" käyvät vielä nykyiseen maailmaankin ihmisten kärsimyksistä ja alistamisesta.

    Kuten "Vihan hedelmissä" kuvataan hädänalaisten ihmisten houkuttelua ja massasiirtymistä "onnenmaahan" suurin lupauksin ja saadaan aikaan suuret pakolaisleirit. Näissä leireissä kaikki epäinhimillyys tulee vastaa, rautainen kuri ja nälkiintyneet ihmiset pistetään kilpailemaan keskenään aina vain pienemmästä työpalkkiosta. Sillä ei pärjää, mutta purnaajat vaiennetaan väkivalalla. Järjestäytymisyritykset vaiennetaan aseilla. Halpa työvoima on saatu, tekevät työnsä niin kauan kunnes menehtyvät.

    Entä nykyinen maailma? Sadoin tuhansin , miljoonin on pakolaisia liikkeellä. Heidän kotimaissaan on kyllä rikkauksiakin, korruptoitunut harvainvalta ottaa osansa ja suurin osa tuotosta lentää maailmalle. Vielä siihen mahtuu sodatkin. Jos kristinuskon taistelut ovatkin vähentyneet, niin vaikkapa muslimit ottavat yhteen verissäpäin. Helkkari sentään - syynä muka Muhammedin erimieliset vallanperijät.

    Onhan toki inhimillistä että pakolaisia autetaan, mutta missä tulee raja? Olisiko sittenkin ongelmia ratkottava ja auttamalla enemmän paikan päällä. Siinä joutuu kyllä tarttumaan myös kansainvälisten suuryritysten ryöstelyyn. Jotain joskus tapahtuu, mutta jos ihmisen elämää kuvataan silmänräpäykseksi, niin monta silmänräpäystä vielä menee.

    Niin...Suomessa jotkut haluaa runsaampaa siirtolaismäärää. Tämä on Elinkeinoelämän Keskusliitonkin tavoite. Se muka tuo uutta kilpailukykyä ja työllisyyttä. Niin tietysti - palkkojen polkemisen, koska samalla vaaditaan sopimisen joustavuutta yksilötasolle ja yrittäjien vapauttamista työehtojen sääntelystä. Siinäpähän on idea, josta Steinbek romaanissaan kirjoitti, yhä suuremmat määrät epätoivoisia työnhakijoita, jotka suostuvat mihin tahansa.

    Nyt täytýy rientää. En ehdi pakista hyvistä tai huonoista kirjoittajista. Liekö tuo tärkeätäkään.
  5. Kas vaan, siltähän Late ilmestyikin. Minulla kirjottamiseni välissä keskeytyi kun puhelin pärisi ja menihän siinä aikaakin.
    Onhan se itsenäisyys siirtynyt toisten vietäväksi. Kyllä se komento näkyy päivän uutisissakin ja selittelyissä. Enpä minäkään tässä pitemmälle jatkele.
  6. Tateista vielä, eihän se kävelyni varsinaiseen tattimetsään johtanut, joten ei ollut mikään kattava havainto. Hyvänä vuotena jonkun tatin sieltäkin voi löytää, muita sieniä voi olla hyvin. Nyt vain ei vielä ollut aika.

    Runsaan sadan vuoden tavoitekin voi olla. Se on vähän samaa kuin kilpaurheilussakin. Lahjakkaat pääsee pitkälle, mutta heillä on lisäksi rankka treeni mukana. En kyllä luota tässä ikäkilpailussa itseeni. Eikä ne reenauksetkaan
    ole olleet parhaasta päästä. Eipä mitään, pitkällehän olen päässyt kun yhdeksättäkymmentä jo mennä huitelen. Kyllä tämä "ikäuheiluni" on kuitenkin veronsa vaatinut. Niinhän sanotaan, että urheilija ei paljon tervettä päivää näe.

    Niskavaivoja on minullakin. Ne ovat tulleet "luontaisetuna" työhommani mukana. Kohtuullisena tämä vaivani on pysynyt kunhan muistan verrytellä ahkerasti. Pyörittelen päätäni kuin pöllö konsanaan, tietysti rauhallisessa tahdissa. Ei se ajasta ole kiinni, ei edes telkkarin töllöttämistä pahemmin häiritse. Neuvot kyllä sain kuntoutuslaitoksessa. Mistäs nyt olisin sitäkään itse keksinyt.

    Läppärini on nyt toiminut, ainahan joskus pientä hämminkiä tulee, mutta on nuo jotenkin selvinneet. Eiköhän Late + kumppanikin saane peliään tottelemaan.

    Kyllä lehmäntatitkin ovat syömäkelpoista kamaa, kuten Hurskainen kertoi. Mummoni vähän huonokuntoisen niitä kahmi kun helpolla löysi. Syötiin niitä vaikka väliin marmatettiin. Omassa taloudenpidossani en kyllä ole niitä tatteja mukaani ottanut. Aina on löytynyt mieluisampia sieniä. Tiedäppä sitten miten jatkossa menee.

    Johan tässä on ilmoittautumisen verran. Katsellaan jatkoa!
  7. Mukava ilmahan tänään oli. Työhommani jäi vähäisiksi, mutta tarpeellinen tuli hoidettua. SkillaniN kysymykseen, eipä tatteja näkynyt ja hyvin vähän edes roskasieniäkään. Aika ei ole vielä.

    Jutustelua kävimme muutaman tunnin. Hyvä sekin, ihan vapaasti ja vakavistakin asioista huumorin sävyttämänä. Nyt onkin aikani hakeutua pehkuihin ja huomista pohjaamaan. Hyvää yötä!
  8. Totta! Ramoona on erinomainen kirjoittaja ja ajatuksiakin tulee. Sen verran ymmärrän minäkin ja kantani ilmoitan, vaikka sehän kuulemma on paha tapa muutamien mielestä.

    Aloitukseen, kyllä analysoin itseäni. Tiedän että selvä vaara on siinä e,ttä itse olen jäävi ja tulos sen mukainen. "Analysoini" on kyllä liian voimakas ilmaisu, paremminkin tarkkailen. Kuinka en sitä tekisi, onhan kysymykessä kaikkein läheisin, Minä itse. Täytyyhän se jossain rajoissa tämä Minä pitää, eikä mölytä mitä sylki suuhun tuo. Puberteetti- iästä, siitä estottomasta vaiheesta on jo riittävästi aikaa. Jotainhan olisi pitänyt jo oppiakin. En ole tietenkään varma tuloksistani, mutta onhan tietoinen yrittäminenkin jo jotakin.

    Tarkkailen myös ympäristöäkin, niin ihmisiä kuin muutakin näkyvää ja kuuluvaa. Tietysti katselen myös teitä, hyvät kirjoittajat - kirjoituksianne. Niin ... ja muitakin. Koska en tuhraa koko aikaani tänne kirjoittamiseen ja kyttäämiseen, teen rajoituksia. Kysyn itseltäni lukiessani, että onko tämä sen arvoista että vastaisin? Mitä se hyödyttää ja mitä merkitystä sillä on? Jos olen näkevinäni selvänkin asiavirheen, en viitsi yrittää aina oikoa, jos se ei hetkauta mihinkään. Jokainenhan voi kirjoitella mitä haluaa ja jokainen voi olla myös vastaamatta.

    Eikä tämäkään jaaritteluni kuulu tärkeiden, merkittävien asioiden joukkoon. Joten jääköönpä tähän. Teille hyvää jatkoa!
  9. Niinpä emäntä ilmestyikin kuten M-K ennusteli. Hyvähän onkin vähän paussia pitää, kun Pirtin vetäjänä on pitkä "ura." Ja vieläpä hyvällä menestyksellä. Työ- ja virkistysreissu kertoman mukaan hyvää tekee. Vaihtelua se aina elämänmenoon onkin.

    Kävin tänään tunnin kävelyn metsässä. Kesästä täytyy ottaa irti heti tarjolla oleva näissä vaihtelevissa keleissä. Sainpa ihan melko kypsiä mustikoitakin suuhuni. Ei niistä vielä poimittavaa ole, mutta hyvin valikoiden aurinkoiselta rinteeltä sen verran löytyi että makuun pääsin.

    Oli tänään sen verran lämpöäkin että veltoksi tuppasi vetämään. Tietysti sekin on merkki vajavaisesta kunnostani. Eihän ennen.....jne. Hurskaisen tapaan, mieli pistää vastaan. Ei tämä valitusta ole, hyvä että kesällä on lämmintäkin. Säädöthän voipi itse järjestellä minkä verran nahkaansa ottaa.

    Olisi vielä päivän ohjelmassani pieniä puuhia. Niinpä käyn niihin käsiksi. Jatkoja!
  10. Huome...ai niin, iltapäivähän nyt on jo pitkällä. Tuppaa , unohtumaan kuin myös Pirtissä käyntikin. Kiireet sen tekee kun laiskottelukin pitää ehtiä hoitamaan. Säätieto: kesä on.

    Muisteluksia on Pirtin toiminnasta. Mikäpä siinä, kyllä ne villitykset ovat olleet ihan paikallaan. Olenhan vähän hurahtanut minäkin mukaan. Vanhoja asioita en Pirtistä tunne, minkä nyt vähän olen historiaa selannut. Nurkkakaapillakin olen harvoin käynyt. Siinä tulee mieleen, että turhaa yhteisiä juomia kuluttaa. Tietysti halvallahan Late on kertomansa mukaan varaston täydennyksen saanut, mutta onhan siinäkin omat puuhansa.

    Onko ikä alkanut tekemään tepposensa myös Pirtin puuhissa, kyllähän aika raastaa, mutta voi kai sitäkin väliin uhmata. Hain äskettäin kaapistani yhtä paprua, niin käsiini tarttui vanhoja kirjoituksiani. En ole niistä mappia tai kansiota tehnyt. Vanhoja muistelin niissä jo 40v. sitten. Oli se kirjoittamiseni silloin vauhdikkaampaa, kantaa ottavaa ja puskemista päin seinääkin. Aivan terveellistä luettavaa, vaikka omista tuherruksistani olikin kysymys. En nyt kuitenkaan ala niitä matkimaan. Vaikka omiksi tunnekin, 40 - 60 vuotta jo muuttaa ainakin minua monissa kohdin toiseksi eläjäksi. Kieltämättä myös taantumista tähän päivään mennessä on tapahtunut. Lieneeköhän elämä suorittanut "koulutustehtävänsä." Vaan eipä mitään, näillä eväillä sitä on mentävä kun poppakonsteja ei löydy.

    Tämä näistä muisteluista - vanhojen "taudista." Jatketaan silloin täällä kun aikaa liikenee. Hyvää kesän jatkoa - hyvää toistaiseksi!
  11. Päiväni päätteeksi tulin kurkkaamaan Pirttiin. Taitaapa tämä käyntini ilmoittautumiseksi jäädä. Aamupäivällä tein metsälenkin, tosin polulla pysyen. Mukavammalta kuitenkin tuntuu kuin kovalla asfaltilla askeltaminen.

    Iltapäivällä alkaa aurinko parvekkeelleni hehkuttaa kuten tänään. Tuntikausia kuitenkin istuin lämmössä ja näpertelin pieniä puuhiani, väliin mitään yrittämättä vain lekottelin, ei edes ajatukseni kierrelleet. Nyt olen rättiväsynyt, vaikka ei varmasti työt rasittaneet. Eiköhän se sentään terveydeksi liene kun en antanut auringon pintaani täysillä polttaa. Suojaahan sitä täytyi järjestellä, olenhan sen verran "herkkähipiäinen."

    Taidanpa jättää nurkkakaapin rauhaan. Ei tunnu olevan vetoa, kaljat olen jättänyt. Se kihdin perhana vahtii, poissa on kyllä pysynyt kun en vain anna sille mieleistä mutusteltavaa. Tässäpä tämä - ilmoittautumiseni!
  12. Jaaha...narinajoukko - yksi vai kymmenen - jatkaa tyylikkäästi omalla, jo tutuksi tulleella tyylillään. Olen vaisuhkosti kehunut toisia ja onpa joku sattunut kehumaan minuakin. Mielestäni tämä on normaalia hyvää tapaa. Osallistumiseni on kyllä melko harvahkoa, koska eläkeläisellä on omat kiireensä. Se tulee siitä, että vauhtini on hidastunut.

    Kehun nyt teitäkin. Olettehan te kuitenkin jonkinlainen väriläikkä. Tunnen sen verran elämää ja ihmisiä, että tätä monipuolisuutta kyllä on olemassa vähän joka paikassa.
  13. Minusta karpalomehu on parasta. Kun ei turhaan paljoa sokeria käytä, tämä mehu on ihan suun raikastin. Ja mikä vielä, vodkan lantrinkina aivan erinomainen. Se läträäminen on kyllä jäänyt vähiin. Kaikki marjathan mehuksi käy. raparperimehu ei ole minulle tuttu.

    Kun aikuisiälläni opettelin "rehuja" syömään, tuli kastikkeena mukaan puolukka. Puolukan kanssa menee kivuttomasti hakattu kaali ja myös muut kasvikset. Kun joskus aikaa sitten ryhdyin hoitamaan linjojani, oli pääasiallinen täyteruoka kaali+ puolukka. Kyllä se toimi, eikä pahempaa näläntunnetta ollutkaan. Muutoin ei ruokavalioni ole kovin "kukasteltu" erikoisuuksilla. Kyllä ruokahaluni on aina ollut kunnossa vähemmilläkin tempuilla. Enpä usko, että se silti olisi kovin yksipuolinen. Vähänhän tiedän yleensäkin ruuista, mitä nyt ruokaterapeutit ovat neuvoneet. En pidä itseäni kovinkaan ronkelina. Syön mitä sattuu olemaan, tarkoitushan on elintoimintojen ylläpidosta jollain vaihtelulla ja sopivalla määrällä.

    Eihän tuo ihme ole, jos kesäkuu unohtuu kun sitä ei ole ollutkaan. Kaikki sääthän ne on kuitenkin kuljettava, ei ole luotettavaa valitustietäkään tai muutoksen hakua. Tietysti voisi vaihtaa reilusti paikkakuntaa.

    En nyt muutamaan viikkoon ole lähdössä lakkasoita hamuilemaan. Heinäkuun loppupuolelle sesonki menee, jos sitä nyt tuleekaan. Tänään toi terveisiä eräs kaveri mökkini seutuvilta. Hänelle oli pöllähtänyt paljon vieraita ja vieläpä ronskeja, jotka eivät lupaa kyselleet. Hän oli pakannut kamppeensa ja lähtenyt aiottua aikaisemmin, koska ei mikään pidätellyt ja marjastuksen alkuun on vielä aikaa. Itikkaparvet olivat jääneet hakemaan sijaisuhria veriaterialleen. Näin hän suunnilleen kertoi juttumiehen tyylillään.

    Katsellaan, kyllä ilmoja riittää ja vaihtelua on mukana!
  14. Kyllä tämä päivä täällä kelpasi, ei valittamista. Hyvin pärjäsin lyhythihaisessa kevyessä paidassani maleksia lähiympäristössä.

    Vielä on aikomukseni keräillä marjoja metsistä ja ehkä lakkojakin. Hyvää ennakkotiedot sadosta kertovat. Sen saa sitten kuukauden kuluessa nähdä. Jos marjoja on hyvin, keräilee niitä vähän vajaakuntoisenakin. Tapanani on ollut itse poimia, vaikka helpomminhan se marjastus torilta kävisi. Minä-ite tässäkin voiton vie. Samaa se on taiteilu maalauksessakin. Ite- taiteilijoita on varmaan hyvinkin paljon. siinä joukossa minäkin ja mieluiten "vakan alle" kyyristyneenä. Enpä tästä enää sen enempää.

    Katsellaan kuinka kesä kehittyy. Ehkä pääsemme vielä tuskailemaan helteen kourissakin.
  15. Jaaha...vai oikein taidenäyttelyyn! Kiitän kuitenkin kannustavista arvioista, joita olette esittäneet "taiteilu-urani" muutamista töistä. En kuitenkaan ole niin innostunut että lähtisin lentoon.

    Tottahan se on, että lähes parikymmentä vuotta olen tuhrannyt maalaupohjana kankaita ja turannut siinä aika tuhottomasti värejäkin. Tätä on tapahtunut väliin kiivaassakin tahdissa. Johan sillä olisi pitänyt paljon pitemmällekin päästä taidoissani vähemmälläkin lahjakkuudella. Eipä silti, olen kyllä kohtalaisen tyytyväinen tuloksiini. Tämä johtuu pelkästään siitä. että en ole asettanut toiveitanikaan pilviin. Kun näytti selvältä, että en kupsahda ennen eläkkeelle pääsemistäni, tein hyvissä ajoin suunnitelmia kuinka voisin miellyttävästi tappaa aikaani. Näin ja kuulin työmaalla pistäytyneistä eläkeläisiä, jotka valittivat kuinka pitkiltä päivät tuntuvat kun ei ole mitään tekemistä eikä kaljapaarissakaan viitsi aina istua. Silloin päätin, että tämän sorttinen ikävyys ei tule minua vaivaamaan.

    Se suunnitelmani on toteutunut, yhtenä osana maalaamisen harrastus. Aika vilistää mukavasti, suunnitellessa, kokeillessa onnistumista ja useihan ne ovat menneet mönkään. Sehän ei ole huolettanut, ei ole ollut missään vaiheessa tuotantotavoitteita eikä rahan kiilto silmissä taulujan värkätessä. Suurin hyöty lienee juuri mielenterveystyön hoitamien omalla kohdalla. Onhan niitä tauluiksi nimittämiäni tullut tehtyä aikamoinen nivasta. Jaeltuakin on tullut ja on ollut muutamia "tilauksia" , joistakin olen veloittanut tarvikkeiden hinnan. Minulle on riittänyt jäljelle jäänyt "työnilo."

    Kyllähän Venlastiina on managerina jo hahmotellut harrastajataiteilijoille tulevaisuutta aika pitkälle, jopa maailman kuuluisuuteen. Niin...en ole oikein innostunut sittenkään. Siksi yritin yllä olevalla kertoa, että harrastuksestani olen saanut hyvinkin irti sen, mihin olen pyrkinyt. Sitä vielä jatkan, tosin nyt jo verkkaisempaan tahtiin, harkiten ja hartaasti silloin kun siltä tuntuu. En suurta kuuluisuutta pyri hakemaankaan. Sitä paitsi - luulen tietäväni suunnilleen paikkanikin. Kyllä leppoisa meno tuntuu hyvin tyyliini sopivan. miksipä sen rikkoisin? Niin...kirjoitan vain omista mietteistäni tässä tärkeässä asiassa.
  16. Tänään on täällä pysytellyt kevollinen kesäpäivä, nyt +20. Hyvä oli ulkonakin saapastella - tosin lenkkareissa.

    Eilen kävin kesäteatterissa. Sisällähän siellä on näyttämö ja katsomo. Se sijaitsee vanhassa ökynavetassa. Ei siellä lämmityksiä ole, mutta sateensuoja kuitenkin.
    Laulu- ja musiikkinäytelmä oli "Viulunsoittaja katolla." Varmaan monellekin tuttu, onhan sitä paljon esitetty monessa paikassa. Minä en ollut sitä katsonut, vaikka olisi ollut mahdollista. Hyvinhän tarina kulki, hyvillä amatoorinäyttelijöillä. Eipä se hassumpi kokemus ollut. Katsomo oli täysi ja istumapaikka aika ahdas. Selkää ja jalkojani se koetteli kolmen tunnin istunto. Jaloille ei ollut liikkumatilaa juuri ollenkaan. Selvisihän tuosta ja varttitunnin verryttely palautti jalkojeni toiminnan. Niin...ja varmuudeksi vielä kotona parit konjakkinapsut.

    Tässäpä tärkeimmät, jos nyt lie kovin tärkeitäkään. Katsellaan, kuunnellaan ja palaillaan!
  17. Aika huono olen lahjavinkkejä antamaan. Usein olenkin lipsunut syrjään, kun asia on esiin tullut. Kolehtihan se on kerätty ja nimilista mukaan. Joskus lahja on mennyt rahana, joskus joku kekseliäs on löytänyt sopivan tarvikkeen. Tuskinpa "juhlakalukaan" kovin paljon pistää painoa lahjojen odotteluun. Mukana olo on jo tärkeää silloin kun kutsu on esitetty.

    Nyt on minulla pikapuoliin lähtö edessä, se päätökseni tuli jo varttitunti sitten. Tarkoitukseni on käydä kesäteatterissa. Joka kesähän olen kerran, pari pitänyt sitä "kesän merkkinä." Ei keli ihan priimalta näytä, mutta varmuuden vuoksi käyn nyt.

    Maailmankin tilanne on tosi sekava ja vaarallinenkin, mutta en tästä nyt sen enempää. Vaikka aikani ei olekaan rahaa, nyt se vain rientää käyttötarkoitukseni lähelle. Heippa vuan!
  18. Perhana! Sotku lauseessa "Elämänkokemusta...." No kyllä siitä tarkoitukseni selviää.
  19. Vanha kirjoittelijahan minäkin olen. Yhdeksäs kymppi jo mennä huitelee. Silti kirjoittelijana olen nuori, pitkälti yli 70 v. kun koneeseen yleensäkin koskin. Tosin mekaanista kirjoituskonetta olin käytellyt ja sekin tietysti jelppi. Virallinen koulutaustani on vähäinen.

    Elämän kokemusta vertaisryhmieni kyllä olen runsainmitoin saanut elämällä siinä piirissä mukana niin vaikeuksissa kuin pienissä onnistumisissakin. Paljon ehti tapahtua. Monenlaista fiksua ja hörhöäkin on seuraani mahtunut. Auttaahan se ymmärtämään lähimmäisten mielenliikkeitä, vaikka olisinkin erimieltä. Siinä se elämä on kasvattanut tosikoksi. Onhan se vahinko, joutuu käyttämään suodatinta aivoituksissaan, vapaa kirjoittelukin kärsii. Käytän aina rekattua nimimerkkiä. Suojelen sillä myös itseäni, näin vähemmän viitsii örveltää joutavia.(en viittaa nimimerkkiin)

    Älähän huoli Ruuneperi(manni)! Varmasti olet saanut arvostelua, mutta kyllä tuolla kokemuksella jo pienet nälvinnätkin kestää. Aloitteellisuudessasi on paljon hyvääkin. "Rapatessa roiskuu", mutta ei joka roiskeen takia kannata haalareitaan pyykkiin pistää.

    Olen huomannut että ikäni alkaa rauhoittaa. Kirjoittamiseni on vähentynyt, mitä nyt Kahvipirtissä hiukan sormiani verryttelen. Kyllä mm. ruunemannin laaja-alaiset aloitteet kiinnostaisivat, mutta vastaukset vaatisivat asioihin tarkempaa perehtymistä ja kirjoituksen muotoilua. Niin vetäydyn raukkamaisesti ajatellen ikäni taakse. Mitä se enää minulle merkitsee? Mitään vaikutusta osallistumisellani ei ole. Miksipä lähden jauhamaan asioita aivan turhan päiten.

    Lueskelen kyllä myös tätä ikäpalstaa. Tuskinpa suuriin irtiottoihin enää ryhdyn. Ruunemannille hyvää jatkoa sikäli kuin intoa riittää vaikkapa tutulla viisaudella:"siitä paljon puhutaan, josta pidetään."
  20. Päivää! Selkeänä on vielä pysynyt, vaikka pilvet ympärillä pyörivätkin.

    SkillaN mainitsi että voihan ikänsä väliin unohtaa. Voi ja sitä olen yrittänyt tehdäkin, mutta kyllä kirjanpito perässä seuraa. Vasta äskettäin olin 70v. ja rapiat. Nyt jo mennä pyyhkii yhdeksäs vuosikymmen. Näin äkkiä se aika kuluu! Ehdin sentään parvekkeen siivota siinä välissä tänään. Kauemmin meni sotkemiseeni.

    Onhan joutava osittain oikeassakin, jos tinnittämisiä alkaa kuunnella, sitä kuunneltavaa kyllä löytyy. Tietysti täytyy ottaa huomioon että voihan se olla myös todella häiritsevää ja rasittavaa. Nämä ovat semmoisia henk. koht. asioita.

    Eipä kummoisempia, jatketaan elämänmenoa, jos joidenkin mielestä lipsuu höpinän puolelle, on sekin jotain. Parempi kuin ei mitään, jos alkaisin höpinöitä määrittelemään, joku saattaisi vaikka hikeentyä. Sellaista se elämä on, laajassa kirjossa. Yhtä kaiken kattavaa tapaa ja mielipidettä ei ole olemassakaan. Silti eteenpäin!
    21. 83 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt