r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Onpahan kunnon lohen jötikkä, jonka sini-sirkku on haalinut. Lohta minäkin pakastelen, en kuitenkaan noin suurta. Pihiyttäni joskus tarjouksista puolenkymmentä kiloisen saatan ostaa. Sillä takaan sen, että aina on pariksi kertaa viikossa varastossa, eikä tarvitse "pakko-ostona" päivän hintaa pulittaa.

    Enpä tunne puolukan käyttöä laatikkoruuissa. Salaattikastikkeena käytän survottuja puolukoita. Sen avulla kaalitkin nikottelematta maistaa. Kas kun kuuluin nuorena oppimaani joukkoon, jonka mukaan rehut eivät kuulu ruokien joukkoon. Siinä suhteessa olen valistuskäännynnäinen ja sopeutumiseni olen tehnyt ja jatkan puolukoiden avulla.

    Tänään oli paikoin nilppukeli. Yön pakkanen jäädytti lätäköitä, lumihyhmää, ja aamu hiukan sulatti pintaa. Senkin olen kokemusten kautta oppinut, että paikoin pitää hiipien mennä. Haaveriin kun ei olisi varaa.
    Onhan tässä lähelläni mainio, ilmoista riippumaton, hyvä rata. Virasto- ja liiketalo, jossa korokkeella kiertää ympäriinsä katos. Lähes puoli kilsaa kierroksesta tulee, sitäpä olen usein käyttänytkin, jos on liukasta tai satelee. Voi olla, että joku ihmettelee, jotta mitähän tuokin ukko hakee kun viides kierros on jo menossa. Eipä ole kysytty.

    Tässä päivän tärkeimpäni. Ei ole paljon, mutta näkyy että olen. Hyvää päivien vieritystä teille!
  2. Enpä minäkään omaa kannanottoa, mutta saaneehan ihmetellä. Miksi miehillä ja naisilla on urheilussa omat sarjansa? Eikö se ole selvää toisen sukupuolen aliarvostamista? Mihin sarjajako täydessä tasa-arvossa perustuu? Homot, fransut, lespot ja heterot, miehet, naiset. tuleeko uusia sarjajakoja, vai hävitetäänkö kaikki.
  3. Häipynyt on usko pukkiin
    tuohon vakavanhaan ukkiin

    Kukas sieltä esiin kurkkii ?
    katse kiintyy vanhaan turkkiin.

    Mikspä huijaan pientä enää
    tietoahan hänkin penää!
  4. Kilttejäpä tietenkin, kun olen muutoinkin peruskiltti. Ei edes kantsi tonttuillakaan.
    Märän sorttista lunta rumpsautti yöllä ja vielä aamullakin, ihan maisemakin vaaleni. Kun sitten tuli pari astetta lämmintä, loskaa ja vetistä riitti. Sen sain kokea, kun kävin markkinoilla. Siellä sohjussa taaperrellessa kenkieni eristys petti ja jalat kastuivat. Pahoin pelkäsin, että jonkun flunssan lykkää, mutta taisinpa siitä selvitä kuumalla lögillä ja vaihdetuilla villasukilla. Terästystä en voinut juomaan laittaa, kun illasta täytyi vielä autolla lenkki heittää.

    Kyllä ne huonot olosuhteet markkinakauppiaita vähensi, mutta ehkä myös ostavaa yleisöäkin, joten ehtivät kauppoja tehdä. Paljon sitä mielestäni tavanomaista kamaa, myös ns. rihkamaa. Kukon olen yleensä ostanut, mutta jätin senkin, ettei tule turhaa viettelystä.
    Teenkin nyt lyhkäsen pistäytymiseni. Joten hyvää jatkoa teille puuhissanne tai onnistuneesti laiskotellen!
  5. Herkkujen valmistamisesta on kirjoitettu. Minun kokemukseni on vain niiden poskeeni heittämisestä.
    Onhan karjalanpiirakoina myydyissäkin eroja. Matkallani olen melko usein käynyt Joensuun torilla, joka on Meri-Kukalle ainakin tuttu. Sieltä saa mielestäni hyviä karjalanpiirakoita kun osaa silmämääräisesti valita myyjän. Onhan niitä muuallakin ja on makukysymyksiäkin. Kyllä myös peruna on hyvä täytteenä, kunhan piirakat ovat tuoreita.

    Sultsinat ovat myös mainioita. Varsinkin jos käytössä on vanha tapa. Sultsinan kuoret voidellaan tietysti voisulalla ja vain toiselta puolelta. Sultsinan kuoret ovat yhdessä pinossa päällekkäin ladottuna ja puuro höyryävänä pöytään kannetussa kattilassa. Siitä kuoripinosta napataan sopivan monta ja voitelemattomalle puolelle leväytetään lusikkaa käyttänen riisipuuroa tai perunavelliä. Sitten taitetaan...no enpä enempää, tuttua lieneekin, kuitenkin niin että rasvainen puoli jää pitkulaisissa taitoksissa päälle. Ja eikun syömään käsin, hihat kääräistynä, koska muuten ne saattaa rasvaantua.
    Tietysti joku näppärä voi ne valmiiksi kääräistä ja antaa veitsen ja haarukan työvälineiksi, niin siistimminhän se käy. Minusta kuitenkin se antoisa naatiskelu toteutuu paremmin käsin kosketeltuna.

    Joillain itäisen Suomen toreilla on kyllä ollut sultsinan kuoria myynnissäkin ja olen ostanutkin. Tunarikin saa kyllä vetelähkön vellin keitetyksi ja kuuma täyte kyllä kuoret pehmittää. Yleensähän ne kuoret ovat olleet valmiisi voideltuja.

    Koska vaativa ruuanlaitto ei ole minulla hallinnassani, mutta syöminen kyllä käy, niin väänsin tämän kirjutteluni melkeinpä väkisin. Näin saan ilmoittautumisen tehtyä. Hyvää illan jatkoa!
  6. Sitä samaa pimeää, mutta olihan välissä sateetontakin. Hyvin pääsin asiani ja verryttelyni kuivin nahoin tekemään.

    Eilen keskeytyi kirjoittamiseni, koska olimme erään asukkaan kanssa sopineet, että annan hänelle kyytiä, että pääsee toivomaansa kauppaan. Aika sovittiin "suunnilleen", aika tulikin sitten vähän yllättäin. Mitäpä tuosta, asia hoitui.

    SkillaNilla menoa ja puuhaa riittää. Onhan se hyvä kun vielä omasta halustaan ja ehkä velvollisuudestaankin on puuhissa mukana.

    Saattaapi olla hyväkin unihalujen lisääjänä lukeminenkin kuten Late tuumaili. Ainakin minulla toimi, kun tein ison luku-urakan muiden puuhieni ohella, jopa lyhensin päivänokosiani. Vaikka en ole kokenut juurikaan uniongelmia, niin urakkani jälkeen pari yötä jatkui pitemmäksi täydessä unessa. Siinäpä silmärasituksenikin helpotti. Samoja hommiahan me olemme tehneet, oikeassa olet Late.
    Minullakin olin pari n. 10v. työsuhdetta, sitten lyhempiä pätkiä aika monissa firmoissa, muutaman päivän tai vuoden pätkinä, tehtiin usein vain tietty työkin ja lähdettiin. Kun joskus erehdyin kertomaan luotto-hommistani niin vähän jatkan. Olin pitemmät työsuhteeni eräänlaisessa alaosastossa, jossa oli oma osastopäällikkönsä, kuitenkin suorassa suhteessa pääurakoitsijaan. Kun sattuivat valitsemaan luottohommiin, joka koski pääurakoitsijan koko aluekohdetta, sekä jo ennestään firman kaikkia ammattialani kohteita, tuli te- sopimuksen mukaan 1-2 pv/ viikko vapautusta keskiansiolla luottotehtävieni hoitoon. Eipä siinä kerennyt "herraantua", hyvin tossuni pysyi tantereessa. Sekava selitykseni, mutta en halua nimiä käyttää, vaikka se nyt muistelua onkin.

    Mitäs vielä? Niin painoista. Kyllä varmaan näidenkin pyhien alla houkutuksia riittää. Olen eräänlainen masokisti, itseni kiduttaja. Minulla on vahti, joka määrää milloin, miten paljon ja mitä voin syödä. Lähes joka aamu siltä vahdiltani kysyn. Ja vaaka vastaa kaunistelematta. Eikö olekin yksinkertaista?
  7. Aivan...niin mistä pitäisi avautua? Sen on tarkasti ja täsmälleen niin, että on kirjoittajan asia ja harkinta mistä avautuu. Jos pidättyvyydessä pysyminen tekee vajavaiseksi, niin tehköön! Tietenkin jokainen saa päättää mitä tekee, mutta ei tämä palsta sentään täytä psykiatrin vastaanottoa, jossa "avaudutaan." Sitä paitsi, sekin vastaanotto kuuluu salassapitovelvollisuuden piiriin.

    Hyvä jatkoa aukinaisena tai sulkeutuneena!
  8. Kiireessä tuli muutama kirjoitusvirhe. Koettakaa arvaillen pistää!
  9. Huomenta! Tummat pilvet ovat näkyvissä, mutta eihän sen mieltä varjostaa. On aivan normaali myöhäissyksy.

    Niihän se on että mielialalla, henkisellä vireydellä on suuri merkitys ihmiselossa. Iän myötä luonnollista hiipumistakin tapahtuu. Eihän muuten elämää voi muuten kokea kuin elämällä, ei etukäteen. Jälkikäteen voi tarkastella elettyäkin.

    Mielestäni olin parhaimmillani 35- 40 v. paikkeilla. fyysinen suorityskyky ja kestävyys oli tallella. Kokemusta jo oli riittävästi niin hyvästä kuin pahastakin.Turpiinikin olin saanut ja monesta kiperästä elämänvaiheesta selvinnyt. Monet mokat olin tehnyt, "suttakin" työssäni ja niistäkin oppinut. Tuntui että hallitsin ammattini, en ollut enää pompoteltavana. Itsevarmuuttani oli ehkä liikaakin, mutta sitähän myös tarvitaan ei yksin työssä, mutta myös neuvottelupöydissä.

    Vähän jälkeen neljän kympin koin ensimmäisen ikäkriisini. En pysynyt urheilullisten nuorten miesten tahdissa kaikessa rivakkuudessa. Tästäkö se köpistymiseni alkaa?, kyselin itseltäni. Otin sen puheeksi 10v. vanhemman työkaverin kanssa.
    - Alä huoli, niin se on käynyt minullekin, kaveri jutteli.-Se yllättää, mutta eihän se loppu ole. Kyllä me ammatissa pärjäämme, vaikka juoksukilpailuissa. Onhan meillä kokemus, joka tasoittaa.
    Tämä oli minulle hyvä, rauhoittava opetus. Se on auttanut aina tänne lähes 80 v. saakka ymmärtämään, että hiipumistaan ei kannata edes itselleen turhaan suurennella ja siitä masennuksen taakkaa hankkia. Eikä myöskään toisin päin turhan reipasta, kaikessa suorituskykyistä näytellä. Elää siinä mikä on, ja tekee mahdollisuuksiensa mukaan sitä, joka pitää vireyttä yllä, ainakin jarruttelee hiipumista.

    Nyt pitää pistää töpinäksi! Johan tuota jaaritteluani ilmoittautumisen verran tulikin.





    ,
  10. Olinpa yllättynyt Laten huomioista - tai en sentään. Tiedänhän Latella elämänkokemusta olevan, sekä juuritasolla, että myös ainakin pienistä vallan kammareista.

    Tarkoituksena olikin, hienosti sanottuna, esittää
    formaatti perinteenä minuakin vanhemmilta sukupolvilta sanojen käytöstä.

    Voi sitä siirtää päivän tasallekin, politiikkaankin. Johto pui "aivoriihiä". Etukäteen tekevät esityksensä pienessä piirissä, välikätenä toimii virkamiehet. Siellä on yritetty erottaa jyvät akanoista. Siinäpä satoa jälkikäteen puidaan. Jo ennen jälkipuintia esiintyy ongelmia ja ne jatkuu ja jatkuu...ja myös jälkipuinti.

    Tulee mieleeni, onkohan nämä ahosmiehet, siis puijat, ihan oikeasti ajan tasalla. Niinpä ajattelenkin, että jättäisivät edes aivoriihissään riihen syrjään, koska eivät tiedä korjuusta ja puimisesta mitään.

    Vaan eipä siinä mitään, kekseliäisyyshän on vapaasti käytettävissä ja väänneltävissä. Kuitenkin, kyllä vanha kansa tiesi, mitä pitkä puimisrosessi merkitsi, se merikitsi katsetta vaikeissa olosuhteissa tulevaisuuteen ja myös ennen kaikkea kaikille.
  11. Koetahan piristyä, sini-sirkku! Vähän alakuloiselta kirjoittamisesi tuntui. Ymmärrän kyllä kiireesi.

    Olethan ollut pirteä valopilkku palstalla, myös hyvin rakentava kiperissäkin tilanteissa. Tämän sanon lukijana, jota mieluummin teen kuin kirjoittelua.

    Tässä ketjussahan on jo varttuneeseen ikään ehtineitä. Ruuneperikin on jo aika vanha. Minä olen sentään kuukauden nuorempi, joten nuorena höpöttelen.
    Eikun eteenpäin, vaikka nokka maata viistäis!
  12. Pimeää oli, ehkä syksyn pimein päivä. Vettäkin ropsutteli ja sain kyllä kuurin niskaanikin.

    Meri-Kukka oli vähän epävarma, mitä "jälkikäteen" merkitsee tarkalleen ottaen. Yritän selittää, kun tuntuu olevan sopiva aihe, koska nyt en virity suurenpiin ponnisteluihin.

    Kansanviisaudet tulevat käytännön elämästä perittynä ja koettuna. Ajatellaanpa - minähän olen myös kokenut - mökkiläistä joka harjoitti välttämätöntä viljelystä, kuka muutamaa aaria, jotkut jopa muutamaa hehtaaria. Tietysti kaikki työ ilman konevehkeitä. Ensin tietysti täytyi heittää etukäteen siemenet peltoon. Kylvövakka roikkui hihnoissa edessä siitä kylväjä kouraisi siemeniä ja heitti etukäteen taitavavan tasaisesti ja käveli eteenpäin. Välivaiheen työ oli korjata vilja pellolta sirpillä. Ei sirpillä huideltu, toinen käsi toimi välikätenä, kokosi pystyssä olevia korsia kouraan mahtuvan nipun sirpillä katkaistavaksi. Monen välikäden kautta vilja käsiteltiin, ensin lyhteelle, kuusikolle(pyramidin muotoinen kökkönen)kuivahtamaan, siitä riiheen, lopuksi riusalla (länsipuolella maata varstalla) puitiin. Lopuksi jyvät heitettiin riihessä käsin nurkasta toiseen. Akanat tippuivat välille, jyvät lensivät painavampana perille. Niin kävi loppuerottelu tässä välivaiheessa.

    Jälkikäteen suoritettiin jälkipuinti, eihän sitä voinut etukäteen tehdä, eikä edes arvioida välikäden tulosta. Sehän oli työn suorittamista. Jälkikäteen oli koko rosessi nähtävänä ja arvioitavana sekä jälkipuintina sikäli, menikö kaikki hyvin ja mitä seuraavan sadon rakentelussa voisi etukäteen ottaa huomioon.

    Toivon että tämä sittenkin puutteellinen selvitykseni palstatilan säästämisestä johtuen, antaisi vähintäinkin viitteitä ja näkökulmaa käteen liittyvän ropleeman selvittämiseksi. Hyvin monethan eivät ole nähneetkään käytännössä kertomaani elantoon liittyvää toimintaa. Ehkä jotkut vanhoista elokuvista.

    Vielä ikään kuin jälkikirjoituksenani, riusa on huomattavasti kehittyneempi työväline kuin varsta.
    Se johtuu itäisen maanosan pienistä, kivikkoisista pelloista, siellä käytettiin riusaa laajemmin tuotanrosessissa. Varsta on sellainen kömpelö lätkä. Koska riusan käyttö on jäänyt melko tarkkaan pois, en viisi sen rakennetta tarkemmin selostella. Kun luen koko 70+ palstaa, olen huomannut, että eräs kahvipaketti - nimimerkki seuraa tarkkaan Kahvipirttiä ja antaa tyhjentäviä lausuntojaan Pirttiin kirjoittavista, oletan tämänkin kirjoittamani käyvän arviointivaiheen läpi.

    Tämä kirjoitteluni jäi vain yhden asian käsittelyksi.
    Hyvää jatkoa teille näinä syyspimeinä päivinäkin.
  13. Kovin hämäränä päivä näyttää alkavan. Hyvä kun sentään alkaa. Eilinen päivä tuhraantui sekalaisissa merkeissä, "rästiin" jääneissä puuhissani, vieraitakin pistäytyi. Paremmin ennättivät, kun pääosa kaupoista oli kiinni.

    Nyt juhlat on juhlittu, mikäpä siinä, onhan se tavallaan perinnettä. Kovin vähän katselin, pätkän puuduttavan yksitoikkoiselta tuntuvaa kättelyjonoa. Olenhan näitä jo ehtinyt muutamia kertoja nähdä. Pukeutumisista en pysty olemaan kiinnostunut, en muustakaan säihkymisestä ja loistamisesta.

    Vilkaisin myös hetken tanssejakin. Sattui sellainen kohta, jossa vieraat kehuivat hyviksi juhlia kun näkee paljon kavereita. Kun toimittaja kysyi, kenen kanssa haluaisit jutella, pätkähti päähäni ajatus, että kenenkähän minä, jos olisin vastaamassa? Kenen... no Hakkaraisen Teuvon! Sirkkelin terien kunnostajan kanssa olisin voinut jutella kotimaan politiikan hienosäädöistä ja miksei myös kansainvälisen politiikan kiharaisista kiemuroista. Ihan näin senaattorin asiantuntemuksen tasolla.

    Tuntematonta sotilasta katselin pienen pätkän. Olenhan senkin tietysti nähnyt monta kertaa. Vaikuttava elokuvahan se on sodan mielettömyydestä. Se siitä katsellessani pinnalle nousee ohi sankaritarinoiden. Honkajoki jousipyssyineen edustaa mielestäni lähinnä sopivaa tulivoimaa.

    Kyllähän EU ja Emu itsenäistä päätöksentekoa rajoittaa, kuten Late kirjoitti. Ja vieläpä siltä näyttää, että yhä syvemmälle määräysvalta siirtyy. Laten mainintaan lukemisestani: kyllähän minäkin luen, nykyään enemmänkin puuskittain, pätkiä hullunlailla. Sen jälkeen lepään taas "laakereillani."

    Eiköhän tässä tullutkin jo riittämiin. Jatketaan elämänmenoa!
  14. Iltaa vaan, päivä meni pilvisenä pienillä sateen ripsutteluilla - sikäli kun ehdin lukuhommieni ohella havaita.

    Joulu menee pienin valmisteluin. Minullahan on ympärivuotien oikea kestokuusi parvekkeella. Terhakkana se on pysynyt.

    Ansiomerkkinä on minullakin ammattiliiton kultamerkki, ei muuta. No 60 v.lahjana jakoivat "kultaisen" - ainakin siltä näyttää - taskukellon.

    He eivät tiedä mitä tekevät

    Tämä on kirjan nimi. Tämän vuoden Finlandia palkittu, Jussi Valtosen romaani, 559 sivua. Sen kimpussa olen kolme päivää ähertänyt, todella täyttä päivää. Maaliin pääsin puoli tuntia sitten.

    Kiinnostuin, koska kirja sai hyvät arvostelut. Tuntui siltä, että sehän luettava ja tutkittava. Tiuhaa tekstiä tuo määrä, eikä mitään huitaisten luettavaa, jos aikoo vähänkin kärryillä pysyä. Sen tekee myös kirjan erikoinen rakenne, liikkuminen ajasta toiseen tekstin yhteydessä lähes huomaamatta.

    En nyt ole valmis lukukokemustani kertomaan kovinkaan paljon. Se vaatii tuumaustauon. Kyllä se mielestäni on hyvä teos, joka antaa myös virikkeitä ja pohjaa ajatella monia asioita uusistakin näkökulmistakin, hyväksyipä niitä tai ei.

    Enpä jatka pitemmälle. Nyt tarvitsen leppoisan illan paineen tasaukseen aherrukseni jälkeen. Toiseen kertaan tuonnempana!
  15. Katleijan maisemissa typpihappovaunu vuotaa ja varoitukset annettu. Juuri tullut uutinen.

    Tänään oli kunnollinen, hyvä keli tehdä lenkkikin. Ihan oli pieni piristys. Olen jatkanut uurastustani eilen mainitsemani urakan kimpussa. En kuitenkaan niin totisena, että ulkoreipastelun hylkäisin ja päivänokosetkin sentään hoidin. Muutoin olen keskittynyt yhteen asiaan, muut saa jäädä vähemmälle.

    Niinpä nytkin jatkan puuhaani. Urakkaa on vielä rutosti jäljellä. Tässä ilmottautuminen, nähdään jatkossa!
  16. Niinhän se aurinko vilahteli tänään. Kävin Jumbossa, autolla tietysti ja jopa auringon kirkkaus hetken häikäisi, kun suunta sinnepäin sattui.

    Kävin Jubosta ostamassa yhden kirjan, koska paikallisista ei löytynyt. Siihen hinnaltaankin arvokkaaseen teokseen olen koettanut paneutua. N. 550 sivua kyllä riittää muutamaksi päiväksi. Ehkä palaan tähän, jos luettuani katson se aiheelliseksi.

    Pankkikortittomiin, kyllä heitä on aina muutamia. Apuani olen kyllä tarjonnut, mutta en tyrkyttänyt. Paria olen opastanut ja hyvin ovatkin alkuun päässeet. Monelle on korkea kynnys pyytää apua, koska tuntee asian häveliääksi. Eivät kysy edes omaisiltaan neuvoa. Pelkäävät, että tekevät turhan suuria johtopäätöksiä selviytymisestä myös muussa pärjäämisessä.

    Tässäpä ilmoittautumiseni tällä kertaa. Ehdin vielä muutaman tunnin tänään kirjani kimpussa kilvoitella.
    Jatketaan taas toiste!
  17. Päivää! Tavanomaisiin ilmoihin on täällä palattu. Ei sada, ei paista, mittari nollassa ja pilvessä möllöttää.
    Oli jonkun verran hankaluuksia löytää Pirtti. Tuskinpa se johtui siitä, että en muistaisi polkua.

    SkillaNin tähän lausumaan mielenkiintoni heräsi jotenkin: ..." saahan vanhempikin olla edistyksellinen." Tottakai saa olla ja on hyväkin ja esittää myös asiansa. On myös niin, että se "edistyksellisyyskin" on pohdinnan paikka ja usein mielipidekysymyskin.

    Kävin tänään vanhassa kertomassani karvahattukerhossa, joka on iän myötä hiipunut. Kutsuttuna ja ainakin puheissa kaivattuna menin. Joo...pari vanhaa veteraania oli paikalla. Juteltiinhan siinä niitä näitä, tosin ihan väkisin keskustelu katkesi siihen, että kampraattien piti hyökätä. pelikoneille.

    Mihikäs tavoistaan pääsee, ajattelin. Turha siihen on puuttua, vaikka tuntuikin siltä, että miksi istun täällä, koska peliautomaatit olivat ihan kunnossa.

    No eihän se aika mennyt kokonaan siihen. Juteltiin mm. laskujen maksamisen ja rahan noston ongelmista. Onhan siinä pankeillakin osuutta, että jokaisesta toimesta vitonen täytyy pulittaa. Ehdotin että ettekö voi sitä vähää tehdä, että hankkisitte pankkikortin, jolla voisi tarvittaessa rahaa seinästä repiä, koska sitä kuitenkin pankissa tuntuu kasattuna olevan. Eihän se ehdotus ollenkaan käynyt. Peruste oli monet luetut tapaukset, kuinka rahat oli huijattu. No joo...onhan se hyvä, että muisti edes sen verran toimii.

    Tähän tapaan keskustelimme. Totesin että karvahattukerho on valmis osaltani kuopattavaksi. Monet ovat jo aiemmin luovuttaneet, kuka viimeisen muuton tehneenä, sairastuneena henkihieveriin tai muutoin kyllästyneenä. Surullista kyllä, mutta näin se vain ajanhammas puurtaa, halusi tai ei.

    Tottakai otan myös huomioon senkin, että millainen katselija olen minäkin. Subjektiivinen, omakohtainen näkemys ei aina ole oikea, vaikka se siltä tuntuisikin.
    Tämä varsinkin näillä vuosikymmenilläni.

    Tällainen päivän puolikas tänään. Ei muuta kuin eteenpäin, vaikka nokka maata viistäisikin!
  18. Kirjoitin että joulukuussa palaan taas Pirttiin. Nythän se aika onkin. Samat olivat sääasiat täälläkin kuin Nurmijärven maastoissa. Ihan auringon porotusta myöten.
    Nythän Laten + muun joukkueen muuttopuuhat tuntuu olevan ohi. Pienet timpraukset ja suunnitteluthan jo menee vaikka ajankuluna. Joo...kyllä hurskainen huumoria heittelee, eikä ollenkaan hassummin. Asiaakin löytyy hienoin sanakääntein

    Marketin erikoisasiantuntijaryhmä oli tänään hieman puutteellisessa kokoonpanossa. Johtui siitäkin, että minulla oli juoksuhommia ja näin myöhästyin istunnosta. Vain pari sitkeintä oli jatkamassa jälkipuintia. Kyllä he utelivat mielipidettäni jostain sateenkaariasioista. Ihmettelin, että en ole aikoihin sateenkaaria nähnyt, on vaan ollut yhtä hämärää ja sumuista.

    Hänestä työ outta pohtinunna. Kyllä se hyvin tuttu ennen oli. Siihen liittyi korostettu kohteliaisuus. "Ottaa hiän vain pulloo, aivan verestäkii onnii", joten tähän tapaan. hurskaisen "tupsintatoimi" ei aivan sellaisenaan tutulta tunnu, mutta onhan se kai lähimain samaa kuin tupeksiminen - silloin kun homma ei millään tahdo onnistua.

    Nyt on aikani onnistua lopettelemaan, ettei tupeksinnastani tule toimi suurin kirjaimin. Hyvää jatkoa teille mitäi puuhaattekin!
  19. Katselin merihuiskun laittaman videon. Hyvä harrastajahan siinä esiintyi ja myös sisälsi myös kertomuksen. Asiantuntemukseni ei sen pitemmälle arvioinnissa riitä.

    Aika huono olen pillereitä popsimaan. Luontaistuote kauppojen tuotteita en käytä. Lääkärin määräämät satunnaiset tarpeet olen kiltisti syönyt. Harvoin on tullut verikokeitakaan otattaa. Niissä ei ole ilmennyt mitään, joka aiheuttaisi toimenpiteitä puutosten korvaamiseksi. Unikin maittaa riittävän hyvin, kunhan saan iltakahvin aikaisiksi.

    Luulen, että saan tarpeellisen eväistäni. Karultahan ruokavalioni näyttää, jos ohjeena pitää esitettyjä ruualla leikittelijöitä ja taiteiluja. Luotan siihen, että aika yksinkertaisin keinoin saan riittävän hyvän ja monipuoliset eväät. En ole yksin tähän päätynyt, vaan olen haastatellut asiantuntijoitakin. Mainitsen erään esimerkin: jo kuitupitoinen kaurapuuro yksin täyttää sen, mitä monilla kaupitelluilla ravintolisillä yhteensä saa aikaan. Onhan näissä tietynlaista uskomusasiaakin mukana. Mikäs siinä, jos ne tuntuvat auttavan, niin pitäähän niitä syödä, jotta saa mielensä rauhoitettua.

    Enpä enempää tuhlaa palstatilaa, kyllä jää seuraavillekin.)) Taitaa mennä joulukuuhun kunnes taas palaan Pirtin ovea kolistelemaan. Jatkoja!
  20. Enpähän tiedä elämän "syvimpiä" tarkoituksia. Tuskin olen niitä ajatellutkaan. Kokonaisuudesta kehityksessä lienee kysymys, josta miljoonien ristiitojen kautta on tällaiseen kehitysvaiheeseen ihminen tullut, jossa jokaisella on ollut osansa, pieni tai vähän isompi.
    Onko tullut hyvä tai täysi susi, voi tietysti arvioida.

    Tarpeellisuutta voi miettiä mielikuvituksensa mukaan. Onko pörssi- tai valuuttakeinottelija sata kertaa arvokkaampi kuin hoitohenkilö tai siivooja?

    Työtön, pois potkittu hyvin työnsä tehnyt voi tuntea itsensä tarpeettomaksi, kelvottomaksi kun mitään ei aukene ja mahdollisesti perhe odottaa kärsimättömästi jatkoa elämäänsä. Kaikki ympärillä kaatuu säästämiseen, säästämiseen ja vähentämiseen, umpikujaan. Puhutaan vain huonosti tuottavasta joukosta, ryhmästä, josta pitää päästä eroon kannattavuuden vuoksi.

    Kyllä normaalisti jokainen ihminen haluaisi olla hyödyksi, löytää ajatuksilleen sen rauhan, että on hänkin jotain tehnyt. Olkoon se vaikka kuinka pientä, monien mielestä merkityksetöntäkin, kunhan on jotain, joka elämässä kannattelee. Vanhuus ja sairaudet voivat väsyttää ja luoda tarpeettomuuden tunnetta. Sitä helpottaa muistelu ja muistelmat, että olinhan sitä minäkin mukana tekemässä "parempaa maailmaa" ja jatkumoa tuottamassa. Ne muistelmat soisi kaikilla olevaan varastossaan.

    Tietysti ihmisten pariutuminenkin kuuluu kehitykseen, kuinkas muuten. Siihen vielä toistaiseksi tarvitaan mies ja nainen jossakin muodossa. Urosta ei vielä ole saatu poikimaan kuin jossain eläinketjun alemmassa kehitysvaiheessa. Onhan monia seikkoja, jossa suvun jatkuminen normaalikehitysmuodossa häiriintyy ainakin yksilötasolla. Nämäkin aiheuttanevat tarpeettomuuden tunnetta, puutetta elämän sisältöön, jota ainakin yritetään paikkailla.

    Anton Tsehov on novelli- ja näytelmämuotoisissa kirjoissaan pohtinut "tarpeettoman ihmisen elämää."
    Muistan niitä lukemiani vain osittain ja hajanaisesti, enkä nyt koe niitä niin päivänpolttamaksi, että alkaisin niitä kertailla.

    Eipä se elämän syvin tarkoitus kirjoittamallani ratkennut, tuskin edes sirpaleitakaan.
    21. 96 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt