r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  1. En ole vahingon iloinen. Totuus kuitenkin on paikallaan.

    Pekka Perä käynnisti valtavan yrityksen. Toiveet olivat korkealla. Tottahan työtä tarvitaan ennen kaikkea nyt.

    Niinpä Perä käynnisti projektin kovalla tohinalla. Haltioissaanhan siitä oltiin. Pörssikurssi kipusi ja voittoja tuli, myös ennen kaikkea Perälle. Hän onnistui ja miljoonia tuli.

    Kukapa sen tietää, oliko harkittua vain nopea käynnistäminen ja tuloksen teko vain rahassa. Kaikki varotoimet jäivät pois ja myös virkakunta sinä avusti koska hankkeen merkitys oli valtava.

    Pekka Perä onnistui erinomaisesti omasta näkökulmastaan katsottuna. Hänelle satoa tuli.

    Jo yksistään v. 2013 verotiedotkin osoittaa, että hän nappasi konkurssikypsästä tulot, joita tavallinen palkkatyössä oleva inssi saa tehdä 100 vuotta. Laskekaa jos pystytte.

    Niin se on, että P. Perä pärjäsi loistavasti omassa projektissaan. Minua vain karhaa se puutteeni, että otan huomioon myös yhteiskunnallisen merkityksen, en pelkästään "yrittäjän" hyvää pärjäämistä. Mahdolliset miljardiin nousevat vahingot monien vuosien aikana himmentävät menestyneenkin yrittäjän toimia. Vahinkohan tulee veronmaksajien piikkiin. Mistä taas leikataan?

    Joku pikkuporvari täällä löytää syyn juopoista työmiehistä, kuinkas muuten. En kiellä, etteikö juoppoa työmiestäkin sattuisi löytymään, mutta ei se ongelmien syyksi riitä. Ja jos sellainen juoppo löytyykin, sen tekemät vahingot eivät voi olla kovin merkittäviä.

    Ylistetään vaan P. Perän toimia. Kyllä hän hoiti homman hyvin omaan pussiinsa. Sehän on vankkojen porvarien ideologiakin.
  2. Aloitus on "Ylistys osaamattomuudelle." Ehkä tähän sopii hyvin ajankohtainen Talvivaaran kaivoksen historia.

    Häkellyttävä lähtö, rohkea yrittäjä Pekka Perä osti markalla valtauksen. Hän ehti niittää mainetta malliesimerkkinä norokkuudesta.

    Tietysti hän sai sen mukaisen palkkion työstään, paljon miljoonia. Vielä v. 2013 verotilastossa palkkaa 293 693 euroa ja pääomatuloja lähes 5 miljoonaa. Monethan sanovat, että turhaa kateutta on ihmetellä. Mies on ansainnut sen työllään. Niinhän se on, vai onko? Hän on suurikenkäisten tuloissa sijalla 29. Kuinka monta puhallusta on myös edellä olevilla. No, kateuttahan se on tietenkin näitä nostaa. Ylistetään vaan.
  3. Iloapa hyvinkin! Jo puolivuotta sitten terveyskeskuksen lekuri kuunteli pumppuni räpsytystä, vaikka en valittanutkaan. Jotain oli kuulevinaan ja pisti lähetteen kardiologille ei kiireellisenä.
    Tänään kipaisin sairaalassa. Tarkkaan konevempaimilla tutkittiin. Ei aiheuttanut mitään toimenpiteitä. Pientä kalkkeutumista läpässä, hyvin toimii. Matka saa jatkua ennallaan ilman mitään rajoituksia tai pidättelyjä. Tottahan olen tyytyväinen, nythän on tutkittu!

    Vähäisetkin lumenrippeet ovat kadonneet. Nurmikot ovat ihan terveen vihreinä. Puut ovat riisuuntuneet, ihmiset sitä vastoin ovat pukeutuneet. Sumuista ja hämärää on, sitä normaalia.

    Menon vilskettä tuntuu SkillaNillakin olevan. Siinähän hyötyliikuntakin tulee mukana, ei tarvitse turhaa taputella katua.

    Taidanpa nyt lopettaa tämän koneeni taputtelun. Vähäistähän tämä on edes hyötyliikuntana, näppäimen tähtäys, että sattuisi oikeaan paikkaan. Ehkä ulkoistan itseni, kunhan ilmaa tarkkailen.
  4. Lunta ehti täälläkin näyttäytyä sen verran, että maa hiukan valkeni. Ei tullut talvivaaraa. Eiköhän se Talvivaara ole nimensäkin saanut livakoista huonoista keleistä.

    Talvivaara on nyt totta jos tarkoitetaan sitä kaivosrepellystä. Nyt kompurointi on päättynyt konkurssiin. Veronmaksajien piikkiin menee valtion monesta luukusta antamat 200 miljoonaa. Kaivosrepellyksen "sairaskuluihin" menee saman verran lisää. Ihan virallisiksi luokiteltavien arvioiden mukaan. Mistähän nekin rahat leikataan?

    Muistan kuinka Perä osti tämän kaivosvaltauksen Outokumpu Oy;ltä yhdellä eurolla. Tämä valtaus oli tutkittu ja todettu kannattamattomaksi. Perä oli viimisen päälle rohkea yrittäjä ja käynnisti kaivostoiminnan uusilla menetelmillä. Hän oli maineensa kukkuloilla esimerkillinen mies. Olihan hän vaatimattomalla hankinnalla käynnistänyt yrityksen, joka nosti hänet tulotilastojen kärkeen, monikymmen miljonääriksi, kun "työstään" korvausta otti.

    Vauhti oli niin kova, että persuuksilleenhan se homma meni. Uudet menetelmät eivät toimineet, laskelmat eivät pitäneet ja myrkkyvedet tuhosivat lähiympäristöä. Oliko tunarit asialla, olisiko yleensäkään tällä toiminnalla ollut menestymisen mahdollisuuksia? Kalliiksi tulee tämäkin oppiraha, mutta eihän se mitään. Kyllä kansa maksaa, vaikka jotkut saattavat purnata. Nehän voi johtajat kuitata sanomalla," on se kumma kun mikään ei miellytä, vaikka parhaammehan olemme aina tehneet."

    Talvivaara on ajankohtainen. Monin paikoin olisi jo hyvä olla nappulat kenkien pohjissa jarruina. Jatkoja teille!
  5. Iltaan taas on päivä pyörähtänyt. Kuivempi päivä oli kuitenkin.
    Hyvin varmaan Laten muutto sujuu kun on luotettava taustajoukkokin mukana. Eipä se nyt ihme ole, jos kirjoittelu jää vähemmälle. Onhan niillä asioillakin tärkeysjärjestys.

    Minua ei muutto ole aikaa viemässä. Tuhraan kuitenkin kaikkea pientä mukamas ahkerasti. Parempi kuitenkin sekin, ikävystyttävä peukaloiden pyöritys. Sittenkin, vaikka vaikea sitä hyötykäytöksi kaikkia puuhiani nimitellä.

    Katselin Eduskunnan välikysymyskeskustelua. Olihan siinä railakkaakin sananvaihtoa. Tosin ei mielestäni sittenkään ratkaisevasti uutta. Se tuli esille oikealta, että kilpailukykykeinona pitää työntekijöiden joustaa palkoissa, työajan järjestelyissä, tehokkuutta lisättävä...muka kaikkien on osallistuttava. Vanha lauluhan se on. Silti suuripalkkaisten tulot lihovat ja pääomatulot kasvavat.
    Tulihan yrityksille runsas veronalennus työllistämisen merkeissä, mutta irtisanomiset ovat kiihtyneet, firmat pakenevat ulos. Turhaapa näitä ajattelen, mutta kun ei hyvältä näytä jatkokaan. Jotenkin ajattelen, että jotain suurempaa on tekeillä, jonka tavoitteita peitellään. Olkoonpa se vaikka tavallista suurempi tulonjakojärjestelmä, jonka hallitsemiseksi tarvitaan melkoinen joukko todella hyvätuloisia ja suurin osa roikkuu juuri ja juuri elämässä kiinni ja kilpailisi keskenään vähistä työmahdollisuuksista "joustavan" käytännön vallitessa, sillä alullahan jo ollaan menossa. Ehkä olisi parempi olla suuria miettimättä. Mennä lösötellä vaan rennosti ja olettaa, että ei eläkettä kuivateta koivin paljon laihemmaksi. Varmasti eläkkeenkin ostoarvo on laskenut ja laskee edelleenkin. Joten tinkimistalkoissakin ollaan.

    Tässä niitä näitä juttuni tällä kertaa. Eiköhän sitä pärjäillä, tottakai!
  6. Myöhäisiltaa, ainakin mielestäni!

    Tulin vilkaisemaan Pirttiä. Huonosti olen perehtynyt päivän kirjoitteluihin. Niin se on päiväni mennä hurahtanut. Tuossa mainittiin v. 2003 asioista. Niitä en tunne, eikä kiinnostukseni riitä niitä penkomaan, koska oletan ettei niissä mitään kovin tähdellistä ja merkittävää.
    Nyt painun pehkuihin, koska haluan pitää rytmeistäni kiinni. Hyvää yötä!
  7. Sateista päivää edelleen, ei ole aurinko kehdannut nousta.

    Varpaista olette puhuneet. Minulla on leveä jalkaterän lotnikka. Myös niin rintava, että kengät on taiten valittava: korkea, leveä ja ehdottomasti nauhoilla, että saa sopivaksi säätää. Muutoin varpaani menevät järjestyksessä isosta pieneen.

    Luonnon muotoilemat jalkani ovat, olipa hyö sitten geeneistä tai darwilaisen kehitysjärjestelmän mukaisesti kehittyneet, tarve kutenkin on sanellut suunnan. Leveä, tukeva jalkaterä on hyvä suolla, metsässä ja umpihagessa kahlatessa. Sitähän esivanhempani ovat tehneet keräilytaloudessa työhommissa metsissä. Aina se jalkaterän muoto hieman jelppii. Tosin nyt taitaa se kehitys loppua, koska sille on vähemmän käyttöä. Se mitä ei tarvita, se surkastuu. Käy kuin trutsille, siiville ei ole käyttöä, mutta jalat ovat maailman vikkelimpiä ja vahvoja. Minun kaltaisteni jalkaterät joutavat kapenemaan, sitä en tiedä millaiset "siivet" tulevat. Johan pitkäkorkoiset, kapeakärkiset kengät ovat valmiina kurkottamaan ylöspäin, nouseeko sitten muutakin kuin pää pilviin.

    Sitä olen aprikoinut monesti, miksi ukkovarpaani kynsi kiipeää liikaa pystyyn. Syöhän se sukkiini reijät vaikka kuinka hyvin kynnet tyveisi ja viilaisi. Senhän tiedän, että ennen oli tallukkaissa ja nahkakengissä kippurat kärjet. Olihan ne kätevät pidikkeet suksien mäystimiin. Samalla jäi ilmatilaa varpaille ja kynsille kasvaa ylöskin päin. Myös tuohivirsuja ylöspäin kurkottavat kynnet pidättelivät löttösiä jalassa. Pitemmälle en ole päässyt luonnonmukaista selitystä hakiessani.

    Hattujanikin olen tarkastellut. Ei niihin ole ilmestynyt reikiä, joten teräväpäisyydestäni ei ole pieniäkään luonnollisia merkkejä. Tosin vaalea hikinauha aika pian likaantuu. Tosin sekin paremmin todistaa sekapäisyyttäni ja hämäriä ajatuksiani. Niin sitä tulee tarkasteltua todistusaineistoa aivan tieteelliseltä pohjalta. Ja siihenhän on sitten tyytyminen.

    Tähän lopetan tämän tiukan asiallisen juttuni. Hyvää jatkoa teille kaikille sellaisina kuin olette!
  8. Olipahan hämärä, sadetihkuinen päivä. Pääsin kyllä melko pienillä kosteusvaurioilla lenkin ulkona heittämään.

    Niin...onhan maailmakin muuttunut, kuten SkillaN kirjoitti. Jotenkin vain tuntuu, että sekavammaksi vain menee. Vaikka ennen myös oli vaikeuksia ja puolensa pitämisessä työläisillä riitti työtä ja ajattelemistakin, jotenkin asiat tuntuivat selkeämmiltä kuin nykyään.

    Mielensä pahoittajan kävin elokuvana katsomassa. Kun kuvan päähenkilö purnasi uudenajan meiningeistä, tuntui että samaan tapaanhan minäkin ajoittain olen purnaillut. Olihan se ihan katsottava elokuva, mutta enempää kuitenkin odottelin.

    Täällä on kaupunkikohtaisia paikallislippuja liikenteessä. On myös vyöhykelippuja yli kuntarajojen. Ei täällä katleijan mainitsemilla hinnoilla matkustella. Hyvä kuitenkin että tuetaan. Tuskinpa ne lippujen hinnat kustannuksia kattavat, mutta voihan halvemmat liput houkutella enemmän joukkoliikenteen käyttöön.

    Jätänpä tällä kertaa jutusteluni tähän. Jatkoja!
  9. Tervehdys!

    Kahvipirtistähän on ollut puhetta. SkillaN jo vastasikin hyvin. Yritän olla kertaamatta

    Ei tässä ketjussa ole mielestäni mitään, joka aiheuttaisi mielen pahoittumista. Keskustelua, esityksiä, mielipiteitä, ehkä opastustakin. Mitäpä pahaa niissä. Jos siltä näyttää, voihan niihin ottaa kantaa tai ottaa opikseen. Tai ohittaa pienin äänin, kukin harkintansa mukaan.

    Olen mielestäni sopivan riittävästi "esiintynyt" 70+ palstalla myös Kahvipirtin ulkopuolella. Se on kiinni siitä, mihin mielenkiintoni ja aikani riittää.

    Se on mielestäni paikkakuntakohtaista, mitenkä nuorena on kaveripiirin kokenut. Kotini oli harvaan asutussa, huutomatkan ulkopuolella sijainneessa korpikylässä, jos sitä kymmentä tönöä voi kyläksi nimittää. Sieltä kun lähti kirkonkylälle, tuli kuin toiseen maailmaan, oli paljon muutakin kuin sähkövalot. Jos sattui torilla puhumaan Työväentalosta tantsupaikkana tai Oma-Apu kaupasta, tuli piankin vastaus, että ne ovat rupusakin paikkoja, jotka kyllä sulle sopivatkin. Niin puhuivat "paremman väen vesat." Toki kotiopetus oli mennyt perille, arvokasta tasoa täytyi vaalia. No... olin kyllä nuorena mielestäni aika vilkas ja vastaus löytyi. En tosin ole nyt vakuuttunut, oliko se silloin järkevää. Tulihan sitä suukapelia, mutta en joutunut tappeluun. Jopa joku halveksijoista alkoi muuttaa tyyliäänkin. Kun kuluneina vuosikymmeninä kävin paikallisella torilla, saatoin kysyä joltakin puolitutulta, että onko hän nähnyt jotakin tuttuani, töksähti joiltakin vastaus: "En ole! Enkä halua edes tuttujasi nähdä." Eipähän se nyt paljonkaan järkyttänyt, mutta oli malttia tyytyä vastaukseen.

    Tottahan minullakin oli ja on kotivaikutteita. Kyllä kahden minua vanhemman sukupolven ajatus oli, että kun on hyvä työmies, se riittää. Enempää ei tarvitse haihatella. Niin... ehkä he olivat oikeassa. Onhan tuo riittänyt jotenkin tähän asti. Puolustettava sitä on työmiehen kunniaakin.

    Lintukoira lähti siitä, että setäni pyysi tällä nimityksellä apuriksi. Eipä se loukkaavalta tuntunut. Kyllästyin lintukoirana oloon, kun halusin vaihtaa paikkaa ja mennä pyssyn kanssa puskaan. Setäni ei suostunut - näin jälkeenpäin, oikeinhan hän teki.

    Nyt tämä tekemiseni riittää. Hyvää jatkoa Teille!
  10. Huomenta, selkeäpää on ja mittari nollassa.

    Olen huomannut, että minulla on huononlainen nimimuisti. Johtuukohan siitä, että olen niin tuhottoman paljon ihmisiä nähnyt, siitä syntyneitä pikatuttavuuksia on tullut, joita pääkovalevyni ei ole jaksanut tallennella. Aika usein joku kopsauttaa olkapäähäni ja sanoo, etkö muista? Selkeneehän se siitä, kun hetken muistellaan.

    Siellä maalaismaisemissahan olen vuosikymmeniä pistäytynyt. Nyt ikäryhmäni on huventunut pieniin tai eivät ole enää jalkeilla. Aiemmin kyllä muistuttajia löytyi ja mustinhan jotain minäkin. Oli joukossa sellaisiakin, joita kyllä vanhastaan muistin, mutta eivät enää halunneet tuntea. Yleensä he olivat ns. vanhan ajan "parempaa väkeä", jotka halusivat vältellä.

    Sinuttelua olen melko väljästi käytellyt. Kieliopistani on jäänyt mieleen, kun puhutaan yhdestä, se on yksikössä, ja useammat ovat monikossa. Ja sillä siisti, jos teennäisen muodon käyttäminen lieneekin pahasta, rangaistava teko se ei sentään ole.

    Kyllä hurskainen asialla on, varmaan huumekoira saa hyvän hoidon ja taputuksiakin. Tosin jos taipumukset ovat sohvalle löhöilijäksi, sitä ei varmaan huumekoiralle sallita. Vireyttä on yllä pidettävä ja vainu oltava ihmistä paremmassa kunnossa. Ehkä sittenkin kannattaisi haaveilla sylikoiraksi ryhtymistä, pieneksi karvakeräksi, joka saa hellyyttä ja hoitoa viimeisen päälle.

    Olin joskus pojanvintiönä lintukoirana ja oravanakin.
    Täytyi nostaa korkealle puunlatvaan teerenkuvia. Sitten vaan juoksemaan laajaa erämaata ja hätyytellä teeriä lentoon jotta ne hakeutuisivat kuvien luokse. Siellä puskaan piiloutuneena sitten odotti pyssymies. Alkuun homma tuntui mukavalta, mutta niin vain sekin alkoi kyllästyttää. Taisin olla sen ajan nuori, jolle ei työ kelvannut.

    Nytpä jo tämä riittänee ja muihin hommiini. Nähdään, vaikka ei nähdäkään!
  11. Iltapäivää! Hyvä kun tuli tuttu aamun avaus. Selvisi sekin, miksi SkillaN ei ehtinyt Pirttiin (sä). Hyvä se on uusia oppeja hankkia. Sittenpähän kun vanhaksi tulee, on lisää opittuja taitoja, mitä aikansa kuluksi voi hyödyntää.

    Navigaattoria en ole hankkinut. Kuvittelen tietäväni ja tuntevani ne reitit, joita tarvitsen. Metsässäkin pärjään ilman vekotinta. On kyllä kompassi, mutta harvoin olen kaulaani ripustanut. Hyvähän se silloin on, jos tuntemattomaan korpeen lähtee. Aurinko on kyllä luotettava kompassi, mutta entäs jos pilvet hämärän järjestää. Toki on sattunut muutamia pieniä harharetkiä, olenpahan noista selvinnyt.

    Kyllä e-presepti on hyvä. Ei tarvitse taskussa rutistuneita papereita esitellä. Viimeisestä lääkepakkauksestahan tilanteen näkee.

    Puuhastelin harrastushommissani, niinpä ajatukseni meinaa väkisin palata niihin. Näköjään olen niin yksitotinen, että pystyn vain yhteen asiaan kerrallaan. Katson nyt hoitaneeni ilmoittautumiseni.
    Palaan joskus...
  12. Onhan se ihan kunnioitettava menestys. Onhan suomalaisilla muitakin mestaruuksia ja ennätysten kirjan sijoituksia. Kuten muurahaispesässä paljain pyllyin istumisia, hetekanvedon pituusennätyksiä, löylykisoja, suopotkupalloa, eukonkantoa...mitä kaikkea lieneekään. Urheilukansaahan me olemme.

    Näistä "hauskin kisa mies" kyllä menestyksellään asettuu mielestäni ihan kärkisijoille vertailussa.
  13. Eipä ole turhan paljon Pirtin ovi aukeillut. Nostan kuitenkin Pirtin näkyville, vaikka olenkin niitä nuorempia nörttejä täällä.
    Kuitenkin en nyt täysin yksinpuhelua viitsi harrastella.
    Niinpä jätän lyhyeksi pistäytymiseni. Katsellaan... hyvää jatkoa teille!
  14. Nyt hyvää iltaa!

    Sumuista ja tihkuista oli tänäkin päivänä, mutta ei pahempaa saderyöppyä. Siltä varaltahan aamusta koneen aukaisin, että tutkasta tutkailen pilvenrakosia. Kun koneen jumittuminen korjaantui, vilkaisin Pirttiä ja samalla kokeilin pelaako peli.

    Kyllä ymmärsin M-K:n leikinlaskun, siitä vain kuitenkin laajentelin. Tulipa sitten jo kiirekin!

    Kiire...olen aika mestari tekemään itselleni kiireitä, vaikka siihen ei minkäänlaista tarvetta olisikaan. Johtuukohan se siitä, kun isot päättäjät puhuvat jatkuvasti tehokkuuden lisäämisestä, työn laadun korjaamisesta ja nopeuden lisäämisestä. Vauhtia lisää, joustoja lisää työn arvoon, työntekijöiden saneerauksia...johan se taitaa myrkyttää eläkeläisenkin mukaan kilvoitteluun, vilkkaammin ainakin peukaloitaan pyörittämään. Eipä taida vauhtisokeus auttaa, ainahan on sekin mahdollisuus, että tunarointi lisääntyy. Jätänpä kuitenkin esimerkit sorvaamatta.

    Kirjoittelusta ja tekstien lukemisesta, vähäisessä määrin, ehkä yhden viestin viikossa kirjoittelen esim. Ylen keskustelupalstalla, luen enemmänkin. Niinhän sanotaan, että vaihtelu virkistää, mutta harvoinpa mielestäni mitään kovin erikoista näistäkään irtoaa.
    Voihan vika olla lähelläkin, ymmärryksessäni.

    Vaan nytpä iltaa viettelemään, nokoset välillä ja kas, taas on uusi päivä tuhlattavaksi.
  15. Huomenta! Ei hyvää. Kone juutas temppuili ja jumittui, en ehtinyt säätietoja onkia. Näytti selvinneen kun tein pakkosammutuksen.

    Kerrankos sitä sattuu, että väärään osoitteeseen harhautuu. Minulla oli työkaveri, huomattavan iäkäs joukossa. Hänelle sattui parikin kertaa, että työkohteen muututtua meni entiseen paikkaan. Eipä hän peitellyt, vaan myöhästyneenä noitui railakkaasti. Tällä nyt ei ole mitään tekemistä M-K harhautumisen kanssa. Tuli vain mieleeni tositapaus tosielämästä.

    M-K :n maininta "arvostelulautakunnan" kokoontumisesta, mitäpä tuohon sanoisi. Minulla on niin lyhyt ja hatara käsitys lautakuntatyöstä, että siitä ei ole vertailussa apua. Joskus pistivät varajäseneksi ja eihän mitä, melkein aina oli varsinaisella este. Sielläpähän muutaman kerran istuin ja tuntui että turhan panttina sekin aika meni. Se oli vain valmiiden asioiden kirjaamista pika vauhdilla. Tulipahan muodollinen demokratia hoidettua. Tähän verrattuna voisi kyllä mielestäni Pirtin keskustelua jopa pitää asioiden selvittämisenäkin, tosin ei nyt mahtavin tuloksin.

    Niinhän vanha kansa asiansa hoiti, että oltiin aikanaan varmuuden vuoksi odottelemassa. Meillä oli oikopolkua linja-autolle vain 7 km. Siinä ei voinut polkupyörää käyttää, vaikka olisi ollutkin. Polkukoneella olisi jotenkin pääsyyt ajelemaan, mutta matkaa oli tullut reilu 25 km. Eipä auttanut myöhästyä bussipysäkiltä. Kyllä ihmiset ottivat varatunnin käyttöön ja tietysti kahvipullo villasukassa jotta lämpimänä pysyy ja ilman muuta evästä mukana. Eipä sieltä nakki- tai jätskikioskilla juoksenneltukaan. Eikä sellaisia tainnut edes kylilläkään olla.

    Tällainen ilmoittautumiseni. Säätutkan sain katsottua, sehän vaikuttaa reitin valintaan.
  16. Hämärää ja pientä tihkusadetta on ollut väliin. Eipä tuo ulkoistumistani ole estänyt, eikä pahemmin kastellutkaan. Työhommistani ei ole kertomista, välttämättömät hoituu säistä riippumatta ja harrastelua riittää työtä säästävälle sisätöissäkin.

    Pienistähän ja aivan mitättömistäkin asioista ja tekemisistähän se sisältö on kokoiltava. Joskus mielessäni välähtelee, että pitäisikö aloittaa hienosti sanottuna joku uusi projekti, johon alkaisin keskittymään. Alun suunnittelu asteellehan ne yleensä jäävät. Hyvältähän tuntuu antaa mennä losotella entiseen malliin, koska suoranaiset velvoitteet eivät rasita.
    Niin se menee kuin tämäkin kirjoitteluni. Kunhan jotakin epämääräistä naputtelen. Jos nyt mieleni ei läiky suuresta ilosta, niin eipä murhekaan murtele.
    Onhan tasapainoa sekin. Hyvää jatkoa teille!
  17. Sadepäivän iltaa!

    Kupperkapper kiinnitti huomioita Pirtin siivousintoon. Voi pitää paikkansa. Pitäähän Pirtin olla sisäsiivottu, että tulijat voin hyvin mielin tulla turisemaan. Järeämpää siivousta varten kaulin roikkuu ovenpielessä. Ei kannata säikkyä. En ole edes kuullut, että kaulin olisi ollut tositoimissa. Taitaakin olla enempi symboolinen muistutus.

    no jaaaa ilmaisi itsensä turhankin persoonallisella nimellä. Moitti kuitenkin, että kävijöitä ei huomioida riittävästi, eikä nimellä kaipailla. Huuteleppa tuota: no jaa aa! Klikkiytymissyytös tuli myös ja hyvin tunnettu miehien suosiminen.
    No niin...edellisessä Pirtissähän todistuskin seisoo.
    Hyvä humoristi Puskasuleima valisti toista kirjoittajapersoonaa, että kyllä ynnämuu on sen verta älykäs mies, että erottaa sen kun y.m, y,m, ym muotoa käyttää kirjoituksessa, ei se häntä tarkoita.
    Yllätys, yllätys, ymmärränhän sen. Ensin tärkeät asiat tai henkilöt luetellaan ja toisarvoisina ynnämuu.
    Enpä ole edes ajatellut klikkiytymisiä tai sukupuolista sortoa. Ihmisethän Pirtissä kirjoittelee tai ovat kirjoittamatta. En ole esteitä asetettavan. Jos ei satuta heti huomioimaan, ei se tyrmäystäkään tarkoita.

    Ruuneperi toivoi, että Pirttiläiset osallistuisivat enemmänkin "yleiseen kirjoitteluun." Ensiksi Kahvipirtti on 70+ palstalla, yksi joukosta. Toiseksi, en tunnista joukkoa "kahvipirttiläiset." On ihmisiä jotka kirjoittelevat Pirtissä, on lähtijöitä, tulijoita, pistäytyviä - en tiedä mistään jäsenyyksistä. Jokainen tekee omat päätöksensä.
    Henk. kohtaisesti vastaan, että viimekädessä kirjoitan siellä ja sinne, miten milloinkin haluan tai näen jotain järkikultaa osallistumisestani. Kahvipirtti on ollut hyvä paikka osallistua. En välttämättä odota täälläkään, että minut huomataan. Kirjoitan ja saatan toivoa, että joku lukee. Jos ei lue, ei sekään maailmaani kaada. ---Voi olla, että turhaan jaakasin Ruuneperin viestistä, sehän on SkillaNille osoitettu.

    Kaikista suurista tai mitättömistä huolista huolimatta eteenpäin!
  18. Late ihmettelee kun Pirtin nurkkakaapilla ei kuhina käy, vaikka ei kallista ole kun ei maksa mitään.

    Olen miettinyt, että onkohan iskenyt vanhoilla päivilläni joku salakavala sairaus, kun ryyppy huonosti maistaa. Kuukauden on ollut viinipullo kaapissani, maistellut olen, ihan hyvää viiniä. Melkein puolet on vielä pullostani jäljellä. Enpä käy Pirtin kaapillakaan, vaikka tiedän sieltä löytyvän korkealaatuistakin juomaa. Miten lienee sen`" hyvää lapun" viimeisen käyttöpäivän kanssa?

    Turhalta tutuu koko kellojen siirtely. Tosin tunnin heitto nukkuma-ajoissa ei nyt suuri ongelma liene varsinkaan eläkeläiselle. Työssä käynnin aikana ehkä enemmänkin. Herätyskellohan se ylös käski.

    Päivällä hätkähdin kun katseeni kiinnittyi parkkipaikalla autojen talvirenkaisiin ja samalla muistin kerrottavan kuinka rengasliikkeissä on ollut pitkiä jonoja. Aloin epäilemään, että onko talvirengaspakko muuttunut tai muistanko sen sittenkin väärin. Kyllä koko marraskuu on vielä aikaa vaihdella, ei ollut muistini pielessä.

    Eihän täällä ole liukkaita kelejä vielä ollut. Onhan siinä M-K maisemiin nähden eroja. Niin se vain on, että etelä on etelä.

    Vaan minäpä taidankin olla sen verran vetelä ja lopettelen jaarittelúni tähän. Jatkoja!
  19. Katleijan lainaus Tuntemattomasta sotilaasta, on paljon puhuva ja tyhjentävä vastaus siihen ketä ja miten sinutellaan.
  20. Nytpä onkin jo ilta riittävästi hämärtynyt ja onkin aikani Pirtin ovea koputella.

    Aika tyyris on ollutkin Katleijan silmälääkärilasku. Viimeisestä käynnistäni on lähes 5 vuotta. Yksityisellä kävin, huoleni oli että onko näköelimeni siinä kunnossa, jotta voin ajokorttia uusia. Kyllä lääkäri käytti mielestäni kaikkia tarpeellisia vempeleitä. Esteitä kortin hakuun ei löytynyt, enkä edes silmälaseja tarvinnut. Kyllä se lasku oli alle sata euroa. No se onkin historiaa, mutta rajulta hintakehitys tuntuu.

    SkillaN mainitsi työttömyyden kasvun. Niinhän tapahtuu yt- neuvotteluja tulee yhtenään. Kun yritys, joka on saanut valtion kehittämistukea ja menestyy, omistajat myyvät sen kansainväliselle pörssiyhtiölle. Pistävät lihoiksi ehkä hyväänkin hintaan. Ostajan tarkoituksena onkin ostaa vain yritys pois markkinoilta, liittää se omaan laajempaan toimintaansa, kuolettaa ostoksensa pois ja työntekijät lentää ulos. Näinhän toimiva ja kannattavakin yritys katoaa.

    Kun verovaroillakin tuetaan rakennushankkeita työllistämismielessä, pääurakoitsija pilkkoo työn osiin ja kilpailuttaa aliurakoitsijoilla. Tämä ketju saattaa jatkua viidenteenkin polveen saakka. Siinähän "välikäsiä" riittää osansa poimimaan. Usein
    ne tulevat lahden takaa. Viimeisenä olevien pitäisi työ suorittaa. Hinta on pudonnut sellaiseksi, ettei työtä ole mahdollista rehellisin keinoin suorittaa. Voisikohan sieltä löytyä myös työn laadulliset heikkoudetkin? Entäs se suuri joukko yrityksiä, jotka on julistettu saartoon maksamattomien palkkojen tai muiden epäselvyyksien takia. Viimeisessä listassakin on yhdellä ammattiliitolla pitkälti toistasataa firmaa. Niistä kyllä näkee, että melkein kaikki ovat ulkomaisia toimijoita. Eikä niistä juuri koskaan mitään irtoa, ne vain katoavat. Helppohan se onkin, konttori kulkee kainalossa ja uusi firma on helppo perustaa.

    Eihän minulla ole aivan ajantasaista henkilökohtaista tietoa, mutta on kuitenkin työelämäni ajalta. Kyllä silloin oli jo nähtävissä yllämainittu kehitys. Ja yhä villimmäksihän se on mennyt.

    Eipähän se työttömyys näillä mainitsemillani parin epäkohdan poistamisella kokonaan katoa. Näihinkin kyllä pitäisi löytää ratkaisut. Eipä taida paperien pyörittäjillä riittää kiinnostusta edes perehtyä näihin asioihin.

    Sori, päästelin juttua mielialani mukaan. Eihän nämä työasiat ole eläkeläisten päällimmäisiä asioita, mutta viimekädessä niillä on kyllä merkitystä kaikillekin.

    Hyvää leppoisaa illan jatkoa teille!
    21. 99 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt