Vapaa kuvaus

Tärkeää tietoa:
"Olen sairastunut vakavasti. Pelkään syöpää. Mitä teen?"
https://cutt.ly/8wGguck

Etsivä löytää - ja kolkuttavalle avataan?
https://tinyurl.com/wo758hp
https://my.su/e01

Päivitystä:
Mustia pilviä taivaalla: sieni-infektio
https://goo.gl/1Bm2ZG

Tietoisku:
Sieni-infektiot jylläävät siellä missä ihmisetkin!
https://goo.gl/89jtvs

Borrelioosin uhrit kärsivät monista eri sairauksista,
tärkeää uutta tutkimustietoa! https://goo.gl/tyxx5k
Arkistoitua: https://goo.gl/6DXsQr

Kryptolepistä hometta, Lymeä ja parasiitteja vastaan
https://tinyurl.com/yy8hxmea

Loishäädöstäkin apua vatsantärinään
https://tinyurl.com/y4knzcbd

Ei edes oikeita lääkkeitä näillä leveyspiireillä!
https://tinyurl.com/slqz4p4

Lääkäreiden kieltämiä sairauksia ei tutkita eikä hoideta
https://tinyurl.com/yxzjoaxa

Älä lausu väärää lääkärintodistusta lähimmäisestäsi
https://tinyurl.com/u8qtwqv

Pyydä ja tarjoa vertaistukea: https://helppi.palstani.com/
https://narsissi.palstani.com/

Kirjoitusarkistoa: https://write.as/wordbazooka/

Sitten kun jaksetaan taas, tavataan täällä: http://www.sanasinko.net/
Kokemaani helvettiä olematta ohi vieläkään: https://goo.gl/TCuUhd

Kiusanteon takia ja voimien ollessa vähissä postannut tänne lähinnä viestejä vaan lukematta vastauksia ja pitäessäni https://goo.gl/PfyG96 taukoa. Parhaiten tavoittaa sähköpostitse [email protected], jos jotain asiaa.

https://www.youtube.com/user/Taivaanlahjat/videos/

Aloituksia

377

Kommenttia

5086

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Lähdin kuskaamaan postia, joulu oli tulossa. Olin kirjoittanut vielä yhden kortin, joka ei ehtisi postin mukana enää jouluksi.

    Se oli entiselle naapurilleni, ja lähdin viemään sitä itse. Voisin tiputtaa sen vaan postiluukusta alas ja poistua.

    Naapurini oli yrittänyt soittaa joskus syksyllä, mutten ollut kuullut puhelua enkä ollut jaksanut soittaa. Olin ollut kaikesta sairastelusta ja muusta älyttömän väsynyt.

    Mutta nyt olin viemässä korttia, pelkkää korttia vaan.

    Ulkona oli aika mukava, luminen ilma. Helsinkiä hemmoteltiin lumella, maisema oli kuin jouluisessa postikortissa.

    Minulla oli turkoosinväriset toppahousut, joiden alla oli vielä leopardikuosiset trikoot. Kaikki mahtui päälle hyvin, sillä läskit olivat pitkän riutumisen jälkeen sulaneet. Lämmin myös oli, sillä aniliininpunamustan toppiksen alla oli vielä huppari ja teepaita, päässä paksu fleecehuppu ja käsissä nahkatumput ja kengissäkin lämpöpohjalliset.

    Pääsin naapurini oven taa toiseen kerrokseen, ja päätin soittaa ensin ovikelloa. Se oli vain sellainen yritys, mutta ovelta kuuluikin kolinaa ja naapuri tuli avaamaan.

    Hän oli riutuneen näköinen ja tulostani vähän hämmästynyt. Hän pyysi sisään ja kertoi, että hänen veljensäkin oli kuollut.

    Olin kauhuissani, sillä vastahan hänen siskonsa oli kuollut perimässään kartanossa, jossa velikin oli nyt kuollut.

    En voinut uskoa, että yhtä ihmistä noin koetellaan. Kun hän odotti ainoaa lastansa, se kuoli synnytyksessä, ja vähän ajan kuluttua kuoli hänen miehensäkin.

    - Naapurini sisko oli alkanut seurustella miehen kanssa, jonka synnyinkoti se 1700-luvun museokartano oli. Mutta mies oli sairastunut syöpään ja he olivat menneet naimisiin, että naapurin sisko perisi sen kartanon.

    No, hän peri sen kyllä, mutta eli sen jälkeen vain muutaman vuoden. Naapurini vietti paljon aikaa siskonsa luona kartanolla, jossa tämä oli yksin pienen koiransa kanssa.

    Mutta vähän ennen viime joulua, naapurini ei saanut siskoaan enää puhelimitse kiinni. Lähistöllä asuvat naapurit olivat käyneet sitten tarkistamassa ja löytäneet siskon kuolleena kartanosta.

    Naapurini oli lähtenyt itsekin jo matkaan ja saapui kartanolle. Sisko oli oksentanut keittiön lavuaariin verta ja tuupertunut johonkin toiseen huoneeseen.

    Siskon ruumiinavauslausunto ei ollut ehtinyt edes tulla, kun velikin kuoli samaan kartanoon. Veli isännöi myyntiin laitettua kartanoa eikä naapurini tavoittanut veljeään puhelimitse.

    Se oli elokuun loppua ja naapurini matkasi taas kartanolle. Tuttu taksikuski tuli sisälle asti naapurin kanssa.

    Veli oli käpertyneenä sikiöasentoon kylpyhuoneen maton päällä. Iho oli kalpea ja täynnä lautumia ja ruumis haisi jo.

    Veli piti kantaa ruumisautoon lakanassa, koska häntä ei saatu suoristettua enää.

    Naapurini nukkui seuraavan yön kartanolla ja yritti tuulettaa hajua pois.

    Joskus tuolloin hän oli yrittänyt soittaa minulle.

    En tiennyt, että asia oli noin vakava, ja olin itsekin huonossa kunnossa.

    Mutta naapurini ei ollut pystynyt itkemään siskonsa kuolemaa eikä veljensäkään kuolemaa. Suru oli syöpynyt häneen kiinni, koko hänen olemukseensa.

    Kun lähdin hänen luotaan pois, askeleeni olivat aika raskaat. Maestro oli näyttänyt taas voimansa.

    Mikään ei ollut tässä elämässä yksinkertaista, ei edes omistaminen. Kaikki on vain lainaa pienen hetkisen ajan.
  2. Jessus, mikä kirjoitus:

    http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010122512835826_ul.shtml

    "-- Jeesus ei suinkaan vihannut syntisiä, päinvastoin. Hän ei vaatinut ketään katumaan syntejään eikä jättämään syntistä elämäänsä. Ainoa vaatimus taivaaseen pääsylle oli Jeesuksen mukaan usko Jumalan rakkauteen.

    Jeesuksen mukaan tietä Jumalan valtakuntaan kuljetaan rakastamalla, anteeksi antamalla ja olemalla tuomitsematta muita. Jumala on rakkaus, ja sen vastakohtia ovat viha ja pelko.

    Jeesus ei ole pankkiirien, poliitikkojen, professoreiden eikä edes pappien profeetta. Hän on syrjittyjen, syntisten, halveksittujen, yksinäisten, sairaiden, kodittomien, rikollisten, homojen, huorien, narkomaanien ja unohdettujen profeetta."
  3. Olin tullut jo puolen päivän jälkeen kotiin ja paahdoin kirjoittamista aamuyöhön asti. Yritin mennä välillä nukkumaan, muttei uni tullut ja aloin työstää sähköpostia uudestaan. Sähköposti oli ollut liitteineen niin iso, ettei se ollut mahtunut kaikkiin postilaatikoihin, joten purin sen kahdeksi erilliseksi postiksi ja kirjoitin lisää. Sitten vasta menin nukkumaan, nukuin kolme tuntia ja nousin ylös kirjoittamaan aamusivuni, joihin purin loputkin kiukustani ja koko paskajutusta, neljään käsin kirjoittamaani aamusivuliuskaan ja pelastusrenkaaseeni.

    Myöhemmin samana päivänä oli vielä korvalääkärin aika samalle lääkäriasemalle, missä tuo läski neurologikin oli, mutta oikaisupostini oli jo hänellä. Jos en olisi tiennyt hänen sähköpostiosoitettaan ja saanut postiani perille, neurologin lausunnosta olisi voinut olla vielä paljon enemmän haittaa. Sehän oli vahingoittanut jo minua, ja olin maksanut vastaanotosta 140 euroa!

    Ala-arvoisinta asiakaspalvelua, mitä olla saattaa, että asiakas maksaa ensiksi itsensä kipeäksi ja päälle haukutaan hulluksi!

    Läski neurologi näkee niin vuolaasti toisessa vian, muttei katso omaa syömishäiriötään peilistä. Eikä tarvii valittaa, että toinen antaa takaisin, kun aloittaa itse lyömisen vyön alle!

    Ei niitä sairauksia jätetä läskinkään takia tutkimatta, joten ei tarvitse leimata homesairauksiakaan psyykkisellä leimalla!

    Ämmä puhuu oireiden psyykkisestä leimasta, vaikka läiskäisee itse sen leiman. Psyykkinen leima on hänen käsialaansa niin kuin höllyvät läskitkin, joiden kuljetukseen tarvitaan rollaattoria.

    *

    Onneksi korvalääkäri on sentään asiallinen. Niin kiitollinen olen hänen asenteestaan, että halaan häntä lähtiessäni. Hän luuli, että kättelen vain, mutta naksahdinkin halaamaan. Ja kun paksu talvirukkanen tippuu maahan, korvalääkäri poimii sen kohteliaana ylös.

    Toivotan perään vielä hyvät joulut, ja sitten lähden pois. Se lähtö on aivan erilainen kuin edellispäivänä poistuttuani lääkäriasemalta poissa tolaltani ja potilaspaperit muassani. Nyt mieli on tyyni ja hyvä. Maailmassa on hyvyyttä vielä jäljellä.

    Tulen kotiin ja pystyn keskittymään jo muuhun - vaikka hirveän lisärasituksen asiaton lausunto aiheutti. Kun kaikenlaista vähättelyä ja mitätöintiä on jatkunut koko homesairauden ajan, on todella nääntynyt ja rääkätty olo. Yksissä tuumin koko maailma vastaan homesairas, ja päälle vielä hullunleimaa ja kiviä kaikkialta.

    *

    Seuraava yö oli jo vähän parempi. Kuittasin asiattoman lausunnon aiheuttamaa univelkaa, jo maksamani 140 euron laskun lisäksi. Onhan olemattomasta kiskominen törkeää, ja akan kuuluisi hyvittää koko lasku ja maksaa vielä vahingonkorvausta päälle.

    Sitten puolenpäivän tienoilla luen hallintoylilääkäriltä tulleen sähköpostin, jossa tämä ilmoittaa, ettei neurologin merkinnät olleet hyvän kirjaamistavan mukaisia.

    Jätän asian kypsymään ja vaiheeseen huomioiden, ettei hallintoylilääkärikään ollut pitänyt lupaustaan soittaa seuraavana päivänä. Uskoi ehkä enemmän neurologin merkintöjä kuin minua ja tarvitsi vakuuttuakseen postini, joka oli mennyt myös lakimiehelle tiedoksi.
  4. Siitä, miten selvisin tuosta lausunnosta, en ole kertonut vielä.

    Silloin keskiviikkona olin käynyt silmälääkärillä ja vängännyt hänen kanssaan Akvakol-reseptistä, että olisin saanut sellaisen silmätulehduksen varalle. Kotona oli vaan yksi Akvakol-pullo ja sekin avattu niin, että olisi vanhaa jo saadessani uuden silmätulehduksen. Mutta silmälääkäri oli hirveän tarkka ja vaatinut jo aiemmin tulemaan aina vastaanotolle, jos silmä tulehtuu. Minä en taas jaksa joka kissanristiäisissä lääkärillä juosta ja hoitelen pienet jutut itse, vaikka sitten niillä vanhoilla tipoilla. Lääkäri ei vaan tajunnut, että käytän vaikka yli puoli vuottakin vanhoja tippoja, jos ei kerran uusia heru, niin kuin ei herunut. Hän sanoi pitävänsä oman linjansa ja se oli harvinaisen selvä juttu, joten poistuin niine hyvine kadulle.

    Niin harmissani olin jo, että ajattelin, mitä teen. Ruoka ei maistuisi ainakaan enää, olin sen verran pahalla mielellä, joten ei kannattaisi mennä Mäkkäriinkään yhdelle purilaisellekaan. Mutta muistin potilaspaperit, jotka olin tilannut ja jättänyt hakematta, ja päätin lähteä hakemaan niitä. Seuraavana päivänä olisi samalla lääkäriasemalla korvalääkäri, ja olisi hyvä lukea ainakin neurologin sepustukset hänen käytöksensä oltua niin outoa.

    *

    Painelin sitten lääkäriasemalle ja pyysin respasta tilaamani paperit. Sain ison kirjekuoren, jonka päätin avata jo lääkäriasemalla. Menin sivupöydän ääreen, istuin alas ja aloin tarkastella papereita. Huomasin, että kaikki muut löytyivät, mutta neurologin lausunto puuttui.

    Menin kassalle takaisin ja ilmoitin puuttuvasta tiedosta. Virkailija tulosti minulle kaipaamani printin ja kertoi sen puuttuvan siksi, että kyseinen lääkäri sanelee lausunnon, jota ei oltu ehditty purkaa papereitani koottaessa.

    Otin printin käteeni - joka oli järkytys jo ensi vilaisulta. Menin sivupöydän ääreen ja olin todella pöyristynyt. Muut paperit jäivät pöydälle ja takkinikin tuolin selkäkarmille, kun menin respaan takaisin ja kysyin johtavan lääkärin nimeä, kuka vastaa lausunnoista. Sanoin lausunnon olevan törkeä, ja olin poissa tolaltani, kuinka joku kehtaa edes kirjoituttaa mitään sellaista.

    *

    Sain hallintoylilääkärin nimen, puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen. Mieli kuohahtaneena poistuin lääkäriasemalta kadulle, ja lähdin kohti liikennevaloja. Mutta kesken kaiken päätinkin, että käännyn takaisin ja soitan lääkäriaseman rappukäytävästä saamaani numeroon. Niin tein, ja kerroin asiani lyhyesti ja annoin myös sotuni. Hallintoylilääkäri sanoi tutustuvansa asiaan ja palaavansa siihen seuraavana päivänä.

    Sitten painelin takaisin kadulle ja suoraan metroasemalle päin. Olin täynnä pyhää vihaa siitä, mitä läski neurologi oli kehdannut kirjoittaa tutkimatta minua yhtään.

    Koko päivä oli mennyt jo pilalle, eikä mitään voisi enää pelastaa. Ei ollut nälkä eikä jano, olin poissa tolaltani vain, ja päätin mennä suoraa päätä kotiin kirjoittamaan ja laittamaan asiaa eteenpäin.

    Mieleni oli paha, mutten halunnut puhua kenenkään kanssa - se olisi vienyt vain energiaani sivupoluille niin, etten olisi jaksanut tehdä kotona sitä, mitä pitäisi tehdä.

    Päästyäni kotiin aloin suoraa päätä järjestellä asioita, skannata asiakirjoja ja järjestellä papereita. Välillä join vain kahvia ja söin muutaman suklaakonvehdin. Ruoka jäi väliin enkä laittanut sitä pojallekaan hänen tultua kotiin, en pystynyt, mutta onneksi hän on jo niin iso, että osaa laittaa itselleen jotain. Selitin vaan, mitä on tapahtunut ja jatkoin asiakirjojen kanssa painimista.

    Minua oli kohdeltu törkeästi ja tekisin sen tiettäväksi. Lihava akka saisi kuulla kunniansa, miten ihmisiä kohtelee ja lausuu vääriä todistuksia lähimmäisistään. Vai että tekee "kliinisiä tutkimuksia" koskematta potilaaseen pikkusormellakaan - minä hänelle ne kliiniset tutkimukset vielä näytän, mokoma puoskari ja susi lammastenvaatteissa!