kalamos

kalamos profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Liittynyt 15v sitten
331 aloitusta · 12358 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
KÄÄNTYKÄÄ eli TEHKÄÄ PARANNUS

Ja sitten kasteelle
"Kääntykää
ja kastattakoon kukin teistä itsensä
Jeesuksen Kristuksen nimeen
syntien anteeksisaamiseksi,
niin saatte Pyhän Hengen lahjan."
(Ap.t 2:38)
Siis lainaamani katkelma (Jes 65:20-25)
toteutuu nimenomaan tuona
1000 vuotta kestävänä aikajaksona.

Tämä planeetta ei siis suinkaan ole
tuhottuna 1000 vuoden ajan.
Se on kuin Herran puutarha sen ajan.

Mutta kun paholainen päästetään
sitten vielä vähäksi aikaa vankeudestaan,
niin silloin tapahtuu se,
mihin viittaa, kun puhut
jumalattomien tuhosta.

"Ja kun ne tuhat vuotta
ovat loppuun kuluneet,
päästetään saatana vankeudestaan,
ja hän lähtee villitsemään
maan neljällä kulmalla olevia kansoja,
Googia ja Maagogia,
kootakseen heidät sotaan,
ja niiden luku on kuin meren hiekka.
Ja he nousevat yli maan avaruuden
ja piirittävät pyhien leirin
ja sen rakastetun kaupungin.
Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät."
(Ilm 20:7-9)

Siis taivaan avaruuskista
eli taivaallisesta Jerusalemista
lähtevä tuli tuhoaa kyllä
tuon hyökkääjäjoukon ruumiit.

Mutta eivät he suinkaan lakkaa olemasta.
He ovat kohta taas
ylösnousemusruumiissaan.
Eli teksti jatkuu näin:

Ja perkele, heidän villitsijänsä,
heitetään tuli- ja tulikivijärveen,
jossa myös peto
ja väärä profeetta ovat,
ja heitä vaivataan yöt päivät,
aina ja iankaikkisesti.
Ja minä näin suuren,
valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen,
jonka kasvoja
maa ja taivas pakenivat,
eikä niille sijaa löytynyt.
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet,
seisomassa valtaistuimen edessä,
ja kirjat avattiin;
ja avattiin toinen kirja,
joka on elämän kirja;
ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu,
tekojensa mukaan.
Ja meri antoi ne kuolleet,
jotka siinä olivat,
ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet,
jotka niissä olivat,
ja heidät tuomittiin,
kukin tekojensa mukaan.
Ja Kuolema ja Tuonela
heitettiin tuliseen järveen.
Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu,
se heitettiin tuliseen järveen."
(Ilm 20:10-15)

Eli tämä joukko on elämänsä loppuun asti
vastustanut Jumalan armoa.

Viimeisimmät hyökänneet taivaan avaruuksiin
kohti taivaallista Jerusalemia
valloittaaksen sen Jumalalta.

Tuo tuomio koskee siis vain kuolleita.
Niitä, jotka ovat rakastaneet
pimeyttä enemmän kuin Valkeutta,
eivätkä ole tulleet Valkeuteen,
saadakseen Elämän.

Ja niin he viettävät ikuisuutensa
toisessa paikassa kuin ne,
jotka ovat tulleet tuntemaan
eli suhteeseen Jumalan kanssa.

On todella suuriarvoista se,
mitä Johannes Kastaja
jo nimeään myöten julisti:

JAHVE ON ARMOLLINEN
Herran juhla-ajat on ilmoitettu Raamatussa.

Se, että meillä ylipäätään
on syytä juhlia mitään,
perustuu siihen,
mitä tapahtui pääsiäisena Golgatalla.

"sillä onhan meidän pääsiäislampaamme,
Kristus, teurastettu.
Viettäkäämme siis juhlaa"
(1 Kor 5:7-8)

Israel oli viettänyt Pääsiäistä
Egyptin orjuudesta vapautumisesta asti.
Ja aina Nisankuun 14. päivänä.

"Nämä ovat Herran juhla-ajat,
pyhät kokoukset,
jotka teidän on kuulutettava
määräajallansa:
Ensimmäisessä kuussa,
kuukauden neljäntenätoista päivänä,
iltahämärässä,
on pääsiäinen Herran kunniaksi."
(3 Moos 23:4-5)

Siis Pääsiäinen Herran kunniaksi on tuolloin.
Miksi sitä sitten ei meidän pakanoiden
keskuudessa vietetä silloin.

Eusebiuksen teoksesta
Vita Constantini, kirja III,
löytyy Konstantinuksen kirje
Nikean kirkolliskokoukseen osallistuville,
jonka eräs katkelma alkaa näin:

'Kun pääsiäisen pyhään juhlaan
liittyvä kysymys nousi esiin,
ajateltiin olevan tarkoituksenmukaista,
että kaikki viettäisivät pääsiäistä yhtenä päivänä.
Oli selitetty olevan erityisen sopimatonta
seurata tätä juhlista pyhimpänä
niiden juutalaisten tapoja ...'

Konstantinuksen ainoa peruste sille,
mistä hän tuossa toeaa, oli se,
että emme missään tapauksessa
saisi viettää pääsiäistä
juutalaisten laskelmien mukaan.

Pääsiäislammas siis teurastettiin
nisan-kuun 14. päivänä iltahämärässä.

Herran juhla-ajat ovat
Herran todistuksia.

עֵד = todistus
ed

מוֹעֵד = juhla-aika
moed

Kun Jeesus kuoli juuri tuona hetkenä,
niin koko Vanha Testamentti
ja puolitoista tuhatta kertaa
juuri tuohon aikaan teurastettu
pääsiäislammas olivat todistajia siitä,
että Jeesus on Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin.

Jumala on siis jo etukäteen
valmistanut juhla-ajan.

Tuo heprean sana
moed
pitää sisällään myös
ajatuksen kohtaamisesta.

Siis Herran juhla-ajat ovat sellaisia,
jotka Jumala on valmistanut
tapaamista varten.
Jumala haluaa kohdata Kansansa.

Kun Jeesukselta kysyttiin merkkiä,
niin Jeesus ei antanut muuta
kuin Joonan merkin.

Se, että Hän on oleva maan povessa
kolme päivää ja kolme yötä,
on todistus ja merkki siitä,
että Hän on Jumalan Karitsa.

"Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi
tavoittelee merkkiä,
mutta sille ei anneta muuta merkkiä
kuin profeetta Joonaan merkki.
Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa
kolme päivää ja kolme yötä,
niin on myös Ihmisen Poika
oleva maan povessa
kolme päivää ja kolme yötä."
(Matt 12:39-40)

Jeesus on Valkeus,
joka myös asetti Valkeudet taivaaseen
merkiksi osoittamaan juhla-aikoja.

Ja Jumala sanoi:
'Tulkoot valot taivaanvahvuuteen
erottamaan päivää yöstä,
ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa
aikoja, päiviä ja vuosia'"
(1 Moos 1:14)

Alkutekstissä on sama sana,
moedim.

Siis valot taivaanvahduudessa
ovat todistamassa ja osoittamassa
Herran juhla-aikoja.

Ainoa merkki,
jonka Jeesus antoi
pahalle ja epäuskoiselle kansalle
oli Joonan merkki.

Kolme päivää ja kolme yötä
Jeesus olisi oleva maan povessa.

Mutta tämä Joonankin
todistus ja merkki on siis vesitetty,
kun ei pidetä kiinni Sanan ilmoituksesta.

Ristiinnaulitsemisessa tuli kiire.
Sillä edessä oli suuri sapatti.
Ryövärien sääriluut rikottiin.
Jeesuksen ei, koska oli jo kuollut.

Kiire johtui siis lähestyvästä
seuraavasta Herran juhla-ajasta.

"Koska silloin oli valmistuspäivä, niin
- etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi,
sillä se sapatinpäivä oli suuri -
juutalaiset pyysivät Pilatukselta,
että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin
ja ruumiit otettaisiin alas."
(Joh 19:31)

Siis oli alkamassa suuri sapatti.
Happamattoman leivän juhla.

"Nämä ovat Herran juhla-ajat,
pyhät kokoukset,
jotka teidän on kuulutettava määräajallansa:
Ensimmäisessä kuussa,
kuukauden neljäntenätoista päivänä,
iltahämärässä,
on pääsiäinen Herran kunniaksi.
Ja saman kuukauden
viidentenätoista päivänä
on happamattoman leivän juhla"
(3 Moos 23:4-6)

Eli Jeesus antoi Henkensä keskiviikkona
Nisankuun 14. päivänä klo 15.
Ja oli noin kolme tuntia aikaa
saada Hänet hautaan,
ennenkuin alkaisi suuri sapatti
auringonlaskun aikaan.

Tuo suuri sapatti oli siis torstaina.
Silloin ei yhtään askaretta
voitu toimittaa.

Pejantaina tori oli auki,
ja naiset menivät ostamaan
hyvänhajuisia yrttejä
ja valmistivat ne.
Mutta kiireellä,
ennenkuin aurinko taas laski
ja alkoi viikkosapatti.

Ja niin vasta sunnuntai-aamuna
eli viikon ensimmäisenä päivänä
naiset menivät haudalle,
joka kuitenkin oli tyhjentynyt
jo lauantaiehtoolla,
kun Joonan merkki eli
kolme päivää ja kolme yötä oli kulunut.
Eli ymmärrätkö niin,
että meidän kuuluu taistella lihamme kanssa?
Keskustelun aiheena
on Johannes Kastaja

Johannes (Johanan)
tulee heprean sanasta,
joka suomennettuna on

"Jahve on armollinen"
Mennään vielä enemmän juurille,
jotta ymmärtäisimme sapatin levon.

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

Kun siirrymme
ennen ensimmäistä päivää
vallinneesta sekasorrosta ja kaaoksesta
Ensimmäiseen päivään,
niin ulkonaisesti
ei mitään muutosta varsinaisesti näy
eikä myöskään tapahdu.

Ainoa asia on se, että Valkeus on tullut
tuon kaiken kauheuden keskelle.
Sydämemme on tullut valaistuksi.
Ja huomaamme kontrastin
Valkeuden ja pimeyden välillä.

Tiedämme olevamme nyt
Päivän lapsia emmekä enää yön lapsia.
Olemme avanneet oven Valkeudelle,
ja tiedämme nyt kuuluvamme Jumalalle.
Olemme oikeudellisesti tulleet
Jumalan lapsiksi.

Pelastaja on astunut katastrofipaikalle.
Se merkitsee ja tietää jo sitä,
että me olemme pelastetut.
Mutta Pelastajalla riittää
töitä meidän kanssamme siihen asti,
että viimeinenkin kyynel
on pyyhitty silmistämme,
ja se tapahtuu vasta seitsemännen
päivän eli seitsemännen millenniumin jälkeen.

TOINEN PÄIVÄ

Toisena päivänä huomaamme,
että koko taivas on tullut vahvuudeksemme.
On vesiä ja vesiä.

KOLMAS PÄIVÄ

Kolmantena päivänä
Pelastaja siirtää vesimassoja,
jotka ovat taivaan vahvuuden alla,
yhteen paikkaan.

Nyt meissä on tullut esiin
jotain silmin nähtävää uutta:
vesimassoista vapaata kuivaa maata.
Se on Jumalan maata.

Ja siihen Jumala kylvää Sanaansa.
Ja kohta huomaamme
jotain ihan uutta itsessämme.

Sydämemme alkaa viheriöidä.
Sana alkaa elää meissä.
Kohta kasvamme jopa isoja puita.

Usko kasvaa ja uskon kautta ymmärrämme
Jumalan Sanaa.
Me elämme siitä Sanasta,
joka kasvaa monenlaista hedelmää.

NELJÄS PÄIVÄ

Neljäntenä päivänä
kauksi kadonnut aurinko tulee
lämmittämään sydämemme maaperää.

Jumalan Rakkaus täyttää meidät
ja me tulemme osaksi tuota Rakkautta
ja levitämme valoa pimeään maailmaan.

VIIDES PÄIVÄ

Viidentenä päivänä
näemme ympärillämme
Uuden Elämän ihmeen:
Vesissä vilisevät elävät olennot
ja taivaalla lentävät siivekkäät.

Elämän Valkeus
on täyttänyt niin syvät vedet
kuin korkean taivaankin.

KUUDES PÄIVÄ

Kuudentena päivänä huomaamme
kaikenlaisia maan päällä eläviä olentoja.

Ja lopulta huomaamme,
että meidät on asetettu suureen
vastuuseen Jumalan luomakunnasta.

Meidän tehtävämme on
viljellä ja varjella.

SEITSEMÄS PÄIVÄ

Kaiken piti tapahtua levosta käsin
seitsemännen päivän siunauksessa.

Tuo sapatin lepo katkesi siten kuin
edellisessä viestissäni kerroin.

Mutta neljä päivää
eli neljä millenniumin myöhemmin
meille tuli taas tarjolle sapatti eli...

LEPO KRISTUKSESSA

Jeesus naulittiin ristille ja kuoli
viikon nelnäntenä päivänä.

Viidennen, kuudennen ja seitsemännen
Hänen ruumiinsa oli maan povessa.

Mutta seitsemännen ja kahdeksannen
eli seitsemännen ja viikon ensimmäisen
päivän taitekohdassa
Jumala herätti Hänen ruumiinsa.

Tähän Jeesuksen ylösnousemuselämään
meidätkin upotetaan,
kun synnymme Hengestä Jumalan lapsiksi,
ja olemme Kristuksessa.

Eli nyt me olemme koko ajan
sisällä siinä Jumalan Temppelissä,
joka on Jeesus Kristus.

Me olemme vieläpä osa tuota Temppeliä
itse kukin yhtenä elävänä kivenä.

Se temppeli,
joka oli käsin rakennettu,
on historiaa.

Jeesus rakensi kolmessa päivässä
uuden, joka ei ole käsin tehty.

Me olemme koko ajan sisällä tuossa
temppelissä ja vietämme juhlaa.

Jeesus ja me Hänen ruumiinsa jäseninä
elämme jo kahdeksatta päivää
uusina luomuksina.
Aloitetaanpa tarkastelu ihan alusta.
Kuudennen päivän päätteeksi
Jumalan loi ihmisen,
ja teki loppuhuipennukseksi
Aadamin kylkisiivusta
yhteensopivan puoliskon.
Ja sitten Jumala talutti
tämän luomakunnan ihastuttavimman
luomuksen Aadamin tykö.

Ja tuli ehtoo ja aamu.
Luomakunta oli herännyt Sapatin lepoon.

Tuo Sapatinlepo ei olisi koskaan päättynyt,
jos Aadam olisi pitänyt kiinni
hänelle asetetusta kieltolaista.

Mutta sinä hetkenä,
kun Aadam söi häneltä kielletyn hedelmän,
päättyi sapatinlepo,
ja alkoi ankara ja turhauttava työnteko.

Siis tuo seitsemäs päivä eli sapatin lepo
päättyi vasta silloin,
kun synti ja kuolema astuivat maailmaan.

Ja tuo sapatin lepo päättyi
niin ihmiseltä kuin Jumalaltakin.

Eli ensin alusta asti kaikki oli täydellistä.
Huom!
Sangen hyvää.
Siis.
Enemmän kuin hyvää.
Ihminen asetettiin
tämän täydellisen hyvän keskelle.
Ja niin ihminen tiesi
heti silmänsä avattuaan
kaiken hyvästä.

Ihminen itsekin oli kuin Jumal olento
kirkkauden peittämänä
tämän kaiken hyvän valtiaaksi asetettu.
Ihmisen ei olisi koskaan tarvinnut
tulla tietämään mitään
epätäydellisyydestä saatikka pahasta.
Ihminen olisi voinut elää
sapatin levossa ikuisesti.

Tuo ihana ikuisuus olisi sinetöitynyt
sinä päivänä
jona Aadam olisi syönyt Elämän puusta.

Mutta toisin kävi.
Ihminen söi puusta,
joka lisäsi ihmisen tietoisutta asialla,
jota ei totisesti
olisi kannattanut tulla tuntemaan.
Ihminen tuli hyvän lisäksi
tietämään/tuntemaan pahan.

Ja siihen loppui lepo.
Niin Jumalalta kuin ihmiseltäkin.
Sapatin siunaus oli päättynyt.

Elämänpuusta syöminen olisi jatkanut
siitä mihin jäätiin eli
seitsemännestä kahdeksanteen
eli ikuisuuden päivään.

Mutta nyt kaikki mureni.
Paratiisi täydellisenä jäi taakse
ja vaille Jumalan kuvaksi luotua valtiasta.

Jumala asetti vielä
raskaan sarjan vartijat eli kerubit
Eedenin Paratiisin itäpuolelle vartioitsemaan
välkkyvän ja leimuavan miekan kera
Elämän puun tietä.

Ei tullut kahdeksatta päivää
vaan kaikki täytyikin aloittaa alusta.

1 2 3 4 5 6 7 8 ...

Oltiin taas lähtöruudussa.
Eikä vielä siinäkään.

Oltiin ennen ensimmäistä päivää
edeltäneessä pimeydessä
ja sekasorrossa syvien vesien alla.
Taas oli kadonnut se ihanuuksien ihanuus,
joka oli luotu Esikoisen kautta.

Sama ylpeys, joka valtasi
täydellisistä täydellisimmän kerubin,
oli nyt levinnyt ihmislapsen sydämeen.
Ja niin ihminenkin oli nyt vailla
kirkkautta, lepoa ja pyhyyttä.

Pimeys ja pelko ja kauhu hallitsivat nyt
Jumalan kuvaksi luotua ihmislasta.

Niinkuin jo kerran oli syrjäytetty
tuo kauhea pimeys maan päältä,
se tullaan syrjäyttämään taaskin.
Tulee jälleen koittamaan
ensimmäinen päivä.
Ja silloin ihmisen pimentyneeseen sydämeen
syttyy Valo.

Aadam ja Eeva saivat lupauksen
tästä tulevasta Ensimmäisestä päivästä,
joka syrjäyttää pimeyden,
joka nyt vallitsi maailmaa.

Tätä päivää, jolloin jälleen
Valkeus tulee maailmaan,
Aadam ja Eeva odottivat.

Ja mitä se tuleekaan merkitsemään.
Sen he saivat konkreettisesti kokea,
kun Jumala teurasti karitsan,
ja teki sen verisestä vaipasta
vaatteet alastomille ihmisille.

Mutta tästä oli pitkä matka
seitsemänteen päivään,
jolloin jälleen kaikki on täydellistä,
sangen hyvää
ja vielä pidempi matka siihen päivään,
johon tuo seitsemäs eli levon päivä johtaa.

Silloin Jumala luo uudet taivaat
ja uuden maan ja alkaa ikuisuuden päivä,
jolloin mitään pimeyttä ei
Jumalan valtakunnassa enää ole.

Se rauha ja rakkaus ja sopusointu,
joka kätkeytyy
Raamatun ensimmäiseen jakeeseen,
loppui siihen, kun Aamuruskon Pojan
sydän oli ylpistynyt
ja niin hänen sisimmässään
havaittiin vääryys,
joka johti siihen kaaokseen,
josta Raamatun toinen jae puhuu.

Sen korjaamiseen Jumala tarvitsi
seitsemän päivää.

Ja ensimmäinen päivä näistä
seitsemästä oli siis se,
kun Jumala kutsui Ainokaisen Poikansa,
Aamuruskon eli Esikoisensa,
joka oli maailmat luonut,
tuon syntyneen kaaoksen keskelle.

Jumala sanoi jotakin,
ja sitten
Herra Jumala teki sen.

Esimerkiksi sekasortoiseen
tilaan menneet taivaankappaleet
työstettiin asemiinsa valaisemaan Maata
neljäntenä päivänä.

Tämä mahdollisti elämän
Maan päällä.

Ja näin kävi myös neljäntenä millenniumina,
kun Todellinen Valkeus,
joka valaisee jokaisen ihmisen,
tuli maailmaan.

Nyt jokainen ihminen voi kokea sen,
minkä jo Aadam ja Eeva saivat kokea.

Meidät puetaan Kristukseen,
Jumalan Karitsaan,
joka peittää alastomuutemme,
sovittaa meidät.

Olemme jo Kristuksessa.
Mutta täydellinen odottaa vielä aikaansa.

Mutta kerran koittaa
seitsemäs millennium.
Seitsemäs päivä
ja sapatin siunaus.

Se alkaa siten,
että Jeesus tulee taas maan päälle.

Nyt valitun kansansa Israelin
Hoosianna-huudoin kutsumana.

Ja nyt tuo sapatti ei enää katkea,
vaan päinvastoin se tuo jatkoksi
iankaikkisuuden päivän.

Eli toisin kuin alussa kävi,
että keskelle sapatin siunausta
tuli paholainen,
nyt se siivotaankin pois maan päältä,
kun alkaa seitsemäs päivä eli millennium.

Ikuinen elämä sapatin levossa
on jo totta tässä ja nyt,
kun synnymme uudesti ylhäältä Hengestä
Jumalan lapseksi.
Ylipapit huomasivat
Pilatuksen kirjoituttaman tekstin
ilmoituksen siitä,
että Jeesus on Jahve.

Eli tuo
neljän sanan tekstikatkelma
kokonaisuudessaan on:

ישועה הנצרה והמלך היהודים

Näiden neljän sanan
alkukirjaimista muodostuu

י ה ו ה = J H W H

Kirjanoppineet ja fariseukset
halusivat korjausta tekstiin.
Jos Pilatus olisi siihen suostunut,
niin lopputulos olisi ollut
vähintään yhtä selvä ilmoitus
Jumalan Pojasta, Jahvesta,
joka Pelastaa.

Hän on sanonut:
MINÄ OLEN
Juutalaisten Kuningas

Siinä olisi nyt ollut
keskimmäisenä
sama Jumalan nimi
uloskirjoitettuna suoraan
ensimmäisessä persoonassa
' H J H

Mutta juutalaiset eivät
nähneet tai halunneet nähdä,
että Hän totisesti on Jumalan Poika.

Ei vaikka,
olivat juuri vähän aikaa sitten
tämän tosiasian tiedostaneet,
ja huutaneet ilmoille
Jeesuksen
Kuninkuuden ja Messiaanisuuden.

Ei vaikka lukivat
kirjallisen todistuksen
ristin päällekirjoituksesta.

Ei vaikka olivat kuulleet heti alkuun
Jumalan äänen taivaasta.

"Hetki on tullut,
että Ihmisen Poika kirkastetaan.
Totisesti, totisesti minä sanon teille:
jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole,
niin se jää yksin;
mutta jos se kuolee,
niin se tuottaa paljon hedelmää.
Joka elämäänsä rakastaa,
kadottaa sen;
mutta joka vihaa elämäänsä
tässä maailmassa,
hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
Jos joku minua palvelee,
seuratkoon hän minua;
ja missä minä olen,
siellä on myös minun palvelijani oleva.
Ja jos joku minua palvelee,
niin Isä on kunnioittava häntä.
Nyt minun sieluni on järkytetty;
ja mitä pitäisi minun sanoman?
Isä, pelasta minut tästä hetkestä.
Kuitenkin:
sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut."
(Joh 12:23-27)

Ja niin Jeesus sanoo Isälleen.

"Isä, kirkasta nimesi!"
(Joh 12:28)

Ja välittömästi Isä vastaa:

"Niin taivaasta tuli ääni:
'Minä olen sen kirkastanut,
ja olen sen vielä kirkastava'.
Niin kansa,
joka seisoi ja kuuli sen,
sanoi ukkosen jylisseen.
Toiset sanoivat:
'Häntä puhutteli enkeli'."
(Joh 12:28)

Jeesus oli siis päättänyt
kirkastaa Isän nimen,
joka oli myös Hänen nimensä.

Tämä kirkastaminen merkitsi
hirvittävää kärsimystä.

Hän otti koko ihmiskunnan synnin
kannettavakseen jo silloin,
kun Johannes oli kastanut Hänet.
Ihmiset olivat
tunnustaneet ja tuoneet
syntinsä Jordanille.
Jeesus otti ne päälleen,
ja näin kaikki vanhurskaus täyttyi.

Ja nyt oli aika kärsiä tuomio
ihmiskunnan synneistä.

Ja tähän tuomion kärsimiseen
Jeesus oli nyt astumassa.

Poika oli jo kirkastanut Isää
33½ vuotta
ja sitäkin ennen koko
ihmiskunnan olemassaolon ajan.

Hän oli kuitenkin ollut ihminen
maan päällä vain tuon 33½ vuotta.
Ja aloitti sen Jumalan Karitsan
eli uhrilampaan tapaan
seimeen kapaloituna.

Hyvin pienenä Hän
joutui pakolaiseksi Egyptiin.

Sitten Herodes,
joka tahtoi tappaa Hänet, kuoli.

Perhe tuli takaisin Jumalan maahan.
Joosef kuoli ja Jeesus oli esikoisena
raatanut rakentajana elättäen perhekunnan.

Sitten kolmekymmentävuotiaana
Hän aloitti Messiaanisen tehtävänsä.

Ja nyt 3½ vuoden jälkeen
Hän on suorittamassa ratkaisevan tehtävänsä.

Ja taivas kommunikoi Hänen kanssaan.
Mutta Jeesus sanoo,
että ei tämä ääni tullut Hänen tähtensä.
Se tuli kansan tähden.
Sen tuli ymmärtää, mitä tapahtuu.

"'Ei tämä ääni tullut minun tähteni,
vaan teidän tähtenne.
Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse;
nyt tämän maailman ruhtinas
pitää heitettämän ulos.
Ja kun minut ylennetään maasta,
niin minä vedän kaikki tyköni.'
Mutta sen hän sanoi antaen tietää,
minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva."
(Joh 12:30-33)

Kansa vastasi tavalla, joka osoittaa,
että tämä viime hetken briiffaus
oli kovasti tarpeen.

"Me olemme laista kuulleet,
että Kristus pysyy iankaikkisesti;
kuinka sinä sitten sanot,
että Ihmisen Poika pitää ylennettämän?
Kuka on se Ihmisen Poika?"
(Joh 12:34)

Vielä loppukehoitus uskoa
Valkeuteen eli Jeesukseen.

"Vielä vähän aikaa
valkeus on teidän keskuudessanne.
Vaeltakaa,
niin kauan kuin teillä valkeus on,
ettei pimeys saisi teitä valtaansa.
Joka pimeässä vaeltaa,
se ei tiedä, mihin hän menee.
Niin kauan kuin teillä valkeus on,
uskokaa valkeuteen,
että te valkeuden lapsiksi tulisitte."
(Joh 12:35-36)

Enempää Jeesus ei voinut tehdä.

"Ja vaikka hän oli tehnyt
niin monta tunnustekoa
heidän nähtensä,
eivät he uskoneet häneen"
(Joh 12:37)

Esaiaan ennustus oli käynyt toteen.
Kuitenkin ...

"Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin
uskoivat häneen,
mutta fariseusten tähden
he eivät sitä tunnustaneet,
etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.
Sillä he rakastivat ihmiskunniaa
enemmän kuin Jumalan kunniaa."
(Joh 12:42-43)

Ja niin Jeesus sanoo:

"Joka uskoo minuun,
se ei usko minuun, vaan häneen,
joka on minut lähettänyt.
Ja joka näkee minut, näkee hänet,
joka on minut lähettänyt.
Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan,
ettei yksikään, joka minuun uskoo,
jäisi pimeyteen."
(Joh 12:44-46)

Tässä on
Armon Sana ja Elämän Valkeus.

Jeesus jatkaa:
"Hylkäävä minut...
Olemme edenneet niin pitkälle,
että ehtoollinen on asetettu.
Ja sitähän meidän kuuluisi viettää
aina yhteisissä kokoontumisissa
ja muistella Herran kuolemaa.

"Mutta ylipapit ja koko neuvosto
etsivät todistusta Jeesusta vastaan
tappaaksensa hänet,
mutta eivät löytäneet."
(Mark 14:55)

Tilanne on suorastaan epätoivoinen.
Kukaan eli löydä mitään syytä.
Todistajia löytyi,
mutta ei pätevää todistusta.

"Useat kyllä todistivat väärin
häntä vastaan,
mutta todistukset eivät olleet yhtäpitäviä."
(Mark 14:56)

Kunnes joku jo luuli löytäneensä syyn
kuolemantuomioon.

Niin muutamat nousivat
ja todistivat väärin häntä vastaan,
sanoen:
'Me olemme kuulleet hänen sanovan:
'Minä hajotan maahan
tämän käsillä tehdyn temppelin
ja rakennan kolmessa päivässä toisen,
joka ei ole käsillä tehty'.
Mutta eivät näinkään heidän todistuksensa
olleet yhtäpitäviä."
(Mark 14:57-59)

Ja Jeesus ei puhu mitään.
Ja sekös ärsyttää.

"Silloin ylimmäinen pappi
nousi ja astui esille
ja kysyi Jeesukselta sanoen:
'Etkö vastaa mitään?
Mitä nämä todistavat sinua vastaan?'
Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään."
(Mark 14:60-61)

Silloin ylimmäinen pappi
keksii kysymyksen,
johon arvelee Jeesuksen vastaavan:

Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä
ja sanoi hänelle:
'Oletko sinä Kristus,
sen Ylistetyn Poika?'"

Jeesus vastaa käyttäen Jumalan nimeä
"MINÄ OLEN".

"Jeesus sanoi:
'MINÄ OLEN;
ja te saatte nähdä
Ihmisen Pojan istuvan
Voiman oikealla puolella
ja tulevan taivaan pilvissä'."
(Mark 14:61-62)

"Niin ylimmäinen pappi
repäisi vaatteensa
ja sanoi:
'Mitä me enää
todistajia tarvitsemme?
Te kuulitte hänen pilkkaamisensa.
Mitä arvelette?'
Niin he kaikki
tuomitsivat hänet
vikapääksi kuolemaan."
(Mark 14:63-64)

Vihdoin oli saatu tuomion aihe.
Ja mikä parasta vieläpä
Jumalanpilkkapykälän perusteella,
josta on säädetty kuolemantuomio.

Ja nyt alkoi käsittely.

"Ja muutamat rupesivat
sylkemään häntä
ja peittivät hänen kasvonsa
ja löivät häntä nyrkillä
ja sanoivat hänelle:
'Profetoi!'
Oikeudenpalvelijatkin
löivät häntä poskelle."
(Mark 14:65)

Ja sitten ikuista uskollisuutta
luvannut Pietari
kieltää kiroillen Jeesuksen.
Kolmesti.
Kukko laulaa.
Ja Pietarin uho on muuttunut
katkeraksi itkuksi.

Seuraavaksi alkaa roomalainen oikeusistunto.

"Ja heti aamulla ylipapit
ynnä vanhimmat
ja kirjanoppineet
ja koko neuvosto tekivät päätöksen,
sitoivat Jeesuksen,
veivät hänet pois
ja antoivat Pilatuksen käsiin."
(Mark 15:1)

Pilatus ei suinkaan pelleillyt,
kun kysyi syytetyltä:

"Oletko sinä
juutalaisten kuningas?"
(Mark 15:2)

Pilatus huomasi,
että hän joutuu itse ratkaisemaan,
onko Jeesus juutalaisten kuningas.

"Ja ylipapit tekivät
monta syytöstä
häntä vastaan.
Niin Pilatus taas kysyi häneltä
sanoen:
'Etkö vastaa mitään?
Katso,
kuinka paljon syytöksiä
he tekevät sinua vastaan.'
Mutta Jeesus
ei enää vastannut mitään,
niin että Pilatus ihmetteli."
(Mark 15:3-5)

Pilatus oli jo tullut sisimmässään
tietoiseksi siitä,
että hänen tuomittavanaan
on todellakin juutalaisten Kuningas.

"Mutta juhlan aikana
hän tavallisesti päästi heille
yhden vangin irti,
sen, jota he anoivat.
Niin siellä oli eräs mies,
jota sanottiin Barabbaaksi,
vangittu muiden
kapinoitsijain kanssa,
jotka kapinassa
olivat tehneet murhan.
Ja kansa meni sinne ylös
ja rupesi pyytämään,
että hän tekisi heille,
niinkuin hänen tapansa oli.
Pilatus vastasi heille sanoen:
'Tahdotteko,
että päästän teille
juutalaisten kuninkaan?'
Sillä hän tiesi,
että ylipapit kateudesta
olivat antaneet
hänet hänen käsiinsä."
(Mark 15:7-10)

Ylipapit kiihottivat kansaa
päästämään Barabbaan.

"Mutta ylipapit
kiihoittivat kansaa anomaan,
että hän ennemmin päästäisi
heille Barabbaan.
Ja Pilatus puhui taas heille
ja sanoi:
'Mitä minun sitten
on tehtävä hänelle,
jota te sanotte
juutalaisten kuninkaaksi?'
Niin he taas huusivat:
'Ristiinnaulitse hänet!'
Mutta Pilatus sanoi heille:
'Mitä pahaa
hän sitten on tehnyt?'
Mutta he huusivat
vielä kovemmin:
'Ristiinnaulitse hänet!'"
(Mark 15:11-14)

Sääliksi käy Pilatusta.

"Ja kun Pilatus tahtoi tehdä
kansalle mieliksi,
päästi hän heille Barabbaan,
mutta Jeesuksen
hän ruoskitti
ja luovutti ristiinnaulittavaksi."
(Mark 15:15)

Jeesus sai hirvittävän käsittelyn
jo ennen ristiinnaulitsemista.
Hän olisi normaalina ihmisenä
kuollut jo siihen.

Mutta kukaan ei voinut
ottaa Hänen henkeään,
koska Hän oli Jumalan Poika.

Eikä Hän astunut alas ristiltä,
vaikka olisi voinut,
sillä Hän Rakasti niin paljon
Sinua ja minua.

Ja vasta kun kaikki oli
TÄYTETTY / MAKSETTU
Hän antoi Henkensä.

Hän siis antoi ristillä Henkensä
juutalaisten tuijottaessa ristiä,
Ristiä, jossa luki:

TÄMÄ ON
JEESUS NASARETILAINEN
JUUTALAISTEN KUNINGAS

Pilatus tunnusti näin kirjallisesti
uskonsa Jeesukseen.
Ylipapit tavasivat
ylintä eli heprealaista riviä.
Ristiinnaulitun kuvauksen
kunkin sanan ensimmäinen kirjain
muodosti Jumalan nimen
י ה ו ה

"Tämä on J H W H"

Pilatuksen viimeinen sana.
Kaikelle kansalle.

"Minkä kirjoitin, sen kirjoitin."
Mitähän tarkoitat.
Tuli nyt mieleen Paavalin vastaus,
kun häntä kuulusteltiin.

"'Mutta Jumalan avulla,
jota olen saanut tähän päivään asti,
minä seison ja todistan
sekä pienille että suurille,
enkä puhu mitään muuta,
kuin minkä profeetat ja Mooses
ovat sanoneet tulevan tapahtumaan,
että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja
kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta
sekä tälle kansalle että pakanoille.'
Mutta kun hän näin puolustautui,
sanoi Festus suurella äänellä:
'Sinä olet hullu, Paavali,
suuri oppi hulluttaa sinut.'
Mutta Paavali sanoi:
'En ole hullu
korkea-arvoinen Festus,
vaan puhun totuuden ja toimen sanoja.'"
(Ap.t 26:24-25)
No
KESKUSTELE !

Aihe
JEESUKSEN RISTIINNAULITSEMINEN.

Anonyymi00205 kommentoi:

Risti jolle Jeesus naulattiin, ei ole mikään elämän puu !!!

Miten Sinä Anonyymi00209
ymmärrät Jeesuksen Ristin merkityksen?
Palataan aiheeseen
eli Pääsiäisen tapahtumiin
2000 vuotta sitten.

Olemme edenneet siihen hetkeen,
kun opetuslapset osoittavat
mahtavia temppelirakennuksia Jeesukselle,
jonka kansa on ottanut vastaan Messiaana,
jonka odottivat kohta ottavat Kuninkuuden.

Jeesus romahduttaa kaiken.

Ja kun hän meni ulos pyhäköstä,
sanoi eräs hänen opetuslapsistaan
hänelle:

"Opettaja,
katso, millaiset kivet
ja millaiset rakennukset!"
Jeesus vastasi hänelle:
'Sinä näet nämä
suuret rakennukset.
Niistä ei ole jäävä
kiveä kiven päälle
maahan jaottamatta'."
(Mark 13:1-2)

Ja nyt opetuslasten sydän aukeaa.
He ymmärtävät,
että he eivät nyt
kertakaikkiaan ymmärrä.

Ja he kysyvät Jeesukselta.
Miten asiat oikein
tulevat menemään.

Jeesus selittää
yhden sukupolven tapahtumat,
jotka päättyvät näin:

"Mutta niinä päivinä,
sen ahdistuksen jälkeen,
aurinko pimenee,
eikä kuu anna valoansa,
ja tähdet putoilevat taivaalta,
ja voimat, jotka taivaissa ovat, järkkyvät.
Ja silloin he näkevät
Ihmisen Pojan tulevan pilvissä
suurella voimalla ja kirkkaudella."
(Mark 13:24-26)

Mutta juuri tuossa hetkessä,
jossa elivät ei tapahtuisi sitä,
mitä he nyt odottivat.
Aivan päinvastoin.

"Te tiedätte,
että kahden päivän perästä on pääsiäinen;
silloin Ihmisen Poika annetaan ristiinnaulittavaksi".
(Matt 25:1)

Uskonnollinen johto oli
täydessä valmiudessa,
ja pohti teknisiä ongelmia.

"Niin oli kahden päivän perästä pääsiäinen
ja happamattoman leivän juhla,
ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät,
kuinka saisivat hänet otetuksi kavaluudella kiinni
ja tapetuksi."
(Mark 14:1)

Ylipapit ja kirjanoppineet
olivat siis päättäneet
tappaa Jeesuksen.
Ongelmana oli lähestyvä juhla.

"Ei juhlan aikana,
ettei syntyisi meteliä kansassa".
(Mar 14:2)

Mutta asiat etenivät ehkä
nopeammin kuin aavistivatkaan.

"Ja kun hän oli Betaniassa,
pitalisen Simonin asunnossa,
tuli hänen aterialla ollessaan nainen,
mukanaan alabasteripullo
täynnä oikeata,
kallista nardusvoidetta.
Hän rikkoi alabasteripullon
ja vuodatti voiteen
hänen päähänsä."
(Mark 14:3)

Jeesus selittää,
mistä on kysymys.

"Edeltäkäsin hän voiteli
minun ruumiini
hautaamista varten."
(Mark 14:8)

Juudas Iskariot oli
ainakin yksi närkästyjä,
koska oli varas,
ja olisi halunnut varastaa
tuostakin voiteesta saatavat rahat.

"Ja Juudas Iskariot,
yksi niistä kahdestatoista,
meni ylipappien luo
kavaltaakseen hänet heille."
(Mark 14:10)

Ja ylipapitkin tiesivät,
mikä Juudakseen tehoaa.

"Kun nämä sen kuulivat,
ihastuivat he
ja lupasivat antaa hänelle rahaa."
(Mark 14:11)

Juudas oli siis jo tehnyt
päätöksensä.
Ja hioi ajatuksissaan
kavaltamistilaisuutta.

Ja sitten olikin jo
Pääsiäislampaan syömisen aika.
Sitä syötäessä
Jeesus paljastaa
Juudaksen salaisuuden.

"Totisesti minä sanon teille:
yksi teistä kavaltaa minut,
yksi, joka syö minun kanssani"
(Mark 14:18)

Tuollaan huippuhetkeen.

"Ja heidän syödessään
Jeesus otti leivän,
siunasi,
mursi ja antoi heille ja sanoi:
'Ottakaa,
tämä on minun ruumiini'."
(Mark 14:22)

Opetuslapset tuskin ymmärsivät
kovinkaan selvästi muuta kuin
traditionaalista leivän murtamista,
vaikka Jeesus puhui
omasta ruumiistaan ja verestään.

"Tämä on minun vereni,
liiton veri,
joka vuodatetaan monen edestä."
(Mark 14:24)

Jeesus on huolissaan
opetuslapsistaan.

"Kaikki te loukkaannutte,
sillä kirjoitettu on:
'Minä lyön paimenta,
ja lampaat hajotetaan'.
Mutta ylösnoustuani
minä menen teidän edellänne Galileaan'"
(Mark 14:27-28)

Pietari loukkaantui ykkösenä.

"Vaikka kaikki loukkaantuisivat,
en kuitenkaan minä".
(Mark 14:29)

Sitten Jeesus alkaa tulla tuskaan.

"Ja he tulivat maatilalle,
jonka nimi on Getsemane;
ja hän sanoi opetuslapsillensa:
'Istukaa tässä,
sillä aikaa kuin minä rukoilen.'
Ja hän otti mukaansa
Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen;
ja hän alkoi kauhistua ja tulla tuskaan.
Ja hän sanoi heille:
'Minun sieluni
on syvästi murheellinen,
kuolemaan asti;
olkaa tässä ja valvokaa'."
(Mark 14:32-34)

Pietari oli luvannut,
ettei jätä Jeesusta,
mutta ei jaksanut
valvoa Jeesuksen tähden
edes yhtä hetkeä.

Jeesus hikoilee
äärimmäisessä tuskassaan verta.

"Abba, Isä,
kaikki on mahdollista sinulle;
ota pois minulta tämä malja.
Mutta ei, mitä minä tahdon,
vaan mitä sinä!"
(Mark 14:36)

Tämä tapahtuu kolme kertaa.
Ja sitten Jeesus herättää taas
nukkuvat opetuslapset.

"Te nukutte vielä ja lepäätte!
Jo riittää!
Hetki on tullut;
katso,
Ihmisen Poika
annetaan syntisten käsiin.
Nouskaa, lähtekäämme;
katso,
se, joka kavaltaa minut,
on lähellä."
(Mark 14:41-42)

Ja kohta sotilasjoukko
tulee ottamaan kiinni Jeesusta.
Kunhan ensin tunnistavat Hänet.
Ja sitä varten Juudas tulee
ja tervehtii Jeesusta suudelmalla.

Mutta ylipapeilla on vieläkin
vakava ongelma.
He eivät ole löytäneet mitään,
mistä syyttää Jeesusta.

"Mutta ylipapit ja koko neuvosto
etsivät todistusta
Jeesusta vastaan
tappaaksensa hänet,
mutta eivät löytäneet."
(Mark 14:55)

Jeesus vaikeni.

Ylipappi sanoo Jeesusta
Kristukseksi.

Jeesus vastaa Jumalan nimellä:
MINÄ OLEN
Kyllä Risti on Elämänpuu.

Hänessä oleva Elämä
oli alunperin tarjolla
Elämän puun hedelmässä.
Ja tuo Hänessä oleva Elämä
on edelleenkin tarjolla jokaiselle ihmiselle.

Jokainen, joka janoaa,
saa tulla Hänen tykönsä ja juoda.

Joka juo sitä elävää vettä,
jota Hän meille antaa,
saa sisimpäänsä Elämän veden lähteen,
joka kumpuaa iankaikkiseen Elämään.

Jeesus sanoi olevansa paitsi Elämä
myös Viinipuu.
Syömällä tuon puun hedelmän,
rypäleen veren ja lihan,
me elämme ikuisesti.

Jos emme syö tuosta Viinipuusta,
meissä ei ole Elämää.
Kun Jeesus ojensi opetuslapsille
viinipuun antia,
Hän sanoi yksiselitteisesti,
tämä on minun vereni.

Jos Aadam olisi syönyt
Eedenin Paratiisissa Elämänpuun hedelmän,
olisi Ikuinen Elämä imeytynyt Häneen.

Mutta koska hän söikin
viereisestä puusta synnin hedelmän,
tarvittiin nyt muutakin
kuin osallisuus Häneen,
joka on Elämä.
Tarvittiin osallisuus myös vereen,
sillä ilman verta ei ole sovitusta.

Kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet.
Olen Aadamin lailla
kuollut omiin synteihini.

Ja siksi ei enää riitä,
että syön Elämän puusta.

Ei riitä,
että olen osallinen Hänen elämästään.
Nyt tarvitaan osallisuus
paitsi Hänen Elämäänsä
myös Hänen kuolemaansa.

Nyt tarvitaan paitsi
ikuisen elämän lahja
myös sovitus.

Ja siihen siis tarvitaan veri.
Ja siksi meidän täytyy ensin syödä
Golgatalle pystytetystä Elämän puusta,
joka samalla on kuoleman puu.
Vanha ihmisemme on
Hänen kanssaan ristiinnaulittu,
ja me olemme ylösnousseet
uuteen Elämään Hänen kanssaan.

Ja tämän tähden
Jeesuksen, joka on ikuisuudesta,
piti syntyä ikäänkuin uudelleen.

Hän oli Jumalasta syntynyt.
Samaa kirkkautta kuin Isä.
Jo ikuisuudesta.

Mutta nyt Hänen täytyi tulla
myös lihaksi ja vereksi,
ihmisen kaltaiseksi,
voidakseen sovittaa ihmiset.
Ja niin Hänet sitten
teurastettiin Jumalan Karitsana.

Niinpä kun nyt syömme ja juomme
tuosta Totisesta Viinipuusta,
Hänessä oleva elämä imeytyy meihin,
meistä tulee yhtä Hänen kanssaan,
ja samalla me tulemme osallisiksi
Hänen kuolemastaan,
Hänessä olevasta sovituksesta,
jonka Hänen verensä tuo.

Ja kun näin olemme tulleet osallisiksi
sovituksesta ja pelastetut,
puetut vanhurskauden vaatteisiin,
niin vaelluksen aikaiset tahratkin
puhdistuvat Hänen yhteydessään.
Hänen verensä puhdistaa
jatkuvasti kaikesta synnistä.

Ja niin siis saamme paitsi
aloittaa ikuisen elämämme
tulemalla Hänen tykönsä
myös jatkuvasti uudistua
ja vahvistua
ja puhdistua
tulemalla Hänen tykönsä
ja juomalla Hänen verensä
ja syömällä Hänen lihansa.

Jos me pääsisimme syömään
suoraan Paratiisin Elämän puusta
ilman parannusta eli kääntymystä,
olisi se kauhea asia.

Me eläisimme ikuisesti
tässä tilassamme eli erossa Jumalasta.

Tämän tähden
Jumala sulki Elämän puun tien.

Mutta näin tehdessään
Jumala ei sulkenut meiltä ikuista elämää,
vaan avasi mahdollisuuden siihen
sen Pelastuksen kautta,
joka naulattiin Golgatan puuhun.

Tästä sovituksen puusta
meidän kaikkien tulee syödä,
sillä me olemme jo syöneet
viereisestä puusta,
joka kantaa nimeä hyvän- ja pahantiedon puu.
"Mitä varten sitten on laki?
Se on rikkomusten tähden
jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti,
kunnes oli tuleva se siemen,
jolle lupaus oli annettu"
(Gal 3:19)

Siis Aabrahamin aikana ei ollut lakia.
Sitten Israelille se annettiin.
Ja sitten tuli Jumalan Karitsa.

Ja nyt Ristin jälkeen lakia ei enää tarvita.
Me olemme Aabrahamille annetun
lupauksen lapsia.

Me olemme yhtä Kristuksen kanssa
ja Aabrahamin lapsia ja sitä siementä,
jolle lupaus on annettu.

Ja niin me elämme aivan toisessa
ulottuvuudessa vaeltaen Hengessä.

Mooseksen laki oli minimi.
Mutta me olemme taivaallisissa.

Risti on täyttymys laille,
ja mekin olemme Kristuksessa
ristiinnaulitut ja elämme
Hengen uudessa tilassa.

Ja niin lakia ei enää tarvita.
Sitä ei ole kumottu.
Mutta me elämme nyt
Hengen uudessa tilassa
emmekä enää kirjaimen vanhassa.

Näin myös Sapatin osalta.
"Mutta uskon tultua me emme enää ole
kasvattajan alaisia.
Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan
lapsia Kristuksessa Jeesuksessa."
(Gal 3:25-26)

Nyt meitä kasvattaa ja ohjaa
Jumalan armo.

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt
pelastukseksi kaikille ihmisille
ja kasvattaa meitä, että me,
hyljäten jumalattomuuden
ja maailmalliset himot, eläisimme
siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti
nykyisessä maailmanajassa"
(Tiit 2:11-12)

Siis nyt Henki kuljettaa ja ohjaa meitä.

"Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina,
niin ette ole lain alla."
(Gal 5:18)

Nyt me kasvamme 9-lohkoista
Hengen hedelmää.

Tämän kaiken
galatalaiset olivat menettämässä,
kun he eivät enää pitäneet katsettaan
Kristuksen ristissä.

He olivat kyllä syntyneet Hengestä,
mutta juutalaiset harhauttivat heitä
jatkamaan omassa voimassaan.

"Niinkö älyttömiä olette?
Te alotitte Hengessä,
lihassako nyt lopetatte?"
(Gal 3:3)

Tämä tie ei johda kasvuun,
eikä lähennä meitä Kristukseen.

"Te olette joutuneet pois Kristuksesta,
te, jotka tahdotte lain kautta
tulla vanhurskaiksi;
te olette langenneet pois armosta.
Sillä me odotamme
uskosta vanhurskauden toivoa
Hengen kautta."
(Gal 5:4-5)

"Jos me Hengessä elämme,
niin myös Hengessä vaeltakaamme."
(Gal 5:25)

Eli meitä ohjaa nyt Elämän Hengen laki,
ja Jumala on kirjoittanut nyt
täydellisen lakinsa meidän
sydämemme lihatauluihin.

Ja sen lain rinnalla Mooseksen laki
on vielä ala-astetta.
"Oi älyttömät galatalaiset!
Kuka teidät
lumosi/noitui,
ettette
taivu/usko/ole kuuliaisia
totuudelle."

Tuollaiseen lumoukseen suostuminen
on älytöntä/epäeettistä.

Varsinkin, kun Jeesus on jo itse
lupauksensa mukaan
ollut heidän keskellään,
kun heidän silmien eteen
oli kuvattu Jeesus Kristus ristiinnaulittuna.

"Joille vastaan silmiä
Jeesus Kristus esitettiin
ristiinnaulittuna"

Mikään muu
ei tarjoa heille Jumalasuhdetta.

Tuo esitys tai kuva
ilmaistaan alkutekstissä verbillä

προγράφω
prografō

edeltä kirjoittaa

Tuo ilmaisu tarkoittaa
virallista julistusta/julkaisua.

Eli joku oli noitunut heidät
vähän samaan tapaan kuin
käärme paratiisissa lumosi
ensimmäisen ihmisparin
tavoittelemaan jotain
aivan vääränlaista jumalankaltaisuutta.

Tämä on täysin älytöntä
varskinkin kun he
olivat jo saaneet täyden selvityksen
Elämän puusta,
joka pystytettiin Golgatalle.

Ja he olivat uskoessaan jo kokeneet
uudestisyntymisen ylhäältä Hengestä.

"Tämän vain tahdon saada teiltä tietää,
teoista lainko Hengen saitte
vaiko kuulosta uskon?"

Tuossa on laki yksikössä.
Laki ei kertakaikkiaan pelasta.
Se tuomitsee.

Antoiko tämä vastauksen kysymykseesi?

Tavasin nyt suoraan alkutekstiä.
Otetaan tähän vielä käännös
King Jamesin mukaan:

"O foolish Galatians,
who hath bewitched you,
that ye should not
obey the truth,
before whose eyes
Jesus Christ hath been
evidently set forth,
crucified among you?
This only would I learn of you,
Received ye the Spirit
by the works of the law,
or by the hearing of faith?"
(Gal 3:1-2)
Minun mielessäni on tässä keskustelussa
vain Pääsiäisen
ja Jeesuksen Ristiinnaulitseminen.

Tuo h on mainittu tähän mennessä 9 kertaa, mutta ei kertaakaan minun toimestani.

Se on kyllä totta,
että kaikki eivät Pelastu,
vaikka Jumalan puolelta
kaikki on valmisteltu,
ja Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan
ja tulemaan tuntemaan Totuuden.

Tämä Pääsiäiskeskustelu
Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta
on avattu sitä varten,
että tuo Jumalan tahto saisi tapahtua.

On murheellista,
että tämä keskustelu ei ole
ollenkaan pysynyt aiheessaan,
jolle se on pyhitetty.

Usko voi syntyä vain
jos meidän silmiemme eteen kuvataan
Jeesus Kristus ristiinnaulittuna.

"Oi te älyttömät galatalaiset!
Kuka on lumonnut teidät,
joiden silmäin eteen Jeesus Kristus
oli kuvattu ristiinnaulittuna?
Tämän vain tahdon saada teiltä tietää:
lain teoistako saitte Hengen
vai uskossa kuulemisesta?"
(Gal 3:1-2)
Tuleeko Sinun mieleesi Pääsiäisestä ja
Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta
mitään muuta kuin viikkosapatti?
Pääsiäisvaelluksemme on edennyt
kovin tahmeasti jos ollenkaan.

Mutta otetaan taas uusi alku.
Öljymäeltä.

"Ja kun he lähestyivät Jerusalemia,
tullen Beetfageen ja Betaniaan
Öljymäelle,
lähetti hän kaksi opetuslastaan
ja sanoi heille:
'Menkää kylään,
joka on edessänne,
niin te kohta,
kun sinne tulette,
löydätte sidottuna varsan,
jonka selässä
ei yksikään ihminen
vielä ole istunut;
päästäkää se ja tuokaa tänne.
Ja jos joku teille sanoo:
'Miksi te noin teette?',
niin sanokaa:
'Herra tarvitsee sitä
ja lähettää sen
kohta tänne takaisin.'
Niin he menivät ja löysivät
oven eteen ulos kujalle sidotun
varsan ja päästivät sen.
Ja muutamat niistä,
jotka siellä seisoivat,
sanoivat heille:
'Mitä te teette,
kun päästätte varsan?'
Niin he sanoivat heille,
niinkuin Jeesus oli käskenyt;
ja he antoivat heidän mennä."
(Mark 11:1-6)

Ja mitä sitten tapahtui,
siitä kirjoitin eilen.

Mutta kun
juutalainen uskonnollinen johto
ei pärjännyt sanailussa,
he lähettivät herodilaiset asialle.

"Ja he lähettivät hänen luoksensa
muutamia fariseuksia
ja herodilaisia
kietomaan häntä sanoilla."
(Mark 12:3)

Herodilaisten mukaantulo
toi ihan uuden poltteen kysymyksiin,
joka koskikin nyt tietenkin maallista johtoa.

"Opettaja,
me tiedämme,
että sinä olet totinen
etkä välitä kenestäkään,
sillä sinä et katso henkilöön,
vaan opetat Jumalan tietä totuudessa.
Onko luvallista
antaa keisarille veroa vai ei?
Tuleeko meidän antaa vai ei?"
(Mark 12:14)

Mutta Jeesus hajotti kahtia
tuon fariseusten ja herodilaisten liittouman.

"Antakaa keisarille, mikä keisarin on,
ja Jumalalle, mikä Jumalan on"
(Mark 12:17)

Sitten tuli onneaan koettelemaan
saddukeukset.

Sekin uskonnon ja valtion sekoitus.
Ja huippuasemastaan riippumatta
niin maallinen,
ettei uskonut ylösnousemukseen.
Ja Jeesus vastaa
heidän aviokysymykseensä:

"Ettekö te siitä syystä eksy,
kun ette tunne kirjoituksia
ettekä Jumalan voimaa?"
(Mark 12:24)

Ja sitten tuleekin jo paluu
hengelliseen alueeseen.

"Silloin tuli hänen luoksensa
eräs kirjanoppinut,
joka oli kuullut
heidän keskustelunsa
ja huomannut hänen
hyvin vastanneen heille,
ja kysyi häneltä:
'Mikä on ensimmäinen
kaikista käskyistä?'"
(Mark 12:28)

Oli palattu lain täyttymykseen.
Rakkauden kaksoiskäskyyn.

Ja niin lopputulema
sanallisista haasteista oli tämä:

"Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä."
(Mark 12:34)

Kun kukaan ei enää rohjennut
kysyä mitään,
oli aika opetukselle.
Jeesus kysyi fariseuksilta:

"'Mitä arvelette Kristuksesta?
Kenen poika hän on?'
He sanoivat hänelle:
'Daavidin'."
(Matt 22:42)

Ja sitten tulee Opettajan
jatkokysymys:

"Ja opettaessaan pyhäkössä
Jeesus puhui edelleen
ja sanoi:
'Kuinka kirjanoppineet sanovat,
että Kristus on Daavidin poika?
Onhan Daavid itse sanonut
Pyhässä Hengessä:
>Herra sanoi minun Herralleni:
Istu minun oikealle puolelleni,
kunnes minä panen sinun vihollisesi
sinun jalkojesi alle.<
Daavid itse sanoo häntä
Herraksi;
kuinka hän sitten on
hänen poikansa?'
Ja suuri kansanjoukko
kuunteli häntä mielellään."
(Matt 12:35-37)

Mutta jatkokysymykseen
fariseukset eivät enää
osanneet mitään vastata.

Fariseukset ja kirjanoppineet
oli lopullisesti vaiennettu.
Ja nyt Jeesus puhuu kansalle
suorin sanoin:

"Ja opettaessaan hän sanoi:
'Varokaa kirjanoppineita,
jotka mielellään käyskelevät
pitkissä vaipoissa
ja haluavat tervehdyksiä toreilla
ja etumaisia istuimia synagoogissa
ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,
noita,
jotka syövät leskien huoneet
ja näön vuoksi
pitävät pitkiä rukouksia;
he saavat
sitä kovemman tuomion'."
(Mark 12:38-40)

Ja kohta tulee demonstraatio siitä,
kuinka taivaassa nähdään
kirjanoppineiden toiminta
ja kuinka leskien toiminta.

"Ja hän istui vastapäätä
uhriarkkua ja katseli,
kuinka kansa pani
rahaa uhriarkkuun.
Ja monet rikkaat panivat paljon.
Niin tuli köyhä leski
ja pani kaksi ropoa,
yhteensä muutamia pennejä.
Ja hän kutsui opetuslapsensa
tykönsä ja sanoi heille:
'Totisesti minä sanon teille:
tämä köyhä leski
pani enemmän kuin kaikki muut,
jotka panivat uhriarkkuun.
Sillä he kaikki panivat liiastaan,
mutta tämä pani puutteestaan
kaiken, mitä hänellä oli,
koko elämisensä'."
(Matt 12:41-44)

Ja näin Aasin tamman varsalla
Jerusalemiin ratsastanut
Jumalan Karitsa oli kohta tekevä.

Hän oli kohta uhraava kaiken.
Koko elämisensä.

Paitsi aikanaan seimeen kapaloidun
UhriKaritsan
myös Marian sielun lävitse
oli miekka käyvä
niinkuin Simeon oli sanonut
vauvalle ja äidille:

Ja Simeon siunasi heitä
ja sanoi Marialle, hänen äidilleen:
'Katso,
tämä on pantu
lankeemukseksi ja nousemukseksi
monelle Israelissa
ja merkiksi, jota vastaan sanotaan
- ja myös sinun sielusi lävitse
on miekka käyvä
että monen sydämen ajatukset
tulisivat ilmi".
(Luuk 2:34-35)

Jo ensimmäiset opetuslapset
kuulivat Johanneksen sanovan:
"Katso, Jumalan Karitsa".
Mutta silti he eivät ymmärtäneet.

Olihan Kuningasten Kuningas
tullut Jerusalemiin
Hoosianna-huutojen kera.
Temppeli loisti.

Oli korkea aika selvittää,
ettei siihen tule jäämään kiveä kiven päälle.
11 / 618
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt