kalamos

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.
Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu
Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi
Blogi
https://kalamos.munblogi.com
Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"
Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:
"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"
Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:
"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"
Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.
Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.
- Avasin siis suuni ja yhteyden
sanomalla:
"Isä meidän"
Ja aina jo tässä vaiheessa
sain joka aamu uutta ymmärrystä,
mitä merkitseekään se,
että tänäkin päivänä saan
olla Isän kädessä.
Aina tuli niin turvallinen olo.
Kiittelin siitä, mitä olin nyt saanut,
ja jatkoin seuraavaan kohtaan.
"Joka olet taivaissa"
Ja taas vastaanotin auki.
Jne. - Hyvä kysymys otsikossa,
ja selkeä vastaus avauksessa.
Jumala ei ketään kiusaa.
Eilen aloin vastaamaan Sinulle,
mutta en saanut mahtumaan
kaikkea tarpeellista edes
yhteen viestiin,
ja niin päätin laittaa sen
omaksi kaksiosaiseksi avaukseksi.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19533258/isa-----paasta-pahasta
Vastaus on siis todellakin se,
että ei Jumala ketään kiusaa,
mutta tuo rukouksen loppukohta
sisältää valtavan latauksen,
joka toteutuu lopullisesti
tämän maan päällä vasta
Messiaan valtakunnassa.
"Ei missään
minun pyhällä vuorellani
tehdä pahaa eikä vahinkoa,
sillä maa on täynnä
Herran tuntemusta,
niinkuin vedet peittävät meren."
(Jes 11:9) - Huomasithan tämän:
>>Siinä oli sitten jo
paljon ja monenlaista
aina käyty läpi
Sydämeltä Sydämelle,
ennenkuin tulin kohtaan <<
En minä pulputtanut.
Minä kuuntelin. - Jeesus oli ristiinnaulittu
ja antanut henkensä Isän Käsiin
ja viety hautaan
keskiviikkoiltana juuri ennen
Suuren Sapatin alkua.
Naiset
seurasivat tarkoin tapahtumia.
Torstaina
he eivät voineet tehdä mitään,
mutta perjantaina tori oli auki,
ja he ostivat hyvänhajuisia yrttejä
valmistaakseen voiteen
ja voidellakseen Jeesuksen.
Lauantaina oli viikkosapatti,
mutta viikon ensimmäisen päivän
puolella aamuvarhain naiset
menivät haudalle.
Eivät olleet.
He eivät tehneet yhtään askaretta
Suurena sapattina eikä Viikkosapattina. - Kirjaimellisesti kääntäen
tuossa sanotaan:
"älä
johda/kanna/vie/tuo
meitä
sisään koettelemukseen"
Miksi meidän pitää
tällaista rukoilla?
Jeesus itse vietiin
heti kasteen jälkeen
perkeleen kiusattavaksi.
Kun Jeesus oli kastettu,
nousi hän kohta vedestä,
"ja katso,
taivaat aukenivat,
ja hän näki Jumalan Hengen
tulevan alas niinkuin kyyhkysen
ja laskeutuvan hänen päällensä.
Ja katso,
taivaista kuului ääni,
joka sanoi:
'Tämä on minun rakas Poikani,
johon minä olen mielistynyt'.
Sitten Henki vei Jeesuksen
ylös erämaahan
perkeleen kiusattavaksi."
Miksi
Henki vei Jeesuksen erämaahan
perkeleen kiusattavaksi?
Isä meidän -rukous
osoittaa jo ennen tuota
loppulausumaa,
että me teemme joka päivä syntiä.
Ja niin näenkin tuon loppulausuman
liittyvän erityisesti
muihin koettelemuksiin
kuin syntikiusauksiin.
Syntiongelmaa ei ratkaise se,
että Jumala lakkaisi kiusaamasta meitä,
sillä ei Jumala ketään kiusaa.
Tämä Matteuksen tallentama
rukousmalli on osoitettu
Israelin kansanjoukoille
vuorisaarnassa.
Kaikki, mitä siinä sanotaan,
viittaa Israeliin.
Luukas on tallentanut toisessa
tilanteessa Jeesuksen opettaman
rukouksen, jossa kuulijana
ovat vain opetuslapset.
Se ei ole sanasta sanaan sama
kuin vuorisaarnassa
Israelin kansanjoukoille opetettu.
Ja jos meidän Uuden liiton
uskovien pitäisi ihan sanasta sanaan
toistaa jokin rukous kaavamaisesti,
niin silloin meille sopivampi
olisi tuon Luukkaan tallentama rukousmalli.
Mutta en siis usko,
että kumpikaan rukous on
tarkoitettu sanasta sanaan hoettavaksi.
Israelin kansalle oli annettu
lupaus Jumalan maasta,
joka annetaan heille.
Ja he olisivat voineet saada sen
muutamassa viikossa,
jos olisivat vaan menneet
ottamaan sen omakseen.
Mutta sitten tuli mutka matkaan.
Epäusko.
Ja siitä seurasi pitkä
koettelemus erämaassa
Israelin kansalle.
Nyt Israel odotti Messiasta,
joka perustaisi Israelille Valtakunnan.
Ja taas oltiin tilanteessa,
jossa Israel saattoi epäuskon tähden
joutua pitkään koettelemukseen.
Jos he hylkäisivät Messiaansa,
ei tuo valtakunta
ihan pian tulisikaan.
Ja niin kävi,
että taas Israel joutui
suureen koettelemukseen
ja nyt sakkokierros oli oleva
kaksi millenniumia.
Siis 50 kertaa niin pitkäkestoinen
kuin mitä se oli ensimmäisellä kerralla.
Ja tätä Jeesus käski
heti toimintansa alussa
Israelin rukoilemaan,
että Jumalan ei tarvitsisi saattaa
heitä tuohon koettelemukseen.
Ja kun sitten
kolmen vuoden kuluttua
oltiin tuomion paikalla,
niin Jeesus itki.
Israel ei ottanut Häntä vastaan.
Ja valitettavasti ei
tuon sukupolven aikanakaan,
eli saman 40 vuoden aikana,
jonka Israelin kansan
koettelemus kesti erämaassa. - Viittaat heprealaiskirjeen kohtaan,
jossa ei puhuta uudestisyntyneistä.
"Sillä mahdotonta on niitä,
jotka kerran ovat valistetut
ja taivaallista lahjaa maistaneet
ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa
ja tulevan maailmanajan voimia,
ja sitten ovat luopuneet
- taas uudistaa parannukseen,
he kun jälleen itsellensä
ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan
ja häntä julki häpäisevät."
Kysymys on siis heprealaisista
eikä pakanoista.
He olivat olleet kuulemassa
hengellistä julistusta,
ja nähneet ja itsekin kokeneet
Hengen voimaa
esimerkiksi parantumisihmeitä.
He tiesivät,
että Jeesus on luvattu Messias.
He eivät silti kuuluneet joukkoon,
joka oli ottanut
Sanan eli Valkeuden vastaan
ja syntyneet Jumalan lapsiksi.
Pidättävä tekijä oli
synagoogasta erottaminen.
He siis luopuivat
eli kirjaimellisesti kääntäen
asettivat sivuun
kuulemansa Hyvän Sanoman.
Ja niin moni valistetuksi tullut
päätyi siihen ratkaisuun,
että päästäkseen
takaisin synagoogaan,
osallistui seremoniaan,
jossa kiroten kielsivät Jeesuksen
ja kuvaannollisesti tallasivat
Hänen verensä maan tomuun.
He siis tiesivät
Jeesuksen olevan Messias,
mutta käyttäyvät niin kuin
oikea Messias olisi vielä tuleva
eli oikean Messiaan pitäisi vielä
tulla ja kärsiä risti.
Uudestisyntynyt uusi luomus
on Jumalan lapsi,
jota mikään voima ei voi
irrottaa Jeesuksen kädestä.
Meidät on jo siirretty
Rakkaan Pojan Valtakuntaan
ja istumme Taivaallisissa.
Meidät on upotettu Kristukseen,
ja olemme yhtä Hänen kanssaan.
Jumalan Valtakunta ilmenee
Jumalan lapsissa
vanhurskautena, rauhana ja ilona
Pyhässä Hengessä.
Eli Jumalan Valtakunta
on sisäisesti Jumalan lapsissa. - Eli Sinäkin ymmärrät niin,
että Markuksen evankeliumi
ei suinkaan pääty
kahdeksanteen jakeeseen. - Me olemme sitä mitä olemme
vain Kristuksessa.
Synnille kuoleminen on tosiasia
vain Kristuksessa
ja sen tähden,
että Hän kertakaikkiaan kuoli synnille.
"Sillä minkä kuoli,
sen kerta kaikkiaan kuoli synnille;
mutta minkä elää,
sen elää Jumalalle.
Niin tekin
pitäkää totena,
että olette synnille kuolleet,
mutta elätte Jumalalle
Kristuksessa Jeesuksessa."
(Room 6:10-11)
Valitettavasti tuota kohtaa
ei pidä lukea vuoden 38 käännöksestä,
vaan mistä tahansa muusta käännöksestä,
joista kaikista käy ilmi,
että ei missään tapauksessa
ole kysymys siitä,
että me itse pitäisimme itsemme
synnille kuolleina.
Kirjaimellisesti kääntäen Paavali
sanoo:
"Lukekaa/Laskekaa
itsenne kuolleiksi synnille."
Me olemme upotetut Kristukseen,
joka on kuollut synnille.
Ja silloin me olemme osalliset
kaikesta siitä, mitä Jeesus on,
mukaanlukien se,
että synti ei enää Häntä hallitse.
"Älköön siis synti hallitko
teidän kuolevaisessa ruumiissanne,
niin että olette kuuliaiset
sen himoille,
älkääkä antako jäseniänne
vääryyden aseiksi synnille,
vaan antakaa itsenne,
kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle,
ja jäsenenne
vanhurskauden aseiksi Jumalalle."
(Room 6:12-13)
Pidämme siis tosiasiana sitä,
että olemme kuolleet synnille.
Ja tämän tosiasian tähden
me voimme antaa
itsemme ja jäsenemme
Jumalan käyttöön
eikä suinkaan antaa
synnin hallita itseämme.
"Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman,
koska ette ole lain alla,
vaan armon alla."
(Room 6:14)
Kirjaimellisesti kääntäen
Paavali kirjoittaa:
"Sillä synti teitä ei hallitse
sillä ette ole
alla lain
vaan
alla armon"
Vastaus on nyt annettu
suorastaan typerään
kysymykseen siitä,
pitääkö meidän pysyä synnissä,
että armo tulisi suureksi.
Ihmiskunnan perusongelma eli synti
on tullut kaikessa kauheudessaan
jo selvitettyä.
Mutta vaikeampi pala
on Sovitus.
Jumalan Laki on selvä.
Synnistä seuraa kuolema.
Mutta kovin vaikea on mieltää
Jumalan Armo.
Jumala vanhurskauttaa .... jumalattoman.
Paavali on siis siirtynyt
käsittelemään
ihmisen uutta elämää
Kristuksessa.
Ensimmäiseksi Paavali
vastasi mielettömään kysymykseen,
pitääkö meidän pysyä synnissä,
että armo tulisi suureksi.
"Pois se"
Kirjaimellisesti kääntäen
"Ei tietenkään"
Vastaus ilmentää hämmästystä:
"Mitä ihmettä"
Ei tietenkään
meidän ei ole pakko tehdä syntiä,
jotta armo tulisi suureksi.
Asia on nyt selvä.
Meidän ei pidä pysyä synnissä
eli ei ole pakko tehdä syntiä,
jotta armo tulisi suureksi.
Mutta sitten Paavali
jatkaa ottaen esille
ikäänkuin jatkokysymyksen.
Meidän ei pidä tehdä syntiä,
jotta armo suureksi tulisi,
eikä synnin pidä meitä vallitseman.
Mutta ... saammeko tehdä syntiä.
No vastaus tähän on
tietenkin yhtä selvä
kuin ensimmäiseen kysymykseen.
Vastaus
ensimmäiseen kysymykseen
oli
Uusi Elämä ... Kristuksessa.
Toiseen kysymykseen vastaus
on oleva
Uusi Elämä ... Vanhurskaudesssa. - Jeesus antoi armon evankeliumin
ilmestyksen kautta suoraan Paavalille.
Tämä evankeliumi eli hyvä sanoma
sisältää muutosvoiman.
Meistä tulee uusia luomuksia Kristuksessa.
Kysymyksessä on täyskäännös,
jonka jälkeen matka jatkuu
aivan toiseen suuntaan.
Jumalattomuudesta Vanhurskauteen.
Synnymme uudesti/ylhäältä.
Meistä jumalattomista
eli Jumalaa vailla olevista
tulee Jumalan lapsia.
Väärämielisyys vaihtuu
oikeamielisyyteen eli vanhurskauteen.
Eikä enää tarvitse epäillä,
mikä on totta ja mikä valhetta.
Olemme tulleet tuntemaan Hänet,
joka on Totuus.
Roomalaiskirjeen alkulause
selvitti Jumalan evankeliumin
kokonaisuuden.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19497890/armon-evankeliumi---jumalan-voima
Nyt keskustelemma sen jatkona
olevasta Paavalin tervehdyksestä,
joka päättyi näin:
"Sillä siinä Jumalan vanhurskaus
ilmestyy uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
'Vanhurskas on elävä uskosta'."
(Room 1:17)
Meidät pelastetaan uskon kautta.
Ensin tulee
Jumalan Sana eli evankeliumi,
johon sisältyy Jumalan voima.
Jos me otamme sen vastaan,
niin me saamme lahjaksi uskon
ja meidät vanhurskautetaan.
Sen jälkeen Sanan voima
vaikuttaa meissä uskon tekoja,
joissa Jumalan vanhurskaus
tulee esiin.
Jumalan Sana eli Jeesus Kristus
on tuon uskon alkaja.
Hän vaikuttaa meissä uskon.
Ja sitten meillä on etuoikeus
elää Hänen uskossaan.
Siis Jeesus Kristus
on tuon uskon lähde
alusta loppuun saakka.
Jeesus ja Hänen uskonsa
ovat meille lahja.
Ne, jotka ottavat
tämän lahjan vastaan,
ovat vanhurskautettuja
ja elävät vanhurskasta elämää
uskon kautta.
Meissä vaikuttaa
evankeliumiin kätketty
Jumalan voima,
jossa Jumalan vanhurskaus
ilmestyy
tai ehkä oikeammin käännettynä
paljastuu tai tulee ilmi
uskosta uskoon
siis kääntymisestä alkaen
aina uusina uskon tekoina.
Jumalan vanhurskaus
ilmestyi minulle uskon kautta,
ja sitten siitä alkaen
minä olen elänyt tuossa uskossa
ja lahjavanhurskaudessa.
Ja koko ajan puhutaan
Jeesuksen uskosta
eli Jumalan Pojan uskosta.
Se on meille tarjolla.
Ja kaikki muukin sen mukana.
"Armo ja rauha
lisääntyköön teille
Jumalan ja meidän Herramme
Jeesuksen tuntemisen kautta.
Koska hänen jumalallinen voimansa
on lahjoittanut meille kaiken,
mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan,
hänen tuntemisensa kautta,
joka on kutsunut meidät
kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
joiden kautta
hän on lahjoittanut meille
kalliit ja mitä suurimmat lupaukset,
että te niiden kautta
tulisitte jumalallisesta luonnosta
osallisiksi ja pelastuisitte
siitä turmeluksesta,
joka maailmassa
himojen tähden vallitsee,
niin pyrkikää juuri sentähden
kaikella ahkeruudella
osoittamaan uskossanne avuja,
avuissa ymmärtäväisyyttä,
ymmärtäväisyydessä
itsenne hillitsemistä,
itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä,
kärsivällisyydessä jumalisuutta,
jumalisuudessa veljellistä rakkautta,
veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä
ja ne yhä enenevät,
niin ne eivät salli
teidän olla toimettomia
eikä hedelmättömiä
meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa." - Seuraavaksi eteemme aukeaa
vihdoinkin loppusuora
tässä juoksussa,
joka alkoi lähtöviivalla
jumalattomuudesta
ja päättyy maaliviivalla
Jumalan armoon.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19528503/armo-(room-512-21) - Jumalan armon kohdanneina,
synteihimme kuollut henkemme
on syntynyt uudesti eläväksi.
Meistä on tullut jälleen
Taivaan Isän lapsia.
Ruumiillisesti
me olemme vielä maan päällä,
ja meidän tehtävämme
on koota satoa taivaaseen.
Mutta vaikka olemme täällä
alhaalla maan päällä ruumiillisesti
niin Hengessä
olemme jo taivaallisissa
ollen koko ajan
yhtä Jeesuksen kanssa,
kun Hänen Henkensä
asuessa meissä.
Kuoleman voittajana
ylösnoussut Jumalan Poika
on jo kruunattu kaiken pääksi,
jolla on kaikki Valta
taivaassa ja maan päällä.
Me Uuden liiton uskovat olemme
ensihedelmää eli uutisviljaa
siinä sadonkorjuussa,
jonka Jeesuksen ristinkuolema käynnisti.
Me olemme upotetut Häneen,
joka on jo taivaassa.
"mutta Jumala,
joka on laupeudesta rikas,
suuren rakkautensa tähden,
jolla hän on meitä rakastanut,
on tehnyt meidät,
jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
eläviksi Kristuksen kanssa
- armosta te olette pelastetut -
ja yhdessä hänen kanssaan
herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan
asettanut meidät taivaallisiin
Kristuksessa Jeesuksessa"
(Ef 2:4-6)
Me olemme yhdessä Hänen kanssaan
kuolleet ja herätetyt ja ylösnousseet
uuteen Elämään.
Ja niin mekin olemme jo taivaallisissa.
Voisi sanoa,
että istumme taivaallisissa,
kuten tuon katkelman loppu
voitaisiin kohta kääntää.
συγκαθίζω
synkathidzō
asettaa
istumaan yhdessä
jonkun kanssa
Eli kirjaimellisesti kääntäen:
"ja yhdessä herätti
ja yhdessä antoi istua taivaallisissa
Jeesuksessa Kristuksessa"
Ja tuo on siis jo tapahtunut
ja pysyvä tila. (aor ind)
Ruumiillisen kuolemamme jälkeen
me olemme sitten taivaassa
Herran luona taivaallisessa rumiissa
siihen asti, että saamme,
kirkastetun ylösnousemusruumiin.
Tuossa silmänräpäyksessä maan päällä
elossa olevat kuolevat ja heräävät eloon
kirkastetussa ruumiissa
kirjaimellisesti kääntäen
yhdessä atomivärähdyksessä.
Ja sitten olemmekin Krituksen
palkintotuomioistuimen edessä,
jossa meidät palkitaan - tai sitten ei.
Mutta mitään kadotustuomiota
ei tuon tuomioistuimen edessä anneta. - Mutta ilman uskoa
ei voi olla tekojakaan. - Älä tuohon pysähdy
vaan lue eteenpäin.
"Silloin he
tunnustavat syntivelkansa
ja isiensä syntivelan,
sen että ovat olleet
minulle uskottomat
ja käyneet minua vastaan,
jonka tähden
minäkin kävin heitä vastaan
ja vein heidät heidän
vihollistensa maahan.
Silloin heidän
ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy,
ja silloin
he sovittavat syntivelkansa.
Ja silloin minä muistan liittoni
Jaakobin kanssa
ja muistan liittoni Iisakin kanssa
ja liittoni Aabrahamin kanssa,
ja minä muistan myös maan." - Lue eteenpäin:
"Palauta meidät, Herra, tykösi,
niin me palajamme;
uudista meidän päivämme muinaiselleen."
(Val 5:21)
"Katso, päivät tulevat,
sanoo Herra,
jolloin minä teen Israelin heimon
ja Juudan heimon kanssa
uuden liiton;
en sellaista liittoa kuin se,
jonka minä tein
heidän isäinsä kanssa silloin,
kun minä tartuin heidän käteensä
ja vein heidät pois Egyptin maasta,
ja jonka liittoni he ovat rikkoneet,
vaikka minä olin ottanut
heidät omikseni,
sanoo Herra.
Vaan tämä on se liitto,
jonka minä teen
Israelin heimon kanssa
niiden päivien tultua,
sanoo Herra:
Minä panen lakini
heidän sisimpäänsä
ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä;
ja niin minä olen heidän Jumalansa,
ja he ovat minun kansani."
(Jer 31:31-33)
Tämä lupaus tulee toteutumaan
konkreettisesti tämän maan päällä
Messiaan Valtakunnassa.
Mutta jo nyt jokainen,
joka ottaa vastaan
Jumalan armon
on siirtynyt pimeyden vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan Valtakuntaan.
Jeesus kantoi
meidän syntivelkamme,
ja kärsi niiden seuraukset.
Ja niin Hän saattoi
opettaa päivittäisen rukouksen,
jolla on katetta:
"anna meille
meidän velkamme anteeksi"
(Matt 6:12) - "Älä kumarra niitä
äläkä palvele niitä.
Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi,
olen kiivas Jumala,
joka kostan isien pahat teot lapsille
kolmanteen ja neljänteen polveen,
niille, jotka minua vihaavat;
mutta teen laupeuden tuhansille,
jotka minua rakastavat
ja pitävät minun käskyni.
---------------------------------
Thou shalt not
bow down thyself unto them,
nor serve them:
for I the Lord thy God
am a jealous God,
visiting the iniquity of the fathers
upon the children
unto the third and fourth generation
of them that hate me,
And shewing mercy
unto thousands of them
that love me
and keep my commandments."
Siis siinäkin tapauksessa,
että kääntymystä ei tapahdu,
Jumala katkaisee tuon pahan kierteen
jo kolmannessa tai neljännessä polvessa.
Mutta kun joku kääntyy,
niin pahan valta lakkaa välittömästi.
Jumala on siis oikein ymmärrettynä
kiivaan mustasukkainen kansastaan,
jolle lain antamisen yhteydessä sanoo,
että älä palvele muita jumalia
- ja jatkaa sanoen olevansa
kiivas eli mustasukkainen Jumala.
Siis Israel on Jumalan Vaimo.
Mutta vaikka näin kävisi,
että Israel-Vaimo olisi uskoton Jumalalle
ja joutuisi vieraan jumalan hallintaan,
niin Jumala pitää huolta siitä,
että tuo anastus katkeaa viimeistään
neljännen sukupolven kohdalla.
Siis tuo Jumalan kiivaus
tarkoittaa mustasukkaisuutta.
Tuossa käytetty jealous
on alkutesktissä ilmaisu,
joka tulee verbistä 'qana',
joka tarkoittaa omistamista.
Siis Jumala on mustasukkainen
Israelin kansasta eli Vaimostaan.
Hän ei halua antaa sitä paholaiselle.
Siis tuo Jumalan kiivaus on
Rakastavan aviomiehen kiivautta
pitääkseen Vaimonsa omanaan.
Ja tässä tarkoituksessa tapahtuu se,
että Jumala ei suinkaan kosta
vaan huolehtii
Rskastamistaan ihmisistä.
Ensimmäinen kerran kyseistä verbiä
käytetään seuraavassa jakeessa:
"ja Herra piti Saarasta huolen" - Jeesuksen luokse
raahattu nainen
oli juuri saanut kokea armon.
Naisen elämässä alkoi uusi vaihe
ilman synnin harjoittamista.
Raahaajien kohdalla
ei tapahtunut muuta kuin
että jokainen vuorollaan
vanhimmasta nuorimpaan saakka
tunnusti syyllisyytensä
pudottamalla kivet käsistään.
Ja sitten he poistuivat
Jeesuksen luota.
Vain syytetylle naiselle
Jeesus saattoi sanoa:
"mene,
äläkä tästedes
enää syntiä tee"
(Joh 8:10)
Johannes jatkaa kertoen
Jeesuksen puheesta väkijoukolle:
"Minä olen maailman valkeus;
joka minua seuraa,
se ei pimeydessä vaella,
vaan hänellä on oleva
elämän valkeus".
(Joh 8:11)
Tämä Valkeus oli juuri
heidän silmiensä edessä
antanut naiselle uuden elämän,
joka oli saanut kokea armon
hyvin konkreettisesti.
Mutta fariseusten ymmärrys
ei tavoittanut todistusta Valkeudesta.
"Sinä todistat itsestäsi;
sinun todistuksesi ei ole pätevä".
(Joh 8:13)
Jeesus valistaa heitä,
mutta he eivät halua ymmärtää,
että Jeesus on Isän kotoa tullut.
Ja sitten Jeesus sanoo lainaamasi sanat:
"Minä menen pois,
ja te etsitte minua,
ja te kuolette syntiinne.
Mihin minä menen,
sinne te ette voi tulla."
(Joh 8:21)
Tarjolla on uusi elämä.
Jumalan lapsena.
Jeesuksen omana.
Jos tätä Jumalan armoa/suosiota
ei suostu ottamaan vastaan,
niin ei voi tulla Isän Kotiin.
Emme ole Jumalan lapsia.
Koko episodi päättyy siihen,
että naisen sijasta
he haluavatkin nyt kivittää Jeesuksen,
joka sanoi:
"Totisesti, totisesti sanon teille:
Ennen kuin Aabraham syntyi,
MINÄ OLEN.
Silloin he poimivat kiviä
heittääkseen häntä niillä,
mutta Jeesus lähti pyhäköstä
kulkien heidän keskeltään
ja meni pois."
(Joh 8:58-59)
He halusivat kivittää Jeesuksen,
joka olisi halunnut armahtaa heidät.
Ja niin Jeesuksen täytyi poistua
heidän keskeltään armahtamaan muita.
Sama teema
jatkuu seuraavassa luvussa,
ja sokeana syntynyt,
joka ei suinkaan ollut tehnyt syntiä,
eikä hänen vanhempansakaan,
sai ottaa vastaan Valkeuden elämäänsä.
Ja vaikeuksiahan siitä seurasi
uskonnollisten ihmisten silmissä,
kun sokeana syntynyt oli nyt
saanut näkönsä.
Mies oli kokenut parantumisihmeen.
Ja hän oli jo tunnustanut uskonsa
fariseusten edessä.
"Sehän tässä on ihmeellistä,
että te ette tiedä,
mistä hän on,
ja kuitenkin hän on
avannut minun silmäni.
Me tiedämme,
ettei Jumala kuule syntisiä;
vaan joka on jumalaapelkääväinen
ja tekee hänen tahtonsa,
sitä hän kuulee.
Ei ole maailman alusta kuultu,
että kukaan on avannut
sokeana syntyneen silmät.
Jos hän ei olisi Jumalasta,
ei hän voisi mitään tehdä."
(Joh 9:30-33)
Ja samoinkuin fariseukset
syyttivät Jeesusta äpäräksi,
he syyttivät sokeana syntynyttä
ja nyt näkönsä saanutta
synneissä syntyneeksi.
Ja kohta hänet ajettiin pois pyhäköstä.
Ja heti parannettu kohtasi Jeesuksen,
joka kysyy:
"Uskotko sinä Jumalan Poikaan?"
(Joh 9:35)
Me voimme tehdä samoin
kuin sokeana syntynyt.
Tunnustaa uskomme
ja kumartua palvomaan Jeesusta.
Toinen vaihtoehto on
herjata ja pilkata Jeesusta,
mutta se tie ei vie elämään,
kuten lainaamassasi kohdassa
Jeesus sanoo.
Tarjolla on armo ja elämä
Jeesuksessa Kristuksessa. - Kirjanoppineet ja fariseukset
toivat Jeesuksen eteen naisen.
Mutta ei pelkästään Jeesuksen eteen
vaan väkijoukon keskelle.
Ja heillä oli mielessään,
mitä väkijoukon pitäisi tehdä.
"Opettaja,
tämä nainen on tavattu itse teosta,
aviorikosta tekemästä.
Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn,
että tuommoiset on kivitettävä."
Hirveä tilanne naiselle.
Jeesuksella oli kyllä jo maine
- ja aivan päinvastainen kuin naisella.
Voisiko Jeesus pelastaa naisen
väkijoukon kivitykseltä.
Mutta naisen kauhuksi,
Jeesus sanoo:
"joka teistä on synnitön,
se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä."
Jeesus on episodin alusta asti
kirjoittanut jotakin maahan.
Jumalan Sana tekee tehtävänsä.
Jeesus kysyy yksin jääneeltä naiselta:
"Nainen,
missä ne ovat, sinun syyttäjäsi?
Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"
Ei kukaan ollut tuominnut.
Kaikki olivat rikkoneet Mooseksen lakia.
Synnitöntä ei löytynyt.
Paitsi yksi. Jeesus.
Olisi luullut,
että siinä vaiheessa kun
viimeinenkin väkijoukosta
oli pudottanut kiven maahan
ja poistunut paikalta,
nainen olisi ottanut jalat alleen.
Olihan Jeesus jo antanut käskyn kivittää.
Ja Hän on synnitön.
Ja ympärillä röykkiö kiviä valmiina.
Mutta nainen jäi Jeesuksen tykö.
Ja saa kuulla vapauttavat sanat:
"En minäkään sinua tuomitse;
mene,
äläkä tästedes enää syntiä tee"
Nainen vapautettiin
paitsi tuomiosta myös synnistä.
Kirjanoppineiden
ja fariseusten
ja väkijoukon
kohdalle ei vielä tullut vapautusta.
Heitäkin oli kohdannut Totuus.
Mutta ei vielä Armo.
He olivat vielä tuomittuja synnin orjia.
Nainen oli vapautettu sekä
tuomiosta että synnin orjuudesta.
Tämän me saamme kokea,
kun tulemme Jeesuksen tykö
syyllisenä emmekä syyttäjänä.
(Joh 8) - Jeesus ei tehnyt syntiä,
mutta Hänet tehtiin synniksi.
"Sen, joka ei synnistä tiennyt,
hän meidän tähtemme teki synniksi,
että me hänessä tulisimme
Jumalan vanhurskaudeksi."
(2 Kor 5:21) - Ei se ole vaikeaa.
Pysyä Valkeudessa eli Totuudessa.
Pitää vain olla valehtelematta.
Ettei meillä muka olisi syntiä.
Johannes jatkaa näin:
"Jos sanomme,
ettei meillä ole syntiä,
niin me eksytämme itsemme,
ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme,
on hän uskollinen ja vanhurskas,
niin että hän antaa meille
synnit anteeksi
ja puhdistaa meidät
kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme,
ettemme ole syntiä tehneet,
niin me teemme
hänet valhettelijaksi,
ja hänen sanansa ei ole meissä."
(1 Joh 1 :8-10) - Se, joka vaeltaa Valkeudessa.
"Mutta jos me
valkeudessa vaellamme,
niinkuin hän on valkeudessa,
niin meillä on yhteys keskenämme,
ja Jeesuksen Kristuksen,
hänen Poikansa, veri
puhdistaa meidät kaikesta synnistä."
(1 Joh 1:7)
... jatkuvasti...