Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

327

Kommenttia

12282

  1. Oikein käännettynä

    "Jokainen,
    joka tekee synnin,
    tekee myös laittomuuden;
    ja synti on laittomuus."
    (1 Joh 3:4)

    Tarkkaan ottaen alkuteksti
    puhuu syntiä tekevästä.

    "Jokainen syntiä tekevä"

    Tämä ei tarkoita yksittäistä tekoa,
    vaan jatkuvaa tekemistä.

    "Jokainen,
    joka jatkuvasti syntiä tekee"

    Näin ei kuuluisi olla enää
    Jeesuksen täytetyn työn tähden.

    "Ja te tiedätte
    hänen ilmestyneen
    ottamaan pois synnit;
    ja hänessä ei ole syntiä. "
    (1 Joh 3:5)

    Nyt on olemassa toinen vaihtoehto
    synnin tekemiselle.
    Ja se on
    vanhurskauden tekeminen.

    "Kuka ikinä hänessä pysyy,
    hän ei tee syntiä"
    (1 Joh 3:6)

    Jos taas teemme syntiä,
    niin meillä ei ole ollenkaan
    suhdetta Jeesuksen kanssa.

    "kuka ikinä syntiä tekee,
    hän ei ole häntä nähnyt
    eikä häntä tuntenut."
    (1 Joh 3:6)

    On siis kaksi vaihtoehtoa.

    "Lapsukaiset,
    älköön kukaan saako teitä eksyttää."
    (1 Joh 3:7)

    Ensimmäinen vaihtoehto:

    "Se,
    joka vanhurskauden tekee,
    on vanhurskas,
    niinkuin hän on vanhurskas."
    (1 Joh 3:7)

    Toinen vaihtoehto:

    "Joka syntiä tekee,
    se on perkeleestä,
    sillä perkele
    on tehnyt syntiä alusta asti."
    (1 Joh 3:8)

    Ja nyt on hyvien uutisten aika.

    "Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi,
    että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot."
    (1 Joh 3:8)

    Ja tämä merkitsee seuraavaa:

    "Ei yksikään Jumalasta syntynyt
    tee syntiä,
    sillä Jumalan siemen pysyy hänessä;
    eikä hän saata syntiä tehdä,
    sillä hän on Jumalasta syntynyt."
    (1 Joh 3:9)

    Meillä on siis tunnusmerkistö sille,
    ketkä ovat Jumalan lapsia
    ja ketkä perkeleen lapsia.

    "Siitä käy ilmi,
    ketkä ovat Jumalan lapsia
    ja ketkä perkeleen lapsia."
    (1 Joh 3:10)

    Jumalan lapset
    tekevät vanhurskautta,
    perkeleen lapset syntiä.

    Aabel teki vanhurskautta.
    Kain syntiä.

    "Kuka ikinä ei tee vanhurskautta,
    hän ei ole Jumalasta,
    ei myöskään se,
    joka ei veljeänsä rakasta."
    (1 Joh 3:10)

    Jumala on Rakkaus.
    Hän voi täyttää meidät.
    Jos kuitenkin olemmekin täynnä vihaa,
    niin emme ole Jumalasta.

    "Sillä tämä on se sanoma,
    jonka te olette alusta asti kuulleet,
    että meidän tulee
    rakastaa toinen toistamme
    eikä olla Kainin kaltaisia,
    joka oli pahasta ja tappoi veljensä."
    (1 Joh 3:11-12)

    Se,
    että näin tapahtui,
    ei ollut Aabelin vika
    vaan Kainin.

    "Ja minkätähden hän tappoi hänet?
    Sentähden,
    että hänen tekonsa olivat pahat,
    mutta hänen veljensä teot vanhurskaat."
    (1 Joh 3:12)

    Ja näin on edelleen.

    "Älkää ihmetelkö, veljeni,
    jos maailma teitä vihaa."
    (1 Joh 3:13)

    Me olemme Jumalasta.
    He ovat vielä maailmasta.

    "Me tiedämme
    siirtyneemme kuolemasta elämään,
    sillä me rakastamme veljiä.
    Joka ei rakasta,
    pysyy kuolemassa."
    (1 Joh 3:14)

    Me olemme siis jo siirtyneet
    ikuiseen elämään.
    Nuo toiset eivät vielä ole.

    "Jokainen,
    joka vihaa veljeänsä,
    on murhaaja;
    ja te tiedätte,
    ettei kenessäkään murhaajassa
    ole iankaikkista elämää,
    joka hänessä pysyisi."
    (1 Joh 3:15)

    Ja näin rakkauden apostoli Johannes
    on avannut meille luvun alkujaetta:

    "Katsokaa,
    minkäkaltaisen rakkauden
    Isä on meille antanut,
    että meitä kutsutaan
    Jumalan lapsiksi,
    joita me olemmekin.
    Sentähden ei maailma tunne meitä,
    sillä se ei tunne häntä."
    (1 Joh 3:1)

    On siis
    Jumala ja perkele.
    Vanhurskaus ja synti.

    Jomman kumman kanssa
    me olemme symbioosissa.

    Jumala on Rakkaus.
    Perkele on itse laittomuus.

    Ja tästä laittomuudesta
    esille nostettu jae puhuu.

    Me palvelemme
    vanhurskautta tai syntiä,
    Jumalaa tai paholaista.

    Vietämme ikuisuutemme
    Jumalan tai tuon laittoman kanssa.

    Jumala on Rakkaus.
    Kun tulemme Hänen tykönsä,
    niin meidät täyttää
    Elämän Hengen laki,
    joka vapauttaa meidät
    synnin ja kuoleman laista.

    "Niin ei nyt siis ole
    mitään kadotustuomiota niille,
    jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
    Sillä elämän hengen laki
    Kristuksessa Jeesuksessa
    on vapauttanut sinut
    synnin ja kuoleman laista.
    Sillä mikä laille oli mahdotonta,
    koska se oli lihan kautta heikoksi tullut,
    sen Jumala teki,
    lähettämällä oman Poikansa
    syntisen lihan kaltaisuudessa
    ja synnin tähden
    ja tuomitsemalla synnin lihassa,
    että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä,
    jotka emme vaella lihan mukaan,
    vaan Hengen.
    Sillä niillä,
    jotka elävät lihan mukaan,
    on lihan mieli,
    mutta niillä,
    jotka elävät Hengen mukaan,
    on Hengen mieli.
    Sillä lihan mieli on kuolema,
    mutta hengen mieli on
    elämä ja rauha;
    sentähden
    että lihan mieli on
    vihollisuus Jumalaa vastaan,
    sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
    eikä se voikaan.
    Jotka lihan vallassa ovat,
    ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
    Mutta te ette ole lihan vallassa,
    vaan Hengen,
    jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
    Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
    se ei ole hänen omansa. "
    (Room 8:1-9)
  2. Olen kuollut kerran.
    Mutta sitten minä uudestisynnyin.

    Mutta toisin on niiden kohdalla,
    joista tämän keskustelun avaus puhuu.

    He ovat edelleen kuolleita
    tekemiinsä synteihin,
    vaikka ovat tulleet tietoisiksi
    Jeesuksesta Kristuksesta.

    He eivät ole uudestisyntyneet,
    koska eivät ole tulleet Jeesuksen tykö.

    He eivät ole siirretyt
    hengellisen kuoleman tilasta
    ikuiseen elämään.

    Ja niin he ovat nyt
    hengellisesti kuolleita
    ja ikuisen kuoleman tilassa.

    Tällaisten ihmisten määränpää
    ilmenee laivan peräsimestä.
    Siis kielen käytöstä.

    "Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija,
    mutta ei hillitse kieltään,
    vaan pettää sydämensä,
    niin hänen jumalanpalveluksensa on turha."
    (Jaak 1:26)

    "Katso,
    laivatkin,
    vaikka ovat niin suuria
    ja tuimain tuulten kuljetettavia,
    ohjataan varsin pienellä peräsimellä,
    minne perämiehen mieli tekee.
    Samoin myös kieli on pieni jäsen
    ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista.
    Katso,
    kuinka pieni tuli,
    ja kuinka suuren metsän se sytyttää!
    Myös kieli on tuli,
    on vääryyden maailma;
    kieli on se meidän jäsenistämme,
    joka tahraa koko ruumiin,
    sytyttää tuleen elämän pyörän,
    itse syttyen helvetistä.
    (Jaak 3:4-6)

    Olemme hyvin vakavan asian äärellä,
    kun puhumme kahdesti kuolleista.

    Jos emme koskaan käänny,
    niin emme myöskään
    koskaan synny uudesti
    emmekä palaudu lasten kaltaisiksi.

    Pysymme kuolleina vaelluksemme
    loppuun saakka ja sitten
    tämä tila muuttuu lopulta
    ikuiseksi eli toiseksi kuolemaksi.

    "Mutta pelkurien ja epäuskoisten
    ja saastaisten ja murhaajien
    ja huorintekijäin ja velhojen
    ja epäjumalanpalvelijain
    ja kaikkien valhettelijain
    osa on oleva siinä järvessä,
    joka tulta ja tulikiveä palaa;
    tämä on toinen kuolema."
    (Ilm 21:8)

    Jaakobin veli Juuda kirjoittaa:

    "He likapilkkuina
    teidän rakkausaterioillanne
    julkeasti kemuilevat
    ja itseään kestitsevät.
    He ovat vedettömiä,
    tuulten ajeltavia pilviä,
    paljaita, syksyisiä puita,
    hedelmättömiä,
    kahdesti kuolleita,
    juurineen maasta reväistyjä"
    (Juuda 12)

    Ja mitä ovat nämä ihmiset.
    Se selviää edellisestä jakeesta.

    "Voi heitä,
    sillä he kulkevat Kainin tietä
    ja heittäytyvät palkan tähden
    Bileamin eksytykseen
    ja hukkuvat niskoitteluunsa
    niinkuin Koora!"
    (Juuda 11)

    Tuossa olisi paljon märehdittävää,
    mutta lyhyesti sanoen
    kaikki alkoi siitä,
    että Kain vihastui kovin.
    Ja karkasi veljensä kimppuun
    ja tappoi hänet.

    Tämän seurakuntakauden
    loppukaudessa on kaksi
    aivan erilaista joukkoa:
    Filadelfia ja Laodikea.

    Mutta Jeesus kolkuttaa
    tuon viimeisenkin ovella.
    Ja odottaa, että se avattaisiin.

    "Katso,
    minä seison ovella ja kolkutan;
    jos joku kuulee minun ääneni
    ja avaa oven,
    niin minä käyn hänen tykönsä sisälle
    ja aterioitsen hänen kanssaan,
    ja hän minun kanssani."
    (Ilm 3:20)

    Ja silloin olemme
    siirretyt ikuisen kuoleman tilasta
    ikuiseen elämään
    emmekä ikinä kohtaa
    toista kuolemaa
    ja olemme keskellä veljesrakkautta,
    jossa ei ole tarvetta sivaltaa,
    vaikka siihen taito olisikin.
  3. On hyvä itse kunkin tarkastella,
    mihin on matkalla.
    Kuuluuko Valkeudelle vai pimeydelle.

    Ja tästä kahtiajaosta on kysymys
    myös aiheena olevassa
    Heprealaiskirjeen kohdassa.

    Totinen Valkeus oli tullut maailmaan.
    omiensa tykö juutalaisten keskuuteen.

    "Hänessä oli elämä,
    ja elämä oli ihmisten valkeus.
    Ja valkeus loistaa pimeydessä,
    ja pimeys ei sitä käsittänyt."
    (Joh 1:4-5)

    Mutta valitettavasti
    Hänen omansa eli juutalaiset
    eivät ottaneet Häntä vastaan.

    "Hän tuli omiensa tykö,
    ja hänen omansa
    eivät ottaneet häntä vastaan.
    Mutta kaikille,
    jotka ottivat hänet vastaan,
    hän antoi voiman tulla
    Jumalan lapsiksi,
    niille,
    jotka uskovat hänen nimeensä,
    jotka eivät ole syntyneet verestä
    eikä lihan tahdosta
    eikä miehen tahdosta,
    vaan Jumalasta."
    (Joh 1:11-13)

    Meissä voi siis alkaa ihan uusi elämä,
    kun otamme Hänet vastaan.
    Ja tämä tapahtuu uskomalka Häneen.

    Silloin meistäkin tulee maailman valkeus.
    Loistamme pimeään maailmaan
    kuin ylhäällä vuorella oleva kaupunki.

    Silloin olemme siirretyt pimeydestä
    Valkeuteen.

    Me tekemiimme synteihin kuolleet
    olemme syntyneet uudesti ylhäältä
    Hengestä, emmekä ikinä kuole.

    "Eikä yksikään,
    joka elää ja uskoo minuun,
    ikinä kuole."
    (Joh 11:26)

    Me olemme jo...
    "osalliset siitä perinnöstä,
    mikä pyhillä on valkeudessa"
    ja kiitämme
    "häntä,
    joka on pelastanut meidät
    pimeyden vallasta
    ja siirtänyt meidät
    rakkaan Poikansa valtakuntaan."
    (Kol 1:12-13)

    Kirjaimellisesti kääntäen
    me istumme jo taivaallisissa.

    "Jumala,
    joka on laupeudesta rikas,
    suuren rakkautensa tähden,
    jolla hän on meitä rakastanut,
    on tehnyt meidät,
    jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
    eläviksi Kristuksen kanssa
    - armosta te olette pelastetut -
    ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt
    ja yhdessä hänen kanssaan
    asettanut meidät taivaallisiin
    Kristuksessa Jeesuksessa"
    (Ef 2:4-6)

    Mutta on ihmisiä,
    jotka kuultuaan Hyvän Sanoman
    Pelastavasta Messiasta
    Jeesuksesta Kristuksesta,
    eivät otakaan vastaan Häntä,
    joka on
    Jumalan Sana ja Totinen Valkeus.

    Ja juuri tällaisista ihmisistä
    puhutaan myös
    keskustelumme aiheena olevassa
    Heprealaiskirjeen katkelmassa.
    Kirjaimellisesti kääntäen:

    "jälkeen saamisen
    tietämyksen totuudesta"
    (Heb 10:26)

    Ja mitä tapahtuu tuon jälkeen.
    He eivät otakaan Häntä vastaan,
    eivätkä suinkaan julista
    valkeuteen maailmalle
    Todellista Valkeutta,
    vaan hylkäävät Pelastajansa
    kieltäen Hänet oikein maata tallaen.

    Siis he tietävät totuuden.
    Jeesus Kristus on Jumalan Karitsa,
    joka on vuodattanut Pyhän verensä
    heidän edestään.

    He ovat maistaneet
    tulevan maailman voimia.
    Ja kuitenkin olivat aikeissa
    luopua eli kirjaimellisesti kääntäen
    asettaa sivuun tämä tarjolla ollut
    usko Jeesukseen, joka pelastaa.

    He eivät siis olleet
    vielä uudestisyntyneitä Hengestä.

    Samasta asiasta on maininta
    jo aiemmin heprealaiskirjeessä.

    "Sillä mahdotonta on niitä,
    jotka kerran ovat valistetut
    ja taivaallista lahjaa maistaneet
    ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
    ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa
    ja tulevan maailmanajan voimia,
    ja sitten ovat luopuneet
    - taas uudistaa parannukseen,
    he kun jälleen
    itsellensä ristiinnaulitsevat
    Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät."
    (Hepr 6:4-6)

    Eli he jälleen ristiinnaulitsevat
    Jumalan Pojan
    ilmaisemalla tuon seremonian kautta,
    että Jeesus ei ollut luvattu Messias,
    vaan oikean Kristuksen
    täytyy vielä tulla
    ja kärsiä siten kuin
    Vanhan Testamentin kirjoituksissa
    on ennustettu.

    Mutta ne, jotka ovat ottaneet
    Jeesuksen vastaan,
    ovat uudestisyntyneita Jumalan lapsia.

    He eivät ikinä joudu hukkaan.
    Ei siis ole mitenkään mahdollista,
    tällainen ihminen joutuisi kadotukseen.

    Kaikki on Jeesuksen varassa.
    Me emme enää elä omassa uskossamme,
    vaan Jumalan Pojan uskossa.

    Meille pakanoille tämä kaikki on
    oikeastaan hyvin yksinkertaista.

    Juutalaisen kristityn
    ei tietenkään pitänyt jättää
    synagoogakokoontumista
    mutta ei myöskään pelätä
    synagoogasta erottamista.

    Synagoogasta erottamisen uhan tähden,
    moni ei uskaltanut julkisesti tunnustaa
    uskoaan Jeesukseen.
    Näin oli jo Jeesuksen päivinä.

    "Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin
    uskoivat häneen,
    mutta fariseusten tähden
    he eivät sitä tunnustaneet,
    etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi."
    (Joh 12:42)

    Ja nyt joku heprealainen
    kirjoittaa heprealaisille kristityille,
    joista jotkut oli ehkä
    jo erotettu synagoogasta.

    Synagoogaan palaaminen
    edellytti seremoniaa,
    jossa tuli kirota Jeesus
    tallaten jaloilla maata
    ilmaisten inhonsa Jeesusta kohtaan.

    Se merkitsi sitä,
    että he olivat tallanneet maahan
    myös sen veren,
    jossa heidät on sovitettu.

    He ovat siis pitäneet
    epäpyhänä eli saastaisena
    Jeesusta ja Hänen vertaan
    tuossa seremoniassa.

    He käyttäytyvät
    kuin Jeesus ei olisi Messias,
    vaikka tietävät asian näin olevan,
    eli ovat valistetuiksi tulleet
    ja päässeet Totuuden tuntoon.

    Ja kun he ovat näin perinpohjin
    julkisesti kieltäneet Messiaansa
    päästäkseen takaisin synagoogaan,
    niin he ovat kieltäneet
    ainoan Messiaansa
    ja ainoan Sovitusuhrin.

    Minä tunnen Hänet,
    johon uskon.

    Hyvä Ystävä,
    tunnethan Hänet?
  4. Otetaan vielä askel taaksepäin
    edeltävään jakeeseen.

    "Älkäämme jättäkö
    yhteistä kokoontumistamme,
    niin kuin muutamien on tapana,
    vaan kehottakaamme toisiamme
    entistäkin enemmän,
    kun näette tuon päivän lähestyvän."
    (Heb 10:25)

    Siis tuo heprealaisille kirjoittava
    heprealainen kieltää
    jättämästä juutalaisten
    synagoogakokoontumiseen
    osallistumista.

    Eli alkuseurakunnan aikaan
    kristityiksi kääntyneet juutalaiset
    eivät suinkaan jättäneet
    synagoogakokoontumisia.

    Mutta sitten he pitivät
    erikseen keskinäisiä kokoontumisia.

    Mutta olisi ollut väärin,
    jos nuo kristityiksi tulleet juutalaiset,
    olisivat jättäneet
    yhteisen kokoontumisen
    juutalaisten kanssa,
    vaikka nämä eivät
    Jeesukseen uskoneetkaan.

    Kirjeen kirjoittaja
    ja vastaan ottajat tuntevat
    Vanhan Testamentin kirjoitukset niin hyvin,
    että vain juutalainen voi
    sen niin hyvin tuntea.

    Me pakanat emme voi
    täysin sillä tavoin ymmärtää
    tuossa kirjeessä olevaa viestintää,
    kuin juutalainen voi.

    Ja nyt kirjeen kirjoittamishetkellä
    eletään aikaa,
    jolloin Israelin Messias
    oli tullut maailmaan,
    mutta Hänen omansa
    eivät ottaneet Häntä vastaan.

    Jotkut juutalaisista kuitenkin.
    Ja näistä nyt puhutaan.

    Näillä Jeesukseen uskovilla
    juutalaisilla oli kaksi kokoontumista.

    Ensin synagoogakokoontuminen
    niinkuin ennenkin
    muiden juutalaisten kanssa.

    Sitten heti perään sen jälkeen,
    kun sapattisäädöksetkään
    eivät enää rajoittaneet liikkumista,
    he kokoontuivat kristittyjen
    keskinäiseen kokoontumiseen
    leivänmurtamisineen
    muun muassa kodeissa.

    Alkutekstissä on sana

    ἐπισυναγωγή = kokous
    episynagōgē

    Kun nyt nuo juutalaiset
    lukivat tuon sanan,
    niin se ilman muuta
    toi heidän mieleensä
    synagoogakokoontumisen.

    Siis sen kokoontumisen,
    johon he olivat koko elämänsä
    ajan osallistuneet.

    Se oli heidän
    yhteinen kokoontumisensa
    muiden juutalaisten kanssa.

    Mutta heti sen jälkeen
    kristityt juutalaiset kokoontuivat
    keskinäiseen kokoontumiseen.

    Koko katkelman avauslause
    kehottaa meitä rohkaisemaan
    rakkauteen ja hyviin tekoihin.

    Ennenkaikkea heidän heprealaisina
    tuli rakastaa juutalaisia.

    Tätä rakkautta he saattoivat
    osoittaa osallistumalla
    yhteisiin kokoontumisiin
    heidän kanssaan,
    eikä suinkaan jättämällä
    nämä yhteiset kokoontumiset väliin
    osallistumalla vain kristittyjen kokouksiin.

    Toinen puoli asiassa on se,
    joka heprealaiskirjeessä myös käy ilmi,
    ja erittäin rajulla tavalla,
    että kristittyjä suljettiin pois
    synagoogayhteydestä.
  5. Tuohon seremoniaan
    ei pakanakristitty
    voinut olla osallinen.

    Heprealaiskirje on
    jonkun heprealaisen
    kirjoittama kirje heprealaisille,
    mikä ilmeneen jo kirjeen
    ensimmäisestä jakeesta.

    "Sittenkuin Jumala muinoin
    monesti ja monella tapaa
    oli puhunut isille
    profeettain kautta"
    (Heb 1:1)

    Ja nyt joku profeetta eli julistaja
    kirjoittaa heprealaisille
    vakavasta asiasta:

    "Joka hylkää Mooseksen lain,
    sen pitää armotta
    kahden tai kolmen todistajan
    todistuksen nojalla kuoleman:
    kuinka paljoa ankaramman
    rangaistuksen
    luulettekaan sen ansaitsevan,
    joka tallaa jalkoihinsa
    Jumalan Pojan
    ja pitää epäpyhänä liiton veren,
    jossa hänet on pyhitetty,
    ja pilkkaa armon Henkeä!"
    (Heb 10:28-29)

    Siis kysymys on nyt jostain
    vielä paljon vakavammasta asiasta
    kuin Mooseksen lain hylkäämisestä.

    Sitäkään ei tietenkään saanut tehdä.
    Mutta yhtä vähän
    ja vieläkin vähemmän oli mahdollista
    tehdä se, minkä jotkut tekivät,
    kun joutuivat ristituleen
    niiden juutalaisten kanssa,
    jotka eivät uskoneet Jeesukseen.

    He osallistuivat seremoniaan,
    jossa jaloillaan tallasivat maata
    kiroten Jeesuksen
    ja näin kielsivät sen Uhrin,
    jonka veri ainoastaan voi
    heidät pelastaa.

    Näin heille avautui
    tie takaisin synagoogaan.

    Mutta samalla sulkeutui
    osallisuus siihen Uhriin,
    jota VT:n uhrit kuvasivat.

    Ja niin heprealaisille kirjoittava
    heprealainen toteaa johdannoksi:

    "Sillä jos me tahallamme teemme syntiä,
    päästyämme totuuden tuntoon,
    niin ei ole enää uhria
    meidän syntiemme edestä,
    vaan hirmuinen tuomion odotus
    ja tulen kiivaus,
    joka on kuluttava vastustajat."
    (Heb 10:26-27)
  6. Jeesus sanoi
    viimeisessä puheessaan:

    "Menkää kaikkeen maailmaan
    ja saarnatkaa evankeliumia
    kaikille luoduille.
    Joka uskoo ja kastetaan,
    se pelastuu;
    mutta joka ei usko,
    se tuomitaan kadotukseen.
    . . .
    Menkää siis ja tehkää
    kaikki kansat minun opetuslapsikseni,
    kastamalla heitä
    Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
    ja opettamalla heitä pitämään kaikki,
    mitä minä olen käskenyt teidän pitää.
    Ja katso,
    minä olen teidän kanssanne joka päivä
    maailman loppuun asti."

    Markuksen tallentamassa
    ensimmäisessä kohdassa
    ei puhuta vedestä eikä kastajista.

    Matteuksen tallentamassa
    Jeesuksen puheen toisessa kohdassa
    puhutaan vedestä ja kastajista.

    Siis aikakauden loppuun saakka
    toimimme tuon kaavan mukaan.

    Saarnaamme evankeliumia
    seurauksin,
    jotka tuossa mainitaan.

    Toiset uskovat.
    Toiset eivät.

    Ne, jotka uskovat,
    opetuslapseutetaan
    kastamalla heidät
    Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen,
    ja opettamalla heitä
    pitämään kaikki,
    mitä Jeesus on käskenyt meidän pitää.