kalamos

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.
Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu
Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi
Blogi
https://kalamos.munblogi.com
Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:
"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"
Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:
"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"
Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:
"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"
Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.
Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.
- Kiinnitit siis huomion tuon viestini
loppuosaan:
>> "Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.
Sillä mikä laille oli mahdotonta,
koska se oli lihan kautta heikoksi tullut,
sen Jumala teki,
lähettämällä oman Poikansa
syntisen lihan kaltaisuudessa
ja synnin tähden
ja tuomitsemalla synnin lihassa,
että lain vanhurskaus
täytettäisiin meissä,
jotka emme vaella lihan mukaan,
vaan Hengen.
(Room 8:1-4)
Näin siis tapahtuu Kristuksessa <<
Ja siksi innostuin jatkamaan
tuota Paavalin tekstiä, joka osoittaa
kuinka tärkeää on,
että olemme Kristuksessa.
"Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan,
on lihan mieli,
mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan,
on Hengen mieli.
Sillä lihan mieli on kuolema,
mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli
on vihollisuus Jumalaa vastaan,
sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
eikä se voikaan.
Jotka lihan vallassa ovat,
ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa."
(Room 8:5-8)
Siis kaikissa ei ole Kristuksen Henkeä
eivätkä kaikki ole Jumalan omia.
"Mutta jos Kristus on teissä,
niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden,
mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
Jos nyt hänen Henkensä,
hänen,
joka herätti Jeesuksen kuolleista,
asuu teissä,
niin hän,
joka herätti kuolleista
Kristuksen Jeesuksen,
on eläväksitekevä
myös teidän kuolevaiset ruumiinne
Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Niin me siis, veljet, olemme velassa,
mutta emme lihalle,
lihan mukaan elääksemme.
Sillä jos te lihan mukaan elätte,
pitää teidän kuoleman;
mutta jos te Hengellä kuoletatte
ruumiin teot,
niin saatte elää.
Sillä kaikki,
joita Jumalan Henki kuljettaa,
ovat Jumalan lapsia.
Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa,
vaan te olette saaneet lapseuden hengen,
jossa me huudamme:
"Abba! Isä!"
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia.
Mutta jos olemme lapsia,
niin olemme myöskin perillisiä,
Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä,
jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme,
että me yhdessä myös kirkastuisimme.
Sillä minä päätän,
että tämän nykyisen ajan kärsimykset
eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen,
joka on ilmestyvä meihin."
(Room 8:10-17)
On siis asioita, joista käy ilmi
Johannesta lainaten...
"ketkä ovat Jumalan lapsia
ja ketkä perkeleen lapsia.
Kuka ikinä ei tee vanhurskautta,
hän ei ole Jumalasta"
(1 Joh 3:10) - "Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan,
on lihan mieli,
mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan,
on Hengen mieli.
Sillä lihan mieli on kuolema,
mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli
on vihollisuus Jumalaa vastaan,
sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
eikä se voikaan.
Jotka lihan vallassa ovat,
ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa."
(Room 8:5-8) - Armo on aiheena.
Ja sitähän anotaan.
Viimeksi päädyin kohtaan,
jossa sanotaan:
'jokainen,
joka huutaa avuksi Herran nimeä,
pelastuu'."
(Room 10:11-13)
ἐπικαλέω
epikaleō
Tuo huutaminen eli kailottaminen
kohdistuu Herran nimeen.
Sitä huudamme avuksi.
Ja pelastumme.
Ja sitä huudamme tietenkin avuksi
myös pelastettuina.
Sillä meillä on edessämme nyt taistelu.
Laki on tuominnut meidät,
mutta nyt olemme Jeesuksen tähden
synnistä vapautettu kansa.
Laki ei pitänyt meitä vankeina
vaan synti ja kuolema,
jotka riehuvat maan päällä,
ja meissäkin,
kun päästimme sen sisimpäämme.
Ja siitä me nyt olemme vapautettuja.
Emme laista vaan synnistä.
Mitä lakiin tulee,
niin meitä ohjaa nyt
paljon korkeampitasoinen laki
kuin Mooseksen laki.
Hengestä uudestisyntyneinä
Jumalan lapsina meitä ohjaa
Rakkauden laki.
Elämän Hengen laki
on nyt kaiverrettu meidän sisimpäämme.
Meitä ei siis ole vapautettu laista
vaan synnistä. Ja laki ei ole syntiä.
"Mitä siis sanomme?
Onko laki syntiä?
Pois se!"
(Room 7:7)
Mutta synnin ja kuoleman lakia
meidän ei tarvitse täyttää,
koska Jeesus täytti sen puolestamme.
Jos emme ole Kristuksessa,
niin sitten tuokin laki seuraamuksineen
kohtaa meidät.
Jokainen ihminen,
joka ei ole Kristuksessa
on hengellisesti kuollut.
Laki ei ole pettänyt meitä
vaan synti, joka tappoi.
"Sillä kun synti otti
käskysanasta aiheen,
petti se minut
ja kuoletti minut käskysanan kautta.
Niin, laki on kuitenkin pyhä
ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi?
Pois se!
Vaan synti,
että se synniksi nähtäisiin,
on hyvän kautta
tuottanut minulle kuoleman,
että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi
käskysanan kautta."
(Room 7:11-13)
Ja tällä tavoin Jumala on Rakkaudessaan
ympäröinyt eli sulkenut epäuskoonsa
Aadamin lailla luottamuspulassa olleen
eli kielletyn hedelmän syöneen ihmisen,
jotta tämä näkisi syntinsä suuruuden.
Laki on siis hyvä.
Mutta se ei pelasta,
jos sitä ei noudata.
Ja noudattaminen edellyttää
luottamusta Jumalaan.
Mutta nyt meillä on kuitenkin
ihmiskunnan ensimmäisestä
synnin päivästä alkaen
ollut lupaus käärmeen pään
eli synnin vallan murskaamisesta.
Tämä toteutui Golgatalla.
Ristin sanoma on kätketty
jo Raamatun ensimmäiseen sanaan.
Se on kätketty myös
koko ihmisuvun kantaisien
ensimmäisiin lenkkeihin.
Aabel oli vanhurskas
ja luotti Jumalan lupaukseen
luvatusta Pelastajasta
ja osoitti tämän uskonsa
uhraamalla Jumalan säätämän uhrin.
Kain sen sijaan toi Jumalalle
oman ansionsa hedelmää.
Ja sen hedelmän laatu kävi ilmi,
kun Kain tappoi Aabelin.
Mutta Aabelin sijaan tuli Seet.
Ja niin Jumalan lupaus
Vapauttajasta alkoi toteutua.
Ja tuo sukulinja päätyi Jeesukseen.
Aadam (Ihminen)
Seet (Asetettu)
Enos (Katoavainen)
Keenan (Suru)
Eli synti oli vienyt ihmissuvun
kuolemaan ja suruun.
Mahalalel (Siunattu Jumala)
Jered (Tulee alas)
Hanok (Opetus)
Eli Jeesus tuli Opettajaksi.
Metusalah (Keihään mies)
Lemek (Epätoivoinen)
Nooa (Lohdutus)
Eli Jeesuksen sydän puhkaistiin
kuoleman jälkeen keihäällä,
ja siitä vuoti verta ja vettä.
Näin synti oli saanut sovituksen
ja uusi elämän lähde puhjennut.
Ja tämä synnin sovitus
antaa epätoivoiselle ihmiselle lohdutuksen.
"Sillä kaikki,
mikä ennen on kirjoitettu,
on kirjoitettu meille opiksi,
että meillä kärsivällisyyden
ja Raamatun lohdutuksen kautta
olisi toivo."
(Room 15:4)
Kun olemme nostaneet katseemme Jeesukseen,
niin sadanpäämiehen tapaan toteamme:
Totisesti tämä oli Jumalan Poika.
Jeesus oli synnitön mutta synniksi tehty.
Koko maailman synnin myrkky
oli tiivistetty Häneen.
Jokainen joka nostaa katseensa
Häneen kokee saman, minkä kokivat
myrkkykäärmeen pureman saaneet
erämaataipaleella,
kun nostivat katseensa vaskikäärmeeseen.
Jeesuksen vastaus Nikodeemukselle,
miten ihminen voi uudestisyntyä,
oli nimenomaan viittaus tuohon tapahtumaan:
"Ja niinkuin Mooses
ylensi käärmeen erämaassa,
niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
että jokaisella,
joka häneen uskoo,
olisi iankaikkinen elämä.
Sillä niin on Jumala
maailmaa rakastanut,
että hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään,
joka häneen uskoo, hukkuisi,
vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. "
(Joh 3:14-16)
Vaski kuvaa lujuutta. Käärme syntiä.
Jeesus murskasi synnin vallan.
Golgatalla toteutui
ihmiskunnan ensimmäisenä syntipäivänä
annettu lupaus käärmeen pään
eli paholaisen vallan murskaamisesta.
"Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.
Sillä mikä laille oli mahdotonta,
koska se oli lihan kautta heikoksi tullut,
sen Jumala teki,
lähettämällä oman Poikansa
syntisen lihan kaltaisuudessa
ja synnin tähden
ja tuomitsemalla synnin lihassa,
että lain vanhurskaus
täytettäisiin meissä,
jotka emme vaella lihan mukaan,
vaan Hengen.
(Room 8:1-4)
Näin siis tapahtuu Kristuksessa - Roomalaiskirje eli Jumalan evankeliumi
perustuu alusta loppuun asti Uskoon.
Heti ensimmäinen katkelma (Room 1:1-7)
kertoo julistuksen päämäärän:
"että syntyisi uskon kuuliaisuus"
Uskon puute aiheutti jo
Israelin kansalle vakavia seuraamuksia.
Ja sitä ennen jo Aabramille
ja sitä ennen jo Aadamille.
Kun Paavali on alkusanojen jälkeen
käynyt perusteet läpi
laittomuudesta armoon asti
päätyen tämän keskustelun avauksen
esille tuomaan,
niin alkaa kolme lukua pitkä julistus siitä,
mitä Uusi Elämä Kristuksessa merkitsee.
Sen jälkeen Paavali siirtyy
tarkastelemaan Israelin kohtaloita
kolmen luvun verran.
"Sillä minä soisin itse olevani
kirottu pois Kristuksesta
veljieni hyväksi,
jotka ovat minun sukulaisiani
lihan puolesta,
ovat israelilaisia:
heidän on lapseus ja kirkkaus
ja liitot ja lain antaminen
ja jumalanpalvelus ja lupaukset;
heidän ovat isät,
ja heistä on Kristus lihan puolesta,
hän, joka on yli kaiken,
Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!"
(Room 9:3-5)
Paavali on tuonut esiin
Jumalan Evankeliumin,
jonka oli saanut tiedoksi
suoraan Jeesukselta.
Sen ydinsanoma on
alusta alkaen se,
että me olemme
uskosta pelastuvia.
Nyt hän on tarkentanut
tarkastelun Israeliin,
aitoon öljypuuhun,
johon Uudessa liitossa
myös pakanakansojen
metsäöljypuun oksat oksastetaan.
Miten siis on.
Ei kai mitenkään ole mahdollista,
että Jumalan valittu kansa
Israel olisi hyljätty.
Vastaus on jälleen kerran
jo tutuksi tullut huudahdus:
Ei ikinä! Ei suinkaan!
"Minä sanon siis:
ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa?
Pois se!"
(Room 11:1)
Vaikka Israel rikkoi jatkuvasti liiton,
niin ei Jumala hyljännyt kansaansa.
Israel on ollut uskoton. Jumala ei.
Uskottomuudella on silti ollut seuraamuksensa.
Israel tavoitteli vanhurskautta lain kautta,
jonka se sai hetkessä, jossa se itse toimitti
äärimmäisen karmeaa laittomuutta
ylistäen kultaista sonnivasikkaa,
jonka sanoi tuoneen heidät pois Egyptin maasta.
Laki varjeli,
mutta usko ei kantanut.
Se vaihtui aina epäuskoksi.
Ja vaikka Israel lopulta pääsi
luvattuun Jumalan maahan,
niin se joutui sieltä pois
rikkomustensa tähden moneen kertaan.
Suurin rikkomus oli se,
kun Israel hylkäsi Messiaansa.
Jeesus itki Israelin kohtaloa,
joka toteutui vajaat 40 vuotta myöhemmin.
Kahden päivän eli millenniumin pituinen
sakkokierros päättyi hirvittävään pätsiin.
Ja sitten Israel pääsi takaisin omaan maahansa.
Jumalan omaan maahan,
jonka Jumala on Israelille luvannut.
Israelin kasvoilla on edelleen peite.
Se ei näe Messiastaan.
Mutta lain varjellessa Israelin täystuholta,
maailmaan syntyi Vapahtaja.
Ja niin Israel on tuonut maailmaan Pelastuksen.
Pelastus on juutalaisista,
kuten Jeesus sanoi samarialaielle naiselle.
Mutta nyt elämme vielä
pakanain armotalouskaudessa.
Jumala on kuitenkin sulkenut
kaikki eli myös Israelin
kalasaaliinaan saman verkon sisälle.
Tätä tarkoittaa ilmaisu:
"Sillä Jumala on sulkenut
kaikki tottelemattomuuteen,
että hän kaikkia armahtaisi."
(Room 11:32)
Siis ei suinkaan määrännyt
vaan sulkenut heittämällä
verkon kaikenlaisten kalojen ylle
jonka saaliin syvästi langennut Pietari
sai vetää kansojen merestä rannalle.
Tottelemattomuudeksi käännetty
alkutekstin sana on
ἀπείθεια = epäusko
apeitheia
Jumala on siis sulkenut
jotakin epäuskoon.
Ja nyt siis Paavali kirjoittaa
erityisesti Israelista.
Israel on suljettu epäuskoon.
Paavali on loppusuoralla
kolme lukua pitkässä
selvityksessään siitä,
kuinka Israel on nyt jäänyt
uskonvanhurskauden ulkopuolelle.
Aidot Öljypuun oksat taitettiin pois.
Ja aitoon öljupuuhun oksastettiin
metsäöljypuun oksia.
Mutta Jumala on kykenevä
oksastamaan myös aidot
Öljypuun oksat takaisin omaan runkoonsa.
Ja näin tapahtuu
sen pelastusteon kautta,
jossa Jumala on sulkenut
eli jättänyt Israelin epäuskoonsa
siihen asti,
että se tulee siihen tilanteeseen,
että se on valmis
ottamaan Messiaansa vastaan.
Jaakobin ahdistus päättyy siihen,
kun se näkee Messiaansa saapuvan
valtavalla kirkkaudella maan päälle
ja vihdoin he tunnistavat Hänet,
jonka haavat lyötiin
Hänen ystäväinsa huonessa.
Jumala ei siis suinkaan
ole määrännyt ketään
tottelemattomuuteen / epäuskoon.
Mutta Hän on Rakkaudessaan
sulkenut ihmiset epäuskoonsa
ja tottelemattomuuteensa,
jotta ihmiset näkevät pahan seuraukset
ja tekevät parannuksen,
ja Jumala voi armahtaa heidät,
kun he huutavat Herraa.
"Sanoohan Raamattu:
'Ei yksikään, joka häneen uskoo,
joudu häpeään'.
Tässä ei ole erotusta
juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä;
sillä yksi ja sama on kaikkien Herra,
rikas antaja kaikille,
jotka häntä avuksi huutavat.
Sillä
'jokainen,
joka huutaa avuksi Herran nimeä,
pelastuu'."
(Room 10:11-13)
Tämä avuksi huutaminen
alkoi jo kauan sitten.
"Ja myöskin Seetille syntyi poika,
ja hän antoi hänelle nimen Enos.
Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan
Herran nimeä."
(Gen 4:26)
Tämä sukulinja johtaa Jeesukseen
(= Jahve Pelastaa)
Kailota ! - Roomalaiskirjeen
eli Jumalan evankeliumin
alkusanat päättyvät tervehdykseen,
jonka loppuhuipennus on lainaus
Vanhan Testamentin puolelta.
"Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus
ilmestyy uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
"Vanhurskas on elävä uskosta."
(Room 1:17)
Sen jälkeen seuraa
yhdeksän kohdan tutkielma
synnistä ja sovituksesta
- Jumalattomuus
- Tuomio
- Laki
- Jumalan Uskollisuus
- Jumalan Vanhurskaus
- Usko
- Lupaus
- Kirkkaus
- Armo
Tuon selvityksen keskellä
eli huippukohdassa on
JUMALAN VANHURSKAUS.
Ja koko osio päättyy uskon kautta
JUMALAN ARMOON.
Me olemme syntisiä.
Jumala on Vanhurskas.
Jeesus on ottanut päälleen
meidän syntimme
ja haluaa lahjoittaa meille
oman Vanhurskautensa.
Tämä lahja otetaan vastaan
uskon kautta.
Ja sitten me elämme
Jumalan Pojan uskossa.
Ja silloin me emme enää elä,
vaan Kristus elää meissä.
Ja meissä vaikuttaa
Hänen uskonsa ja vanhurskautensa.
Ja näin Jumalan armo eli suosio
tekee työtään meissä,
kuten Paavali kirjoittaa Tiitukselle:
"Sillä Jumalan armo
on ilmestynyt pelastukseksi
kaikille ihmisille
ja kasvattaa meitä, että me,
hyljäten jumalattomuuden
ja maailmalliset himot,
eläisimme siveästi
ja vanhurskaasti
ja jumalisesti
nykyisessä maailmanajassa,
odottaessamme
autuaallisen toivon täyttymistä
ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme
Kristuksen Jeesuksen
kirkkauden ilmestymistä,
hänen,
joka antoi itsensä meidän edestämme
lunastaakseen meidät
kaikesta laittomuudesta
ja puhdistaakseen
itselleen omaisuudeksi kansan,
joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
(Tiit 2:11-14)
Siis me emme voi tehdä
mitään muuta kuin
ottaa Sana eli Jeesus vastaan
mielenmuutoksessa
eli kääntyä Jumalan puoleen.
Ja tuossa kohtaamisessa
Jeesuksen Ristin juurella
me saamme lahjaksi
Jeesuksen Vanhurskauden.
Näin meistä tuli vanhurskaita.
Ja nyt meillä on usko,
jonka vaikuttaa Jumala.
Ja tuosta uskosta me nyt elämme.
Itse asiassa me olemme
nyt yhtä Jumalan kanssa
Jeesuksen kautta.
Olemme syntyneet uudesti
Jumalan Pyhästä Hengestä.
Ja näin olemme
kirjaimellisesti kääntäen
adoptoidut Jumalan lapsiksi.
Mutta sitten on ihmisiä,
joilla ei ole Jumalaa.
He ovat siis vailla Jumalaa
eli jumalattomia.
Ja nyt näillä kahdella ihmisryhmällä
on valtava ero.
Ensimmäisessä eli Jumalan lapsissa
tulee näkyviin
sisimmässä oleva Vanhurskaus.
Mutta sitten jälkimmäisessä
eli jumalattomissa ilmenee
sisimmässä hallitseva vääryys.
Ja nyt Paavali siirtyy
niin kertakaikkisen ihanista alkusanoista
sanomaan Synnistä ja Sovituksesta.
Ja ensimmäisenä on vuorossa
JUMALATTOMUUS seurauksineen.
Kuitenkin se ihanuus,
josta Paavali alkusanoissa kirjoitti,
perustuu juuri siihen,
että synti on saanut tuomionsa,
ja meille on siksi tarjolla SOVITUS.
Ilman tietoisuutta synnistämme,
emme myöskään voi tulla tilaan,
jossa voisimme
antaa sovittaa itsemme.
Mutta kaikki eivät anna siltikään.
Paavali käyttää samaa sanaa,
joka on meille tuttu Ilmestyskirjasta.
Ilmestyskirja alkaa substantiivilla,
joka perustuu verbiin
ἀποκαλύπτω = paljastaa, ilmaista
apokalyptō
Roomalaiskirjeen Alkusanat
päättyivät jakeeseen,
jossa on juuri tuo verbi:
"ilmestyy uskosta uskoon"
Meidät pelastetaan uskon kautta.
Ensin tulee
Jumalan Sana eli evankeliumi,
johon sisältyy Jumalan voima.
Jos me otamme sen vastaan,
niin me saamme lahjaksi uskon
ja meidät vanhurskautetaan.
Sen jälkeen Sanan voima
vaikuttaa meissä uskon tekoja,
joissa Jumalan vanhurskaus
tulee esiin.
Jumalan Sana eli Jeesus Kristus
on tuon uskon alkaja.
Hän vaikuttaa meissä uskon.
Ja sitten meillä on etuoikeus
elää Hänen uskossaan.
Siis Jeesus Kristus
on tuon uskon lähde
alusta loppuun saakka.
Jeesus ja Hänen uskonsa
ovat meille lahja.
Ne, jotka ottavat
tämän lahjan vastaan,
ovat vanhurskautettuja
ja elävät vanhurskasta elämää
uskon kautta.
Ne,
jotka tuon lahjan hylkäävät,
ovat vääriä eli epävanhurskaita.
Siis vanhurskaissa
vaikuttaa eri voima
kuin epävanhurskaissa.
Meissä vaikuttaa
evankeliumiin kätketty
Jumalan voima,
jossa Jumalan vanhurskaus
ilmestyy eli oikeammin käännettynä
paljastuu tai tulee ilmi
uskosta uskoon
kääntymisestä alkaen
aina uusina uskon tekoina. - Synti on ero Jumalasta.
"Jumala on rakkaus,
ja joka pysyy rakkaudessa,
se pysyy Jumalassa,
ja Jumala pysyy hänessä."
(1 Joh)
Rakkaus on lain täyttymys/päämäärä.
Rakkauden lain rikkominen on syntiä. - Alkutekstissä ei siis ole mitään verbiä
kohdassa, johon suomennokset
ovat laittaneet verbin "koitua".
Synti oli maailmassa.
Se ympäröi kaikkea.
Mutta eivät eläimet
eikä kasvikunta eikä kivikunta
voi tehdä syntiä.
Vain ihminen voi.
Mutta esimerkiksi Kain
oli jo aikuinen mies,
eikä synti ollut vielä päässyt häneen.
Mutta sitten Kain rikkoi Jumalan käskyn,
uhraamalla toisenlaisen uhrin
kuin minkä Jumala oli säätänyt.
Jumala ei katsonut Kainin uhrin puoleen
vaan ainaostaan Aabelin uhrin puoleen.
Ja nyt paholainen tuli ehdottamaan jotakin,
minkä Kain tiesi sisimmässään synniksi.
Jumala varoitti Kainia päästämästä
syntiä sydämensä ovesta sisälle.
"Ja Herra sanoi Kainille:
'Miksi olet vihastunut,
ja miksi hahmosi synkistyy?
Eikö niin:
jos teet hyvin,
voit kohottaa katseesi;
mutta jos et hyvin tee,
niin väijyy synti ovella,
ja sen halu on sinuun,
mutta hallitse sinä sitä!"
(Gen 4:6-7)
Kain potkaisi sydämensä oven
apposen auki.
Ja tappoi Aabelin.
Kuultuaan veljensä huutavan äänen,
synnin syyllisyys mursi paatuneen mielen.
Jumala armahti Kainia samalta kohtalolta,
jonka Kain ymmärsi oikeuden mukaan
kuuluvan hänelle.
Kuka tahansa olisi oikeutettu
tappamaan hänet
niinkuin hän tappoi Aabelin.
Mutta Jumala vapautti Kainin
tästä tuomiosta,
kun Kain tunnusti syyllisyytensä.
Aadam vapautettin kuolemantuomiosta,
kun hän tunnusti syntinsä. Samoin Eeva.
Mutta vapautuksen ehtona on
sovituksen vastaanottaminen.
Jumala (tarkkaan ottaen Jumalan Poika)
teurasti viattoman karitsan
ja teki itse niistä vaatteet
ensimmäiselle ihmisparille
ja puki ne heidän ylleen.
Jos Aadam ei olisi tullut puskista ulos
Jumalan kutsuessa
ja antanut pukea itseään,
ja peittää alastomuuttaan,
niin uusi valtias eli kuolema
olisi niittänyt valtavan sadon
ja elämä olisi päättynyt siihen.
Ja nyt aivan samalla tavalla
kaikki ihmiset ovat
kuoleman uhan alla.
Mutta kuolema ei ole koitunut
mitenkään automaattisesti
jokaisen ihmisen osaksi.
Ihminen on elävä sielu,
kun syntyy tähän maailmaan.
Ja sellaiseksi me synteihimme kuolleet
palaudumme uudestisyntymisessä.
"Totisesti minä sanon teille:
ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi,
ette pääse taivasten valtakuntaan."
(Matt 18:3) - "Sentähden
niinkuin
yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
niin
kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki
ovat syntiä tehneet"
(Room 5:12)
Tämän avasin.
Kuolema on tullut osaksemme,
koska olemme tehneet syntiä.
"sillä jo ennen lakiakin
oli synti maailmassa,
mutta syntiä ei lueta,
missä lakia ei ole;
kuitenkin kuolema hallitsi
Aadamista Moosekseen asti niitäkin,
jotka eivät olleet syntiä tehneet
samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam,
joka on sen esikuva, joka oli tuleva."
(Room 5:13-14)
Tämänkin selvitin,
vaikka en suoraan lainannut.
Ihmiset tekivät syntiä rikkoen
sydämiimme kirjoitettua lakia
ja kuolivat,
vaikka kivitauluihin kaiverrettua lakia
ei vielä ollut.
"Mutta armolahjan laita
ei ole sama kuin lankeemuksen;
sillä joskin yhden lankeemuksesta
monet ovat kuolleet,
niin paljoa enemmän
on Jumalan armo ja lahja
yhden ihmisen,
Jeesuksen Kristuksen,
armon kautta ylenpalttisesti
tullut monien osaksi.
Eikä lahjan laita ole,
niinkuin on sen,
mikä tuli yhden synnintekijän kautta;
sillä tuomio
tuli yhdestä ihmisestä
kadotukseksi,
mutta armolahja
tulee monesta rikkomuksesta
vanhurskauttamiseksi.
Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden
kuolema on hallinnut yhden kautta,
niin paljoa enemmän ne,
jotka saavat
armon ja vanhurskauden
lahjan runsauden,
tulevat elämässä hallitsemaan
yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta."
(Room 5:15-17)
Tämän lainasin ja selvitinkin.
On monia ihmisiä "jotka saavat
armon ja vanhurskauden lahjan".
Mutta myös monia,
jotka eivät sitä saa,
koska eivät halua ottaa sitä vastaan.
"Niinpä siis,
samoin kuin yhden ihmisen lankeemus
on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi,
niin myös yhden ihmisen
vanhurskauden teko
koituu kaikille ihmisille
elämän vanhurskauttamiseksi;
sillä niinkuin yhden ihmisen
tottelemattomuuden kautta
monet ovat joutuneet syntisiksi,
niin myös yhden kuuliaisuuden kautta
monet tulevat vanhurskaiksi."
(Room 5:18-19)
Tämä ei enää mahtunut kokonaan
lainattavaksi, joten otin vain
ratkaisevan tärkeän loppuosan.
Alkutekstissä ei ole verbiä "koituu".
Aadamin lankeemus ei koidu
eli ei vie ketään kadotukseen.
Mutta se toi
kadotuksen eli alastuomitsemisen uhan
kaikkien ihmisten päälle.
Mutta yhtä lailla meidän päällämme
on Viimeisen Aadamin tuomana
Jumalan armon eli suosion tarjous.
Mutta monet ovat asettaneet
Jumalan ja Hänen armonsa sivuun.
Ja jotta tämä kahtiajako tulisi
kertakaikkisen selväksi ihmisille,
tuli kivitauluihin kirjoitettu laki
selvittämään sen
samaan aikaan kun Israelin kansa
palvoi kultaista vasikkaa eli paholaista.
"Mutta laki tuli väliin,
että rikkomus suureksi tulisi;
mutta missä synti on suureksi tullut,
siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
että niinkuin synti
on hallinnut kuolemassa,
samoin armokin hallitsisi
vanhurskauden kautta
iankaikkiseksi elämäksi
Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, kautta."
(Room 5:20-21)
Eli nämä kaksi vaihtoehtoa on.
Meitä hallitsee synti ja kuolema
tai armo ja elämä.
Olemme nyt Roomalaiskirjeen
eli Jumalan Evankeliumin taitekohdassa.
Synti ja Sovitus ovat saaneet selvityksen.
Ja sitten seuraa kolme lukua pitkä
selvitys Uudesta Elämästä,
joka meille on tarjolla
Jeesuksessa Kristuksessa.
Ja niin kirjeen seuraavat rivit
menevät näin:
"Mitä siis sanomme?
Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?
Pois se!
Me,
jotka olemme kuolleet pois synnistä,
kuinka me vielä eläisimme siinä?"
(Room 6:1-2)
Paavali jatkaa evankeliumin julustusta
keskittyen nyt uskoviksi tulleiden
Uuteen Elämään
- Kristuksessa
- Vanhruskaudessa
- Taisteluissa
- Kärsimyksissä - Ensin oli vain maan tomu.
Siitä Jumala muotoili ihmiskehon.
Tähän kehoon Jumala
puhalsi Henkeään.
Ja näin oli syntynyt elävä sielu.
Ennen tuota hetkeä sitä ei ollut.
Ja nyt taas katsaus siihen,
että ihminen on kolminainen.
Eli varsinaisesti ihminen on henki,
joka asuu savimajassa.
Ja tällä Hengellä on sielu.
Sielu ilmaistaan Raamatussa usein
käsitteellä sydän.
Sielu ei siis ole ollut ennen kehoa.
Jos joku sellaista selittää,
niin se on sitten uskontoa.
Usko on ihan eri asia.
Usko perustuu Jumalasuhteeseen.
Ja ihminenhän on Jumalan kuva. - Sielu esiintyy Jumalan Sanassa
toisinaan tarkoittaen koko ihmistä
toisinaan tarkoittaen yhtä osaa ihmisestä.
"Silloin Herra Jumala
teki maan tomusta ihmisen
ja puhalsi hänen sieramiinsa
elämän hengen,
ja niin ihmisestä tuli elävä sielu."
(1 Moos 2:7)
Maan tomusta tehtyä ruumista,
sanotaan ihmiseksi.
Ja kun tähän ruumiiseen
puhalletaan Elämän Henki,
niin lopputuloksena on kokonaisuus,
jota sanotaan eläväksi sieluksi.
Pian Aadam kuitenkin oli kuollut sielu.
Hän kuoli sinä päivänä,
jona söi häneltä kielletyn hedelmän.
Jeesus puhui myös kuolleista ihmisistä,
tarkoittaen ihmisiä,
jotka olivat vielä ruumiillisesti elossa.
Mutta sitten toisaalta
Raamattu selvittää
hengen, sielun ja ruumiin roolia
jakaen ihmisen ikäänkuin kolmeen osaan.
"teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne"
(1 Tess 5:23)
Nykyinen ruumiimme
on kuolevainen ja katoavainen,
mutta henki ja sielu eivät ole.
Jokainen kokee
ruumiillisen kuoleman
mutta aikanaan myös
ruumiin ylösnousemisen. - Kirjaimellisesti kääntäen
tuon katkelman viimeinen sana
on se, minkä laitin näkyviin:
"Alastuomitaan"
Siis mihin he päätyvät.
"Ja minä näin pedon
ja maan kuninkaat
ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina
sotiaksensa hevosen selässä
istuvaa vastaan
ja hänen sotajoukkoansa vastaan.
Ja peto otettiin kiinni,
ja sen kanssa väärä profeetta,
joka sen nähden
oli tehnyt ihmetekonsa,
joilla hän oli eksyttänyt ne,
jotka olivat ottaneet pedon merkin,
ja ne,
jotka olivat sen kuvaa kumartaneet;
ne molemmat heitettiin
elävältä tuliseen järveen,
joka tulikiveä palaa."
(Ilm 19:19-20)
Ja sitten tuhat vuotta myöhemmin
tapahtuu tuomittaville näin:
"Ja joka ei ollut
elämän kirjaan kirjoitettu,
se heitettiin tuliseen järveen."
(Ilm 20:15) - Kyllä me olemme itse kukin
kuolleet hengellisesti
itse tekemämme synnin seurauksena
aivan niinkuin Aadamkin.
"niinkuin
yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
niin
kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki
ovat syntiä tehneet"
(Room 5:12) - Raamattu on kokonaisuudessaan
Jumalan ilmoitusta Sovituksesta.
Jo Raamatun ensimmäiseen Sanaan
on kätketty Ristin Sanoma. - Kadotusta ei ole valmistettu
ihmistä varten,
vaan perkeleelle ja sen enkeleille.
Olisi kauheaa jos tuo joukko
saisi iankaikkisesti riivata
Jumalan luomaa luomakuntaa.
Ja kauheaa on sekin,
että on ihmisiä,
jotka rakastavat pimeyttä
enemmän kuin Valkeutta.
Eivät tahdo tulla Jumalan yhteyteen.
Jumala on omalta puoleltaa tehnyt kaiken,
jotta kenenkään ei tarvitse
joutua eroon Jumalasta.
Mutta rauhaan ja rakkauteen
ei voi pakottaa.
Tein uuden avauksen
ihan Sinuakin varten,
josta voit löytää
ja jossa voimme yhdessä etsiä
tarkempaa vastausta
tähänkin kysymykseesi.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19322515/mika-saastuttaa-mika-puhdistaa - Altruistisesti eli epäitsekkäästi.
Pyyteettämästi Rakastaen.
"Rakkaus on pitkämielinen,
rakkaus on lempeä;
rakkaus ei kadehdi,
ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaansa,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä,
vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää, kaikki se uskoo,
kaikki se toivoo, kaikki se kärsii." - Milloin voisimme aloittaa keskustelun
otsikon määrittelemästä aiheesta
avauksen pohjalta?
Vai eikö milloinkaan? - "meitä kohtaan, jotka uskomme"
(Ef 1:19) - "Oi sitä
Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon
syvyyttä!"
(Room 11:33)
Jumala Sinua suuresti siunatkoon.
Olit huomioinut keskustelun aiheen.
Aiheena ei siis ole mikään
ihmisestä lähtöisin oleva.
"Sillä minä tahdon,
että te tiedätte,
kuinka suuri kilvoittelu minulla on
teidän tähtenne
ja laodikealaisten ja kaikkien tähden,
jotka eivät ole
minun ruumiillisia kasvojani nähneet,
että heidän sydämensä,
yhteenliittyneinä rakkaudessa,
saisivat kehoitusta omistamaan
täyden ymmärtämyksen koko rikkauden
ja pääsisivät tuntemaan
Jumalan salaisuuden,
Kristuksen,
jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet
ovat kätkettyinä."
(Kol 2:1-3) - No otetaan sitten vuoroon
Johannes.
"Jokainen, joka uskoo,
että Jeesus on Kristus,
on Jumalasta syntynyt"
(1 Joh 5:1)
Uudestisyntyneille ihmisille
Henki, Vesi ja Veri
todistaa jotakin.
Evankeliumissaan Johannes
on tallentanut Jeesuksen sanat:
"Totisesti, totisesti
minä sanon sinulle:
jos joku ei synny
vedestä ja Hengestä,
ei hän voi päästä sisälle
Jumalan valtakuntaan.
Mikä lihasta on syntynyt,
on liha;
ja mikä Hengestä on syntynyt,
on henki. "
(Joh 3:5-6)
Me olemme syntyneet
ensin lihasta
sitten uudesti ylhäältä Hengestä.
Jeesuskin on uudestisyntynyt.
Mutta Jeesuksen kohdalla
asiat menivät toisinpäin.
Hän oli jo syntynyt Jumalasta
ennenkuin syntyi uudelleen
- ja nyt lihaksi.
Hän syntyi verestä.
Mutta ei Aadamin verestä.
Jeesuksessa virtaa Elävä Vesi.
Jeesuksessa virtaa Sovituksen Veri.
Jeesuksessa virtaa Kirkkauden Henki.
Nämä kaikki olivat Jeesuksessa
jo silloin kun Jumala vuokrasi
Marian kohdun sitä varten,
että Hänen Poikansa
voisi syntyä ihmiseksi maan päälle.
Ja nyt meidät oksastetaan Häneen,
ja silloin nuo taivaalliset asiat
virtaavat myös meissä
ja todistavat meissä.
"Sillä kolme on,
jotka todistavat:
Henki ja vesi ja veri,
ja ne kolme pitävät yhtä."
(1 Joh 5:7-8)
Kun me olemme syntyneet uudesti
niin meillä on uskon kautta
yhteys Jeesukseen,
ja Hänessä me omaamme
nuo taivaalliset asiat,
jotka todistavat.
"Joka uskoo Jumalan Poikaan,
hänellä on todistus itsessänsä"
(1 Joh 5:10)
Siis meissä on nyt
uusi iankaikkinen Elämä,
joka on lähtöisin Pojasta
ja tämä Elämä todistaa.
"Ja tämä on se todistus:
Jumala on antanut meille
iankaikkisen elämän,
ja tämä elämä
on hänen Pojassansa."
(1 Joh 5:11)
Tämä uusi elämä on siis vain niillä,
jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan.
"Jolla Poika on,
sillä on elämä;
jolla Jumalan Poikaa ei ole,
sillä ei ole elämää."
(1 Joh 5:12)
Me emme siis enää elä,
vaan Kristus elää meissä.
"minä elän, en enää minä,
vaan Kristus elää minussa;
ja minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan uskossa"
(Gal 2:20)
Siis se uskokin,
joka minua kantaa,
virtaa Hänestä.
Hänen Henkensä todistaa minussa,
että minä olen Jumalan lapsi.
"te olette saaneet lapseuden hengen,
jossa me huudamme:
'Abba! Isä!'
Henki itse todistaa
meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia."
(Room 8:15-16)
Ja tuo Hänessä oleva Elämä,
joka on meidän Valkeutemme,
todistaa myös muille siitä
Elävästä Vedestä,
jota Jeesus tarjosi
samarialaiselle naiselle
vesikaivon äärellä.
"Jos joku janoaa,
niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
Joka uskoo minuun,
hänen sisimmästään on,
niinkuin Raamattu sanoo,
juokseva elävän veden virrat."
(Joh 7:37-38)
Henki, Vesi ja Veri
todistavat uskovan sisimmässä
ja uskovan kautta maailmalle
Elämästä Jeesuksessa Kristuksessa.
Raamatun viimeinen kehotus
Johanneksen tallentamana:
"Ja Henki ja morsian sanovat:
'Tule!'
Ja joka kuulee, sanokoon:
'Tule!'
Ja joka janoaa,
tulkoon,
ja joka tahtoo,
ottakoon elämän vettä lahjaksi."
(Ilm 22:17) - Sovitus perustuu juuri siihen,
että Jeesus joutui
Jumalan hylkäämäksi
meidän sijastamme.
Silloin tapahtui sovitus.